Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eikö nykyisiä 35-40-vuotiaaksi ensiraskautta lykkääviä lainkaan huoleta vauvan kehityshäiriöiden riskit?
30.01.2020 |
Itse olin jo parikymppisenä tsekannut miten eri kehityshäiriöriskit kasvavat iän myötä. Asetin itselleni takarajaksi, että eka lapsi pitää saada hyvissä ajoin ennen kolmeakymppiä, ja onnellisesti hän syntyikin kun olin 26.
Nyt olen 40 ja minulla on jopa ikätovereita, jotka nyt vasta harkitsevat ekaa raskautta. Olen tietty iloinen jos he onnistuvat, mutta kyllä pikkasen hirvittää, kun tuntuu ettei riskejä olla yhtään aiemmin elämässä mietitty, tai niistä ei ehkä edes tiedetä. Esim. down-syndrooman riskihän kasvaa tutkitusti todella nopeasti äidin iän myötä.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
En lukenut vastauksia, mutta lapsen yrittämiseen liittyy aika pahuksen monta juttua ja aavistuksen kasvanut riski kehityshäiriöihin on vain yksi niistä. Onhan sekin nyt riski, jos ei ole mitään sijaa hankittuna työmarkkinoilla, mikä voi viedä vuosia alasta riippuen, kaipa se kumppanikin pitäisi olla katsottuna ja hänenkin pitäisi siinä vaiheessa haluta lapsia... En näe mitään erityisen ihailtavaa siinä, että "tekee lapset nuorena" jos elämä muuten onkin retuperällä. Onhan sekin nyt "pieni" riski lapselle. Toki hienoa, jos jollain on asiat kunnossa jo alle kolmekymppisenä ja saa lapsen, mutta ei sen pidä normi olla.
Suomessa ensimmäinen lapsi syntyy useimmiten alle 30-vuotiaille äidille. Onko suurin osa perheistä retuperällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Löytyy helposti Googlella. Esim. Down-riski kasvaa merkittävästi. Lisäksi keskenmenon ja hedelmättömyyden riski kasvaa.
Suurin osa downeista abortoidaan. Yllätys-downeja syntyy lähinnä nuoremmille äideille, joiden riskiluku on matala.
Ai, serkkuni sai neljä vuotta sitten esikoisensa 37-vuotiaana. Lapsella on Downin syndrooma, tuli täytenä yllätyksenä.
Suomessa syntyy vuosittain noin 70 Downia, ja niistä vain osa on yllätyksiä, eli todennäköisesti ainakin serkkusi tietää, kuka siellä kirjoittelee, jos sattuu lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Löytyy helposti Googlella. Esim. Down-riski kasvaa merkittävästi. Lisäksi keskenmenon ja hedelmättömyyden riski kasvaa.
Suurin osa downeista abortoidaan. Yllätys-downeja syntyy lähinnä nuoremmille äideille, joiden riskiluku on matala.
Ai, serkkuni sai neljä vuotta sitten esikoisensa 37-vuotiaana. Lapsella on Downin syndrooma, tuli täytenä yllätyksenä.
Suomessa syntyy vuosittain noin 70 Downia, ja niistä vain osa on yllätyksiä, eli todennäköisesti ainakin serkkusi tietää, kuka siellä kirjoittelee, jos sattuu lukemaan.
Suurin osa syntyvistä down-lapsista on yllätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Löytyy helposti Googlella. Esim. Down-riski kasvaa merkittävästi. Lisäksi keskenmenon ja hedelmättömyyden riski kasvaa.
Suurin osa downeista abortoidaan. Yllätys-downeja syntyy lähinnä nuoremmille äideille, joiden riskiluku on matala.
Ai, serkkuni sai neljä vuotta sitten esikoisensa 37-vuotiaana. Lapsella on Downin syndrooma, tuli täytenä yllätyksenä.
Suomessa syntyy vuosittain noin 70 Downia, ja niistä vain osa on yllätyksiä, eli todennäköisesti ainakin serkkusi tietää, kuka siellä kirjoittelee, jos sattuu lukemaan.
Suurin osa syntyvistä down-lapsista on yllätyksiä.
Suurin on osa on yllätyksiä ja suurin osa tulee nuoremmille synnyttäjille. Serkku varmasti arvostaa, jos huomaa itseään käytettävän esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Löytyy helposti Googlella. Esim. Down-riski kasvaa merkittävästi. Lisäksi keskenmenon ja hedelmättömyyden riski kasvaa.
Suurin osa downeista abortoidaan. Yllätys-downeja syntyy lähinnä nuoremmille äideille, joiden riskiluku on matala.
Ai, serkkuni sai neljä vuotta sitten esikoisensa 37-vuotiaana. Lapsella on Downin syndrooma, tuli täytenä yllätyksenä.
