Mikä on liian tuttavallista keskustelua netissä varatun miehen ja naisen välillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ajautunut tällaiseen hieman sopimattomaan kirjoitteluun. Kirjoittelen miespuolisen työkaverin kanssa päivittäin ja olen varattu, mies ei. Aluksi podin morkkista henkisestä pettämisestä kun juttu oli nopeasti flirttailevaa ja aika henkilökohtaistakin ja päätin rauhoittaa tilanteen mutten vaan pystynyt tai halunnut. Omassa suhteessani mies ei tunnu kuuntelevan enää ja muutenkin tuntuu että pitää minua itsestäänselvyytenä, tämä mies saa minut taas tuntemaan itseni näkyväksi ja kiinnostavaksi ja muutenkin meillä tuntuu synkkaavan joka tasolla. En halua erota mutta toisaalta haaveilen jo pettämisestä, hankala tilanne. Toistaiseksi katson mitä tästä seuraa ja nautin jännityksestä..

Miten olet yrittänyt korjata tilannetta miehen kanssa?

En voi ymmärtää sellaisia ihmisiä jotka ei tee mitään oman suhteensa eteen, jos jotain ongelmia on, niin odotetaan että ne korjaantuvat itsestään. Sitten ”ajaudutaan” tuollaiseen. Ei siis osata tehdä mitään muuta. Oikeastaan tosi säälittävää.

Se on säälittävää, mutta sitä tapahtuu silti. Joskus käy myös niin, että huomaa, ettei yksinkertaisesti ole enää mitään motivaatiota parantaa. Tavallaan on ensin ollut pettynyt, sitten tottunut ja turtunut. 

Tarkoitetaanko tässä ”netillä” myös Whatsappia? Onko siis ok, että varatut mies ja nainen keskustelevat Whatsappin välityksellä keskenään?

Vierailija kirjoitti:

Minä miehenä sain kiinnostunutta signaalia harrastus kaverilta, itsekkin kiinnostuin enkä tiennyt mitä tehdä. Pyysin yhtenä päivänä tätä naista kanssani ulkoilemaan ja kun istuimme metsässä tulilla niin sanoin että olen ihastunut sinuun ja hän kertoi huomanneen ja olevan itsekkin ihastunut, juteltiin ja pidettiin toisiamme kädestä ja tuntuihan se kivalle niinkuin ihastuminen aina tuntuu juteltiin useampi tunti eikä menty kädestä pitämistä pitemmälle. Yhdessä sovittiin ettei rikota suhteitamme ihastumisen takia vaan katsotaan eteenpäin entistä elämää, välillä käymme yhdessä ulkona juttelemassa mutta ei muuta

Varmaan otitte puolisonnekin mukaan ihastelemaan tätä kaunista tarinaa?

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitetaanko tässä ”netillä” myös Whatsappia? Onko siis ok, että varatut mies ja nainen keskustelevat Whatsappin välityksellä keskenään?

Messenger tai telegram tai tekstarit tai soitto koiraa lenkittäessä, väline ei varmaan ole se juttu nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.

Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.

Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..

Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.

Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.

Tuo on aina kahdenvälinen asia. Yksin ei ylläpidetä parisuhdetta. Molempien pitää panostaa. Toisen mielenkiinto on jostain syystä hiipunut ja yleensä silloin toisellakin on omat rikkansa rokassa. Ehkä ei osoita huomion tarvetta tai kiinnostu sen toisen juttelusta, ehkä jopa on torjunut tai ei ole vastavuoroinen. Tai ehkä vaatii jotain mitä toinen ei koe itselleen luontevaksi ja mukavaksi. Kaikenlaisia asetelmia on.

Mutta yhtä kaikki, ei voi vaatia että ihmisellä ei olisi läheisiä ystäviä tai kavereita parisuhteen ulkopuolella. Sellainen on sairasta toisen rajoittamista. Mustasukkaista ja suhdetta vaurioittavaa kontrollointia.

Kyllä minä silti ajattelen, että mikäli ei ole halua syystä tai toisesta jutella ja viestiä ensisijaisesti sen oman kumppanin kanssa niin kannattaa ryhtyä miettimään mikä on vialla. Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla se ensijainen ihmissuhde ja mikäli haluaa sen säilyvän, sitä täytyy suojella ja hoitaa.

Tottakai näin on, että jos ITSELLÄ ei ole halua, pitää ryhtyä vakavasti miettimään, miksi ei. Tarkoitin vaan sitä, että parisuhteessa voi olla niinkin, että puolisolla ei ole halua jutella ja viestiä ollenkaan tai samoista asioista. Jotkut ovat täysin tuppisuita, ja joskus eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kaikki olisi muutoin kunnossa, niin toista ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta karvan vertaa se, mistä itse haluaisi jutella. Toinen voi olla konkreettiseen ja välittömään keskittyvä ja toinen filosofoiva idealisti. Toista voi kiinnostaa juoruilu ja toinen inhoaa sellaista. Ihmisillä on henkisiä tarpeita, eikä niitä voi sammuttaa ja kieltää vain siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa. Parisuhde ei välttämättä ole rikki, jos on sen ulkopuolisa ystäviä, joiden kanssa saa tätyettyä omia tarpeitaan. Hyvin harvinaista lienee, että kukaan oikeasti saa kaiken tarvitsemansa omasta parisuhteestaan. Jonkunlainen läheisriippuvainen sosiaalisesti erakko ehkä. 

Miksi sitten ryhtyy suhteeseen jos toinen ja sen jutut ei kiinnosta? En minä ainakaan haluaisi tuollaiseen osittaiseen suhteeseen tyytyä.

