Pihiyden huippu, kerro esimerkki

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka ei maksa sitä omaa kahvikuppiansakaan ensitreffeillä. 

Aikuiset ihmiset maksavat kummatkin omat laskunsa? Ja että puolet siitä laskusta tuli sinun syömisistäsi/juomisistasi eikä miehen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka ei maksa sitä omaa kahvikuppiansakaan ensitreffeillä. 

Aikuiset ihmiset maksavat kummatkin omat laskunsa? Ja että puolet siitä laskusta tuli sinun syömisistäsi/juomisistasi eikä miehen?

https://www.vauva.fi/keskustelu/3840120/te-jotka-vouhkaatte-laskun-jaka…

Jonkun äijän väitettiin pesevän kortsut uutta käyttöä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöllii duunista vessapaperit, ruokalasta servetit, kahvilasta sokerit, hammastikut jne. Onhan näitä.

Eräs tuttavani näiden lisäksi on pöllinyt ajan mittaan kokonaisen astiaston. Joka päivä kun vie yhden esineen, niin kyllähän siinä kertyy haarukat, lusikat, lautaset, veitset, lasit ja mukit. Kehtasi vielä harmitella että joutui ostamaan leikkuuveitset itse.

Ette ikinä arvaa ammattia.... tadaa, opettaja.

Joskus oon miettinyt että pitäiskö käräyttää. Mutta toisaalta jos toinen ei virallisesti mitään myönnä ja väittää mua valehtelijaksi, saattaisi paska osua vaan omaan tuulettimeen. Toisinaan mietin onkohan muut huomanneet tätä hänen "harrastustaan".

Ei hitto! Onko Pohjois - Suomessa tämä? Meidän työpaikalta, koulun opehuoneesta, on hävinnyt mm. Melkein 40 Teema-mukia, lautasia ja ruokailuvälineitä..

Mun exän kaverit keräs meille laitos-Arabian astiaston kihlajaislahjaksi, varmaan puoliksi amikselta ja huoltiksilta "kerätty". :D Nyt kirpparille luovutettu. Ja exä on exä pihiyden takia.

Meillä sama. Häiden jälkeen kysyin kahdelta opettajalta onko heille käyttöä.

Kumpikin koulu sai puolet.

Kiitoskorttina sai kuvan koulun opettajista.

Nuorempana kun vaimo vielä opiskeli eikä omistakaan opiskeluista vielä niin kauhean kauan aikaa ollut, tuli nuukailtua lentolippujen kanssa poskettoman halvoilla New Yorkin lennoilla (99e menopaluu) lentopisteitä keräämällä, jos ei ollut muuta tekemistä. Homman jujuhan on siinä, että tarjouksen menopaluu oli voimassa samalle päivälle. Ns. normaalikäyttäjän kannalta täysin hyödytön hinta siis.

Lauantaina iltapäivällä siis turistiluokkaan repun kanssa ja läppäriltä sarja tai elokuvia seitsemäksi tunniksi pyörimään. Ilmaiset ruuat siinä samalla. Saapuminen iltapäivällä paikallista aikaa kentälle, jossa passintarkastuksen jälkeen loungeen (Amex oli jo silloin) suihkuun, syömään ja tietysti juomaan ilmaista viinaa minkä kerkiää. Noin neljän tunnin päästä takaisin, yökoneeseen nukkumaan kohti Suomea, sunnuntaita ja valmistautumista työ/opiskeluviikkoon.

Aina kahdella tuollaisella reissulla saatiin lentopisteitä riittävästi yhteen ilmaiseen lentoon Euroopan sisällä, joista tultiin siis käytännössä maksaneeksi 2x99e=198e per naama plus lentokenttäveroja jokunen euro.

Niillä lipuilla sitten lähdettiin käymään vaikka klubikeikalla Lontoossa. Lontoon lentolippujen hinnat rahalla ostettuna olisivat olleet pahimmillaan jotain 400 euroa, joten säästihän siinä vajaa kaksi sataa per naama. Ei tullut omalle ajalle laskettua juuri hintaa.