Suomessa syntyy vuosittain noin 70 Downia, ja niistä vain osa on yllätyksiä, eli todennäköisesti ainakin serkkusi tietää, kuka siellä kirjoittelee, jos sattuu lukemaan.
Suurin osa syntyvistä down-lapsista on yllätyksiä.
Suurin on osa on yllätyksiä ja suurin osa tulee nuoremmille synnyttäjille. Serkku varmasti arvostaa, jos huomaa itseään käytettävän esimerkkinä.
Ei tule suurin osa nuorille. Vanhoille tehdään enemmän down-abortteja mutta myös down-raskauksiakin on monin verroin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut sanovat, ettei heitä yhtään haittaa vaikka lapsella olisi kehityshäiriö. Mutta eikö se ole lapsen kannalta väärin, jos vanhempi ei ole yhtään halunnut miettiä iän tuomien riskien minimoimista? Siis että jos on mahdollisuus olosuhteiden puolesta, olisi tehnyt vauvan nuorempana? Onhan kehityshäiriöstä tietenkin paljon haittaa lapselle elämässä, vaikka hän olisikin läheisilleen rakas ja ihana.
Minä ainakin tunnen monia yli 30-35-vuotiaita vakitöissä ja -suhteissa olevia, jotka hokevat juu haluan lapsia sitten joskus mutta ei oo vielä piiiitkään aikaan ajankohtaista. Ja on sitä "mutta enhän minä vanhene koska treenaan" -ajattelua, monilla.
Ei mua hirvittanyt. Enemman hirvitti jos sais sen vauvan siihen sopimattoman tyypin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkikaa "ikäriski" ja miettikää sen jälkeen, kannattaako odottaa vanhemmaksi, jos on mahdollista saada lapset nuorempana. Niille, jotka sanovat, että kaiken pitäisi olla täydellistä ennen lasten saamista, voisi sanoa, että "ikäriski" ei ole täydellinen.
Ikäriski ei ole sama asia kuin Downin oireyhtymä, vaan monia kehityshäiriöitä ja myös lisääntyneitä keskenmenoja. Ikäriskin kanssa eli ikääntyneenä on raskaampaa saada lapsi.
Mulla oli 40-vuotiaana downin ikäriski 1:110. Kun mukaan otettiin verikokeiden tulokset, henkilökohtainen riskini kasvoi 1:70:een. Muidenkin trisomioiden riskit laskettiin, mutta ne olivat marginaalisen pieniä.
Eli jos olisin synnyttänyt 70 lasta, niistä 69 olisi ollut terveitä. Synnytin vain yhden lapsen, hän on ollut terve ja helppo, eikä hänen saannissaan ole ollut mitään raskasta.
Mitä pahaa lapsesi on tehnyt kun hän kärsii, siitä kun hänellä on vanhus äitinä 20 vuotiaana kun muiden äidit ovat 4-kymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut sanovat, ettei heitä yhtään haittaa vaikka lapsella olisi kehityshäiriö. Mutta eikö se ole lapsen kannalta väärin, jos vanhempi ei ole yhtään halunnut miettiä iän tuomien riskien minimoimista? Siis että jos on mahdollisuus olosuhteiden puolesta, olisi tehnyt vauvan nuorempana? Onhan kehityshäiriöstä tietenkin paljon haittaa lapselle elämässä, vaikka hän olisikin läheisilleen rakas ja ihana.
Minä ainakin tunnen monia yli 30-35-vuotiaita vakitöissä ja -suhteissa olevia, jotka hokevat juu haluan lapsia sitten joskus mutta ei oo vielä piiiitkään aikaan ajankohtaista. Ja on sitä "mutta enhän minä vanhene koska treenaan" -ajattelua, monilla.
Jos on sitä mieltä, että on lasta kohtaan väärin synnyttää vammainen lapsi, kannattaa osallistua seulontoihin ja tehdä tarvittaessa selektiivinen abortti.
Nämä kromosomijututhan pystyy helposti seulomaan. Toisin kuin monet muut vammaisuuden tyypit, joita esiintyy myös nuoremmilla.
Sinänsä on ihan älytön ajatus verrata sitä, että synnyttää lapsen nyt, ja sitä että olisi synnyttänyt hänet nuorempana. Todelliset vaihtoehdot ovat nyt tai ei ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkikaa "ikäriski" ja miettikää sen jälkeen, kannattaako odottaa vanhemmaksi, jos on mahdollista saada lapset nuorempana. Niille, jotka sanovat, että kaiken pitäisi olla täydellistä ennen lasten saamista, voisi sanoa, että "ikäriski" ei ole täydellinen.
