Katsoin A-studiota masennuslääkkeistä ja psykiatria vaikuttaa kuin uskonnolta

Vierailija kirjoitti:

Venlat ovat amfetamiinijohdannaisia ja näkyvät huume testeissä, että sen verran kovasta kamasta kyse.

Älä vääristele ja levitä misinformaatiota. Eivät todellakaan näy mitenkään tavallisesti huumeseulassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin saman ohjelman ja tulin ihan eri tulokseen kuin ap. Psykiatri totesi, ettei terveydenhoidon resurssit riitä psykoterapiaan, joten lääkitys on toiseksi paras vaihtoehto. Ja että masennuslääkkeitä määrätään mm. kroonisiin univaikeuksiin ja muihin sairauksiin, joihin ne toimivat ja sivuvaikutukset ovat vähäisemmät kuin esim. unilääkkeillä ja rauhoittavilla.

Tämän vuoksi reseptien lukumäärästä ei voi päätellä esim. psyyken sairauksien yleistymistä.

Psyykiatrisissa sairauksissa on ikävää se tunteen palo, millä niistä puhutaan. Sehän on yksi lääketieteellisten, kliinisten sairauksien ryhmä muiden joukossa. Toki vaativa ala, vaativampi kuin nämä lääkkeistä vouhkaavat luulevat.

Ja osansa soppaan heittävät ne, jotka ovat sekaisin mutta sairaudentuntoa vailla.

Ja jottei asia liian yksinkertaiseksi jäisi, nämä syyllistävät potilaita, jotka hakeutuvat hoitoon ja joista suuri osa paranee täysin tai ainakin remissioon. Itselläni on remissio kestänyt jo vuosia ja selvisin esim. äitini kuolemasta ja avioerosta hengissä.

Enkä koe tarvetta aloittaa vihakirjoituksia.

Tämä juuri. Se on nyt tietty porukka, jotka esim facebookin ryhmistä ovat lähteneet kauhealla tohinalla masinoimaan koko asiaa. 

Selkeä juttuhan se on, että pannukakuksi koko tohina jää. Ei näillä somehössöttäjillä ole riittävästi asiantuntemusta tai ylipäätään tietämystä tulkita asiaa kokonaisvaltaisesti. Ikävää on se, että sitten jakelevat neuvoja asioissa, mitkä voivat olla vahingoksi.

Ikäviä tragedioita yksilötasolla, mutta nyt tosiaan on lähdetty laukalle ihan väärään suuntaan. 

Se on tänään tätä, huomenna se on jotain muuta. 

Jos tuntisit asiaa yhtään, niin tietäisit, että ne ovat nimenomaan olleet erikoislääkärit itse, jotka ovat alkaneet soittaa hälytyskelloja vuosia sitten. Perustuen tieteelliseen tutkimustietoon sekä omaan ammatinharjoittamiseensa.

Yksi ensimmäisistä oli Peter Breggin vuonna 1999 kirjallaan Your Drug May Be Your Problem, Revised Edition: How and Why to Stop Taking Psychiatric Medications (https://www.amazon.com/Your-Drug-May-Problem-Revised/dp/0738210986).

Breggin on Harvardin yliopistossa koulutettu psykiatri.

Vastaavia näistä asioista kirjoittavia, nimenomaan tieteellisen tutkimukseen väitteensä perustavia, psykiatreja ja huippuyliopistojen tutkijoita on useita. Esimerkiksi Allen Frances, Duke Universityn emeritusprofessori ja yksi Yhdysvaltojen keskeisimmistä psykiatreista. Ollut Helsingissäkin puhumassa  aiheesta: http://www.too-much-medicine.com/team/allen-frances/

Koska luotan laadukkaaseen, maailman parhaissa yliopistoissa tehtyyn tieteeseen, niin tottakai annan tällaisten henkilöiden näkemyksille enemmän painoarvoa kuin peruslääkäreille Suomessa. Tai ainakaan av:n anonyymeille.

Koska siinä se koko alan ydinongelma on: Tieteellinen tutkimus ei tue tiettyjä väitteitä. Jotkut kenties muistavat vielä taannoiset väitteet serotoniinin epätasapainosta? Silloin pitää päättää, uskooko sokeasti perusteettomiin väitteisiin vai uskooko tieteelliseen tutkimukseen. Itse luotan enemmän tieteeseen.

