Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eikö nykyisiä 35-40-vuotiaaksi ensiraskautta lykkääviä lainkaan huoleta vauvan kehityshäiriöiden riskit?
30.01.2020 |
Itse olin jo parikymppisenä tsekannut miten eri kehityshäiriöriskit kasvavat iän myötä. Asetin itselleni takarajaksi, että eka lapsi pitää saada hyvissä ajoin ennen kolmeakymppiä, ja onnellisesti hän syntyikin kun olin 26.
Nyt olen 40 ja minulla on jopa ikätovereita, jotka nyt vasta harkitsevat ekaa raskautta. Olen tietty iloinen jos he onnistuvat, mutta kyllä pikkasen hirvittää, kun tuntuu ettei riskejä olla yhtään aiemmin elämässä mietitty, tai niistä ei ehkä edes tiedetä. Esim. down-syndrooman riskihän kasvaa tutkitusti todella nopeasti äidin iän myötä.
Kommentit (114)
Naisen munasolut on aina hieman vanhemmat kuin nainen itse. Munasolut syntyvät tyttölapselle jo kohdussa ollessaan. Munasoluja ei tule lisää naisen elinaikana ja joka kuukausi (jos uvoloi) yksi vähemmän.
Itse sain esikoisen just täytettyäni 28v. Nyt kuumeilen toista ja ikää 31v. Kyllä jännittää munasolujen kunto mutta vielä on onneksi hieman matkaa 35-vuode rajapyykkiin, josta eteenpäin riskit kasvaa huomattavasti. Tosin jokaisella yksilöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on vaarojen karikko.
Vaikka nuori nainen saa terveen lapsen , voi tapahtua vielä vaikka mitä.
Lapsi voi saada syövän pienenä , voi vammautua onnettomuudessa, sortua huumeisiin , onhan näitä.
Jos kaikkea pelkää ja tutkii tilastoja, on parempi ettei ala ollenkaan.
Voi jäädä kotiin paitsi että kotiin on moni kuollut.
Siksipä abortoinkin ainoan raskauteni 38-vuotiaana. Ei tarvitse valittaa että tuhoan koko yhteiskunnan huonolla ja kelpaamattomalla vauvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkikaa "ikäriski" ja miettikää sen jälkeen, kannattaako odottaa vanhemmaksi, jos on mahdollista saada lapset nuorempana. Niille, jotka sanovat, että kaiken pitäisi olla täydellistä ennen lasten saamista, voisi sanoa, että "ikäriski" ei ole täydellinen.
Ikäriski ei ole sama asia kuin Downin oireyhtymä, vaan monia kehityshäiriöitä ja myös lisääntyneitä keskenmenoja. Ikäriskin kanssa eli ikääntyneenä on raskaampaa saada lapsi.
Mulla oli 40-vuotiaana downin ikäriski 1:110. Kun mukaan otettiin verikokeiden tulokset, henkilökohtainen riskini kasvoi 1:70:een. Muidenkin trisomioiden riskit laskettiin, mutta ne olivat marginaalisen pieniä.
Eli jos olisin synnyttänyt 70 lasta, niistä 69 olisi ollut terveitä. Synnytin vain yhden lapsen, hän on ollut terve ja helppo, eikä hänen saannissaan ole ollut mitään raskasta.
Mitä pahaa lapsesi on tehnyt kun hän kärsii, siitä kun hänellä on vanhus äitinä 20 vuotiaana kun muiden äidit ovat 4-kymppisiä.
Äitini oli 42 kun synnyin ja itse olen nyt 25. En ole kärsinyt äidin iästä vaan meillä on läheiset välit
Vammanen lapsi syntyy kenelle tahansa iästä riippumatta jos luoja sen on niin parhaaksi nähnyt.
Vahvat ja fiksut ihmiset saavat erityislapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riskit on tilastollisia riskejä. Mitä oikeasti tapahtuu ei voi ikinä yksilötasolla tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huolettanut. Nipt-testillä saa seulottua yleisimmät trisomiat, ja muiden kehityshäiriöiden riski on sama iästä riippumatta.
Itse sain kuopukseni 41-vuotiaana, taitaa olla fiksuin koko katraasta.
Kun istut koulun kevätjuhlassa 20 vuotta nuorempien äitien kanssa, ymmärrät, ehkä?
Ajattelin kyllä istahtaa lapseni parhaan kaverin äidin viereen. Hän on saman ikäinen kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen lukema, esim.monellako sadasta syntyneestä lapsesta on kehityshäiriö, jos äiti on 35-40-v?
Löytyy helposti Googlella. Esim. Down-riski kasvaa merkittävästi. Lisäksi keskenmenon ja hedelmättömyyden riski kasvaa.
Suurin osa downeista abortoidaan. Yllätys-downeja syntyy lähinnä nuoremmille äideille, joiden riskiluku on matala.
