Runsaan alkoholin käytön lopettaneita tai taukoa pitäneitä? Oliko muilla samoja oireita?

Minulla on myös lopettaminen aluillaan. Olen tehnyt tämän alun irti taistelun jo monen monta kertaa, silti se tuntuu sietämättömän pahalta. Raittiiksihan en ole päässyt kun kerran olen aina uudestaan päätynyt tähän samaan tilanteeseen.

Hiljattain olin selvinpäin reilusti yli puoli vuotta. Koin sen ajan juurikin tympeänä, vaikka matkustin, kävin konserteissa ja näin ystäviä ja yritin nauttia perhe-elämästä. Luulen että se tympeys johtui enimmäkseen siitä että olin PAKOSTI juomatta. Oikeasti kaipasin ja odotin sitä ensimmäistä humalaa koko ajan. Miehelleni olin myöhemmin vihainen kun hän sanoi, että tuo aika oli parasta suhteemme aikana - minähän olin vain kärsinyt ja kärvistellyt!

Nyt olen taas astetta motivoituneempi. Ja tiedän, että huono fiilis, väsymys ja tympeys kuuluu asiaan. Se ei ole juomattomuuden, vaan juomisen syytä!

Kiitos muuten tästä ketjusta ja jo näistä muutamista kommenteista. Tarvitsin näitä tähän omaan "uuteen alkuuni".

Ap, lue näitä uudestaan kun tulee tiukka paikka. Tässä on ollut paljon aitoa asiaa. Ja tsemppiä minultakin <3 kyllä me onnistumme!

Ap, sun kannattaa myös ottaa kunnon vitamiini- ja hivenainekuuri. Pitkällinen alkoholinkäyttö sekoittaa paitsi aivokemian, myös muun kehon kemiallisen toiminnan. Voit kärsiä raudanpuutteesta tai muista puutoksista. Pidä huolta säännöllisestä, terveellisestä ruokailusta ja liikunnasta, äläkä unohda henkistä hyvinvointia. Tee mukavia asioita, jotka saa sulle hyvää oloa. Ja anna itsellesi aikaa toipua.

Vierailija kirjoitti:

Kerron oman tarinani:

En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja, lähinnä viikonloppuisin join kun ystävien kanssa vietettiin aikaa. Sitten sain sairaskohtauksen ja lääkärit sanoivat että alkoholia ei saa ottaa enään tippaakaan.

Olen nyt ollut reilu pari vuotta ilman alkoholia ja kyllähän tässä on pirteämpi olo mutta vastaavasti sosiaalinen elämä on kadonnut, ystävistä tullut etäisiä ja varmaankin olen sairastunut nyt jonkinlaiseen masennukseen kun ei oikein mikään kiinnosta ja elämä on alkanut tuntumaan turhalta

Juhlapyhät kuten uusivuosi ja juhannus menee kotona yksin nykyään.

Alkoholi kyllä aiheuttaa väsymystä ja se heikentää unen laatua.

Mies 30v

Mieheltäni on häipynyt monet ystävät sen jälkeen kun ei enää juo. Mutta oliko ne sitten ylipäätään mitään ystäviä, jos niiden kanssa ei pysty muuta tekemään kuin juomaan? Hän on aloittanut sitten uusia urheiluharrastuksia. Eihän niistä heti mitään uusia luottoystäviä löydy, mutta kuitenkin kivaa tekemistä ja ihmiskontakteja. Ja jotkut niistä vanhoistakin kavereista on lähteneet näihin mukaan kun on tajunnut pyytää.

En nyt juonut erityisen paljon mutta lopettamisen jälkeen oli kuvotus ja huimaus vielä pari kuukautta lopettamisen jälkeen. Ja myös alakulo tuli siitä että kaikki sosiaalinen elämä tuntuu Suomessa pyörivän viinan ympärillä. Mutta nyt neljän vuoden jälkeen en välillä edes muista että olen joskus juonut. Vapaa-aikaan on tullut toisenlaisia harrastuksia, kuten opiskelu, teatteri ja koirat. Joten paratiisi ei tule heti jos koskaan, mutten kaipaa juomista. Se ihmetyttää että jopa lääkärit ym. pitävät juomattomuutta outona.