Ahaa, auktoriteettiin vetoamista (mikä on ironista, koska teidän ajamassa asiassa on itkuparkua auktoriteeteista). 

Luuletko, että minä lähden lukemaan tuon kirjan ja perkaamaan sitä ajatuksella, että tukeeko sen sisältö sinun väitteitäsi. Yksi aika klassinen väittelytekniikka intternetseissä on tosiaan tuo tuutin täydeltä tuubaa. Kun heitellään ilmoille herraties mitä lähteitä ja väittämiä, niin on aika urakka lähteä sitä kaikkea copypastehöttöä erittelemään, että oliko tässä nyt sitä asiaa ja mikä on se oikeasti se lähteen luotettavuus. Monet nostavat tässä vaiheessa kädet pystyyn ja niin minäkin. Mulla on muutakin tekemistä, kuin yhden käypähoitohullun väitteiden tarkistaminen loputtomasta suosta. 

Ei muuten, mutta koko hössötys haisee aika helvetisti. Yhdessä kohdassa ollaan hampaat kirskuen tiedettä vastaan ja sitten kun taas tiede sopii omaksi keppihevoseksi, niin johan se on niin oiva polle. 

No mutta, tee sinä valintasi. Omapahan on elämäsi. 

Epäilen että olet joko mt-hoitaja tai psykiatri, joka kuvittelee keskustelevansa lääkevastaisen potilaan kanssa.

Epäilen, että tuo jota solvaat on joku arvostettu psykiatri, joka tietää mistä puhuu ja on tutustunut monipuolisesti eri tutkimuksiin ennakkoluulottomasti.

Totean, että hävisit tämän väittelyn kuusnolla :)

Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Johan jo sanoin, etten ole. Ikävä juttu, jos en sovi teidän lokeroonne pahoista ihmisistä. 

Pointsit kyllä häikäilemättömyydestä ja sitkeydestä. Tuon kun saisit kanavoitua johonkin rakentavampaan asiaan, niin hyvä tulisi. Nyt tämä on vain ihan turhaa rähinää. Ajattele nyt, näppäimistö kuluu turhaan. 

Kenen teidän. En ole tuo, joka tietää sata kertaa enemmän kuin minä tieteellisistä tutkimuksista. Kommentoin sivusta, kun on niin ilmiselvää, että sinulla on hirveä hinku puolustaa lääkehoitoa uskomatta mitään kritiikkiä aiheesta. Solvaat selkeästi itseäsi viisaampaa ihmistä enkä tarkoita minua, vaan tuota jolle sinä rähiset. Käytä itse aikasi parempaan, jos et kykene edes perustelemaan mitään. Kyllä tulee vahvasti lähihoitajavibat noista sinun hyökkäyksistä.

Itsestäni sen verran, että minulla on omakohtaista kokemusta lääkevieroituksesta ja olen lukenutkin paljon aiheesta. Mihinkään ryhmiin en kuulu kuitenkaan.

Pahana ihmisenä en pidä ketään, mutta sivistyksen taso huokuu aika kauas. Tietoa on saatavilla, joten tyhmyydestäni voi päästä eroon tutkimalla aihetta. Sitä paitsi... Hullu saa olla, mutta ei tyhmä :)

Puoskari kirjoitti:

Terapiaan ei asiakkaiden tai yhteiskunnan rahat riitä, joten mikä ratkaisuksi? Raitista ilmaa ja meditaatiota?

No höpö höpö. Kellä vaan on rahaa terapiaan, jos on halua ja motivaatiota lähteä työstämään asioita. Sen sijaan terapeutteja on liian vähän.

Lähäri taisi lähteä ilta kierrolle jakamaan unilääkkeet, kun raivoaminen loppui. Sitten vetää parit hermotupakat ennenkuin menee kansliaan pelaan pasianssia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja korostan vielä sitä, että ihan nuorille määrättäviä mielialalääkkeitä en ymmärrä alkuunkaan. ADHD/ADD-oireiset erotettuna nyt selvyyden vuoksi masennuksesta kärsivistä

Ihanaa laukoa näitä mielipiteitä ilman mitään ymmärrystä tai osaamista. Kerropa nyt siunattuna suurella viisaudella, miten sitten hoitaisit nuoruusikäisen psykiatrisia ongelmia, jos et hyväksy lääkkeitä kuin ADHD:n hoitoon.