Ai, serkkuni sai neljä vuotta sitten esikoisensa 37-vuotiaana. Lapsella on Downin syndrooma, tuli täytenä yllätyksenä.
Suomessa syntyy vuosittain noin 70 Downia, ja niistä vain osa on yllätyksiä, eli todennäköisesti ainakin serkkusi tietää, kuka siellä kirjoittelee, jos sattuu lukemaan.
No tietysti nämä yksityiskohtaiset tiedot on hieman muunneltuja. En tietenkään laittaisi oikeita vuosia ja kyseessä voi olla vaikka siskoni tai ystäväni. Joten ei pelkoa 😉
Eikä hänellä oikeasti varmastikaan ole Downia. Mutta hyvä yritys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huolettanut. Nipt-testillä saa seulottua yleisimmät trisomiat, ja muiden kehityshäiriöiden riski on sama iästä riippumatta.
Itse sain kuopukseni 41-vuotiaana, taitaa olla fiksuin koko katraasta.
Kun istut koulun kevätjuhlassa 20 vuotta nuorempien äitien kanssa, ymmärrät, ehkä?
Ajattelin kyllä istahtaa lapseni parhaan kaverin äidin viereen. Hän on saman ikäinen kuin minä.
Vanhainkodissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me aloimme yrittää vauvaa kun olin 32v. Nyt olen 34v ja kärsimme edelleen lapsettomuudesta. Hoitoihin on hakeuduttu julkiselle puolelle, mutta kaikki tapahtuu siellä järjettömän hi-taas-ti ja on tehty muutenkin hankalaksi. Jo lapsettomuuspolille soittaminen on tuskaa, luurissa saa valehtelematta jonottaa puoli tuntia ennen kuin pääsee läpi. Jos syntyvyyttä haluttaisiin nostaa, tuohon tulisi ehdottomasti saada parannus. Me roikutaan kuin löysässä hirressä ja mulla tulee ikää koko ajan lisää, voi olla että jää lapsi saamatta.
Ennen esikoinen tehtiinkin 22-vuotiaana, ei 32.
Kyllä minun suvussani esikoinen on saatu noin kolmekymppisenä niin pitkälle kuin olen asiaa
tutkinut, eli sinne 1800-luvulle hyvinkin.Ensin on pitänyt tehdä töitä ja hankkia toimeentuloa, ennen kuin on ollut varaa perustaa oma huusholli.
Viimeiset lapset ovat sitten tulleet päälle nelikymppisenä.
Sama omassa suvussa.
Minusta tämä keskustelu on loukkaava, että down-ihmisistä ajatellaan jotenkin että parempi etteivät he syntyisi ollenkaan.
Vammaisia on ollut aina ja tulee olemaan. Eläimiäkin syntyy vammaisena . Vammaisuuden välttely ei pitäisi olla mikään tahtotila, etenkin downin syndrooman ihmisillä jotka voivat elää aivan normaalia elämää eikä ole vakavia fyysisiä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä muista yhdenkään kaverini vanhempien ikää, siihen ei lapsena kiinnittänyt mitään huomiota. Eikä parikymppisenäkään. Nyt nelikymppisenä muutaman vanhemmat ovat kuolleet, niin on tullut kysyttyä. Kavereideni vanhemmat ovat olleet kaikkea 22-45 vuoden välillä lapsen saadessaan. Nuo nyt jo kuolleet olivat niitä parikymppisenä lapsensa saaneita, kuolivat kuusikymppisenä.
Erään kaverini isoisä kuoli juuri. Hän oli 101-vuotias. Hänen poikansa on nyt 64 ja kaverini 38. On aina ollut vain ylpeä vanhemmistaan ja läheisissä väleissä.
Ts vanhempien iällä ei lapselle ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huolettanut. Nipt-testillä saa seulottua yleisimmät trisomiat, ja muiden kehityshäiriöiden riski on sama iästä riippumatta.
Itse sain kuopukseni 41-vuotiaana, taitaa olla fiksuin koko katraasta.
Kun istut koulun kevätjuhlassa 20 vuotta nuorempien äitien kanssa, ymmärrät, ehkä?
Ajattelin kyllä istahtaa lapseni parhaan kaverin äidin viereen. Hän on saman ikäinen kuin minä.
Vanhainkodissa?
Ei vaan koulun kevätjuhlassa. Oletko ehkä dementoitunut, kun et pysty seuraamaan keskustelua?
Alue: Aihe vapaa
Miksi ainoat vaihtoehdot tulla äidiksi olisi joko yli 35-vuotiaana tai 20-vuotiaana?
Itse sain esikoisen 28-vuotiaana ja ehdin oikein hyvin tutustua lapsen isään ja kouluttautua sekä käydä töissä.