Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää liitossa, jossa ei koe henkistä yhteyttä puolisoonsa
28.01.2020 |
Vai kannattaako yrittää kestää?
Meillä on ihan suht ok arki, monet asiat toimivat hyvin. Puolisoni on luotettava, vähän itsekäs, tekee oman osuutensa kotona kunhan on sovittu, mikä se on. Hän ei juo eikä petä, on lasten kanssa silloin kun sovitaan että hän on. Ei käytä rahaa kuin niihin asioihin, mitä sovitaan. Tykkää lapsistaan ja minusta. Keskustellaan paljon, useimmiten yhteiskunnallisista asioista.
Ongelma on se, että en kuitenkaan koe yhteyttä puolisoon. En oikeastaan pidä seksistä hänen kanssaan, johtuen siitä, että se ei tunnu oikeastaan vapaaehtoiselta vaan se on pakollinen rutiini. Meillä ei ole minkäänlaista leikillisyyttä suhteessa, korkeintaan melko julmaa huumoria. Kumpikaan ei päästä toista niin lähelle, että antaisi toisen oikeasti haavoittaa. Me emme pysty suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta, koska meidän toiveemme eroavat niin merkittävästi toisistaan. Itse haluaisin mm. muuttaa ja siten järjestää arjen sellaiseksi, että en olisi niin kiinni lapsissa ja autossa - puolisoni mielestä ensin täytyy muuttaa arki ja vasta sen jälkeen voimme pohtia muuttamista.
Puolisoni haluaa tehdä kotona kaiken yhdessä, mutta hänelle on ok, vaikka en puhuisi yhtään mitään. Itse en oikein ymmärrä, miksi minun pitäisi istua hänen seurassaan hiljaa vain siksi, että olisin paikalla. Hän ahdistuu, jos vaihdan huonetta tai istun vieressä ja teen jotain muuta kuin hän. Kun teemme asiat yhdessä, se tarkoittaa sitä, että hän tekee ja käskyttää, minä olen hiljaa. Tämä pätee moneen asiaan arjessamme, olen hiljaa ja teen kuten puoliso haluaa. Hän ei edes huomaa, että asiat menevät niin. Satunnaisesti hän saattaa pyytää mielipidettä, mutta sen pitäisi sitten tulla kuin tykin suusta. Sitä ei välttämättä kuitenkaan noteerata.
Tunnen olevani kotona kuin totteleva kuori tai robotti. Teen ne asiat mitä kuuluukin tehdä ja olen valmis seksiin silloin kun pitää olla. Fyysistä läheisyyttä saan yllin kyllin (myös ei-seksuaalista) ja sitä kautta turvallisuudentunnetta. En vaan tahdo jaksaa muuten tätä arkea enää pidemmän päälle ja tunnen itseni käytetyksi kun harrastan seksiä ilman halua.
Kommentit (90)
Jaa mä ajattelin pikemminkin toteavani kuin ihmetteleväni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotta olis hyvä ihminen, joka tekee silleen niinku pitää tehdä. Ettei vain olisi itsekäs ja kamala, joka vaan pistää kaiken paskaksi ihan vain siks että olis kivaa. Ja sitten kaikki kärsii ja traumatisoituu.
Vierailija kirjoitti:
Jaa mä ajattelin pikemminkin toteavani kuin ihmetteleväni
Ihan sama asia sinun tapauksessasi.
Henkisen yhteyden puuttuminen kun voi toteutua niinkin, että kumpikaan ei tuolla tavalla käskytä toista. Ihmiset voivat kohdella toisiaan sivistyneesti ja kunnioittavasti, vaikkeivat koe henkistä yhteyttä. Niinpä se ongelma teillä ei ole henkinen yhteys, vaan sinun miehesi käytös.
Ja se, että sinä et tätä tajua, on toinen ongelma. Yrität etsiä ratkaisua väärään asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa mä ajattelin pikemminkin toteavani kuin ihmetteleväni
Ihan sama asia sinun tapauksessasi.
