Miksi jotkut on tosi tarkkoja musiikkimaun suhteen?

Mulle on hankalaa kuunnella omasta mielestäni huonoa musiikkia, mutta en tahdo muiden musiikkimakua tuomita. Mielummin kuitenkin ilman musiikkia kuin jotain huonoa. En siis soita omia suosikkejani muille, jos eivät niitä tahdo kuulla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska jokin tietty musiikki on objektiivisesti parempaa kuin jokin toinen musiikki. Esimerkiksi satoja vuosia vanhat klassisen musiikin sävellykset ovat objektiivisesti parmepia kuin nykyajan räp- ja popmusiikki

Kannattaa googlata mitä sana objektiivinen tarkoittaa. Eipä tässä muuta.

Tiedän kyllä mitä se tarkoittaa. Satoja vuosia vanhat sävellykset, jotka on säveltänyt ihminen ihmisille soitettavaksi ovat parempia kuin nämä nykyajan kertakäyttöiset pop"sävellykset" jotka on tehty tietokoneella

Sä et nyt kuitenkaan taida tietää. Mutta ei anneta sen häiritä. Voisitko kuitenkin ainakin perustella väittämäsi?

Tuossahan minä jo perustelin? Kauan säilynyt ja ihmisen soitettavaksi sävelletty musiikki on parempaa

Ethän sä tule vielä tietämään, kauanko ne "koneella tehdyt sävelmät" säilyy ajassa eteenpäin.

Tästä tuli mieleen eurodance ja sen ajan teknopoppipumpuille naureskelu. Kovin moni oli sitä mieltä, että kukaan ei muista tätä huttua enää vuoden päästä. Nyt ysärimusiikki on ollut ns. muotia jo jonkin aikaa ja, kappas vain, uudet sukupolvet ovat löytäneet ne samat biisit, joita ei pitänyt kenenkään muistaa. Tässä yhtenä päivänä vastaan tuli muutaman yläkouluikäisen nuoren porukka, jotka huudattivat puhelimistaan mm. Sashin Ecuadoria, Aquan Barbie Girlia ja tietysti Haddawayn ysäriklassikko What Is Lovea.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko se olla jokin identiteettijuttu, ainakin joidenkin kohdalla? Jos joku esim. kokee olevansa hevari ja menet sanomaan heviä paskaksi, voi mennä ns. tunteisiin. Tulee siis tunne, että omaa persoonaa loukataan.

Tämä on varmaan osa sitä, mutta musiikki iskee paljon identiteettiä syvemmälle. Pidämme yleensä musiikista, joka on tahdissa sydämemme sykkeen kanssa ja sykkeen kanssa riitasoinnussa oleva musiikki tuntuu fyysisesti pahalta. Kun joku pitää musiikista, joka on ristiriidassa koko olemuksemme kanssa, saattaa koko ihminen tuntua vastenmieliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska jokin tietty musiikki on objektiivisesti parempaa kuin jokin toinen musiikki. Esimerkiksi satoja vuosia vanhat klassisen musiikin sävellykset ovat objektiivisesti parmepia kuin nykyajan räp- ja popmusiikki

Kannattaa googlata mitä sana objektiivinen tarkoittaa. Eipä tässä muuta.

Tiedän kyllä mitä se tarkoittaa. Satoja vuosia vanhat sävellykset, jotka on säveltänyt ihminen ihmisille soitettavaksi ovat parempia kuin nämä nykyajan kertakäyttöiset pop"sävellykset" jotka on tehty tietokoneella

Sä et nyt kuitenkaan taida tietää. Mutta ei anneta sen häiritä. Voisitko kuitenkin ainakin perustella väittämäsi?

Tuossahan minä jo perustelin? Kauan säilynyt ja ihmisen soitettavaksi sävelletty musiikki on parempaa

Et perustellut sanan objektiivinen väärinkäyttöä. On eri asia kertoa että Bach on sinusta parempaa kuin rap kuin väittää että se on objektiivisesti parempaa. Väitätkö myös että omena maistuu objektiivisesti paremmalta kuin appelsiini? Voit toki olla myös trolli.

Minä en ymmärrä, miten jotkut jaksaa kuunnella sitä samaa, mitä kuunteli nuorena, vielä vuosien jälkeen säännöllisesti.

 Kyllä minäkin joskus soitan niitä kappaleita, mutta että kuuntelisin niitä aina niin ?????