Keskusteluavulla tai terapialla? Toki toimii joillakin, mutta mitäs sitten teet, jos nuori ei halua puhua tai käydä terapiassa? Tai on niin ahdistunut ja rajoittunut sosiaalisesti ettei pysty puhumaan? Tai toimintakyky niin lamaantunut, ettei pysty käymään juttelemassa? Tai psykoottisesta masennuksesta kärsivä? Kerropa vaan miten hoidan niin meikäläinenkin viisastuu. Vai ootko sitä mieltä, että nuori ei ansaitse mahdollista lääkehoidosta saatavaa hyötyä?

Olen tuo, jota lainasit.

Jos mitään ruumiillista vammaa ei nuorella ole, aikamoista on saanut tapahtua lapsuudessa, jotta tuollaiseen umpisolmuun on päädytty. Omaan laajan tuttavapiirin kuuluu koulutettuja ihmisiä hyvistä perhetaustoista ja YHDELLÄKÄÄN lapsella ei syystä tai toisesta ole minkäänlaisia mielenterveys- tai käytösongelmia. Pari tuttua yläasteen opettajaa taas kertoilee tapauksista, joissa huonot kotiolot omaavat lapset oireilevat voimakkaasti ja sekä koulu että hoitavat tahot tuntuvat olevan voimattomia.

Olen sillä tavalla raaka ihminen, etten usko läheskään kaikkien ihmisten sopivan kasvattajiksi siitä huolimatta, että heillä on lapsia. Jos nuori on kuvaamallasi tavalla käyttäytyvä, hän on varmasti oireillut jo varhain ja nopea päätös huostaanotosta olisi saattanut koitua lapsen (=tulevan nuoren) parhaaksi. Eivät käytösongelmat noin vakaviksi muutu yhdessä yössä ja vakavasti häiriintyneen nuoren vanhemmilla on syytä katsoa peiliin.

Ihan kuin Suomi24:n keskustelussa olisi kun näitä lukee. Sekopäät hakkaavat sekopäitään porukalla yhteen. Ja kohta taas muutama skitsofreniaa sairastava lopettaa lääkityksensä omin päin.

126 jatkaa: Masennus myös periytyy. Siitäkin syystä vanhempien olisi syytä työstää omia käytösmallejaan jotta osaisivat välttää niiden ”periyttämistä” lapsilleen. Pilleripurkista eivät oman pahan olon syyt löydy.

Korjaan vielä sen, että toki tuttavieni lapsilla on ollut normaalia teini-iän alakuloa, kiusaamista/kiusattuna olemista yms. mutta näihin on puututtu heti itse perheenä eikä oletettu, että koulu hoitaa. On hommattu keskusteluapua, on soviteltu asioita kiusattujen/kiusaajien vanhempien kanssa ja mietitty yhdessä lapsen kanssa sitä, mitä hän itse elämältään haluaa ja miten toisten kanssa käyttäydytään. Tiedän, että näin onnellisesti asiat eivät kaikkien nuorten asiat ole ja kieltämättä minullakaan ei ole keinoa siihen tilanteeseen, jossa rumasti sanottuna p**** on jo lentänyt tuulettimeen ja nuori sulkeutunut täysin kuoreensa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin Suomi24:n keskustelussa olisi kun näitä lukee. Sekopäät hakkaavat sekopäitään porukalla yhteen. Ja kohta taas muutama skitsofreniaa sairastava lopettaa lääkityksensä omin päin.

Käsittääkseni nyt puhutaan enemmän masennukseen kovin helposti määrättävistä lääkityksistä. Joko sait iltalääkkeet jaettua?

Sinällään positiivista, että keskustelua psykiatrian epäkohdista aletaan käymään. Osaltaan syynä se, että niin moni käytännössä terve ja toimintakykyinen saa lääkereseptin muiden hoitomuotojen hintavuuden tähden. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu. 

Olisi aiheellista, että jossain vaiheessa keskustelussa päästäisiin sinne alkusarjaan eli raskaamman sarjan psykiatriaan, jossa potilaat ovat oikeasti tiedottomiksi ja entistä sairaammiksi lääkittyjä ja joissa monenlaiset ihmisoikeusrikkomukset ovat arkipäivää.

