Mikä on liian tuttavallista keskustelua netissä varatun miehen ja naisen välillä?

Yleensä vaisto on oikeassa. Jos ajattelet että kumppanisi viestittelyssä on jotain, silloin siinä yleensä on.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaverinaiset ottavat kummasti etäisyyttä ja yhteydenotot harvenevat, kun tulee kuulumisten vaihdossa harvinaisen selväksi, että puoliso on se tärkein ja rakkain ihminen elämässä.

Jep ”kaveri”naiset. Näitähän riittää. Aina voi väittää et ei siinä hei mitään ollut. Ja heittäytyä jopa uhriksi kun sellaista kehdataan syyttää, huh! Vaan kuitenkin oli!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaverinaiset ottavat kummasti etäisyyttä ja yhteydenotot harvenevat, kun tulee kuulumisten vaihdossa harvinaisen selväksi, että puoliso on se tärkein ja rakkain ihminen elämässä.

Ai?  Flirttailetko sinä naisille, ja sitten muistat muistuttaa olevasi varattu? Toihan on viehättävää käytöstä. Not. Tykkäät ilmeisesti kiusoitella naisia?

Kyllä sitä naisetkin osaa ihan oma-aloitteisesti flirttailla jopa niin törkeästi että tosiaan on ihan muistutettava että varattuja ollaan (vaikka ovat sen kyllä ihan tienneetkin, mutta tuppaa unohtumaan)..

Mä en tajua tätä. Ei sitä kukaan unohda, onhan ne naisetkin usein varattuja, mutta kevyessä flirtissä ei tällöin ole mitään pahaa jos kerran molemmat osapuolet sitä heittävät, kaverilliselta pohjalta. Niin sitten sinä ”muistutat” olevasi aina välillä varattu? Outoa. Miksi?

Eli otat loukkauksena, kun pilaan päiväunesi ja mainitsen jotain vaimosta? Etköhän se ole sinä, joka ei täysin kaverillisella asenteella ole silloin liikenteessä. Muutenhan vaimon mainitseminen ei haittaisi. Outoa että edes mainitset että se haittaa.

Ei kun toi on vähän ilkeää, miten toimit. Eikö olisi asiallisempaa ottaa kasvotusten aihe esille, vaikka kysyen että miten teillä menee? Ja sen jälkeen voit itse kertoa omasta kumppanistasi. Molemmat kuitenkin tietää varmasti, että varattuja ollaan. Tuollainen muistuttelu on ihan vaan kiusaamista. Eihän se toinen nyt mikään idiootti ole, että olisi sellaisen unohtanut.

Mutta jos antaa itsestään idiootin kuvan niin mistäkö hitosta voisin tietää ettei ole???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaverinaiset ottavat kummasti etäisyyttä ja yhteydenotot harvenevat, kun tulee kuulumisten vaihdossa harvinaisen selväksi, että puoliso on se tärkein ja rakkain ihminen elämässä.

Ai?  Flirttailetko sinä naisille, ja sitten muistat muistuttaa olevasi varattu? Toihan on viehättävää käytöstä. Not. Tykkäät ilmeisesti kiusoitella naisia?

Kyllä sitä naisetkin osaa ihan oma-aloitteisesti flirttailla jopa niin törkeästi että tosiaan on ihan muistutettava että varattuja ollaan (vaikka ovat sen kyllä ihan tienneetkin, mutta tuppaa unohtumaan)..

Mä en tajua tätä. Ei sitä kukaan unohda, onhan ne naisetkin usein varattuja, mutta kevyessä flirtissä ei tällöin ole mitään pahaa jos kerran molemmat osapuolet sitä heittävät, kaverilliselta pohjalta. Niin sitten sinä ”muistutat” olevasi aina välillä varattu? Outoa. Miksi?

Eli otat loukkauksena, kun pilaan päiväunesi ja mainitsen jotain vaimosta? Etköhän se ole sinä, joka ei täysin kaverillisella asenteella ole silloin liikenteessä. Muutenhan vaimon mainitseminen ei haittaisi. Outoa että edes mainitset että se haittaa.

