Risto järkyttyi, joutuu maksamaan yli 47 000 euron elatusmaksut lapsesta, jonka biologinen isä hän ei ole – ”Ei jumalauta, ei ole todellista”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006388889.html
Siis miten tää on ees mahdollista Suomessa vuonna #2020?
Miehillä on 2 vuotta tehdä isyystesti. Sen jälkeen asialle ei mitään voi vaikka lapsi ei olisi hänen oma? Where's #tasa-arvo? Ja lapsi myös elää siinä tilanteessa, missä hänellä ei ole tietoa omasta biologisesta isästään.
What's in it for me!
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Laki on laki. Ei ole mahdollista tehdä poikkeuksia ja se on hyvä. Pian poikkeuksia tehtäisiin jatkuvasti.
Kun laki on huono eikä istu yleiseen oikeuskäsitykseen, on se muutettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
En kyllä ymmärrä miten tästä saa väännettyä, että Risto ihan varmasti lakkasi välittämästä lapsesta, kuin seinään. Vai voisikohan olla niin, että on katsonut parhaimmaksi kaikille osapuolille laittaa stopin tuossa vaiheessa, kun lapsi on vielä niin pieni ettei tule "isäänsä" edes muistamaan? Hyvinkin on voinut ajatella siinä itsensä JA lapsen parasta. Koska jos tietää, että tuollainen trauma tulisi vaikuttamaan väkisinkin suhteeseen mikä muka olisi parempi vaihtoehto? Erohan tuossa tuohon naiseen ihan väkisin tulee joten miksi pitäisi esittää lapsellekaan enää isää tuossa vaiheessa, kun ei sitä todellisuudessakaan ole?
No siis täysi oikeushan hänellä olisi olla lapselle isä ja tavata lasta, kun kerran isän velvollisuudetkin on. Samanlaiset oikeudet kuin muillakin lastensa äidistä eronneilla isillä. Jos siis halua olisi.
Edelleenkin: minusta on väärin tuputtaa isän velvollisuuksia sellaiselle jota on tuolla tavalla petetty, mutta turha asiaa on niin päin yrittää vääntää, että hän haluaa jutulle stopin lapsen parhaaksi. Jotain rajaa nyt sentään. Lapsi ei ole hänen biologisesti, joten hän ei koe enää olevansa lapsen isä, eikä halua olla lapselle isä. Tämä se asian ydin on. Eikä sitä voi oikein muuten selittää kuin niin, että joko isän tuon parin vuoden ajan kokema kiintymys lapseen katosi heti kun selvisi ettei lapsi olekaan hänen, tai sitten sitä ei oikeasti koskaan ollutkaan. Joka tapauksessa se ei kuitenkaan voinut olla kovin vahvaa.
Enhän minä oikeasti tiedä, kauanko isillä kestää alkaa rakastaa lapsiaan. Oma (biologinen) isäni jätti äitini minun ollessani pieni, eikä halunnut edes nähdä minua moneen vuoteen. Myöhemmin hän kyllä alkoi oikeasti välittää minusta ja rakastaa minua ja osoittaa sen monin tavoin, mutta vaikea minun on uskoa, että noina vuosina hän välitti minusta, vaikka oli siis ollut isänä läsnä elämässäni pari ensimmäistä vuotta. Ehkä pienten lasten isille se kiintymys on enemmänkin sellaista "poissa silmistä, poissa mielestä".
No sä taidat nyt hieman heijastaa omia kokemuksiasi tähän juttuun.
Missään ei ole ollut sanaakaan siitä, että Riston rakkaus lasta kohtaan olisi ylipäätään loppunut. Ei, on ollut vaan siitä kuinka läheinen oli lapsen kanssa, kuinka hirvittävä järkytys asian selviäminen oli ja meni pitkäksi aikaa tolaltaan ja myös sen olen jutusta lukenut, kuinka vaikeaa lapsesta irrottautuminen oli.