-nelikymppinen-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska jokin tietty musiikki on objektiivisesti parempaa kuin jokin toinen musiikki. Esimerkiksi satoja vuosia vanhat klassisen musiikin sävellykset ovat objektiivisesti parmepia kuin nykyajan räp- ja popmusiikki

Kannattaa googlata mitä sana objektiivinen tarkoittaa. Eipä tässä muuta.

Tiedän kyllä mitä se tarkoittaa. Satoja vuosia vanhat sävellykset, jotka on säveltänyt ihminen ihmisille soitettavaksi ovat parempia kuin nämä nykyajan kertakäyttöiset pop"sävellykset" jotka on tehty tietokoneella

Sä et nyt kuitenkaan taida tietää. Mutta ei anneta sen häiritä. Voisitko kuitenkin ainakin perustella väittämäsi?

Tuossahan minä jo perustelin? Kauan säilynyt ja ihmisen soitettavaksi sävelletty musiikki on parempaa

Et perustellut sanan objektiivinen väärinkäyttöä. On eri asia kertoa että Bach on sinusta parempaa kuin rap kuin väittää että se on objektiivisesti parempaa. Väitätkö myös että omena maistuu objektiivisesti paremmalta kuin appelsiini? Voit toki olla myös trolli.

:D:D Sä taidat nyt itse olla trolli. En ole tuo kenelle vastasit, mutta voiko joku muka ihan vakavasti esittää, että Bach ei ole objektiivisesti parempaa kuin vaikkapa Cheek. Ei ole todellista!!!

Varmaan sitten esim. Michelangelon ja Leonardo da Vincin teokset ovat yhtä hyviä, laadukkaita ja arvokkaita kuin mikä tahansa Ikean sisustustaulu tai maalausta satunnaisesti harrastavan taviksen teokset?

Jälkimmäiset voivat toki miellyttää ja miellyttävätkin monien silmää, mutta se ei ole sama asia kuin laatu tai taidokkuus.

En lähtisi tosiaan vertaamaan ketä tahansa musiikintekijää maailmanhistorian nerokkaimpiin säveltäjiin. :)

Vaikka olisi kuinka suosittu.

Muistelen että joskus 1994 tai 1995 alkuvuodesta olisi ollut jopa teknonvastainen mielenosoitus Helsingissä, joka ylitti Ylen uutiskynnyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska jokin tietty musiikki on objektiivisesti parempaa kuin jokin toinen musiikki. Esimerkiksi satoja vuosia vanhat klassisen musiikin sävellykset ovat objektiivisesti parmepia kuin nykyajan räp- ja popmusiikki

Kannattaa googlata mitä sana objektiivinen tarkoittaa. Eipä tässä muuta.

Tiedän kyllä mitä se tarkoittaa. Satoja vuosia vanhat sävellykset, jotka on säveltänyt ihminen ihmisille soitettavaksi ovat parempia kuin nämä nykyajan kertakäyttöiset pop"sävellykset" jotka on tehty tietokoneella

Sä et nyt kuitenkaan taida tietää. Mutta ei anneta sen häiritä. Voisitko kuitenkin ainakin perustella väittämäsi?

Tuossahan minä jo perustelin? Kauan säilynyt ja ihmisen soitettavaksi sävelletty musiikki on parempaa

Et perustellut sanan objektiivinen väärinkäyttöä. On eri asia kertoa että Bach on sinusta parempaa kuin rap kuin väittää että se on objektiivisesti parempaa. Väitätkö myös että omena maistuu objektiivisesti paremmalta kuin appelsiini? Voit toki olla myös trolli.

:D:D Sä taidat nyt itse olla trolli. En ole tuo kenelle vastasit, mutta voiko joku muka ihan vakavasti esittää, että Bach ei ole objektiivisesti parempaa kuin vaikkapa Cheek. Ei ole todellista!!!

Varmaan sitten esim. Michelangelon ja Leonardo da Vincin teokset ovat yhtä hyviä, laadukkaita ja arvokkaita kuin mikä tahansa Ikean sisustustaulu tai maalausta satunnaisesti harrastavan taviksen teokset?

Jälkimmäiset voivat toki miellyttää ja miellyttävätkin monien silmää, mutta se ei ole sama asia kuin laatu tai taidokkuus.

En lähtisi tosiaan vertaamaan ketä tahansa musiikintekijää maailmanhistorian nerokkaimpiin säveltäjiin. :)

Vaikka olisi kuinka suosittu.