Toinen jaksaa esim. aikansa feikata kiinnostunutta. Sitten kun tulee ruuhkavuodet lapsiperhearkineen, ei enää ole voimia ja napostelua esittää mitään. Totuus paljastuu kun on jo hippasen myöhäistä.

Mutta tuo ei ole sama asia kuin että "parisuhde ei ole rikki". Sehän on rikki jos tilanne on tuollainen tai perustunut huonoon itsetuntemukseen tai feikkaamiseen. 

Tulkintakysymys. Minä ainakaan en odota ikinä saavuttavani parisuhdetta, jossa yksi ainut ihminen riittää vastaamaan kaikkiin sosiaalisiin ja inhimillisiin tarpeisiini. En myöskään usko pystyväni kenenkään kaikkia tarpeita yksin täyttämään. Sellaisen vaatiminen kuulostaa hullulta ja ahdistavalta. Parisuhde on rikki silloin, kun jompi kumpi osapuoli jää siinä tyytymättömäksi. Olkoonpa syynä kohtuuttomat odotukset tai kyvyttömyys sopeutua tai mikä tahansa.

Parisuhteeseen voi olla täydellisen tyytyväinen, vaikka turvautuisikin sen ulkopuolisiin ihmisiin esimerkiksi joidenkin henkisten tarpeittensa täyttämisessä. Tai monessa tapauksessa fyysistenkin.

Jos olen intomielinen filatelisti mutta puolisoa ei voisi vähempää kiinnostaa homeisten postimerkkien lajittelu, niin ei ole hyvä asia että joudun valitsemaan joko muuten toimivan parisuhteen tai filateliaharrastuksen siihen liittyvine sosiaalisine yhteyksineen. Toimiva parisuhde on sellainen, jossa tällaista ristiritaa ei synny. Puolison pitäisi silloin joustaa sen verran, että sallii minun käyttää hieman aikaani vaikkapa postimerkeistä viestittelyyn lajitoverieni kanssa. Eikä ryhtyä mustasukkaiseksi tai kateelliseksi siitä, että elämässäni on jotain omaa, jotain mitä hän ei kontrolloi, jotain missä hän ei ole keskiössä.

Taikka vastaavasti jos haluan puhua ihmissuhteista, tunteista, elämänmenosta, yhteiskunnallisista asioista, pörröisistä otuksista tai vaikkapa lumilyhdyistä, enkä vain halua vaan mulla on suorastaan välttämätön tarve puhua, jonkun kanssa, niin voin viestitellä tai soitella ystävän kanssa näistä asioista. Se on ainut vaihtoehto, jos puolisolla ei ole kiinnostusta. Toimivassa parisuhteessa ei tule pakkovalintaa joko ystävän tai puolison kesken. Rikkinäisessä tulee; sitten joko erotaan tai hylätään ystävyys ja jatketaan tyytymättömänä risaa suhdetta.

Mutta jos postimerkit menevät aina kaiken edelle, niin suhde tuskin toimii. Siitähän tässä on kysymys. Mitkä asiat priorisoit? Miten osoitat että oma kumppani on kuitenkin se tärkein?

No ääh... vastasin siis alkujaan tähän: Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.

Tuossa siis kysytään, miksi ei lopeta postimerkkeilyä ja täytä aikaansa puolison kanssa jotain muuta tehden. No oisko vaikka siksi, että tarvitsee myös sen postimerkkeilysisällön elämäänsä voidakseen hyvin, kun tilanne on se, että oma puoliso ei halua postimerkkeillä. 

Kysyjä siis olettaa, että vallitsee ristiriita, jossa on valittava joko-tai; puoliso tai postimerkkeily, mutta kumpikin ei mahdu samaan avioliittoon. Siinä ei ole kyse enää kohtuullisen ajankäytön/priorisoinnin yms. asetelmasta kuten sinä esitit. Siinä on kyse ehdottomasta valinnasta: toinen lähtee ja toinen jää.

Yleensä ottaen ihminen tietty pyrkii tekemään valinnanvaransa puitteissa itselleen mieluisimpia asioita mielummin kuin epämieluisia. 

Mutta jos tämä postimerkkien kanssa häärääminen onkin flirttailua netissä muiden naisten kanssa? Juu, samanlainen flirtti ei ehkä ole mahdollista oman vaimon kanssa, koska se flirttailu/pieni ihastus perustuu siihen haavekuvaan toisesta. Tässä tapauksessa paras vaihtoehto olisi kuitenkin erota, jos tämä tuntemattomien tai puolituttujen kanssa flirttailu on niin tärkeää.

Ja se (ymmärrettävästi) loukkaa toista.

Loukkaantujatyypin mielestä varmaan niin, mutta järjetöntähän se on, että jos itse ei halua/pysty puolisolleen jotain tarjota, niin loukkaantuu sitten kuitenkin jos tämä saa sen toisaalta ja parisuhteessa muutoin on kaikki kunnossa eli itse saa puolisolta haluamansa.

Entä jos ”loukkaantuja” kaipaisi enemmän miehen huomiota? Veikkaan että flirttailija (puhut tietenkin itsestäsi) oikeuttaa käytöksensä vaikka miten loukkaisi toista osapuolta samalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos on jotain salailtavaa. Jos ok että puoliso lukee viestit, niin silloin kaikki ok.

Tämä. Jos ei ole mitään, niin evvk vaikka puoliso lukisi viestit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaverinaiset ottavat kummasti etäisyyttä ja yhteydenotot harvenevat, kun tulee kuulumisten vaihdossa harvinaisen selväksi, että puoliso on se tärkein ja rakkain ihminen elämässä.

