Te, joilla ei ole koskaan luppoaikaa töissä, mitä työtä teette?

Erityisluokanopettaja. Ei taukoja koulupäivän aikana, kun oppilaita ei voi hetkeksikään jättää ilman valvontaa. Hätäiseen ehtii käydä vessassa tai hakemassa kahvikupin luokkaan. Ruokailukin on valvontaruokailu. Pitää olla jatkuvasti skarppina, koska milloin vain voi tapahtua mitä vain. Jos hetkeksi selän

kääntää, voi syntyä vaikka nyrkkitappelu. Suurelta osin työ on vuorovaikutusta, tilanteiden hallintaa, ennakointia tuntosarvet pystyssä. Vain pieni osa varsinaista opettamista. Oppituntien jälkeen voi olla yhteissuunnitteluaikaa, puheluita, palavereita, paperihommia ja tietysti opetuksen suunnittelua. Iltapäivällä otan pienen hengähdystauon. Kotiin yleensä neljän-viiden jälkeen.

Tämä: meilläkin puhutaan vielä apuhoitajista s-hoitajien kesken. Lähäreitä kertovat itse olevansa :)

Prismassa kauppakassissa. Ei kyllä hirveästi ehdi lusmuilemaan kun tilaukset pitää lähteä tiettyyn kellonaikaan. Joskus tietenkin hiljaisempaa, mutta sitten siivotaan omia tiloja tai mennään hyllyttään..

Sh, puhelintyö. Ei ikinä luppoaikaa, jono koko ajan ja työsuoritusta mitataan koko ajan.

Listoittaja.

Opiskele sairaanhoitajaksi tai opettajaksi. Sairaanhoitajana menin joka työpäivä varmaan maratonin pituisen matkan, ja sen lisäksi tuli valtavasti kyykkyyn - ylös -liikettä, jolla sain varsin hyvät reisi- ja peffalihakset. Ja töitä oli niin paljon, että kesken lounastauonkin pääsin välillä tekemään töitä jos ei ketään muuta hoitajaa ollut sillä hetkellä vapaana. Kun parhaani tein, katsoin yltäväni tyydyttävään ja välillä hyvään tulokseen, kiitettävää hoitoa tarjotakseni olisi työaikaa tarvittu lisää.

Suoritin sairaanhoitajan työn ohessa maisterintutkinnon ja vaihdoin alaa opettajaksi. Ajattelin pääseväni kevyempiin hommiin, mitä jaksaa tehdä sitten eläkeikään saakka. Kevyempää se olikin - fyysisesti. Mutta töitä oli niin paljon, että minulle jäi aikaa nukkua maksimissaan vain 6 h/yö. (Nykyään yksilöllistetään opintoja kunkin oppimisvaikeuksien ja rästiin jääneiden suoritusten mukaan ja opettajilla menee illat ja viikonloput erinäisten yksilöllisten tehtävien laadintaan sekä yksilöllisten tehtäväpakettien tarkistamisiin ja suoritusten kirjaamisiin.) Univajeen ja liikunnan poisjäämisen vuoksi lihoin muutamassa vuodessa 30 kg! - Mutta siis haluat työtä, missä ei pitkästy ja hommia riittää... ryhdy sairaanhoitajaksi tai opettajaksi!

Osastosihteeri sairaalassa. Ei ole valittamista työstäni. 9 Päivät on erilaisia, joskus kiirettä pitää ja jonain päivänä ehdin hyvin huilaamaan. Ruokatauot pidän työaikana ja saatan vastata puhelimeen ruoka suussa. Palkka sais olla isompi. Vielä muutama vuosi niin jään eläkkeelle.

Hammaslääkäri terkkarissa.

Osastonsihteeri. Kiire on kokoajan. Heinäkuussa yleensä ehtii hiukan huilata, kun suurin osa on lomilla..

Vierailija kirjoitti:

Nämä "kotiäidit" eivät tiedä oikeasta työstä monesti mitään. Menkääpä esimerkiksi tekemään lähihoitajan työtö vanhainkotiin, jossa hoidettavat ovat isoja, dementoituneita "lapsia".

Itse olen ollut sekä kotihoidossa hoitajana että kotiäitinä. Kotihoidossa oli rankempaa mutta kotiäitinä olet töissä tavallaan 24/7, ja kun on monta lasta, niin eipä siinäkään kahvia juoda rauhassa.

Erikoislääkäri.

Tuo koko käsite ” luppoaika” on tässä hommassa tuntematon. Ei ole ollut luppoaikaa sen jälkeen, aloitin opinnot.

Vastaanottovirkailija hotellissa. Lähestulkoon aina yksin töissä, joten aina ei ehdi edes syömään, puhumattkaan muista tauoista. Tyypillisintä on, että ruokansa saa syötyä pala kerrallaan noin kolmen tunnin aikana, koska heti on joku tiskillä tai puhelin soi, kun haukkaa palasenkin.