Varmasti tuo Ristokin olisi asiassa jotain toisin voinut tehdä mutta sitä en kyllä tippaakaan epäile, ettei tuo lapsi olisi Ristolle ollut rakas ja eroaminen hänestä vaikeaa. Tuo on vaan sen luokan kriisi ihmisen elämässä että siinä on esim. voinut vaikka mielenterveys nyrjähtää ja masentua. Koko elämä on pyyhitty hetkessä pois, ero on tullut ja lapsi jäänyt äidilleen. Kyllä tuollaisessa tilanteessa erotaan niin riitaisissa merkeissä että varmasti ei ole lapsen ja Riston tapaaminen edes onnistunut alkuaikoina vaikka Risto olisikin halunnut. Miten siinä pitäisi suhdetta yllä lapseen? Risto olisi toki voinut jatkaa pelkästään lapsen sosiaalisena ja juridisena isänä, mutta ei sosiaalisiin suhteisiin perustuva isyys rakennus hetkessä, se vaatii aikaa ja läheisyyttä lapsen kanssa, osallisuutta lapsen elämään. Ei kukaan kykene tuosta noin vaan luomaan uutta suhdetta lapseen kun se aiemmin äärettömän tärkeä palikka; biologia otetaan täysin yllättäen välistä pois ja koko maailma sortuu muutenkin miehen ympärillä äidin petoksesta johtuen.
Varmasti tuollainen tilanne on vaikea kriisi kenelle tahansa, en yhtään epäile. Mutta ymmärsin, että Risto meni perumaan isyyttään heti kun asian laita hänelle selvisi, eli ilmeisesti kuitenkin halu olla enää isä lapselle katosi sen siliän tien, asiaa sen kummemmin pohtimatta ja tuskailematta.
Mitä juttua sä oikein luet?!
Siis koko ongelmahan sai alkunsa koska Risto ei kyennyt heti reagoimaan! Jos olisi välittömästi reagoinut niin kaikki olisi ok, olisi saanut isyyden kumottua ennenkuin lapsi täytti 2. Mutta ei siihen kyennyt vaan meni tolaltaan ja pas ka napsahti tuulettimeen.
Sori, luin aloituksen jutun nopeasti läpi ja käsitin, että lapsi syntyi syksyllä 2013, ja asia selvisi Ristolle tammikuussa 2016. Mutta nainen tuli siis raskaaksi syksyllä 2013, ja lapsi syntyi seuraavana kesänä.
No tämä muuttaa aikajanaa niin, että Risto halusi isyydestä eroon muutaman kuukauden sen jälkeen, kun asia hänelle selvisi, ja tuon syksyn 2016 jälkeen hän ei ole jutun mukaan lasta tavannut, eli ilmeisesti ei kiinnostanut ainakaan tapaamisoikeudesta taistella.
Toisin sanoen rakkaus lasta kohtaan hiipui muutaman viikon sijaan muutamassa kuukaudessa. Edelleenkin olen sitä mieltä, että Ristoa on petetty järkyttävällä tavalla, mutta ei tässä keississä kyllä näytä olevan mitään suurta rakkautta lasta kohtaan yhdelläkään aikuisella osapuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
A.) Miten ihmeessä tällaisessa tilanteessa voi verrata naisen ja miehen reaktioita keskenään? Äkkiseltään en kyllä keksi yhtäkään vaihtoehtoa jossa olisi mahdollista että nainen huomaa omanaan pitämän 2-vuotiaansa olevankin miehensä ja tämän naikkosen jälkeläinen. Ja kun asia selviää, lapsi jäisi eron tullen melko automaattisesti isänsä hoiviin. Naiselle ei vaan voi tulla tällaista tilannetta eteen, ei siis voi pohtia mitä eroja naisen ja miehen reagoinnissa voisi olla.
B.) Lapseton äitipuoli, jonka perheessä miehen lapsi kasvaa äitipuolen "omana" on huomattavasti harvinaisempaa kuin se, että miehestä muodostuu täysipainoinen isä kumppaninsa jo olemassaoleville lapsille.
