Lue keskustelun säännöt.
Pihiyden huippu, kerro esimerkki
Omani tässä. Anopulla on wc:ssä sanko mihin pitää kerätä käyttämättä jääneet wc paperit myöhempää käyttöä varten. Eli siis vaikka repeytyneet, ei haittaa vaikka reunassa olisikin vähän sitä ihteään. Sinne se niitä Haisevia papereita säilöö, hyi että kun ällöttävä asiouda siellä. Aina muistuttaa että "muistakaa sitten käyttää sankoa" No ei tod. Käytetä!
Kommentit (3893)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olin pelastusarmeijan kirppiksellä kunt.työtoiminnassa ja näin kuinka nämä normaalipalkalla olevat vain veivät sieltä mitä halusivat, maksamatta mitään. esimiestä myöten. minulta sentään huomasivat hinnan ottaa jos jotain halusin. paikka joka oli vanha varastotila joka oli homeessa , todella epäsiisti ja tavaraa lattiasta kattoon asti. eräässä huoneessa työskentelevä mies pyysi minua imuroimaan huoneensa jota ei oltu imuroitu kuulemma 30 vuoteen!? ei voi kun ihmetellä ettei pelastusarmeijalla ole varaa siivoojiin, työttömiä käyttävät hyväkseen nämä niin kristityt ihmiset!
Ei sinulta hintaa oteta, sinulta otetaan maksu. Hinta on se arvo mikä on tuotteen hintalapussa. Sitten maksat sen hinnan.
saivartelua. poistit kirjoitukseni. se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa. en ole ainut joka on ollut pelastusarmeijan kirppiksellä, näitä juttuja kyllä piisaa muiltakin. ja niitähän tulee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin kaverin kanssa jouluostoksilla lähimmässä kaupungissa. Hänen piti nostaa rahaa automaatista. Oltiin kauppakeskuksen aulassa, missä oli automaatti ja oletin, että nostaa siitä. Ei suostunut, kun se oli "väärän" pankin automaatti. (Tästä on jo tosi kauan aikaa, nykyään ne on kaikki jotain ottoja, mutta silloin ei vielä ollut. Kaikista sai kuitenkin nostettua rahaa). Kaveri väitti, että häneltä menee maksu (joku muutama penni) siitä, kun nostaa eri pankin automaatilta, joten hän lähti sankkaan lumipyryyn etsimään lähintä oikeaa automaattia. Viipyi melkein tunnin, onneksi siinä oli kahvio.
Tämmöinen on musta uskomatonta. Ihminen on valmis uhraamaan aikaa ja mukavuttaan siihen, että saa muutaman pennin (tai nykyään sentin) hyödyn. Jos sitä yleensä edes oli, en koskaan silloin katsonut, menikö multa tosiaan joku lisämaksu, jos nostin OP:n automaatilta toisen pankin kortilla.
Tää on kyllä huippu: Mulla oli todella pihi esimies. Kuvaavaa on, että ei ollut oman yrityksensä pomo, vaan kyse oli isosta yhtiöstä ja sen palkkalistoilla itsekin. Mutta johti kyllä hommaa ihan kuin olisi omista rahoistaan kyse. Ei kyllä ikinä ajanut alaistensa etuja, ihan kuin ne olisi ollut siltä itseltään pois.
Olin lähdössä päivän kurssille omalla autolla, mutta tietenkin matkakorvaus bussin mukaan, sehän oli selvää, vaikka busseja ei sinne sopivasti kulkenutkaan. Suostuin menemään omalla autolla, ja hän järkkäsi siihen matkaan mukaan toisenkin työkaverin, kun lupasin armeliaasti vielä, etten ota korvausta lisämatkustajasta. Kun seuraavana aamuna sitten tulin työpaikaltani hakemaan sen työkaverini, odotti siellä myös esimies oman ystävänsä kanssa, että hekin tulevat samaan kyytiin, kun ovat menossa omille asioilleen ko. kaupunkiin, ja kun ilmaiseksi pääsevät. Tosin vain sen menomatkan, mutta kumminkin.
