Lue keskustelun säännöt.
Palkkasin asianajajan perinnönjakoon. Hän on jo nyt luultavasti säästänyt minulle 8000 eurosta puolet
31.01.2020 |
Ja hän tutki papereitani vasta yhden kerran, eikä yhtäkään osituskokousta ole vielä edes ollut. Pesässä on vain siis kaksi osakasta, leski ja minä, joten varsinaista perinnönjakoa ei ole, ainoastaan ositus.
Kyseinen summa koskee vuokrasaatavaa, joka oli vuokralaisella ulosotossa, ja piti oikeuden kesällä antaman päätöksen mukaan maksaa silloin elossa olleen isäni edunvalvontatilille. Isäni ehti kuolla ennen summien saamista asukkaalta, mutta ihme kyllä nyt syksyn aikana rästit saatiin ulosoton kautta perittyä. Ne oli merkitty perukirjaan aviovarallisuudeksi, vaikka raha tulee asunnosta, joka ei kuulu aviovarallisuuteen. Myöskään sellaisen asunnon osalta sen tuotto ei kuulu aviovarallisuuteen. (Tarkoittaa siis, että puolisolla ei ollut tähän omaisuuteen eikä sen tuottoon avio-oikeutta).
Kas kas, enpä olisi itse huomannutkaan, eikä huomannut perunkirjoittaja (lakimies) eikä vainajan asioita hoitava lakimies. Eiväthän he olekaan palkattu minun etujani ajamaan, että ei sen ihmeellisempää sikäli.
Asialla on merkitystä laskettaessa puolisoiden varallisuuseroja, joiden perusteella katsotaan saako leski tasinkoa, ja minkä verran. Tuo summa toi leskelle tasinkona puolet siitä, jota hän ei näin ollen nyt saa.
On kiinnostavaa nähdä, mitä muuta suoraa rahallista hyötyä siitä saa, että palkkaa juristin avukseen, vaikkei perinnönjaossa olisikaan itsellä riitaa.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole vittumaista että isäsi asetti kumppaninsa edut lapsensa etujen edelle? Itseä harmitti aikoinaan kun isäni eläessään lupasi että veljelleni annetut rahat huomioidaan viimeistään hänen perinnössään, mutta eipä huomioitu, vaan testamentti oli puolisonsa eli äitini hyväksi.
Etkö vaatinut lakiosaasi, ja siis eikö veljellesi annetuissa rahoissa ollut lahjakirjaa tms? Jos ne menivät elatukseen, niin katsotaanko niitä silloin lahjaksi koskaan? Olipa sikäli ikävää. Nämä ovat aina ikäviä, kun luvataan ja sanotaan jotain, mikä ei pidä paikkaansa joko tietämättömyyden, välinpitämättömyyden tai suoranaisen tahallisen erehdyttämisen takia. Minunkin isäni luuli, että saan sen heidän yhteisn asuntonsa käytännössä kokonaan ja sanoi mulle aikoinaan niin.
Lakimieskin, joka luki testamenttia sanoi (ilman johdatteluani), että tästä saa sen vaikutelman, että isäsi omistaa asunnon kokonaan. Niin isä luulikin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan, että sinun kirjoitukset, eivät koskaan ole oikein selväjärkisesti kirjoitettuja. Sillä hän sinut tunnistaa. Raivoat täällä palstalla, etkä ihmettele miksi saat aina niin paljon miinuksia? Olisikohan ulosannissa vikaa? Itsekkäistä syistä aina kirjoitat. Voisit oikeesti hankkia sen elämän ja lopettaa täällä palstalla anonyymisti raivoamisen.
Pahoittelen, jos jokin on epäselvää, mutta minusta on lukijan osa kysyä tarkennusta, eikä HAUKKUA toista tyhmäksi. Tai etten muka tiedä perintöasioista alkeitakaan, hävytöntä. Mä haukun silloin vain takaisin.
