Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Runsaan alkoholin käytön lopettaneita tai taukoa pitäneitä? Oliko muilla samoja oireita?
27.01.2020 |
Olen ollut nyt lähemmäs kolme viikkoa juomatta. Alkoholin käyttö oli runsasta, loppua kohti jo päivittäistä.
Ensimmäisen viikon "alkuhuuman" jälkeen ja olon ollessa tietenkin parempi jatkuvien krapuloiden ja aivosumun puuttuessa, olen ollut... Pettynyt ja hämmentynyt.
Odotin tietenkin yhä paranevaa oloa ja virkistymistä, mutta tuon alun jälkeen olen ollut vain väsynyt ja pahoinvoiva.
Päänsärky on päivittäistä ja vellovaa pahaa oloa (raskaana en ole)
Väsyttää ihan samaan malliin kuin ennenkin enkä saa mitään aikaan.
Onko tämä normaalia? Ovatko nämä vielä jotain vieroitusoireita vai mitä ihmettä? Pitäisikö tässä jo mennä lääkäriin, jos tämä onkin jotain muuta, joka on aiemmin jäänyt humalan ja krapuloiden alle piiloon.
Kertokaa joku kokemuksia.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron oman tarinani:
En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja, lähinnä viikonloppuisin join kun ystävien kanssa vietettiin aikaa. Sitten sain sairaskohtauksen ja lääkärit sanoivat että alkoholia ei saa ottaa enään tippaakaan.
Olen nyt ollut reilu pari vuotta ilman alkoholia ja kyllähän tässä on pirteämpi olo mutta vastaavasti sosiaalinen elämä on kadonnut, ystävistä tullut etäisiä ja varmaankin olen sairastunut nyt jonkinlaiseen masennukseen kun ei oikein mikään kiinnosta ja elämä on alkanut tuntumaan turhalta
Juhlapyhät kuten uusivuosi ja juhannus menee kotona yksin nykyään.
Alkoholi kyllä aiheuttaa väsymystä ja se heikentää unen laatua.
Mies 30vTämän ymmärrän että pakko luopua alkoholista aiheuttaa lähinnä kielteisiä seurauksia, kun ei tuollainen juominen ole oikeasti mikään ongelma (paitsi ehkä sen sairautesi kannalta).
Itsehän luovuin tilanteessa jossa olin niin lihava että jos kaaduin esim. liukkaalla, en edes selvänä meinannut päästä sieltä omin avuin ylös, jossa oli todettu rasvamaksa ja kirroosimuutoksiakin, immuniteetti oli päivittäisen juomisen takia jatkuvasti alhaalla joten sairastelin jatkuvasti, lisäksi olin jo ajat sitten ohittnaut sosiaalisen juomisen ja alkanut juomaan salaa yksin kotona. Vähän eri tason juomisen haitat kuin sulla, joten siksi itse koen luopumisen lähinnä positiivisesti. En varmaan kokisi, jos olisin aiemmin harrastabnut noin haitatonta kohtuujuomista kuin sinä.
Näin se juuri on, edelleen on haluja lähteä ystävien kanssa juhlimaan risteilyille,baareihin,festareille,ulkomaille... jne
En ole enään sairas vaan parantunut täysin mutta lääkärit sanoi ettei alkoholia kannata ottaa sen takia kun sairastin vakavan taudin sekä joudun ottamaan päivittäin yhden lääkkeen minkä kanssa ei alkoholia saa ottaa.
Olisi mukava kuulla miten muut raittiit viettää esimerkiksi uuttavuotta tai juhannusta?
Olen aina ollut urheilullinen mutta mitä muuta raittiit tekevät viikonloppuisin kuin urheilee?
En ole edes mennyt firman pikkujouluihin koska ei vaan kiinnosta katsoa kun muut juo ja tavallaan olen jopa kateellinen siitä kun itse en voi juoda ja pitää hauskaa.
Mies 30Itsellä ehkä siinä mielessä eri asia kun itse on ja suurin osa ystävistäkin on perheellisiä, niin juhlat ja muut saa aika kätevästi pidettyä eri henkisenä pelkästään sillä että lapset on mukana. Silloin se on kaikille ihan luontevaa ettei osa juo mitään ja loputkin vain vähän. Mutta kyllä tässä nelikymppisenä on muutenkin niin että osalla tuo juominen ei ole enää ihan hanskassa tai oma terveys on muuten vaan alkanut kiinnostaa ja silloin mukana on aina joitakin jotka ei juo. Se on niin piireistä kiinni. Itselläni on erilaisia ystäväpiirejä. Toisilla se juhla=paljon alkoholia, toisilla alkoholi on sivuosassa ja pääasia on ystävien tapaaminen ja usein hyvä ruoka. Kannattaa vaan yrittää laajentaa ystäväpiiriä. Olet sen ikäinen että monet saa tuossa vaiheessa ensimmäiset lapsensa ja elämäntavat menevät uusiksi, eikä ryyppääminen muutenkaan ole enää niin hienoa.
