Lue keskustelun säännöt.
Runsaan alkoholin käytön lopettaneita tai taukoa pitäneitä? Oliko muilla samoja oireita?
27.01.2020 |
Olen ollut nyt lähemmäs kolme viikkoa juomatta. Alkoholin käyttö oli runsasta, loppua kohti jo päivittäistä.
Ensimmäisen viikon "alkuhuuman" jälkeen ja olon ollessa tietenkin parempi jatkuvien krapuloiden ja aivosumun puuttuessa, olen ollut... Pettynyt ja hämmentynyt.
Odotin tietenkin yhä paranevaa oloa ja virkistymistä, mutta tuon alun jälkeen olen ollut vain väsynyt ja pahoinvoiva.
Päänsärky on päivittäistä ja vellovaa pahaa oloa (raskaana en ole)
Väsyttää ihan samaan malliin kuin ennenkin enkä saa mitään aikaan.
Onko tämä normaalia? Ovatko nämä vielä jotain vieroitusoireita vai mitä ihmettä? Pitäisikö tässä jo mennä lääkäriin, jos tämä onkin jotain muuta, joka on aiemmin jäänyt humalan ja krapuloiden alle piiloon.
Kertokaa joku kokemuksia.
Kommentit (182)
Juoppoja molemmat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kirjoitukset läpi, enkä tunnistanut itseäni mistään kirjoituksesta. Näin meitä alkoholisteja on moneen junaan.
Mä olen nyt vuoden ajan juonut 3-4 päivänä viikossa yhteensä: 3 litraa valkkaria, 30-40 tölkkiä 0.33 olutta. Sitä ennen join viikonloppuisin yhtä runsaasti kerralla, kun arkena olin töissä. En juonut.
Eli mä olen tullut siihen tulokseen, että mä juon tekemisen puutteeseen. Mä en kärsi pahasta olosta, väsymyksestä lähinnä seuraavana päivänä. Sen jälkeinen päivä sitten onkin aurinkoisempi päivä. Tulee tehtyä kaikenlaista kotijuttuja ja niin alkaa se tissuttelu iltaa kohti.
Mä pystyn helposti olemaan seurassa juomatta, vaikka kaikki muut joisi. Olemme työreissussa tai kavereiden mökillä, en välttämättä juo, toisinaan juonkin. Olen kuulemma ihan yhtä hauska tai tylsää seuraa juon tai en. Lasten kanssa missä vaan, en juo tippaakaan, vaikka muut aikuiset ottaisi ne viinit ja oluet ruuan kanssa. Eikä edes harmita. Silloin alkoholi ei ole mua varten, enkä kiukuttele juomattomuuttani kuten moni muu tekee. Esim veljeni on sietämätöntä seuraa, kun seurueessa joku juo ja hänellä ei ole sitä mahdollisuutta.
Mä en örvellä, en oksentele... Osaan lopettaa ajoissa, ehkä ahmi muiden juomia. En ole sammunut koskaan, enkä riitele. Olen erittäinkin sovinnainen humalassa.
Mulla on ollut näitä työttömyysjaksoja silloin tällöin ja meno on samanlaista. Jossain vaiheessa se tissuttelu alkaa. Se nousuhumalan kiilto silmissä, hiljainen nautiskelu. En piilottele juomia perheeltäni, vaan tässä tulee lipiteltyä jutustellessa. Toisilla voi olla kahvia kupissa ja mulla valkkarilasi samalla.
Haen kovasti töitä, että saisin tämän putken taas katki. Tänään olen ollut viidettä päivää juomatta, ihan vaan sattumalta. Mieli on virkeä ja mielessä on kaupoilla käynti. Tiedän, että tänään piipahdan alkon kautta. En haluais, mutta mieli tekee. Nyt vetkuttelen lähtöä, että jospa luiskahtaisi myöhempään iltaan, etten sitten yöllä ala juomaan. Saisin taas yhden selvänpäivän putkeeni.
Yritän aina täällä palstalla näitä tekstejä lukea, jos löytäisin jonkun voimiintumisen punaisen langan. Vaan ei ole vielä löytynyt.
Hyviä päätöksiä ja tuloksia monilla. Jatkakaa samaan malliin. Mä vielä etsin polkuani.
Kymmenen bisseä ja litra vinkkua päivässä ei ole mitään pikku tissuttelua. Se on ihan ehtaa alkoholismia. Ihan sama vaikka kuinka selittelisit sitä että olet muka niin ihana ihminen vaikka juotkin.
Itsekin vedin samaan tahtiin ja vakuutteluun itselleni että ”ei mulla ole ongelmaa, Matti nykänenkin vetää enemmän, eikä se ole sairas ja tienaa 200 tonnia vuoteen”.
No, minä en samoihin tienesteihin ole päässyt, mutta henki on säilynyt.
Omasta mielestä toin esille olevani alkoholisti.
Mä olen ymmärtänyt, että tissuttelu tarkoittaa, että juodaan pitkin päivää, tuntitolkulla ja isoja määriä. Saatoin käyttää väärää sanaa.
Olen paljon jutellut läheisteni kanssa juomisestani. Moni ei usko, että mä juon sellaisia määriä kerralla.. kun kuitenkin voin olla juomattakin esim reissussa.
Se alkoholistin määritelmä tuntuu olevan niin karrikoitu. Esim kun tekee nettitestejä, mä saan todella pieniä pisteitä. Lähinnä tulee tuosta määrästä ne pisteet ja tulokseksi varoittelua, että olet vaaravyöhykkeessä sairastua.