Turnauskestävyyttähän tuollainen kysyy, mutta ei tuo economyluokkakaan silloin hyväselkäisenä ja painoindeksin alarajoilla ollessa mikään sietämätön ollut. Ruokakaan ei huonolle opiskelijaruualle paljoa hävinnyt ja loungen buffetti tietysti oli jo matkan arvoinen itsessään. Useita tuollaisia turneita tuli tehdyksi, sittemmin on laitettu rahallista painoarvoa ihan vaan kotiviikonlopuille ja sille, että viinassa säästää kun ei ihan joka viikonloppu juo.

Kaikenlaista kitupiikkiä on nähty.

Yhteistä heille on, että kaikilla on paljon rahaa, mutta silti syömiset, juomiset, matkat ja tekemiset maksatetaan muilla.

Käydään sujuvasti kylässä syömässä ja juomassa pitkän kaavan mukaan, kinutaan kyytejä, ilmaista muuttoapua, palveluksia riippuen mikä ammatti toisella nyt on.

Silloin kun kortit eivät vielä olleet yleisessä käytössä, näillä kitupiikeillä oli "lompakko jäänyt kotiin tai ei ollut yhtään rahaa".

Kitupiikki ei lainaa. Hän pummaa, ja tekee sen vielä niin luontevasti, että toinen lähes kiittää siitä että saa maksaa kitupiikin bussilipun/jätskin/leffan/pizzan.

Kun ostetaan porukalla lahja tai mennään taksilla, kitupiikki on omimmalla alueellaan.

Hän livahtaa pummilla niin taitavasti että muut eivät edes huomaa.

Tekisi mieli mainita nimet, mutta eihän se käy. Mulla on pummi systeri, käly, yksi entinen poikaystävä ja pari kaveria. Kaikki olivat väsyttäviä ja tylsiä ihmisiä, joiden kanssa ei onneksi tarvitse olla enää tekemisissä.

Ai niin. Pummi ottaa vastaan sujuvasti myös tavaralahjoituksia. "Mä voin kyllä maksaa tästä jotain", hän sanoo, ja se on naurettavaa.

Ei hän koskaan maksa.

Yksi yhteinen piirre on tuntemissani pummeissa. He ovat yksinäisiä, tyytymättömiä ihmisiä, joilla ei näytä koskaan olevan kivaa.

Yks kaverin kaveri piti luonnollisena pölliä

ravintoloista kaikkea mahdollista mitä tarvitsi kotiinsa. Hän oli yksinkertaisesti varas, ei pihi.

Mukaan lähti tietysti tuhkakuppeja, laseja, veitsiä ja haarukoita. Mutta kuulemma myös lautasia ja kerran pöytäliina! Kaverini näistä kertoi ja sanoi että se vaan nauroi, eikä koskaan jäänyt kiinni.

Mun iskä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain kahvivertailussa rainbow oli ykkönen.

"jossain" ....tosiaan taisi olla ainoastaan omassa vertailussasi :D :D :D ...kun hintaa vertailit! Etsippä tää tieto - luulen ettet löydä!

Itse tykkään eniten rainbowsta ja kaikkee paskaa olen juonut, paskalla tarkoita 10-20e pakettihintaan myytäviä kahveja. Aina palaan rainbowhin, eikä kyse ole piheydestä vaan mausta.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kun vaimo vielä opiskeli eikä omistakaan opiskeluista vielä niin kauhean kauan aikaa ollut, tuli nuukailtua lentolippujen kanssa poskettoman halvoilla New Yorkin lennoilla (99e menopaluu) lentopisteitä keräämällä, jos ei ollut muuta tekemistä. Homman jujuhan on siinä, että tarjouksen menopaluu oli voimassa samalle päivälle. Ns. normaalikäyttäjän kannalta täysin hyödytön hinta siis.

Lauantaina iltapäivällä siis turistiluokkaan repun kanssa ja läppäriltä sarja tai elokuvia seitsemäksi tunniksi pyörimään. Ilmaiset ruuat siinä samalla. Saapuminen iltapäivällä paikallista aikaa kentälle, jossa passintarkastuksen jälkeen loungeen (Amex oli jo silloin) suihkuun, syömään ja tietysti juomaan ilmaista viinaa minkä kerkiää. Noin neljän tunnin päästä takaisin, yökoneeseen nukkumaan kohti Suomea, sunnuntaita ja valmistautumista työ/opiskeluviikkoon.