C.) Näytäpä se kohta, jossa käsitellään tätä Riston "seinään loppunutta rakkautta"
Ei löydy. Siitä löytyy kyllä, kuinka läheinen Riston oli lapsen kanssa, kuinka suuri järkytys asia oli ja kuinka vaikeaa oli päästää lapsesta irti.D.) Mitä Risto muka voisi tehdä, vaikka olisikin päättänyt "ettei halua lasta tuollaisen naisen kasvattamaksi"?
Ei yhtään mitään!No helpostihan voi kuvitella tilanteen, jossa nainen on suunnilleen vastaavassa tilanteessa. Sanotaan nyt vaikka, että nainen tutustuu leskimieheen, jolla on vauvaikäinen lapsi. He menevät naimisiin, nainen kiintyy lapseen ja adoptoi tämän. Sanotaan vaikka, että nainen on rikas. Sitten naiselle selviää, että mies on koko tämän ajan pettänyt häntä ja käyttänyt häntä vain rahallisesti hyväkseen, ja naureskellut tästä sähköposteissa rakastajattarilleen. Koko perheidylli on siis ollut pelkkää valhetta, ja nainen kokee olevansa hyväksikäytetty hölmö.
Kylmentääkö siis naisen nyt tuntema katkeruus miestä kohtaan myös hänen kiintymyksensä lasta kohtaan? Kenties. Onko se rakkaus siinä tapauksessa ollut todellista äidinrakkautta? Ei.
Voi luoja tätä av-logiikkaa.
Ai että on sama tilanne? Nainen menee parisuhteeseen miehen kanssa jolla ON JO LAPSI eli naisen vanhemmuus alusta lähtien muodostuu vain sosiaalisen suhteen kautta vs. mies elää mukana äidin raskausajan ja hoivaa vauvaa ja koko isyys muodostuu biologiselle pohjalle: tässä on minun jälkeläiseni, ns. omaa lihaa ja vertani. Sitten tulee pommi: olet vaan aisankannattaja, hus pois lapsen elämästä ja rahat tänne. Että ihan sama juttu ja samat lähtökohdat joita voi hyvin verrata?
Jos nyt naisen rakkaus lapseen tuollaisessa esimerkkitilanteessa kuolisi kuin seinään petoksen tultua ilmi niin voisihan siinä vaiheessa pohtia että onko se rakkaus kovin vahvaa koskaan ollutkaan. Mutta MISSÄÄN tässä Riston jutussa ei ole mainittu sitä että Risto olisi välittömästi lakannut rakastamasta lasta. Ei se, että ei halua joutua maksumieheksi automaattisesti tarkoita sitä että pitää tuota lasta jotenkin yhtäkkiä kuvottavana ja vihaa häntä.
Ei se tietenkään ole sama tilanne! Kysymys oli siitä, millaisessa tilanteessa esimerkin nainen oli suhteessaan lapseen, miten tunteet lapseen muuttuvat (mikäli muuttuvat) jos perheidylliltä menee pohja. Luulisi että Riston tapauksessa olisi vielä nopeammin kiintynyt lapseen, kun kerran luuli biologiseksi lapsekseen.
Ei se, ettei halua olla mikään maksumies, tietenkään tarkoita että VIHAISI lasta. Se nyt vielä puuttuisi. Mutta jos ei halua enää olla ISÄ lapselle jonka ISÄ on ollut kaksi vuotta, niin mitä siitä pitäisi päätellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai tuo on väärin, MUTTA tuossa ajatellaan Lapsen etua. Ajatellaan, että aikuinen ihminen on vähemmän tärkeä kuin se lapsi. Aikuinen on tässä tilanteessa vain harmillinen collateral damage valitettavasti. On ihan kiistatta todistettu, että raha parantaa lapsen asemaa ja tulevaisuutta, lapsesta tulee huomattavasti todennäköisemmin täyspäinen yhteiskunnan jäsen. Jokainen kenellä on lapsi, tietää, että lapsen ihan perustarpeisiin menee vähintään tuon verran rahaa. Se on aivan sama millainen se äiti on, onko hirveä eukko vai ei. Se nyt vaan on valitettavasti niin, että tärkeysjärjestyksessä sen valkoisen suomalaisen heteromiehen EI ei tule ykkösenä vaan sen lapsen. En sano kuitenkaan, etteikö lainsäädänttöä voi muuttaa, mutta sitä ei kuitenkaan koskaan tulla muuttamaan sen lapsen edun kustannuksella.