Työkaverini kanssa ei meinannut nauru loppua, kun autosta pois nousivat. Käkätettiin mahat kippurassa varmaan viis minuuttia, ennen kuin päästiin lähtemään eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin kaverin kanssa jouluostoksilla lähimmässä kaupungissa. Hänen piti nostaa rahaa automaatista. Oltiin kauppakeskuksen aulassa, missä oli automaatti ja oletin, että nostaa siitä. Ei suostunut, kun se oli "väärän" pankin automaatti. (Tästä on jo tosi kauan aikaa, nykyään ne on kaikki jotain ottoja, mutta silloin ei vielä ollut. Kaikista sai kuitenkin nostettua rahaa). Kaveri väitti, että häneltä menee maksu (joku muutama penni) siitä, kun nostaa eri pankin automaatilta, joten hän lähti sankkaan lumipyryyn etsimään lähintä oikeaa automaattia. Viipyi melkein tunnin, onneksi siinä oli kahvio.
Tämmöinen on musta uskomatonta. Ihminen on valmis uhraamaan aikaa ja mukavuttaan siihen, että saa muutaman pennin (tai nykyään sentin) hyödyn. Jos sitä yleensä edes oli, en koskaan silloin katsonut, menikö multa tosiaan joku lisämaksu, jos nostin OP:n automaatilta toisen pankin kortilla.
Tää on kyllä huippu: Mulla oli todella pihi esimies. Kuvaavaa on, että ei ollut oman yrityksensä pomo, vaan kyse oli isosta yhtiöstä ja sen palkkalistoilla itsekin. Mutta johti kyllä hommaa ihan kuin olisi omista rahoistaan kyse. Ei kyllä ikinä ajanut alaistensa etuja, ihan kuin ne olisi ollut siltä itseltään pois.
Olin lähdössä päivän kurssille omalla autolla, mutta tietenkin matkakorvaus bussin mukaan, sehän oli selvää, vaikka busseja ei sinne sopivasti kulkenutkaan. Suostuin menemään omalla autolla, ja hän järkkäsi siihen matkaan mukaan toisenkin työkaverin, kun lupasin armeliaasti vielä, etten ota korvausta lisämatkustajasta. Kun seuraavana aamuna sitten tulin työpaikaltani hakemaan sen työkaverini, odotti siellä myös esimies oman ystävänsä kanssa, että hekin tulevat samaan kyytiin, kun ovat menossa omille asioilleen ko. kaupunkiin, ja kun ilmaiseksi pääsevät. Tosin vain sen menomatkan, mutta kumminkin.
Työkaverini kanssa ei meinannut nauru loppua, kun autosta pois nousivat. Käkätettiin mahat kippurassa varmaan viis minuuttia, ennen kuin päästiin lähtemään eteenpäin.
Ei sulla ollu velvollisuutta ottaa pomoa kyytiin. Olisit jättäny sen tielle. Ei mun autoon ainakaan tulla noin vaan "ilmatteeks". Pihi en ole enkä nuuka, mutta rajat on.
Vierailija kirjoitti:
Tapailin miestä, jolla oli ihan hyvä työpaikka. Hän oli tuolloin 28v. ja minä 21v. Hän omisti perinnöksi saadun kesämökin, jossa hän asui toukokuusta syyskuulle. Siellä ei saanut lämmittää, ei takkaa eikä sähköpattereita. Kylminä toukokuun öinä oli pakko nukkua makuupussissa, jonka päällä oli vieläpä paksu peitto. Kun pestiin ikkunoita, hän laittoi jääkylmän veden, ettei tarvitse käyttää lämmintä vettä. Siellä oli siis oma kaivo ja lämminvesivaraaja. Paljonko se sitten olisi muka maksanut, jos omalla lämminvesivaraajalla tulee lämmin vesi.