Mä olen jo sairastunut alkoholismiin yli 25 vuotta sitten. En ole koskaan vakuutellut, että mulla on kaikki hyvin, vaan tämä singnaali tulee usein mulle ulkoa päin. Läheiset ja nuo testit ja mitkä vaan kirjoittelut.
En toki koko ajan ole vetänyt tuota määrää kuin viimeisen vuoden aikana ja olenhan ollut vuosia täysin ilman, kun lapset tulivat (raskaus ja taaperoaika jne).
Juomattomuus vuosinakin mietin monesti, että kyllä se alkoholismi sieltä taas nostaa päätään jossain vaiheessa. Vaikka jatkuvasti en juo. Silti alkoholi on mielessä. Mistä sitä saa? Mihis saakka kaupat on auki? Ehtisköhän vielä piipahtaa? Paljos täällä maksaa olut?
Yritin tuoda esille, että mä en ole se tyyppillisin densa, joita kaduilla näkee. Koen kuitenkin olevani rapajuoppo, mutten sillanalustoja asusta, enkä edes näytä moiselta rölliltä. Olen siististi pukeutuva ja käyttäyvä perheenäiti. Urheilulliseksikin tituleerattu, pienellä ylipainolla.
Olen kaltaistani juoppo vertaistukea vailla. Eipä sellaisia ole vielä eteen tullut, kun jengi jostain syystä provosoituu musta. Täälläkin tosiaan monenlaista juttua, mutta yksikään ei tunnu omalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kuussa kun juo niin pysyy unenlaatu hyvänä. Lopetin just sen takia useammat ryyppypäivät tai ns "rännit" kun uni oli liian kevyttä. Ja tuli kyllä yleensä päissään sitten sanottua ja tehtyäkin ihan mitä sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Juoppoja molemmat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kirjoitukset läpi, enkä tunnistanut itseäni mistään kirjoituksesta. Näin meitä alkoholisteja on moneen junaan.
Mä olen nyt vuoden ajan juonut 3-4 päivänä viikossa yhteensä: 3 litraa valkkaria, 30-40 tölkkiä 0.33 olutta. Sitä ennen join viikonloppuisin yhtä runsaasti kerralla, kun arkena olin töissä. En juonut.
Eli mä olen tullut siihen tulokseen, että mä juon tekemisen puutteeseen. Mä en kärsi pahasta olosta, väsymyksestä lähinnä seuraavana päivänä. Sen jälkeinen päivä sitten onkin aurinkoisempi päivä. Tulee tehtyä kaikenlaista kotijuttuja ja niin alkaa se tissuttelu iltaa kohti.
Mä pystyn helposti olemaan seurassa juomatta, vaikka kaikki muut joisi. Olemme työreissussa tai kavereiden mökillä, en välttämättä juo, toisinaan juonkin. Olen kuulemma ihan yhtä hauska tai tylsää seuraa juon tai en. Lasten kanssa missä vaan, en juo tippaakaan, vaikka muut aikuiset ottaisi ne viinit ja oluet ruuan kanssa. Eikä edes harmita. Silloin alkoholi ei ole mua varten, enkä kiukuttele juomattomuuttani kuten moni muu tekee. Esim veljeni on sietämätöntä seuraa, kun seurueessa joku juo ja hänellä ei ole sitä mahdollisuutta.
Mä en örvellä, en oksentele... Osaan lopettaa ajoissa, ehkä ahmi muiden juomia. En ole sammunut koskaan, enkä riitele. Olen erittäinkin sovinnainen humalassa.
Mulla on ollut näitä työttömyysjaksoja silloin tällöin ja meno on samanlaista. Jossain vaiheessa se tissuttelu alkaa. Se nousuhumalan kiilto silmissä, hiljainen nautiskelu. En piilottele juomia perheeltäni, vaan tässä tulee lipiteltyä jutustellessa. Toisilla voi olla kahvia kupissa ja mulla valkkarilasi samalla.
Haen kovasti töitä, että saisin tämän putken taas katki. Tänään olen ollut viidettä päivää juomatta, ihan vaan sattumalta. Mieli on virkeä ja mielessä on kaupoilla käynti. Tiedän, että tänään piipahdan alkon kautta. En haluais, mutta mieli tekee. Nyt vetkuttelen lähtöä, että jospa luiskahtaisi myöhempään iltaan, etten sitten yöllä ala juomaan. Saisin taas yhden selvänpäivän putkeeni.
Yritän aina täällä palstalla näitä tekstejä lukea, jos löytäisin jonkun voimiintumisen punaisen langan. Vaan ei ole vielä löytynyt.
Hyviä päätöksiä ja tuloksia monilla. Jatkakaa samaan malliin. Mä vielä etsin polkuani.
Kymmenen bisseä ja litra vinkkua päivässä ei ole mitään pikku tissuttelua. Se on ihan ehtaa alkoholismia. Ihan sama vaikka kuinka selittelisit sitä että olet muka niin ihana ihminen vaikka juotkin.
Itsekin vedin samaan tahtiin ja vakuutteluun itselleni että ”ei mulla ole ongelmaa, Matti nykänenkin vetää enemmän, eikä se ole sairas ja tienaa 200 tonnia vuoteen”.
No, minä en samoihin tienesteihin ole päässyt, mutta henki on säilynyt.
Omasta mielestä toin esille olevani alkoholisti.
Mä olen ymmärtänyt, että tissuttelu tarkoittaa, että juodaan pitkin päivää, tuntitolkulla ja isoja määriä. Saatoin käyttää väärää sanaa.