Tämä ketju paljastaa hyvin tän palstan sivistystason.....

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea ymmärtää, miten tiettyjä genrejä voi suoraan vihata. Itselle on ominaista, että tykkään tietyistä genreistä enemmän ja joitain vierastan, mutta aina välillä löytyy joku todella tarttuva ja miellyttävä kappale omien tavallisten kiinnostuksen kohteiden ulkopuolelta. En pidä niin tarkasti väliä, jos musiikkikappaleessa on jotain, mistä en tykkää (esim.rap-biisissä mainitaan koomisesti ho-sana tms.) Jotkut ihmiset taas pitää tarkasti rajansa, niin että jos biisi on muuten hyvä mutta siinä on jotain,mistä ei voi "neuvotella", niin siitä ei voi tykätä. Ajattelen, että avoimet ja ei-niin-vakavat ihmiset kuuntelevat mielellään erilaisia biisejä. Ne, joilla oma identiteetti on vahva ja joustamaton ja imago on tärkeä asia, vetävät enemmän rajoja siihen mistä ns. voi tykätä.

Olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta jostain syystä harmonikkamusiiki pistää lähes vihan päälle. Jos se alkaa soida jossain radiossa, niin on ihan pakko vaihtaa kanavaa. En vaan voi sille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea ymmärtää, miten tiettyjä genrejä voi suoraan vihata. Itselle on ominaista, että tykkään tietyistä genreistä enemmän ja joitain vierastan, mutta aina välillä löytyy joku todella tarttuva ja miellyttävä kappale omien tavallisten kiinnostuksen kohteiden ulkopuolelta. En pidä niin tarkasti väliä, jos musiikkikappaleessa on jotain, mistä en tykkää (esim.rap-biisissä mainitaan koomisesti ho-sana tms.) Jotkut ihmiset taas pitää tarkasti rajansa, niin että jos biisi on muuten hyvä mutta siinä on jotain,mistä ei voi "neuvotella", niin siitä ei voi tykätä. Ajattelen, että avoimet ja ei-niin-vakavat ihmiset kuuntelevat mielellään erilaisia biisejä. Ne, joilla oma identiteetti on vahva ja joustamaton ja imago on tärkeä asia, vetävät enemmän rajoja siihen mistä ns. voi tykätä.

Olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta jostain syystä harmonikkamusiiki pistää lähes vihan päälle. Jos se alkaa soida jossain radiossa, niin on ihan pakko vaihtaa kanavaa. En vaan voi sille mitään.

Eläköön Proomutanssit!

Simppeli rumpukomppi ja kuiskattu laulu on objektiivisesti yhtä hyvää kuin klassinen musiikki. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea ymmärtää, miten tiettyjä genrejä voi suoraan vihata. Itselle on ominaista, että tykkään tietyistä genreistä enemmän ja joitain vierastan, mutta aina välillä löytyy joku todella tarttuva ja miellyttävä kappale omien tavallisten kiinnostuksen kohteiden ulkopuolelta. En pidä niin tarkasti väliä, jos musiikkikappaleessa on jotain, mistä en tykkää (esim.rap-biisissä mainitaan koomisesti ho-sana tms.) Jotkut ihmiset taas pitää tarkasti rajansa, niin että jos biisi on muuten hyvä mutta siinä on jotain,mistä ei voi "neuvotella", niin siitä ei voi tykätä. Ajattelen, että avoimet ja ei-niin-vakavat ihmiset kuuntelevat mielellään erilaisia biisejä. Ne, joilla oma identiteetti on vahva ja joustamaton ja imago on tärkeä asia, vetävät enemmän rajoja siihen mistä ns. voi tykätä.

Olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta jostain syystä harmonikkamusiiki pistää lähes vihan päälle. Jos se alkaa soida jossain radiossa, niin on ihan pakko vaihtaa kanavaa. En vaan voi sille mitään.

Se on kyllä itse asiassa aika hiton letkeetä/tekoletkeetä musiikkia. Harmonikalla ei kai oikein voi soittaa vakavastiotettavia, hienoja kappaleita? Ainakaan se ei ole ollut tapana. Sitten taas vaikka viululla ja pianolla voi soittaa iloista tai surullista, kumpaa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet ihmetellyt samaa. Tuntemani tällaiset henkilöt tykkäävät raskaanpuoleisesta rock-musiikista ja halveksivat ainakin poppia ja iskelmää. Kuka osaisi avata heidän ajatusmaailmaansa?