Minä join runsaasti joka viikonloppu noin 30 vuotta. 1,5 vuotta sitten lopetin niin, että nykyään tulee otettua pari kertaa vuodessa tyyliin pikkujouluissa tms. 

Meni pitkän aikaa, etten huomannut oikein mitään eroa. Ei pudonnut paino, ei muuttunut iho ihanaksi, ei parantunut unenlaatu, ei todellakaan oikein mitään mainittavaa. Pettynyt olin minäkin, kun odotin, että tuntuis jotenkin tosi erilaiselta. 

Jatkoin kuitenkin juomattomuutta ja muutos tapahtui vaivihkaa huomaamatta. Koen arjessa onnellisuutta, jota en koskaan aikaisemmin kokenut. Minulla on tyyni ja sisäisesti rauhallinen, hyvä olo. En voisi kuvitellakaan tissuttelevani viiniä koko viikonloppua. On ihan mahtavaa, kun voi tehdä sitä mitä haluaa ilman, että on krapulaa tms.

Olen käynyt myös keikoilla jne., niin, että oon juonut 2-3 siideriä/olutta illan aikana ja sitten ihan tyytyväisenä puolilta öin kotiin. Oon myös istunut iltaa työkavereiden kanssa niin, että muut on dokanneet ja minä olen juonut ekan bissen jälkeen kokista ja lähtenyt kotiin sitten, kun en oo jaksanut enää kuunnella. Ihan tosi kivoja iltoja on olleet nuokin. Oma aikaisempi ystäväpiirini on sellaista "ilo ilman viinaa, on teeskentelyä" -porukkaa, joten heitä en valitettavasti enää kovin paljoa halua tapailla, mutta onneksi on löytynyt duunin kautta noita uusia kavereita, joilla ei ole minusta sellaista käsitystä, että juon paljon, niin voin sitten ihan ilman kummempia selityksiä olla se vähän juova porukassa.

Toivon, että AP jatkat raittiutta, vaikka ei tässä vaiheessa kovin palkitsevalta tunnukaan. Mulla ei ole paluuta entiseen elämään, niin paljon parempaa on tämä nykyinen!

Minä join n. 4 kertaa viikossa ja humalahakuisesti 30 vuotta. Nyt raittiina 3 vuotta. Minulle lopetus oli käsittämättömän helppoa. Huono oloni koheni melko lailla välittömästi, kun lopetin juomisen, eli varmasti suurin vaikutus oli korvien välissä. Henkinen pahoinvointini siis loppui, eikä fyysisiä juurikaan ollut muuten kuin juodessani. Aloitin lenkkeilyn ja kuntosalilla käynnin, jota olen jatkanut koko ajan. Nyt kehoni omat endorfiinit antavat niin mahtavaa hyvää oloa pienistäkin liikunnallisista suoritteista, että harmittaa, kun kesti 30 vuotta ennen kuin ymmärsin lopettaa juomisen.

10 kg minusta lähti heti alussa pois ja luulen sen olleen vain ylimääräistä nestettä kehossani, koska kaikenlainen pöhötys ja turvotuskin häipyi.

Nykyään teen muutamassa tunnissa ne toimet, joihin minulla meni juomisaikoinani viikko.

Joillakin vie pidemmän aikaa tuo "puhdistuminen", mutta niin tulee käymään myös sinulle. Ota liikunta mukaan kuvioihin, äläkä jää paikalleen makaamaan, koska muuten sä löydät itsesi taas kupin äärestä.

Vierailija kirjoitti:

Huh, melko ravistelevaa luettavaa.

Olen tosiaan odottanut kai jonkinlaista paratiisia lopettamisen jälkeen, ilmeisesti turhaan.