Olen paljon jutellut läheisteni kanssa juomisestani. Moni ei usko, että mä juon sellaisia määriä kerralla.. kun kuitenkin voin olla juomattakin esim reissussa.
Se alkoholistin määritelmä tuntuu olevan niin karrikoitu. Esim kun tekee nettitestejä, mä saan todella pieniä pisteitä. Lähinnä tulee tuosta määrästä ne pisteet ja tulokseksi varoittelua, että olet vaaravyöhykkeessä sairastua.
Mä olen jo sairastunut alkoholismiin yli 25 vuotta sitten. En ole koskaan vakuutellut, että mulla on kaikki hyvin, vaan tämä singnaali tulee usein mulle ulkoa päin. Läheiset ja nuo testit ja mitkä vaan kirjoittelut.
En toki koko ajan ole vetänyt tuota määrää kuin viimeisen vuoden aikana ja olenhan ollut vuosia täysin ilman, kun lapset tulivat (raskaus ja taaperoaika jne).
Juomattomuus vuosinakin mietin monesti, että kyllä se alkoholismi sieltä taas nostaa päätään jossain vaiheessa. Vaikka jatkuvasti en juo. Silti alkoholi on mielessä. Mistä sitä saa? Mihis saakka kaupat on auki? Ehtisköhän vielä piipahtaa? Paljos täällä maksaa olut? < jatkuvasti mielessä, kyllä alkoholismia sekin on, vaikkei sitä muiden mukana vetelis.Yritin tuoda esille, että mä en ole se tyyppillisin densa, joita kaduilla näkee. Koen kuitenkin olevani rapajuoppo, mutten sillanalustoja asusta, enkä edes näytä moiselta rölliltä. Olen siististi pukeutuva ja käyttäyvä perheenäiti. Urheilulliseksikin tituleerattu, pienellä ylipainolla.
Olen kaltaistani juoppo vertaistukea vailla. Eipä sellaisia ole vielä eteen tullut, kun jengi jostain syystä provosoituu musta. Täälläkin tosiaan monenlaista juttua, mutta yksikään ei tunnu omalta.
Sun pitää kans löytää vaan se junarata.
Vierailija kirjoitti:
Juoppoja molemmat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kirjoitukset läpi, enkä tunnistanut itseäni mistään kirjoituksesta. Näin meitä alkoholisteja on moneen junaan.
Mä olen nyt vuoden ajan juonut 3-4 päivänä viikossa yhteensä: 3 litraa valkkaria, 30-40 tölkkiä 0.33 olutta. Sitä ennen join viikonloppuisin yhtä runsaasti kerralla, kun arkena olin töissä. En juonut.
Eli mä olen tullut siihen tulokseen, että mä juon tekemisen puutteeseen. Mä en kärsi pahasta olosta, väsymyksestä lähinnä seuraavana päivänä. Sen jälkeinen päivä sitten onkin aurinkoisempi päivä. Tulee tehtyä kaikenlaista kotijuttuja ja niin alkaa se tissuttelu iltaa kohti.
Mä pystyn helposti olemaan seurassa juomatta, vaikka kaikki muut joisi. Olemme työreissussa tai kavereiden mökillä, en välttämättä juo, toisinaan juonkin. Olen kuulemma ihan yhtä hauska tai tylsää seuraa juon tai en. Lasten kanssa missä vaan, en juo tippaakaan, vaikka muut aikuiset ottaisi ne viinit ja oluet ruuan kanssa. Eikä edes harmita. Silloin alkoholi ei ole mua varten, enkä kiukuttele juomattomuuttani kuten moni muu tekee. Esim veljeni on sietämätöntä seuraa, kun seurueessa joku juo ja hänellä ei ole sitä mahdollisuutta.
Mä en örvellä, en oksentele... Osaan lopettaa ajoissa, ehkä ahmi muiden juomia. En ole sammunut koskaan, enkä riitele. Olen erittäinkin sovinnainen humalassa.
Mulla on ollut näitä työttömyysjaksoja silloin tällöin ja meno on samanlaista. Jossain vaiheessa se tissuttelu alkaa. Se nousuhumalan kiilto silmissä, hiljainen nautiskelu. En piilottele juomia perheeltäni, vaan tässä tulee lipiteltyä jutustellessa. Toisilla voi olla kahvia kupissa ja mulla valkkarilasi samalla.
Haen kovasti töitä, että saisin tämän putken taas katki. Tänään olen ollut viidettä päivää juomatta, ihan vaan sattumalta. Mieli on virkeä ja mielessä on kaupoilla käynti. Tiedän, että tänään piipahdan alkon kautta. En haluais, mutta mieli tekee. Nyt vetkuttelen lähtöä, että jospa luiskahtaisi myöhempään iltaan, etten sitten yöllä ala juomaan. Saisin taas yhden selvänpäivän putkeeni.
Yritän aina täällä palstalla näitä tekstejä lukea, jos löytäisin jonkun voimiintumisen punaisen langan. Vaan ei ole vielä löytynyt.
Hyviä päätöksiä ja tuloksia monilla. Jatkakaa samaan malliin. Mä vielä etsin polkuani.
Kymmenen bisseä ja litra vinkkua päivässä ei ole mitään pikku tissuttelua. Se on ihan ehtaa alkoholismia. Ihan sama vaikka kuinka selittelisit sitä että olet muka niin ihana ihminen vaikka juotkin.
