Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eikö nykyisiä 35-40-vuotiaaksi ensiraskautta lykkääviä lainkaan huoleta vauvan kehityshäiriöiden riskit?
30.01.2020 |
Itse olin jo parikymppisenä tsekannut miten eri kehityshäiriöriskit kasvavat iän myötä. Asetin itselleni takarajaksi, että eka lapsi pitää saada hyvissä ajoin ennen kolmeakymppiä, ja onnellisesti hän syntyikin kun olin 26.
Nyt olen 40 ja minulla on jopa ikätovereita, jotka nyt vasta harkitsevat ekaa raskautta. Olen tietty iloinen jos he onnistuvat, mutta kyllä pikkasen hirvittää, kun tuntuu ettei riskejä olla yhtään aiemmin elämässä mietitty, tai niistä ei ehkä edes tiedetä. Esim. down-syndrooman riskihän kasvaa tutkitusti todella nopeasti äidin iän myötä.
Kommentit (114)
Me aloimme yrittää vauvaa kun olin 32v. Nyt olen 34v ja kärsimme edelleen lapsettomuudesta. Hoitoihin on hakeuduttu julkiselle puolelle, mutta kaikki tapahtuu siellä järjettömän hi-taas-ti ja on tehty muutenkin hankalaksi. Jo lapsettomuuspolille soittaminen on tuskaa, luurissa saa valehtelematta jonottaa puoli tuntia ennen kuin pääsee läpi. Jos syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, tuohon tulisi ehdottomasti saada parannus. Me roikutaan kuin löysässä hirressä ja mulla tulee ikää koko ajan lisää, voi olla että jää lapsi saamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos tsekkasit ne riskit niin huomasit, että ne on pahimmillankin sitä luokkaa, että arvaa korttipakasta sen kortin jonka vetää. Pitää olla melkoisen paska tuuri
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap syyllistät vaan naisia? Miestenkin siittiöt vanhenee, kun ikää tulee ja altistavat näin mt-häiriöille ja autismille. Aina vaan äitejä syyllistetään ja annetaan miesten hokea mantraansa että miehet voi saada lapsia 90-vuotiaana vaikka vieläpä ne lapset pitäisi hoitaakin. Herääkin mieleen et haluat vaan lytätä naisia etkä ole huolissasi lapsista.
Höpö höpö! Siinä mitään syyllistämistä ole että pitää ottaa ajoissa selvää omaan naiskehoonsa liittyvistä asioista eikä elätellä kuvitelmia ainutlaatuisista geeneistä. Naisilla tulee ikästoppi aiemmin, siksi etenkin naisten täytyy hankkia tietoa - myös miehen ikääntymisen vaikutuksista toki, mutta ennen kaikkea omasta kehosta.
Vierailija kirjoitti:
Me aloimme yrittää vauvaa kun olin 32v. Nyt olen 34v ja kärsimme edelleen lapsettomuudesta. Hoitoihin on hakeuduttu julkiselle puolelle, mutta kaikki tapahtuu siellä järjettömän hi-taas-ti ja on tehty muutenkin hankalaksi. Jo lapsettomuuspolille soittaminen on tuskaa, luurissa saa valehtelematta jonottaa puoli tuntia ennen kuin pääsee läpi. Jos syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, tuohon tulisi ehdottomasti saada parannus. Me roikutaan kuin löysässä hirressä ja mulla tulee ikää koko ajan lisää, voi olla että jää lapsi saamatta.
Ennen esikoinen tehtiinkin 22-vuotiaana, ei 32.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Löytyy helposti Googlella. Esim. Down-riski kasvaa merkittävästi. Lisäksi keskenmenon ja hedelmättömyyden riski kasvaa.
Suurin osa downeista abortoidaan. Yllätys-downeja syntyy lähinnä nuoremmille äideille, joiden riskiluku on matala.
Omaan tuttavapiiriin kuuluu nelikymppisenä synnyttänyt Down-lapsen äiti joka kävi kaikki normaalit tarjotut seulat ja siitä huolimatta tuli Down-lapsi ilman ennakkotietoa. Se todennäköisyys down-raskaudelle on todella niin paljon suurempi että se olisi hyvä tajuta jokaisen.
Tuo on ehkä mahdollista siten, että osa lapsen soluista on normaaleita. Silloin kehitysvammakin on tietysti lievempi.
Ei ole kyse mistään lievästä vammasta. Mikään verikoe ja ultra ei kerro varmuudella kromosomihäiriöstä.
