Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää liitossa, jossa ei koe henkistä yhteyttä puolisoonsa
28.01.2020 |
Vai kannattaako yrittää kestää?
Meillä on ihan suht ok arki, monet asiat toimivat hyvin. Puolisoni on luotettava, vähän itsekäs, tekee oman osuutensa kotona kunhan on sovittu, mikä se on. Hän ei juo eikä petä, on lasten kanssa silloin kun sovitaan että hän on. Ei käytä rahaa kuin niihin asioihin, mitä sovitaan. Tykkää lapsistaan ja minusta. Keskustellaan paljon, useimmiten yhteiskunnallisista asioista.
Ongelma on se, että en kuitenkaan koe yhteyttä puolisoon. En oikeastaan pidä seksistä hänen kanssaan, johtuen siitä, että se ei tunnu oikeastaan vapaaehtoiselta vaan se on pakollinen rutiini. Meillä ei ole minkäänlaista leikillisyyttä suhteessa, korkeintaan melko julmaa huumoria. Kumpikaan ei päästä toista niin lähelle, että antaisi toisen oikeasti haavoittaa. Me emme pysty suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta, koska meidän toiveemme eroavat niin merkittävästi toisistaan. Itse haluaisin mm. muuttaa ja siten järjestää arjen sellaiseksi, että en olisi niin kiinni lapsissa ja autossa - puolisoni mielestä ensin täytyy muuttaa arki ja vasta sen jälkeen voimme pohtia muuttamista.
Puolisoni haluaa tehdä kotona kaiken yhdessä, mutta hänelle on ok, vaikka en puhuisi yhtään mitään. Itse en oikein ymmärrä, miksi minun pitäisi istua hänen seurassaan hiljaa vain siksi, että olisin paikalla. Hän ahdistuu, jos vaihdan huonetta tai istun vieressä ja teen jotain muuta kuin hän. Kun teemme asiat yhdessä, se tarkoittaa sitä, että hän tekee ja käskyttää, minä olen hiljaa. Tämä pätee moneen asiaan arjessamme, olen hiljaa ja teen kuten puoliso haluaa. Hän ei edes huomaa, että asiat menevät niin. Satunnaisesti hän saattaa pyytää mielipidettä, mutta sen pitäisi sitten tulla kuin tykin suusta. Sitä ei välttämättä kuitenkaan noteerata.
Tunnen olevani kotona kuin totteleva kuori tai robotti. Teen ne asiat mitä kuuluukin tehdä ja olen valmis seksiin silloin kun pitää olla. Fyysistä läheisyyttä saan yllin kyllin (myös ei-seksuaalista) ja sitä kautta turvallisuudentunnetta. En vaan tahdo jaksaa muuten tätä arkea enää pidemmän päälle ja tunnen itseni käytetyksi kun harrastan seksiä ilman halua.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luen tuota tekstiäsi niin, että sinulle on tullut ns kasvukriisi ja näet parisuhteesi nyt erilaisessa valossa kuin ennen. Ja teet koko hommasta liian suuren asian. Ongelma on sinun omassa päässäsi eikö helpotu vaikka rikkoisit kaiken mitä teillä on.
Kasvukriisejä tulee elämässä kaikille, mutta on erittäin typerää sellaisen sattuessa erota, kun teillä kaikki kuitenkin on kunnossa. Parisuhteessa on aina kausia, jolloin ei löydä sitä yhteyttä puolisoon. Silloin lähdetään etsimään sitä yhteyttä uudelleen samalla ymmärtäen että se ongelma on omassa päässä. Sopikaa treffejä kahdenkesken, keskustelkaa ihmisyyden ongelmista. Älä odota että puolisosi avaa keskustelua vaan keskustele itse.
Komppaan tätä. Ei kannata kirjoittamasi perusteella ainakaa erota. Luuletko parempaa löytyvän kulman takaa... no ei.
Meillä vähän sama tilanne meneillään, paitsi seksin antaminen ”velvollisuudesta” ei minusta nyt ole mikään ihan järkyn kamala asia, ettenkö kestäisi. Oottelen parempaa aikaa koska tiedän että se tulee, kuten aina on tullut.
Mäkin olen aina ajatellut, ettei se nyt niin haittaa, vaikka antaa velvollisuudesta. Mutta en tiedä miten voin ohittaa sen olon, että olen käytetty, siis sellainen pumpattava. Jos sanon tästä miehelle, hän tulee vetämään hirveät kilarit, koska olisi pitänyt sanoa aiemmin kuulemma. Hän sanoo aina, että "ei ole pakko, sano vaan jos ei haluta". Mutta ei hän jaksa odottaa montaa tuntia, sitten alkaa tulla kommenttia, että mitäs tässä talossa pitää tehdä saadakseen suihinoton?