Ihmisillä on varmasti ollut syynsä ja mielenterveydelliset ongelmansa hoitoon hakeutumisen johdosta, eli oireet ovat varmasti tosia. Mutta järjestelmä, joka ei tuota "hoidolla" terveitä ihmisiä, vaan marginalisoi "diagnosoi" ihmisen esim. jonkin käsittelemättömän trauman vuoksi loppuiäksi ja jossa järjestelmä itseasiasiassa pahentaa pitkällä aikavälillä yksilön tilannetta, on lähtökohtaisesti mielestäni epäeettistä ja jopa julmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vai että oikein lääkkeillä satutetut. 🙄

Kun lääkkeen teho lakkaa, niin edestä löytyy kaikki se tekemätön työ edestä. Jos ei ole oppinut käsittelemään ja hallitsemaan tunteitaan, niin kyllähän se arki lasahtaa aika armottomasti vastaan kun lääkkeiden syönti lopetetaan. En minä niitä lähtisi viekkareiksi kutsumaan. 

Nuo jutut vaan ovat sellaisia, että siinä pitää olla omaa aktivisuutta. Tietynlaista nöyryyttä se vaatii, sillä työstäessä joutuu aina kyseenalaistamaan omat vanhat toimintamallinsa. Ihminen on siitä hauska elukka, että hän kuitenkin aina haluaa suojella sisintään (ja mitä tosiaan päätyö on, sisimpien tunteiden ronkkimista) niin joillain vaan iskee puolustusreaktio päälle. Nyt sitten tällä kertaa ne ovat korruptoituneet lääkärit ja pahat lääkeyhtiöt.

Toivon aidosti hyvää kaikille ongelmiensa kanssa painiville. Ymmärrän, että on mukavaa pöhistä joukkovoimalla, koska saadaan tunne siitä, että jotain tapahtuu. Mutta mitä sitten kaiken tämän jälkeen? Onko kukaan miettinyt sitä. Ymmärrän, että kiukuttaa ja maailma tuntuu epäreilulta, mutta sellainen se on. 

Toivot aidosti hyvää...?

Ja samaan aikaan mitätöit täysin näiden kokemukset!

Enpä ihmettelisi, jos työskentelet psykiatrian alalla! Näin niitä potilaita hoidetaan! Ei huomioida tai kuunnella! Jyrätään vaan, että MINÄ auktoriteettina tiedän mitä sinä tarvitset tai et! Syö nappisi ja ole hiljaa!! Huh huh! Vahvistit juuri sen mistä ap puhui..

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin Suomi24:n keskustelussa olisi kun näitä lukee. Sekopäät hakkaavat sekopäitään porukalla yhteen. Ja kohta taas muutama skitsofreniaa sairastava lopettaa lääkityksensä omin päin.

Tämä keskustelu liittyi masennuslääkkeisiin ja A-studion ohjelmaan niiden jopa vaikeista vieroitusoireista. Masennuslääkkeitä käyttää nykyään suuri määrä ihmisiä. Toki aloitettu aika raflaavasti arvostelemalla psykiatriaa, mutta A-studio käsitteli siis tuossa jaksossa masennuslääkkeitä. Olisi aika ikävää jos aiheesta ei voisi keskustella, jos joku jolla on joku sairaus päättää sen takia lopettaa jonkun vallan toisen lääkityksensä. On kyllä kummallinen argumentti, mutta usein tulee tämäntyyppisiin keskusteluihin aina jossain vaiheessa jeesusteluna.

Mielestäni aikamoisen karhunpalveluksen ihmisille ovat tehneet lääkärit, jotka syystä tai toisesta, tietämättömyyttään tai mitä lie, eivät ole määrätessään lääkkeitä tai välttämättä edes ennen vieroitusta varoittaneet lopetusongelmista ihmisiä vaan ovat saattaneet määrätä niitä aika vähällä informaatiolla potilaalle jopa vähätellen riskejä. Tämä saattaa monia suututtaakin, jotka kärsivät lopetusongelmista, että heille on määrätty lääkkeitä mihin ei pitäisi tulla riippuvuutta, mutta niihin sisältyy jopa vaikeita vieroitusoireita. Jos varoituksia tulisi kunnolla, että vieroitusoireet voi olla vaikeita, eiköhän moni miettisi hyvin paljon tarkemmin, miten lääkkeet purkaa. Moni ei varmaan edes osaa ajatella, minkälaisia ongelmia voi kohdata, jos etenkin lääkkeensä purkaa liian nopeasti vaan oppivat kantapään kautta.

