Risto järkyttyi, joutuu maksamaan yli 47 000 euron elatusmaksut lapsesta, jonka biologinen isä hän ei ole – ”Ei jumalauta, ei ole todellista”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006388889.html
Siis miten tää on ees mahdollista Suomessa vuonna #2020?
Miehillä on 2 vuotta tehdä isyystesti. Sen jälkeen asialle ei mitään voi vaikka lapsi ei olisi hänen oma? Where's #tasa-arvo? Ja lapsi myös elää siinä tilanteessa, missä hänellä ei ole tietoa omasta biologisesta isästään.
What's in it for me!
Kommentit (749)
Taitaa AV-foorumikin suorastaan tulvia kakaroita, jotka ovat saaneet mamman pettämisestä ja mies ei tiedä asiasta mitään.
Sehän on faktaa, että niistä tapauksista, joissa isä on epäillyt isyyttään ja isyys on selvitetty, ovat olleet toisen miehen kakaroita yli 20%:ssa. Mikähän luku mahtaisikaan olla, jos isyys tutkittaisi joka ainoan lapsen kohdalla.
Minä ajattelen niin, että on todella järkyttävää, että biologinen isä ei tunnista omaa lastaan. Eli hänhän sen lapsen on hylännyt jollain tasolla.
Sensijaan hän hyväksyy muina miehinä, että toinen mies elättää hänen lastaan. Nythän ei ole kyseessä ns. "tuntemattomaksi jäänyt hoito" vaan isä (oikea isä) on tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Risto (tai kuka muu tahansa) välttyy elatusmaksuilta muuttamalla ulkomaille. Suomen ulosotto ei sinne yllä. Olen tämän tämän muistaakseni tänne aiemminkin kirjoittanut. Itse tekisin näin vastaavassa oikeusmurhatilanteessa.
Tämäkin on tosiaan mahdollista. Tällöin elatukset jäävät yhteiskunnan harteilla, mikä olisi tässä tapauksessa hyvinkin oikeutettu lopputulos.
Eikö sillä biologisella isällä ole mitään vastuuta siittämästään jälkeläisestä. Miksi se mukula pitäisi meidän veronmaksajien elättää.?
Vierailija kirjoitti:
Riston kannattaa alkaa vaatimaan tapaamisia.
Voi olla, että koko pentu on alkanut tuntua vastenmieliseltä.
Siis eikö elatusvelkakin vanhene ihan samalla tavalla kuin muut velat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain trollit puolustavat tuota Paulaa.
Kukaan ei puolusta äitiä, mutta moni puolustaa lasta.
Mutta lapsellahan on isä! Biologinen isä kaikenlisäksi. Miten hän hoittaa velvoitteensa, läsnäolon, kasvatuksen jne.
Isähän ei liene ns. tuntematon ja lapsi syntynyt suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Risto on vinkuva tuhkamuna, joka saa syyttää typeryydestään ihan itseään.
Mikähän nimitys sinulla olisi biologiselle isälle, joka ei huolehdi siittämänsä lapsen elatusmaksuista vaan maksattaa ei-biologisella isällä?
Tällä palstalla "Risto" saa arvostelua, mutta harvapa ottaa kantaa, onko moraalisesti oikein, että oikea isä maksattaa n 50 000 ei-biologisella isällä.
Ulvova Mylläri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
Josko nyt tähän soppaan sanoisin sanasen minäkin. Olin tuon Iltasanomien jutun pohjalta samoilla linjoilla varsinkin kun tavallaan ehkä tapaus hipaisee hieman itseänikin. Minun ex-vaimoni tuli aikoinaan raskaaksi vaikka olin itse aina käyttänyt kondomia. Tarkistin myös aina ennen kuin avasin sen, että pakkauksessa oli painetta, eli että siinä itse paketissa ei ollut reikää. Myös yhdynnän jälkeen tarkastin, että kondomi oli säilynyt ehjänä ja spermat kondomissa. Olin siis melkoisen puulla päähän lyöty, kun vaimo kertoi olevansa raskaana. Luonnollisesti kysyin heti, että onko lapsi minun ja hän sanoi kyllä. Olin myös tietoinen, että kondomi ei ole 100% varma ehkäisymyoto. Hetken aikaa asiaa sulattelin ja sitten päätin, että mitää testejä ei tehdä ja että lapsi on minun.