Ei kun toi on vähän ilkeää, miten toimit. Eikö olisi asiallisempaa ottaa kasvotusten aihe esille, vaikka kysyen että miten teillä menee? Ja sen jälkeen voit itse kertoa omasta kumppanistasi. Molemmat kuitenkin tietää varmasti, että varattuja ollaan. Tuollainen muistuttelu on ihan vaan kiusaamista. Eihän se toinen nyt mikään idiootti ole, että olisi sellaisen unohtanut.

Mutta jos antaa itsestään idiootin kuvan niin mistäkö hitosta voisin tietää ettei ole???

Juu eihän sitä voisi, joten parempi pelata varman päälle ja lähettää se yhteisselfie vaimon kanssa. Ja hmm, miksi ei muutenkin saisi lähettää vaimon kuten kenen tahansa muun kanssa otettuja selfieitä? Outoahan se olisi pelkästään itsestään ottaa... Siinä voisi toinen vaikka käsittää väärin!

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vaisto on oikeassa. Jos ajattelet että kumppanisi viestittelyssä on jotain, silloin siinä yleensä on.

Tämä on totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vaisto on oikeassa. Jos ajattelet että kumppanisi viestittelyssä on jotain, silloin siinä yleensä on.

Tämä on totta.

Ja nämä ”yleensä”- varmat totuudet perustuvat moneenko tapaukseen. Yhteen? Kahteen?

Haloo.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaverinaiset ottavat kummasti etäisyyttä ja yhteydenotot harvenevat, kun tulee kuulumisten vaihdossa harvinaisen selväksi, että puoliso on se tärkein ja rakkain ihminen elämässä.

Tietenkin. Kun vaimo tekee tuollaista asiaa harvinaisen selväksi normaalin keskustelun ohessa ja sijaan, ymmärtää kuka tahansa olevansa tekemisissä sairaalloisen mustasukkaisen hullun kanssa, jota kannattaa vältellä kaikin keinoin. Kaveruus ei ole välttämättä häirikkösoitteluiden ja renkaanpuhkomisten arvoinen ihmissuhde. Rakkaussuhde olisikin eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mitä puoliso ei saisi nähdä. Niistä asioista on ok jutella, joista juttelisit puolisonkin läsnäollessa.

Samaa mieltä, mutta mies tosiaan jutellut yhden työkaverin kanssa välillä iltaisinkin ja kun huomasin yksi ilta että jutellut paljon hänen kanssaan, kun kone oli jäänyt auki, niin kiirehti sulkemaan keskustelua. Ehdin lukea sitä hetken, mutta sanoi itse että tuo on nyt tosi kiusallista, ei halua että luen sitä.

Mitä voin tästä päätellä? Mies sitä mieltä tietenkin että ei tuossa ole mitään ihmeellistä ja ei halunnut että luen, koska käsitän jotain väärin. Eli parempi jos en lue?

Mietin vaan omalle kohdalleni, että jos oikeasti keskustelussa ei ole mitään ihmeellistä, niin enhän silloin kiusaannu jos mies yrittää lukea sitä. Päinvastoin nauraisin varmaan ja sanoisin et siitä vaan.

Nyt mies kääntää siis asian niin, että koska minä ylireagoin niin ei halua että luen. Mutta kun en alunalkaen reagoinut asiaan mitenkään, sen sijaan kun huomasin miehen kiusaantuneisuuden, niin asia alkoi kiinnostaa enemmän. Miksi mies on niin kiusaantunut jos oikeasti ei ole mitään salattavaa?

Olenko ihan hakuteillä? Ylireagoinko todella?

Et ylireagoi. Miehellä on jotain meneillään ja haluaa sen salata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs mies lähetteli keskustelun lomassa joskus itsestään kuvia esim. lomalla - yhtäkkiä alkoi laittaa ns.yhteiskuvia naisystävästään! Miksi? En ymmärrä, koska mikään viestittelyssämme ei ollut muuttunut. Yhtäkkiä alkoi tulla noita parisuhdekuvia...

Kuvitteletko jotain ihan omiasi? 😄

Kuinka niin?

Jos pelkäsi että käsität helposti väärin, ja luulet vaikka että hänellä on jotain taka-ajatuksia.

Tämähän vaan osoittaa, että miehellä on mielestään salattavaa. On tullut viestiteltyä sellaisia juttuja, jotka kumppani voi ymmärtää väärin ja mies yrittää taka-ajatuksensa salata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.

Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.

Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..

Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.

Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.

Tuo on aina kahdenvälinen asia. Yksin ei ylläpidetä parisuhdetta. Molempien pitää panostaa. Toisen mielenkiinto on jostain syystä hiipunut ja yleensä silloin toisellakin on omat rikkansa rokassa. Ehkä ei osoita huomion tarvetta tai kiinnostu sen toisen juttelusta, ehkä jopa on torjunut tai ei ole vastavuoroinen. Tai ehkä vaatii jotain mitä toinen ei koe itselleen luontevaksi ja mukavaksi. Kaikenlaisia asetelmia on.

Mutta yhtä kaikki, ei voi vaatia että ihmisellä ei olisi läheisiä ystäviä tai kavereita parisuhteen ulkopuolella. Sellainen on sairasta toisen rajoittamista. Mustasukkaista ja suhdetta vaurioittavaa kontrollointia.

Kyllä minä silti ajattelen, että mikäli ei ole halua syystä tai toisesta jutella ja viestiä ensisijaisesti sen oman kumppanin kanssa niin kannattaa ryhtyä miettimään mikä on vialla. Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla se ensijainen ihmissuhde ja mikäli haluaa sen säilyvän, sitä täytyy suojella ja hoitaa.

Tottakai näin on, että jos ITSELLÄ ei ole halua, pitää ryhtyä vakavasti miettimään, miksi ei. Tarkoitin vaan sitä, että parisuhteessa voi olla niinkin, että puolisolla ei ole halua jutella ja viestiä ollenkaan tai samoista asioista. Jotkut ovat täysin tuppisuita, ja joskus eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kaikki olisi muutoin kunnossa, niin toista ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta karvan vertaa se, mistä itse haluaisi jutella. Toinen voi olla konkreettiseen ja välittömään keskittyvä ja toinen filosofoiva idealisti. Toista voi kiinnostaa juoruilu ja toinen inhoaa sellaista. Ihmisillä on henkisiä tarpeita, eikä niitä voi sammuttaa ja kieltää vain siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa. Parisuhde ei välttämättä ole rikki, jos on sen ulkopuolisa ystäviä, joiden kanssa saa tätyettyä omia tarpeitaan. Hyvin harvinaista lienee, että kukaan oikeasti saa kaiken tarvitsemansa omasta parisuhteestaan. Jonkunlainen läheisriippuvainen sosiaalisesti erakko ehkä. 

Miksi sitten ryhtyy suhteeseen jos toinen ja sen jutut ei kiinnosta? En minä ainakaan haluaisi tuollaiseen osittaiseen suhteeseen tyytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.

Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.

Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..

Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.

Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.

Tuo on aina kahdenvälinen asia. Yksin ei ylläpidetä parisuhdetta. Molempien pitää panostaa. Toisen mielenkiinto on jostain syystä hiipunut ja yleensä silloin toisellakin on omat rikkansa rokassa. Ehkä ei osoita huomion tarvetta tai kiinnostu sen toisen juttelusta, ehkä jopa on torjunut tai ei ole vastavuoroinen. Tai ehkä vaatii jotain mitä toinen ei koe itselleen luontevaksi ja mukavaksi. Kaikenlaisia asetelmia on.

Mutta yhtä kaikki, ei voi vaatia että ihmisellä ei olisi läheisiä ystäviä tai kavereita parisuhteen ulkopuolella. Sellainen on sairasta toisen rajoittamista. Mustasukkaista ja suhdetta vaurioittavaa kontrollointia.

Kyllä minä silti ajattelen, että mikäli ei ole halua syystä tai toisesta jutella ja viestiä ensisijaisesti sen oman kumppanin kanssa niin kannattaa ryhtyä miettimään mikä on vialla. Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla se ensijainen ihmissuhde ja mikäli haluaa sen säilyvän, sitä täytyy suojella ja hoitaa.