Taukoja ei ehdi pitämään, koska ketään ei vaan yksinkertaisesti ole tuuraamassa sillä aikaa. Puhelimet soi (sekä sisäinen linja että ulkolinja), ihmisiä jonoksi ulko-oville asti, koneet ei toimi, samaan aikaan pitäisi myydä jotain aulabaarista ja shopista, käydä siivoamassa jonkun tiputtama lasi huoneessa (koska siivoojat ovat jo lähteneet), käydä vaihtamassa sulake jossain (koska huoltomies on jo lähtenyt), neuvoa kaikki mahdolliset asiat pysäköinnistä kuumimpiin menomestoihin jollekin urpolle, joka tunkee tiskin taakse sivulta, kun ei malta odottaa vuoroaan, avustaa aulaan sammunut kännikala huoneeseen, vastata sähköposteihin ja niin edespäin. Palkkaahan saa ilman lisiä alle 2000,- kuussa bruttona, jos ikävuosia ei ole kymmentä tai yli. Myönnän, nyt asiat ovat toisin, kun on korona-aika. Normaalitilanteessa saa kuitenkin juosta pää kolmantena jalkana.

omaishoitaja

Monella jotka kertovat kuinka kiire on, riittää aikaa viettää reilut 30 min kahvitauoilla ja milloin pitää mennä parturiin, viedä lapsi harkkoihin jne.  Minun työni on tehdä se mitä muut eivät voi tehdä koska se on liian alentavaa. Muutama vuosi takaperin otin vastaan vieraita aulassa ja luonnollisesti hoidin puhelinvaihdetta siinä ohessa. Joka kerta kun joku talon väestä oli luonani, tuli tälle henkilölle kuittia muilta työntekijöiltä että " wau, ootko meidän uusi keskus?" Röhönaurut perään. Kuuntelin vuodesta toiseen tätä samaa paskanjauhantaa. Kertoo mielestäni siitä ettei tuota työtä arvostettu näiden hyvinpalkattujen taholta. Käydään kaikenlaisia johtajakoulutuksia mutta eipä näy käytöksessä. Mistähän niissäkin maksettiin?  Jopa toimitusjohtajaa nauratti! Olen kokenut myös sen toisen puolen, mutta työpaikkakiusaamisen vuoksi jouduin jättämään rakastamani työni reilun 23 vuoden jälkeen. Ei olisi koskaan tullut mieleeni käyttäytyä alentavasti. vaikka monia tuli ja meni. Joo, surffaa netissä. hyvällä omallatunnolla. Vielä ne hommat tulevat lisääntymään. Näin kävi minullekin. Tsemppiä!

Työtä se on työttömyyskin _ ja aivan koko päivä siihen menee!!!

Yöllinen lehdenjakaja, joka lajittelee omassa autossa tilanahtaudessa sanomalehdet, aikakausilehdet ja satoja kirjeitä. Myös pikkupaketteja jaetaan. Talvella lumitilanne ja syksyllä liukkaus hidastaa työtä. Sanomalehdet pitäisi kuitenkin saada jaettua klo 6.30 mennessä oli keli mikä hyvänsä.

Otetaan tähän pieni piristys, kun kanssaihmisillä on niin kiirettä töissä.

Minulla ei ole, pelkkää luppoaikaa käytännössä kokonaan.

Korona vei meiltä vähäisetkin aiemmat työt lähes täysin.

Melkein hävettää ottaa suurehko palkka vastaan tilipäivinä, mutta vain melkein.

Täytyyhän papinkin elää.

En usko, että ap:n kuvailema työpaikka on totta. Ei sellaisia työpaikkoja ole.

Olin terveydenhuoltoalalla. Kaikki kuvittelee, että ei tarvinnut tehdä mitään, muttei se ihan niin mennyt. Onneksi se vuosikymmenien pikamaratoni on taakse jäänyttä elämää. Jos kertoisin tarkemmin, niin ei kukaan usko eikä käsitä kuitenkaan, joten turha vaiva kuvailla tarkemmin. Yksi ystävänikin sanoi aikoinaan, että hänen mielestään minä olen vain tyhjäntoimittaja joka ei tee mitään. Minusta poiketen hänellä on elämässään velvollisuukssiakin. Eipä tiennyt... Jotenkin meni maku siitä ystävyydestä kun sain tietää mitä hän minusta todellisuudessa ajatteli ja miten vähän häntä oli koskaan kiinnostanut tietää minun elämästäni. Eli kun kävi ilmi, ettei hän ollutkaan ystävä minulle, vaan ajatteli itsensä jotenkin eri tasolle, korkeammalle. Ei kai sitä paarialuokan ihminen oikein kelpaakaan ystäväksi yhteiskunnan merkki henkilölle, kai.

Sairaanhoitajilla kyllä työt jäävät töihin, kun ei niitä voi kotona tehdä. Ja ylitöistä maksetaan ihan korvaus.

Minulla edellinen työ oli kanssa sellaista, että aikaa taukoihin ei juuri ollut.. mutta sitten sattumusten kautta päädyin sellaiseen paikkaan, jossa nyt voisin tehdä päivän työt ensimmäisen tunnin aikana ja lähteä sitten kotiin tai katsoa netflixiä. Päivän aikana tipahtelee jotain pikkuhommia jotka on tehty nopeasti. En olisi voinut ikinä uskoa että pääsisin tämmöiseen työhön. Vakituinen ja palkka 2200€