Todella fiksua säästöä. Tuolla tekniikalla koko mökki lahoaa/homehtuu pilalle muutamassa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin kaverin kanssa jouluostoksilla lähimmässä kaupungissa. Hänen piti nostaa rahaa automaatista. Oltiin kauppakeskuksen aulassa, missä oli automaatti ja oletin, että nostaa siitä. Ei suostunut, kun se oli "väärän" pankin automaatti. (Tästä on jo tosi kauan aikaa, nykyään ne on kaikki jotain ottoja, mutta silloin ei vielä ollut. Kaikista sai kuitenkin nostettua rahaa). Kaveri väitti, että häneltä menee maksu (joku muutama penni) siitä, kun nostaa eri pankin automaatilta, joten hän lähti sankkaan lumipyryyn etsimään lähintä oikeaa automaattia. Viipyi melkein tunnin, onneksi siinä oli kahvio.
Tämmöinen on musta uskomatonta. Ihminen on valmis uhraamaan aikaa ja mukavuttaan siihen, että saa muutaman pennin (tai nykyään sentin) hyödyn. Jos sitä yleensä edes oli, en koskaan silloin katsonut, menikö multa tosiaan joku lisämaksu, jos nostin OP:n automaatilta toisen pankin kortilla.
Tää on kyllä huippu: Mulla oli todella pihi esimies. Kuvaavaa on, että ei ollut oman yrityksensä pomo, vaan kyse oli isosta yhtiöstä ja sen palkkalistoilla itsekin. Mutta johti kyllä hommaa ihan kuin olisi omista rahoistaan kyse. Ei kyllä ikinä ajanut alaistensa etuja, ihan kuin ne olisi ollut siltä itseltään pois.
Olin lähdössä päivän kurssille omalla autolla, mutta tietenkin matkakorvaus bussin mukaan, sehän oli selvää, vaikka busseja ei sinne sopivasti kulkenutkaan. Suostuin menemään omalla autolla, ja hän järkkäsi siihen matkaan mukaan toisenkin työkaverin, kun lupasin armeliaasti vielä, etten ota korvausta lisämatkustajasta. Kun seuraavana aamuna sitten tulin työpaikaltani hakemaan sen työkaverini, odotti siellä myös esimies oman ystävänsä kanssa, että hekin tulevat samaan kyytiin, kun ovat menossa omille asioilleen ko. kaupunkiin, ja kun ilmaiseksi pääsevät. Tosin vain sen menomatkan, mutta kumminkin.
Työkaverini kanssa ei meinannut nauru loppua, kun autosta pois nousivat. Käkätettiin mahat kippurassa varmaan viis minuuttia, ennen kuin päästiin lähtemään eteenpäin.
Tuo pankkimaksu oli joku aika sitten 0,50 euroa, jos nosti toisen pankin automaatilta, että ei mikään pieni raha, jos tuota usein harrasti. En tiedä otetaanko tuota enää nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapailin miestä, jolla oli ihan hyvä työpaikka. Hän oli tuolloin 28v. ja minä 21v. Hän omisti perinnöksi saadun kesämökin, jossa hän asui toukokuusta syyskuulle. Siellä ei saanut lämmittää, ei takkaa eikä sähköpattereita. Kylminä toukokuun öinä oli pakko nukkua makuupussissa, jonka päällä oli vieläpä paksu peitto. Kun pestiin ikkunoita, hän laittoi jääkylmän veden, ettei tarvitse käyttää lämmintä vettä. Siellä oli siis oma kaivo ja lämminvesivaraaja. Paljonko se sitten olisi muka maksanut, jos omalla lämminvesivaraajalla tulee lämmin vesi.
Kyllähän se maksaa kun se varaaja lämmittää veden sähköllä. Oikean pihtarin pitää hankkia saunaan pata joka lämmittää veden saunoessa puilla. Tosin tämähän on oikeastikin järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin kaverin kanssa jouluostoksilla lähimmässä kaupungissa. Hänen piti nostaa rahaa automaatista. Oltiin kauppakeskuksen aulassa, missä oli automaatti ja oletin, että nostaa siitä. Ei suostunut, kun se oli "väärän" pankin automaatti. (Tästä on jo tosi kauan aikaa, nykyään ne on kaikki jotain ottoja, mutta silloin ei vielä ollut. Kaikista sai kuitenkin nostettua rahaa). Kaveri väitti, että häneltä menee maksu (joku muutama penni) siitä, kun nostaa eri pankin automaatilta, joten hän lähti sankkaan lumipyryyn etsimään lähintä oikeaa automaattia. Viipyi melkein tunnin, onneksi siinä oli kahvio.
