Runsaan alkoholin käytön lopettaneita tai taukoa pitäneitä? Oliko muilla samoja oireita?
Olen ollut nyt lähemmäs kolme viikkoa juomatta. Alkoholin käyttö oli runsasta, loppua kohti jo päivittäistä.
Ensimmäisen viikon "alkuhuuman" jälkeen ja olon ollessa tietenkin parempi jatkuvien krapuloiden ja aivosumun puuttuessa, olen ollut... Pettynyt ja hämmentynyt.
Odotin tietenkin yhä paranevaa oloa ja virkistymistä, mutta tuon alun jälkeen olen ollut vain väsynyt ja pahoinvoiva.
Päänsärky on päivittäistä ja vellovaa pahaa oloa (raskaana en ole)
Väsyttää ihan samaan malliin kuin ennenkin enkä saa mitään aikaan.
Onko tämä normaalia? Ovatko nämä vielä jotain vieroitusoireita vai mitä ihmettä? Pitäisikö tässä jo mennä lääkäriin, jos tämä onkin jotain muuta, joka on aiemmin jäänyt humalan ja krapuloiden alle piiloon.
Kertokaa joku kokemuksia.
Kommentit (183)
Miten nopeasti positiivisten vaikutusten pitäisi näkyä? Olen juonut lähes 30 vuotta runsaasti ja nyt olen ollut juomatta noin 2 viikkoa. Naaman punoitus ei ole yhtään laskenut, lisäksi olen aivan masentunut, sen osasin ennakoida, ja seksihalut täysin hävinneet, mitä en osannut ennakoida. En näe tässä juuri muuta hyvää kuin rahan säästön. Milloin sen elämän olisi tarkoitus avautua edessäni kaikkine väreineen kuten ex alkaholistit aina lupaavat?
Juupa juu. Juomattomuuden ainoalta hyvältä puolelta tuntuu nyt krapulattomuus.
Olin kaheksan vuotta ryyppäämättä, mutta viime kesänä retkahdin. Sain putken poikki tuossa ennen joulua, ja oon sen jälkeen ollut nuhassa, kuumeessa ja väsynyt. Krapulaa kesti kyllä melkein viikon, mutta silti.
Kieltämättä nyt ei ole niin itsetuhoisen masentunut olo, mutta ei tää elämä kivaksi muuttunut. Vain krapula ja krapulan pelko on kaikonnut. Muuten ihan samaa p**kaa.
Pitää nyt sitten vaan hampaat irvessä olla raittiina, koska kroppa ei kestä, ja varmasti työpaikalla huomaisivat jossain vaiheessa jotain. Työtä en voi menettää, sitten se olisi menoa.
Eli minäkin kysyn: missä se parempi, iloisempi, aurinkoisempi elämä on? Sen puutehan minut sai taas pulloon tarttumaan. Ei varsinaisesti auttanut, mutta turtana oli helpompaa sietää itseään ja surkeuttaan.
Muutaman vuosikymmenen lähinnä viikonloppuihin keskittyneen ryyppäilyn jälkeen olen taas uuden edessä. Taustalla on tosin yksi parin vuoden jakso selvin päin. Nyt viisi viikkoa selvinpäin, olo ja motivaatio kohenevat koko ajan. Joku kirjoitti että tunteet kirkastuu ja syvenee, tämän allekirjoitan - viina vie loppujen lopuksi tosi paljon tilaa ajatuksista vaikkapa viikkotasolla. Olo myös kevenee niin henkisesti kuin fyysisesti, on vaan parempi olla arjessakin. On mukavaa herätä uuteen aamuun ilman krapulaa - tämä tukee raittiuttani. Rahaa säästyy. Saan paljon aikaiseksi, huomaan miten väsynyt olen ollut ja tekeminen on keskittynyt vain keskeisiin asioihin. Kirjaimellisesti olo selvin päin on avannut tilaa kaikenlaiselle uudelle. Tästä on hyvä jatkaa. Toivotan voimia lajikumppaneille.