Tämä on vähän juuri omituinen kommentti kun harva tuttavistani on parisuhteessa ja vain muutamalla on jälkikasvua.
Moni ei edes tavoittele parisuhdetta eikä halua lapsia, minäkään en halua lapsia enkä kaipaa parisuhdetta.
Sinulla tosiaan on erilainen elämä kuin minulla ja tuntemillani ihmisillä koska minun ikäluokastani/tuntemistani ihmisistä lähes jokainen juhlii ja rellestää viikonloppuisin.
Mies 30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron oman tarinani:
En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja, lähinnä viikonloppuisin join kun ystävien kanssa vietettiin aikaa. Sitten sain sairaskohtauksen ja lääkärit sanoivat että alkoholia ei saa ottaa enään tippaakaan.
Olen nyt ollut reilu pari vuotta ilman alkoholia ja kyllähän tässä on pirteämpi olo mutta vastaavasti sosiaalinen elämä on kadonnut, ystävistä tullut etäisiä ja varmaankin olen sairastunut nyt jonkinlaiseen masennukseen kun ei oikein mikään kiinnosta ja elämä on alkanut tuntumaan turhalta
Juhlapyhät kuten uusivuosi ja juhannus menee kotona yksin nykyään.
Alkoholi kyllä aiheuttaa väsymystä ja se heikentää unen laatua.
Mies 30v
Mulle sanoi lekurit samaa sairaskohtauksen jälkeen. Vuosi oli 1998 enkä siis ollut juonut pisaraakaan alkoholia kohtauksen saadessani. No, ei siinä mitään, vuosi meni ilman mitään, sitten kyllästyin.
Juon edelleen silloin tällöin, voin olla viikkoja tai kuukausia ilman, voin juoda lasillisen viiniä tai yhden oluen, tai voin ryypätä viikon putkeen. Ihan niinkuin mua itseäni huvittaa. Joskus vastasin kysymykseen "Miksi sä juot", että siksi kun mua huvittaa. Olen aikuinen ihminen ja teen omat valintani. Kyse ei ole koskaan ollut fyysisestä riippuvuudesta vaan just siitä, että on tappavan tylsää jossain juhlissa istua mehulasin kanssa ja katsoa kun muilla on hauskaa.
Kuka muka kestää humalaisia itse selvinpäin? Niinpä. Ja tohtoreille tiedoksi, hengissä olen edelleen ja oikein hyvässä fyysisessä kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron oman tarinani:
En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja, lähinnä viikonloppuisin join kun ystävien kanssa vietettiin aikaa. Sitten sain sairaskohtauksen ja lääkärit sanoivat että alkoholia ei saa ottaa enään tippaakaan.
Olen nyt ollut reilu pari vuotta ilman alkoholia ja kyllähän tässä on pirteämpi olo mutta vastaavasti sosiaalinen elämä on kadonnut, ystävistä tullut etäisiä ja varmaankin olen sairastunut nyt jonkinlaiseen masennukseen kun ei oikein mikään kiinnosta ja elämä on alkanut tuntumaan turhalta
Juhlapyhät kuten uusivuosi ja juhannus menee kotona yksin nykyään.
Alkoholi kyllä aiheuttaa väsymystä ja se heikentää unen laatua.
Mies 30vTämän ymmärrän että pakko luopua alkoholista aiheuttaa lähinnä kielteisiä seurauksia, kun ei tuollainen juominen ole oikeasti mikään ongelma (paitsi ehkä sen sairautesi kannalta).
Itsehän luovuin tilanteessa jossa olin niin lihava että jos kaaduin esim. liukkaalla, en edes selvänä meinannut päästä sieltä omin avuin ylös, jossa oli todettu rasvamaksa ja kirroosimuutoksiakin, immuniteetti oli päivittäisen juomisen takia jatkuvasti alhaalla joten sairastelin jatkuvasti, lisäksi olin jo ajat sitten ohittnaut sosiaalisen juomisen ja alkanut juomaan salaa yksin kotona. Vähän eri tason juomisen haitat kuin sulla, joten siksi itse koen luopumisen lähinnä positiivisesti. En varmaan kokisi, jos olisin aiemmin harrastabnut noin haitatonta kohtuujuomista kuin sinä.
Näin se juuri on, edelleen on haluja lähteä ystävien kanssa juhlimaan risteilyille,baareihin,festareille,ulkomaille... jne
En ole enään sairas vaan parantunut täysin mutta lääkärit sanoi ettei alkoholia kannata ottaa sen takia kun sairastin vakavan taudin sekä joudun ottamaan päivittäin yhden lääkkeen minkä kanssa ei alkoholia saa ottaa.
