Risto järkyttyi, joutuu maksamaan yli 47 000 euron elatusmaksut lapsesta, jonka biologinen isä hän ei ole – ”Ei jumalauta, ei ole todellista”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006388889.html
Siis miten tää on ees mahdollista Suomessa vuonna #2020?
Miehillä on 2 vuotta tehdä isyystesti. Sen jälkeen asialle ei mitään voi vaikka lapsi ei olisi hänen oma? Where's #tasa-arvo? Ja lapsi myös elää siinä tilanteessa, missä hänellä ei ole tietoa omasta biologisesta isästään.
What's in it for me!
Kommentit (749)
Vain trollit puolustavat tuota Paulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vain trollit puolustavat tuota Paulaa.
Miksi häntä kenenkään pitäisi puolustaa? Yksinkertainen fakta on, ettei häntä tulla saamaan oikeudelliseen vastuuseen tässä asiassa, joten asiaa on aika turha vatvoa. Risto sen sijaan kykenee ampumaan itseään jalkaan edelleen. Joten kuka loppujen lopuksi ajattelee Riston etua ja kuka on mustavalkoistava hölmöläinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä Risto oppii nyt kertaheitolla noudattamaan lakeja hakuajoista eikä kuvittele olevansa "uniikki lumihiutale", jonka kohdalla tehdään poikkeus.
Hakuaika on kaksi vuotta lapsen syntymästä ja tässä tapauksessa mies sai tietää asiasta vasta 1,5 vuotta lapsen syntymän jälkeen. Kohtuuton sääntö on mielestäni tämä hakuaika. Yhtä hyvinhän naisen petos olisi voinut paljastua vasta 3 vuoden jälkeen.
Ihmettelen myös tuota kahden vuoden hakuaikaa. Useinhan tällaiset petokset tulevat ilmi vasta paljon myöhemmin. Tässähän tullaan siihen tilanteeseen, että jokaisen pitäisi teettää isyystesti lapsen syntymän jälkeen, varmuuden vuoksi.
Lainsäädäntö on monissa avioliittoon ja perheeseen liittyvissä asioissa jäänyt pahasti jälkeen. Esim. lesken asumisoikeus, joka oli muistaakseni 50-luvulta eikä liene paljon päivitetty. Se ei kaikissa nykyajan tilanteissa enää aja asiaansa, vaan aiheuttaa kohtuuttomia lopputuloksia.
En tiedä miltä vuosikymmeneltä on tämä laki, jossa aviomies on automaattisesti aina lapsen isä, mutta ei sekään ihan tätä päivää ole. Vanhat lait on tehty sen ajan moraalikäsitysten mukaan, tuskinpa silloin ajateltiin, että ihmisten moraali löystyy tällaiseksi mitä se nykyään on. Lait pitäisi päivittää tähän päivään, koska maailma on muuttunut.
Miesten oikeudet ovat jääneet jälkeen ja pahasti.
Isyystutkimuksia ei ehkä tarvittu aikoinaan kun naiset olivat jokseenkin luotettavia parisuhteessa, mutta tänään tilanne on aivan toinen.
Tuon lisäksi mies ei saa vasektomiaa ennen kuin on 30? Siis miten on mahdollista että joku päättää hänen puolestaan haluaako hän lapsia vai ei.
Heippa
Älä pane, se on ainoa varma tapa. Muuten otat aina sen riskin , että tulet isäksi. Sitten kannattaa laittaa ne piuhat poikki. Myös kondomia kannattaa käyttää ( oikein), se on melko varma tapa.Miksi te miehet ette ota itse vastuuta asioista? Sitten alkaa ùlina , kun p*ska on jo housussa.
Tämä! Pillua pitää saada, ja vastuu ehkäisystä sysätään naisille. Sitten, kun se vahinko sattuu niin ikkastaan. Kyllä miehet on tyhmiä.
Jahans... abortteja tehdään siis siksi, että naisille raskauden mahdollisuus on suuri yllätys, mutta kikkeliä pitää saada?
Risto on vinkuva tuhkamuna, joka saa syyttää typeryydestään ihan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Risto on vinkuva tuhkamuna, joka saa syyttää typeryydestään ihan itseään.