Tottakai näin on, että jos ITSELLÄ ei ole halua, pitää ryhtyä vakavasti miettimään, miksi ei. Tarkoitin vaan sitä, että parisuhteessa voi olla niinkin, että puolisolla ei ole halua jutella ja viestiä ollenkaan tai samoista asioista. Jotkut ovat täysin tuppisuita, ja joskus eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kaikki olisi muutoin kunnossa, niin toista ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta karvan vertaa se, mistä itse haluaisi jutella. Toinen voi olla konkreettiseen ja välittömään keskittyvä ja toinen filosofoiva idealisti. Toista voi kiinnostaa juoruilu ja toinen inhoaa sellaista. Ihmisillä on henkisiä tarpeita, eikä niitä voi sammuttaa ja kieltää vain siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa. Parisuhde ei välttämättä ole rikki, jos on sen ulkopuolisa ystäviä, joiden kanssa saa tätyettyä omia tarpeitaan. Hyvin harvinaista lienee, että kukaan oikeasti saa kaiken tarvitsemansa omasta parisuhteestaan. Jonkunlainen läheisriippuvainen sosiaalisesti erakko ehkä. 

Miksi sitten ryhtyy suhteeseen jos toinen ja sen jutut ei kiinnosta? En minä ainakaan haluaisi tuollaiseen osittaiseen suhteeseen tyytyä.

Toinen jaksaa esim. aikansa feikata kiinnostunutta. Sitten kun tulee ruuhkavuodet lapsiperhearkineen, ei enää ole voimia ja napostelua esittää mitään. Totuus paljastuu kun on jo hippasen myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.

Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.

Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..

Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.

Etkö halua viettää aikaa oman puolisosi kanssa?

Kuka muka viettää 24/7 aikaa oman puolisonsa kanssa? Kai kaikilla nyt on ystäviä ja tuttavia oman parisuhteen ulkopuolella?

Onko sillä mitään merkitystä, mitä sukupuolta ne toiset ihmiset ovat? Mä kun satun vielä oleman bi, niin eihän tuolla logiikalla olisi mitään asiaa jutella kenenkään kanssa :D

Minä vietän 24/7 aikaa mieheni kanssa. Olimme opiskelukavereita kun parikymppisenä menimme yhteen. Työskentelemme perheyrityksessä. Kaikki kaverit ovat yhteisiä. Asumme pienellä paikkakunnalla. Enpä usko, että kumpikaan meistä tuntee montaakaan ihmistä, jota toinen ei tuntisi. Olemme aina eläneet hyvin symbioottisessa suhteessa. Teemme työtä, harrastamme ja olemme sosiaalisia nimenomaan pariskuntana. Nyt 35 vuoden jälkeen alamme olla siinä pisteessä, että luemme toistemme ajatuksia kuin avointa kirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän suhteellisesta.. Oma mies jutteli iltaisin mielummin harrastuskaverin (naisen) kanssa, kuin vietti minun kanssani aikaa. Varsinaisesti keskusteluissa ei mitään ihmeellistä edes ollut, flirttiä toki, mutta ei mitään vakavaa. Silti loukkasi, koska ilmiselvästi kiinnosti enemmän tämä toinen nainen kuin oma vaimo.

Nimenomaan tuo että se on jatkuvaa ja ettei oma puoliso kiinnosta. Jos osoittaisi huomiota omallekin puolisolle, niin ärsytyskynnys työ/harrastekaverin kanssa viestittelyyn laskisi paljon, ainakin minulla. Toinen on myös se, jos viestittelyä yritetään salailla. Oma vaimo ei millään ymmärtänyt miksi nämä ärsyttivät/herättivät epäilyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaverinaiset ottavat kummasti etäisyyttä ja yhteydenotot harvenevat, kun tulee kuulumisten vaihdossa harvinaisen selväksi, että puoliso on se tärkein ja rakkain ihminen elämässä.

Ai?  Flirttailetko sinä naisille, ja sitten muistat muistuttaa olevasi varattu? Toihan on viehättävää käytöstä. Not. Tykkäät ilmeisesti kiusoitella naisia?

Kyllä sitä naisetkin osaa ihan oma-aloitteisesti flirttailla jopa niin törkeästi että tosiaan on ihan muistutettava että varattuja ollaan (vaikka ovat sen kyllä ihan tienneetkin, mutta tuppaa unohtumaan)..

Mä en tajua tätä. Ei sitä kukaan unohda, onhan ne naisetkin usein varattuja, mutta kevyessä flirtissä ei tällöin ole mitään pahaa jos kerran molemmat osapuolet sitä heittävät, kaverilliselta pohjalta. Niin sitten sinä ”muistutat” olevasi aina välillä varattu? Outoa. Miksi?