Olen huomannut saman että hevarit ovat todella herkkähipiäisiä genreensä kohdistuvalle kritiikille ja samalla ovat itse hyvin suvaitsemattomia varsinkin elektronista musiikkia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ihmetellyt samaa. Tuntemani tällaiset henkilöt tykkäävät raskaanpuoleisesta rock-musiikista ja halveksivat ainakin poppia ja iskelmää. Kuka osaisi avata heidän ajatusmaailmaansa?

Olen huomannut saman että hevarit ovat todella herkkähipiäisiä genreensä kohdistuvalle kritiikille ja samalla ovat itse hyvin suvaitsemattomia varsinkin elektronista musiikkia kohtaan.

Itsellä taas aivan päinvastaisia kokemuksia. Raskasta musiikkia kuuntelevilla on usein se kaikista avarakatseisin musiikkimaku

Mä en idareiden kanssa ala musiikki mausta. Raskas rokki ja klassinen on sitä parasta. Joistakin muusta voi satunnainen biisi olla hyvä. Tai edes hauska kuten barbie girl on huvittava. Eniten tykkään sellaisesta missä on hyvä kitara tai kitarat. Niitä on ilahduttavan paljon. Siihen kun osuu vielä hyvä laulaja niin mii likes.

Popit, teknot, iskelmät ja kaiken sellaisen paashan jätän niille piip junteille jotka ei paremmasta ymmärrä.

Minusta on todella junttia sanoa kenellekään, ettei pidä jostain tietystä musiikinlajista. En tajua, miten se tekee minusta tarkan musiikkimakuni suhteen? Tarkka musiikkimakunsa suhteen on henkilö, joka ei siedä kuunnella musiikkityylejä, joista ei pidä. Asian voi kuitenkin varmasti pakon edessä ilmaista loukkaamatta muita ihmisiä. Olet vain sanallisesti tökerö, ap.

Itseäni hämmästyttää se, jos jollekin on aivan sama, mitä musiikkia kuuntelee. Ettei siis ole mieluummin hiljaisuudessa. Mutta ei minun sillä ihmettelyllä ketään loukata tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska jokin tietty musiikki on objektiivisesti parempaa kuin jokin toinen musiikki. Esimerkiksi satoja vuosia vanhat klassisen musiikin sävellykset ovat objektiivisesti parmepia kuin nykyajan räp- ja popmusiikki

Kannattaa googlata mitä sana objektiivinen tarkoittaa. Eipä tässä muuta.

Tiedän kyllä mitä se tarkoittaa. Satoja vuosia vanhat sävellykset, jotka on säveltänyt ihminen ihmisille soitettavaksi ovat parempia kuin nämä nykyajan kertakäyttöiset pop"sävellykset" jotka on tehty tietokoneella

Sä et nyt kuitenkaan taida tietää. Mutta ei anneta sen häiritä. Voisitko kuitenkin ainakin perustella väittämäsi?

Tuossahan minä jo perustelin? Kauan säilynyt ja ihmisen soitettavaksi sävelletty musiikki on parempaa

Et perustellut sanan objektiivinen väärinkäyttöä. On eri asia kertoa että Bach on sinusta parempaa kuin rap kuin väittää että se on objektiivisesti parempaa. Väitätkö myös että omena maistuu objektiivisesti paremmalta kuin appelsiini? Voit toki olla myös trolli.

:D:D Sä taidat nyt itse olla trolli. En ole tuo kenelle vastasit, mutta voiko joku muka ihan vakavasti esittää, että Bach ei ole objektiivisesti parempaa kuin vaikkapa Cheek. Ei ole todellista!!!

Varmaan sitten esim. Michelangelon ja Leonardo da Vincin teokset ovat yhtä hyviä, laadukkaita ja arvokkaita kuin mikä tahansa Ikean sisustustaulu tai maalausta satunnaisesti harrastavan taviksen teokset?

Jälkimmäiset voivat toki miellyttää ja miellyttävätkin monien silmää, mutta se ei ole sama asia kuin laatu tai taidokkuus.

En lähtisi tosiaan vertaamaan ketä tahansa musiikintekijää maailmanhistorian nerokkaimpiin säveltäjiin. :)

Vaikka olisi kuinka suosittu.