Olisi mukava kuulla miten muut raittiit viettää esimerkiksi uuttavuotta tai juhannusta?
Olen aina ollut urheilullinen mutta mitä muuta raittiit tekevät viikonloppuisin kuin urheilee?
En ole edes mennyt firman pikkujouluihin koska ei vaan kiinnosta katsoa kun muut juo ja tavallaan olen jopa kateellinen siitä kun itse en voi juoda ja pitää hauskaa.
Mies 30Itsellä ehkä siinä mielessä eri asia kun itse on ja suurin osa ystävistäkin on perheellisiä, niin juhlat ja muut saa aika kätevästi pidettyä eri henkisenä pelkästään sillä että lapset on mukana. Silloin se on kaikille ihan luontevaa ettei osa juo mitään ja loputkin vain vähän. Mutta kyllä tässä nelikymppisenä on muutenkin niin että osalla tuo juominen ei ole enää ihan hanskassa tai oma terveys on muuten vaan alkanut kiinnostaa ja silloin mukana on aina joitakin jotka ei juo. Se on niin piireistä kiinni. Itselläni on erilaisia ystäväpiirejä. Toisilla se juhla=paljon alkoholia, toisilla alkoholi on sivuosassa ja pääasia on ystävien tapaaminen ja usein hyvä ruoka. Kannattaa vaan yrittää laajentaa ystäväpiiriä. Olet sen ikäinen että monet saa tuossa vaiheessa ensimmäiset lapsensa ja elämäntavat menevät uusiksi, eikä ryyppääminen muutenkaan ole enää niin hienoa.
Tämä on vähän juuri omituinen kommentti kun harva tuttavistani on parisuhteessa ja vain muutamalla on jälkikasvua.
Moni ei edes tavoittele parisuhdetta eikä halua lapsia, minäkään en halua lapsia enkä kaipaa parisuhdetta.
Sinulla tosiaan on erilainen elämä kuin minulla ja tuntemillani ihmisillä koska minun ikäluokastani/tuntemistani ihmisistä lähes jokainen juhlii ja rellestää viikonloppuisin.
Mies 30
Sillä vaan että pari vuotta eteenpäin niin siinä ystäväporukassa on todennäköisesti vähemmistössä ne jotka edelleen juhlii samoin. Kyllä se vaan suurella osalla muuttaa muotoa elämä siinä 30 ja 40 välillä, johtui se sitten perheestä tai muista syistä. Eli kohta et ole enää mikään kummajainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron oman tarinani:
En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja, lähinnä viikonloppuisin join kun ystävien kanssa vietettiin aikaa. Sitten sain sairaskohtauksen ja lääkärit sanoivat että alkoholia ei saa ottaa enään tippaakaan.
Olen nyt ollut reilu pari vuotta ilman alkoholia ja kyllähän tässä on pirteämpi olo mutta vastaavasti sosiaalinen elämä on kadonnut, ystävistä tullut etäisiä ja varmaankin olen sairastunut nyt jonkinlaiseen masennukseen kun ei oikein mikään kiinnosta ja elämä on alkanut tuntumaan turhalta
Juhlapyhät kuten uusivuosi ja juhannus menee kotona yksin nykyään.
Alkoholi kyllä aiheuttaa väsymystä ja se heikentää unen laatua.
Mies 30vTämän ymmärrän että pakko luopua alkoholista aiheuttaa lähinnä kielteisiä seurauksia, kun ei tuollainen juominen ole oikeasti mikään ongelma (paitsi ehkä sen sairautesi kannalta).
Itsehän luovuin tilanteessa jossa olin niin lihava että jos kaaduin esim. liukkaalla, en edes selvänä meinannut päästä sieltä omin avuin ylös, jossa oli todettu rasvamaksa ja kirroosimuutoksiakin, immuniteetti oli päivittäisen juomisen takia jatkuvasti alhaalla joten sairastelin jatkuvasti, lisäksi olin jo ajat sitten ohittnaut sosiaalisen juomisen ja alkanut juomaan salaa yksin kotona. Vähän eri tason juomisen haitat kuin sulla, joten siksi itse koen luopumisen lähinnä positiivisesti. En varmaan kokisi, jos olisin aiemmin harrastabnut noin haitatonta kohtuujuomista kuin sinä.
Näin se juuri on, edelleen on haluja lähteä ystävien kanssa juhlimaan risteilyille,baareihin,festareille,ulkomaille... jne
En ole enään sairas vaan parantunut täysin mutta lääkärit sanoi ettei alkoholia kannata ottaa sen takia kun sairastin vakavan taudin sekä joudun ottamaan päivittäin yhden lääkkeen minkä kanssa ei alkoholia saa ottaa.