Henkisen yhteyden puuttuminen kun voi toteutua niinkin, että kumpikaan ei tuolla tavalla käskytä toista. Ihmiset voivat kohdella toisiaan sivistyneesti ja kunnioittavasti, vaikkeivat koe henkistä yhteyttä. Niinpä se ongelma teillä ei ole henkinen yhteys, vaan sinun miehesi käytös.
Ja se, että sinä et tätä tajua, on toinen ongelma. Yrität etsiä ratkaisua väärään asiaan.
On varmasti monta tapaa siihen, että henkistä yhteyttä ei ole. Kokisin silti helpommaksi asettaa rajoja, jos välillä olisi sellainen niin sanottu yhteys olemassa - joka luonnollisesti katkeaisi kun olisi jotain hankausta. Mutta kun se olisi siellä pohjalla jossain, olisi jotain mihin palata takaisin. Jos se puuttuu (kokonaan), ei ole mitään sellaista hyvää mitä itse kaipaisin - siis tunneyhteyttä toiseen ihmiseen. Ei mitään ylistämistä tai alistamista, teeskentelyä tai muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän asian vierestä Tuohon seksi-asiaan ja oloon, että tuntuu hyväksikäytetyltä:
Minä olen nainen, ja kyllä minä ihan hyväksikäytän aviomiestäni. Täytän tarpeeni. Ilman tarpeita minulle riittää ihan vain halailu.
Ehkä meillä ei ole seksin suhteen ongelmia. Ehkä siksi, koska ajattelen kuin mies. Ymmärrys molemminpuoleinen.
Miksi te "seksiä toisen mieliksi, ok"-kommentoijat irrotatte tuon AP:n ahdistuksen seksiin supstumisesta laajemmasta kontekstista: heidän koko parisuhteensa dynamiikka perustuu sille, että mies sanelee ja painostaa ja AP myöntyy ja suostuu ja työntää kaikessa omat tarpeensa syrjään. Tilanne on henkisesti pikkaisen eri kuin se, että muuten hyvässä ja lämpimässä suhteessa silloin tällöin harrastaa seksiä ihan vaan toisen iloksi.
Ja en nyt yritä tässä myöskään demonisoida AP:n miestä. Kun toinen on aina pyrkinyt miellyttämään, hän on myös tottunut tuohon dynamiikkaan ja varmaan luulee, että kaikki on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe suhdetta niin turvalliseksi, että pystyisin sanomaan, mitä ajattelen. Viime aikoina olemme yrittäneet puhua, mutta onnistun aina sanomaan jonkun sanan, johon puoliso takertuu ja sitten sitä veivataan pitkään. Mitä enemmän yritän selittää omaa kantaani tai kokemustani, sitä enemmän solmuun asiat menevät.
Kun sanon, että asiat ovat pielessä, puoliso hätääntyy ja siihen hätätilan tasoittamiseen menee kaikki energia. Sitten joillakin irrallisilla tempuilla pitäisi paikata asioita.
Kyllä - olemme olleet melko kauan yhdessä. Olen aina tuntenut, että jään ilman henkistä tukea, mutta vasta viime aikoina olen alkanut saada siitä tarpeekseni. Minulla ei ole ollut muita pitkiä suhteita aiemmin, joten ei ole vertailupohjaa. Omat vanhemmat jättivät yksin pärjäämään isojenkin asioiden kanssa, joten tavallaan olen myös tottunut siihen.
Puolison tuntema hätätila ei ole sinun ongelmasi. Hänen täytyy siitä itse selviytyä. Vesität kaiken muutoksen tuolla tasoittelemisellasi. Se että ollaan eri mieltä tai toisella on paha mieli täytyy vaan kestää.
Toisaalta se AP:n kokema turvattomuuskaan ei ole puolison vika. AP:n pitäisi itse uskaltaa sanoa mikä vaivaa ja minkälaista muutosta haluaa. Ei voi vetäytyä sen taakse, etten uskalla ja olettaa toisen lukevan ajatuksia. Toki molempien olisi hyvä tulla toista vastaan ja ottaa tämän vaikeudet huomioon. Mutta ensin toisen pitää saada niistä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa mä ajattelin pikemminkin toteavani kuin ihmetteleväni
Ihan sama asia sinun tapauksessasi.
