Eikö nykyisiä 35-40-vuotiaaksi ensiraskautta lykkääviä lainkaan huoleta vauvan kehityshäiriöiden riskit?
Itse olin jo parikymppisenä tsekannut miten eri kehityshäiriöriskit kasvavat iän myötä. Asetin itselleni takarajaksi, että eka lapsi pitää saada hyvissä ajoin ennen kolmeakymppiä, ja onnellisesti hän syntyikin kun olin 26.
Nyt olen 40 ja minulla on jopa ikätovereita, jotka nyt vasta harkitsevat ekaa raskautta. Olen tietty iloinen jos he onnistuvat, mutta kyllä pikkasen hirvittää, kun tuntuu ettei riskejä olla yhtään aiemmin elämässä mietitty, tai niistä ei ehkä edes tiedetä. Esim. down-syndrooman riskihän kasvaa tutkitusti todella nopeasti äidin iän myötä.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Miksi huolisin? En ole heikkogeeninen, kuten sinä, ap. Esikoisen sain 35-vuotiaana, toisen lapsen 38-vuotiaana. Suvussamme ei esiinny minkäänlaisia kehityshäiriöitä, eikä oikein sairauksiakaan, ellei 1-tyypin diabetesta lasketa, joten ei ollut mitään syytä huoleen. Itse olet säälittävä kehäraakki huolinesi.
Kohonneet riskit eivät riipu perinnöllisyydestä. Toivottavasti lapsesi eivät peri inhottavaa ylemmyydentuntoasi.
He eivät välitä, koska ei heille mitään tapahdu! He ovat turvassa ja heidän lapsensa ovat maailman napoja.
Mielestäni on noloa vääntää lapsia yli nelikymppisenä vaihdevuosien kynnyksellä. Silloin pitäisi lasten olla jo liki teinejä. Onneksi suurin osa saa lapsensa ihan hyvään aikaan, niin myös me mieheni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Löytyy helposti Googlella. Esim. Down-riski kasvaa merkittävästi. Lisäksi keskenmenon ja hedelmättömyyden riski kasvaa.
Suurin osa downeista abortoidaan. Yllätys-downeja syntyy lähinnä nuoremmille äideille, joiden riskiluku on matala.
Omaan tuttavapiiriin kuuluu nelikymppisenä synnyttänyt Down-lapsen äiti joka kävi kaikki normaalit tarjotut seulat ja siitä huolimatta tuli Down-lapsi ilman ennakkotietoa. Se todennäköisyys down-raskaudelle on todella niin paljon suurempi että se olisi hyvä tajuta jokaisen.
Tuo on ehkä mahdollista siten, että osa lapsen soluista on normaaleita. Silloin kehitysvammakin on tietysti lievempi.
Ei ole kyse mistään lievästä vammasta. Mikään verikoe ja ultra ei kerro varmuudella kromosomihäiriöstä.
Riskit isonee vasta 35v jälkeen. Kehigyshäiriöisiä on myös nuorilla äideillä. Enemmän ne geenit vaikuttaa ku ikä.
Lisäksi iäkkäämmän synnyttäjän kumppanikin useimmiten on samaa ikäluokkaa tai vanhempi ja isän ikähän lisää riskejä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huolisin? En ole heikkogeeninen, kuten sinä, ap. Esikoisen sain 35-vuotiaana, toisen lapsen 38-vuotiaana. Suvussamme ei esiinny minkäänlaisia kehityshäiriöitä, eikä oikein sairauksiakaan, ellei 1-tyypin diabetesta lasketa, joten ei ollut mitään syytä huoleen. Itse olet säälittävä kehäraakki huolinesi.
Kohonneet riskit eivät riipu perinnöllisyydestä. Toivottavasti lapsesi eivät peri inhottavaa ylemmyydentuntoasi.
Ihan ohis, mutta kyllähän varmasti perinnöllisyydellä on jotakin tekemistä asian kanssa. Toisten naisten munasolut vanhenevat hitaammin kuin toisten. Jotkut saavat jopa 50-vuotiaina terveitä lapsia, toiset eivät edes raskaudu enää kolmeviitosina. Munasolujen laatuhan se trisomioiden taustalla on.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa huomioida myös isän iän vaikutus, joka usein ohitetaan.