Olisi mukava kuulla miten muut raittiit viettää esimerkiksi uuttavuotta tai juhannusta?
Olen aina ollut urheilullinen mutta mitä muuta raittiit tekevät viikonloppuisin kuin urheilee?
En ole edes mennyt firman pikkujouluihin koska ei vaan kiinnosta katsoa kun muut juo ja tavallaan olen jopa kateellinen siitä kun itse en voi juoda ja pitää hauskaa.
Mies 30"En ole enään sairas vaan parantunut täysin mutta lääkärit sanoi ettei alkoholia kannata ottaa sen takia kun sairastin vakavan taudin sekä joudun ottamaan päivittäin yhden lääkkeen minkä kanssa ei alkoholia saa ottaa."
Kuulostaa kyllä todella oudolta, ei nyt edes hoitoalan ihmisenä tule mitään tällaista sairautta jossa toteutuisi:
- sairaus on ohimenevä eikä krooninen
- alkoholin juonnin on lääkekuurin aikana estänyt lääke eikä itsessään sairaus
Joku haimatulehdushan on toki sellainen ettei parane ikinä enää juoda, ja menee ohi. Mutta siinä tapauksessa kukaan tuskin mainitsisi tuota lääkettä jonka aikana ei saa juoda. Sitten on monenlaisiakin kroonisia sairauksia joissa juominen on ongelma, mutta ei tule mieleen kohtuukäytönkin estävää tuollaista paranevaa sairautta.
Minulla tulehtui haima sappikivien takia, makasin teho-osastolla 4 viikkoa ja henki meinasi lähteä, nyt joudun syömään diabeteslääkkeen päivittäin ja sen kanssa ei saa alkoholia ottaa. Olen muuten täysin terve nykyään.
Onko tarpeeksi selvästi sanottu?
Mies 30
Anteeksi tyhmyyteni, mutta mikä lääke se on? Kysyn ihan siksi, että tunnen montakin diabeetikkoa eikä yksikään heistä ole absolutisti. Siksi ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole koskaan ollut fyysisestä riippuvuudesta vaan just siitä, että on tappavan tylsää jossain juhlissa istua mehulasin kanssa ja katsoa kun muilla on hauskaa.
Kuka muka kestää humalaisia itse selvinpäin? Niinpä.
Onko ne sit hyvät juhlat tai kiinnostavia ihmisiä, jos et kestä heitä selvinpäin? Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylös ja lenkille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, melko ravistelevaa luettavaa.
Olen tosiaan odottanut kai jonkinlaista paratiisia lopettamisen jälkeen, ilmeisesti turhaan.Kaipaan humalaa yli kaiken, mutta en sen jälkiseuraamuksia. Käytön lisääntyessä ne seuraamukset alkoivat olla huomattavasti pitkäkestoisempia kuin se ihana nousuhumala.
Tunnen itseni silti tyhjäksi kuoreksi. Olen tylsä ja hiljainen selvinpäin. Elämä on tasaista ja harmaata. Ehkä se tästä. Juoda en aio.
Ap
On olemassa myös alkoholia miedompia päihteitä. En sano että noita pitäisi käyttää, mutta sen rentoutuksen voi saada ilman niitä mainitsemiasi jälkiseuraamuksia.
Addiktiiviselle luonteelle ei kannata suositella päihteitä.
Mieluummin vaikka ylensyöntiä - karkkia, suklaata ja mäkin ranskanperunoita.
Tai nettiriippuvuus.
Ne eivät ole yhtä halvaannuttavia kuin oikeat päihteet.
T: se addiktiosta addiktioon kompastelija
ap siis istut nyt netin ääressä kalsareissa ja mätät shipsejä?
luinko oikein...en ole kanssasi samaa mieltä
Miten laivoja mätetään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole koskaan ollut fyysisestä riippuvuudesta vaan just siitä, että on tappavan tylsää jossain juhlissa istua mehulasin kanssa ja katsoa kun muilla on hauskaa.
Kuka muka kestää humalaisia itse selvinpäin? Niinpä.Onko ne sit hyvät juhlat tai kiinnostavia ihmisiä, jos et kestä heitä selvinpäin? Ohis
Eihän siitä ollut kysymys vaan siitä, että on tylsää olla se ainoa täysin selvinpäin kun muut on iloisessa huppelissa. Asia on ihan eri jos kaikki ovat selvinpäin. Ei niissä ihmisissä mitään vikaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole koskaan ollut fyysisestä riippuvuudesta vaan just siitä, että on tappavan tylsää jossain juhlissa istua mehulasin kanssa ja katsoa kun muilla on hauskaa.