Enkä sitä sen jälkeen pähkäillyt yhtään, vaan pidin itsestään selvänä, että minä olen lapsen isä ja sillä selvä. Nyt on lapseni jo aikuinen ja olemme ex.vaimoni kanssa eronneet jo ajat sitten ja olen todella onnellinen, että hän synnytti minulle ainoan lapseni. En siis koskaan ole edes sen ensipäätöksen jälkeen miettinyt, olenko oikeasti lapseni biologinen isä vain en. Olen hänen isänsä ja se riittää. Olen aivan varma, että jos minulle olisi joskus alkuaikoina paljastunut, että en ole lapseni biologinen isä, niin se ei olisi isyyttäni muuttanut mitenkään. Sain lapsen, jonka isä halusin olla, se riitti minulle.
Kuitenkin kun tuon Ylen jutun https://yle.fi/uutiset/3-9483039 luin, jossa asiaa käsiteltiin paljon syvällisemmin kuin iltasanomissa, niin ymmärrän hieman paremmin myös tuota miestä. Varmaankin olisi ollut jatkossa ollut haastavaa toimia isänä tuollaisessa tapauksessa, jossa hänelle oli varattu vain varamiehen ja maksajan rooli, eikä ollut edes lainkaan varmaa, että hän ylipäätään olisi saanut nähdä lastaan ainakaan siinä määrin kuin olisi ehkä itse halunnut.
En todellakaan osaa ihan suoralta kädeltä sanoa, miten olisin tuom miehen sijassa toiminut, mutta uskoisin, että ainakin lähtökohtaisesti olisin halunnut jatkaa lapsen isänä, kaikesta huolimatta.
M49
Hänhän olisikin halunnut jatkaa lapsen näkemistä, mutta äiti ei anna. Miten käy jos äiti vaikka kuolisi, lapsi joutuisi ilmeisesti tuntemattomalle isälleen? Onko se lapsen etu sekään enää tässä vaiheessa.
Sulla on väärä tieto. Äiti halusi, että Risto jatkaa lapsen tapaamista, mutta Risto ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
Josko nyt tähän soppaan sanoisin sanasen minäkin. Olin tuon Iltasanomien jutun pohjalta samoilla linjoilla varsinkin kun tavallaan ehkä tapaus hipaisee hieman itseänikin. Minun ex-vaimoni tuli aikoinaan raskaaksi vaikka olin itse aina käyttänyt kondomia. Tarkistin myös aina ennen kuin avasin sen, että pakkauksessa oli painetta, eli että siinä itse paketissa ei ollut reikää. Myös yhdynnän jälkeen tarkastin, että kondomi oli säilynyt ehjänä ja spermat kondomissa. Olin siis melkoisen puulla päähän lyöty, kun vaimo kertoi olevansa raskaana. Luonnollisesti kysyin heti, että onko lapsi minun ja hän sanoi kyllä. Olin myös tietoinen, että kondomi ei ole 100% varma ehkäisymyoto. Hetken aikaa asiaa sulattelin ja sitten päätin, että mitää testejä ei tehdä ja että lapsi on minun.
Enkä sitä sen jälkeen pähkäillyt yhtään, vaan pidin itsestään selvänä, että minä olen lapsen isä ja sillä selvä. Nyt on lapseni jo aikuinen ja olemme ex.vaimoni kanssa eronneet jo ajat sitten ja olen todella onnellinen, että hän synnytti minulle ainoan lapseni. En siis koskaan ole edes sen ensipäätöksen jälkeen miettinyt, olenko oikeasti lapseni biologinen isä vain en. Olen hänen isänsä ja se riittää. Olen aivan varma, että jos minulle olisi joskus alkuaikoina paljastunut, että en ole lapseni biologinen isä, niin se ei olisi isyyttäni muuttanut mitenkään. Sain lapsen, jonka isä halusin olla, se riitti minulle.
Kuitenkin kun tuon Ylen jutun https://yle.fi/uutiset/3-9483039 luin, jossa asiaa käsiteltiin paljon syvällisemmin kuin iltasanomissa, niin ymmärrän hieman paremmin myös tuota miestä. Varmaankin olisi ollut jatkossa ollut haastavaa toimia isänä tuollaisessa tapauksessa, jossa hänelle oli varattu vain varamiehen ja maksajan rooli, eikä ollut edes lainkaan varmaa, että hän ylipäätään olisi saanut nähdä lastaan ainakaan siinä määrin kuin olisi ehkä itse halunnut.
En todellakaan osaa ihan suoralta kädeltä sanoa, miten olisin tuom miehen sijassa toiminut, mutta uskoisin, että ainakin lähtökohtaisesti olisin halunnut jatkaa lapsen isänä, kaikesta huolimatta.