Tämä. Selkärangaton liero.
Irvokkainta tässä on se, että Paula Miettinen ja lapsen oikea isä viettävät perhe-elämää ja lapsella on siis isä ja äiti.
Riston (siis Janin) osa on maksaa monta sataa euroa kuussa lapsesta johon hänellä oli side kaksi ensimmäistä vuotta eli lapsellekaan Risto ei ole edes sosiaalinen isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
Josko nyt tähän soppaan sanoisin sanasen minäkin. Olin tuon Iltasanomien jutun pohjalta samoilla linjoilla varsinkin kun tavallaan ehkä tapaus hipaisee hieman itseänikin. Minun ex-vaimoni tuli aikoinaan raskaaksi vaikka olin itse aina käyttänyt kondomia. Tarkistin myös aina ennen kuin avasin sen, että pakkauksessa oli painetta, eli että siinä itse paketissa ei ollut reikää. Myös yhdynnän jälkeen tarkastin, että kondomi oli säilynyt ehjänä ja spermat kondomissa. Olin siis melkoisen puulla päähän lyöty, kun vaimo kertoi olevansa raskaana. Luonnollisesti kysyin heti, että onko lapsi minun ja hän sanoi kyllä. Olin myös tietoinen, että kondomi ei ole 100% varma ehkäisymyoto. Hetken aikaa asiaa sulattelin ja sitten päätin, että mitää testejä ei tehdä ja että lapsi on minun.
Enkä sitä sen jälkeen pähkäillyt yhtään, vaan pidin itsestään selvänä, että minä olen lapsen isä ja sillä selvä. Nyt on lapseni jo aikuinen ja olemme ex.vaimoni kanssa eronneet jo ajat sitten ja olen todella onnellinen, että hän synnytti minulle ainoan lapseni. En siis koskaan ole edes sen ensipäätöksen jälkeen miettinyt, olenko oikeasti lapseni biologinen isä vain en. Olen hänen isänsä ja se riittää. Olen aivan varma, että jos minulle olisi joskus alkuaikoina paljastunut, että en ole lapseni biologinen isä, niin se ei olisi isyyttäni muuttanut mitenkään. Sain lapsen, jonka isä halusin olla, se riitti minulle.
Kuitenkin kun tuon Ylen jutun https://yle.fi/uutiset/3-9483039 luin, jossa asiaa käsiteltiin paljon syvällisemmin kuin iltasanomissa, niin ymmärrän hieman paremmin myös tuota miestä. Varmaankin olisi ollut jatkossa ollut haastavaa toimia isänä tuollaisessa tapauksessa, jossa hänelle oli varattu vain varamiehen ja maksajan rooli, eikä ollut edes lainkaan varmaa, että hän ylipäätään olisi saanut nähdä lastaan ainakaan siinä määrin kuin olisi ehkä itse halunnut.
En todellakaan osaa ihan suoralta kädeltä sanoa, miten olisin tuom miehen sijassa toiminut, mutta uskoisin, että ainakin lähtökohtaisesti olisin halunnut jatkaa lapsen isänä, kaikesta huolimatta.
M49
Hänhän olisikin halunnut jatkaa lapsen näkemistä, mutta äiti ei anna. Miten käy jos äiti vaikka kuolisi, lapsi joutuisi ilmeisesti tuntemattomalle isälleen? Onko se lapsen etu sekään enää tässä vaiheessa.
Eikä ole, ei hakenut tapaamisoikeutta. Rahasta vaan itkee. Vaikka itse ensin valitsi olla isä lapselle josta tiesi ettei ole biologinen isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
Josko nyt tähän soppaan sanoisin sanasen minäkin. Olin tuon Iltasanomien jutun pohjalta samoilla linjoilla varsinkin kun tavallaan ehkä tapaus hipaisee hieman itseänikin. Minun ex-vaimoni tuli aikoinaan raskaaksi vaikka olin itse aina käyttänyt kondomia. Tarkistin myös aina ennen kuin avasin sen, että pakkauksessa oli painetta, eli että siinä itse paketissa ei ollut reikää. Myös yhdynnän jälkeen tarkastin, että kondomi oli säilynyt ehjänä ja spermat kondomissa. Olin siis melkoisen puulla päähän lyöty, kun vaimo kertoi olevansa raskaana. Luonnollisesti kysyin heti, että onko lapsi minun ja hän sanoi kyllä. Olin myös tietoinen, että kondomi ei ole 100% varma ehkäisymyoto. Hetken aikaa asiaa sulattelin ja sitten päätin, että mitää testejä ei tehdä ja että lapsi on minun.