Kaipaan humalaa yli kaiken, mutta en sen jälkiseuraamuksia. Käytön lisääntyessä ne seuraamukset alkoivat olla huomattavasti pitkäkestoisempia kuin se ihana nousuhumala.

Tunnen itseni silti tyhjäksi kuoreksi. Olen tylsä ja hiljainen selvinpäin. Elämä on tasaista ja harmaata. Ehkä se tästä. Juoda en aio.

Ap

Toi on juuri se pointti, huonot olot menevät lopulta reilusti pidemmiksi, kuin nousuhumala. Itse join 35 vuotta. Lopulta miltei päivittäin viimeiset kymmenen vuotta. Loppuaikoina nousuhumalasta nautti tunnin ja 2 päivää enemmän tai vähemmän pahasta olosta. Yritin monta kertaa päästä irti, kävin aa-istunnoissa, joiden pitäisi olla luottamuksellisia keskustelupaikkoja, no saihan siitä jotkut tietää, vaikka en itse kertonut asiasta kenellekään. Kaupungin päihdetyöntekijöiden (vitsi) kanssa juttusilla, sieltä ei saanut mitään työkaluja raittiuden alkuun, ei mitään. Avominneen laitoin rahaa pari-kolme tonnia, siellähän rangaistaan sakoilla, jos sorrut yhdenkään kerran, no tuolla käydessäni alkoholinkäyttöni lisääntyi. Toi viimeinenhän perustuu käsittääkseni Lapuan Minnesota hoitomalliin, joka on nyt menossa konkurssiin.

Lopulta 3 vuotta sitten päätin, että nyt loppui avun haku ja päätin, että korkki on ja pysyy kiinni, ilman sen suurempia kommervenkkejä. Ajattelin että sen verran mulla on selkärankaa, että nyt se taatusti loppuu. No, loppuihan se ja loppui lopulta yllättävänkin helposti, varsinkin siihen nähden, kuinka kauan olin ollut todellinen suurkuluttaja. Eli raittiina 3 vuotta, enkä ole ikävää kokenut tuota entistä parasta ystävääni kohtaan, joka ennen "ratkoi" kaikki ongelmani. Tsemppiä sulle, kyllä sä siihen pystyt.

Onko kellään ollut sydämen muljahteluja/lisälyöntejä? Pari viikkoa lopettamisen jälkeen alkoi muljahdella päivittäin ja monta kertaa. Sitten jos taas alkaa ottaa, niin muljahtelee jokusen päivän ja sitten tasoittuu. Alkoholistahan nuo varmaan alun alkujaan alkoivat, mutta huolestuttaa että ne alkavat vaikka on lopettanut. Nyt aloitan toistaiseksi täysraittiuden ja paremman ruokavalion ja saan toivottavasti painon tippumaan.

Voiko nuo lopettamisesta huolimatta tulevat muljahtelut johtua ihan vain siitä, että hermosto/elimistö on niin tottunut alkoholiin, että aikansa tulee tuollaisia oireita? Lääkäriin en kehtaisi vielä mennä, koska en halua kertoa että alkoholin käyttö on ollut todella runsasta. Pelkään nimittäin mahdollisten verikokeiden tuloksia... (jos mittaisivat maksa-arvot). 

Vierailija kirjoitti:

Kerron oman tarinani:

En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja, lähinnä viikonloppuisin join kun ystävien kanssa vietettiin aikaa. Sitten sain sairaskohtauksen ja lääkärit sanoivat että alkoholia ei saa ottaa enään tippaakaan.

Olen nyt ollut reilu pari vuotta ilman alkoholia ja kyllähän tässä on pirteämpi olo mutta vastaavasti sosiaalinen elämä on kadonnut, ystävistä tullut etäisiä ja varmaankin olen sairastunut nyt jonkinlaiseen masennukseen kun ei oikein mikään kiinnosta ja elämä on alkanut tuntumaan turhalta

Juhlapyhät kuten uusivuosi ja juhannus menee kotona yksin nykyään.