Eikun edelleenkään ei mennä tuolle tasolle.

Sanan "objektiivinen" merkitys on mm.henkilökohtaisesta asenteesta riippumaton ja mitattava sekä puolueeton ja yleispätevä.

Määreet "parempi" "hyvä" ja "nerokas" samoin kuin määrite laatu on kyettävä perustelemaan jollain mitattavalla muuttujalla. Taidokkuutta voidaan mitata, mutta kahta eri instrumenttia taidokkaasti soittavalle on luotava jokin vertailujärjestelmä. Suositummuus, jota itse et tässä halua käyttää ei myöskään mittaa paremmuutta taiteen kaltaisen subjektiivisen kokemuksen laatua, paremmuutta, nerokkuutta yksilön kokemuksena jne. Ymmärrätkö? Bach on varmasti musiikillinen nero ja tuottelias, en sitä sano. Hän on musiikin historiassa merkityksellisempi kuin Cheek. Mutta ei parempi keekkifanin mielestä.

Mainittakoot tässä vaiheessa että itse vihaan Cheekin musiikkia ja suurinta osaa räpistä. Mutta et voi käyttää näitä kahta vertaillessa sanaparia objektiiviseti parempi.

Saamiesi yläpeukkujen määrästä päätellen yleissivistys on katoava luonnonvara:).

Itse en ainakaan kuuntele kuin hyvää musiikkia. Tyylilaji voi olla lähes mikä tahansa, paitsi rap/hiphop/diskopoprenkutus yms älyllisesti ala-arvoinen sonta.

Itsekin ihmettelen tätä. Muistan jo kouluissa olleen aika vaikeaa sanoa tykkäävänsä jostain musiikista, kun aina joku oli haukkumassa sitä tai sitten pahoitti mielensä jos en itse tykännytkään samasta. Sen vuoksi en halunnut osallistua mihinkään levyraateihin mielelläni. Sama meno jatkuu nyt aikuisenakin ja jotenkin monet ovat liian tarkkoja musiikin suhteen. Itse tykkään lähes kaikenlaisesta musiikista ja en ota sitä niin vakavasti. Kuuntelen paljon metallimusiikkia, mutta myös kaikkea jopa räppiä välillä. Oikeastaan mieliala paljon vaikuttaa siihen mitä kuuntelen. Muutenkin yritän aina esim youtubesta etsiä eri maiden musiikkia ja kuunnella erikielisiä biisejä. Enemmänkin minulla on inhokki biisejä, mutta ei inhokki genreä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea ymmärtää, miten tiettyjä genrejä voi suoraan vihata. Itselle on ominaista, että tykkään tietyistä genreistä enemmän ja joitain vierastan, mutta aina välillä löytyy joku todella tarttuva ja miellyttävä kappale omien tavallisten kiinnostuksen kohteiden ulkopuolelta. En pidä niin tarkasti väliä, jos musiikkikappaleessa on jotain, mistä en tykkää (esim.rap-biisissä mainitaan koomisesti ho-sana tms.) Jotkut ihmiset taas pitää tarkasti rajansa, niin että jos biisi on muuten hyvä mutta siinä on jotain,mistä ei voi "neuvotella", niin siitä ei voi tykätä. Ajattelen, että avoimet ja ei-niin-vakavat ihmiset kuuntelevat mielellään erilaisia biisejä. Ne, joilla oma identiteetti on vahva ja joustamaton ja imago on tärkeä asia, vetävät enemmän rajoja siihen mistä ns. voi tykätä.

Olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta jostain syystä harmonikkamusiiki pistää lähes vihan päälle. Jos se alkaa soida jossain radiossa, niin on ihan pakko vaihtaa kanavaa. En vaan voi sille mitään.

Se on kyllä itse asiassa aika hiton letkeetä/tekoletkeetä musiikkia. Harmonikalla ei kai oikein voi soittaa vakavastiotettavia, hienoja kappaleita? Ainakaan se ei ole ollut tapana. Sitten taas vaikka viululla ja pianolla voi soittaa iloista tai surullista, kumpaa vaan.

Tuo on samanlainen klishee luin "nokkahuilu on hirveä-ääninen lastensoitin"

Jos suomessa kadunkulmahanuristi soittaa vain letkeää tanssittavaa musiikkia, ei se tarkoita, etteikö harmonikalla voisi soittaa muutakin.