Enkä sitä sen jälkeen pähkäillyt yhtään, vaan pidin itsestään selvänä, että minä olen lapsen isä ja sillä selvä. Nyt on lapseni jo aikuinen ja olemme ex.vaimoni kanssa eronneet jo ajat sitten ja olen todella onnellinen, että hän synnytti minulle ainoan lapseni. En siis koskaan ole edes sen ensipäätöksen jälkeen miettinyt, olenko oikeasti lapseni biologinen isä vain en. Olen hänen isänsä ja se riittää. Olen aivan varma, että jos minulle olisi joskus alkuaikoina paljastunut, että en ole lapseni biologinen isä, niin se ei olisi isyyttäni muuttanut mitenkään. Sain lapsen, jonka isä halusin olla, se riitti minulle.
Kuitenkin kun tuon Ylen jutun https://yle.fi/uutiset/3-9483039 luin, jossa asiaa käsiteltiin paljon syvällisemmin kuin iltasanomissa, niin ymmärrän hieman paremmin myös tuota miestä. Varmaankin olisi ollut jatkossa ollut haastavaa toimia isänä tuollaisessa tapauksessa, jossa hänelle oli varattu vain varamiehen ja maksajan rooli, eikä ollut edes lainkaan varmaa, että hän ylipäätään olisi saanut nähdä lastaan ainakaan siinä määrin kuin olisi ehkä itse halunnut.
En todellakaan osaa ihan suoralta kädeltä sanoa, miten olisin tuom miehen sijassa toiminut, mutta uskoisin, että ainakin lähtökohtaisesti olisin halunnut jatkaa lapsen isänä, kaikesta huolimatta.
M49
Hänhän olisikin halunnut jatkaa lapsen näkemistä, mutta äiti ei anna. Miten käy jos äiti vaikka kuolisi, lapsi joutuisi ilmeisesti tuntemattomalle isälleen? Onko se lapsen etu sekään enää tässä vaiheessa.
Eikä ole, ei hakenut tapaamisoikeutta. Rahasta vaan itkee. Vaikka itse ensin valitsi olla isä lapselle josta tiesi ettei ole biologinen isä.
Erokeväänä Jani ajatteli, että hän voisi ja haluaisi jäädä lapsen elämään niin sanotusti sosiaalisena vanhempana – kunhan isyys korjattaisiin.
Vaimolle ratkaisu ei kelvannut.
Viimeisen kerran Jani näki pojan syyskuun alussa 2016. Kesästä asti tapaamiset olivat käytännössä pitkittyneitä jäähyväisiä.
– Vei vuosia ymmärtää, ettei minulla ole roolia sen pienen pojan elämässä ja etten ole vastuussa toisten ihmisten lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä Risto oppii nyt kertaheitolla noudattamaan lakeja hakuajoista eikä kuvittele olevansa "uniikki lumihiutale", jonka kohdalla tehdään poikkeus.
Nämä "hakuajat" ovat epäinhimillisiä muissakin tilanteissa.
Yksi hyvä esimerkki on tuttava, joka joutui lapsena isänsä hyväksikäyttämäksi vuosien ajan. Aikuisena hän yritti tehdä rikosilmoitusta, mutta ei se onnistunut. Oli liian myöhäistä. Hänen olisi pitänyt osata tehdä ilmoitus silloin kun ei siihen vielä kyennyt.Ei hyväksikäyttö vanhene, tossa on ollut joku muu syy.
Itseasiassa vanhenee 10 vuodessa.
Niin, ainoastaan murha ei vanhene koskaan.