Alkoholi kyllä aiheuttaa väsymystä ja se heikentää unen laatua.

Mies 30v

Tämän ymmärrän että pakko luopua alkoholista aiheuttaa lähinnä kielteisiä seurauksia, kun ei tuollainen juominen ole oikeasti mikään ongelma (paitsi ehkä sen sairautesi kannalta). 

Itsehän luovuin tilanteessa jossa olin niin lihava että jos kaaduin esim. liukkaalla, en edes selvänä meinannut päästä sieltä omin avuin ylös, jossa oli todettu rasvamaksa ja kirroosimuutoksiakin, immuniteetti oli päivittäisen juomisen takia jatkuvasti alhaalla joten sairastelin jatkuvasti, lisäksi olin jo ajat sitten ohittnaut sosiaalisen juomisen ja alkanut juomaan salaa yksin kotona. Vähän eri tason juomisen haitat kuin sulla, joten siksi itse koen luopumisen lähinnä positiivisesti. En varmaan kokisi, jos olisin aiemmin harrastabnut noin haitatonta kohtuujuomista kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään ollut sydämen muljahteluja/lisälyöntejä? Pari viikkoa lopettamisen jälkeen alkoi muljahdella päivittäin ja monta kertaa. Sitten jos taas alkaa ottaa, niin muljahtelee jokusen päivän ja sitten tasoittuu. Alkoholistahan nuo varmaan alun alkujaan alkoivat, mutta huolestuttaa että ne alkavat vaikka on lopettanut. Nyt aloitan toistaiseksi täysraittiuden ja paremman ruokavalion ja saan toivottavasti painon tippumaan.

Voiko nuo lopettamisesta huolimatta tulevat muljahtelut johtua ihan vain siitä, että hermosto/elimistö on niin tottunut alkoholiin, että aikansa tulee tuollaisia oireita? Lääkäriin en kehtaisi vielä mennä, koska en halua kertoa että alkoholin käyttö on ollut todella runsasta. Pelkään nimittäin mahdollisten verikokeiden tuloksia... (jos mittaisivat maksa-arvot). 

Joo, ja nuo rytmihäiriöt ilman muita oireita (esim. rintakipu rasituksessa) ei ole juuri koskaan mitenkään vaarallisia, ei niiden takia kiire lääkäriin ole.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi tuli alakulo. Kun ne kaikki alkoholilla turrutetut ajatukset ja tunteet tuli ja ne piti vaan tuntea ja ajatella läpi. Ei pääse sinne turtaan oloon pakoon. Itsellä kävi jossain vaiheessa mielessä jo onko avioliittokin pysynyt kasassa vain siksi että olen turruttanut tunteet. Mutta kyllä se siitä sitten alkoi helpottamaan, kun huomaa että sitä kestääkin ne tunteet. Antaa tulla ja mennä vaan.

Sama täällä.😔

Kun on sotkenut aivokemiansa huolella, menee kuukausia, että se alkaa palautua.

Alkoholi käyttää tyhjiin mielihyvähormonit, välittäjäaineet. Kemiallista pikavippiä, josta on nyt sitten maksettava sekä pääoma että korot.

Varsinaisesti ei ole kyse siitä, että susta poistuisi mitään ”myrkkyjä” enää. Se vaihe on suht lyhyt. Jostain syystä tuota mielikuvaa vaan monet käyttävät.

Vertsustukiryhmät ovat jees.

Vieroitusoireita.

Odottele pari kuukautta vielä ja vasta sitten lääkäriin..

Itse join enempi vähempi yli 20 vuotta, siinä lopettamisessa meni kolmisen kuukautta että pääsi pahimman yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron oman tarinani:

En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja, lähinnä viikonloppuisin join kun ystävien kanssa vietettiin aikaa. Sitten sain sairaskohtauksen ja lääkärit sanoivat että alkoholia ei saa ottaa enään tippaakaan.