Ap
Sinä aloitit muille vittuilun jo viestissä 5, joten katso ihan vaan peliliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole vittumaista että isäsi asetti kumppaninsa edut lapsensa etujen edelle? Itseä harmitti aikoinaan kun isäni eläessään lupasi että veljelleni annetut rahat huomioidaan viimeistään hänen perinnössään, mutta eipä huomioitu, vaan testamentti oli puolisonsa eli äitini hyväksi.
Etkö vaatinut lakiosaasi, ja siis eikö veljellesi annetuissa rahoissa ollut lahjakirjaa tms? Jos ne menivät elatukseen, niin katsotaanko niitä silloin lahjaksi koskaan? Olipa sikäli ikävää. Nämä ovat aina ikäviä, kun luvataan ja sanotaan jotain, mikä ei pidä paikkaansa joko tietämättömyyden, välinpitämättömyyden tai suoranaisen tahallisen erehdyttämisen takia. Minunkin isäni luuli, että saan sen heidän yhteisn asuntonsa käytännössä kokonaan ja sanoi mulle aikoinaan niin.
Lakimieskin, joka luki testamenttia sanoi (ilman johdatteluani), että tästä saa sen vaikutelman, että isäsi omistaa asunnon kokonaan. Niin isä luulikin.
Ap
Kyllä minä lakiosani sain, aivan kuten veljeni, mutta ei niistä rahoista mitään lahjakirjoja ole tehty, vaan vanhempani ovat isän juttujen mukaan avustaneet veljeni perhettä säännöllisesti noin tonnin kuukaudessa vuosien ajan. En minä siitä mitään meteliä nostanut, koska kunnioitin isän viimeistä tahtoa, eli sitä että minun osuuttani ei nostettu veljelle annettujen lahjoitusten vuoksi. Tosin en ihmettelisi vaikka täälainen lisätestamentti olisi ollutkin, mutta äiti olisi sen tuhonnut isän kuoltua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan, että sinun kirjoitukset, eivät koskaan ole oikein selväjärkisesti kirjoitettuja. Sillä hän sinut tunnistaa. Raivoat täällä palstalla, etkä ihmettele miksi saat aina niin paljon miinuksia? Olisikohan ulosannissa vikaa? Itsekkäistä syistä aina kirjoitat. Voisit oikeesti hankkia sen elämän ja lopettaa täällä palstalla anonyymisti raivoamisen.
Pahoittelen, jos jokin on epäselvää, mutta minusta on lukijan osa kysyä tarkennusta, eikä HAUKKUA toista tyhmäksi. Tai etten muka tiedä perintöasioista alkeitakaan, hävytöntä. Mä haukun silloin vain takaisin.
ApSinä aloitit muille vittuilun jo viestissä 5, joten katso ihan vaan peliliin.
Viesti nro 5 (Paavo??) ei ole minun. Tarkoitatko viestiä nro 3? Minusta siinä on aivan samantasoista alaspainamista ja lannistamista, kuin viestissä nro 1, johon viesti nro 3 vastaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, katso ensin sen asianajajan lasku ennen kuin päättelet, kannattiko palkkaus rahallisesti. Mutta varmasti palkkaus kannatti siksi, että voit ainakin olla varma asioiden menemisestä oikein sinun kannaltasi. Muistan kyllä, että kun ensimmäisiä kertoja kyselit näistä asioista, olit aika pihalla monista perusasioista. Siksi on hyvä, että prosessissa on mukana asiantuntija, jonka tehtävä on pitää sinun puoliasi.
En ollut pihalla mistään perusasioista. Tuokaan ei ole mikään perusasia, jonka asianajaja bongasi, koska oli mennyt väärin kahdelta lakimieheltä ennen häntä.