Itsekin vedin samaan tahtiin ja vakuutteluun itselleni että ”ei mulla ole ongelmaa, Matti nykänenkin vetää enemmän, eikä se ole sairas ja tienaa 200 tonnia vuoteen”.
No, minä en samoihin tienesteihin ole päässyt, mutta henki on säilynyt.
Omasta mielestä toin esille olevani alkoholisti.
Mä olen ymmärtänyt, että tissuttelu tarkoittaa, että juodaan pitkin päivää, tuntitolkulla ja isoja määriä. Saatoin käyttää väärää sanaa.
Olen paljon jutellut läheisteni kanssa juomisestani. Moni ei usko, että mä juon sellaisia määriä kerralla.. kun kuitenkin voin olla juomattakin esim reissussa.
Se alkoholistin määritelmä tuntuu olevan niin karrikoitu. Esim kun tekee nettitestejä, mä saan todella pieniä pisteitä. Lähinnä tulee tuosta määrästä ne pisteet ja tulokseksi varoittelua, että olet vaaravyöhykkeessä sairastua.
Mä olen jo sairastunut alkoholismiin yli 25 vuotta sitten. En ole koskaan vakuutellut, että mulla on kaikki hyvin, vaan tämä singnaali tulee usein mulle ulkoa päin. Läheiset ja nuo testit ja mitkä vaan kirjoittelut.
En toki koko ajan ole vetänyt tuota määrää kuin viimeisen vuoden aikana ja olenhan ollut vuosia täysin ilman, kun lapset tulivat (raskaus ja taaperoaika jne).
Juomattomuus vuosinakin mietin monesti, että kyllä se alkoholismi sieltä taas nostaa päätään jossain vaiheessa. Vaikka jatkuvasti en juo. Silti alkoholi on mielessä. Mistä sitä saa? Mihis saakka kaupat on auki? Ehtisköhän vielä piipahtaa? Paljos täällä maksaa olut? < jatkuvasti mielessä, kyllä alkoholismia sekin on, vaikkei sitä muiden mukana vetelis.Yritin tuoda esille, että mä en ole se tyyppillisin densa, joita kaduilla näkee. Koen kuitenkin olevani rapajuoppo, mutten sillanalustoja asusta, enkä edes näytä moiselta rölliltä. Olen siististi pukeutuva ja käyttäyvä perheenäiti. Urheilulliseksikin tituleerattu, pienellä ylipainolla.
Olen kaltaistani juoppo vertaistukea vailla. Eipä sellaisia ole vielä eteen tullut, kun jengi jostain syystä provosoituu musta. Täälläkin tosiaan monenlaista juttua, mutta yksikään ei tunnu omalta.
Olin vähän samanlainen pitkään kun hain ruokajuomat yhdestä kaupasta töiden jälkeen ja toisesta kaupasta iltajuomat ennen yhdeksää. Enimmäkseen viikolla, vähemmän viikonloppuisin, eli en osannut oikein rentoutua, switch off nappula puuttui.
Vierailija kirjoitti:
Huh, melko ravistelevaa luettavaa.
Olen tosiaan odottanut kai jonkinlaista paratiisia lopettamisen jälkeen, ilmeisesti turhaan.Kaipaan humalaa yli kaiken, mutta en sen jälkiseuraamuksia. Käytön lisääntyessä ne seuraamukset alkoivat olla huomattavasti pitkäkestoisempia kuin se ihana nousuhumala.
Tunnen itseni silti tyhjäksi kuoreksi. Olen tylsä ja hiljainen selvinpäin. Elämä on tasaista ja harmaata. Ehkä se tästä. Juoda en aio.
Ap
Humala laskee kynnystä - teet haluamiasi asioita, joita et selvinpäin kehtaisi. Ratkaisin asian omalla kohdallani heittäytymällä tilanteisiin miettimättä, onko tämä nyt noloa. Aloin käyttäytyä kuin olisin humalassa, olematta humalassa - en nyt sentään joka hetki, mutta niissä tilanteissa, joissa ennen olisin tarvinnut sen rohkaisuryypyn. Eli mene tanssimaan, kehu tuntemattomia, mene istumaan vieraaseen pöytäseurueeseen. Et ole tylsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Mies 30 ja muut,
Kerron tosikertomuksen yhdestä miehestä, joka meni lääkärille ja valitti yleistä apeuttaan ja kyseli, että olenko minä nyt sitten masentunut, tältäkö se masennus tuntuu? Kun mikään ei oikein tunnu miltään, kaikki on vain ankeaa. Työstä tulee elanto ja perhe on mukava, mutta yleinen synkkyys vaivaa.
Lääkäri tutki terveyden ja kyseli ruokavaliosta ja lopulta kysyi, että teetkö mitään mistä sinä pidät? (do you do anything you love doing? ei tapahtunut siis Suomessa). Onko sinulla harrastuksia? Mies sanoi, että ei ole, ainoastaan työ ja perhe-elämä. No, harrastitko mitään lapsena?
Siihen kaveri, että kyllä harrastin pienoisrautatien rakentamista. Kävi ilmi, että rautatiesetti oli vielä tallessa ja lääkäri määräsi pienoisrautatieharrastuksen uudelleenvirittelyn apeuteen. Mies alkoi uudelleen harrastaa lempiharrastustaan. Siinä maassa on perhelääkärisysteemi, ja miehen vaimo tuli vielä kertomaan lääkärille, että hän on saanut entisen miehensä takaisin. Nyt se rakentaa pienoisrautateita, tilaa alan lehtiä ja hengailee muiden rakentajien kanssa. Miehellä on innostunut olemus ja apeus poissa!
