Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eikö nykyisiä 35-40-vuotiaaksi ensiraskautta lykkääviä lainkaan huoleta vauvan kehityshäiriöiden riskit?
30.01.2020 |
Itse olin jo parikymppisenä tsekannut miten eri kehityshäiriöriskit kasvavat iän myötä. Asetin itselleni takarajaksi, että eka lapsi pitää saada hyvissä ajoin ennen kolmeakymppiä, ja onnellisesti hän syntyikin kun olin 26.
Nyt olen 40 ja minulla on jopa ikätovereita, jotka nyt vasta harkitsevat ekaa raskautta. Olen tietty iloinen jos he onnistuvat, mutta kyllä pikkasen hirvittää, kun tuntuu ettei riskejä olla yhtään aiemmin elämässä mietitty, tai niistä ei ehkä edes tiedetä. Esim. down-syndrooman riskihän kasvaa tutkitusti todella nopeasti äidin iän myötä.
Kommentit (114)
Ovatko riskit ap:n mielestä suuremmat iäkkäällä ensisynnyttäjällä, kuin iäkkäällä 10. lapsen synnyttäjällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä on paljon äitejä, jotka ovat saaneet lapsensa 35-50-vuotiaana (kyllä, jopa 50-vuotiaana). Jokainen meistä on saanut ihan terveen/terveitä lapsia.
EI VOI TIETÄÄ. Vaikka niillä olisi kymmenen sormea ja varvasta, elimistö on monimutkainen asia. Voi tulla oppimisen vaikeuksia, varhaisia sairauksia, mitä tahansa vasta aikuisiällä. On uskomattoman ylimielistä sanoa, että "ihan hyviä niistä tuli" vaikka kukaan ei voi tietää tuliko.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko riskit ap:n mielestä suuremmat iäkkäällä ensisynnyttäjällä, kuin iäkkäällä 10. lapsen synnyttäjällä?
Ensisynnytysiällä on merkitystä sen suhteen, miten naisen keho toimii seuraavissa raskauksissa ja miten raskaaksituleminen ylipäätään onnistuu. Ensiraskauden ja -synnytyksen myötä hormonitoiminta muuttuu paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan mielestä lapsi on siis hyvä tehdä tilanteeseen, jossa parisuhteessa on isoja vaikeuksia ja itse on pätkätyö-työttömyyskierteessä.
No ei ole. Mutta miten nuoremmille saataisiin aiemmin sellainen elämäntilanne, että alkaisi olla pari suhdetta takana ja se oikea löytynyt sekä opinnot valmiina ja työkekemustakin kivasti alla?
Siinä parikymppisenä aika katoaa jonnekin vaikka silloin voisi helpottaa itse sitä ettei nelikymppisenä vasta olisi "sopiva aika".
No enpä ainakaan minä keksi, kuinka olisin voinut tavata elämäni rakkauden ennen 30-vuotissyntymäpäivääni.
Okei, olisin tietty voinut tehdä lapset nuoruuden suhteisiini ja ryhtyä kouluttamattomaksi yh-äidiksi.
Olen joka tapauksessa kovasti iloinen, ettei kukaan päässyt peukaloimaan elämäntilannettani vaan sain itse kaiken mitä halusin.
Riski on pieni. Jos riskejä kovasti pelkää, silloin ei pidä lisääntyä minkään ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä on paljon äitejä, jotka ovat saaneet lapsensa 35-50-vuotiaana (kyllä, jopa 50-vuotiaana). Jokainen meistä on saanut ihan terveen/terveitä lapsia.
Aivan. "Koska minulle tai minun lähipiiriini ei ole osunut, niin tilastot ja tutkimukset ovat huuhaata."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me aloimme yrittää vauvaa kun olin 32v. Nyt olen 34v ja kärsimme edelleen lapsettomuudesta. Hoitoihin on hakeuduttu julkiselle puolelle, mutta kaikki tapahtuu siellä järjettömän hi-taas-ti ja on tehty muutenkin hankalaksi. Jo lapsettomuuspolille soittaminen on tuskaa, luurissa saa valehtelematta jonottaa puoli tuntia ennen kuin pääsee läpi. Jos syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, tuohon tulisi ehdottomasti saada parannus. Me roikutaan kuin löysässä hirressä ja mulla tulee ikää koko ajan lisää, voi olla että jää lapsi saamatta.
Ennen esikoinen tehtiinkin 22-vuotiaana, ei 32.
Mistä entisajasta nyt puhut? Satoja vuosia sitten esikoinen tehtiin yli kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko riskit ap:n mielestä suuremmat iäkkäällä ensisynnyttäjällä, kuin iäkkäällä 10. lapsen synnyttäjällä?