M49
Hänhän olisikin halunnut jatkaa lapsen näkemistä, mutta äiti ei anna. Miten käy jos äiti vaikka kuolisi, lapsi joutuisi ilmeisesti tuntemattomalle isälleen? Onko se lapsen etu sekään enää tässä vaiheessa.
Eikä ole, ei hakenut tapaamisoikeutta. Rahasta vaan itkee. Vaikka itse ensin valitsi olla isä lapselle josta tiesi ettei ole biologinen isä.
Erokeväänä Jani ajatteli, että hän voisi ja haluaisi jäädä lapsen elämään niin sanotusti sosiaalisena vanhempana – kunhan isyys korjattaisiin.
Vaimolle ratkaisu ei kelvannut.
Viimeisen kerran Jani näki pojan syyskuun alussa 2016. Kesästä asti tapaamiset olivat käytännössä pitkittyneitä jäähyväisiä.
– Vei vuosia ymmärtää, ettei minulla ole roolia sen pienen pojan elämässä ja etten ole vastuussa toisten ihmisten lapsesta.
Lue oma tekstisi: kunhan isyys korjattaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riston kannattaa alkaa vaatimaan tapaamisia.
Voi olla, että koko pentu on alkanut tuntua vastenmieliseltä.
Miehet haluaa pentuja mutta eivät ole sitten valmiita niitä hoitamaan niiden kanssa on kivaa vaikka pelata videopelejä,käydä shoppailemassa,keilaamassa yms mutta ei haluta sitten niitä muuten hoitaa tai kasvattaa,kaikki kiva tekeminen kyllä passaa muttei vastuu.
Jos minä naisena olisin pyörähtänyt lapsen naimisissa ollessani syrjähypyn seurauksena, olisin rehellinen aviomiehelleni. Ero siinä tulisi, mutta lapsen elareitten maksaja on biologinen isä. Vika on laissa ja siinä, että tehdään syrjähypyjä ja ollaan epärehellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
Josko nyt tähän soppaan sanoisin sanasen minäkin. Olin tuon Iltasanomien jutun pohjalta samoilla linjoilla varsinkin kun tavallaan ehkä tapaus hipaisee hieman itseänikin. Minun ex-vaimoni tuli aikoinaan raskaaksi vaikka olin itse aina käyttänyt kondomia. Tarkistin myös aina ennen kuin avasin sen, että pakkauksessa oli painetta, eli että siinä itse paketissa ei ollut reikää. Myös yhdynnän jälkeen tarkastin, että kondomi oli säilynyt ehjänä ja spermat kondomissa. Olin siis melkoisen puulla päähän lyöty, kun vaimo kertoi olevansa raskaana. Luonnollisesti kysyin heti, että onko lapsi minun ja hän sanoi kyllä. Olin myös tietoinen, että kondomi ei ole 100% varma ehkäisymyoto. Hetken aikaa asiaa sulattelin ja sitten päätin, että mitää testejä ei tehdä ja että lapsi on minun.
Enkä sitä sen jälkeen pähkäillyt yhtään, vaan pidin itsestään selvänä, että minä olen lapsen isä ja sillä selvä. Nyt on lapseni jo aikuinen ja olemme ex.vaimoni kanssa eronneet jo ajat sitten ja olen todella onnellinen, että hän synnytti minulle ainoan lapseni. En siis koskaan ole edes sen ensipäätöksen jälkeen miettinyt, olenko oikeasti lapseni biologinen isä vain en. Olen hänen isänsä ja se riittää. Olen aivan varma, että jos minulle olisi joskus alkuaikoina paljastunut, että en ole lapseni biologinen isä, niin se ei olisi isyyttäni muuttanut mitenkään. Sain lapsen, jonka isä halusin olla, se riitti minulle.
Kuitenkin kun tuon Ylen jutun https://yle.fi/uutiset/3-9483039 luin, jossa asiaa käsiteltiin paljon syvällisemmin kuin iltasanomissa, niin ymmärrän hieman paremmin myös tuota miestä. Varmaankin olisi ollut jatkossa ollut haastavaa toimia isänä tuollaisessa tapauksessa, jossa hänelle oli varattu vain varamiehen ja maksajan rooli, eikä ollut edes lainkaan varmaa, että hän ylipäätään olisi saanut nähdä lastaan ainakaan siinä määrin kuin olisi ehkä itse halunnut.
En todellakaan osaa ihan suoralta kädeltä sanoa, miten olisin tuom miehen sijassa toiminut, mutta uskoisin, että ainakin lähtökohtaisesti olisin halunnut jatkaa lapsen isänä, kaikesta huolimatta.