Eikä parkkisakot!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
Josko nyt tähän soppaan sanoisin sanasen minäkin. Olin tuon Iltasanomien jutun pohjalta samoilla linjoilla varsinkin kun tavallaan ehkä tapaus hipaisee hieman itseänikin. Minun ex-vaimoni tuli aikoinaan raskaaksi vaikka olin itse aina käyttänyt kondomia. Tarkistin myös aina ennen kuin avasin sen, että pakkauksessa oli painetta, eli että siinä itse paketissa ei ollut reikää. Myös yhdynnän jälkeen tarkastin, että kondomi oli säilynyt ehjänä ja spermat kondomissa. Olin siis melkoisen puulla päähän lyöty, kun vaimo kertoi olevansa raskaana. Luonnollisesti kysyin heti, että onko lapsi minun ja hän sanoi kyllä. Olin myös tietoinen, että kondomi ei ole 100% varma ehkäisymyoto. Hetken aikaa asiaa sulattelin ja sitten päätin, että mitää testejä ei tehdä ja että lapsi on minun.
Enkä sitä sen jälkeen pähkäillyt yhtään, vaan pidin itsestään selvänä, että minä olen lapsen isä ja sillä selvä. Nyt on lapseni jo aikuinen ja olemme ex.vaimoni kanssa eronneet jo ajat sitten ja olen todella onnellinen, että hän synnytti minulle ainoan lapseni. En siis koskaan ole edes sen ensipäätöksen jälkeen miettinyt, olenko oikeasti lapseni biologinen isä vain en. Olen hänen isänsä ja se riittää. Olen aivan varma, että jos minulle olisi joskus alkuaikoina paljastunut, että en ole lapseni biologinen isä, niin se ei olisi isyyttäni muuttanut mitenkään. Sain lapsen, jonka isä halusin olla, se riitti minulle.
Kuitenkin kun tuon Ylen jutun https://yle.fi/uutiset/3-9483039 luin, jossa asiaa käsiteltiin paljon syvällisemmin kuin iltasanomissa, niin ymmärrän hieman paremmin myös tuota miestä. Varmaankin olisi ollut jatkossa ollut haastavaa toimia isänä tuollaisessa tapauksessa, jossa hänelle oli varattu vain varamiehen ja maksajan rooli, eikä ollut edes lainkaan varmaa, että hän ylipäätään olisi saanut nähdä lastaan ainakaan siinä määrin kuin olisi ehkä itse halunnut.
En todellakaan osaa ihan suoralta kädeltä sanoa, miten olisin tuom miehen sijassa toiminut, mutta uskoisin, että ainakin lähtökohtaisesti olisin halunnut jatkaa lapsen isänä, kaikesta huolimatta.
M49
Hänhän olisikin halunnut jatkaa lapsen näkemistä, mutta äiti ei anna. Miten käy jos äiti vaikka kuolisi, lapsi joutuisi ilmeisesti tuntemattomalle isälleen? Onko se lapsen etu sekään enää tässä vaiheessa.
Eikä ole, ei hakenut tapaamisoikeutta. Rahasta vaan itkee. Vaikka itse ensin valitsi olla isä lapselle josta tiesi ettei ole biologinen isä.
Erokeväänä Jani ajatteli, että hän voisi ja haluaisi jäädä lapsen elämään niin sanotusti sosiaalisena vanhempana – kunhan isyys korjattaisiin.
Vaimolle ratkaisu ei kelvannut.
Viimeisen kerran Jani näki pojan syyskuun alussa 2016. Kesästä asti tapaamiset olivat käytännössä pitkittyneitä jäähyväisiä.
– Vei vuosia ymmärtää, ettei minulla ole roolia sen pienen pojan elämässä ja etten ole vastuussa toisten ihmisten lapsesta.