Koska lääkkeet on niin voimakasta tavaraa, ne kannattaa aina purkaa yhteistyössä lääkärin kanssa. Valitettavasti tämä ei ole aina kaikilla onnistunut, ja siksi netistä löytyy nykyään vertaisryhmiä, jossa ihmiset hyvin hitaalla tahdilla toisiaan tukien yrittävät muru kerrallaan lääkkeitä purkaa, usein lääkärien ohjeita hitaammalla tahdilla ja pienemmin pudotuksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin Suomi24:n keskustelussa olisi kun näitä lukee. Sekopäät hakkaavat sekopäitään porukalla yhteen. Ja kohta taas muutama skitsofreniaa sairastava lopettaa lääkityksensä omin päin.

Tämä keskustelu liittyi masennuslääkkeisiin ja A-studion ohjelmaan niiden jopa vaikeista vieroitusoireista. Masennuslääkkeitä käyttää nykyään suuri määrä ihmisiä. Toki aloitettu aika raflaavasti arvostelemalla psykiatriaa, mutta A-studio käsitteli siis tuossa jaksossa masennuslääkkeitä. Olisi aika ikävää jos aiheesta ei voisi keskustella, jos joku jolla on joku sairaus päättää sen takia lopettaa jonkun vallan toisen lääkityksensä. On kyllä kummallinen argumentti, mutta usein tulee tämäntyyppisiin keskusteluihin aina jossain vaiheessa jeesusteluna.

Mielestäni aikamoisen karhunpalveluksen ihmisille ovat tehneet lääkärit, jotka syystä tai toisesta, tietämättömyyttään tai mitä lie, eivät ole määrätessään lääkkeitä tai välttämättä edes ennen vieroitusta varoittaneet lopetusongelmista ihmisiä vaan ovat saattaneet määrätä niitä aika vähällä informaatiolla potilaalle jopa vähätellen riskejä. Tämä saattaa monia suututtaakin, jotka kärsivät lopetusongelmista, että heille on määrätty lääkkeitä mihin ei pitäisi tulla riippuvuutta, mutta niihin sisältyy jopa vaikeita vieroitusoireita. Jos varoituksia tulisi kunnolla, että vieroitusoireet voi olla vaikeita, eiköhän moni miettisi hyvin paljon tarkemmin, miten lääkkeet purkaa. Moni ei varmaan edes osaa ajatella, minkälaisia ongelmia voi kohdata, jos etenkin lääkkeensä purkaa liian nopeasti vaan oppivat kantapään kautta.

Koska lääkkeet on niin voimakasta tavaraa, ne kannattaa aina purkaa yhteistyössä lääkärin kanssa. Valitettavasti tämä ei ole aina kaikilla onnistunut, ja siksi netistä löytyy nykyään vertaisryhmiä, jossa ihmiset hyvin hitaalla tahdilla toisiaan tukien yrittävät muru kerrallaan lääkkeitä purkaa, usein lääkärien ohjeita hitaammalla tahdilla ja pienemmin pudotuksin.

Tässäpä hyvä viesti. Juuri näin.

Lisäisin, että moni varmaan miettisi tarkemmin jo alunperin lääkkeiden aloittamista, jos tietäisi riskistä riippuvuuteen ja hyvinkin vaikeisiin vieroitusoireisiin. Vähintään ihmiselle pitää antaa se tieto, että voi arvioida, mihin on ryhtymässä. Näinhän toimitaaan muutenkin lääketieteessä: Kerrotaan hyödyt, haitat ja riskit.

Tämä on entistä tärkeämpää, koska on todettu useasti kaikkien taholta, että masennuslääkkeitä aloitetaan monesti erittäin pieniin asioihin kevyillä perusteilla. Monesti kyseessä on tilanne, joka ei ole millään tavalla vakava, akuutti tai vaarallinen, ja helposti parannettavissa muilla tavoilla. Juuri kuten tuossa kerrotussa esimerkissä työuupumuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin Suomi24:n keskustelussa olisi kun näitä lukee. Sekopäät hakkaavat sekopäitään porukalla yhteen. Ja kohta taas muutama skitsofreniaa sairastava lopettaa lääkityksensä omin päin.