Olen nyt ollut reilu pari vuotta ilman alkoholia ja kyllähän tässä on pirteämpi olo mutta vastaavasti sosiaalinen elämä on kadonnut, ystävistä tullut etäisiä ja varmaankin olen sairastunut nyt jonkinlaiseen masennukseen kun ei oikein mikään kiinnosta ja elämä on alkanut tuntumaan turhalta

Juhlapyhät kuten uusivuosi ja juhannus menee kotona yksin nykyään.

Alkoholi kyllä aiheuttaa väsymystä ja se heikentää unen laatua.

Mies 30v

Tämän ymmärrän että pakko luopua alkoholista aiheuttaa lähinnä kielteisiä seurauksia, kun ei tuollainen juominen ole oikeasti mikään ongelma (paitsi ehkä sen sairautesi kannalta). 

Itsehän luovuin tilanteessa jossa olin niin lihava että jos kaaduin esim. liukkaalla, en edes selvänä meinannut päästä sieltä omin avuin ylös, jossa oli todettu rasvamaksa ja kirroosimuutoksiakin, immuniteetti oli päivittäisen juomisen takia jatkuvasti alhaalla joten sairastelin jatkuvasti, lisäksi olin jo ajat sitten ohittnaut sosiaalisen juomisen ja alkanut juomaan salaa yksin kotona. Vähän eri tason juomisen haitat kuin sulla, joten siksi itse koen luopumisen lähinnä positiivisesti. En varmaan kokisi, jos olisin aiemmin harrastabnut noin haitatonta kohtuujuomista kuin sinä.

Näin se juuri on, edelleen on haluja lähteä ystävien kanssa juhlimaan risteilyille,baareihin,festareille,ulkomaille... jne

En ole enään sairas vaan parantunut täysin mutta lääkärit sanoi ettei alkoholia kannata ottaa sen takia kun sairastin vakavan taudin sekä joudun ottamaan päivittäin yhden lääkkeen minkä kanssa ei alkoholia saa ottaa.

Olisi mukava kuulla miten muut raittiit viettää esimerkiksi uuttavuotta tai juhannusta?

Olen aina ollut urheilullinen mutta mitä muuta raittiit tekevät viikonloppuisin kuin urheilee?

En ole edes mennyt firman pikkujouluihin koska ei vaan kiinnosta katsoa kun muut juo ja tavallaan olen jopa kateellinen siitä kun itse en voi juoda ja pitää hauskaa.

Mies 30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron oman tarinani:

En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja, lähinnä viikonloppuisin join kun ystävien kanssa vietettiin aikaa. Sitten sain sairaskohtauksen ja lääkärit sanoivat että alkoholia ei saa ottaa enään tippaakaan.

Olen nyt ollut reilu pari vuotta ilman alkoholia ja kyllähän tässä on pirteämpi olo mutta vastaavasti sosiaalinen elämä on kadonnut, ystävistä tullut etäisiä ja varmaankin olen sairastunut nyt jonkinlaiseen masennukseen kun ei oikein mikään kiinnosta ja elämä on alkanut tuntumaan turhalta

Juhlapyhät kuten uusivuosi ja juhannus menee kotona yksin nykyään.

Alkoholi kyllä aiheuttaa väsymystä ja se heikentää unen laatua.

Mies 30v

Tämän ymmärrän että pakko luopua alkoholista aiheuttaa lähinnä kielteisiä seurauksia, kun ei tuollainen juominen ole oikeasti mikään ongelma (paitsi ehkä sen sairautesi kannalta). 

Itsehän luovuin tilanteessa jossa olin niin lihava että jos kaaduin esim. liukkaalla, en edes selvänä meinannut päästä sieltä omin avuin ylös, jossa oli todettu rasvamaksa ja kirroosimuutoksiakin, immuniteetti oli päivittäisen juomisen takia jatkuvasti alhaalla joten sairastelin jatkuvasti, lisäksi olin jo ajat sitten ohittnaut sosiaalisen juomisen ja alkanut juomaan salaa yksin kotona. Vähän eri tason juomisen haitat kuin sulla, joten siksi itse koen luopumisen lähinnä positiivisesti. En varmaan kokisi, jos olisin aiemmin harrastabnut noin haitatonta kohtuujuomista kuin sinä.