Eikä hakenut tapaamisoikeutta viranomaisten kautta? IHAN OMA VALINTA, jälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
Josko nyt tähän soppaan sanoisin sanasen minäkin. Olin tuon Iltasanomien jutun pohjalta samoilla linjoilla varsinkin kun tavallaan ehkä tapaus hipaisee hieman itseänikin. Minun ex-vaimoni tuli aikoinaan raskaaksi vaikka olin itse aina käyttänyt kondomia. Tarkistin myös aina ennen kuin avasin sen, että pakkauksessa oli painetta, eli että siinä itse paketissa ei ollut reikää. Myös yhdynnän jälkeen tarkastin, että kondomi oli säilynyt ehjänä ja spermat kondomissa. Olin siis melkoisen puulla päähän lyöty, kun vaimo kertoi olevansa raskaana. Luonnollisesti kysyin heti, että onko lapsi minun ja hän sanoi kyllä. Olin myös tietoinen, että kondomi ei ole 100% varma ehkäisymyoto. Hetken aikaa asiaa sulattelin ja sitten päätin, että mitää testejä ei tehdä ja että lapsi on minun.
Enkä sitä sen jälkeen pähkäillyt yhtään, vaan pidin itsestään selvänä, että minä olen lapsen isä ja sillä selvä. Nyt on lapseni jo aikuinen ja olemme ex.vaimoni kanssa eronneet jo ajat sitten ja olen todella onnellinen, että hän synnytti minulle ainoan lapseni. En siis koskaan ole edes sen ensipäätöksen jälkeen miettinyt, olenko oikeasti lapseni biologinen isä vain en. Olen hänen isänsä ja se riittää. Olen aivan varma, että jos minulle olisi joskus alkuaikoina paljastunut, että en ole lapseni biologinen isä, niin se ei olisi isyyttäni muuttanut mitenkään. Sain lapsen, jonka isä halusin olla, se riitti minulle.
Kuitenkin kun tuon Ylen jutun https://yle.fi/uutiset/3-9483039 luin, jossa asiaa käsiteltiin paljon syvällisemmin kuin iltasanomissa, niin ymmärrän hieman paremmin myös tuota miestä. Varmaankin olisi ollut jatkossa ollut haastavaa toimia isänä tuollaisessa tapauksessa, jossa hänelle oli varattu vain varamiehen ja maksajan rooli, eikä ollut edes lainkaan varmaa, että hän ylipäätään olisi saanut nähdä lastaan ainakaan siinä määrin kuin olisi ehkä itse halunnut.
En todellakaan osaa ihan suoralta kädeltä sanoa, miten olisin tuom miehen sijassa toiminut, mutta uskoisin, että ainakin lähtökohtaisesti olisin halunnut jatkaa lapsen isänä, kaikesta huolimatta.
M49
Hänhän olisikin halunnut jatkaa lapsen näkemistä, mutta äiti ei anna. Miten käy jos äiti vaikka kuolisi, lapsi joutuisi ilmeisesti tuntemattomalle isälleen? Onko se lapsen etu sekään enää tässä vaiheessa.
Eikä ole, ei hakenut tapaamisoikeutta. Rahasta vaan itkee. Vaikka itse ensin valitsi olla isä lapselle josta tiesi ettei ole biologinen isä.
Erokeväänä Jani ajatteli, että hän voisi ja haluaisi jäädä lapsen elämään niin sanotusti sosiaalisena vanhempana – kunhan isyys korjattaisiin.
Vaimolle ratkaisu ei kelvannut.
Viimeisen kerran Jani näki pojan syyskuun alussa 2016. Kesästä asti tapaamiset olivat käytännössä pitkittyneitä jäähyväisiä.
– Vei vuosia ymmärtää, ettei minulla ole roolia sen pienen pojan elämässä ja etten ole vastuussa toisten ihmisten lapsesta.
Eikä hakenut tapaamisoikeutta viranomaisten kautta? IHAN OMA VALINTA, jälleen.
Hei vaan Paula, onko kiva olla julkisuudessa 😊
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo äippä ole kokoomus-poliitikko Tuusulasta ?
Eli raha ratkaisee...
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/c6a55d88-9a78-48ac-9212-93a272390…
Käytän elatuslaskuria työssäni jatkuvasti. Kirjoittajan väitteet eivät pidä paikkansa. Laskuri on ohjeellinen. Vanhemmat voivat sopia lastensa elatusavusta haluamallaan tavalla keskenään. He voivat myös käyttää laskurin antamaa lukua elatusapuneuvottelun avauksena. Laskurissa huomioiodaan kummankin vanhemman omaisuus samalla tavalla eli vain tuotto huomioidaan. Oikeus voi velvoittaa vanhemman realisoimaan omaisuutta, jos vanhemmalla ei ole lainkaan elatuskykyä tai se on hyvin vaatimaton.