Tämmöinen on musta uskomatonta. Ihminen on valmis uhraamaan aikaa ja mukavuttaan siihen, että saa muutaman pennin (tai nykyään sentin) hyödyn. Jos sitä yleensä edes oli, en koskaan silloin katsonut, menikö multa tosiaan joku lisämaksu, jos nostin OP:n automaatilta toisen pankin kortilla.
Tää on kyllä huippu: Mulla oli todella pihi esimies. Kuvaavaa on, että ei ollut oman yrityksensä pomo, vaan kyse oli isosta yhtiöstä ja sen palkkalistoilla itsekin. Mutta johti kyllä hommaa ihan kuin olisi omista rahoistaan kyse. Ei kyllä ikinä ajanut alaistensa etuja, ihan kuin ne olisi ollut siltä itseltään pois.
Olin lähdössä päivän kurssille omalla autolla, mutta tietenkin matkakorvaus bussin mukaan, sehän oli selvää, vaikka busseja ei sinne sopivasti kulkenutkaan. Suostuin menemään omalla autolla, ja hän järkkäsi siihen matkaan mukaan toisenkin työkaverin, kun lupasin armeliaasti vielä, etten ota korvausta lisämatkustajasta. Kun seuraavana aamuna sitten tulin työpaikaltani hakemaan sen työkaverini, odotti siellä myös esimies oman ystävänsä kanssa, että hekin tulevat samaan kyytiin, kun ovat menossa omille asioilleen ko. kaupunkiin, ja kun ilmaiseksi pääsevät. Tosin vain sen menomatkan, mutta kumminkin.
Työkaverini kanssa ei meinannut nauru loppua, kun autosta pois nousivat. Käkätettiin mahat kippurassa varmaan viis minuuttia, ennen kuin päästiin lähtemään eteenpäin.
Ei sulla ollu velvollisuutta ottaa pomoa kyytiin. Olisit jättäny sen tielle. Ei mun autoon ainakaan tulla noin vaan "ilmatteeks". Pihi en ole enkä nuuka, mutta rajat on.
Jos kyseessä on työajo joka korvataan yli kustannusten niin kyytiin on otettava. Oikeasti muuten tuo olisi pitänyt maksaa kilometrikorvauksen mukaisesti eikä bussin mukaan. Lisähenkilöistä tulee muutaman sentin korotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin kaverin kanssa jouluostoksilla lähimmässä kaupungissa. Hänen piti nostaa rahaa automaatista. Oltiin kauppakeskuksen aulassa, missä oli automaatti ja oletin, että nostaa siitä. Ei suostunut, kun se oli "väärän" pankin automaatti. (Tästä on jo tosi kauan aikaa, nykyään ne on kaikki jotain ottoja, mutta silloin ei vielä ollut. Kaikista sai kuitenkin nostettua rahaa). Kaveri väitti, että häneltä menee maksu (joku muutama penni) siitä, kun nostaa eri pankin automaatilta, joten hän lähti sankkaan lumipyryyn etsimään lähintä oikeaa automaattia. Viipyi melkein tunnin, onneksi siinä oli kahvio.
Tämmöinen on musta uskomatonta. Ihminen on valmis uhraamaan aikaa ja mukavuttaan siihen, että saa muutaman pennin (tai nykyään sentin) hyödyn. Jos sitä yleensä edes oli, en koskaan silloin katsonut, menikö multa tosiaan joku lisämaksu, jos nostin OP:n automaatilta toisen pankin kortilla.
Tää on kyllä huippu: Mulla oli todella pihi esimies. Kuvaavaa on, että ei ollut oman yrityksensä pomo, vaan kyse oli isosta yhtiöstä ja sen palkkalistoilla itsekin. Mutta johti kyllä hommaa ihan kuin olisi omista rahoistaan kyse. Ei kyllä ikinä ajanut alaistensa etuja, ihan kuin ne olisi ollut siltä itseltään pois.