Että näin. Olen itsekin hieman addiktiivinen ja vailla merkityksellistä tekemistä, joka tuottaisi iloa. Kuulin tositarinan lääkäriltäni. (heart emoji) Etsiskelen tätä harrastusta.
Pari kysymystä:
Miksi lapset ovat iloisia ilman alkoholia? Mitä vosin oppia heiltä?
Mikä asia tuottaa minulle todellista iloa?
Tämä on muuten ihan hyvä neuvo mutta mitä jos alkoholi on ainoa asia mikä tuo iloa elämään?
Mikään muu asia siis kuin alkoholi ei tuo iloa elämään ja jos ihminen ei pysty enään juomaan niin mitä hänen sitten pitäisi tehdä?
Olenko minä siis masentunut kun en nauti oikein mistään ja koen tämän elämän todella tylsäksi ja alkoholi on ainoa asia mistä saan nautintoa?
Täytyy siis muistaa että ihmiset on erilaisia ja ihmisillä on erilainen elämäntilanne.
Olen entinen alkoholin suurkuluttaja. Useampi annos meni lähes päivittäin. 6 vuotta sitten päätin, että nyt riittää. Sen jälkeen en ole ollut kertaakaan humalassa enkä edes pienessä hiprakassa. En kuitenkaan lopettanut juomista kokonaan, vaan olen satunnaisesti ottanut enintään 2 alkoholiannosta. Tämä on tapahtunut todella harvoin, tavallisesti ei edes joka kuukausi. Nyt mietin, oliko se virhe, että olen antanut itselleni luvan juoda yhden tai kaksi annosta silloin tällöin. Olenko sillä ruokkinut viinanhimoa kaikki nämä vuodet? Tällä hetkellä elän nimittäin erittäin stressaavassa tilanteessa ja voi jestas mikä alkoholinhimo on iskenyt. Ja minä menin ja otin oluen ja se tuntui niin hyvältä! Nyt pyristelen himoa vastaan. Mutta miten ihmeessä pysyä raittiina tilanteessa, jossa koko elämä on aivan kamalaa sontaa tietäen, että viinasta saisi edes hetkeksi kivan olon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella mielenkiintoista lukea näitä! Olen itse ns. menestyvä juoppo, jonka viikonloppujuominen riistäytyi parin viime vuoden aikana jatkuvaksi tissutteluksi. Töissä käyn ja hoidan kaiken huolella, ulkoisesti olen hoikka ja siisti. Unenlaatuni on ihan naurettava ja olen aivan apaattisen väsynyt koko ajan, välillä myös kärtyisä.
Nyt olen ollut nelisen päivää nollalinjalla ja olo on ihan kammottava, tänään iski hirveä pahoinvointi kesken päivän. Tulkitsen että kyse on vieroitusoireista, tuskin raskaanakaan olen. Nyt alkaa tuntua siltä että alkaa riittää, haluan normaalin tunne-elämäni takaisin ja autenttista lepoa. Hoidan juomisellani alemmuudentunteitani, mikä lienee aika yleistä etenkin nuoremmilla naisilla. Pitäisi olla kaunis ja menestynyt ja varakas ja tiedostava ja omanarvontuntoinen mutta herttainen. Edetä uralla ja tehdä lapsia (mikä paradoksi nyky-yhteiskunnassa.) Kaikista ristiriitaisinta on tietty se, että ei tällä tinaamisella ainakaan suorituskyky nouse.
N33
Vierailija kirjoitti:
Luin kirjoitukset läpi, enkä tunnistanut itseäni mistään kirjoituksesta. Näin meitä alkoholisteja on moneen junaan.
Mä olen nyt vuoden ajan juonut 3-4 päivänä viikossa yhteensä: 3 litraa valkkaria, 30-40 tölkkiä 0.33 olutta. Sitä ennen join viikonloppuisin yhtä runsaasti kerralla, kun arkena olin töissä. En juonut.
Eli mä olen tullut siihen tulokseen, että mä juon tekemisen puutteeseen. Mä en kärsi pahasta olosta, väsymyksestä lähinnä seuraavana päivänä. Sen jälkeinen päivä sitten onkin aurinkoisempi päivä. Tulee tehtyä kaikenlaista kotijuttuja ja niin alkaa se tissuttelu iltaa kohti.
Mä pystyn helposti olemaan seurassa juomatta, vaikka kaikki muut joisi. Olemme työreissussa tai kavereiden mökillä, en välttämättä juo, toisinaan juonkin. Olen kuulemma ihan yhtä hauska tai tylsää seuraa juon tai en. Lasten kanssa missä vaan, en juo tippaakaan, vaikka muut aikuiset ottaisi ne viinit ja oluet ruuan kanssa. Eikä edes harmita. Silloin alkoholi ei ole mua varten, enkä kiukuttele juomattomuuttani kuten moni muu tekee. Esim veljeni on sietämätöntä seuraa, kun seurueessa joku juo ja hänellä ei ole sitä mahdollisuutta.
Mä en örvellä, en oksentele... Osaan lopettaa ajoissa, ehkä ahmi muiden juomia. En ole sammunut koskaan, enkä riitele. Olen erittäinkin sovinnainen humalassa.