Kyllä se vain haittaa ja paljon. Se ei haittaa jos antaa ihan antamisen ilosta vaikka ei itsellä niin paljon tekisikään juuri silloin mieli koska sen tekee rakkaudesta toista kohtaan. Mutta velvollisuus on ihan eri asia. Siitä tulee vain likainen ja käytety olo kuten itsekin kuvasit.
Meillä parisuhteessa minulla on aina ollut aika paljon pienemmät halut kuin miehelläni. Mutta meillä on myös ollut aina myös todella paljon rakkautta ja henkistä yhteyttä mieheni kanssa ja siksi pidän vain pelkkänä ilona että voin antaa hänelle nautintoa. Ja hänkin tekee todella paljon minu puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuu, jos alat täysin keskittymään itseesi ja omiin tarpeisiisi? Jos päätät, että et vaivaa itseäsi sillä, mitä mies tuntee. Et tietenkään unohda kaikkea, mitä mies haluaa, mutta päätät, että puolet ajasta luet kirjaa, ja puolet ajasta teet mitä mies haluaa.
Juu, mies valittaa, mutta antaa valittaa. Mitä tapahtuu?
Kyllä, hänen negatiiviset tunteensa ahdistavat minua todella paljon.
Minulla on selvästi ongelma asian kanssa ja minusta tuntuu, että emme saa työstettyä tällaista yhdessä.
Haluaisin itse asua jonkin aikaa aivan itsekseni ja tunnustella, kuka minä olen.
Puoliso tuskin sellaiseen suostuu, koska ei halua olla missään limbotilassa vain odottelemassa - se on joko tai.
Olemme käyneet keskustelemassa tästä ongelmasta ja saimme jotain neuvoja. Kumppanini oli aivan onnessaan neuvoista ja hän näki tulevaisuuden olevan ruusuinen. Olin itse varovaisen toiveikas, mutta olen jollain lailla ihan hirveän pettynyt samalla. En usko pystyväni tuolla sanomaan kaikkia ajatuksiani, mitkä mieltä painavat. Lisäksi terapeutti sanoi moneen otteeseen, että meillä on keskenämme niin erilainen vuorovaikutustyyli, että pitää olla realistinen tavoitteiden asettamisessa. Lisäksi hän sanoi, että ei kaikkea vain aina voi antaa anteeksi, vaikka haluaisi (kerroin joitakin hetkiä, jotka ovat loukanneet).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset elävät, jotta muilla olisi mukavaa. Ja jotkut taas elävät, jotta heillä itsellään olisi mukavaa. Taidat kuulua ensimmäisiin? Ja miehesi hätääntyy tai ärsyyntyy, jos yritätkään alkaa kuulua jälkimmäisiin. Olet suhteenne alusta lähtien ottanut tehtäväksesi miehesi miellyttämisen. Ja ilmeisesti syntymästä lähtien vanhempiesi ja sukulaistesi miellyttämisen. Siitä roolista on vaikea päästä eroon. Varsinkin, jos toinen on koko ajan kuvitellut, että teet asioita ihan vapaasta tahdostasi (kuten seksi miehesi kanssa). Tunteehan toinen itsensä siinä tilanteessa huijatuksi, jos totuus tulee esille. Niin minäkin tuntisin, jos selviäisi, että mieheni harrastaisi kanssani seksiä vain velvollisuudesta.
Niin varmasti, mutta muistaisitko edes missään vaiheessa painostaneesi seksiin? Murjottaneesi ja ilkeilleesi asiasta? Vetäytyneesi sängyn toiseen päähän siksi, että toinen ei vain sillä hetkellä jaksa. Tai menkat ovatkin kestäneet viikon (eivätkä 5 päivää) ja se vaan on liikaa kestää?
En painostaisi seksiin. Jos mua painostettaisiin seksiin, sanoisin, että nyt ei ainakaan huvita ja mitä enemmän painostat, sitä kauemmin joudut odottamaan. Ekasta painostuksesta joutuisi odottamaan ainakin huomiseen, seuraavasta seuraavaan viikkoon, sitä seuraavasta seuraavaan kuukauteen, sitä seuraavasta seuraavaan vuoteen ja sitä seuraavasta seuraavaan vuosikymmeneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luen tuota tekstiäsi niin, että sinulle on tullut ns kasvukriisi ja näet parisuhteesi nyt erilaisessa valossa kuin ennen. Ja teet koko hommasta liian suuren asian. Ongelma on sinun omassa päässäsi eikö helpotu vaikka rikkoisit kaiken mitä teillä on.