Totta! Isän korkea ikä lisää tutkimusten mukaan ainakin skitsofrenian, autismin ja syöpien riskiä lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Riskit isonee vasta 35v jälkeen. Kehigyshäiriöisiä on myös nuorilla äideillä. Enemmän ne geenit vaikuttaa ku ikä.
Kromosomihäiriössä vaikuttaa nimenomaan se ikä. Perinnölliset sairaudet on eri asia eikä ne huonot geenit parane ihmisen vanhetessa.
Kyllä minäkin yrittäisin vanhempana, jos en olisi saanut nuorempana. Toki tarkoitus oli saada lapset alle 35 v tehdyksi, juuri ikäriskin vuoksi ja siinä jopa onnistuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi huolisin? En ole heikkogeeninen, kuten sinä, ap. Esikoisen sain 35-vuotiaana, toisen lapsen 38-vuotiaana. Suvussamme ei esiinny minkäänlaisia kehityshäiriöitä, eikä oikein sairauksiakaan, ellei 1-tyypin diabetesta lasketa, joten ei ollut mitään syytä huoleen. Itse olet säälittävä kehäraakki huolinesi.
Kohonneet riskit eivät riipu perinnöllisyydestä. Toivottavasti lapsesi eivät peri inhottavaa ylemmyydentuntoasi.
Ihan ohis, mutta kyllähän varmasti perinnöllisyydellä on jotakin tekemistä asian kanssa. Toisten naisten munasolut vanhenevat hitaammin kuin toisten. Jotkut saavat jopa 50-vuotiaina terveitä lapsia, toiset eivät edes raskaudu enää kolmeviitosina. Munasolujen laatuhan se trisomioiden taustalla on.
Huokaus. Tietysti suurin osa saa terveitä lapsia mutta jokaisella se riski saada vammainen lapsi kasvaa iän kasvaessa. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Ennustettu riski 20-vuotiaana on 1:1500. 25-vuotiaana 1:1300, 30-vuotiaana 1:1000, 35-vuotiaana 1:350, 40-vuotiaana 1:85, 45-vuotiaana 1:35 ja 50-vuotiaana 1:25. Koska synnyttäjien keski-ikä on noussut viime vuosikymmeninä, on myös Downin oireyhtymä yleistynyt.
Riski on selkeästi kohonnut yli 30-vuotiailla. Jopa useampi tuhatkertaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Löytyy helposti Googlella. Esim. Down-riski kasvaa merkittävästi. Lisäksi keskenmenon ja hedelmättömyyden riski kasvaa.
Suurin osa downeista abortoidaan. Yllätys-downeja syntyy lähinnä nuoremmille äideille, joiden riskiluku on matala.
Omaan tuttavapiiriin kuuluu nelikymppisenä synnyttänyt Down-lapsen äiti joka kävi kaikki normaalit tarjotut seulat ja siitä huolimatta tuli Down-lapsi ilman ennakkotietoa. Se todennäköisyys down-raskaudelle on todella niin paljon suurempi että se olisi hyvä tajuta jokaisen.
Tuo on ehkä mahdollista siten, että osa lapsen soluista on normaaleita. Silloin kehitysvammakin on tietysti lievempi.
Ei ole kyse mistään lievästä vammasta. Mikään verikoe ja ultra ei kerro varmuudella kromosomihäiriöstä.
Entäpä nipt, lapsivesipunktio ja istukkabiopsia? Niitähän oikein tyrkytetään vanhemmille äideille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Ennustettu riski 20-vuotiaana on 1:1500. 25-vuotiaana 1:1300, 30-vuotiaana 1:1000, 35-vuotiaana 1:350, 40-vuotiaana 1:85, 45-vuotiaana 1:35 ja 50-vuotiaana 1:25. Koska synnyttäjien keski-ikä on noussut viime vuosikymmeninä, on myös Downin oireyhtymä yleistynyt.
Riski on selkeästi kohonnut yli 30-vuotiailla. Jopa useampi tuhatkertaiseksi.