Mulla on ollut näitä työttömyysjaksoja silloin tällöin ja meno on samanlaista. Jossain vaiheessa se tissuttelu alkaa. Se nousuhumalan kiilto silmissä, hiljainen nautiskelu. En piilottele juomia perheeltäni, vaan tässä tulee lipiteltyä jutustellessa. Toisilla voi olla kahvia kupissa ja mulla valkkarilasi samalla.
Haen kovasti töitä, että saisin tämän putken taas katki. Tänään olen ollut viidettä päivää juomatta, ihan vaan sattumalta. Mieli on virkeä ja mielessä on kaupoilla käynti. Tiedän, että tänään piipahdan alkon kautta. En haluais, mutta mieli tekee. Nyt vetkuttelen lähtöä, että jospa luiskahtaisi myöhempään iltaan, etten sitten yöllä ala juomaan. Saisin taas yhden selvänpäivän putkeeni.
Yritän aina täällä palstalla näitä tekstejä lukea, jos löytäisin jonkun voimiintumisen punaisen langan. Vaan ei ole vielä löytynyt.
Hyviä päätöksiä ja tuloksia monilla. Jatkakaa samaan malliin. Mä vielä etsin polkuani.
Nyt loppuu se sössötys! Korkki kiinni, sa a tana! Juot ihan v i t usti liikaa!
Voimaannuttiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholi tekee ihmisistä onnellisia ja sosiaalisia.
Ilman alkoholia elämä olisi tylsää ja yksinäistä monelle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi juoppo pohtii, miten pystyisi lopettamaan. Joka aamu mietin, että tänään en juo. Ja sitten illalla alko kutsuu... Tätä on jatkunut yli neljä vuotta. Alkaa olla mitta täynnä. Kiloja tullut ja varsinkin vatsa on tiellä kun yritän treenata. Se ärsyttää aivan vietävästi. Yritän motivoitua lopettamiseen ulkonäön kautta kun en muutakaan keksi.
Paljon riippuu siitä miten kauan se runsas alkoholinkäyttö on jatkunut. Kuukauden? Monta kuukautta? Yli vuoden?
Itsellä pahin putki oli noin kuukausi kun join 70-80% päivistä. Fyysiset oireet katosivat kyllä 3-4 päivässä. Mutta henkiset oireet alkoivat helpottaa vasta 2 viikon kuluttua. Ja täysin ne henkiset oireet oli poissa noin 1,5kk kuluttua.
Mitä pitempään putki on jatkunut, sitä enemmän aivot sopeutuneet niin henkisesti kuin fyysisesti alkoholin läsnäoloon. Päänsärky, pahoinvointi, ahdistus, ärtymys jne johtuvat vain siitä että aivot muokkautuneet alkoholin läsnäoloon. Kun alkoholin lopettaa, voi kestää viikkoja tai jopa kuukausia jotta aivot palautuvat normaaliin tilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Mies 30 ja muut,
Kerron tosikertomuksen yhdestä miehestä, joka meni lääkärille ja valitti yleistä apeuttaan ja kyseli, että olenko minä nyt sitten masentunut, tältäkö se masennus tuntuu? Kun mikään ei oikein tunnu miltään, kaikki on vain ankeaa. Työstä tulee elanto ja perhe on mukava, mutta yleinen synkkyys vaivaa.
Lääkäri tutki terveyden ja kyseli ruokavaliosta ja lopulta kysyi, että teetkö mitään mistä sinä pidät? (do you do anything you love doing? ei tapahtunut siis Suomessa). Onko sinulla harrastuksia? Mies sanoi, että ei ole, ainoastaan työ ja perhe-elämä. No, harrastitko mitään lapsena?
Siihen kaveri, että kyllä harrastin pienoisrautatien rakentamista. Kävi ilmi, että rautatiesetti oli vielä tallessa ja lääkäri määräsi pienoisrautatieharrastuksen uudelleenvirittelyn apeuteen. Mies alkoi uudelleen harrastaa lempiharrastustaan. Siinä maassa on perhelääkärisysteemi, ja miehen vaimo tuli vielä kertomaan lääkärille, että hän on saanut entisen miehensä takaisin. Nyt se rakentaa pienoisrautateita, tilaa alan lehtiä ja hengailee muiden rakentajien kanssa. Miehellä on innostunut olemus ja apeus poissa!
Että näin. Olen itsekin hieman addiktiivinen ja vailla merkityksellistä tekemistä, joka tuottaisi iloa. Kuulin tositarinan lääkäriltäni. (heart emoji) Etsiskelen tätä harrastusta.
Pari kysymystä:
Miksi lapset ovat iloisia ilman alkoholia? Mitä vosin oppia heiltä?
Mikä asia tuottaa minulle todellista iloa?
Tämä on muuten ihan hyvä neuvo mutta mitä jos alkoholi on ainoa asia mikä tuo iloa elämään?
Mikään muu asia siis kuin alkoholi ei tuo iloa elämään ja jos ihminen ei pysty enään juomaan niin mitä hänen sitten pitäisi tehdä?
Olenko minä siis masentunut kun en nauti oikein mistään ja koen tämän elämän todella tylsäksi ja alkoholi on ainoa asia mistä saan nautintoa?
Täytyy siis muistaa että ihmiset on erilaisia ja ihmisillä on erilainen elämäntilanne.
Ihan mahdollista että olet masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Juoppoja molemmat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin kirjoitukset läpi, enkä tunnistanut itseäni mistään kirjoituksesta. Näin meitä alkoholisteja on moneen junaan.