Henkisen yhteyden puuttuminen kun voi toteutua niinkin, että kumpikaan ei tuolla tavalla käskytä toista. Ihmiset voivat kohdella toisiaan sivistyneesti ja kunnioittavasti, vaikkeivat koe henkistä yhteyttä. Niinpä se ongelma teillä ei ole henkinen yhteys, vaan sinun miehesi käytös.
Ja se, että sinä et tätä tajua, on toinen ongelma. Yrität etsiä ratkaisua väärään asiaan.
On varmasti monta tapaa siihen, että henkistä yhteyttä ei ole. Kokisin silti helpommaksi asettaa rajoja, jos välillä olisi sellainen niin sanottu yhteys olemassa - joka luonnollisesti katkeaisi kun olisi jotain hankausta. Mutta kun se olisi siellä pohjalla jossain, olisi jotain mihin palata takaisin. Jos se puuttuu (kokonaan), ei ole mitään sellaista hyvää mitä itse kaipaisin - siis tunneyhteyttä toiseen ihmiseen. Ei mitään ylistämistä tai alistamista, teeskentelyä tai muutakaan.
Mutta ei sitä henkistä yhteyttä mistään taivaasta itsestään tipahda. Ei vanhassa eikä uudessa suhteessa. Uudessa suhteessa ei vaan ihastuksen lumoissa huomaa itse tekevänsä töitä sen eteen. Jos haluaa pitkän parisuhteen niin henkisen yhteyden eteen on tehtävä töitä - välillä pääsee helpommalla, välillä kipinä on sytytettävä uudestaan. Se tarkoittaa, että joutuu hieman joustamaan ja menemään joskus epämukavuusalueella saadakseen toisen heräämään. Ja tämän pitäisi olla molemmin puolista, mutta jomman kumman se on aloitettava.
Yksi hyvä tapa aloittaa, on yrittää keskittyä kaikkeen (joskus pieneenkin) hyvään mitä suhteessanne on. Jos tuijottaa vain ongelmia, ei muuta pian näekään. Toki ongelmatkin pitää ratkoa, mutta se on helpompaa, jos muistaa hyvienkin asioiden olemassa olon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän asian vierestä Tuohon seksi-asiaan ja oloon, että tuntuu hyväksikäytetyltä:
Minä olen nainen, ja kyllä minä ihan hyväksikäytän aviomiestäni. Täytän tarpeeni. Ilman tarpeita minulle riittää ihan vain halailu.
Ehkä meillä ei ole seksin suhteen ongelmia. Ehkä siksi, koska ajattelen kuin mies. Ymmärrys molemminpuoleinen.
Miksi te "seksiä toisen mieliksi, ok"-kommentoijat irrotatte tuon AP:n ahdistuksen seksiin supstumisesta laajemmasta kontekstista: heidän koko parisuhteensa dynamiikka perustuu sille, että mies sanelee ja painostaa ja AP myöntyy ja suostuu ja työntää kaikessa omat tarpeensa syrjään. Tilanne on henkisesti pikkaisen eri kuin se, että muuten hyvässä ja lämpimässä suhteessa silloin tällöin harrastaa seksiä ihan vaan toisen iloksi.
Ja en nyt yritä tässä myöskään demonisoida AP:n miestä. Kun toinen on aina pyrkinyt miellyttämään, hän on myös tottunut tuohon dynamiikkaan ja varmaan luulee, että kaikki on ok.
On hyvin mahdollista, ettei mies ole edes huomannut toisen miellyttämistä vaan on luullut toisen oikeasti olevan sellainen. Siksi olisi tärkeää ap:kin avata se suunsa ja selittää miehelleen mitä tuntee ja miksi. Mitä nopeammin, sen parempi. Kokemuksesta voin sanoa, että on miehelläkin aika kusetettu olo, kun vaimo kymmenen vuoden päästä kertoo, että tämä ja tuo on aina ärsyttänyt, mutta hymyillen miellytin, koska luulin että niin "pitää" tehdä.
Ihme tarina taas. Mies käskyttää istumaan vieressään, jotta "kaikki tehdään yhdessä" ja sinä ihmettelet, mikset koe henkistä yhteyttä häneen.