M49
Hänhän olisikin halunnut jatkaa lapsen näkemistä, mutta äiti ei anna. Miten käy jos äiti vaikka kuolisi, lapsi joutuisi ilmeisesti tuntemattomalle isälleen? Onko se lapsen etu sekään enää tässä vaiheessa.
Eikä ole, ei hakenut tapaamisoikeutta. Rahasta vaan itkee. Vaikka itse ensin valitsi olla isä lapselle josta tiesi ettei ole biologinen isä.
Erokeväänä Jani ajatteli, että hän voisi ja haluaisi jäädä lapsen elämään niin sanotusti sosiaalisena vanhempana – kunhan isyys korjattaisiin.
Vaimolle ratkaisu ei kelvannut.
Viimeisen kerran Jani näki pojan syyskuun alussa 2016. Kesästä asti tapaamiset olivat käytännössä pitkittyneitä jäähyväisiä.
– Vei vuosia ymmärtää, ettei minulla ole roolia sen pienen pojan elämässä ja etten ole vastuussa toisten ihmisten lapsesta.
Eikä hakenut tapaamisoikeutta viranomaisten kautta? IHAN OMA VALINTA, jälleen.
Aivan. Se oli nimenomaan niin päin, että äiti toivoi tapaamisten jatkuvan, mutta se ei Ristolle kelvannut.
Hän ilmoitti, että ei tapaa lasta niin kauan kuin hän on lapsen isä. Vasta jos tuomio kumotaan, hän suostuu tapaamisiin. Sepä vasta nerokasta. Isänä hän ei halua tavata, mutta jonain randomina tuttavana kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä naisena olisin pyörähtänyt lapsen naimisissa ollessani syrjähypyn seurauksena, olisin rehellinen aviomiehelleni. Ero siinä tulisi, mutta lapsen elareitten maksaja on biologinen isä. Vika on laissa ja siinä, että tehdään syrjähypyjä ja ollaan epärehellisiä.
Tuskin lakia laadittaessa on edes ajateltu tällaista molemmimpuolista vendetta mahdollisuutta, mitä tässä keississä on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
Josko nyt tähän soppaan sanoisin sanasen minäkin. Olin tuon Iltasanomien jutun pohjalta samoilla linjoilla varsinkin kun tavallaan ehkä tapaus hipaisee hieman itseänikin. Minun ex-vaimoni tuli aikoinaan raskaaksi vaikka olin itse aina käyttänyt kondomia. Tarkistin myös aina ennen kuin avasin sen, että pakkauksessa oli painetta, eli että siinä itse paketissa ei ollut reikää. Myös yhdynnän jälkeen tarkastin, että kondomi oli säilynyt ehjänä ja spermat kondomissa. Olin siis melkoisen puulla päähän lyöty, kun vaimo kertoi olevansa raskaana. Luonnollisesti kysyin heti, että onko lapsi minun ja hän sanoi kyllä. Olin myös tietoinen, että kondomi ei ole 100% varma ehkäisymyoto. Hetken aikaa asiaa sulattelin ja sitten päätin, että mitää testejä ei tehdä ja että lapsi on minun.
Enkä sitä sen jälkeen pähkäillyt yhtään, vaan pidin itsestään selvänä, että minä olen lapsen isä ja sillä selvä. Nyt on lapseni jo aikuinen ja olemme ex.vaimoni kanssa eronneet jo ajat sitten ja olen todella onnellinen, että hän synnytti minulle ainoan lapseni. En siis koskaan ole edes sen ensipäätöksen jälkeen miettinyt, olenko oikeasti lapseni biologinen isä vain en. Olen hänen isänsä ja se riittää. Olen aivan varma, että jos minulle olisi joskus alkuaikoina paljastunut, että en ole lapseni biologinen isä, niin se ei olisi isyyttäni muuttanut mitenkään. Sain lapsen, jonka isä halusin olla, se riitti minulle.
Kuitenkin kun tuon Ylen jutun https://yle.fi/uutiset/3-9483039 luin, jossa asiaa käsiteltiin paljon syvällisemmin kuin iltasanomissa, niin ymmärrän hieman paremmin myös tuota miestä. Varmaankin olisi ollut jatkossa ollut haastavaa toimia isänä tuollaisessa tapauksessa, jossa hänelle oli varattu vain varamiehen ja maksajan rooli, eikä ollut edes lainkaan varmaa, että hän ylipäätään olisi saanut nähdä lastaan ainakaan siinä määrin kuin olisi ehkä itse halunnut.