Kevyt flirtti saa olla aika kevyttä. Sanoisin että jos se on tekstimuodossa niin en enää itse pidä sitä kevyenä. Työkaverin kanssa flirttailu on aika huono, koska siinä nähdään uudestaan. Hymy kadulla tai pari sanaa tuntemattoman kanssa jota ei näe koskaan, se on kevyttä. Mutta ei kuormasta syömistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaverinaiset ottavat kummasti etäisyyttä ja yhteydenotot harvenevat, kun tulee kuulumisten vaihdossa harvinaisen selväksi, että puoliso on se tärkein ja rakkain ihminen elämässä.

Ai?  Flirttailetko sinä naisille, ja sitten muistat muistuttaa olevasi varattu? Toihan on viehättävää käytöstä. Not. Tykkäät ilmeisesti kiusoitella naisia?

Kyllä sitä naisetkin osaa ihan oma-aloitteisesti flirttailla jopa niin törkeästi että tosiaan on ihan muistutettava että varattuja ollaan (vaikka ovat sen kyllä ihan tienneetkin, mutta tuppaa unohtumaan)..

Mä en tajua tätä. Ei sitä kukaan unohda, onhan ne naisetkin usein varattuja, mutta kevyessä flirtissä ei tällöin ole mitään pahaa jos kerran molemmat osapuolet sitä heittävät, kaverilliselta pohjalta. Niin sitten sinä ”muistutat” olevasi aina välillä varattu? Outoa. Miksi?

Eli otat loukkauksena, kun pilaan päiväunesi ja mainitsen jotain vaimosta? Etköhän se ole sinä, joka ei täysin kaverillisella asenteella ole silloin liikenteessä. Muutenhan vaimon mainitseminen ei haittaisi. Outoa että edes mainitset että se haittaa.

Ei kun toi on vähän ilkeää, miten toimit. Eikö olisi asiallisempaa ottaa kasvotusten aihe esille, vaikka kysyen että miten teillä menee? Ja sen jälkeen voit itse kertoa omasta kumppanistasi. Molemmat kuitenkin tietää varmasti, että varattuja ollaan. Tuollainen muistuttelu on ihan vaan kiusaamista. Eihän se toinen nyt mikään idiootti ole, että olisi sellaisen unohtanut.

Ei se mitään kiusaamista ole, vaan täysin normaalia tilanteen tasoittelua. Rauhoittamista sille tasolle ettei kummallekaan tule kiusaantunut olo. Tuollaisessa tilanteessa on kaksi ihmistä, joilla voi olla hieman eri käsitys siitä mikä on sopivaa ja mikä ei. Joten rajoistaan tarkemman kannattaa jo oman mukavuutensa takia muistutella siitä missä mennään. 

Ja jotkut nyt vaan ovat idiootteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaverinaiset ottavat kummasti etäisyyttä ja yhteydenotot harvenevat, kun tulee kuulumisten vaihdossa harvinaisen selväksi, että puoliso on se tärkein ja rakkain ihminen elämässä.

Ai?  Flirttailetko sinä naisille, ja sitten muistat muistuttaa olevasi varattu? Toihan on viehättävää käytöstä. Not. Tykkäät ilmeisesti kiusoitella naisia?

Selvennykseksi sellaiset naisetkin, jotka ovat olleet kavereitasi ennen nykyistä parisuhdetta tahtovat, jos ei kadota kokonaan elämästä, niin ainakin ottavat reilusti etäisyyttä. Ilman flirttailua olen mitä ilmeisemmin tylsä kaveri.

Flirttailu jonkun vakikaverin kanssa ei vaan oikein kuulu parisuhteeseen. Ja jos on ollut tuttu jonka kanssa flirttiä on ollut, niin ei se oikein enää puhtaaksi kaveruudeksi vaan käytännössä muutu. Sitä ei ole ehkä ollutkaan sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.

Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.

Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..

Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.

Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.