Näin se juuri on, edelleen on haluja lähteä ystävien kanssa juhlimaan risteilyille,baareihin,festareille,ulkomaille... jne

Olisi mukava kuulla miten muut raittiit viettää esimerkiksi uuttavuotta tai juhannusta?

Olen aina ollut urheilullinen mutta mitä muuta raittiit tekevät viikonloppuisin kuin urheilee?

En ole edes mennyt firman pikkujouluihin koska ei vaan kiinnosta katsoa kun muut juo ja tavallaan olen jopa kateellinen siitä kun itse en voi juoda ja pitää hauskaa.

Mies 30

Teen ihan mitä huvittaa mutta ilman alkoholia. Käyn juhlissa, syön ja juon alkoholittomia juomia, ja poistun paikalta silloin kun muut alkavat tulla (liian) humalaan. Minulla on hauskoja ystäviä, eikä minun hauskuuteni ole siitä kiinni juonko itse alkoholia. Tietysti vasta aloittelevan raitistelijan kannattaa pysyä pois juovista seurueista niin kauan, kunnes on itse varmalla pohjalla oman juomattomuuden kanssa. Mutta voit esimerkiksi ehdottaa kavereillesi, että menette hyvään ruokaravintolaan sen baarin sijasta, jolloin sinäkin voit nauttia ruuasta etkä pelkästään kökkiä katsomassa kun toiset litkii kaljaa tuntikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron oman tarinani:

En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja, lähinnä viikonloppuisin join kun ystävien kanssa vietettiin aikaa. Sitten sain sairaskohtauksen ja lääkärit sanoivat että alkoholia ei saa ottaa enään tippaakaan.

Olen nyt ollut reilu pari vuotta ilman alkoholia ja kyllähän tässä on pirteämpi olo mutta vastaavasti sosiaalinen elämä on kadonnut, ystävistä tullut etäisiä ja varmaankin olen sairastunut nyt jonkinlaiseen masennukseen kun ei oikein mikään kiinnosta ja elämä on alkanut tuntumaan turhalta

Juhlapyhät kuten uusivuosi ja juhannus menee kotona yksin nykyään.

Alkoholi kyllä aiheuttaa väsymystä ja se heikentää unen laatua.

Mies 30v

Tämän ymmärrän että pakko luopua alkoholista aiheuttaa lähinnä kielteisiä seurauksia, kun ei tuollainen juominen ole oikeasti mikään ongelma (paitsi ehkä sen sairautesi kannalta). 

Itsehän luovuin tilanteessa jossa olin niin lihava että jos kaaduin esim. liukkaalla, en edes selvänä meinannut päästä sieltä omin avuin ylös, jossa oli todettu rasvamaksa ja kirroosimuutoksiakin, immuniteetti oli päivittäisen juomisen takia jatkuvasti alhaalla joten sairastelin jatkuvasti, lisäksi olin jo ajat sitten ohittnaut sosiaalisen juomisen ja alkanut juomaan salaa yksin kotona. Vähän eri tason juomisen haitat kuin sulla, joten siksi itse koen luopumisen lähinnä positiivisesti. En varmaan kokisi, jos olisin aiemmin harrastabnut noin haitatonta kohtuujuomista kuin sinä.

Näin se juuri on, edelleen on haluja lähteä ystävien kanssa juhlimaan risteilyille,baareihin,festareille,ulkomaille... jne

En ole enään sairas vaan parantunut täysin mutta lääkärit sanoi ettei alkoholia kannata ottaa sen takia kun sairastin vakavan taudin sekä joudun ottamaan päivittäin yhden lääkkeen minkä kanssa ei alkoholia saa ottaa.