Kuka muka kestää humalaisia itse selvinpäin? Niinpä.Onko ne sit hyvät juhlat tai kiinnostavia ihmisiä, jos et kestä heitä selvinpäin? Ohis
Eihän siitä ollut kysymys vaan siitä, että on tylsää olla se ainoa täysin selvinpäin kun muut on iloisessa huppelissa. Asia on ihan eri jos kaikki ovat selvinpäin. Ei niissä ihmisissä mitään vikaa ole.
Mun pointti on, että jos ei osaa pitää hauskaa ilman viinaa, niin olisi korkea aika opetella. Eihän sen pitäisi vaikuttaa mihinkään jos muut ovat ottaneet muutaman ja itse ei yhtään. Vai?
Siinä vaiheessa kun ihmiset on niin jurrissa että jutut alkaa olla järjettömiä ja kiertää kehää, on aika lähteä kotiin. Sehän on selvä merkki siitä, että joudut juomaan itsesi känniin että siedät heitä. En tarkoittanut että ihmisessä olisi henkilönä jotain vikaa, vaan harva on mitenkään kiinnostava kovassa jurrissa. Oikeasti siis, ellet ole itsekin samassa tilassa.
Vähän samaa tulin utelemaan tuolta "mies30" jolla diabeteslääke estää juomisen laisinkaan, että mikä lääke on kyseessä? Itse olen 1-tyypin diabeetikko,eikä ainakaan insuliinin käyttö estä KOHTUU alkoholin käyttöä,en siis tarkoita mitään ns. läträämistä,vaan lasillista silloin tällöin, tiedän myös tyypin 1 diabeetikkoja, jotka juovat alkoholia ihan enemmänkin, se nyt ei ole hyväksi kenellekkään, enkä sitä suosittele, mutta kohtuu käyttö ei ole kiellettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin kirjoitukset läpi, enkä tunnistanut itseäni mistään kirjoituksesta. Näin meitä alkoholisteja on moneen junaan.
Mä olen nyt vuoden ajan juonut 3-4 päivänä viikossa yhteensä: 3 litraa valkkaria, 30-40 tölkkiä 0.33 olutta. Sitä ennen join viikonloppuisin yhtä runsaasti kerralla, kun arkena olin töissä. En juonut.
Eli mä olen tullut siihen tulokseen, että mä juon tekemisen puutteeseen. Mä en kärsi pahasta olosta, väsymyksestä lähinnä seuraavana päivänä. Sen jälkeinen päivä sitten onkin aurinkoisempi päivä. Tulee tehtyä kaikenlaista kotijuttuja ja niin alkaa se tissuttelu iltaa kohti.
Mä pystyn helposti olemaan seurassa juomatta, vaikka kaikki muut joisi. Olemme työreissussa tai kavereiden mökillä, en välttämättä juo, toisinaan juonkin. Olen kuulemma ihan yhtä hauska tai tylsää seuraa juon tai en. Lasten kanssa missä vaan, en juo tippaakaan, vaikka muut aikuiset ottaisi ne viinit ja oluet ruuan kanssa. Eikä edes harmita. Silloin alkoholi ei ole mua varten, enkä kiukuttele juomattomuuttani kuten moni muu tekee. Esim veljeni on sietämätöntä seuraa, kun seurueessa joku juo ja hänellä ei ole sitä mahdollisuutta.
Mä en örvellä, en oksentele... Osaan lopettaa ajoissa, ehkä ahmi muiden juomia. En ole sammunut koskaan, enkä riitele. Olen erittäinkin sovinnainen humalassa.
Mulla on ollut näitä työttömyysjaksoja silloin tällöin ja meno on samanlaista. Jossain vaiheessa se tissuttelu alkaa. Se nousuhumalan kiilto silmissä, hiljainen nautiskelu. En piilottele juomia perheeltäni, vaan tässä tulee lipiteltyä jutustellessa. Toisilla voi olla kahvia kupissa ja mulla valkkarilasi samalla.
Haen kovasti töitä, että saisin tämän putken taas katki. Tänään olen ollut viidettä päivää juomatta, ihan vaan sattumalta. Mieli on virkeä ja mielessä on kaupoilla käynti. Tiedän, että tänään piipahdan alkon kautta. En haluais, mutta mieli tekee. Nyt vetkuttelen lähtöä, että jospa luiskahtaisi myöhempään iltaan, etten sitten yöllä ala juomaan. Saisin taas yhden selvänpäivän putkeeni.
Yritän aina täällä palstalla näitä tekstejä lukea, jos löytäisin jonkun voimiintumisen punaisen langan. Vaan ei ole vielä löytynyt.
Hyviä päätöksiä ja tuloksia monilla. Jatkakaa samaan malliin. Mä vielä etsin polkuani.