Olin lähdössä päivän kurssille omalla autolla, mutta tietenkin matkakorvaus bussin mukaan, sehän oli selvää, vaikka busseja ei sinne sopivasti kulkenutkaan. Suostuin menemään omalla autolla, ja hän järkkäsi siihen matkaan mukaan toisenkin työkaverin, kun lupasin armeliaasti vielä, etten ota korvausta lisämatkustajasta. Kun seuraavana aamuna sitten tulin työpaikaltani hakemaan sen työkaverini, odotti siellä myös esimies oman ystävänsä kanssa, että hekin tulevat samaan kyytiin, kun ovat menossa omille asioilleen ko. kaupunkiin, ja kun ilmaiseksi pääsevät. Tosin vain sen menomatkan, mutta kumminkin.
Työkaverini kanssa ei meinannut nauru loppua, kun autosta pois nousivat. Käkätettiin mahat kippurassa varmaan viis minuuttia, ennen kuin päästiin lähtemään eteenpäin.
Tuo pankkimaksu oli joku aika sitten 0,50 euroa, jos nosti toisen pankin automaatilta, että ei mikään pieni raha, jos tuota usein harrasti. En tiedä otetaanko tuota enää nykyisin.
No mutta tässä oli kyse siitä, että kaveri lähti asiakseen etsimään automaattia yhden ainoan noston takia. Minusta kyseessä on pihiys eikä järki.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Itse olen superpihi. Kuljen kirpparirytkyissä joita ostan parilla eurolla, yli vitosta en raski maksaa edes kengistä. Käsilaukku sukulaisen kuolinpesästä ja kampaajalla viimeksi 2010.
Maksan silti mielelläni lapsen kaveritkin kerran vuodessa linnanmäelle ja vien lapsia kavereineen ulos syömään. Miehelle ostin 4000e kellon ja lasten harrastuksiin menee yli 500e kuukaudessa. Lapselleni ostan mielelläni 60e hajuveden ja itse vetelen kainaloihin Lidlin 0.99euron cien:iä. En tiedä mikä mussa on vikana kun musta tuntuu että itseensä ei voi panostaa ja koskaan IKINÄ mitään kivaa itselle. Se olisi tuhlausta. Mä en ansaitse. Tulen kyllä eniten iloiseksi kun lapset ja mies iloitsee :) Vuositulot 70 000e minulla ja sijoitan kyllä myös kaiken liikenevän.
Entä jos perheesi ostaa sinulle jonkun kalliin paitapuseron, raskitko käyttää sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä nähtyä:
- Suodatinpaperit voi käytön jälkeen huuhdella, kuivattaa ja käyttää uudestaan
- sadeveden kerääminen keväällä, kesällä ja syksyllä pesuvedeksi
-vessa vedetään vain ison hädän jälkeen
-patterien poisto seinäkellosta/ herätyskellosta loman ajaksi, kun ei ole itse paikalla
-päivän ruokailut eri kyläilypaikoissa
On myös tavattu seuraavia:
- patterit pois herätyskelloista yms. päivisin, ja vain yöksi takaisin etteivät kulu.
- Sähköpyörän akun (LiPo) säilyttäminen tyhjänä koska kuulemma menee sähköä hukkaan jos pitää ladattuna säilytyksessä. Lisäksi yrittänyt palauttaa pilalle menneitä akkuja kauppoihin.
Vierailija kirjoitti:
Maksan silti mielelläni lapsen kaveritkin kerran vuodessa linnanmäelle ja vien lapsia kavereineen ulos syömään. Miehelle ostin 4000e kellon ja lasten harrastuksiin menee yli 500e kuukaudessa. Lapselleni ostan mielelläni 60e hajuveden ja itse vetelen kainaloihin Lidlin 0.99euron cien:iä. En tiedä mikä mussa on vikana kun musta tuntuu että itseensä ei voi panostaa ja koskaan IKINÄ mitään kivaa itselle. Se olisi tuhlausta. Mä en ansaitse. Tulen kyllä eniten iloiseksi kun lapset ja mies iloitsee :) Vuositulot 70 000e minulla ja sijoitan kyllä myös kaiken liikenevän.