Ai?  Flirttailetko sinä naisille, ja sitten muistat muistuttaa olevasi varattu? Toihan on viehättävää käytöstä. Not. Tykkäät ilmeisesti kiusoitella naisia?

Selvennykseksi sellaiset naisetkin, jotka ovat olleet kavereitasi ennen nykyistä parisuhdetta tahtovat, jos ei kadota kokonaan elämästä, niin ainakin ottavat reilusti etäisyyttä. Ilman flirttailua olen mitä ilmeisemmin tylsä kaveri.

Flirttailu jonkun vakikaverin kanssa ei vaan oikein kuulu parisuhteeseen. Ja jos on ollut tuttu jonka kanssa flirttiä on ollut, niin ei se oikein enää puhtaaksi kaveruudeksi vaan käytännössä muutu. Sitä ei ole ehkä ollutkaan sitten. 

Juu näinpä. Flirtti joskus kertaluontoisesti jonkun kaverin/puolitutun kanssa ok. Mutta että aina saman kanssa ja jotenkin vielä netissä mun mielestä pahempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä miehenä sain kiinnostunutta signaalia harrastus kaverilta, itsekkin kiinnostuin enkä tiennyt mitä tehdä. Pyysin yhtenä päivänä tätä naista kanssani ulkoilemaan ja kun istuimme metsässä tulilla niin sanoin että olen ihastunut sinuun ja hän kertoi huomanneen ja olevan itsekkin ihastunut, juteltiin ja pidettiin toisiamme kädestä ja tuntuihan se kivalle niinkuin ihastuminen aina tuntuu juteltiin useampi tunti eikä menty kädestä pitämistä pitemmälle. Yhdessä sovittiin ettei rikota suhteitamme ihastumisen takia vaan katsotaan eteenpäin entistä elämää, välillä käymme yhdessä ulkona juttelemassa mutta ei muuta

Varmaan otitte puolisonnekin mukaan ihastelemaan tätä kaunista tarinaa?

😂👍🏻

Mutta mikä on motiivi varatulla perheellisellä naisella flirttailla varatulle perheelliselle miehelle netissä?

Toki toisinpäin voi varmaan tapahtua ja tapahtuukin yhtä lailla, itse törmännyt vaan näihin naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs mies lähetteli keskustelun lomassa joskus itsestään kuvia esim. lomalla - yhtäkkiä alkoi laittaa ns.yhteiskuvia naisystävästään! Miksi? En ymmärrä, koska mikään viestittelyssämme ei ollut muuttunut. Yhtäkkiä alkoi tulla noita parisuhdekuvia...

Kuvitteletko jotain ihan omiasi? 😄

Kuinka niin?

Jos pelkäsi että käsität helposti väärin, ja luulet vaikka että hänellä on jotain taka-ajatuksia.

Tämähän vaan osoittaa, että miehellä on mielestään salattavaa. On tullut viestiteltyä sellaisia juttuja, jotka kumppani voi ymmärtää väärin ja mies yrittää taka-ajatuksensa salata.

No, mies kuulema yritti suojella tätä naista (!). Tämä nainen on aika flirtti, mutta ei kuulemma tarkoita sillä mitään. On muillekin samanlainen. Mutta minä olisin vaan käsittänyt kaiken väärin (kuten nyt sit käsitinkin ja ylireagoin ja tein kärpäsestä härkäsen) ja tehnyt taas heidän kaverisuhteensa kiusalliseksi ja vaikeaksi. Haluaa kuitenkin olla naisen kanssa väleissä jatkossakin. Näin siis totesi mies, kun asiasta keskusteltiin ja kysyin että miksi reagoi noin jos ei kerta oikeasti ole mitään.

Enpä tiedä mitä ajatella.. Tuli sellainen olo että minun tunteeni olivat miehelle sivuseikka, kaverisuhdetta tähän naiseen oli tärkeämpi kaikin tavoin vaalia.

Millä kirjaimella sun etunimi aikaa? Kuulostaa tutulta.

Varmaan aika paljon tapahtuu tällaista toimintaa.. Eikös FB/whatsapp ym ole tosi usein eron syynä tänäpäivänä tai ainakin vahvasti vaikuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.

Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.

Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..

Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.

Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.

Tuo on aina kahdenvälinen asia. Yksin ei ylläpidetä parisuhdetta. Molempien pitää panostaa. Toisen mielenkiinto on jostain syystä hiipunut ja yleensä silloin toisellakin on omat rikkansa rokassa. Ehkä ei osoita huomion tarvetta tai kiinnostu sen toisen juttelusta, ehkä jopa on torjunut tai ei ole vastavuoroinen. Tai ehkä vaatii jotain mitä toinen ei koe itselleen luontevaksi ja mukavaksi. Kaikenlaisia asetelmia on.

Mutta yhtä kaikki, ei voi vaatia että ihmisellä ei olisi läheisiä ystäviä tai kavereita parisuhteen ulkopuolella. Sellainen on sairasta toisen rajoittamista. Mustasukkaista ja suhdetta vaurioittavaa kontrollointia.

Kyllä minä silti ajattelen, että mikäli ei ole halua syystä tai toisesta jutella ja viestiä ensisijaisesti sen oman kumppanin kanssa niin kannattaa ryhtyä miettimään mikä on vialla. Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla se ensijainen ihmissuhde ja mikäli haluaa sen säilyvän, sitä täytyy suojella ja hoitaa.