Tuo on aina kahdenvälinen asia. Yksin ei ylläpidetä parisuhdetta. Molempien pitää panostaa. Toisen mielenkiinto on jostain syystä hiipunut ja yleensä silloin toisellakin on omat rikkansa rokassa. Ehkä ei osoita huomion tarvetta tai kiinnostu sen toisen juttelusta, ehkä jopa on torjunut tai ei ole vastavuoroinen. Tai ehkä vaatii jotain mitä toinen ei koe itselleen luontevaksi ja mukavaksi. Kaikenlaisia asetelmia on.

Mutta yhtä kaikki, ei voi vaatia että ihmisellä ei olisi läheisiä ystäviä tai kavereita parisuhteen ulkopuolella. Sellainen on sairasta toisen rajoittamista. Mustasukkaista ja suhdetta vaurioittavaa kontrollointia.

Kyllä minä silti ajattelen, että mikäli ei ole halua syystä tai toisesta jutella ja viestiä ensisijaisesti sen oman kumppanin kanssa niin kannattaa ryhtyä miettimään mikä on vialla. Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla se ensijainen ihmissuhde ja mikäli haluaa sen säilyvän, sitä täytyy suojella ja hoitaa.

Tottakai näin on, että jos ITSELLÄ ei ole halua, pitää ryhtyä vakavasti miettimään, miksi ei. Tarkoitin vaan sitä, että parisuhteessa voi olla niinkin, että puolisolla ei ole halua jutella ja viestiä ollenkaan tai samoista asioista. Jotkut ovat täysin tuppisuita, ja joskus eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kaikki olisi muutoin kunnossa, niin toista ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta karvan vertaa se, mistä itse haluaisi jutella. Toinen voi olla konkreettiseen ja välittömään keskittyvä ja toinen filosofoiva idealisti. Toista voi kiinnostaa juoruilu ja toinen inhoaa sellaista. Ihmisillä on henkisiä tarpeita, eikä niitä voi sammuttaa ja kieltää vain siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa. Parisuhde ei välttämättä ole rikki, jos on sen ulkopuolisa ystäviä, joiden kanssa saa tätyettyä omia tarpeitaan. Hyvin harvinaista lienee, että kukaan oikeasti saa kaiken tarvitsemansa omasta parisuhteestaan. Jonkunlainen läheisriippuvainen sosiaalisesti erakko ehkä. 

Miksi sitten ryhtyy suhteeseen jos toinen ja sen jutut ei kiinnosta? En minä ainakaan haluaisi tuollaiseen osittaiseen suhteeseen tyytyä.

Toinen jaksaa esim. aikansa feikata kiinnostunutta. Sitten kun tulee ruuhkavuodet lapsiperhearkineen, ei enää ole voimia ja napostelua esittää mitään. Totuus paljastuu kun on jo hippasen myöhäistä.

Mutta tuo ei ole sama asia kuin että "parisuhde ei ole rikki". Sehän on rikki jos tilanne on tuollainen tai perustunut huonoon itsetuntemukseen tai feikkaamiseen. 

Kaikki mitä et kiusaantumatta voi näyttää puolisollesi on liikaa. 

Toiset miehet tuntuu olevan oikeita naismagneetteja, entinen miesystävän tapainen oli juuri sellainen.  Lähes kaikki tytöt ja naiset mitkä juttelivat ja tutustuivat häneen alkoivat viestittelemään ja tykkäämään kaikista julkaisuista somessa, no niinpä se kävi minullekkin  kun hän tuli juttelemaan levillä niin kohtaa kiinnostuin ja aloin pommittamaan :)

Minä miehenä sain kiinnostunutta signaalia harrastus kaverilta, itsekkin kiinnostuin enkä tiennyt mitä tehdä. Pyysin yhtenä päivänä tätä naista kanssani ulkoilemaan ja kun istuimme metsässä tulilla niin sanoin että olen ihastunut sinuun ja hän kertoi huomanneen ja olevan itsekkin ihastunut, juteltiin ja pidettiin toisiamme kädestä ja tuntuihan se kivalle niinkuin ihastuminen aina tuntuu juteltiin useampi tunti eikä menty kädestä pitämistä pitemmälle. Yhdessä sovittiin ettei rikota suhteitamme ihastumisen takia vaan katsotaan eteenpäin entistä elämää, välillä käymme yhdessä ulkona juttelemassa mutta ei muuta