Kasvukriisejä tulee elämässä kaikille, mutta on erittäin typerää sellaisen sattuessa erota, kun teillä kaikki kuitenkin on kunnossa. Parisuhteessa on aina kausia, jolloin ei löydä sitä yhteyttä puolisoon. Silloin lähdetään etsimään sitä yhteyttä uudelleen samalla ymmärtäen että se ongelma on omassa päässä. Sopikaa treffejä kahdenkesken, keskustelkaa ihmisyyden ongelmista. Älä odota että puolisosi avaa keskustelua vaan keskustele itse.
Komppaan tätä. Ei kannata kirjoittamasi perusteella ainakaa erota. Luuletko parempaa löytyvän kulman takaa... no ei.
Meillä vähän sama tilanne meneillään, paitsi seksin antaminen ”velvollisuudesta” ei minusta nyt ole mikään ihan järkyn kamala asia, ettenkö kestäisi. Oottelen parempaa aikaa koska tiedän että se tulee, kuten aina on tullut.
Mäkin olen aina ajatellut, ettei se nyt niin haittaa, vaikka antaa velvollisuudesta. Mutta en tiedä miten voin ohittaa sen olon, että olen käytetty, siis sellainen pumpattava. Jos sanon tästä miehelle, hän tulee vetämään hirveät kilarit, koska olisi pitänyt sanoa aiemmin kuulemma. Hän sanoo aina, että "ei ole pakko, sano vaan jos ei haluta". Mutta ei hän jaksa odottaa montaa tuntia, sitten alkaa tulla kommenttia, että mitäs tässä talossa pitää tehdä saadakseen suihinoton?
Kyllä se vain haittaa ja paljon. Se ei haittaa jos antaa ihan antamisen ilosta vaikka ei itsellä niin paljon tekisikään juuri silloin mieli koska sen tekee rakkaudesta toista kohtaan. Mutta velvollisuus on ihan eri asia. Siitä tulee vain likainen ja käytety olo kuten itsekin kuvasit.
Meillä parisuhteessa minulla on aina ollut aika paljon pienemmät halut kuin miehelläni. Mutta meillä on myös ollut aina myös todella paljon rakkautta ja henkistä yhteyttä mieheni kanssa ja siksi pidän vain pelkkänä ilona että voin antaa hänelle nautintoa. Ja hänkin tekee todella paljon minu puolestani.
Puolisoni ei osaa yhtään ns. vietellä, hän vain pakottaa. En tarkoita, että kaipaisin jotain suurenmoista viettelyoperaatiota, mutta jotain henkistä halun herättelyä. Parhaimmillaan sytyn aika nopeastikin, siihen tarvitaan joskus vain yksi katse. Meidän välillämme sellaista ei ole koskaan ollut.
Hänen tyylinsä on pakottava, kaikessa, myös lasten kanssa. Myös minun kanssani. Hän on päämäärätietoinen ja hän tietää, mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset elävät, jotta muilla olisi mukavaa. Ja jotkut taas elävät, jotta heillä itsellään olisi mukavaa. Taidat kuulua ensimmäisiin? Ja miehesi hätääntyy tai ärsyyntyy, jos yritätkään alkaa kuulua jälkimmäisiin. Olet suhteenne alusta lähtien ottanut tehtäväksesi miehesi miellyttämisen. Ja ilmeisesti syntymästä lähtien vanhempiesi ja sukulaistesi miellyttämisen. Siitä roolista on vaikea päästä eroon. Varsinkin, jos toinen on koko ajan kuvitellut, että teet asioita ihan vapaasta tahdostasi (kuten seksi miehesi kanssa). Tunteehan toinen itsensä siinä tilanteessa huijatuksi, jos totuus tulee esille. Niin minäkin tuntisin, jos selviäisi, että mieheni harrastaisi kanssani seksiä vain velvollisuudesta.
Niin varmasti, mutta muistaisitko edes missään vaiheessa painostaneesi seksiin? Murjottaneesi ja ilkeilleesi asiasta? Vetäytyneesi sängyn toiseen päähän siksi, että toinen ei vain sillä hetkellä jaksa. Tai menkat ovatkin kestäneet viikon (eivätkä 5 päivää) ja se vaan on liikaa kestää?