Tottakai näin on, että jos ITSELLÄ ei ole halua, pitää ryhtyä vakavasti miettimään, miksi ei. Tarkoitin vaan sitä, että parisuhteessa voi olla niinkin, että puolisolla ei ole halua jutella ja viestiä ollenkaan tai samoista asioista. Jotkut ovat täysin tuppisuita, ja joskus eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kaikki olisi muutoin kunnossa, niin toista ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta karvan vertaa se, mistä itse haluaisi jutella. Toinen voi olla konkreettiseen ja välittömään keskittyvä ja toinen filosofoiva idealisti. Toista voi kiinnostaa juoruilu ja toinen inhoaa sellaista. Ihmisillä on henkisiä tarpeita, eikä niitä voi sammuttaa ja kieltää vain siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa. Parisuhde ei välttämättä ole rikki, jos on sen ulkopuolisa ystäviä, joiden kanssa saa tätyettyä omia tarpeitaan. Hyvin harvinaista lienee, että kukaan oikeasti saa kaiken tarvitsemansa omasta parisuhteestaan. Jonkunlainen läheisriippuvainen sosiaalisesti erakko ehkä. 

Miksi sitten ryhtyy suhteeseen jos toinen ja sen jutut ei kiinnosta? En minä ainakaan haluaisi tuollaiseen osittaiseen suhteeseen tyytyä.

Toinen jaksaa esim. aikansa feikata kiinnostunutta. Sitten kun tulee ruuhkavuodet lapsiperhearkineen, ei enää ole voimia ja napostelua esittää mitään. Totuus paljastuu kun on jo hippasen myöhäistä.

Mutta tuo ei ole sama asia kuin että "parisuhde ei ole rikki". Sehän on rikki jos tilanne on tuollainen tai perustunut huonoon itsetuntemukseen tai feikkaamiseen. 

Tulkintakysymys. Minä ainakaan en odota ikinä saavuttavani parisuhdetta, jossa yksi ainut ihminen riittää vastaamaan kaikkiin sosiaalisiin ja inhimillisiin tarpeisiini. En myöskään usko pystyväni kenenkään kaikkia tarpeita yksin täyttämään. Sellaisen vaatiminen kuulostaa hullulta ja ahdistavalta. Parisuhde on rikki silloin, kun jompi kumpi osapuoli jää siinä tyytymättömäksi. Olkoonpa syynä kohtuuttomat odotukset tai kyvyttömyys sopeutua tai mikä tahansa.

Parisuhteeseen voi olla täydellisen tyytyväinen, vaikka turvautuisikin sen ulkopuolisiin ihmisiin esimerkiksi joidenkin henkisten tarpeittensa täyttämisessä. Tai monessa tapauksessa fyysistenkin.

Jos olen intomielinen filatelisti mutta puolisoa ei voisi vähempää kiinnostaa homeisten postimerkkien lajittelu, niin ei ole hyvä asia että joudun valitsemaan joko muuten toimivan parisuhteen tai filateliaharrastuksen siihen liittyvine sosiaalisine yhteyksineen. Toimiva parisuhde on sellainen, jossa tällaista ristiritaa ei synny. Puolison pitäisi silloin joustaa sen verran, että sallii minun käyttää hieman aikaani vaikkapa postimerkeistä viestittelyyn lajitoverieni kanssa. Eikä ryhtyä mustasukkaiseksi tai kateelliseksi siitä, että elämässäni on jotain omaa, jotain mitä hän ei kontrolloi, jotain missä hän ei ole keskiössä.

Taikka vastaavasti jos haluan puhua ihmissuhteista, tunteista, elämänmenosta, yhteiskunnallisista asioista, pörröisistä otuksista tai vaikkapa lumilyhdyistä, enkä vain halua vaan mulla on suorastaan välttämätön tarve puhua, jonkun kanssa, niin voin viestitellä tai soitella ystävän kanssa näistä asioista. Se on ainut vaihtoehto, jos puolisolla ei ole kiinnostusta. Toimivassa parisuhteessa ei tule pakkovalintaa joko ystävän tai puolison kesken. Rikkinäisessä tulee; sitten joko erotaan tai hylätään ystävyys ja jatketaan tyytymättömänä risaa suhdetta.

Mutta jos postimerkit menevät aina kaiken edelle, niin suhde tuskin toimii. Siitähän tässä on kysymys. Mitkä asiat priorisoit? Miten osoitat että oma kumppani on kuitenkin se tärkein?

No ääh... vastasin siis alkujaan tähän: Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.

Tuossa siis kysytään, miksi ei lopeta postimerkkeilyä ja täytä aikaansa puolison kanssa jotain muuta tehden. No oisko vaikka siksi, että tarvitsee myös sen postimerkkeilysisällön elämäänsä voidakseen hyvin, kun tilanne on se, että oma puoliso ei halua postimerkkeillä. 

Kysyjä siis olettaa, että vallitsee ristiriita, jossa on valittava joko-tai; puoliso tai postimerkkeily, mutta kumpikin ei mahdu samaan avioliittoon. Siinä ei ole kyse enää kohtuullisen ajankäytön/priorisoinnin yms. asetelmasta kuten sinä esitit. Siinä on kyse ehdottomasta valinnasta: toinen lähtee ja toinen jää.

Yleensä ottaen ihminen tietty pyrkii tekemään valinnanvaransa puitteissa itselleen mieluisimpia asioita mielummin kuin epämieluisia. 

Mutta jos tämä postimerkkien kanssa häärääminen onkin flirttailua netissä muiden naisten kanssa? Juu, samanlainen flirtti ei ehkä ole mahdollista oman vaimon kanssa, koska se flirttailu/pieni ihastus perustuu siihen haavekuvaan toisesta. Tässä tapauksessa paras vaihtoehto olisi kuitenkin erota, jos tämä tuntemattomien tai puolituttujen kanssa flirttailu on niin tärkeää.

