Risto järkyttyi, joutuu maksamaan yli 47 000 euron elatusmaksut lapsesta, jonka biologinen isä hän ei ole – ”Ei jumalauta, ei ole todellista”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006388889.html
Siis miten tää on ees mahdollista Suomessa vuonna #2020?
Miehillä on 2 vuotta tehdä isyystesti. Sen jälkeen asialle ei mitään voi vaikka lapsi ei olisi hänen oma? Where's #tasa-arvo? Ja lapsi myös elää siinä tilanteessa, missä hänellä ei ole tietoa omasta biologisesta isästään.
What's in it for me!
Kommentit (749)
Riston sijassa voisi olla suuri kiusaus lähteä lomamatkalle palaamatta koskaan takaisin.
Tottakai tuo on väärin, MUTTA tuossa ajatellaan Lapsen etua. Ajatellaan, että aikuinen ihminen on vähemmän tärkeä kuin se lapsi. Aikuinen on tässä tilanteessa vain harmillinen collateral damage valitettavasti. On ihan kiistatta todistettu, että raha parantaa lapsen asemaa ja tulevaisuutta, lapsesta tulee huomattavasti todennäköisemmin täyspäinen yhteiskunnan jäsen. Jokainen kenellä on lapsi, tietää, että lapsen ihan perustarpeisiin menee vähintään tuon verran rahaa. Se on aivan sama millainen se äiti on, onko hirveä eukko vai ei. Se nyt vaan on valitettavasti niin, että tärkeysjärjestyksessä sen valkoisen suomalaisen heteromiehen EI ei tule ykkösenä vaan sen lapsen. En sano kuitenkaan, etteikö lainsäädänttöä voi muuttaa, mutta sitä ei kuitenkaan koskaan tulla muuttamaan sen lapsen edun kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tuossa isyyden kieltämisessä on tuollainen kahden vuoden määräaika. Millä tuota perustellaan?
No vitt u sillä lapsen oikeudella. Jos kaksi vuotta ja yli kasvattaa omanaan niin silloin se vastuu pitää kantaa loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tuossa isyyden kieltämisessä on tuollainen kahden vuoden määräaika. Millä tuota perustellaan?
Varmaan sillä, että kaksivuotiaana lapsi alkaa jo tajuta jotain. Jos lapsi on muutaman vuoden kasvanut pitäen tiettyä miestä isänään, sen isyyden vetäminen pois voi viedä lapsen elämältä pohjan. Varhaislapsuuden hylkäyskokemukset voivat pahimmillaan pilata ihmisen mielenterveyden loppuiäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten voinut hyväksyä kaikkeen syytöntä lapsiparkaa ja tarjota hänelle turvallisen kodin?
Sinähän voit ottaa sen tehtävän, eli anna sinä lapsiparalle koti ja maksa hänen elatuksensa. Sillähän ei ole mitään väliä, että et oikeasti ole tämän lapsen vanhempi.
Miksi joku ottaa tän niin henkilökohtaisesti että uhkailee exän ja lapsen tapp amisella? Nyt menee niin sairaaksi että tän ketjun voisi poistaa
Pitäisi olla lakisääteinen geenitesti synnytyksen jälkeen lasten isyyden varmentamiseksi ja automaattinen elatusvelvollisuus vain niille, jotka on testillä varmistettu isäksi. Geenitestit ovat halpoja ja helppoja tehdä, eikä olisi tällaisia sotkuja.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Eih... Olet väärillä jäljillä - täysin.
Adoptiolapsi on haluttu lapsi, siihen on jo suhtauduttu että kyseessä ei ole oma biologinen lapsi.
Ei Risto ole syyttänyt lasta missään vaiheessa. Äiti on tehnyt petoksen, pettänyt ristoa törkeästi - tästä tässä pääasiassa on kyse. Tottakai isän suhde lapseen järkkyy huomattavasti kun saa tietää että mikään siitä peruskalliosta ei ole ennallaan minkä varaan on elämänsä varannut (avioliitto, vaimo,lapsi) - vaan kaikki on ollut valetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tuossa isyyden kieltämisessä on tuollainen kahden vuoden määräaika. Millä tuota perustellaan?
Varmaan sillä, että kaksivuotiaana lapsi alkaa jo tajuta jotain. Jos lapsi on muutaman vuoden kasvanut pitäen tiettyä miestä isänään, sen isyyden vetäminen pois voi viedä lapsen elämältä pohjan. Varhaislapsuuden hylkäyskokemukset voivat pahimmillaan pilata ihmisen mielenterveyden loppuiäksi.