No se biologinen isä olisi tässä se oikea maksaja. Ei tämä "Risto". Miten tätä nyt on vaikea ymmärtää? Miksi "Riston" pitää maksaa jonkun muun lapsesta ja huolehtia tämän tulevaisuudesta, jotta saadaan siitä lapsesta täyspäinen? Se lapsi ei ole "Riston" lapsi, huolehtikoon se biologinen isä lapsen maksuista ja kasvatuksesta.
Sille lapselle Risto oli isä kaksi vuotta. Siksi lapsen etu on, että olisi jatkossakin. Lain näkökulmasta näin
Höpö höpö. Lasta ei liikuta kuka ne elarit maksaa. Lasta liikuttaa se, jatkaako hänen isäksi olettamansa mies sosiaalista isyyttään, tapaako lasta ja viettää hänen kanssaan aikaa. Siihenhän tämä päätös ei millään tavoin vaikuta. Miehen ylimääräinen kyykytys ja nöyryytys lapsen avulla voi päinvastoin jopa vähentää halukkuutta lapsen tapaamiseen.
Kerrotko vielä, millä muotoa sosiaalinen isyys tuntuu kiinnostavan miestä, jonka reaktio heti järkyttävän totuuden kuultuaan on yrittää hankkiutua eroon isyydestään?
Kerrotko vielä, mistä löydät tuon tiedon että miehen reaktio heti järkyttävän totuuden kuultuaan on ollut yrittää hankkiutua eroon isyydestään? Eikö tässä juuri ole ongelmana että Risto on isäksi merkitty kun hän ei toiminut asiassa tarpeeksi nopeasti vaan meni kuukausia ennenkuin hän toimi.
Ja kerrotko vielä, miten on mahdollista luoda pelkkään sosiaaliseen suhteeseen perustuvaa isyyttä lapseen, joka asuu äidillään. Äidillä, joka on pettänyt miestä pahimmalta mahdollisella tavalla ja oletettavasti välit ei ole kovin hyvät jos äiti tämän petoksen lisäksi vielä on niin röyhkeä että on valmis vaatimaan tältä mieheltä elatusta? Kaikki, mikä olisi voinut tukea miehen pelkästään sosiaalisen suhteen kautta muodostuvaa isyyttä tämän kriisin jälkeen, on tuossa kriisissä katkennut ja tuhoutunut. Se sosiaalinen isyys kun vaatii aktiivista vanhemmuutta, ei siihen riitä viikonloppu silloin tällöin. 2-vuotiaalle et voi olla pelkkä sosiaalinen isä, jos et ole hyvin taajaan lapsen kanssa tekemisissä.
On toki olemassa niitäkin 2- vuotiaiden lasten isiä, jotka eron jälkeen asuvat lapsen kanssa eri osoitteessa. Mutta silloin se vanhemmuuden "liima" on se lapsen kanssa yhdistävä biologinen tekijä.
No tässä tapauksessa vanhemmuuden "liima" olisi se, että Risto on edelleen laillisesti lapsen isä. Samanlainen liima on adoptioperheissä, joille tulee avioero. Eihän se pelkkää sosiaalista isyyttä ole, sillä on lain voima, ja hänellä olisi isänä oikeus lapseensa, jos haluaisi siitä oikeudesta taistella. Mutta tämän koko jutun pointtihan on, ettei hän tuota isyyttä halua.
Tässä ketjussa on mielestäni vähän hassu sävy. Samaan hengenvetoon sanotaan, että on hemmetin väärin, että Risto joutuu vastentahtoisesti isän vastuuseen lapsesta joka ei ollutkaan hänen (ja tämä on totta, onhan se väärin) MUTTA kuitenkin lapsi on ollut Ristolle niiiiiiin rakas ja lapsesta luopuminen niin vaikeaa (vaikkei hänen olisi ollut mikään pakko luopua lapsesta ollenkaan, jos ei olisi halunnut). Pahoittelen, että en näe, miten nämä kaksi asiaa voivat olla samaan aikaan totta.