Ikäriski ei ole sama asia kuin Downin oireyhtymä, vaan monia kehityshäiriöitä ja myös lisääntyneitä keskenmenoja. Ikäriskin kanssa eli ikääntyneenä on raskaampaa saada lapsi.
Mulla oli 40-vuotiaana downin ikäriski 1:110. Kun mukaan otettiin verikokeiden tulokset, henkilökohtainen riskini kasvoi 1:70:een. Muidenkin trisomioiden riskit laskettiin, mutta ne olivat marginaalisen pieniä.
Eli jos olisin synnyttänyt 70 lasta, niistä 69 olisi ollut terveitä. Synnytin vain yhden lapsen, hän on ollut terve ja helppo, eikä hänen saannissaan ole ollut mitään raskasta.
Mitä pahaa lapsesi on tehnyt kun hän kärsii, siitä kun hänellä on vanhus äitinä 20 vuotiaana kun muiden äidit ovat 4-kymppisiä.
Suomessa synnytysikä on keskimäärin päälle 30 vuotta, joten olisi kiva tietää, keitä ovat ne ”muut”, joilla on 20-vuotiaina nelikymppiset äidit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkikaa "ikäriski" ja miettikää sen jälkeen, kannattaako odottaa vanhemmaksi, jos on mahdollista saada lapset nuorempana. Niille, jotka sanovat, että kaiken pitäisi olla täydellistä ennen lasten saamista, voisi sanoa, että "ikäriski" ei ole täydellinen.
Ikäriski ei ole sama asia kuin Downin oireyhtymä, vaan monia kehityshäiriöitä ja myös lisääntyneitä keskenmenoja. Ikäriskin kanssa eli ikääntyneenä on raskaampaa saada lapsi.
Mulla oli 40-vuotiaana downin ikäriski 1:110. Kun mukaan otettiin verikokeiden tulokset, henkilökohtainen riskini kasvoi 1:70:een. Muidenkin trisomioiden riskit laskettiin, mutta ne olivat marginaalisen pieniä.
Eli jos olisin synnyttänyt 70 lasta, niistä 69 olisi ollut terveitä. Synnytin vain yhden lapsen, hän on ollut terve ja helppo, eikä hänen saannissaan ole ollut mitään raskasta.
Mitä pahaa lapsesi on tehnyt kun hän kärsii, siitä kun hänellä on vanhus äitinä 20 vuotiaana kun muiden äidit ovat 4-kymppisiä.
Yli 40-vuotiaita synnyttäjiä on jo enemmän kuin alle 20-vuotiaita. Eli ehkö ne ovatkin nämä ”muut”, jotka häpeävät äitejään ja kärsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkikaa "ikäriski" ja miettikää sen jälkeen, kannattaako odottaa vanhemmaksi, jos on mahdollista saada lapset nuorempana. Niille, jotka sanovat, että kaiken pitäisi olla täydellistä ennen lasten saamista, voisi sanoa, että "ikäriski" ei ole täydellinen.
Ikäriski ei ole sama asia kuin Downin oireyhtymä, vaan monia kehityshäiriöitä ja myös lisääntyneitä keskenmenoja. Ikäriskin kanssa eli ikääntyneenä on raskaampaa saada lapsi.
Mulla oli 40-vuotiaana downin ikäriski 1:110. Kun mukaan otettiin verikokeiden tulokset, henkilökohtainen riskini kasvoi 1:70:een. Muidenkin trisomioiden riskit laskettiin, mutta ne olivat marginaalisen pieniä.
Eli jos olisin synnyttänyt 70 lasta, niistä 69 olisi ollut terveitä. Synnytin vain yhden lapsen, hän on ollut terve ja helppo, eikä hänen saannissaan ole ollut mitään raskasta.
Mitä pahaa lapsesi on tehnyt kun hän kärsii, siitä kun hänellä on vanhus äitinä 20 vuotiaana kun muiden äidit ovat 4-kymppisiä.
Suomessa synnytysikä on keskimäärin päälle 30 vuotta, joten olisi kiva tietää, keitä ovat ne ”muut”, joilla on 20-vuotiaina nelikymppiset äidit.
Ensisynnyttäjien keski-ikä on alle 30 vuotta edelleen. Siitähän tässä oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ei huolettanut. Nipt-testillä saa seulottua yleisimmät trisomiat, ja muiden kehityshäiriöiden riski on sama iästä riippumatta.
Itse sain kuopukseni 41-vuotiaana, taitaa olla fiksuin koko katraasta.