Tunnistan itseäni tästä myös. Vuositulot liikkuu 80-90 t€ pinnassa, mutten jotenkin malta itselleni ostaa paljoakaan mitään, pakollisten lisäksi. Puolisolleni ja lapsilleni ostan mielelläni kaikkea mahdollista, samaten taloa remontoidessa panostan mielelläni laatuun.
Mutta pelkästään jotain itselle? Jään miettimään, että tarvitsenko ja yleensä päädyn siihen, että pysyn elossa ilmankin ts. en tarvitse. Joskus tämä ominaisuus jopa harmittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen superpihi. Kuljen kirpparirytkyissä joita ostan parilla eurolla, yli vitosta en raski maksaa edes kengistä. Käsilaukku sukulaisen kuolinpesästä ja kampaajalla viimeksi 2010.
Maksan silti mielelläni lapsen kaveritkin kerran vuodessa linnanmäelle ja vien lapsia kavereineen ulos syömään. Miehelle ostin 4000e kellon ja lasten harrastuksiin menee yli 500e kuukaudessa. Lapselleni ostan mielelläni 60e hajuveden ja itse vetelen kainaloihin Lidlin 0.99euron cien:iä. En tiedä mikä mussa on vikana kun musta tuntuu että itseensä ei voi panostaa ja koskaan IKINÄ mitään kivaa itselle. Se olisi tuhlausta. Mä en ansaitse. Tulen kyllä eniten iloiseksi kun lapset ja mies iloitsee :) Vuositulot 70 000e minulla ja sijoitan kyllä myös kaiken liikenevän.
Todella surullista :( miksi koet itsellesi ostamisen tuhlaukseksi? Kokeile.. voit yllättyä kuinka hyvä mieli siitä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä huippupihiä: käytän monta päivää samaa pikkuhousunsuojaa, jos se ei ole pahemmin likaantunut.
Huippupihiä on se, ettei käytä tuollaisia turhuuksia ollenkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä huippupihiä: käytän monta päivää samaa pikkuhousunsuojaa, jos se ei ole pahemmin likaantunut.
Huippupihiä on se, ettei käytä tuollaisia turhuuksia ollenkaan!
Niin tai vain järkevää. Alushousut on tarkoitus kuitenkin pestä käytön jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin kerran miestä, jolla oli yli 200 000 eur vuositulot. Ollessani hänen luonaan, hän valitti minulle WC-paperin käytöstä sekä hammastahnan käytöstä, molempia käytin liikaa. Säästäväisyys on hyve, mutta pihi luonne on asia erikseen. Suhteemme ei jatkunut.
Sama kokemus, ex-deittimiehellä tulot myös hiukan yli 200 000 vuodessa on saituus oli jäätävää. Ei raaskinut ostaa uutta lompakkoa kun sitten olisi pitänyt myös tilata uusi ajokortti. Koska vanhan mallineen ajokortti ei sovi nykypäivän lompakoiden ajokorttitaskuun!
Kävi joka vuosi lomalla yhdessä ja samassa lomaosakekohteessa, koska oli ostanut osakkeen joskus 20 vuotta sitten. Siis joka vuosi yksi viikko samassa itä-Suomen kohteessa. Jee!
Sulta on vissiin mennyt ohi, mitä lomaosake tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Tarjosin etelässä apeille ruuat kiinalaisravintolassa, olimme käymässä heidän kakkos kodissaan. Laitoin sitten vielä tipin siihen päälle. Anoppi nappasi tippirahani siintä kasasta, laittoi omaan lompakkoonsa. Tosin laittoi kylläkin omasta kukkarostaan pari senttiä siihen kasaan. Hävetti.
Apeille? Onko sulla siis useampikin appi?