Aina kahdella tuollaisella reissulla saatiin lentopisteitä riittävästi yhteen ilmaiseen lentoon Euroopan sisällä, joista tultiin siis käytännössä maksaneeksi 2x99e=198e per naama plus lentokenttäveroja jokunen euro.

Niillä lipuilla sitten lähdettiin käymään vaikka klubikeikalla Lontoossa. Lontoon lentolippujen hinnat rahalla ostettuna olisivat olleet pahimmillaan jotain 400 euroa, joten säästihän siinä vajaa kaksi sataa per naama. Ei tullut omalle ajalle laskettua juuri hintaa.

Turnauskestävyyttähän tuollainen kysyy, mutta ei tuo economyluokkakaan silloin hyväselkäisenä ja painoindeksin alarajoilla ollessa mikään sietämätön ollut. Ruokakaan ei huonolle opiskelijaruualle paljoa hävinnyt ja loungen buffetti tietysti oli jo matkan arvoinen itsessään. Useita tuollaisia turneita tuli tehdyksi, sittemmin on laitettu rahallista painoarvoa ihan vaan kotiviikonlopuille ja sille, että viinassa säästää kun ei ihan joka viikonloppu juo.

Kyllä tuossa vaivannäkö verrattuna säästyneeseen rahaan on niin kyseenalainen, että pakko tuollaista harrastaakseen on tykätä kaikesta lentomatkailuun liittyvästä muutenkin. En tietysti epäile sekuntiakaan sitäkään, etteikö euron ämpärin hinnan säästäminen jonottamalla olisi joistakin mukavaa, vaikkakin itseironista sosialisoitumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kun vaimo vielä opiskeli eikä omistakaan opiskeluista vielä niin kauhean kauan aikaa ollut, tuli nuukailtua lentolippujen kanssa poskettoman halvoilla New Yorkin lennoilla (99e menopaluu) lentopisteitä keräämällä, jos ei ollut muuta tekemistä. Homman jujuhan on siinä, että tarjouksen menopaluu oli voimassa samalle päivälle. Ns. normaalikäyttäjän kannalta täysin hyödytön hinta siis.

Lauantaina iltapäivällä siis turistiluokkaan repun kanssa ja läppäriltä sarja tai elokuvia seitsemäksi tunniksi pyörimään. Ilmaiset ruuat siinä samalla. Saapuminen iltapäivällä paikallista aikaa kentälle, jossa passintarkastuksen jälkeen loungeen (Amex oli jo silloin) suihkuun, syömään ja tietysti juomaan ilmaista viinaa minkä kerkiää. Noin neljän tunnin päästä takaisin, yökoneeseen nukkumaan kohti Suomea, sunnuntaita ja valmistautumista työ/opiskeluviikkoon.

Aina kahdella tuollaisella reissulla saatiin lentopisteitä riittävästi yhteen ilmaiseen lentoon Euroopan sisällä, joista tultiin siis käytännössä maksaneeksi 2x99e=198e per naama plus lentokenttäveroja jokunen euro.

Niillä lipuilla sitten lähdettiin käymään vaikka klubikeikalla Lontoossa. Lontoon lentolippujen hinnat rahalla ostettuna olisivat olleet pahimmillaan jotain 400 euroa, joten säästihän siinä vajaa kaksi sataa per naama. Ei tullut omalle ajalle laskettua juuri hintaa.

Turnauskestävyyttähän tuollainen kysyy, mutta ei tuo economyluokkakaan silloin hyväselkäisenä ja painoindeksin alarajoilla ollessa mikään sietämätön ollut. Ruokakaan ei huonolle opiskelijaruualle paljoa hävinnyt ja loungen buffetti tietysti oli jo matkan arvoinen itsessään. Useita tuollaisia turneita tuli tehdyksi, sittemmin on laitettu rahallista painoarvoa ihan vaan kotiviikonlopuille ja sille, että viinassa säästää kun ei ihan joka viikonloppu juo.