En painostaisi seksiin. Jos mua painostettaisiin seksiin, sanoisin, että nyt ei ainakaan huvita ja mitä enemmän painostat, sitä kauemmin joudut odottamaan. Ekasta painostuksesta joutuisi odottamaan ainakin huomiseen, seuraavasta seuraavaan viikkoon, sitä seuraavasta seuraavaan kuukauteen, sitä seuraavasta seuraavaan vuoteen ja sitä seuraavasta seuraavaan vuosikymmeneen.
Silloin kun seksi alkaa olla vallankäytön väline suhteessa, on se sitten painostamista tai pihtaamista, suhde alkaa kyllä olla jo aika lailla kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luen tuota tekstiäsi niin, että sinulle on tullut ns kasvukriisi ja näet parisuhteesi nyt erilaisessa valossa kuin ennen. Ja teet koko hommasta liian suuren asian. Ongelma on sinun omassa päässäsi eikö helpotu vaikka rikkoisit kaiken mitä teillä on.
Kasvukriisejä tulee elämässä kaikille, mutta on erittäin typerää sellaisen sattuessa erota, kun teillä kaikki kuitenkin on kunnossa. Parisuhteessa on aina kausia, jolloin ei löydä sitä yhteyttä puolisoon. Silloin lähdetään etsimään sitä yhteyttä uudelleen samalla ymmärtäen että se ongelma on omassa päässä. Sopikaa treffejä kahdenkesken, keskustelkaa ihmisyyden ongelmista. Älä odota että puolisosi avaa keskustelua vaan keskustele itse.
Komppaan tätä. Ei kannata kirjoittamasi perusteella ainakaa erota. Luuletko parempaa löytyvän kulman takaa... no ei.
Meillä vähän sama tilanne meneillään, paitsi seksin antaminen ”velvollisuudesta” ei minusta nyt ole mikään ihan järkyn kamala asia, ettenkö kestäisi. Oottelen parempaa aikaa koska tiedän että se tulee, kuten aina on tullut.
Mäkin olen aina ajatellut, ettei se nyt niin haittaa, vaikka antaa velvollisuudesta. Mutta en tiedä miten voin ohittaa sen olon, että olen käytetty, siis sellainen pumpattava. Jos sanon tästä miehelle, hän tulee vetämään hirveät kilarit, koska olisi pitänyt sanoa aiemmin kuulemma. Hän sanoo aina, että "ei ole pakko, sano vaan jos ei haluta". Mutta ei hän jaksa odottaa montaa tuntia, sitten alkaa tulla kommenttia, että mitäs tässä talossa pitää tehdä saadakseen suihinoton?
Kyllä se vain haittaa ja paljon. Se ei haittaa jos antaa ihan antamisen ilosta vaikka ei itsellä niin paljon tekisikään juuri silloin mieli koska sen tekee rakkaudesta toista kohtaan. Mutta velvollisuus on ihan eri asia. Siitä tulee vain likainen ja käytety olo kuten itsekin kuvasit.
Meillä parisuhteessa minulla on aina ollut aika paljon pienemmät halut kuin miehelläni. Mutta meillä on myös ollut aina myös todella paljon rakkautta ja henkistä yhteyttä mieheni kanssa ja siksi pidän vain pelkkänä ilona että voin antaa hänelle nautintoa. Ja hänkin tekee todella paljon minu puolestani.
Puolisoni ei osaa yhtään ns. vietellä, hän vain pakottaa. En tarkoita, että kaipaisin jotain suurenmoista viettelyoperaatiota, mutta jotain henkistä halun herättelyä. Parhaimmillaan sytyn aika nopeastikin, siihen tarvitaan joskus vain yksi katse. Meidän välillämme sellaista ei ole koskaan ollut.
Hänen tyylinsä on pakottava, kaikessa, myös lasten kanssa. Myös minun kanssani. Hän on päämäärätietoinen ja hän tietää, mitä haluaa.
Tuo kuulostaa kyllä pahalta. Ei tuossa se ongelma ole seksi tai joku muu yksittäinen elämän osa-alue vaan juuri tuo valtasuhde parisuhteessanne joka ei ole terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitään varsinaista ongelmaa ei ole mutta totta kai se pitää väkisin kehittää.
Se mitä en todellakaan kaipaa on lasten kodin hajottaminen tai sukulaisille kertominen. Varsinkaan minun lähipiiriltäni ei tule mitään ymmärrystä, tarkoitan nyt omia vanhempia ja sisaruksia.