Poltin 35 vuotta röökiii sama juttu,
sairaammaksi meni olo vaikka luulin että nyt alkaa happikin kulkemaan paremmin,
kohta puol vuotta polttamatta ja vieläkin outo olo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa elektrolyytit ja muutkin hivenaineet, liver detox yrttejä kuten koliinia maksallesi. Luulen että maksa alkaa toipuilla. Onnittelut!
Vierailija kirjoitti:
Luin kirjoitukset läpi, enkä tunnistanut itseäni mistään kirjoituksesta. Näin meitä alkoholisteja on moneen junaan.
Mä olen nyt vuoden ajan juonut 3-4 päivänä viikossa yhteensä: 3 litraa valkkaria, 30-40 tölkkiä 0.33 olutta. Sitä ennen join viikonloppuisin yhtä runsaasti kerralla, kun arkena olin töissä. En juonut.
Eli mä olen tullut siihen tulokseen, että mä juon tekemisen puutteeseen. Mä en kärsi pahasta olosta, väsymyksestä lähinnä seuraavana päivänä. Sen jälkeinen päivä sitten onkin aurinkoisempi päivä. Tulee tehtyä kaikenlaista kotijuttuja ja niin alkaa se tissuttelu iltaa kohti.
Mä pystyn helposti olemaan seurassa juomatta, vaikka kaikki muut joisi. Olemme työreissussa tai kavereiden mökillä, en välttämättä juo, toisinaan juonkin. Olen kuulemma ihan yhtä hauska tai tylsää seuraa juon tai en. Lasten kanssa missä vaan, en juo tippaakaan, vaikka muut aikuiset ottaisi ne viinit ja oluet ruuan kanssa. Eikä edes harmita. Silloin alkoholi ei ole mua varten, enkä kiukuttele juomattomuuttani kuten moni muu tekee. Esim veljeni on sietämätöntä seuraa, kun seurueessa joku juo ja hänellä ei ole sitä mahdollisuutta.
Mä en örvellä, en oksentele... Osaan lopettaa ajoissa, ehkä ahmi muiden juomia. En ole sammunut koskaan, enkä riitele. Olen erittäinkin sovinnainen humalassa.
Mulla on ollut näitä työttömyysjaksoja silloin tällöin ja meno on samanlaista. Jossain vaiheessa se tissuttelu alkaa. Se nousuhumalan kiilto silmissä, hiljainen nautiskelu. En piilottele juomia perheeltäni, vaan tässä tulee lipiteltyä jutustellessa. Toisilla voi olla kahvia kupissa ja mulla valkkarilasi samalla.
Haen kovasti töitä, että saisin tämän putken taas katki. Tänään olen ollut viidettä päivää juomatta, ihan vaan sattumalta. Mieli on virkeä ja mielessä on kaupoilla käynti. Tiedän, että tänään piipahdan alkon kautta. En haluais, mutta mieli tekee. Nyt vetkuttelen lähtöä, että jospa luiskahtaisi myöhempään iltaan, etten sitten yöllä ala juomaan. Saisin taas yhden selvänpäivän putkeeni.
Yritän aina täällä palstalla näitä tekstejä lukea, jos löytäisin jonkun voimiintumisen punaisen langan. Vaan ei ole vielä löytynyt.
Hyviä päätöksiä ja tuloksia monilla. Jatkakaa samaan malliin. Mä vielä etsin polkuani.
Kymmenen bisseä ja litra vinkkua päivässä ei ole mitään pikku tissuttelua. Se on ihan ehtaa alkoholismia. Ihan sama vaikka kuinka selittelisit sitä että olet muka niin ihana ihminen vaikka juotkin.
Itsekin vedin samaan tahtiin ja vakuutteluun itselleni että ”ei mulla ole ongelmaa, Matti nykänenkin vetää enemmän, eikä se ole sairas ja tienaa 200 tonnia vuoteen”.
No, minä en samoihin tienesteihin ole päässyt, mutta henki on säilynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän samaa tulin utelemaan tuolta "mies30" jolla diabeteslääke estää juomisen laisinkaan, että mikä lääke on kyseessä? Itse olen 1-tyypin diabeetikko,eikä ainakaan insuliinin käyttö estä KOHTUU alkoholin käyttöä,en siis tarkoita mitään ns. läträämistä,vaan lasillista silloin tällöin, tiedän myös tyypin 1 diabeetikkoja, jotka juovat alkoholia ihan enemmänkin, se nyt ei ole hyväksi kenellekkään, enkä sitä suosittele, mutta kohtuu käyttö ei ole kiellettyä.