Mä olen nyt vuoden ajan juonut 3-4 päivänä viikossa yhteensä: 3 litraa valkkaria, 30-40 tölkkiä 0.33 olutta. Sitä ennen join viikonloppuisin yhtä runsaasti kerralla, kun arkena olin töissä. En juonut.
Eli mä olen tullut siihen tulokseen, että mä juon tekemisen puutteeseen. Mä en kärsi pahasta olosta, väsymyksestä lähinnä seuraavana päivänä. Sen jälkeinen päivä sitten onkin aurinkoisempi päivä. Tulee tehtyä kaikenlaista kotijuttuja ja niin alkaa se tissuttelu iltaa kohti.
Mä pystyn helposti olemaan seurassa juomatta, vaikka kaikki muut joisi. Olemme työreissussa tai kavereiden mökillä, en välttämättä juo, toisinaan juonkin. Olen kuulemma ihan yhtä hauska tai tylsää seuraa juon tai en. Lasten kanssa missä vaan, en juo tippaakaan, vaikka muut aikuiset ottaisi ne viinit ja oluet ruuan kanssa. Eikä edes harmita. Silloin alkoholi ei ole mua varten, enkä kiukuttele juomattomuuttani kuten moni muu tekee. Esim veljeni on sietämätöntä seuraa, kun seurueessa joku juo ja hänellä ei ole sitä mahdollisuutta.
Mä en örvellä, en oksentele... Osaan lopettaa ajoissa, ehkä ahmi muiden juomia. En ole sammunut koskaan, enkä riitele. Olen erittäinkin sovinnainen humalassa.
Mulla on ollut näitä työttömyysjaksoja silloin tällöin ja meno on samanlaista. Jossain vaiheessa se tissuttelu alkaa. Se nousuhumalan kiilto silmissä, hiljainen nautiskelu. En piilottele juomia perheeltäni, vaan tässä tulee lipiteltyä jutustellessa. Toisilla voi olla kahvia kupissa ja mulla valkkarilasi samalla.
Haen kovasti töitä, että saisin tämän putken taas katki. Tänään olen ollut viidettä päivää juomatta, ihan vaan sattumalta. Mieli on virkeä ja mielessä on kaupoilla käynti. Tiedän, että tänään piipahdan alkon kautta. En haluais, mutta mieli tekee. Nyt vetkuttelen lähtöä, että jospa luiskahtaisi myöhempään iltaan, etten sitten yöllä ala juomaan. Saisin taas yhden selvänpäivän putkeeni.
Yritän aina täällä palstalla näitä tekstejä lukea, jos löytäisin jonkun voimiintumisen punaisen langan. Vaan ei ole vielä löytynyt.
Hyviä päätöksiä ja tuloksia monilla. Jatkakaa samaan malliin. Mä vielä etsin polkuani.
Kymmenen bisseä ja litra vinkkua päivässä ei ole mitään pikku tissuttelua. Se on ihan ehtaa alkoholismia. Ihan sama vaikka kuinka selittelisit sitä että olet muka niin ihana ihminen vaikka juotkin.
Itsekin vedin samaan tahtiin ja vakuutteluun itselleni että ”ei mulla ole ongelmaa, Matti nykänenkin vetää enemmän, eikä se ole sairas ja tienaa 200 tonnia vuoteen”.
No, minä en samoihin tienesteihin ole päässyt, mutta henki on säilynyt.
Omasta mielestä toin esille olevani alkoholisti.
Mä olen ymmärtänyt, että tissuttelu tarkoittaa, että juodaan pitkin päivää, tuntitolkulla ja isoja määriä. Saatoin käyttää väärää sanaa.
Olen paljon jutellut läheisteni kanssa juomisestani. Moni ei usko, että mä juon sellaisia määriä kerralla.. kun kuitenkin voin olla juomattakin esim reissussa.
Se alkoholistin määritelmä tuntuu olevan niin karrikoitu. Esim kun tekee nettitestejä, mä saan todella pieniä pisteitä. Lähinnä tulee tuosta määrästä ne pisteet ja tulokseksi varoittelua, että olet vaaravyöhykkeessä sairastua.
Mä olen jo sairastunut alkoholismiin yli 25 vuotta sitten. En ole koskaan vakuutellut, että mulla on kaikki hyvin, vaan tämä singnaali tulee usein mulle ulkoa päin. Läheiset ja nuo testit ja mitkä vaan kirjoittelut.
En toki koko ajan ole vetänyt tuota määrää kuin viimeisen vuoden aikana ja olenhan ollut vuosia täysin ilman, kun lapset tulivat (raskaus ja taaperoaika jne).
Juomattomuus vuosinakin mietin monesti, että kyllä se alkoholismi sieltä taas nostaa päätään jossain vaiheessa. Vaikka jatkuvasti en juo. Silti alkoholi on mielessä. Mistä sitä saa? Mihis saakka kaupat on auki? Ehtisköhän vielä piipahtaa? Paljos täällä maksaa olut? < jatkuvasti mielessä, kyllä alkoholismia sekin on, vaikkei sitä muiden mukana vetelis.Yritin tuoda esille, että mä en ole se tyyppillisin densa, joita kaduilla näkee. Koen kuitenkin olevani rapajuoppo, mutten sillanalustoja asusta, enkä edes näytä moiselta rölliltä. Olen siististi pukeutuva ja käyttäyvä perheenäiti. Urheilulliseksikin tituleerattu, pienellä ylipainolla.
Olen kaltaistani juoppo vertaistukea vailla. Eipä sellaisia ole vielä eteen tullut, kun jengi jostain syystä provosoituu musta. Täälläkin tosiaan monenlaista juttua, mutta yksikään ei tunnu omalta.