Eikös tämä "Riston" puoliso ollut kokoomuksen kellokas? Ymmärtääkseni "Risto" on asiaansa päivitellyt omalla facebook -sivustollaan.
Olisi käyttänyt kumia tai vallinnut toisenlaisen naisen.
Ihan Riston oma vika, mitä on vätys.
Vierailija kirjoitti:
Olisi käyttänyt kumia tai vallinnut toisenlaisen naisen.
Ihan Riston oma vika, mitä on vätys.
1/5
Vierailija kirjoitti:
Kärpix kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Risto jäi lapsen viralliseksi isäksi, koska hän toimitti kanteen isyyden kumoamisesta käräjäoikeuteen parisen kuukautta liian myöhässä. Lain mukaan kanne isyyden kumoamisesta olisi pitänyt nostaa kahden vuoden sisällä lapsen syntymästä"..
Ihan omaa tyhmyyttä tuo on. ei muuta.
No mutta jos rakas vaimo on uhriutunut ja syyllistänyt miestä luottamuksen ja rakkauden menetyksessä, kun mies edes kehtaakaan ehdottaa isyystestiä? Eli perussettiä mitä täällä on jauhettu. Ps. täällä oli joku englantinen tutkimus, jonka mukaan jopa joka 10. parisuhteessa syntynyt lapsi on jonkun toisen alkuun laittama. Voisiko joku linkittää sen tutkimuksen tänne. Asiaa on kuitenkin aika vähän tutkittu (ei olla uskallettu, koska yhteiskunnat romahtaisivat, kun sukulaisuus ja perimyssuhteet menisivät niin isossa mittakaavassa sekaisin).
Jep, täällähän on kokoajan ketjuja jossa kysytään mielipidettä siihen, että mies haluaa isyystestin. "testin saa mutta ero tulee kaupan päälle ja lasta ei tule näkemään!!!!!" "minä en katsele miestä joka minuun ei luota, ero tulee!!"
Että siitäpä miehet valitsette sitten.
No ei todellakaan ole koko ajan tuollaisia ketjuja. Yksi kestoketju keikkunut pitempään.
t. true AV-mamma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuollainen on petos, ja väärin. Mutta silti en voi olla ajattelematta asiaa lapsen kannalta ja sen, mitä tuo kertoisi esim. siteestä adoptiolapseen. Jos kaksi vuotta on lasta pitänyt omanaan, katkeaako se side tosiaan heti kun selviää, ettei lapsi olekaan biologinen? Totta kai ero adoptiolapseen on se, että adoptiolapsen tietääkin olevan ei-biologinen. Mutta tässä ketjussa puhutaan suureen ääneen, että mitä jos Risto saa vielä OMIA lapsia, kaikki tähän lapseen menevä raha ja energia on pois Riston OMILTA lapsilta, ja niin edelleen. Kuinkakohan monen adoptiolapsen asema mahtaa oikeasti perheessä olla vähän tuollaisena varalapsena, että ei ihan aikuisten oikeasti nähdäkään OMANA lapsena, vaan ne biologiset ovat enemmän omia, jos niitä vielä syntyy? Jos sitä tunnesidettä ei kahdessa vuodessa ole kehittynyt lapseen, jota jopa luuli OMAKSEEN, niin milloin se oikein kehittyy?
En siis ole sitä mieltä, että mies pitäisi pakottaa elättämään lasta joka ei ole hänen - mutta ihmettelen vain, loppuiko se rakkaus lapseen tosiaan kuin seinään. Jotenkin kylmäävää.
Samaa mieltä. Tuntuu että naisilla tuo rakkaus lapseen on syvempää, kun moni on valmis kasvattamaan ei-omankin omanaan. Itselle se olisi kuitenkin se oma lapsi vaikka biologisesti ei olisi. Kuitenkin niin hartaasti toivottu ja kaksi vuotta kasvatettu että miten se isäsuhde ha rakkaus loppuu kuin seinään. Ja miksi haluaisi lapsen tuollaisen naisen kasvattamiseksi.