Olisi mukava kuulla miten muut raittiit viettää esimerkiksi uuttavuotta tai juhannusta?

Olen aina ollut urheilullinen mutta mitä muuta raittiit tekevät viikonloppuisin kuin urheilee?

En ole edes mennyt firman pikkujouluihin koska ei vaan kiinnosta katsoa kun muut juo ja tavallaan olen jopa kateellinen siitä kun itse en voi juoda ja pitää hauskaa.

Mies 30

"En ole enään sairas vaan parantunut täysin mutta lääkärit sanoi ettei alkoholia kannata ottaa sen takia kun sairastin vakavan taudin sekä joudun ottamaan päivittäin yhden lääkkeen minkä kanssa ei alkoholia saa ottaa."

Kuulostaa kyllä todella oudolta, ei nyt edes hoitoalan ihmisenä tule mitään tällaista sairautta jossa toteutuisi:

- sairaus on ohimenevä eikä krooninen

- alkoholin juonnin on lääkekuurin aikana estänyt lääke eikä itsessään sairaus

Joku haimatulehdushan on toki sellainen ettei parane ikinä enää juoda, ja menee ohi. Mutta siinä tapauksessa kukaan tuskin mainitsisi tuota lääkettä jonka aikana ei saa juoda. Sitten on monenlaisiakin kroonisia sairauksia joissa juominen on ongelma, mutta ei tule mieleen kohtuukäytönkin estävää tuollaista paranevaa sairautta.

Maksa-arvot pelottavat... En ole uskaltanut mittauttaa niitä. Taatusti niissä jotain näkyy näin runsaalla ja pitkäaikaisella alkoholin käytöllä ja lihomisella. Nyt lopetan kokonaan juomisen ja uskon sen onnistuvan, sillä elämässäni tapahtuu eräs muu positiivinen muutos. Miten uskaltautuisin niihin kokeisiin??? Eikö teitä muita ole suorastaan ahdistanut ne tulokset? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron oman tarinani:

En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja, lähinnä viikonloppuisin join kun ystävien kanssa vietettiin aikaa. Sitten sain sairaskohtauksen ja lääkärit sanoivat että alkoholia ei saa ottaa enään tippaakaan.

Olen nyt ollut reilu pari vuotta ilman alkoholia ja kyllähän tässä on pirteämpi olo mutta vastaavasti sosiaalinen elämä on kadonnut, ystävistä tullut etäisiä ja varmaankin olen sairastunut nyt jonkinlaiseen masennukseen kun ei oikein mikään kiinnosta ja elämä on alkanut tuntumaan turhalta

Juhlapyhät kuten uusivuosi ja juhannus menee kotona yksin nykyään.

Alkoholi kyllä aiheuttaa väsymystä ja se heikentää unen laatua.

Mies 30v

Tämän ymmärrän että pakko luopua alkoholista aiheuttaa lähinnä kielteisiä seurauksia, kun ei tuollainen juominen ole oikeasti mikään ongelma (paitsi ehkä sen sairautesi kannalta). 

Itsehän luovuin tilanteessa jossa olin niin lihava että jos kaaduin esim. liukkaalla, en edes selvänä meinannut päästä sieltä omin avuin ylös, jossa oli todettu rasvamaksa ja kirroosimuutoksiakin, immuniteetti oli päivittäisen juomisen takia jatkuvasti alhaalla joten sairastelin jatkuvasti, lisäksi olin jo ajat sitten ohittnaut sosiaalisen juomisen ja alkanut juomaan salaa yksin kotona. Vähän eri tason juomisen haitat kuin sulla, joten siksi itse koen luopumisen lähinnä positiivisesti. En varmaan kokisi, jos olisin aiemmin harrastabnut noin haitatonta kohtuujuomista kuin sinä.

Näin se juuri on, edelleen on haluja lähteä ystävien kanssa juhlimaan risteilyille,baareihin,festareille,ulkomaille... jne

En ole enään sairas vaan parantunut täysin mutta lääkärit sanoi ettei alkoholia kannata ottaa sen takia kun sairastin vakavan taudin sekä joudun ottamaan päivittäin yhden lääkkeen minkä kanssa ei alkoholia saa ottaa.