Ja se (ymmärrettävästi) loukkaa toista.

Loukkaantujatyypin mielestä varmaan niin, mutta järjetöntähän se on, että jos itse ei halua/pysty puolisolleen jotain tarjota, niin loukkaantuu sitten kuitenkin jos tämä saa sen toisaalta ja parisuhteessa muutoin on kaikki kunnossa eli itse saa puolisolta haluamansa.

Mutta jos kysymys asiasta jota kukaan puoliso ei pysty tarjoamaan? Eli uutuudenviehätyksen aiheuttavat kutkuttavat tunteet kun siellä toisessa päässä on vieras, omia haaveita vastaava tyyppi? Herää kysymys että onko suhde kunnossa, jos tuollaista pakonomaisesti kaipaa. Kyseenalainen juttelu netissä toisen vastakkaista sukupuolta olevat ihmisen kanssa ei ole kenenkään perustarve kuten annat olettaa 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.

Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.

Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..

Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.

Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.

Tuo on aina kahdenvälinen asia. Yksin ei ylläpidetä parisuhdetta. Molempien pitää panostaa. Toisen mielenkiinto on jostain syystä hiipunut ja yleensä silloin toisellakin on omat rikkansa rokassa. Ehkä ei osoita huomion tarvetta tai kiinnostu sen toisen juttelusta, ehkä jopa on torjunut tai ei ole vastavuoroinen. Tai ehkä vaatii jotain mitä toinen ei koe itselleen luontevaksi ja mukavaksi. Kaikenlaisia asetelmia on.

Mutta yhtä kaikki, ei voi vaatia että ihmisellä ei olisi läheisiä ystäviä tai kavereita parisuhteen ulkopuolella. Sellainen on sairasta toisen rajoittamista. Mustasukkaista ja suhdetta vaurioittavaa kontrollointia.

Kyllä minä silti ajattelen, että mikäli ei ole halua syystä tai toisesta jutella ja viestiä ensisijaisesti sen oman kumppanin kanssa niin kannattaa ryhtyä miettimään mikä on vialla. Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla se ensijainen ihmissuhde ja mikäli haluaa sen säilyvän, sitä täytyy suojella ja hoitaa.

Tottakai näin on, että jos ITSELLÄ ei ole halua, pitää ryhtyä vakavasti miettimään, miksi ei. Tarkoitin vaan sitä, että parisuhteessa voi olla niinkin, että puolisolla ei ole halua jutella ja viestiä ollenkaan tai samoista asioista. Jotkut ovat täysin tuppisuita, ja joskus eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kaikki olisi muutoin kunnossa, niin toista ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta karvan vertaa se, mistä itse haluaisi jutella. Toinen voi olla konkreettiseen ja välittömään keskittyvä ja toinen filosofoiva idealisti. Toista voi kiinnostaa juoruilu ja toinen inhoaa sellaista. Ihmisillä on henkisiä tarpeita, eikä niitä voi sammuttaa ja kieltää vain siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa. Parisuhde ei välttämättä ole rikki, jos on sen ulkopuolisa ystäviä, joiden kanssa saa tätyettyä omia tarpeitaan. Hyvin harvinaista lienee, että kukaan oikeasti saa kaiken tarvitsemansa omasta parisuhteestaan. Jonkunlainen läheisriippuvainen sosiaalisesti erakko ehkä. 

Miksi sitten ryhtyy suhteeseen jos toinen ja sen jutut ei kiinnosta? En minä ainakaan haluaisi tuollaiseen osittaiseen suhteeseen tyytyä.

Toinen jaksaa esim. aikansa feikata kiinnostunutta. Sitten kun tulee ruuhkavuodet lapsiperhearkineen, ei enää ole voimia ja napostelua esittää mitään. Totuus paljastuu kun on jo hippasen myöhäistä.

Mutta tuo ei ole sama asia kuin että "parisuhde ei ole rikki". Sehän on rikki jos tilanne on tuollainen tai perustunut huonoon itsetuntemukseen tai feikkaamiseen. 

Tulkintakysymys. Minä ainakaan en odota ikinä saavuttavani parisuhdetta, jossa yksi ainut ihminen riittää vastaamaan kaikkiin sosiaalisiin ja inhimillisiin tarpeisiini. En myöskään usko pystyväni kenenkään kaikkia tarpeita yksin täyttämään. Sellaisen vaatiminen kuulostaa hullulta ja ahdistavalta. Parisuhde on rikki silloin, kun jompi kumpi osapuoli jää siinä tyytymättömäksi. Olkoonpa syynä kohtuuttomat odotukset tai kyvyttömyys sopeutua tai mikä tahansa.

Parisuhteeseen voi olla täydellisen tyytyväinen, vaikka turvautuisikin sen ulkopuolisiin ihmisiin esimerkiksi joidenkin henkisten tarpeittensa täyttämisessä. Tai monessa tapauksessa fyysistenkin.

Jos olen intomielinen filatelisti mutta puolisoa ei voisi vähempää kiinnostaa homeisten postimerkkien lajittelu, niin ei ole hyvä asia että joudun valitsemaan joko muuten toimivan parisuhteen tai filateliaharrastuksen siihen liittyvine sosiaalisine yhteyksineen. Toimiva parisuhde on sellainen, jossa tällaista ristiritaa ei synny. Puolison pitäisi silloin joustaa sen verran, että sallii minun käyttää hieman aikaani vaikkapa postimerkeistä viestittelyyn lajitoverieni kanssa. Eikä ryhtyä mustasukkaiseksi tai kateelliseksi siitä, että elämässäni on jotain omaa, jotain mitä hän ei kontrolloi, jotain missä hän ei ole keskiössä.