A.) Miten ihmeessä tällaisessa tilanteessa voi verrata naisen ja miehen reaktioita keskenään? Äkkiseltään en kyllä keksi yhtäkään vaihtoehtoa jossa olisi mahdollista että nainen huomaa omanaan pitämän 2-vuotiaansa olevankin miehensä ja tämän naikkosen jälkeläinen. Ja kun asia selviää, lapsi jäisi eron tullen melko automaattisesti isänsä hoiviin. Naiselle ei vaan voi tulla tällaista tilannetta eteen, ei siis voi pohtia mitä eroja naisen ja miehen reagoinnissa voisi olla.
B.) Lapseton äitipuoli, jonka perheessä miehen lapsi kasvaa äitipuolen "omana" on huomattavasti harvinaisempaa kuin se, että miehestä muodostuu täysipainoinen isä kumppaninsa jo olemassaoleville lapsille.
C.) Näytäpä se kohta, jossa käsitellään tätä Riston "seinään loppunutta rakkautta"
Ei löydy. Siitä löytyy kyllä, kuinka läheinen Riston oli lapsen kanssa, kuinka suuri järkytys asia oli ja kuinka vaikeaa oli päästää lapsesta irti.D.) Mitä Risto muka voisi tehdä, vaikka olisikin päättänyt "ettei halua lasta tuollaisen naisen kasvattamaksi"?
Ei yhtään mitään!No helpostihan voi kuvitella tilanteen, jossa nainen on suunnilleen vastaavassa tilanteessa. Sanotaan nyt vaikka, että nainen tutustuu leskimieheen, jolla on vauvaikäinen lapsi. He menevät naimisiin, nainen kiintyy lapseen ja adoptoi tämän. Sanotaan vaikka, että nainen on rikas. Sitten naiselle selviää, että mies on koko tämän ajan pettänyt häntä ja käyttänyt häntä vain rahallisesti hyväkseen, ja naureskellut tästä sähköposteissa rakastajattarilleen. Koko perheidylli on siis ollut pelkkää valhetta, ja nainen kokee olevansa hyväksikäytetty hölmö.
Kylmentääkö siis naisen nyt tuntema katkeruus miestä kohtaan myös hänen kiintymyksensä lasta kohtaan? Kenties. Onko se rakkaus siinä tapauksessa ollut todellista äidinrakkautta? Ei.
Voi luoja tätä av-logiikkaa.
Ai että on sama tilanne? Nainen menee parisuhteeseen miehen kanssa jolla ON JO LAPSI eli naisen vanhemmuus alusta lähtien muodostuu vain sosiaalisen suhteen kautta vs. mies elää mukana äidin raskausajan ja hoivaa vauvaa ja koko isyys muodostuu biologiselle pohjalle: tässä on minun jälkeläiseni, ns. omaa lihaa ja vertani. Sitten tulee pommi: olet vaan aisankannattaja, hus pois lapsen elämästä ja rahat tänne. Että ihan sama juttu ja samat lähtökohdat joita voi hyvin verrata?
Jos nyt naisen rakkaus lapseen tuollaisessa esimerkkitilanteessa kuolisi kuin seinään petoksen tultua ilmi niin voisihan siinä vaiheessa pohtia että onko se rakkaus kovin vahvaa koskaan ollutkaan. Mutta MISSÄÄN tässä Riston jutussa ei ole mainittu sitä että Risto olisi välittömästi lakannut rakastamasta lasta. Ei se, että ei halua joutua maksumieheksi automaattisesti tarkoita sitä että pitää tuota lasta jotenkin yhtäkkiä kuvottavana ja vihaa häntä.
Ei se tietenkään ole sama tilanne! Kysymys oli siitä, millaisessa tilanteessa esimerkin nainen oli suhteessaan lapseen, miten tunteet lapseen muuttuvat (mikäli muuttuvat) jos perheidylliltä menee pohja. Luulisi että Riston tapauksessa olisi vielä nopeammin kiintynyt lapseen, kun kerran luuli biologiseksi lapsekseen.