Kyllä tuossa vaivannäkö verrattuna säästyneeseen rahaan on niin kyseenalainen, että pakko tuollaista harrastaakseen on tykätä kaikesta lentomatkailuun liittyvästä muutenkin. En tietysti epäile sekuntiakaan sitäkään, etteikö euron ämpärin hinnan säästäminen jonottamalla olisi joistakin mukavaa, vaikkakin itseironista sosialisoitumista.

No hei, kyllähän suomalainen opiskelija maksaa satasen siitä ilosta, että saa ilmaista viinaa Atlantin takaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vähän miesnäkökulmaa. Minulla on vaatehuoneessa 2 t-paitapinkkaa. Toisessa pinkassa on parempikuntoisia t-paitoja, joita käytän ainoastaan kesällä. Kun paita alkaa omaan silmään näyttämään siltä, ettei sitä oikein enää ihmisten ilmoilla haluaisi pitää, se kokee arvonalennuksen ja joutuu siihen toiseen pinkkaan.

Toisen pinkan t-paitoja käytän muina vuodenaikoina, jolloin ne jäävät piiloon muiden vaatteiden alle, eli vähän kehnompikin välttää. Tällä systeemillä ne parempikuntoiset paidat myös pysyvät parempikuntoisina pitempään.

No tämähän ei ole pihiyttä vaan järkevää. Luulen että aika moni tekee näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhempani eivät maksa jätemaksua kunnalle jossa heillä on kesämökki. Tuovat jätteensä kotiin.

Ihan järkevää. Jos roskia ei tuu paljon, niin miksipä ei?

Mun appivanhemmat vuorostaan sanoivat irti jätteidenhaun, kun olivat pitempää etelässä. Joku puolvuotta. Tätä tapahtu pari vuotta. Sattu pariin otteeseen että anoppi tuli etelästä tai lähti kuukautta appiukko myöhempää. Kertovat meille tyytyväisenä kuinka joutu kiikuttamaan illalla, pimeällä roskansa naapurin jätesäiliöön. Ruotsinsuomalaisista ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9m

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka ei maksa sitä omaa kahvikuppiansakaan ensitreffeillä. 

Mies, joka ei tarjoudu maksamaan kahvikuppia ensitreffeillä. Varsinkaan, jos on itse pyytänyt naisen ulos.

En pysty ymmärtämään miksi ehdotus kahville menosta velvoittaa miehen maksamaan naisen kahvin.

Etkö pysty ymmärtämään, että tässä on ero vanhan ja uuden tavan välillä? Vähän sama kuin ero kahden kulttuurin välillä. Kumpikin on tavallaan oikeassa. Kulttuurin muutos. Kiinnostava asia. Ymmärtämättömyydellä ei kannattaisi kehuskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuumana kesänä vauvalle vaihdettiin 4-5 vaippaa vuorokaudessa. Vaippa-alue kirkuva punainen ja sitä nihkeästi rasvattiin. "Turha" vaipanvaihto kiellettiin myös ilmaiselta lapsenvahdilta. Myöhemmin selvisi, että vauvan vanhempien kuukausiansiot olivat yli 7000e. Arvostelivat myös muiden vanhempien vaipanvaihtotiheyttä.

Syy on kyllä muualla kuin vaipassa. Nykyajan vaipat ovat niin imukykyisiä, että 4-5 vaippaa vuorokaudessa on ihan hyvä määrä, vähemmälläkin pärjää. Rasvaa ei myöskään tarvita, vauvan iho kyllä hoitaa itsensä. Olisiko rasvassa itse asiassa syy hautumiseen.

Tuo riippuu ihan vaippamerkistä, ei kaikki ole yhtä imukykyisiä. ihan hirveää kiusata vauvaa noin, on ollut todella tuskallista.