Tämä keskustelu liittyi masennuslääkkeisiin ja A-studion ohjelmaan niiden jopa vaikeista vieroitusoireista. Masennuslääkkeitä käyttää nykyään suuri määrä ihmisiä. Toki aloitettu aika raflaavasti arvostelemalla psykiatriaa, mutta A-studio käsitteli siis tuossa jaksossa masennuslääkkeitä. Olisi aika ikävää jos aiheesta ei voisi keskustella, jos joku jolla on joku sairaus päättää sen takia lopettaa jonkun vallan toisen lääkityksensä. On kyllä kummallinen argumentti, mutta usein tulee tämäntyyppisiin keskusteluihin aina jossain vaiheessa jeesusteluna.

Mielestäni aikamoisen karhunpalveluksen ihmisille ovat tehneet lääkärit, jotka syystä tai toisesta, tietämättömyyttään tai mitä lie, eivät ole määrätessään lääkkeitä tai välttämättä edes ennen vieroitusta varoittaneet lopetusongelmista ihmisiä vaan ovat saattaneet määrätä niitä aika vähällä informaatiolla potilaalle jopa vähätellen riskejä. Tämä saattaa monia suututtaakin, jotka kärsivät lopetusongelmista, että heille on määrätty lääkkeitä mihin ei pitäisi tulla riippuvuutta, mutta niihin sisältyy jopa vaikeita vieroitusoireita. Jos varoituksia tulisi kunnolla, että vieroitusoireet voi olla vaikeita, eiköhän moni miettisi hyvin paljon tarkemmin, miten lääkkeet purkaa. Moni ei varmaan edes osaa ajatella, minkälaisia ongelmia voi kohdata, jos etenkin lääkkeensä purkaa liian nopeasti vaan oppivat kantapään kautta.

Koska lääkkeet on niin voimakasta tavaraa, ne kannattaa aina purkaa yhteistyössä lääkärin kanssa. Valitettavasti tämä ei ole aina kaikilla onnistunut, ja siksi netistä löytyy nykyään vertaisryhmiä, jossa ihmiset hyvin hitaalla tahdilla toisiaan tukien yrittävät muru kerrallaan lääkkeitä purkaa, usein lääkärien ohjeita hitaammalla tahdilla ja pienemmin pudotuksin.

Kunhan lääkärit edes myöntäisivät, että vieroitusoireet ovat mahdollisia! Nyt tässä on ilmeisesti tapahtunut muutosta, mutta vielä pari vuotta sitten oli tyypillistä, että lääkäri yksinkertaisesti kielsi koko asian mahdottomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja korostan vielä sitä, että ihan nuorille määrättäviä mielialalääkkeitä en ymmärrä alkuunkaan. ADHD/ADD-oireiset erotettuna nyt selvyyden vuoksi masennuksesta kärsivistä

Ihanaa laukoa näitä mielipiteitä ilman mitään ymmärrystä tai osaamista. Kerropa nyt siunattuna suurella viisaudella, miten sitten hoitaisit nuoruusikäisen psykiatrisia ongelmia, jos et hyväksy lääkkeitä kuin ADHD:n hoitoon.

Keskusteluavulla tai terapialla? Toki toimii joillakin, mutta mitäs sitten teet, jos nuori ei halua puhua tai käydä terapiassa? Tai on niin ahdistunut ja rajoittunut sosiaalisesti ettei pysty puhumaan? Tai toimintakyky niin lamaantunut, ettei pysty käymään juttelemassa? Tai psykoottisesta masennuksesta kärsivä? Kerropa vaan miten hoidan niin meikäläinenkin viisastuu. Vai ootko sitä mieltä, että nuori ei ansaitse mahdollista lääkehoidosta saatavaa hyötyä?

Olen tuo, jota lainasit.

Jos mitään ruumiillista vammaa ei nuorella ole, aikamoista on saanut tapahtua lapsuudessa, jotta tuollaiseen umpisolmuun on päädytty. Omaan laajan tuttavapiirin kuuluu koulutettuja ihmisiä hyvistä perhetaustoista ja YHDELLÄKÄÄN lapsella ei syystä tai toisesta ole minkäänlaisia mielenterveys- tai käytösongelmia. Pari tuttua yläasteen opettajaa taas kertoilee tapauksista, joissa huonot kotiolot omaavat lapset oireilevat voimakkaasti ja sekä koulu että hoitavat tahot tuntuvat olevan voimattomia.