En ole ap mutta tottakai sillä on väliä onko 40-vuotias ensisynnyttäjä vai ennestään 10 lapsen äiti. Jokainen raskaus (ja sen myötä myös mahdollinen imetysaika) säästää munasoluja kun ovulaatiota ei tapahdu.
Tästä samasta syystä on paljon näitä kertomuksia miten ennen vanhaan oli isot perheet joissa viimeinen lapsi tehtiin 45-50-vuotiaana. Ei ne äidin munasolut olleet ehtineet kulua kun kokoajan oltiin raskaana. Harvemmassa taas on ne, jotka 45v saavat esikoisia. Toki mahdollista mutta paljon harvinaisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me aloimme yrittää vauvaa kun olin 32v. Nyt olen 34v ja kärsimme edelleen lapsettomuudesta. Hoitoihin on hakeuduttu julkiselle puolelle, mutta kaikki tapahtuu siellä järjettömän hi-taas-ti ja on tehty muutenkin hankalaksi. Jo lapsettomuuspolille soittaminen on tuskaa, luurissa saa valehtelematta jonottaa puoli tuntia ennen kuin pääsee läpi. Jos syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, tuohon tulisi ehdottomasti saada parannus. Me roikutaan kuin löysässä hirressä ja mulla tulee ikää koko ajan lisää, voi olla että jää lapsi saamatta.
Ennen esikoinen tehtiinkin 22-vuotiaana, ei 32.
Ja ennen töitä riitti kaikille myös pienemmillä paikkakunnilla. Lapsentekoa ei lykätä siksi, että ihmiset olisivat itsekkäitä tai tyhmiä, vaan koska nykyään on vaikea saavuttaa sellainen elämäntilanne joka nähdään oikeana aikana lasten hankkimisille (vakituinen työpaikka, oma asunto jne.).
Joko tulee luopua tuosta perinteisestä ajattelumallista, mikä tarkoittaa yhä useampien äitien tippumista työelämän ulkopuolelle, tai sitten hyväksytään jatkuva ensisynnyttäjien keski-iän nousu. Ongelmahan tässä nimenomaan ovat koulutetut, työelämässä olevat ihmiset/pariskunnat, jotka tekevät lapset vanhoina tai eivät ollenkaan.
Riskit äärimmäisen pienet, Ja ikä on aika pieni riski vrt esimerkiksi elintapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sulla on käynyt hyvä säkä, että lapsi/lapset ovat olleet terveet. Mulla kuuluu tuttavapiiriin useampikin äiti, joka on saanut lapsen alle 24v ja lapsi on ollut kehitysvammainen. Yhdellä lapsi kuoli alle 5v ja meni monta monta vuotta ennen kuin uskalsi yrittää seuraavaa (suvussa ollut kehitysvammaisuutta).
Ja joku ystävistä on halunnut lisää lapsia silläkin uhalla, että syntyy kehitysvammainen. Ja näin kävi.
Puhut ihan totta ap. Kaikille ei kuitenkaan ole mahdollista saada lapsia noin varhain. Hyvän kumppanin löytäminen ei ole mikään helppo homma nykyaikana. Ja harva haluaa opiskeluaikana tulla raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sulla on käynyt hyvä säkä, että lapsi/lapset ovat olleet terveet. Mulla kuuluu tuttavapiiriin useampikin äiti, joka on saanut lapsen alle 24v ja lapsi on ollut kehitysvammainen. Yhdellä lapsi kuoli alle 5v ja meni monta monta vuotta ennen kuin uskalsi yrittää seuraavaa (suvussa ollut kehitysvammaisuutta).
Ja joku ystävistä on halunnut lisää lapsia silläkin uhalla, että syntyy kehitysvammainen. Ja näin kävi.
Mun ystävistäni se, joka sai kehitysvammaisen lapsen, oli se nuorimpana äidiksi tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä on paljon äitejä, jotka ovat saaneet lapsensa 35-50-vuotiaana (kyllä, jopa 50-vuotiaana). Jokainen meistä on saanut ihan terveen/terveitä lapsia.
EI VOI TIETÄÄ. Vaikka niillä olisi kymmenen sormea ja varvasta, elimistö on monimutkainen asia. Voi tulla oppimisen vaikeuksia, varhaisia sairauksia, mitä tahansa vasta aikuisiällä. On uskomattoman ylimielistä sanoa, että "ihan hyviä niistä tuli" vaikka kukaan ei voi tietää tuliko.
No sittenhän ei ainakaan voi tehdä lapsia, kun ei vielä itsestäänkään voi sanoa, tuliko hyvä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me aloimme yrittää vauvaa kun olin 32v. Nyt olen 34v ja kärsimme edelleen lapsettomuudesta. Hoitoihin on hakeuduttu julkiselle puolelle, mutta kaikki tapahtuu siellä järjettömän hi-taas-ti ja on tehty muutenkin hankalaksi. Jo lapsettomuuspolille soittaminen on tuskaa, luurissa saa valehtelematta jonottaa puoli tuntia ennen kuin pääsee läpi. Jos syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, tuohon tulisi ehdottomasti saada parannus. Me roikutaan kuin löysässä hirressä ja mulla tulee ikää koko ajan lisää, voi olla että jää lapsi saamatta.