Olisi mukava kuulla miten muut raittiit viettää esimerkiksi uuttavuotta tai juhannusta?

Olen aina ollut urheilullinen mutta mitä muuta raittiit tekevät viikonloppuisin kuin urheilee?

En ole edes mennyt firman pikkujouluihin koska ei vaan kiinnosta katsoa kun muut juo ja tavallaan olen jopa kateellinen siitä kun itse en voi juoda ja pitää hauskaa.

Mies 30

"En ole enään sairas vaan parantunut täysin mutta lääkärit sanoi ettei alkoholia kannata ottaa sen takia kun sairastin vakavan taudin sekä joudun ottamaan päivittäin yhden lääkkeen minkä kanssa ei alkoholia saa ottaa."

Kuulostaa kyllä todella oudolta, ei nyt edes hoitoalan ihmisenä tule mitään tällaista sairautta jossa toteutuisi:

- sairaus on ohimenevä eikä krooninen

- alkoholin juonnin on lääkekuurin aikana estänyt lääke eikä itsessään sairaus

Joku haimatulehdushan on toki sellainen ettei parane ikinä enää juoda, ja menee ohi. Mutta siinä tapauksessa kukaan tuskin mainitsisi tuota lääkettä jonka aikana ei saa juoda. Sitten on monenlaisiakin kroonisia sairauksia joissa juominen on ongelma, mutta ei tule mieleen kohtuukäytönkin estävää tuollaista paranevaa sairautta.

Minulla tulehtui haima sappikivien takia, makasin teho-osastolla 4 viikkoa ja henki meinasi lähteä, nyt joudun syömään diabeteslääkkeen päivittäin ja sen kanssa ei saa alkoholia ottaa. Olen muuten täysin terve nykyään.

Onko tarpeeksi selvästi sanottu?

Mies 30

Vierailija kirjoitti:

Maksa-arvot pelottavat... En ole uskaltanut mittauttaa niitä. Taatusti niissä jotain näkyy näin runsaalla ja pitkäaikaisella alkoholin käytöllä ja lihomisella. Nyt lopetan kokonaan juomisen ja uskon sen onnistuvan, sillä elämässäni tapahtuu eräs muu positiivinen muutos. Miten uskaltautuisin niihin kokeisiin??? Eikö teitä muita ole suorastaan ahdistanut ne tulokset? 

Miksi sun pitäisi ne mittauttaa? Maksa-arvot paranevat nopeasti kun lopetat alkoholinkäytön.

Vierailija kirjoitti:

Maksa-arvot pelottavat... En ole uskaltanut mittauttaa niitä. Taatusti niissä jotain näkyy näin runsaalla ja pitkäaikaisella alkoholin käytöllä ja lihomisella. Nyt lopetan kokonaan juomisen ja uskon sen onnistuvan, sillä elämässäni tapahtuu eräs muu positiivinen muutos. Miten uskaltautuisin niihin kokeisiin??? Eikö teitä muita ole suorastaan ahdistanut ne tulokset? 

Ei mua itseni puolesta ahdistanut, eihän se koe mihinkään todellisuutta muuta. Maksa on sökö jos on. Mutta työnantajan tietoon en halunnut mahdollisia korkeita maksa-arvoja joten en koskaan käynyt työpaikan 5 vuoden välein olevissa ikäkausiterveystarkastuksissa. Onneksi eivät ole mitenkään pakollisia. Kävin kyllä jossain vaiheessa omalla rahalla yksityisellä tutkituttamassa asian, ja käsittämätön yllätys oli, ettei ne arvot olleet edes juurikaan koholla. Olin juonut jo vuosia lähes joka päivä 4-6 isoa olutta ja viikonloppuisin yhtenä päivänä lisäksi kunnon kännit väkevillä.