Kun on tuollainen kieroileva kokoomusvaikuttajaämmä äitinä, tuhoaa ihmisen mielenterveyden varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai tuo on väärin, MUTTA tuossa ajatellaan Lapsen etua. Ajatellaan, että aikuinen ihminen on vähemmän tärkeä kuin se lapsi. Aikuinen on tässä tilanteessa vain harmillinen collateral damage valitettavasti. On ihan kiistatta todistettu, että raha parantaa lapsen asemaa ja tulevaisuutta, lapsesta tulee huomattavasti todennäköisemmin täyspäinen yhteiskunnan jäsen. Jokainen kenellä on lapsi, tietää, että lapsen ihan perustarpeisiin menee vähintään tuon verran rahaa. Se on aivan sama millainen se äiti on, onko hirveä eukko vai ei. Se nyt vaan on valitettavasti niin, että tärkeysjärjestyksessä sen valkoisen suomalaisen heteromiehen EI ei tule ykkösenä vaan sen lapsen. En sano kuitenkaan, etteikö lainsäädänttöä voi muuttaa, mutta sitä ei kuitenkaan koskaan tulla muuttamaan sen lapsen edun kustannuksella.
Joopajoo, plaa plaa.
Ei kukaan ole väittänyt muutakaan.
Kyse on siitä, että lapsen biologisen isän pitäisi maksaa elatusmaksut, eikä Riston. Risto ei ole lapsen isä, ei ole naisen kanssa enään yhdessä eli ei ole edes lapsen elämässä mukana. Risto joutuu maksamaan elatusmaksuja kivikautisen lain vuoksi (isyys lait Suomessa ovat muutenkin kivikaudelta ja potkivat isien oikeuksia), tämä laki tällaisenaan on moraalisesti niin väärin ja jokainen järkevä ihminen tämän ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tuossa isyyden kieltämisessä on tuollainen kahden vuoden määräaika. Millä tuota perustellaan?
Varmaan sillä, että kaksivuotiaana lapsi alkaa jo tajuta jotain. Jos lapsi on muutaman vuoden kasvanut pitäen tiettyä miestä isänään, sen isyyden vetäminen pois voi viedä lapsen elämältä pohjan. Varhaislapsuuden hylkäyskokemukset voivat pahimmillaan pilata ihmisen mielenterveyden loppuiäksi.
Kun on tuollainen kieroileva kokoomusvaikuttajaämmä äitinä, tuhoaa ihmisen mielenterveyden varmasti.
Äiti vankilaan. Ristolle vapautus ja lapsi biologisen isän perheeseen kasvamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös sitä mieltä, että synnytyslaitoksella jo pitäisi tehdä isyystesti LAPSEN OIKEUSTURVAN VUOKSI.
Se ei kuormittaisi parisuhteitakaan, kun olisi pakollinen.
Suurin osa ei varmasti petä kumppaneitaan tällaisissa asioissa, eikä kyse olisi äidin syyllistämisestä, vaan todllakin lapsen pikeuksien takaamisesta.
t. Nainen
Kaikista miehistä pitäisi saasa dna-testi, jotta kaikille lapsille saataisiin isät ja oikeat isät vastuuseen lapsistaan ja mahdollisista elareista. Ei ole yhteiskunnan elättää lapsia, joilla olisi isätkin mutta isää ei tiedetä jos yhen illan juttu. Mutta arvatpaaka käykö tämä miehille? Ei. Nyt kyllä jakdetaan itkeä kun kolahti omaan nilkkaan.
Ei taida sopia naisillekaan. Olen jo pidempään ollut sitä mieltä että testi pitäisi tehdä automaattisesti heti synnyttyä, mutta täällä palstalla se on aina lytätty. Näin myös kiintymyssuhde biologiseen isään voitaisiin rakentaa ihan alusta ja lapsen oikeudet toteutuisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
Eli kuvitellaan tilanne:
Sinä ja minä olemme naimisissa ja olisimme yrittäneet saada lasta 2v. Yhtenä päivänä tuon kotiin vauvan ja kerron että kävin polkaisemassa naapurin Pirjoa. Sinulle on siis täysin ok pitää lasta omanasi ja kasvattaa häntä omana lapsenasi sen takia että olimmehan me jo yrittäneet saada lasta - ei väliä vaikka lapsi olisi naapurin Pirjon?