Ennen esikoinen tehtiinkin 22-vuotiaana, ei 32.
Ja ennen töitä riitti kaikille myös pienemmillä paikkakunnilla. Lapsentekoa ei lykätä siksi, että ihmiset olisivat itsekkäitä tai tyhmiä, vaan koska nykyään on vaikea saavuttaa sellainen elämäntilanne joka nähdään oikeana aikana lasten hankkimisille (vakituinen työpaikka, oma asunto jne.).
Joko tulee luopua tuosta perinteisestä ajattelumallista, mikä tarkoittaa yhä useampien äitien tippumista työelämän ulkopuolelle, tai sitten hyväksytään jatkuva ensisynnyttäjien keski-iän nousu. Ongelmahan tässä nimenomaan ovat koulutetut, työelämässä olevat ihmiset/pariskunnat, jotka tekevät lapset vanhoina tai eivät ollenkaan.
Tämä on ihan totta. Ja kyllähän sen huomaa, että usein naiset jotka eivät edes halua työelämään vaan ovat kotona yhteiskunnan tuilla, tekevät paljon/nuorina lapsia. Onko tuo sitten hyvä vaihtoehto tai ihannoitava tapa elää?
En lukenut vastauksia, mutta lapsen yrittämiseen liittyy aika pahuksen monta juttua ja aavistuksen kasvanut riski kehityshäiriöihin on vain yksi niistä. Onhan sekin nyt riski, jos ei ole mitään sijaa hankittuna työmarkkinoilla, mikä voi viedä vuosia alasta riippuen, kaipa se kumppanikin pitäisi olla katsottuna ja hänenkin pitäisi siinä vaiheessa haluta lapsia... En näe mitään erityisen ihailtavaa siinä, että "tekee lapset nuorena" jos elämä muuten onkin retuperällä. Onhan sekin nyt "pieni" riski lapselle. Toki hienoa, jos jollain on asiat kunnossa jo alle kolmekymppisenä ja saa lapsen, mutta ei sen pidä normi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko riskit ap:n mielestä suuremmat iäkkäällä ensisynnyttäjällä, kuin iäkkäällä 10. lapsen synnyttäjällä?
En ole ap mutta tottakai sillä on väliä onko 40-vuotias ensisynnyttäjä vai ennestään 10 lapsen äiti. Jokainen raskaus (ja sen myötä myös mahdollinen imetysaika) säästää munasoluja kun ovulaatiota ei tapahdu.
Tästä samasta syystä on paljon näitä kertomuksia miten ennen vanhaan oli isot perheet joissa viimeinen lapsi tehtiin 45-50-vuotiaana. Ei ne äidin munasolut olleet ehtineet kulua kun kokoajan oltiin raskaana. Harvemmassa taas on ne, jotka 45v saavat esikoisia. Toki mahdollista mutta paljon harvinaisempia.
Tämä on täyttä huuhaata.
Ovulaatio ei mitenkään kuluta munasoluja, niitä on jokaisella naisella miljoonia syntyessään.ja ovulaatio vie koko elämän aikana vain enintään joitakin satoja munasoluja. VaihdevuosIin mennessä munasolut viimeistään loppuvat. Vaikka ei olisi elämän aikana ovuloinut kertaakaan.
Munasolut vanhenevat jolloin niiden laatu heikkenee ja niiden määrä pienenee koko ajan vaikka söisi e-pillereitä tai imettäisi ja olisi raskaana putkeen koko hedelmällisen ikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Löytyy helposti Googlella. Esim. Down-riski kasvaa merkittävästi. Lisäksi keskenmenon ja hedelmättömyyden riski kasvaa.
Suurin osa downeista abortoidaan. Yllätys-downeja syntyy lähinnä nuoremmille äideille, joiden riskiluku on matala.
Ai, serkkuni sai neljä vuotta sitten esikoisensa 37-vuotiaana. Lapsella on Downin syndrooma, tuli täytenä yllätyksenä.
Alue: Aihe vapaa
No ei ole. Mutta miten nuoremmille saataisiin aiemmin sellainen elämäntilanne, että alkaisi olla pari suhdetta takana ja se oikea löytynyt sekä opinnot valmiina ja työkekemustakin kivasti alla?
Siinä parikymppisenä aika katoaa jonnekin vaikka silloin voisi helpottaa itse sitä ettei nelikymppisenä vasta olisi "sopiva aika".