Vierailija kirjoitti:
Oltiin kaverin kanssa jouluostoksilla lähimmässä kaupungissa. Hänen piti nostaa rahaa automaatista. Oltiin kauppakeskuksen aulassa, missä oli automaatti ja oletin, että nostaa siitä. Ei suostunut, kun se oli "väärän" pankin automaatti. (Tästä on jo tosi kauan aikaa, nykyään ne on kaikki jotain ottoja, mutta silloin ei vielä ollut. Kaikista sai kuitenkin nostettua rahaa). Kaveri väitti, että häneltä menee maksu (joku muutama penni) siitä, kun nostaa eri pankin automaatilta, joten hän lähti sankkaan lumipyryyn etsimään lähintä oikeaa automaattia. Viipyi melkein tunnin, onneksi siinä oli kahvio.
Tämmöinen on musta uskomatonta. Ihminen on valmis uhraamaan aikaa ja mukavuttaan siihen, että saa muutaman pennin (tai nykyään sentin) hyödyn. Jos sitä yleensä edes oli, en koskaan silloin katsonut, menikö multa tosiaan joku lisämaksu, jos nostin OP:n automaatilta toisen pankin kortilla.
Tää on kyllä huippu: Mulla oli todella pihi esimies. Kuvaavaa on, että ei ollut oman yrityksensä pomo, vaan kyse oli isosta yhtiöstä ja sen palkkalistoilla itsekin. Mutta johti kyllä hommaa ihan kuin olisi omista rahoistaan kyse. Ei kyllä ikinä ajanut alaistensa etuja, ihan kuin ne olisi ollut siltä itseltään pois.
Olin lähdössä päivän kurssille omalla autolla, mutta tietenkin matkakorvaus bussin mukaan, sehän oli selvää, vaikka busseja ei sinne sopivasti kulkenutkaan. Suostuin menemään omalla autolla, ja hän järkkäsi siihen matkaan mukaan toisenkin työkaverin, kun lupasin armeliaasti vielä, etten ota korvausta lisämatkustajasta. Kun seuraavana aamuna sitten tulin työpaikaltani hakemaan sen työkaverini, odotti siellä myös esimies oman ystävänsä kanssa, että hekin tulevat samaan kyytiin, kun ovat menossa omille asioilleen ko. kaupunkiin, ja kun ilmaiseksi pääsevät. Tosin vain sen menomatkan, mutta kumminkin.
Työkaverini kanssa ei meinannut nauru loppua, kun autosta pois nousivat. Käkätettiin mahat kippurassa varmaan viis minuuttia, ennen kuin päästiin lähtemään eteenpäin.
Olikohan 90-luvun loppua, kun erehdyin nostamaan rahaa jonkun paikallisen säästöpankin automaatista, kun Otto-automaattia ei ollut näkösällä.
Automaatti veloitti nostosta jotain 4,90mk.
Kyllä se opiskelijaa harmitti, kun automaatti söi 1-2 päivän ruokarahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin kaverin kanssa jouluostoksilla lähimmässä kaupungissa. Hänen piti nostaa rahaa automaatista. Oltiin kauppakeskuksen aulassa, missä oli automaatti ja oletin, että nostaa siitä. Ei suostunut, kun se oli "väärän" pankin automaatti. (Tästä on jo tosi kauan aikaa, nykyään ne on kaikki jotain ottoja, mutta silloin ei vielä ollut. Kaikista sai kuitenkin nostettua rahaa). Kaveri väitti, että häneltä menee maksu (joku muutama penni) siitä, kun nostaa eri pankin automaatilta, joten hän lähti sankkaan lumipyryyn etsimään lähintä oikeaa automaattia. Viipyi melkein tunnin, onneksi siinä oli kahvio.
Tämmöinen on musta uskomatonta. Ihminen on valmis uhraamaan aikaa ja mukavuttaan siihen, että saa muutaman pennin (tai nykyään sentin) hyödyn. Jos sitä yleensä edes oli, en koskaan silloin katsonut, menikö multa tosiaan joku lisämaksu, jos nostin OP:n automaatilta toisen pankin kortilla.