Sukulaisille kertominen on tässä tilanteessa ongelmista pienin, tai ainakin pitäisi olla. En ymmärrä, että rinnastat sen lasten kodin hajottamiseen. Pinnallinen ajatustapa.
Ai? No on mulle sillä merkitystä tosi paljon, miten omat vanhemmat ja sisarukset reagoivat. Paskaa niskaan vaikeassa tilanteessa.
Minusta puolisoni ei ole koskaan tahallaan ilkeä, törppö hän voi olla. Se tekee entistä vaikeammaksi asiat. Tiedän ettei hän tahallaan, mutta missä on minun "aikuinen tukeni"? Ei ainakaan meillä kotona.
Millaisiin asioihin ja tilanteisiin sä olet aiemmin tarvinnut "aikuista tukea", jos kerran aina olet tehnyt asiat kuten muut haluavat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset elävät, jotta muilla olisi mukavaa. Ja jotkut taas elävät, jotta heillä itsellään olisi mukavaa. Taidat kuulua ensimmäisiin? Ja miehesi hätääntyy tai ärsyyntyy, jos yritätkään alkaa kuulua jälkimmäisiin. Olet suhteenne alusta lähtien ottanut tehtäväksesi miehesi miellyttämisen. Ja ilmeisesti syntymästä lähtien vanhempiesi ja sukulaistesi miellyttämisen. Siitä roolista on vaikea päästä eroon. Varsinkin, jos toinen on koko ajan kuvitellut, että teet asioita ihan vapaasta tahdostasi (kuten seksi miehesi kanssa). Tunteehan toinen itsensä siinä tilanteessa huijatuksi, jos totuus tulee esille. Niin minäkin tuntisin, jos selviäisi, että mieheni harrastaisi kanssani seksiä vain velvollisuudesta.
Niin varmasti, mutta muistaisitko edes missään vaiheessa painostaneesi seksiin? Murjottaneesi ja ilkeilleesi asiasta? Vetäytyneesi sängyn toiseen päähän siksi, että toinen ei vain sillä hetkellä jaksa. Tai menkat ovatkin kestäneet viikon (eivätkä 5 päivää) ja se vaan on liikaa kestää?
En painostaisi seksiin. Jos mua painostettaisiin seksiin, sanoisin, että nyt ei ainakaan huvita ja mitä enemmän painostat, sitä kauemmin joudut odottamaan. Ekasta painostuksesta joutuisi odottamaan ainakin huomiseen, seuraavasta seuraavaan viikkoon, sitä seuraavasta seuraavaan kuukauteen, sitä seuraavasta seuraavaan vuoteen ja sitä seuraavasta seuraavaan vuosikymmeneen.
Silloin kun seksi alkaa olla vallankäytön väline suhteessa, on se sitten painostamista tai pihtaamista, suhde alkaa kyllä olla jo aika lailla kuollut.
Juuri näin. Jos seksillä alkaisi painostamaan, se olisi hyvin äkkiä "heippa ja hyvää loppuelämää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytetty olo on housuissas. Jos seksiin osaa suhtautua luonnollisen mutkattomasti liikoja miettimättä niin se kyllä sujuu ja vauhtiin päästyä tuntuu mukavalta, vaikka alussa ei olisi ihan ns. fiilistä ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset elävät, jotta muilla olisi mukavaa. Ja jotkut taas elävät, jotta heillä itsellään olisi mukavaa. Taidat kuulua ensimmäisiin? Ja miehesi hätääntyy tai ärsyyntyy, jos yritätkään alkaa kuulua jälkimmäisiin. Olet suhteenne alusta lähtien ottanut tehtäväksesi miehesi miellyttämisen. Ja ilmeisesti syntymästä lähtien vanhempiesi ja sukulaistesi miellyttämisen. Siitä roolista on vaikea päästä eroon. Varsinkin, jos toinen on koko ajan kuvitellut, että teet asioita ihan vapaasta tahdostasi (kuten seksi miehesi kanssa). Tunteehan toinen itsensä siinä tilanteessa huijatuksi, jos totuus tulee esille. Niin minäkin tuntisin, jos selviäisi, että mieheni harrastaisi kanssani seksiä vain velvollisuudesta.
Niin varmasti, mutta muistaisitko edes missään vaiheessa painostaneesi seksiin? Murjottaneesi ja ilkeilleesi asiasta? Vetäytyneesi sängyn toiseen päähän siksi, että toinen ei vain sillä hetkellä jaksa. Tai menkat ovatkin kestäneet viikon (eivätkä 5 päivää) ja se vaan on liikaa kestää?