Entäpä nipt, lapsivesipunktio ja istukkabiopsia? Niitähän oikein tyrkytetään vanhemmille äideille.
Niitä ei tyrkytetä automaattisesti kaikille.
Kyllä nelikymppinen saa halutessaan punktion tai biopsian ilmaiseksi kaikkialla Suomessa, niptistä saattaa joutua maksamaan.
Minulle on ihan ok, jos joku ei halua tutkimuksia. Oikeastaan kunnioitan tällaista arvomaailmaa tosi paljon. Mutta sitä en kunnioita, että hänen tuttavansa lätisee netissä miten ”tuttu otti kaikki mahdolliset kokeet ja silti tuli Down-lapsi”.
Punktioon sisältyy keskenmenoriski eikä sitä tosiaan tuputeta automaattisesti kaikille jos muut seulat on olleet kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me aloimme yrittää vauvaa kun olin 32v. Nyt olen 34v ja kärsimme edelleen lapsettomuudesta. Hoitoihin on hakeuduttu julkiselle puolelle, mutta kaikki tapahtuu siellä järjettömän hi-taas-ti ja on tehty muutenkin hankalaksi. Jo lapsettomuuspolille soittaminen on tuskaa, luurissa saa valehtelematta jonottaa puoli tuntia ennen kuin pääsee läpi. Jos syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, tuohon tulisi ehdottomasti saada parannus. Me roikutaan kuin löysässä hirressä ja mulla tulee ikää koko ajan lisää, voi olla että jää lapsi saamatta.
Olisiko yksityinen teille vaihtoehto?
Ihan siitä syystä, että löysin vasta 34-vuotiaanan miehen, jonka kelpuutin lasteni isäksi. Lisäksi minulla oli lapsuuden traumoja, jotka oli aiheellista käydä läpi ennen kuin vieritän ne samat ongelmat seuraavan sukupolven riesaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh! 40v synnyttäjällä Down-riski on alle 2%. Tosi vähän! Vielä 48v synnyttäjälläkin se on vain 7%. Turhaa pelonlietsontaa. Ja nämä on äitejä joilla oma munasolu käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Kolmekymppisellä riski saada downlapsi on 3/10000 ja nelikymppisellä se on noin 30/10000, eli kymmenkertainen. Tuo kasvaa aikalailla eksponentiaalisesti ja 47-vuotiaalla se on jo 75/10000.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Downin_oireyhtym%C3%A4#/media/Tiedosto%…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Ennustettu riski 20-vuotiaana on 1:1500. 25-vuotiaana 1:1300, 30-vuotiaana 1:1000, 35-vuotiaana 1:350, 40-vuotiaana 1:85, 45-vuotiaana 1:35 ja 50-vuotiaana 1:25. Koska synnyttäjien keski-ikä on noussut viime vuosikymmeninä, on myös Downin oireyhtymä yleistynyt.
Riski on selkeästi kohonnut yli 30-vuotiailla. Jopa useampi tuhatkertaiseksi.
Ei puhuta useampituhatkertaisista riskeistä, todellakaan. Kyse on kymmenistä. Merkittävästä riskistä silti kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me aloimme yrittää vauvaa kun olin 32v. Nyt olen 34v ja kärsimme edelleen lapsettomuudesta. Hoitoihin on hakeuduttu julkiselle puolelle, mutta kaikki tapahtuu siellä järjettömän hi-taas-ti ja on tehty muutenkin hankalaksi. Jo lapsettomuuspolille soittaminen on tuskaa, luurissa saa valehtelematta jonottaa puoli tuntia ennen kuin pääsee läpi. Jos syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, tuohon tulisi ehdottomasti saada parannus. Me roikutaan kuin löysässä hirressä ja mulla tulee ikää koko ajan lisää, voi olla että jää lapsi saamatta.
Olisiko yksityinen teille vaihtoehto?
No ainakin tässä vaiheessa ollaan sovittu, että ei ole. Se söisi kaikki säästömme ja ns. puskurirahaston, mikä tuskin edes riittäisi kattamaan hoitojen hintaa. Mun mielestä on väärin, että ihmiset ovat tässä niin epätasa-arvoisessa asiassa: meidän kaltaiset perusduunarit eivät saa kunnon hoitoa, kun taas ne joilla on varaa laittaa kymppitonneja hoitoihin, saavat suuremmalla todennäköisyydellä vauvan.