Taikka vastaavasti jos haluan puhua ihmissuhteista, tunteista, elämänmenosta, yhteiskunnallisista asioista, pörröisistä otuksista tai vaikkapa lumilyhdyistä, enkä vain halua vaan mulla on suorastaan välttämätön tarve puhua, jonkun kanssa, niin voin viestitellä tai soitella ystävän kanssa näistä asioista. Se on ainut vaihtoehto, jos puolisolla ei ole kiinnostusta. Toimivassa parisuhteessa ei tule pakkovalintaa joko ystävän tai puolison kesken. Rikkinäisessä tulee; sitten joko erotaan tai hylätään ystävyys ja jatketaan tyytymättömänä risaa suhdetta.

Mutta jos postimerkit menevät aina kaiken edelle, niin suhde tuskin toimii. Siitähän tässä on kysymys. Mitkä asiat priorisoit? Miten osoitat että oma kumppani on kuitenkin se tärkein?

No ääh... vastasin siis alkujaan tähän: Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.

Tuossa siis kysytään, miksi ei lopeta postimerkkeilyä ja täytä aikaansa puolison kanssa jotain muuta tehden. No oisko vaikka siksi, että tarvitsee myös sen postimerkkeilysisällön elämäänsä voidakseen hyvin, kun tilanne on se, että oma puoliso ei halua postimerkkeillä. 

Kysyjä siis olettaa, että vallitsee ristiriita, jossa on valittava joko-tai; puoliso tai postimerkkeily, mutta kumpikin ei mahdu samaan avioliittoon. Siinä ei ole kyse enää kohtuullisen ajankäytön/priorisoinnin yms. asetelmasta kuten sinä esitit. Siinä on kyse ehdottomasta valinnasta: toinen lähtee ja toinen jää.

Yleensä ottaen ihminen tietty pyrkii tekemään valinnanvaransa puitteissa itselleen mieluisimpia asioita mielummin kuin epämieluisia. 

Mutta jos tämä postimerkkien kanssa häärääminen onkin flirttailua netissä muiden naisten kanssa? Juu, samanlainen flirtti ei ehkä ole mahdollista oman vaimon kanssa, koska se flirttailu/pieni ihastus perustuu siihen haavekuvaan toisesta. Tässä tapauksessa paras vaihtoehto olisi kuitenkin erota, jos tämä tuntemattomien tai puolituttujen kanssa flirttailu on niin tärkeää.

Ja se (ymmärrettävästi) loukkaa toista.

Loukkaantujatyypin mielestä varmaan niin, mutta järjetöntähän se on, että jos itse ei halua/pysty puolisolleen jotain tarjota, niin loukkaantuu sitten kuitenkin jos tämä saa sen toisaalta ja parisuhteessa muutoin on kaikki kunnossa eli itse saa puolisolta haluamansa.

Mutta jos kysymys asiasta jota kukaan puoliso ei pysty tarjoamaan? Eli uutuudenviehätyksen aiheuttavat kutkuttavat tunteet kun siellä toisessa päässä on vieras, omia haaveita vastaava tyyppi? Herää kysymys että onko suhde kunnossa, jos tuollaista pakonomaisesti kaipaa. Kyseenalainen juttelu netissä toisen vastakkaista sukupuolta olevat ihmisen kanssa ei ole kenenkään perustarve kuten annat olettaa 😄

Minä en taida nyt olla se joka tekee oletuksia. Vastasin yleisellä tasolla ottamatta tarkemmin kantaa mihinkään tiettyyn tapaukseen kyseenalaisuus on tulkinnanvaraista ja tapaus- ja enkilökohtaista ensinnäkin. Hyvinkin viattoman oloinen viestittely voi sisältää syviä sävyjä ja tunteita tai toisaalta aika ronski flirtti olla selkeästi huumoria ja pelleilyä. Ihan vaan esimerkiksi. Toisekseen se pakonomaisuusolettama. Kaikki ihmisten toimet eivät ole pakonomaisia. Kolmas olettamasi, että kyse olisi nimenomaan uutuudenviehätyksen hakemisesta. Se tuskin pätee pidempään jatkuneissa yhtydenpidoissa. Uutuus ei voi olla kovin kauaa, varsinkin jos oppii tuntemaan, kuten käy pakosta vähänkään syvällisemmin keskusteltaessa säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs mies lähetteli keskustelun lomassa joskus itsestään kuvia esim. lomalla - yhtäkkiä alkoi laittaa ns.yhteiskuvia naisystävästään! Miksi? En ymmärrä, koska mikään viestittelyssämme ei ollut muuttunut. Yhtäkkiä alkoi tulla noita parisuhdekuvia...

Kuvitteletko jotain ihan omiasi? 😄

Kuinka niin?

Jos pelkäsi että käsität helposti väärin, ja luulet vaikka että hänellä on jotain taka-ajatuksia.

Tämähän vaan osoittaa, että miehellä on mielestään salattavaa. On tullut viestiteltyä sellaisia juttuja, jotka kumppani voi ymmärtää väärin ja mies yrittää taka-ajatuksensa salata.