En painostaisi seksiin. Jos mua painostettaisiin seksiin, sanoisin, että nyt ei ainakaan huvita ja mitä enemmän painostat, sitä kauemmin joudut odottamaan. Ekasta painostuksesta joutuisi odottamaan ainakin huomiseen, seuraavasta seuraavaan viikkoon, sitä seuraavasta seuraavaan kuukauteen, sitä seuraavasta seuraavaan vuoteen ja sitä seuraavasta seuraavaan vuosikymmeneen.
Itse olen vähitellen tullut todella "allergiseksi" kaikenlaista vallankäyttöä seksin avulla, oli sen tarkoitus sitten miten hyvä tahansa. Nuorempana ja kokemattomampana ajattelin kerran että "pihtaan" kunnes mieheni tekee erään asian jonka halusin hänen tekevän. Onneksi mies sanoi siihen heti että "jos aiot käyttää suhteessaamme painostuskeinona sitä kaikkein intiimeintä ja kauneinta asiaa joka välillämme tapahtuu niin saat kyllä jäädä sitä käyttämään ihan yksin". Ja oikeassahan hän oli. Jos asiat eivät selviä puhumalla niin ei niitä selvitä sen paremmin joku painostus joka osuu toista vielä arkaan paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytetty olo on housuissas. Jos seksiin osaa suhtautua luonnollisen mutkattomasti liikoja miettimättä niin se kyllä sujuu ja vauhtiin päästyä tuntuu mukavalta, vaikka alussa ei olisi ihan ns. fiilistä ollutkaan.
Joo, mä en tosiaan osaa. Enkä mä osaa itseäni muuttaa tässä asiassa, valitettavasti. En osaa monella muullakaan tavalla olla "mutkaton ja luottaa itseeni", mutta en ole ikinä ollut kukaan muu...
Vähän asian vierestä Tuohon seksi-asiaan ja oloon, että tuntuu hyväksikäytetyltä:
Minä olen nainen, ja kyllä minä ihan hyväksikäytän aviomiestäni. Täytän tarpeeni. Ilman tarpeita minulle riittää ihan vain halailu.
Ehkä meillä ei ole seksin suhteen ongelmia. Ehkä siksi, koska ajattelen kuin mies. Ymmärrys molemminpuoleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli mitään varsinaista ongelmaa ei ole mutta totta kai se pitää väkisin kehittää.
Se mitä en todellakaan kaipaa on lasten kodin hajottaminen tai sukulaisille kertominen. Varsinkaan minun lähipiiriltäni ei tule mitään ymmärrystä, tarkoitan nyt omia vanhempia ja sisaruksia.
Sukulaisille kertominen on tässä tilanteessa ongelmista pienin, tai ainakin pitäisi olla. En ymmärrä, että rinnastat sen lasten kodin hajottamiseen. Pinnallinen ajatustapa.
Ai? No on mulle sillä merkitystä tosi paljon, miten omat vanhemmat ja sisarukset reagoivat. Paskaa niskaan vaikeassa tilanteessa.
Minusta puolisoni ei ole koskaan tahallaan ilkeä, törppö hän voi olla. Se tekee entistä vaikeammaksi asiat. Tiedän ettei hän tahallaan, mutta missä on minun "aikuinen tukeni"? Ei ainakaan meillä kotona.
Millaisiin asioihin ja tilanteisiin sä olet aiemmin tarvinnut "aikuista tukea", jos kerran aina olet tehnyt asiat kuten muut haluavat?
Vaikka mihinhän sitä tarvitsisi ja toinen asia on, saako sitä. En oikein osaa olla sellainen itsenäinen ja päättäväinen, joka vain tekee ja antaa muiden haukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset elävät, jotta muilla olisi mukavaa. Ja jotkut taas elävät, jotta heillä itsellään olisi mukavaa. Taidat kuulua ensimmäisiin? Ja miehesi hätääntyy tai ärsyyntyy, jos yritätkään alkaa kuulua jälkimmäisiin. Olet suhteenne alusta lähtien ottanut tehtäväksesi miehesi miellyttämisen. Ja ilmeisesti syntymästä lähtien vanhempiesi ja sukulaistesi miellyttämisen. Siitä roolista on vaikea päästä eroon. Varsinkin, jos toinen on koko ajan kuvitellut, että teet asioita ihan vapaasta tahdostasi (kuten seksi miehesi kanssa). Tunteehan toinen itsensä siinä tilanteessa huijatuksi, jos totuus tulee esille. Niin minäkin tuntisin, jos selviäisi, että mieheni harrastaisi kanssani seksiä vain velvollisuudesta.