Muissa terveyteen liittyvissä asioissa ollaankin oltu työterveyshuollon piirissä, niin aika järkkyä huomata millä tolalla julkisen puolen hoito oikeasti on. Ja sitten toisaalta päättäjät ovat niin kovin huolissaan vauvakadosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me aloimme yrittää vauvaa kun olin 32v. Nyt olen 34v ja kärsimme edelleen lapsettomuudesta. Hoitoihin on hakeuduttu julkiselle puolelle, mutta kaikki tapahtuu siellä järjettömän hi-taas-ti ja on tehty muutenkin hankalaksi. Jo lapsettomuuspolille soittaminen on tuskaa, luurissa saa valehtelematta jonottaa puoli tuntia ennen kuin pääsee läpi. Jos syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, tuohon tulisi ehdottomasti saada parannus. Me roikutaan kuin löysässä hirressä ja mulla tulee ikää koko ajan lisää, voi olla että jää lapsi saamatta.
Ennen esikoinen tehtiinkin 22-vuotiaana, ei 32.
Kyllä minun suvussani esikoinen on saatu noin kolmekymppisenä niin pitkälle kuin olen asiaa
tutkinut, eli sinne 1800-luvulle hyvinkin.
Ensin on pitänyt tehdä töitä ja hankkia toimeentuloa, ennen kuin on ollut varaa perustaa oma huusholli.
Viimeiset lapset ovat sitten tulleet päälle nelikymppisenä.
Miksi lähtökohtaisesti ajatellaan, että on joku tietoinen päätös lykätä lastentekemistä. Itse tein esikoiseni 41 -vuotiaana. Jäi ainoaksi, mutta ei haittaa, koska lapsi on täydellinen, terve lapsi. Minulla ei ollut kumppania, jonka kanssa tehdä lasta aikaisemmin. Olin kyllä naimisissa, mutta suhteeseen liittyi kaikenlaista lapsiperhearkea hankaloittavaa asiaa ja jäinkin reilu kolmikymppisenä leskeksi, että lasta ei tullut tehtyä. Miehen kuoltua ajattelin, että omakin elämäni o ohi, mutta löysin kuitenkin uuden puolison ja hänen kanssaan vasta lapsiasiakin aktivoitui. Kun yrittää lasta nelikymppisenä, pitää hyväksyä riskit, tai lapsi jää tekemättä. Mutta vastaukseksi kysymykseesi, ei huoleta, koska elämässä saattaa olla paljon suurempia riskejä ja huolia ilman hitusen kohonnutta kehityshäiriöriskin miettimistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Löytyy helposti Googlella. Esim. Down-riski kasvaa merkittävästi. Lisäksi keskenmenon ja hedelmättömyyden riski kasvaa.
Suurin osa downeista abortoidaan. Yllätys-downeja syntyy lähinnä nuoremmille äideille, joiden riskiluku on matala.
Omaan tuttavapiiriin kuuluu nelikymppisenä synnyttänyt Down-lapsen äiti joka kävi kaikki normaalit tarjotut seulat ja siitä huolimatta tuli Down-lapsi ilman ennakkotietoa. Se todennäköisyys down-raskaudelle on todella niin paljon suurempi että se olisi hyvä tajuta jokaisen.
Tuo on ehkä mahdollista siten, että osa lapsen soluista on normaaleita. Silloin kehitysvammakin on tietysti lievempi.
Ei ole kyse mistään lievästä vammasta. Mikään verikoe ja ultra ei kerro varmuudella kromosomihäiriöstä.
Entäpä nipt, lapsivesipunktio ja istukkabiopsia? Niitähän oikein tyrkytetään vanhemmille äideille.
Niitä ei tyrkytetä automaattisesti kaikille.
Kyllä nelikymppinen saa halutessaan punktion tai biopsian ilmaiseksi kaikkialla Suomessa, niptistä saattaa joutua maksamaan.
Minulle on ihan ok, jos joku ei halua tutkimuksia. Oikeastaan kunnioitan tällaista arvomaailmaa tosi paljon. Mutta sitä en kunnioita, että hänen tuttavansa lätisee netissä miten ”tuttu otti kaikki mahdolliset kokeet ja silti tuli Down-lapsi”.
Punktioon sisältyy keskenmenoriski eikä sitä tosiaan tuputeta automaattisesti kaikille jos muut seulat on olleet kunnossa.
Nuo seulat on laskettu niin, että vanhemmat ikäluokat ovat yliedustettuina kiinni jääneissä. Näin ollen niitä yllätys-downeja tulee enemmän nuoremmille.