Et kai nyt vain selittele että raitistuisit, jos löytäisit juuri itsesi kaltaisen toisen juopon näyttämään mallia ja tukemaan? Kukaan tuskin on tarpeeksi samanlainen täyttämään tätä vaatimusta, koska se on niin kivan joustava. Tällä selityksellä saat juoda loppu ikäsi ja tämä selitys venyy aina juuri sopivaksi.
Ehkä ongelma on siinä että ihmisillä ei ole oikein muuta tekemistä kuin ryypätä.
Esimerkiksi jos käy viikot töissä ja viikonloput sekä juhlapyhät juo ja sitten kun lopettaa juomisen niin sitä on vaikea keksiä mitä muuta mielenkiintoista tekemistä sitä keksisi juomisen tilalle.
Monet pitää tylsänä sitä että viikonloppuisin selvinpäin istutaan syömässä jossain ravintolassa ystävien kesken.
Eli jos lopettaa ryyppäämisen niin elämä käy tylsäksi.
Olisi kyllä mukava tietää mitä ne ihmiset ketkä ei ryyppää tekee viikonloppuisin ja arkisin töiden jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ongelma on siinä että ihmisillä ei ole oikein muuta tekemistä kuin ryypätä.
Esimerkiksi jos käy viikot töissä ja viikonloput sekä juhlapyhät juo ja sitten kun lopettaa juomisen niin sitä on vaikea keksiä mitä muuta mielenkiintoista tekemistä sitä keksisi juomisen tilalle.
Monet pitää tylsänä sitä että viikonloppuisin selvinpäin istutaan syömässä jossain ravintolassa ystävien kesken.
Eli jos lopettaa ryyppäämisen niin elämä käy tylsäksi.
Olisi kyllä mukava tietää mitä ne ihmiset ketkä ei ryyppää tekee viikonloppuisin ja arkisin töiden jälkeen?
Minä lopetin juomisen ja nykyään saan nautintoa pleikkarin pelaamisesta sekä käyn punttisalilla.
Minä käyn töissä ja vapaa ajalla pelailen ja urheilen.
Toki sosiaalinen elämä taantui ja en nykyään juurikaan käy missään ja juhlapäivät tuntuu mitättömiltä. Kieltämättä elämä tuntuu nykyisin tylsältä kun en juo.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ongelma on siinä että ihmisillä ei ole oikein muuta tekemistä kuin ryypätä.
Esimerkiksi jos käy viikot töissä ja viikonloput sekä juhlapyhät juo ja sitten kun lopettaa juomisen niin sitä on vaikea keksiä mitä muuta mielenkiintoista tekemistä sitä keksisi juomisen tilalle.
Monet pitää tylsänä sitä että viikonloppuisin selvinpäin istutaan syömässä jossain ravintolassa ystävien kesken.
Eli jos lopettaa ryyppäämisen niin elämä käy tylsäksi.
Olisi kyllä mukava tietää mitä ne ihmiset ketkä ei ryyppää tekee viikonloppuisin ja arkisin töiden jälkeen?
Mikä siitä juomisesta sitten tekee niin mielenkiintoista? Jos miettii vaikka arki-iltaa, ei sitä iltaa kun on baarissa ja kohtaa ällistyttävän hauskoja ja mielenkiintoisia ihmisiä, jotka on hirvittävän ihastuneita sinuun ( monestikko tätä oikeasti tapahtuu, itselleni ei ihan niin usein kuin toivoin). En itse ole mitään aivan erikoista kehittänyt noihin arki-iltoihin tilalle. Jos ennen join viiniä ja katsoin Game of thronesia niin nyt juon teetä ja katson Viikinkejä. Luen vähän useammin ennen nukkumaan menoa. Menen vähän aikaisemmin nukkumaan. Rehellisyyden nimissä arki-illat ei olleet aivan mielettömän virikkeellisiä aikaisemminkaan.
Viikonloput taas sitten. Esimerkiksi viime viikonloppuna oli kaverin synttärit, lähdin kun porukka alkoi olemaan kännissä ja se tuntui hyvältä. Ilman alkoholiahan sitä itse väsyy ihan normaaliin aikaan ja haluaakin lähteä aikaisin. Sunnuntaina oli sukulointia. Ensi viikonloppuna on pieni kaupunkimatka. En ole päättänyt mitä teen. Tapaan muutaman tutun joita en ole nähnyt pitkään pitkään aikaan, käyn syömässä, ehkä käyn jossain museossa ja kokeilen hotellin saunaa.
Mulla on jonkinmoinen läjä ongelmia, neljä mt-diagnoosia ja uniapnea. "Kuorin" näiden päältä pois pari vuotta päällä olleen alkoholiongelman, mikä kyllä helpotti oloa mutta edelleen on keskimäärin todella paska olo.
Mikä helpotti? No, herään vähän harvemmin ahdistus jo valmiiksi päällä. Jaksan liikkua enemmän kuin ennen. Ihmisten tapaamiseen on hiukan pienempi kynnys kuin ennen. Häpeän itseäni hiukan vähemmän kuin silloin kun join. Ja toki faktaa on että en ole enää myrkyttämässä kroppaani.
Mutta tosiaan, pikavoittoja ei oikein ole odotettavissa jos homma on päässyt addiktion puolelle.
En ole koskaan elämässäni saanut haimatulehdusta enkä niin ole missään vaiheessa väittänytkään.
T. Lainaamasi