No, mies kuulema yritti suojella tätä naista (!). Tämä nainen on aika flirtti, mutta ei kuulemma tarkoita sillä mitään. On muillekin samanlainen. Mutta minä olisin vaan käsittänyt kaiken väärin (kuten nyt sit käsitinkin ja ylireagoin ja tein kärpäsestä härkäsen) ja tehnyt taas heidän kaverisuhteensa kiusalliseksi ja vaikeaksi. Haluaa kuitenkin olla naisen kanssa väleissä jatkossakin. Näin siis totesi mies, kun asiasta keskusteltiin ja kysyin että miksi reagoi noin jos ei kerta oikeasti ole mitään.

Enpä tiedä mitä ajatella.. Tuli sellainen olo että minun tunteeni olivat miehelle sivuseikka, kaverisuhdetta tähän naiseen oli tärkeämpi kaikin tavoin vaalia.

Millä kirjaimella sun etunimi aikaa? Kuulostaa tutulta.

Varmaan aika paljon tapahtuu tällaista toimintaa.. Eikös FB/whatsapp ym ole tosi usein eron syynä tänäpäivänä tai ainakin vahvasti vaikuttamassa.

Juu. Ennenvanhaan se syypää oli posti- ja teleliikennelaitos.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mikä on motiivi varatulla perheellisellä naisella flirttailla varatulle perheelliselle miehelle netissä?

Toki toisinpäin voi varmaan tapahtua ja tapahtuukin yhtä lailla, itse törmännyt vaan näihin naisiin.

Pientä piristystä päivään ilman pelkoa, että toinen ottaisi hommaa liian vakavasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.

Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.

Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..

Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.

Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.

Tuo on aina kahdenvälinen asia. Yksin ei ylläpidetä parisuhdetta. Molempien pitää panostaa. Toisen mielenkiinto on jostain syystä hiipunut ja yleensä silloin toisellakin on omat rikkansa rokassa. Ehkä ei osoita huomion tarvetta tai kiinnostu sen toisen juttelusta, ehkä jopa on torjunut tai ei ole vastavuoroinen. Tai ehkä vaatii jotain mitä toinen ei koe itselleen luontevaksi ja mukavaksi. Kaikenlaisia asetelmia on.

Mutta yhtä kaikki, ei voi vaatia että ihmisellä ei olisi läheisiä ystäviä tai kavereita parisuhteen ulkopuolella. Sellainen on sairasta toisen rajoittamista. Mustasukkaista ja suhdetta vaurioittavaa kontrollointia.

Kyllä minä silti ajattelen, että mikäli ei ole halua syystä tai toisesta jutella ja viestiä ensisijaisesti sen oman kumppanin kanssa niin kannattaa ryhtyä miettimään mikä on vialla. Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla se ensijainen ihmissuhde ja mikäli haluaa sen säilyvän, sitä täytyy suojella ja hoitaa.

Tottakai näin on, että jos ITSELLÄ ei ole halua, pitää ryhtyä vakavasti miettimään, miksi ei. Tarkoitin vaan sitä, että parisuhteessa voi olla niinkin, että puolisolla ei ole halua jutella ja viestiä ollenkaan tai samoista asioista. Jotkut ovat täysin tuppisuita, ja joskus eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kaikki olisi muutoin kunnossa, niin toista ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta karvan vertaa se, mistä itse haluaisi jutella. Toinen voi olla konkreettiseen ja välittömään keskittyvä ja toinen filosofoiva idealisti. Toista voi kiinnostaa juoruilu ja toinen inhoaa sellaista. Ihmisillä on henkisiä tarpeita, eikä niitä voi sammuttaa ja kieltää vain siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa. Parisuhde ei välttämättä ole rikki, jos on sen ulkopuolisa ystäviä, joiden kanssa saa tätyettyä omia tarpeitaan. Hyvin harvinaista lienee, että kukaan oikeasti saa kaiken tarvitsemansa omasta parisuhteestaan. Jonkunlainen läheisriippuvainen sosiaalisesti erakko ehkä. 

Miksi sitten ryhtyy suhteeseen jos toinen ja sen jutut ei kiinnosta? En minä ainakaan haluaisi tuollaiseen osittaiseen suhteeseen tyytyä.

Toinen jaksaa esim. aikansa feikata kiinnostunutta. Sitten kun tulee ruuhkavuodet lapsiperhearkineen, ei enää ole voimia ja napostelua esittää mitään. Totuus paljastuu kun on jo hippasen myöhäistä.

Mutta tuo ei ole sama asia kuin että "parisuhde ei ole rikki". Sehän on rikki jos tilanne on tuollainen tai perustunut huonoon itsetuntemukseen tai feikkaamiseen. 

Tulkintakysymys. Minä ainakaan en odota ikinä saavuttavani parisuhdetta, jossa yksi ainut ihminen riittää vastaamaan kaikkiin sosiaalisiin ja inhimillisiin tarpeisiini. En myöskään usko pystyväni kenenkään kaikkia tarpeita yksin täyttämään. Sellaisen vaatiminen kuulostaa hullulta ja ahdistavalta. Parisuhde on rikki silloin, kun jompi kumpi osapuoli jää siinä tyytymättömäksi. Olkoonpa syynä kohtuuttomat odotukset tai kyvyttömyys sopeutua tai mikä tahansa.

Parisuhteeseen voi olla täydellisen tyytyväinen, vaikka turvautuisikin sen ulkopuolisiin ihmisiin esimerkiksi joidenkin henkisten tarpeittensa täyttämisessä. Tai monessa tapauksessa fyysistenkin.