En todellakaan osaa ihan suoralta kädeltä sanoa, miten olisin tuom miehen sijassa toiminut, mutta uskoisin, että ainakin lähtökohtaisesti olisin halunnut jatkaa lapsen isänä, kaikesta huolimatta.
M49
Hänhän olisikin halunnut jatkaa lapsen näkemistä, mutta äiti ei anna. Miten käy jos äiti vaikka kuolisi, lapsi joutuisi ilmeisesti tuntemattomalle isälleen? Onko se lapsen etu sekään enää tässä vaiheessa.
Eikä ole, ei hakenut tapaamisoikeutta. Rahasta vaan itkee. Vaikka itse ensin valitsi olla isä lapselle josta tiesi ettei ole biologinen isä.
Erokeväänä Jani ajatteli, että hän voisi ja haluaisi jäädä lapsen elämään niin sanotusti sosiaalisena vanhempana – kunhan isyys korjattaisiin.
Vaimolle ratkaisu ei kelvannut.
Viimeisen kerran Jani näki pojan syyskuun alussa 2016. Kesästä asti tapaamiset olivat käytännössä pitkittyneitä jäähyväisiä.
– Vei vuosia ymmärtää, ettei minulla ole roolia sen pienen pojan elämässä ja etten ole vastuussa toisten ihmisten lapsesta.
Eikä hakenut tapaamisoikeutta viranomaisten kautta? IHAN OMA VALINTA, jälleen.
Aivan. Se oli nimenomaan niin päin, että äiti toivoi tapaamisten jatkuvan, mutta se ei Ristolle kelvannut.
Hän ilmoitti, että ei tapaa lasta niin kauan kuin hän on lapsen isä. Vasta jos tuomio kumotaan, hän suostuu tapaamisiin. Sepä vasta nerokasta. Isänä hän ei halua tavata, mutta jonain randomina tuttavana kyllä.
Mikäs sen kivempi järjestely äidille! Random mies ottaa heidän lastaan hoitoon joka toinen vklp Ja maksaa lapsen elatuksesta osan jotta saavat isän kanssa omaa rauhaa ja vähän ylimääräistä :)
Lain on oltava sellainen, että maksaja on aina biologinen isä. Tapaamiset ovat eri asia. Mitä epäselvää tässä on.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs sen kivempi järjestely äidille! Random mies ottaa heidän lastaan hoitoon joka toinen vklp Ja maksaa lapsen elatuksesta osan jotta saavat isän kanssa omaa rauhaa ja vähän ylimääräistä :)
Sivistyneissä länsimaisissa oikeusvaltioissa tätä kutsutaan oikeusmurhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riston kannattaa alkaa vaatimaan tapaamisia.
Voi olla, että koko pentu on alkanut tuntua vastenmieliseltä.
Miehet haluaa pentuja mutta eivät ole sitten valmiita niitä hoitamaan niiden kanssa on kivaa vaikka pelata videopelejä,käydä shoppailemassa,keilaamassa yms mutta ei haluta sitten niitä muuten hoitaa tai kasvattaa,kaikki kiva tekeminen kyllä passaa muttei vastuu.
Ikävä kyllä oma tasosi on rajoittanut elämääsi siten, ettet ole ansainnutkaan parempia miehiä. Minä kun olen keskivertoa tasokkaampi ja järkevämpi mies, jätin suosiolla lisääntymästä suomalaisten, erittäin epäluotettavien naisten kanssa ja hommasin vaimon ulkomailta. En ole katunut päivääkään. Meillä touhutaan lasten kanssa yhdessä ja alusta saakka on ollut selvää, ettei äiti omi lapsia jo vauvana, kuten suomalaisilla naisilla on tapana ja iskä on silloin vain pelkkä pikkuapulainen vaavin hoidossa, koska äippä tietää kaiken, tekee kaiken oikein ja iskä ei osaa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aivan järkyttävää luettavaa. Mikä vttu Suomea vaivaa? Kerran kusetettua ihmistä kusetetaan vielä 19 vuotta lisää?!
Ei saatana tämä maa on kuralla."
Tuo mies ansaitsisisi tuntuvat korvaukset henkisestä kärsimyksestä.
Häntä petkuttanut nainen törkeästä petoksesta.
Se olisi oikeutta.
Näitä isyyshuijauksia lukiessa ihmettelen miksi DNA-testit eivät ole oletus joka on pakko tehdä isyyden varmistamiseksi?
Ja kyläpyärät eli jakarit.