Tuskallista se on ollut ennen vanhaan, kun ei ollut muita vaippoja, kuin sideharsovaipat.  Eikä ollut huuhteluaineita, mitkä olisi pehmentäneet edes vähän.  Ja vielä kun ne harsot neuvottiin pesemään käsin ja mäntysuovalla.  Äitien kädet oli rohtuneet ja ruvella, kun niitä vaippoja piti suopavedessä hinkata.

Mummon aikaan kuulemma ei ollut harsojakaan, heti sodan jälkeen.  Vauvojen vaipat oli paperia.  Mummo sanoi, että äitiyspakkauskin oli melkein pelkkää paperikamaa.  

Sanoisin, että minun äiti.  Me oltiin hyvin vähävaraisia silloin kun olin lapsi, joten äitiin jäi kiinni se hirveä pihisteleminen.  Vasta kun me lapset oltiin maailmalla ja alkkis-isä kuollut, alkoi äidillä parempi taloudellinen aika, kun sai omaa eläkettä sekä lesken eläkettä, eikä mikään penni enää mennyt erään henkilön kurkusta alas.

Mutta voi taivas sitä nuukuutta.  Se meni ihan naurettavaksi välillä.  Rahaa piti säästää, muuten se katoaa ja vie kaiken mennessään.  Harmitti, kun olisi suonut äidin viimeinkin nauttivan elämästään ilman joka killingin laskemista, mutta ei, kaupasta piti ostaa vain kaikkein halvinta ja huonointa, kaikessa.  Niin ruuassa kuin muussakin.

Lastenlasten lahjat oli kirppareilta haalittuja.  No, olihan sekin parempi kuin se, että me omat lapset ei olla koskaan saatu yhtään mitään.   Eihän sitä nyt aikuisena sellaista kaipaakaan, mutta edes kukkakimppu synttäreille tullessa tai edes se yksi vaivainen synttärikortti, olisi ollut joskus kiva saada, mutta ei, nehän on rahan arvoisia tavaroita.  

Pitää vain ymmärtää.  Kyllä muistan, että äiti käytti kymmenen vuotta samaa talvitakkia ja kulki talvellakin kumisaappaissa, kun ei ollut varaa talvikenkiin.  Mutta kun nyt ei olisi ihan pakko enää köyhäillä, voisi vaikka ostaa kunnon kattilan niitten ikivanhojen kuhmuisten alumiinikattiloiden tilalle, jotka muistan jo lapsuudestani.  Juu retroa, käytössä edelleen.

Olen jutellut tästä ystävieni kanssa joskus, ja heillä on samoja kokemuksia omista vanhemmistaan.  Sota-ajan ihmiset muistaa, miten oli pulaa kaikesta.  Niinpä löytyy sieltä kuolinpesistä niitä miljoonia kumilenkkejä ja narukeriä ja tyhjiä purkkeja ja purnukoita ja pestyjä viilipurkkeja sadoittain komeroissa odottamassa.  Mitä lie odottavat.  Yksi ystäväni oli löytänyt (vielä elossa olevan) äitinsä jostain yläkaapista ikivanhoja hyllypaperikääröjä ja kun niihin koski, ne hajosi käsiin.  Äiti oli ollut vihainen, kun ystäväni oli siivonnut kaapin ja vienyt ne kuiviksi hapertuneet ja haaltuneet ja vanhalle haisevat paperirullat roskiin.  Kuosi oli kuulemma 50-luvulta.  Mutta kun eivät pysyneet koossa.  

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että minun äiti.  Me oltiin hyvin vähävaraisia silloin kun olin lapsi, joten äitiin jäi kiinni se hirveä pihisteleminen.  Vasta kun me lapset oltiin maailmalla ja alkkis-isä kuollut, alkoi äidillä parempi taloudellinen aika, kun sai omaa eläkettä sekä lesken eläkettä, eikä mikään penni enää mennyt erään henkilön kurkusta alas.

Mutta voi taivas sitä nuukuutta.  Se meni ihan naurettavaksi välillä.  Rahaa piti säästää, muuten se katoaa ja vie kaiken mennessään.  Harmitti, kun olisi suonut äidin viimeinkin nauttivan elämästään ilman joka killingin laskemista, mutta ei, kaupasta piti ostaa vain kaikkein halvinta ja huonointa, kaikessa.  Niin ruuassa kuin muussakin.