Olen sillä tavalla raaka ihminen, etten usko läheskään kaikkien ihmisten sopivan kasvattajiksi siitä huolimatta, että heillä on lapsia. Jos nuori on kuvaamallasi tavalla käyttäytyvä, hän on varmasti oireillut jo varhain ja nopea päätös huostaanotosta olisi saattanut koitua lapsen (=tulevan nuoren) parhaaksi. Eivät käytösongelmat noin vakaviksi muutu yhdessä yössä ja vakavasti häiriintyneen nuoren vanhemmilla on syytä katsoa peiliin.

Mahtavaa, että sinulla on laaja hyvien perheiden tuttavapiiri, jossa ei ole kenelläkään käytös eikä mielenterveysongelmia.

Mikä erottaa hyvä ja huonon perheen? Anna kun arvaan, koulutustaso, varallisuus, kalliit harrastukset osv...

Mikä näissä huonoissa perheissä on vialla ja miten nämä nuoret oireilee?

Tiedän ns. hyvien perheiden lapsia, joilla on esim. viiltelyä ja päihteidenkäyttöä. Ehkä sinulle ei kerrota ihan kaikkia ns. hyvien perheiden ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin Suomi24:n keskustelussa olisi kun näitä lukee. Sekopäät hakkaavat sekopäitään porukalla yhteen. Ja kohta taas muutama skitsofreniaa sairastava lopettaa lääkityksensä omin päin.

Hyvä jos lopettaa, kun löytää siihen tukea. Se onkin ainoa keino vähentää lääkkeiden aiheuttamia aivovaurioita. Elinikäinen lääkitys on kuin elinikäinen lobotomia. Mitä nopeammin tämän ymmärtää, sitä parempi mahdollisuus on toipua.

Vierailija kirjoitti:

ei liity suoraan tähän, mutta voin sanoa että ihmiset mieluiten aina ottaa pilleripurkin, kuin että alkaisivat muuttamaan elintapojaan.

Yksi mieliala- ja psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksista on tyhmentyminen, tutkimustietoa löytyy kyllä. Asioiden mustavalkoistaminen voi toki liittyä myös luontaisesti matalaan älykkyysosamäärään.

Kumman lihava valitsee, liikunnan ja uuden ruokavalion vai pillerit?  No pillerit joka ikinen kerta, vaikkei ois masennustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kumman lihava valitsee, liikunnan ja uuden ruokavalion vai pillerit?  No pillerit joka ikinen kerta, vaikkei ois masennustakaan.

Mitä ihmettä tarkoitat? Miten lihavuus liittyy masennukseen? Pillereillä voi kyllä lihoa ja sen takia jättää ottamatta ne. Mikähän lekuri luulet olevasi.

Milloin otetaan se seuraava askel totuuteen ja myönnetään suoraan, että osalle potilaista lääkkeistä jää mahdollisesti jopa pysyviä haittavaikutuksia? En koskaan hyötynyt niistä tusinasta lääkkeitä joita minulle määrättiin yli kahden vuoden ajan. Minulla oli lievää ahdistusta ja masennusta, ei muuta kuin lääkeresepti kirjoitettiin siltä istumalta. Koskaan ei tarjottu kunnollista keskusteluapua. Pysyviksi haitoiksi jäi huonomuistisuus, kadonnut tunto alapäästä ja hävinneet seksihalut, aivosumu, krooniset uniongelmat, hidastunut aineenvaihdunta, yleinen väsymys ja fyysinen heikkous eikä minulla ole enää valkovuotoa ollut vuosikausiin. Nämä lääkkeet disabloi kehon nornaalitoimintojakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja korostan vielä sitä, että ihan nuorille määrättäviä mielialalääkkeitä en ymmärrä alkuunkaan. ADHD/ADD-oireiset erotettuna nyt selvyyden vuoksi masennuksesta kärsivistä

Ihanaa laukoa näitä mielipiteitä ilman mitään ymmärrystä tai osaamista. Kerropa nyt siunattuna suurella viisaudella, miten sitten hoitaisit nuoruusikäisen psykiatrisia ongelmia, jos et hyväksy lääkkeitä kuin ADHD:n hoitoon.