Sama. Se on yleensä lähinnä suositus että alkoholia vältettäisiin tai korkeintaan hyvin kohtuudella, koska se voi sotkea niitä sokereita joita lääkityksellä koitetaan korjata. Mutta kyllä yleensä diabeetikot elää alkoholin suhteen ihan samanlaisesti kuin muutkin, omassa tuttavapiirissä ei taida absolutisteja olla sen enempää heissä kuin muissakaan. Ja on tosiaan jopa liikaa juovia sekä 1- että 2-tyypin diabeetikkoja.
Opiskeluaikanani kyllä eräs opiskelukaveri oli vähän pelottavaa bileseuraa kun hänellä oli pistoshoitoinen 1-tyypin diabetes ja oli todella kova ryyppäämään. Ja usein illan päätteeksi meni verensokerit liian alas ja ei välttämättä enää pysynyt oikein mikään sisällä että olisi voinut ottaa sokeria tai jotain syötävää millä sitä nostaa. Eipä siinä kauhean rentona itsekään juhlinut kun piti olla valmiina koko ajan hoitamaan toista tai soittamaan ambulanssi. Ja mitään "jäkätystä" hänen juomisestaan ei sietänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, melko ravistelevaa luettavaa.
Olen tosiaan odottanut kai jonkinlaista paratiisia lopettamisen jälkeen, ilmeisesti turhaan.Kaipaan humalaa yli kaiken, mutta en sen jälkiseuraamuksia. Käytön lisääntyessä ne seuraamukset alkoivat olla huomattavasti pitkäkestoisempia kuin se ihana nousuhumala.
Tunnen itseni silti tyhjäksi kuoreksi. Olen tylsä ja hiljainen selvinpäin. Elämä on tasaista ja harmaata. Ehkä se tästä. Juoda en aio.
Ap
On olemassa myös alkoholia miedompia päihteitä. En sano että noita pitäisi käyttää, mutta sen rentoutuksen voi saada ilman niitä mainitsemiasi jälkiseuraamuksia.
Kaverini pössytteli pilveä, jankkasi samaa mantraa vaarattomuudesta.
Lopputulema oli se, että henget alkoivat puhumaan hänelle ja käskivät vetämään ranteet auki ja tokihan kaveri totteli.
On vieläkin mt-kuntoutuksessa, varmaankin sairaseläkkeelle siirtyy jo kolmikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron oman tarinani:
En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja, lähinnä viikonloppuisin join kun ystävien kanssa vietettiin aikaa. Sitten sain sairaskohtauksen ja lääkärit sanoivat että alkoholia ei saa ottaa enään tippaakaan.
Olen nyt ollut reilu pari vuotta ilman alkoholia ja kyllähän tässä on pirteämpi olo mutta vastaavasti sosiaalinen elämä on kadonnut, ystävistä tullut etäisiä ja varmaankin olen sairastunut nyt jonkinlaiseen masennukseen kun ei oikein mikään kiinnosta ja elämä on alkanut tuntumaan turhalta
Juhlapyhät kuten uusivuosi ja juhannus menee kotona yksin nykyään.
Alkoholi kyllä aiheuttaa väsymystä ja se heikentää unen laatua.
Mies 30vTämän ymmärrän että pakko luopua alkoholista aiheuttaa lähinnä kielteisiä seurauksia, kun ei tuollainen juominen ole oikeasti mikään ongelma (paitsi ehkä sen sairautesi kannalta).
Itsehän luovuin tilanteessa jossa olin niin lihava että jos kaaduin esim. liukkaalla, en edes selvänä meinannut päästä sieltä omin avuin ylös, jossa oli todettu rasvamaksa ja kirroosimuutoksiakin, immuniteetti oli päivittäisen juomisen takia jatkuvasti alhaalla joten sairastelin jatkuvasti, lisäksi olin jo ajat sitten ohittnaut sosiaalisen juomisen ja alkanut juomaan salaa yksin kotona. Vähän eri tason juomisen haitat kuin sulla, joten siksi itse koen luopumisen lähinnä positiivisesti. En varmaan kokisi, jos olisin aiemmin harrastabnut noin haitatonta kohtuujuomista kuin sinä.
Näin se juuri on, edelleen on haluja lähteä ystävien kanssa juhlimaan risteilyille,baareihin,festareille,ulkomaille... jne
En ole enään sairas vaan parantunut täysin mutta lääkärit sanoi ettei alkoholia kannata ottaa sen takia kun sairastin vakavan taudin sekä joudun ottamaan päivittäin yhden lääkkeen minkä kanssa ei alkoholia saa ottaa.
Olisi mukava kuulla miten muut raittiit viettää esimerkiksi uuttavuotta tai juhannusta?
Olen aina ollut urheilullinen mutta mitä muuta raittiit tekevät viikonloppuisin kuin urheilee?
En ole edes mennyt firman pikkujouluihin koska ei vaan kiinnosta katsoa kun muut juo ja tavallaan olen jopa kateellinen siitä kun itse en voi juoda ja pitää hauskaa.