Ei se, ettei halua olla mikään maksumies, tietenkään tarkoita että VIHAISI lasta. Se nyt vielä puuttuisi. Mutta jos ei halua enää olla ISÄ lapselle jonka ISÄ on ollut kaksi vuotta, niin mitä siitä pitäisi päätellä?
Minä en nyt vain tässä käsitä, että MIKSI pitäisi olla? Hän _ei_ ole lapsen isä, vaikka vähän aikaa niin luulikin eikä lapsi koskaan tule muistamaan häntä. Minusta tästä ei voi päätellä mitään muuta, kuin että ei ole halunnut trauman ja kriisin jälkeen jatkaa sitä elämää miltä meni juuri pohja. Siitä ei voi päätellä suhdetta ja tuntemuksia tähän lapseen, eikä täysin edes tuohon exään. Eri asia olisi muutenkin, jos lapsi olisi jo sen ikäinen, että olisi oikeasti voinut luoda tähän sosiaaliseen isään oikean suhteen ja muistoja, enkä usko kovin monenkaan lähtemään noin vain kävelemään, vaikka jo viisi vuotiaan kohdalla, koska se on jo kaikille osapuolille hyvin hyvin vaikeaa. Se ettei halua jatkaa isyyttä (joka luultavasti olisi tuon haahkan puoleltakin jo täysin mahdotonta!) ei tarkoita etteikö luopuminen olisi ollut kamalaa ja vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten voinut hyväksyä kaikkeen syytöntä lapsiparkaa ja tarjota hänelle turvallisen kodin?
Kai se ex-vaimon pano saa turvata sen turvallisen kodin? Eikai se nyt saatana Riston tehtävä ole elättää jonkun tuntemattoman kultakullin kivestentuloksia.
Jos kaksi vuotta rakastaa lasta omanaan ja huolehtii tästä, niin huolimatta erokriisistä ja lapsen äidin petoksen aiheuttamasta järkytyksestä lapsen parasta ajatteleva isä ei poistu lapsen elämästä noin vain.
En pidä reiluna tätä lakia, mutta jotain kylmää on tässä Ristossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten voinut hyväksyä kaikkeen syytöntä lapsiparkaa ja tarjota hänelle turvallisen kodin?
Kai se ex-vaimon pano saa turvata sen turvallisen kodin? Eikai se nyt saatana Riston tehtävä ole elättää jonkun tuntemattoman kultakullin kivestentuloksia.
Jos kaksi vuotta rakastaa lasta omanaan ja huolehtii tästä, niin huolimatta erokriisistä ja lapsen äidin petoksen aiheuttamasta järkytyksestä lapsen parasta ajatteleva isä ei poistu lapsen elämästä noin vain.
En pidä reiluna tätä lakia, mutta jotain kylmää on tässä Ristossakin.
No onhan sillä se oikeakin isä? En muutenkään ihan ymmärrä miksi Riston läsnäolo välttämättä olisi lapselle nimenomaan se paras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten voinut hyväksyä kaikkeen syytöntä lapsiparkaa ja tarjota hänelle turvallisen kodin?
Kai se ex-vaimon pano saa turvata sen turvallisen kodin? Eikai se nyt saatana Riston tehtävä ole elättää jonkun tuntemattoman kultakullin kivestentuloksia.
Jos kaksi vuotta rakastaa lasta omanaan ja huolehtii tästä, niin huolimatta erokriisistä ja lapsen äidin petoksen aiheuttamasta järkytyksestä lapsen parasta ajatteleva isä ei poistu lapsen elämästä noin vain.
En pidä reiluna tätä lakia, mutta jotain kylmää on tässä Ristossakin.No onhan sillä se oikeakin isä? En muutenkään ihan ymmärrä miksi Riston läsnäolo välttämättä olisi lapselle nimenomaan se paras.
Ristohan jossain jutussa kertoi, että tunteet meni sekaisin ja ymmärisn, että toisaalta piti lapsesta, mutta ei kantanut.