Ap
Ihmetyttää nuo lakimiesten satumaiset velotushinnat, kun eivät kuitenkaan oikein mitään osaa ja tekevät helvetisti virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole vittumaista että isäsi asetti kumppaninsa edut lapsensa etujen edelle? Itseä harmitti aikoinaan kun isäni eläessään lupasi että veljelleni annetut rahat huomioidaan viimeistään hänen perinnössään, mutta eipä huomioitu, vaan testamentti oli puolisonsa eli äitini hyväksi.
Etkö vaatinut lakiosaasi, ja siis eikö veljellesi annetuissa rahoissa ollut lahjakirjaa tms? Jos ne menivät elatukseen, niin katsotaanko niitä silloin lahjaksi koskaan? Olipa sikäli ikävää. Nämä ovat aina ikäviä, kun luvataan ja sanotaan jotain, mikä ei pidä paikkaansa joko tietämättömyyden, välinpitämättömyyden tai suoranaisen tahallisen erehdyttämisen takia. Minunkin isäni luuli, että saan sen heidän yhteisn asuntonsa käytännössä kokonaan ja sanoi mulle aikoinaan niin.
Lakimieskin, joka luki testamenttia sanoi (ilman johdatteluani), että tästä saa sen vaikutelman, että isäsi omistaa asunnon kokonaan. Niin isä luulikin.
ApKyllä minä lakiosani sain, aivan kuten veljeni, mutta ei niistä rahoista mitään lahjakirjoja ole tehty, vaan vanhempani ovat isän juttujen mukaan avustaneet veljeni perhettä säännöllisesti noin tonnin kuukaudessa vuosien ajan. En minä siitä mitään meteliä nostanut, koska kunnioitin isän viimeistä tahtoa, eli sitä että minun osuuttani ei nostettu veljelle annettujen lahjoitusten vuoksi. Tosin en ihmettelisi vaikka täälainen lisätestamentti olisi ollutkin, mutta äiti olisi sen tuhonnut isän kuoltua.
Niin, se pitäisi aina antaa sille, kenen hyväksi se on tehty. Kun miettii, millaisista summista perinnöissä on kyse, on täysin käsittämätöntä, ettei testamenttien, ollakseen päteviä, pitäisi olla rekisteröityjä jonnekin. Avattakoon rekisterit vasta vainajan kuoltua, mutta silti. Elatuksesta en ole varma, lasketaanko ennakkoperinnöksi. Jos on siis maksettu vaikka toisen laskuja. Näin ei teillä ehkä ollut toimittu, mutta siis joissain tapauksissa rahan antamista ei katsota lahjaksi noin niin kuin virallisesti. Moraalisesti ymmärrän pointtisi täysin. Vanhempien tulisi olla tasapuolisia antamisissaan lapsille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, katso ensin sen asianajajan lasku ennen kuin päättelet, kannattiko palkkaus rahallisesti. Mutta varmasti palkkaus kannatti siksi, että voit ainakin olla varma asioiden menemisestä oikein sinun kannaltasi. Muistan kyllä, että kun ensimmäisiä kertoja kyselit näistä asioista, olit aika pihalla monista perusasioista. Siksi on hyvä, että prosessissa on mukana asiantuntija, jonka tehtävä on pitää sinun puoliasi.
En ollut pihalla mistään perusasioista. Tuokaan ei ole mikään perusasia, jonka asianajaja bongasi, koska oli mennyt väärin kahdelta lakimieheltä ennen häntä.
ApIhmetyttää nuo lakimiesten satumaiset velotushinnat, kun eivät kuitenkaan oikein mitään osaa ja tekevät helvetisti virheitä.