Niin varmasti, mutta muistaisitko edes missään vaiheessa painostaneesi seksiin? Murjottaneesi ja ilkeilleesi asiasta? Vetäytyneesi sängyn toiseen päähän siksi, että toinen ei vain sillä hetkellä jaksa. Tai menkat ovatkin kestäneet viikon (eivätkä 5 päivää) ja se vaan on liikaa kestää?
En painostaisi seksiin. Jos mua painostettaisiin seksiin, sanoisin, että nyt ei ainakaan huvita ja mitä enemmän painostat, sitä kauemmin joudut odottamaan. Ekasta painostuksesta joutuisi odottamaan ainakin huomiseen, seuraavasta seuraavaan viikkoon, sitä seuraavasta seuraavaan kuukauteen, sitä seuraavasta seuraavaan vuoteen ja sitä seuraavasta seuraavaan vuosikymmeneen.
Itse olen vähitellen tullut todella "allergiseksi" kaikenlaista vallankäyttöä seksin avulla, oli sen tarkoitus sitten miten hyvä tahansa. Nuorempana ja kokemattomampana ajattelin kerran että "pihtaan" kunnes mieheni tekee erään asian jonka halusin hänen tekevän. Onneksi mies sanoi siihen heti että "jos aiot käyttää suhteessaamme painostuskeinona sitä kaikkein intiimeintä ja kauneinta asiaa joka välillämme tapahtuu niin saat kyllä jäädä sitä käyttämään ihan yksin". Ja oikeassahan hän oli. Jos asiat eivät selviä puhumalla niin ei niitä selvitä sen paremmin joku painostus joka osuu toista vielä arkaan paikkaan.
Mä olen taas aina ollut huolissani ja yrittänyt huolehtia siitä, ettei minua ainakaan voida syyttää pikkumaisuudesta, huumorintajuttomuudesta, taloudellisesta hyväksikäytöstä, nalkuttamisesta tai pihtaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos alat täysin keskittymään itseesi ja omiin tarpeisiisi? Jos päätät, että et vaivaa itseäsi sillä, mitä mies tuntee. Et tietenkään unohda kaikkea, mitä mies haluaa, mutta päätät, että puolet ajasta luet kirjaa, ja puolet ajasta teet mitä mies haluaa.
Juu, mies valittaa, mutta antaa valittaa. Mitä tapahtuu?
Oletko ap paikalla?
Vastaisitko ylläolevaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset elävät, jotta muilla olisi mukavaa. Ja jotkut taas elävät, jotta heillä itsellään olisi mukavaa. Taidat kuulua ensimmäisiin? Ja miehesi hätääntyy tai ärsyyntyy, jos yritätkään alkaa kuulua jälkimmäisiin. Olet suhteenne alusta lähtien ottanut tehtäväksesi miehesi miellyttämisen. Ja ilmeisesti syntymästä lähtien vanhempiesi ja sukulaistesi miellyttämisen. Siitä roolista on vaikea päästä eroon. Varsinkin, jos toinen on koko ajan kuvitellut, että teet asioita ihan vapaasta tahdostasi (kuten seksi miehesi kanssa). Tunteehan toinen itsensä siinä tilanteessa huijatuksi, jos totuus tulee esille. Niin minäkin tuntisin, jos selviäisi, että mieheni harrastaisi kanssani seksiä vain velvollisuudesta.
Niin varmasti, mutta muistaisitko edes missään vaiheessa painostaneesi seksiin? Murjottaneesi ja ilkeilleesi asiasta? Vetäytyneesi sängyn toiseen päähän siksi, että toinen ei vain sillä hetkellä jaksa. Tai menkat ovatkin kestäneet viikon (eivätkä 5 päivää) ja se vaan on liikaa kestää?
En painostaisi seksiin. Jos mua painostettaisiin seksiin, sanoisin, että nyt ei ainakaan huvita ja mitä enemmän painostat, sitä kauemmin joudut odottamaan. Ekasta painostuksesta joutuisi odottamaan ainakin huomiseen, seuraavasta seuraavaan viikkoon, sitä seuraavasta seuraavaan kuukauteen, sitä seuraavasta seuraavaan vuoteen ja sitä seuraavasta seuraavaan vuosikymmeneen.