Laki lapsen elatuksesta ei kohtele eri tavalla isiä ja äitejä. Se, joka ei asu lasten kanssa, osallistuu lapsen elatukseen elatusapumaksulla, oli hän sitten isä tai äiti. Kumpaakin kohdella täsmälleen samoin. Lain periaatteena on tietenkin lapsen etu.
Suomalainen lapsiköyhyys on pitkälti sellaisissa perheissä, joissa elää yksi aikuinen lapsen kanssa, joten lähivanhemmat eivät ole päässeet rikastumaan lapsen elatusavuilla. Pikemminkin vanhempien ero köyhdyttää kaikkia osapuolia.
Ei elatusmaksuilla pyritä siihen, että lapsella on sama elintaso kummankin vanhemman luona. Vain hyvin räikeää elintasokuilua voidaan tasoittaa tietyin harvinaisin edellytyksin. Ja siihen voidaan velvoittaa etävanhemman lisäksi myös lähivanhempi vuoroasumistilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä Risto oppii nyt kertaheitolla noudattamaan lakeja hakuajoista eikä kuvittele olevansa "uniikki lumihiutale", jonka kohdalla tehdään poikkeus.
Hakuaika on kaksi vuotta lapsen syntymästä ja tässä tapauksessa mies sai tietää asiasta vasta 1,5 vuotta lapsen syntymän jälkeen. Kohtuuton sääntö on mielestäni tämä hakuaika. Yhtä hyvinhän naisen petos olisi voinut paljastua vasta 3 vuoden jälkeen.
Ihmettelen myös tuota kahden vuoden hakuaikaa. Useinhan tällaiset petokset tulevat ilmi vasta paljon myöhemmin. Tässähän tullaan siihen tilanteeseen, että jokaisen pitäisi teettää isyystesti lapsen syntymän jälkeen, varmuuden vuoksi.
Lainsäädäntö on monissa avioliittoon ja perheeseen liittyvissä asioissa jäänyt pahasti jälkeen. Esim. lesken asumisoikeus, joka oli muistaakseni 50-luvulta eikä liene paljon päivitetty. Se ei kaikissa nykyajan tilanteissa enää aja asiaansa, vaan aiheuttaa kohtuuttomia lopputuloksia.
En tiedä miltä vuosikymmeneltä on tämä laki, jossa aviomies on automaattisesti aina lapsen isä, mutta ei sekään ihan tätä päivää ole. Vanhat lait on tehty sen ajan moraalikäsitysten mukaan, tuskinpa silloin ajateltiin, että ihmisten moraali löystyy tällaiseksi mitä se nykyään on. Lait pitäisi päivittää tähän päivään, koska maailma on muuttunut.
Voi luoja😂🤣😅😆 lisää tämmöistä, niin saa nauraa
Ainut kenelle tässä nauretaan on sulle ja muille trolleille joilta puuttuu inkkarit kanootista😆
Hyvä Paula. Nuoren pojan äitinä pidän ensiarvoisen tärkeänä, että lapseni voi vielä aikuistuttuaankin ajatella, että hänellä on tässä maailmassa yksi ihminen, äiti, johon hän voi aina luottaa. Siksi en koskaan tee mitään millä pettäisin lapseni luottamuksen. Voit koettaa kasvattaa lapsestasi opportunistisen ja moraalikäsitykseltään kaltaisesi ja ehkä onnistutkin. Mutta luottamustaan et koskaan saa takaisin kun hän ymmärtää kuinka sinä toimit ja mistä motiiveista käsin. Toivottavasti Paula kauniit vaatteet, näyttävät autot ja matkat korvaavat edessäsi olevan yksinäisen vanhuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä taas nähdään, ettei suomimuikkeleihin kannata luottaa pätkääkään.