Ja vaikkei jäisi seuloissa kiinni, 40-vuotias saa kyllä punktion aina pyytäessään. Sitten on kokonaan oma kysymyksensä, tarvitseeko kaikkien mennä jatkotutkimuksiin. Ei tarvitse.
Tuttavapiirissä on paljon äitejä, jotka ovat saaneet lapsensa 35-50-vuotiaana (kyllä, jopa 50-vuotiaana). Jokainen meistä on saanut ihan terveen/terveitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me aloimme yrittää vauvaa kun olin 32v. Nyt olen 34v ja kärsimme edelleen lapsettomuudesta. Hoitoihin on hakeuduttu julkiselle puolelle, mutta kaikki tapahtuu siellä järjettömän hi-taas-ti ja on tehty muutenkin hankalaksi. Jo lapsettomuuspolille soittaminen on tuskaa, luurissa saa valehtelematta jonottaa puoli tuntia ennen kuin pääsee läpi. Jos syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, tuohon tulisi ehdottomasti saada parannus. Me roikutaan kuin löysässä hirressä ja mulla tulee ikää koko ajan lisää, voi olla että jää lapsi saamatta.
Ennen esikoinen tehtiinkin 22-vuotiaana, ei 32.
Kyllä minun suvussani esikoinen on saatu noin kolmekymppisenä niin pitkälle kuin olen asiaa
tutkinut, eli sinne 1800-luvulle hyvinkin.Ensin on pitänyt tehdä töitä ja hankkia toimeentuloa, ennen kuin on ollut varaa perustaa oma huusholli.
Viimeiset lapset ovat sitten tulleet päälle nelikymppisenä.
Ehkä sinun suvussasi näin, mutta tilastot puhuvat puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä on paljon äitejä, jotka ovat saaneet lapsensa 35-50-vuotiaana (kyllä, jopa 50-vuotiaana). Jokainen meistä on saanut ihan terveen/terveitä lapsia.
Teillä on käynyt tuuri, fakta on kuitenkin se, että riskit kasvavat ja siitä ei pääse mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me aloimme yrittää vauvaa kun olin 32v. Nyt olen 34v ja kärsimme edelleen lapsettomuudesta. Hoitoihin on hakeuduttu julkiselle puolelle, mutta kaikki tapahtuu siellä järjettömän hi-taas-ti ja on tehty muutenkin hankalaksi. Jo lapsettomuuspolille soittaminen on tuskaa, luurissa saa valehtelematta jonottaa puoli tuntia ennen kuin pääsee läpi. Jos syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, tuohon tulisi ehdottomasti saada parannus. Me roikutaan kuin löysässä hirressä ja mulla tulee ikää koko ajan lisää, voi olla että jää lapsi saamatta.
Ennen esikoinen tehtiinkin 22-vuotiaana, ei 32.
Kyllä minun suvussani esikoinen on saatu noin kolmekymppisenä niin pitkälle kuin olen asiaa
tutkinut, eli sinne 1800-luvulle hyvinkin.Ensin on pitänyt tehdä töitä ja hankkia toimeentuloa, ennen kuin on ollut varaa perustaa oma huusholli.
Viimeiset lapset ovat sitten tulleet päälle nelikymppisenä.
Ehkä sinun suvussasi näin, mutta tilastot puhuvat puolestaan.
Mitkä tilastot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä on paljon äitejä, jotka ovat saaneet lapsensa 35-50-vuotiaana (kyllä, jopa 50-vuotiaana). Jokainen meistä on saanut ihan terveen/terveitä lapsia.
Teillä on käynyt tuuri, fakta on kuitenkin se, että riskit kasvavat ja siitä ei pääse mihinkään.
No en minä tiedä, mitä tuuria tuohon tarvitaan. Jos tuttavapiirissä olisi sata päälle nelikymppistä äitiä, heistä yhdellä tai kahdella olisi down-lapsi, vaikka seulontaa ja selektiivistä aborttia ei olisi lainkaan.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ap syyllistät vaan naisia? Miestenkin siittiöt vanhenee, kun ikää tulee ja altistavat näin mt-häiriöille ja autismille. Aina vaan äitejä syyllistetään ja annetaan miesten hokea mantraansa että miehet voi saada lapsia 90-vuotiaana vaikka vieläpä ne lapset pitäisi hoitaakin. Herääkin mieleen et haluat vaan lytätä naisia etkä ole huolissasi lapsista.