Tää on kyllä huippu: Mulla oli todella pihi esimies. Kuvaavaa on, että ei ollut oman yrityksensä pomo, vaan kyse oli isosta yhtiöstä ja sen palkkalistoilla itsekin. Mutta johti kyllä hommaa ihan kuin olisi omista rahoistaan kyse. Ei kyllä ikinä ajanut alaistensa etuja, ihan kuin ne olisi ollut siltä itseltään pois.
Olin lähdössä päivän kurssille omalla autolla, mutta tietenkin matkakorvaus bussin mukaan, sehän oli selvää, vaikka busseja ei sinne sopivasti kulkenutkaan. Suostuin menemään omalla autolla, ja hän järkkäsi siihen matkaan mukaan toisenkin työkaverin, kun lupasin armeliaasti vielä, etten ota korvausta lisämatkustajasta. Kun seuraavana aamuna sitten tulin työpaikaltani hakemaan sen työkaverini, odotti siellä myös esimies oman ystävänsä kanssa, että hekin tulevat samaan kyytiin, kun ovat menossa omille asioilleen ko. kaupunkiin, ja kun ilmaiseksi pääsevät. Tosin vain sen menomatkan, mutta kumminkin.
Työkaverini kanssa ei meinannut nauru loppua, kun autosta pois nousivat. Käkätettiin mahat kippurassa varmaan viis minuuttia, ennen kuin päästiin lähtemään eteenpäin.
Ei sulla ollu velvollisuutta ottaa pomoa kyytiin. Olisit jättäny sen tielle. Ei mun autoon ainakaan tulla noin vaan "ilmatteeks". Pihi en ole enkä nuuka, mutta rajat on.
Jos kyseessä on työajo joka korvataan yli kustannusten niin kyytiin on otettava. Oikeasti muuten tuo olisi pitänyt maksaa kilometrikorvauksen mukaisesti eikä bussin mukaan. Lisähenkilöistä tulee muutaman sentin korotus.
No avaan tätä vielä, että tämä tapahtui 70-luvun lopussa, eli on tästä jo aikaa. Nykyään maksetaan kaikki tosiaan kilometrikorvauksena, jos kyseessä oma auto. Mutta silloin taisi olla vielä se vaatimus, että matkat maksetaan halvimman mahdollisen kulkuneuvon mukaan, joka oli siis bussi. Saattaa se vaatimus olla vielä nykyäänkin, en ihan enää tiedä, kun olen jo jäänyt eläkkeelle. Itse asiassa tuo lisämatkustajakorvauskin koskeekin vain omalla autolla kulkevia, joten sekin vähän tuntuu hassulta, että edes kysyi sitä mutta olin hyvin nuori ja uusi työntekijä silloin eikä tainnut kaikki aina mennä pykälien mukaan, kun niitä nyt muistelee. Sen muistan hyvin, kun esimies kysyi, että ottaisinko sitten kyytiin toisenkin kurssille halukkaan, kun kerran siinä autossa pääsisi ilmaiseksi. Periaatteessahan olisi pitänyt sille työkaverillekin maksaa matkakorvaus, vaikka nyt sitten sen bussin mukaan sekin, mutta periaatteessa. Silloin ei ollut vielä tietokoneitakaan, ja kaikki tapahtui jotenkin vain suullisesti ja manuaalisesti. Nykyäänhän kaikki menee automatiikalla ja itse tehdään korvaushakemukset jne. Mitään viidakon lakeja ei ole mahdollista noudattaa.
Sen esimiehen pihistelyistä voisi kertoa esimerkkejä enemmänkin, niissä ei aina ollut päätä eikä häntää. Enimmäkseen ne vain huvitti, kun ne koski yleensä ihan mitättömiä pikkuasioita. Joku heitti loppuun kuluneen kynän roskikseen, niin esimies otti sen sieltä ja varmisti, ettei se varmasti enää kirjoita.
Rauha hänen muistolleen.
Oliko se sen yhden kerran kokoomisen jälkeen mennyt kovin pahaksi?