Keskusteluavulla tai terapialla? Toki toimii joillakin, mutta mitäs sitten teet, jos nuori ei halua puhua tai käydä terapiassa? Tai on niin ahdistunut ja rajoittunut sosiaalisesti ettei pysty puhumaan? Tai toimintakyky niin lamaantunut, ettei pysty käymään juttelemassa? Tai psykoottisesta masennuksesta kärsivä? Kerropa vaan miten hoidan niin meikäläinenkin viisastuu. Vai ootko sitä mieltä, että nuori ei ansaitse mahdollista lääkehoidosta saatavaa hyötyä?

Olen tuo, jota lainasit.

Jos mitään ruumiillista vammaa ei nuorella ole, aikamoista on saanut tapahtua lapsuudessa, jotta tuollaiseen umpisolmuun on päädytty. Omaan laajan tuttavapiirin kuuluu koulutettuja ihmisiä hyvistä perhetaustoista ja YHDELLÄKÄÄN lapsella ei syystä tai toisesta ole minkäänlaisia mielenterveys- tai käytösongelmia. Pari tuttua yläasteen opettajaa taas kertoilee tapauksista, joissa huonot kotiolot omaavat lapset oireilevat voimakkaasti ja sekä koulu että hoitavat tahot tuntuvat olevan voimattomia.

Olen sillä tavalla raaka ihminen, etten usko läheskään kaikkien ihmisten sopivan kasvattajiksi siitä huolimatta, että heillä on lapsia. Jos nuori on kuvaamallasi tavalla käyttäytyvä, hän on varmasti oireillut jo varhain ja nopea päätös huostaanotosta olisi saattanut koitua lapsen (=tulevan nuoren) parhaaksi. Eivät käytösongelmat noin vakaviksi muutu yhdessä yössä ja vakavasti häiriintyneen nuoren vanhemmilla on syytä katsoa peiliin.

Mahtavaa, että sinulla on laaja hyvien perheiden tuttavapiiri, jossa ei ole kenelläkään käytös eikä mielenterveysongelmia.

Mikä erottaa hyvä ja huonon perheen? Anna kun arvaan, koulutustaso, varallisuus, kalliit harrastukset osv...

Mikä näissä huonoissa perheissä on vialla ja miten nämä nuoret oireilee?

Tiedän ns. hyvien perheiden lapsia, joilla on esim. viiltelyä ja päihteidenkäyttöä. Ehkä sinulle ei kerrota ihan kaikkia ns. hyvien perheiden ongelmia.

Huonolla perheellä tarkoitan perhettä, jossa lasten ja vanhempien keskusteluyhteys ei ole kunnossa ja jossa vanhempia ei esimerkiksi kiinnosta lapsensa koulunkäynti/kaverisuhteet/herrastukset/terveys. Usko tai älä, näitäkin perheitä on paljon. Vanhempien tulotasolla ja kalliilla harrastuksilla ei ole mitään tekemistä em. asioiden kanssa.

Toisaalta, vanhempien matala sosioekonominen asia kyllä heijastuu myös lasten hyvinvointiin eli ihan samantekevää se ei tilastollisesti ole.

Ja kyllä, keskustelen ja olen keskustellut aika avoimesti ystävieni kanssa heidän lastensa kasvuun liittyvistä asioista. En tiedä, missä vika mutta hyvin tuntuvat elämässään pärjäävän ainakin ne, jotka ovat opiskelunsa aloittaneet. Ei ole yhtäkään ammattikoulusta valmistuvaa ollut seurattavana mutta tällä hetkellä ainakin lääkäriä, dippainssiä ja kansantaloustieteilijää odotellaan valmistuvaksi. Jopa yksi todella pahasta ja autismin kirjoon luettavasta häiriöstä kärsinyt on kasvatettu niin, että asuu nykyään itsenäisesti opiskelee menestyksekkäästi poliittista historiaa yliopistossa. Tästä jälkimmäisestä tapauksesta olen ajatellut, että ilman todella ihania, fiksuja ja ymmärtäväisiä vanhempia tämä lapsi olisi varmasti tippunut yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle.

Tämä oli vain oma näkemykseni, sinulla saa tietenkin olla omasi enkä koe tarvetta hyökätä omaa käsitystäsi vastaan (toisin, kuin sinä minun). Minusta lapsille ja nuorille määrätään joka tapauksessa mielialalääkkeitä liian heppoisin perustein verrattaessa siihen, ettei mielialalääkkeitten vaikutusmekanismia eikä seuraamuksia vielä tunneta.