Nyt varmaan saa pahinkin alkkisspurgu itselleen vaivatta venäläisnaisen. Ei tarvitse kuin käydä hakemassa. :D
Se koira älähtää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
Josko nyt tähän soppaan sanoisin sanasen minäkin. Olin tuon Iltasanomien jutun pohjalta samoilla linjoilla varsinkin kun tavallaan ehkä tapaus hipaisee hieman itseänikin. Minun ex-vaimoni tuli aikoinaan raskaaksi vaikka olin itse aina käyttänyt kondomia. Tarkistin myös aina ennen kuin avasin sen, että pakkauksessa oli painetta, eli että siinä itse paketissa ei ollut reikää. Myös yhdynnän jälkeen tarkastin, että kondomi oli säilynyt ehjänä ja spermat kondomissa. Olin siis melkoisen puulla päähän lyöty, kun vaimo kertoi olevansa raskaana. Luonnollisesti kysyin heti, että onko lapsi minun ja hän sanoi kyllä. Olin myös tietoinen, että kondomi ei ole 100% varma ehkäisymyoto. Hetken aikaa asiaa sulattelin ja sitten päätin, että mitää testejä ei tehdä ja että lapsi on minun.
Enkä sitä sen jälkeen pähkäillyt yhtään, vaan pidin itsestään selvänä, että minä olen lapsen isä ja sillä selvä. Nyt on lapseni jo aikuinen ja olemme ex.vaimoni kanssa eronneet jo ajat sitten ja olen todella onnellinen, että hän synnytti minulle ainoan lapseni. En siis koskaan ole edes sen ensipäätöksen jälkeen miettinyt, olenko oikeasti lapseni biologinen isä vain en. Olen hänen isänsä ja se riittää. Olen aivan varma, että jos minulle olisi joskus alkuaikoina paljastunut, että en ole lapseni biologinen isä, niin se ei olisi isyyttäni muuttanut mitenkään. Sain lapsen, jonka isä halusin olla, se riitti minulle.
Kuitenkin kun tuon Ylen jutun https://yle.fi/uutiset/3-9483039 luin, jossa asiaa käsiteltiin paljon syvällisemmin kuin iltasanomissa, niin ymmärrän hieman paremmin myös tuota miestä. Varmaankin olisi ollut jatkossa ollut haastavaa toimia isänä tuollaisessa tapauksessa, jossa hänelle oli varattu vain varamiehen ja maksajan rooli, eikä ollut edes lainkaan varmaa, että hän ylipäätään olisi saanut nähdä lastaan ainakaan siinä määrin kuin olisi ehkä itse halunnut.
En todellakaan osaa ihan suoralta kädeltä sanoa, miten olisin tuom miehen sijassa toiminut, mutta uskoisin, että ainakin lähtökohtaisesti olisin halunnut jatkaa lapsen isänä, kaikesta huolimatta.
M49
Hänhän olisikin halunnut jatkaa lapsen näkemistä, mutta äiti ei anna. Miten käy jos äiti vaikka kuolisi, lapsi joutuisi ilmeisesti tuntemattomalle isälleen? Onko se lapsen etu sekään enää tässä vaiheessa.
Eikä ole, ei hakenut tapaamisoikeutta. Rahasta vaan itkee. Vaikka itse ensin valitsi olla isä lapselle josta tiesi ettei ole biologinen isä.
Erokeväänä Jani ajatteli, että hän voisi ja haluaisi jäädä lapsen elämään niin sanotusti sosiaalisena vanhempana – kunhan isyys korjattaisiin.
Vaimolle ratkaisu ei kelvannut.
Viimeisen kerran Jani näki pojan syyskuun alussa 2016. Kesästä asti tapaamiset olivat käytännössä pitkittyneitä jäähyväisiä.
– Vei vuosia ymmärtää, ettei minulla ole roolia sen pienen pojan elämässä ja etten ole vastuussa toisten ihmisten lapsesta.