Itse olen vähitellen tullut todella "allergiseksi" kaikenlaista vallankäyttöä seksin avulla, oli sen tarkoitus sitten miten hyvä tahansa. Nuorempana ja kokemattomampana ajattelin kerran että "pihtaan" kunnes mieheni tekee erään asian jonka halusin hänen tekevän. Onneksi mies sanoi siihen heti että "jos aiot käyttää suhteessaamme painostuskeinona sitä kaikkein intiimeintä ja kauneinta asiaa joka välillämme tapahtuu niin saat kyllä jäädä sitä käyttämään ihan yksin". Ja oikeassahan hän oli. Jos asiat eivät selviä puhumalla niin ei niitä selvitä sen paremmin joku painostus joka osuu toista vielä arkaan paikkaan.
Se on ihan sama, pihtaako vai painostaako seksiin, vallankäyttöä jokatapauksessa. Jos joku painostaisi mua ihan missä tahansa asiassa, niin silloin en satavarmasti suostuisi. En siinäkään tapauksessa, vaikka ennen painostamista olisin ollut ihan valmis suostumaan asiaan. Painostaminen aiheuttaa mussa aina välittömän "Älä unta nää" -reaktion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos alat täysin keskittymään itseesi ja omiin tarpeisiisi? Jos päätät, että et vaivaa itseäsi sillä, mitä mies tuntee. Et tietenkään unohda kaikkea, mitä mies haluaa, mutta päätät, että puolet ajasta luet kirjaa, ja puolet ajasta teet mitä mies haluaa.
Juu, mies valittaa, mutta antaa valittaa. Mitä tapahtuu?
Oletko ap paikalla?
Vastaisitko ylläolevaan.
Hän alkaa vuoroin tuijottaa kuin spanieli, vuoroin osoittaa mieltä ja huokailla tosi kovaan ääneen, miten paha olla hänellä on. Vetäytyy johonkin nurkkaan mulkoilemaan. Halaa sillä lailla että vain sormenpäät koskevat. Kaikki on kuulemma hyvin.
Hän ei lisäksi ole koskaan kertonut omia tunteitaan suhteesta, koska sanoo, ettei halua loukata. Minun pitäisi sanoa, mutta vain sellaisia asioita, etten loukkaa. Tämä "rouhea" huumori ja möläytykset taas ovat jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos alat täysin keskittymään itseesi ja omiin tarpeisiisi? Jos päätät, että et vaivaa itseäsi sillä, mitä mies tuntee. Et tietenkään unohda kaikkea, mitä mies haluaa, mutta päätät, että puolet ajasta luet kirjaa, ja puolet ajasta teet mitä mies haluaa.
Juu, mies valittaa, mutta antaa valittaa. Mitä tapahtuu?
Oletko ap paikalla?
Vastaisitko ylläolevaan.
Hän alkaa vuoroin tuijottaa kuin spanieli, vuoroin osoittaa mieltä ja huokailla tosi kovaan ääneen, miten paha olla hänellä on. Vetäytyy johonkin nurkkaan mulkoilemaan. Halaa sillä lailla että vain sormenpäät koskevat. Kaikki on kuulemma hyvin.
Hän ei lisäksi ole koskaan kertonut omia tunteitaan suhteesta, koska sanoo, ettei halua loukata. Minun pitäisi sanoa, mutta vain sellaisia asioita, etten loukkaa. Tämä "rouhea" huumori ja möläytykset taas ovat jotain muuta.
Ok. Entä sitten, että mies huokailee? Sinä silti jatkat, miten itse haluat toimia.
Minusta kuulostaa, että olet hyvin pitkään yrittänyt miellyttää puolisoasi omista tarpeista piittaamatta ja pyrit miellyttämään edelleen. Ahdistavatko hänen negatiiviset tunteet sinua? Puoliso takertuu vaistomaisena puolustusteaktiona yksittäiseen sanaan ja sinä alat selittelemään, etkä saa sanottua asiaasi. Puoliso hätääntyy ja sinä alat lepyttelemään ja lievittämään hänen hätäänsä ja asia jää taas kesken.
Suhteessanne on kertomuksesi petusteella paljon hyvää, mutta tosiaan se ulkopuolinen apu näyttäisi olevan tarpeen, jotta sinä saat tahtosi ilmaistua ja puoliso onnistuu sitä kuuntelemaan. Jos esimerkiksi aina suostut vasten tahtoasi seksiin, mistä puolisosi voisi tietää, että et sitä halua ja sinulle tulee käytetty olo? Hän todennäkäisesti luulee, että teillä on kaikki melko ok.