Mies 30"En ole enään sairas vaan parantunut täysin mutta lääkärit sanoi ettei alkoholia kannata ottaa sen takia kun sairastin vakavan taudin sekä joudun ottamaan päivittäin yhden lääkkeen minkä kanssa ei alkoholia saa ottaa."
Kuulostaa kyllä todella oudolta, ei nyt edes hoitoalan ihmisenä tule mitään tällaista sairautta jossa toteutuisi:
- sairaus on ohimenevä eikä krooninen
- alkoholin juonnin on lääkekuurin aikana estänyt lääke eikä itsessään sairaus
Joku haimatulehdushan on toki sellainen ettei parane ikinä enää juoda, ja menee ohi. Mutta siinä tapauksessa kukaan tuskin mainitsisi tuota lääkettä jonka aikana ei saa juoda. Sitten on monenlaisiakin kroonisia sairauksia joissa juominen on ongelma, mutta ei tule mieleen kohtuukäytönkin estävää tuollaista paranevaa sairautta.
Minulla tulehtui haima sappikivien takia, makasin teho-osastolla 4 viikkoa ja henki meinasi lähteä, nyt joudun syömään diabeteslääkkeen päivittäin ja sen kanssa ei saa alkoholia ottaa. Olen muuten täysin terve nykyään.
Onko tarpeeksi selvästi sanottu?
Mies 30Anteeksi tyhmyyteni, mutta mikä lääke se on? Kysyn ihan siksi, että tunnen montakin diabeetikkoa eikä yksikään heistä ole absolutisti. Siksi ihmettelen.
https://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/husari/lehtiarkisto/husari-6-2…
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi että sekaannun ketjuun ilman kokemusta alkoholiongelmista. Mutta tuli mieleen tuosta lyhytterapiakirjoituksesta, että tässäkin on varmaan sama kuin kaikissa muissakin riippuvuuksissa. Kun selättää sen riippuvuuden, pitäisi myös käsitellä ne ongelmat jotka siihen riippuvuuteen ovat johtaneet. (Eihän kukaan jolla on asiat hyvin, koe tarvetta turruttaa itseään alkoholilla - eihän?) Se voi olla vaikeampi, pidempi ja kivuliaampi prosessi kuin itse fyysisen riippuvuuden selättäminen.
Ei mulla ainakaan ole ollut mitään ongelmia joiden takia olisin aloittanut juomisen ja tullut riippuvaiseksi.
Kysymyksiä on siis kovasti lääkkeestä ja se lääke on synjardy, lääkäri sanoi ettei alkoholia pidä ottaa tuon kanssa. Ja lääkäri myös sanoi että kun sairastin tuon haimatulehduksen(sappikivistä johtuva) niin alkoholia ei enään pidä ottaa koska se uusiutuu herkemmin kun sen on kerran sairastanut.
Vaikka sairaskohtauksesta on kulunut jo vuosia niin silti yhä tulee olo että tekisi mieli lähteä juhlimaan mutta en oikein uskalla koska tuohon tulehdukseen voi kuolla(kuten meinasi jo käydä ensimmäisellä kerralla).
Henkisesti se on ollut todella rankaa kun enään ei pääse juhlimaan ja ystävät jos lähtee vaikka laivalle niin ei sinnekkään kiinnosta mennä ainoana selvänä porukasta. Nyt kun olen ollut raittiina muutaman vuoden niin ainoat huonot puolet on juuri se että sosiaalinen elämä on lähes nolla ja jotenkin elämästä on tullut tylsää vaikka urheilen paljon sekä käyn töissä.
Tsemppiä kaikille kohtalon tovereille ja vaikka yksinäisyys tulee juomattomuuden mukana niin pyritään nauttimaan niistä elämän pienistäkin asioista.
Mies 30
Mies 30 olet aivan väärässä siinä että yksinäisyys tulee juomattomuuden mukana. On paljon erilaisia piirejä, joissa alkoholin käyttö ei ole pääasia ja porukassa yksi täysin alkoton ei erotu mitenkään. Unohda tuo uhrimentaliteetti ja ala elää. T. Nainen 30
Alue: Aihe vapaa
Mulla kesti reilu pari kk täyttää alkoholin jättämät aukot. Jotenkin osasin luottaa siihen, että elämä kyllä järjestää jotain tilalle ja tylsä ja tyhjä vaihe menee kyllä ohi. Ja niinhän se meni.
Nykyään kauhistuttaa ajatus, miten vähän aikaa millekään jää jos olisin taas viikosta yli puolet toimettomana ja kyvyttömän kännissä tai krapulassa :D Itse olin niitä ihmisiä jotka vetivät pään täyteen baarissa sen sijaan, että litkisin kotona viiniä kotitöiden ohella.