Kummasti nämä miesvastaiset kommentoijat yleensä hiljenevät kun käännetään roolit toisinpäin...
Vi##u mikä äm/mä kun salasi syrjähypyn ja tuli sen jälkeen raskaaksi ja piti puolisoaan lapsen vanhempana.
No, laki on ihan sama naisille. Kävimme lapsettomuushoidoissa ja jos nyt ilmenisi, että klinikka petti ja käytti jonkun toisen munasoluja, niin olisin silti elatusvelvollinen lapsiini.
...Eikä mikään muu tulisi kyllä mieleenkään. En käsitä, miten R. saattoi hylätä lapsensa. Minulle ei olisi mitään väliä, vaikka nuo lapset eivät oikeasti olisi minun, silti vaikka kuolisin heidän puolestaan. (Toki ymmärrän sen, että eksäänsä R. inhoaa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Eih... Olet väärillä jäljillä - täysin.
Adoptiolapsi on haluttu lapsi, siihen on jo suhtauduttu että kyseessä ei ole oma biologinen lapsi.
Ei Risto ole syyttänyt lasta missään vaiheessa. Äiti on tehnyt petoksen, pettänyt ristoa törkeästi - tästä tässä pääasiassa on kyse. Tottakai isän suhde lapseen järkkyy huomattavasti kun saa tietää että mikään siitä peruskalliosta ei ole ennallaan minkä varaan on elämänsä varannut (avioliitto, vaimo,lapsi) - vaan kaikki on ollut valetta.
Väärillä jäljillä miten? Minähän sanoin tuossa kirjaimellisesti: "Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen."
Puhuin viestissäni TUNNESITEESTÄ. Onko kiintymyssuhde kehittynyt lapseen kahdessa vuodessa vai ei? Jos ei, niin kuinka hemmetin kauan sen kehittymisessä oikein kestää?
Jos nyt käännetään asia vähän toisin päin, niin jos lapsi saa kuulla, ettei oma isä olekaan "oikea" isä, lakkaako lapsi siltä istumalta rakastamasta isäänsä? No ei. Olo voi olla petetty ja hämmentynyt, voi tuntua siltä että koko elämä on ollut valetta, voi tulla paha identiteettikriisi, mutta kun se kiintymys on olemassa niin ei se sormia napsauttamalla mihinkään häviä.
Totta kai Riston suhde lapsen äitiin on karilla, eikä tuollaiseen naiseen voi mitenkään enää luottaa. En ihmettele, että Risto haluaa naisesta mahdollimman kauas. Mutta tästä huolimatta ihmettelyni viestissäni oli mielestäni hyvin selvä - loppuuko rakkaus lapseen todellakin kuin seinään?
Jos mä oisin kaksi vuotta kasvattanut lasta omanani ni totta hel vetis haluisin olla myös jatkossa lapsen kasvattaja. Exää vihaisin mutta lapseni pitäisin. Vaikka ei olisi biologinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku ottaa tän niin henkilökohtaisesti että uhkailee exän ja lapsen tapp amisella? Nyt menee niin sairaaksi että tän ketjun voisi poistaa
En huomannut yhtäkään lapseen kohdistunutta uhkausta. Taisin lukea yhden (1) kommentin, jossa sanottiin että elareilla määrällä voisi saada exän päiviltä - missä todellisuudessa elät?
Täällä oli yksi, ilmeisesti jo poistettu viesti, jossa vihjattiin lapsen tappamisella koska "kuolleille lapsille ei elareita makseta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
Eli kuvitellaan tilanne:
Sinä ja minä olemme naimisissa ja olisimme yrittäneet saada lasta 2v. Yhtenä päivänä tuon kotiin vauvan ja kerron että kävin polkaisemassa naapurin Pirjoa. Sinulle on siis täysin ok pitää lasta omanasi ja kasvattaa häntä omana lapsenasi sen takia että olimmehan me jo yrittäneet saada lasta - ei väliä vaikka lapsi olisi naapurin Pirjon?Kummasti nämä miesvastaiset kommentoijat yleensä hiljenevät kun käännetään roolit toisinpäin...
Olisin onnellinen lapsesta sillä oletuksella, että Pirjo ei kuuluisi kauppaan. Toki real lifessä myös vähän huolissani ihmiskaupasta.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.