Lastenlasten lahjat oli kirppareilta haalittuja.  No, olihan sekin parempi kuin se, että me omat lapset ei olla koskaan saatu yhtään mitään.   Eihän sitä nyt aikuisena sellaista kaipaakaan, mutta edes kukkakimppu synttäreille tullessa tai edes se yksi vaivainen synttärikortti, olisi ollut joskus kiva saada, mutta ei, nehän on rahan arvoisia tavaroita.  

Pitää vain ymmärtää.  Kyllä muistan, että äiti käytti kymmenen vuotta samaa talvitakkia ja kulki talvellakin kumisaappaissa, kun ei ollut varaa talvikenkiin.  Mutta kun nyt ei olisi ihan pakko enää köyhäillä, voisi vaikka ostaa kunnon kattilan niitten ikivanhojen kuhmuisten alumiinikattiloiden tilalle, jotka muistan jo lapsuudestani.  Juu retroa, käytössä edelleen.

Olen jutellut tästä ystävieni kanssa joskus, ja heillä on samoja kokemuksia omista vanhemmistaan.  Sota-ajan ihmiset muistaa, miten oli pulaa kaikesta.  Niinpä löytyy sieltä kuolinpesistä niitä miljoonia kumilenkkejä ja narukeriä ja tyhjiä purkkeja ja purnukoita ja pestyjä viilipurkkeja sadoittain komeroissa odottamassa.  Mitä lie odottavat.  Yksi ystäväni oli löytänyt (vielä elossa olevan) äitinsä jostain yläkaapista ikivanhoja hyllypaperikääröjä ja kun niihin koski, ne hajosi käsiin.  Äiti oli ollut vihainen, kun ystäväni oli siivonnut kaapin ja vienyt ne kuiviksi hapertuneet ja haaltuneet ja vanhalle haisevat paperirullat roskiin.  Kuosi oli kuulemma 50-luvulta.  Mutta kun eivät pysyneet koossa.  

Meillä sitä soopaa löytyy mökiltä.

Kun kotoa löytyy jotain tarpeetonta, se viedään mökille.

Me käydään pari krt kesässä mökillä, otan aina auton takakontin täyteen.

Keväällä otin muovipussillisen ( kyllä ! ) vanhoja jogurttipurkkeja.

Kasvatin niihin taimia ja myin. Jäi vielä ehkä 10 vst kasaa, ensi vuonna otan enemmän.

On löytynyt myös vanhoja joulupapereita. Niitä olen ottanut ja käyttänyt.

Ehkä n 10 v sitten otin kaikki peltipurkit mukaan, mitä vaan löysin. N 5 v sitten Riihimäen lasin purkit.

Otan sitä, mikä menee kaupaksi ja esim otan aina vanhoja vaatteita.. vien h et m.ään ja saan alelapun.

Eräs tuttu etsii pulsaattorikonetta johonkin proggikseen.

Kun käydään vielä syksyllä mökillä, yritetään saada yksi niistä monista mahtumaan autoon.

Koti on vimosen päällä, mutta mökille on viety kaikki poissa silmistä.

Meillä lasten trikoopaidat, jotka ovat mukavan pehmeitä siirtyvät päiväkäytöstä pyjaman paidoiksi siinä vaiheessa kun alkavat näyttää nuhjuisilta tai hihat vähän lyhyiltä. Samoin sopivasta materiaalista olevat pitkät kalsarit toimittavat kesällä pyjamanhousujen virkaa ihan siitäkin syystä, että olisivat jo seuraavana talvena lyhyitä, tulee edes vähän enemmän käytettyä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kun vaimo vielä opiskeli eikä omistakaan opiskeluista vielä niin kauhean kauan aikaa ollut, tuli nuukailtua lentolippujen kanssa poskettoman halvoilla New Yorkin lennoilla (99e menopaluu) lentopisteitä keräämällä, jos ei ollut muuta tekemistä. Homman jujuhan on siinä, että tarjouksen menopaluu oli voimassa samalle päivälle. Ns. normaalikäyttäjän kannalta täysin hyödytön hinta siis.