Kun istut koulun kevätjuhlassa 20 vuotta nuorempien äitien kanssa, ymmärrät, ehkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä yhtään yli 20-vuotiasta, joka ajattelisi vanhempiensa ikää. Mitä kärsittävää siinäkin nyt on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me aloimme yrittää vauvaa kun olin 32v. Nyt olen 34v ja kärsimme edelleen lapsettomuudesta. Hoitoihin on hakeuduttu julkiselle puolelle, mutta kaikki tapahtuu siellä järjettömän hi-taas-ti ja on tehty muutenkin hankalaksi. Jo lapsettomuuspolille soittaminen on tuskaa, luurissa saa valehtelematta jonottaa puoli tuntia ennen kuin pääsee läpi. Jos syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, tuohon tulisi ehdottomasti saada parannus. Me roikutaan kuin löysässä hirressä ja mulla tulee ikää koko ajan lisää, voi olla että jää lapsi saamatta.
Ennen esikoinen tehtiinkin 22-vuotiaana, ei 32.
Ja ennen töitä riitti kaikille myös pienemmillä paikkakunnilla. Lapsentekoa ei lykätä siksi, että ihmiset olisivat itsekkäitä tai tyhmiä, vaan koska nykyään on vaikea saavuttaa sellainen elämäntilanne joka nähdään oikeana aikana lasten hankkimisille (vakituinen työpaikka, oma asunto jne.).
Joko tulee luopua tuosta perinteisestä ajattelumallista, mikä tarkoittaa yhä useampien äitien tippumista työelämän ulkopuolelle, tai sitten hyväksytään jatkuva ensisynnyttäjien keski-iän nousu. Ongelmahan tässä nimenomaan ovat koulutetut, työelämässä olevat ihmiset/pariskunnat, jotka tekevät lapset vanhoina tai eivät ollenkaan.Tämä on ihan totta. Ja kyllähän sen huomaa, että usein naiset jotka eivät edes halua työelämään vaan ovat kotona yhteiskunnan tuilla, tekevät paljon/nuorina lapsia. Onko tuo sitten hyvä vaihtoehto tai ihannoitava tapa elää?
Ainakin nämä saavat nyt oikeutusta omalle elämäntyylilleen, kun puhutaan synnytystalkoista sun muista. Uusi lapsi aina kun edellinen tulee taaperoikään, niin ei ole riskiä että joutuisi töihin menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Löytyy helposti Googlella. Esim. Down-riski kasvaa merkittävästi. Lisäksi keskenmenon ja hedelmättömyyden riski kasvaa.
Suurin osa downeista abortoidaan. Yllätys-downeja syntyy lähinnä nuoremmille äideille, joiden riskiluku on matala.
Ai, serkkuni sai neljä vuotta sitten esikoisensa 37-vuotiaana. Lapsella on Downin syndrooma, tuli täytenä yllätyksenä.
Suomessa syntyy vuosittain noin 70 Downia, ja niistä vain osa on yllätyksiä, eli todennäköisesti ainakin serkkusi tietää, kuka siellä kirjoittelee, jos sattuu lukemaan.
No tietysti nämä yksityiskohtaiset tiedot on hieman muunneltuja. En tietenkään laittaisi oikeita vuosia ja kyseessä voi olla vaikka siskoni tai ystäväni. Joten ei pelkoa 😉
Kaksikymppisenä avioituvan riski avioeroon ja ongelmiin lapsen isän kanssa on taatusti ainakin 100 % suurempi kuin vaikkapa kolmekymppisenä avioituvalla, joka on sentään ehtinyt nähdä, kokea, kouluttautua ja hankkia kunnon ammatin sekä arvioida lapsen isän sopivuutta isän rooliinkin. Nelikymppinen yksinhuoltaja ei varmaan ole ylpeilyn kohteena oleva äiti. Verrattuna vaikkapa hyvin toimeentulevaan 55-vuotiaaseen pariin, joilla on hyvä asunto, työpaikka, mahdollisuus kouluttaa lapsensa vaikka ulkomailla ja laopsen harrastukset eivät ole koskaan rahasta kiinni.
Äitiys ei ole ammatti, mitä kaikki eivät näköjään ymmärrä. Jos aikoo pärjätä työelämässä ja elättää ihan itse itsensä, vaatii uhrauksia.
Onneksi en asettanut mitään aikarajaa. Jos olisin 25 vuotiaana tehnyt lapsen, isä olisi häipynyt aikoja sitten jonkun niiden toisten naisten matkaan. Tein vasta sitten, kun löysin miehen, kenestä oli isäksi ja turvalliseksi kumppaniksi.
Ensimäinen lapsenlapsi on tulossa ja olen onnellinen, etten hätiköinyt minkään aikarajan kanssa, ettei tarvinnut elää yksinhuoltajana
Alue: Aihe vapaa
Hyvin pieni osa kehityshäiriöistä johtuu äidin iästä. Lähinnä vaan kromosomimuutos. Downin syndrooma ei minulle olisi mikään kauhistus, joten ihan rauhassa odotan babya 42- vuotiaana.