Jos riski on alhaisimmillaan 1:1500, ja se kasvaa ”useampi tuhatkertaiseksi”, täytyy yhdellä lapsella olla jo hyvin monta Downia.
T. Koulunsa käynyt ja sitten lapsensa saanut äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Löytyy helposti Googlella. Esim. Down-riski kasvaa merkittävästi. Lisäksi keskenmenon ja hedelmättömyyden riski kasvaa.
Suurin osa downeista abortoidaan. Yllätys-downeja syntyy lähinnä nuoremmille äideille, joiden riskiluku on matala.
Omaan tuttavapiiriin kuuluu nelikymppisenä synnyttänyt Down-lapsen äiti joka kävi kaikki normaalit tarjotut seulat ja siitä huolimatta tuli Down-lapsi ilman ennakkotietoa. Se todennäköisyys down-raskaudelle on todella niin paljon suurempi että se olisi hyvä tajuta jokaisen.
Tuo on ehkä mahdollista siten, että osa lapsen soluista on normaaleita. Silloin kehitysvammakin on tietysti lievempi.
Ei ole kyse mistään lievästä vammasta. Mikään verikoe ja ultra ei kerro varmuudella kromosomihäiriöstä.
Entäpä nipt, lapsivesipunktio ja istukkabiopsia? Niitähän oikein tyrkytetään vanhemmille äideille.
Niitä ei tyrkytetä automaattisesti kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa huomioida myös isän iän vaikutus, joka usein ohitetaan.
Totta! Isän korkea ikä lisää tutkimusten mukaan ainakin skitsofrenian, autismin ja syöpien riskiä lapselle.
Riippuu vähän siitä mitä tutkimuksia tarkastelee. Äidin korkea ikä korreloi myös lapsen älykkyyden ja isän korkea ikä lapsen pitkän eliniän kanssa.
Koska lapsenteko ei ole koneenomaista työstöä jossa pohditaan tuloksen erinomaisuutta, vaan ihmisillä yleensä on elämä paremmin kunnossa ja koulut käyty yli 30-vuotiaana. Ne 20-vuotiaana perheellistyneet ovat jo kaikki eronneet. Etpäs maininnut eroperheissä kasvamista lasten kannalta haitalliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Löytyy helposti Googlella. Esim. Down-riski kasvaa merkittävästi. Lisäksi keskenmenon ja hedelmättömyyden riski kasvaa.
Suurin osa downeista abortoidaan. Yllätys-downeja syntyy lähinnä nuoremmille äideille, joiden riskiluku on matala.
Omaan tuttavapiiriin kuuluu nelikymppisenä synnyttänyt Down-lapsen äiti joka kävi kaikki normaalit tarjotut seulat ja siitä huolimatta tuli Down-lapsi ilman ennakkotietoa. Se todennäköisyys down-raskaudelle on todella niin paljon suurempi että se olisi hyvä tajuta jokaisen.
Tuo on ehkä mahdollista siten, että osa lapsen soluista on normaaleita. Silloin kehitysvammakin on tietysti lievempi.
Ei ole kyse mistään lievästä vammasta. Mikään verikoe ja ultra ei kerro varmuudella kromosomihäiriöstä.
Entäpä nipt, lapsivesipunktio ja istukkabiopsia? Niitähän oikein tyrkytetään vanhemmille äideille.
Niitä ei tyrkytetä automaattisesti kaikille.
Kyllä nelikymppinen saa halutessaan punktion tai biopsian ilmaiseksi kaikkialla Suomessa, niptistä saattaa joutua maksamaan.
Minulle on ihan ok, jos joku ei halua tutkimuksia. Oikeastaan kunnioitan tällaista arvomaailmaa tosi paljon. Mutta sitä en kunnioita, että hänen tuttavansa lätisee netissä miten ”tuttu otti kaikki mahdolliset kokeet ja silti tuli Down-lapsi”.
Huoletti todella paljon. En silti jättänyt tekemättä. Nyt jos tahtoisin toisen niin huolettaa tietenkin edelleen. Jättääkö sitten tekemättä?
Tuo on ehkä mahdollista siten, että osa lapsen soluista on normaaleita. Silloin kehitysvammakin on tietysti lievempi.