Lauantaina iltapäivällä siis turistiluokkaan repun kanssa ja läppäriltä sarja tai elokuvia seitsemäksi tunniksi pyörimään. Ilmaiset ruuat siinä samalla. Saapuminen iltapäivällä paikallista aikaa kentälle, jossa passintarkastuksen jälkeen loungeen (Amex oli jo silloin) suihkuun, syömään ja tietysti juomaan ilmaista viinaa minkä kerkiää. Noin neljän tunnin päästä takaisin, yökoneeseen nukkumaan kohti Suomea, sunnuntaita ja valmistautumista työ/opiskeluviikkoon.

Aina kahdella tuollaisella reissulla saatiin lentopisteitä riittävästi yhteen ilmaiseen lentoon Euroopan sisällä, joista tultiin siis käytännössä maksaneeksi 2x99e=198e per naama plus lentokenttäveroja jokunen euro.

Niillä lipuilla sitten lähdettiin käymään vaikka klubikeikalla Lontoossa. Lontoon lentolippujen hinnat rahalla ostettuna olisivat olleet pahimmillaan jotain 400 euroa, joten säästihän siinä vajaa kaksi sataa per naama. Ei tullut omalle ajalle laskettua juuri hintaa.

Turnauskestävyyttähän tuollainen kysyy, mutta ei tuo economyluokkakaan silloin hyväselkäisenä ja painoindeksin alarajoilla ollessa mikään sietämätön ollut. Ruokakaan ei huonolle opiskelijaruualle paljoa hävinnyt ja loungen buffetti tietysti oli jo matkan arvoinen itsessään. Useita tuollaisia turneita tuli tehdyksi, sittemmin on laitettu rahallista painoarvoa ihan vaan kotiviikonlopuille ja sille, että viinassa säästää kun ei ihan joka viikonloppu juo.

Eivät nuo tarjoukset "normaalikäyttäjän" kannalta täysin hyödyttömiä olleet. Eräs tuttavani pihisteli Applen uutuuskannettavan hinnasta pari sataa halvan edestakaisen lentolipun, otollisen dollarin kurssin ja arvonlisäverojen erotuksen yhdistelmällä hakemalla laitteen New Yorkilaisesta Apple Storesta.

Mitä pihistelyyn muutoin tulee, kalsareiden leikkaaminen matonkuteiksi ja jugurttipurkkien jemmaaminen säkkikaupalla kylvörasioiksi on ihan peruskauraa. Kaiken näköiset päähänpinttymät valojen neuroottisesta sammuttelusta ja autolla alamäkien vapaalla laskettelusta samoin. Sen sijaan mieltä lämmittää edellä kerrotun kaltaiset tapaukset, jossa ollaan valmiita näkemään aivan absurdit määrät vaivaa sinänsä mitättömän säästön vuoksi. Omalle ajalle ja vaivalle ei tosiaan näytetä laskevan hintaa, riippuu tietysti miten tuon laskee; Tuleehan parinkin sadan säästöllä vajaan vuorokauden matkustamisen vastapainoksi vajaan kympin tuntipalkka.

Ihmiset, jotka näkee vaivaa muiden etenkin köyhien ihmisten täysin normaalista ja hyvin pienimuotoisesta rahankäytöstä kuvitellen niiden toisten ihmisten tilillä tai lompakossa olevien rajojen olevan itse asiassa heidän omiaan kykenemättä ymmärtämään sen olevan ihan näiden toisten omaa tai miten meidän kaikkien suhteen veroraha kiertää. Eivät kyllä hyväksyisi kritiikkiä omasta rahankäytöstään.

Jos tiedätte tällaisia väkyttäjiä, ottakaa sarvista härkää ja tilaisuuden tullen osoiteltaa sormella heiltä joka asiaa saati nyt niitä mitä te ette pidä tarpeellisena tai joku muu voisi olla pitämättä. Alkaen meikistä naamalla. Silläkin rahalla voisi maksaa veroja tai säästää. :)