Aivan, ihan oma valinta siis. Miksi äidille olisi kelvannut se että jää sosiaaliseksi vanhemmaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
Josko nyt tähän soppaan sanoisin sanasen minäkin. Olin tuon Iltasanomien jutun pohjalta samoilla linjoilla varsinkin kun tavallaan ehkä tapaus hipaisee hieman itseänikin. Minun ex-vaimoni tuli aikoinaan raskaaksi vaikka olin itse aina käyttänyt kondomia. Tarkistin myös aina ennen kuin avasin sen, että pakkauksessa oli painetta, eli että siinä itse paketissa ei ollut reikää. Myös yhdynnän jälkeen tarkastin, että kondomi oli säilynyt ehjänä ja spermat kondomissa. Olin siis melkoisen puulla päähän lyöty, kun vaimo kertoi olevansa raskaana. Luonnollisesti kysyin heti, että onko lapsi minun ja hän sanoi kyllä. Olin myös tietoinen, että kondomi ei ole 100% varma ehkäisymyoto. Hetken aikaa asiaa sulattelin ja sitten päätin, että mitää testejä ei tehdä ja että lapsi on minun.
Enkä sitä sen jälkeen pähkäillyt yhtään, vaan pidin itsestään selvänä, että minä olen lapsen isä ja sillä selvä. Nyt on lapseni jo aikuinen ja olemme ex.vaimoni kanssa eronneet jo ajat sitten ja olen todella onnellinen, että hän synnytti minulle ainoan lapseni. En siis koskaan ole edes sen ensipäätöksen jälkeen miettinyt, olenko oikeasti lapseni biologinen isä vain en. Olen hänen isänsä ja se riittää. Olen aivan varma, että jos minulle olisi joskus alkuaikoina paljastunut, että en ole lapseni biologinen isä, niin se ei olisi isyyttäni muuttanut mitenkään. Sain lapsen, jonka isä halusin olla, se riitti minulle.
Kuitenkin kun tuon Ylen jutun https://yle.fi/uutiset/3-9483039 luin, jossa asiaa käsiteltiin paljon syvällisemmin kuin iltasanomissa, niin ymmärrän hieman paremmin myös tuota miestä. Varmaankin olisi ollut jatkossa ollut haastavaa toimia isänä tuollaisessa tapauksessa, jossa hänelle oli varattu vain varamiehen ja maksajan rooli, eikä ollut edes lainkaan varmaa, että hän ylipäätään olisi saanut nähdä lastaan ainakaan siinä määrin kuin olisi ehkä itse halunnut.
En todellakaan osaa ihan suoralta kädeltä sanoa, miten olisin tuom miehen sijassa toiminut, mutta uskoisin, että ainakin lähtökohtaisesti olisin halunnut jatkaa lapsen isänä, kaikesta huolimatta.
M49
Hänhän olisikin halunnut jatkaa lapsen näkemistä, mutta äiti ei anna. Miten käy jos äiti vaikka kuolisi, lapsi joutuisi ilmeisesti tuntemattomalle isälleen? Onko se lapsen etu sekään enää tässä vaiheessa.
Eikä ole, ei hakenut tapaamisoikeutta. Rahasta vaan itkee. Vaikka itse ensin valitsi olla isä lapselle josta tiesi ettei ole biologinen isä.
Erokeväänä Jani ajatteli, että hän voisi ja haluaisi jäädä lapsen elämään niin sanotusti sosiaalisena vanhempana – kunhan isyys korjattaisiin.
Vaimolle ratkaisu ei kelvannut.
Viimeisen kerran Jani näki pojan syyskuun alussa 2016. Kesästä asti tapaamiset olivat käytännössä pitkittyneitä jäähyväisiä.
– Vei vuosia ymmärtää, ettei minulla ole roolia sen pienen pojan elämässä ja etten ole vastuussa toisten ihmisten lapsesta.
Niin, suostui tapaamaan lasta, jos tuomio puretaan. Siinä meillä rakastava isä. No, nyt hän ei kokea isyyden ihania puolia ollenkaan, vaan saa ainoastaan maksaa. Tyhmä valinta, sanon minä.
Vierailija kirjoitti:
Vain trollit puolustavat tuota Paulaa.
Kukaan ei puolusta äitiä, mutta moni puolustaa lasta.
Hänhän olisikin halunnut jatkaa lapsen näkemistä, mutta äiti ei anna. Miten käy jos äiti vaikka kuolisi, lapsi joutuisi ilmeisesti tuntemattomalle isälleen? Onko se lapsen etu sekään enää tässä vaiheessa.