Mies-näkökulmasta tuossahan mureni koko perheidylli. Vaimo ollut uskoton, pettänyt, salannut ja lapsi siitä muistutuksena joka ikinen päivä. Joka ikinen päivä. Kyllä siiän suhde lapseen muuttuu, vaikka lapsi tuohon syytön.
Vahvaa psyykettä ja anteeksiantoa tuo olisi vaatinut eikä Ristosta ollut siihen. Ei monesta olisi ollut.
https://yle.fi/uutiset/3-9483039
Tuossa tämä Risto Jarmona. Käsitellään asiaa ja Riston/Jarmon tuntemuksia syvemmin. Ei ole ollut helppo homma tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten voinut hyväksyä kaikkeen syytöntä lapsiparkaa ja tarjota hänelle turvallisen kodin?
Kai se ex-vaimon pano saa turvata sen turvallisen kodin? Eikai se nyt saatana Riston tehtävä ole elättää jonkun tuntemattoman kultakullin kivestentuloksia.
Jos kaksi vuotta rakastaa lasta omanaan ja huolehtii tästä, niin huolimatta erokriisistä ja lapsen äidin petoksen aiheuttamasta järkytyksestä lapsen parasta ajatteleva isä ei poistu lapsen elämästä noin vain.
En pidä reiluna tätä lakia, mutta jotain kylmää on tässä Ristossakin.
Mikä empatia???
Tuo huijattu isähän sanoo ettei vaan kyennyt toimimaan heti ja oli kova paikka luopua pojasta. Työkaverit kuskasivat töihin kun oli niin pskana ja harkitsi its.emurhaakin. Nuo tuoreimmat IL jutut on aika pintapuolisia.
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-9483039
Tuossa tämä Risto Jarmona. Käsitellään asiaa ja Riston/Jarmon tuntemuksia syvemmin. Ei ole ollut helppo homma tämä.
Niin. Lukekaa tuo ja sanokaa vakavalla naamalla, että siinä on kylmä ja kusinen faija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten voinut hyväksyä kaikkeen syytöntä lapsiparkaa ja tarjota hänelle turvallisen kodin?
Kai se ex-vaimon pano saa turvata sen turvallisen kodin? Eikai se nyt saatana Riston tehtävä ole elättää jonkun tuntemattoman kultakullin kivestentuloksia.
Jos kaksi vuotta rakastaa lasta omanaan ja huolehtii tästä, niin huolimatta erokriisistä ja lapsen äidin petoksen aiheuttamasta järkytyksestä lapsen parasta ajatteleva isä ei poistu lapsen elämästä noin vain.
En pidä reiluna tätä lakia, mutta jotain kylmää on tässä Ristossakin.
Sinä et voi tietää miltä Ristosta on tuntunut. Ja etenkin kun on huijattu, kusetettu ja oikeakin isä tiedossa.
Ristolla meni aika kauan että siitä tokeni, ja pojasta luopuminen oli hänelle vaikeaa. Veljensä avulla sai sitten viimein sen kanne lapun kirjoitettua, kun ei vaan kyennyt siihen ensin itse. Siksi myöhästyi.
Yritän näin naisena ja äitinä katsoa asiaa Riston näkökulmasta. Ajatellaanpa vaikka niin että adoptoisin mieheni kanssa lapsen, siinä uskossa että olemme toisillemme rehellisiä ja kaikki on hyvin. Kahden vuoden päästä selviää että mies onkin biologisesti lapsen isä ja ollut salasuhteessa koko ajan tähän biologiseen äitiin jolta lapsi adoptoitiin. Ja että isä olisi selkäni takana yrittänyt saada biologista äitiä olemaan "äiti" minun tilaltani. Ja sitten tämä biologinen äiti vaan vttuilisi minulle.
Olisin varmaan ihan paskana!eikä tämä ole edes verrannollinen tuohon Riston juttuun joka luuli olevansa lapsen isä oikeasti..
Sympatiat kyllä täysin Riston puolella. Tsemppiä ja voimia hänelle
Mistä tiedät, mikä oli totuus? Jospa mies vaan hyväksyi lapset ja vaimon halut saada lapsi, olematta heikkolahjainen, ehkä hän olikin harvinaisen fiksu mies.