Näinhän se on... vähän sama kuin lääkäreiden kanssa. Kannattaako sinne edes mennä, ennen kuin itse tietää, mikä itseä vaivaa :D Eli meinaan, että todellakin, itse saa olla omien asioittensa asiantuntija ja kertoa kaiken lakimiehelleen, kuin pikkulapselle, jotta tämä sitten ymmärtää, mitä hänen pitää neuvoa :D No, tuli hyvä mieli, kun aa löysi ainakin nuo asiat minulle ihan ilman mun työntekoa siihen! 👍 T
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. tämä aa sanoi hiukan moittien, ettei hän ollut jo perunkirjoituksessa mukana! Niin? Olin hänelle kertonut, että isäni kuoli, hän avusti jo ev-oikeudenkäynnissä, eli tiesi about perinnön koon, ja olin ihan, että mitä mun pitää tehdä! Kertaakaan hän ei sanonut, että tarttisin häntä. Mistä minä voin tietää, milloin mä tarttisin asianajajaa, jos ei ole mitään riitaa!? Hän itse ei esim. neuvonut, että etsi kaikki lahjakirjat etukäteen, ja mistä niitä saa. No, ei neuvonut, kun en ollut palkannut häntä! Mä vain mietin, että miksi palkkaan hänet siihen tumput suorina seisomaan! Ja mitä mulla ois ollut esittää hänelle ennen perunkirjoitusta? Ei mitään. Ts. esitin mm. sen isäni testamentin, mutta kun siinä ei määrätty mitään omaisuuden jaosta, niin ei se johtanut kommentteihin.
Ja mielestäni mainitsin, että osa perinnöstä on suojattu ja tulee suoraan minulle, ei reaktiota. Nyt on kuulemma hieman vaikeampaa väittää asioita, kun ei perukirjoitukseen ehditty, esim. se muotopuoli lahjakirja, jonka kaivoin esiin vasta pk jälkeen.
Ap
Tuskinpa se aa olisi osannut minulta kysyä, että onko isäsi saanut lahjoja, joista on poissuljettu avio-oikeus. Jos asiakas itse ei tiedä asiaa epäillä, ei nämä asianajajat mitään osaa sellaisessa auttaa. Ihan surkeita tosiaan siinä mielessä. Kaikki seikat, jotka voivat puoltaa ja auttaa itseä, pitää itse tietää ja ymmärtää. Heistä on apua ainoastaan saamaan vastapuoli polvilleen henkisesti. Ei vaan, se ei ole aa:ni tavoite eikä tapa toimia, mutta ainahan se tekee vaikutuksen, kun lakimies sanoo jotain, vs. että mä piipitän tai raivoan saman asian :D Tai sanoisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis kyllä tää perintöasia silti hieman ahdistaa minua. Eniten siksi, että joudunko myymään jotain, kun en haluaisi!!! Osakesalkku on tuottavin radikaalistikin, ja taas asunto, jossa ei ole asukkaita nyt häädön jälkeen ja olisi siksi helpoin myydä, on kivoin, MUTTA se taas on romukunnossa ja pitäisi remontoida. Aarrgght.Neli tuossa ei ole mtn myytävää :D Ja mökin myyminenkin olisi suru. Helpoin olisi saada se ulkomaan kiinteistö ja myydä se. Mutta siitä leski ei takuulla tunnesyistä luovu.
😢
Ap
Ja siis muita asuntoja taas ”ei voi” myydä, koska yksi on mun lapsuudenkoti ja muut tuottavimpia yksiöinä. Plus ettei yhden myyminen oikein riittäisi...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja asunnoissa on kamalasti korjausvelkoja taloyhtiöiltä ja se laskee tuottoja ja osakemarkkinoista taas eitiedä, romahtavatko ne luonnonvarojen tai muun ekokatastrofin aamunkoitossa...... jos sijoittaa kultaan se ei tuota.......minne sitä ihminen voi sijoittaa enää tänä päivänä!?!! 😄
Ap
Minua hieman ärsyttääkin, ettei niitä tuottoja olla voitu JO NYT ohjata minun tililleni. Koska mitä ne enää leskelle kuuluu. Mutta pesää hoitanut lakimies ei ole tietenkään ottanut asiassa kenenkään puolia.
Ap