Jos olen intomielinen filatelisti mutta puolisoa ei voisi vähempää kiinnostaa homeisten postimerkkien lajittelu, niin ei ole hyvä asia että joudun valitsemaan joko muuten toimivan parisuhteen tai filateliaharrastuksen siihen liittyvine sosiaalisine yhteyksineen. Toimiva parisuhde on sellainen, jossa tällaista ristiritaa ei synny. Puolison pitäisi silloin joustaa sen verran, että sallii minun käyttää hieman aikaani vaikkapa postimerkeistä viestittelyyn lajitoverieni kanssa. Eikä ryhtyä mustasukkaiseksi tai kateelliseksi siitä, että elämässäni on jotain omaa, jotain mitä hän ei kontrolloi, jotain missä hän ei ole keskiössä.

Taikka vastaavasti jos haluan puhua ihmissuhteista, tunteista, elämänmenosta, yhteiskunnallisista asioista, pörröisistä otuksista tai vaikkapa lumilyhdyistä, enkä vain halua vaan mulla on suorastaan välttämätön tarve puhua, jonkun kanssa, niin voin viestitellä tai soitella ystävän kanssa näistä asioista. Se on ainut vaihtoehto, jos puolisolla ei ole kiinnostusta. Toimivassa parisuhteessa ei tule pakkovalintaa joko ystävän tai puolison kesken. Rikkinäisessä tulee; sitten joko erotaan tai hylätään ystävyys ja jatketaan tyytymättömänä risaa suhdetta.

Mutta jos postimerkit menevät aina kaiken edelle, niin suhde tuskin toimii. Siitähän tässä on kysymys. Mitkä asiat priorisoit? Miten osoitat että oma kumppani on kuitenkin se tärkein?

No ääh... vastasin siis alkujaan tähän: Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.

Tuossa siis kysytään, miksi ei lopeta postimerkkeilyä ja täytä aikaansa puolison kanssa jotain muuta tehden. No oisko vaikka siksi, että tarvitsee myös sen postimerkkeilysisällön elämäänsä voidakseen hyvin, kun tilanne on se, että oma puoliso ei halua postimerkkeillä. 

Kysyjä siis olettaa, että vallitsee ristiriita, jossa on valittava joko-tai; puoliso tai postimerkkeily, mutta kumpikin ei mahdu samaan avioliittoon. Siinä ei ole kyse enää kohtuullisen ajankäytön/priorisoinnin yms. asetelmasta kuten sinä esitit. Siinä on kyse ehdottomasta valinnasta: toinen lähtee ja toinen jää.

Yleensä ottaen ihminen tietty pyrkii tekemään valinnanvaransa puitteissa itselleen mieluisimpia asioita mielummin kuin epämieluisia. 

Mutta jos tämä postimerkkien kanssa häärääminen onkin flirttailua netissä muiden naisten kanssa? Juu, samanlainen flirtti ei ehkä ole mahdollista oman vaimon kanssa, koska se flirttailu/pieni ihastus perustuu siihen haavekuvaan toisesta. Tässä tapauksessa paras vaihtoehto olisi kuitenkin erota, jos tämä tuntemattomien tai puolituttujen kanssa flirttailu on niin tärkeää.

Ja se (ymmärrettävästi) loukkaa toista.

Loukkaantujatyypin mielestä varmaan niin, mutta järjetöntähän se on, että jos itse ei halua/pysty puolisolleen jotain tarjota, niin loukkaantuu sitten kuitenkin jos tämä saa sen toisaalta ja parisuhteessa muutoin on kaikki kunnossa eli itse saa puolisolta haluamansa.

Mutta jos kysymys asiasta jota kukaan puoliso ei pysty tarjoamaan? Eli uutuudenviehätyksen aiheuttavat kutkuttavat tunteet kun siellä toisessa päässä on vieras, omia haaveita vastaava tyyppi? Herää kysymys että onko suhde kunnossa, jos tuollaista pakonomaisesti kaipaa. Kyseenalainen juttelu netissä toisen vastakkaista sukupuolta olevat ihmisen kanssa ei ole kenenkään perustarve kuten annat olettaa 😄

Minä en taida nyt olla se joka tekee oletuksia. Vastasin yleisellä tasolla ottamatta tarkemmin kantaa mihinkään tiettyyn tapaukseen kyseenalaisuus on tulkinnanvaraista ja tapaus- ja enkilökohtaista ensinnäkin. Hyvinkin viattoman oloinen viestittely voi sisältää syviä sävyjä ja tunteita tai toisaalta aika ronski flirtti olla selkeästi huumoria ja pelleilyä. Ihan vaan esimerkiksi. Toisekseen se pakonomaisuusolettama. Kaikki ihmisten toimet eivät ole pakonomaisia. Kolmas olettamasi, että kyse olisi nimenomaan uutuudenviehätyksen hakemisesta. Se tuskin pätee pidempään jatkuneissa yhtydenpidoissa. Uutuus ei voi olla kovin kauaa, varsinkin jos oppii tuntemaan, kuten käy pakosta vähänkään syvällisemmin keskusteltaessa säännöllisesti.

Kyllä annoit sellaisen kuvan viestilläsi, että joku random nettituttavuus on ilman muuta hyväksyttävää olla paikkaamassa oman puolison puitteita. Ja että tämä olisi itsestäänselvästi ok. Ymmärrä nyt että ihmisiä on erilaisia. Kaikki eivät kaipaa jotain epämääräisiä tuttavuuksia paikkaamaan tyhjiötä omassa suhteessa. Toisekseen kaikille tällainen ei myöskään ole moraalisesti ok, eikä tarvikaan olla. Olennaista on se että tämä on molemmille osapuolille suhteessa ok.

No missä se raja menee? Mikä on liian intiimiä?🤔

Mikropettämistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.

Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.

Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..

Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.

Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.

Tuo on aina kahdenvälinen asia. Yksin ei ylläpidetä parisuhdetta. Molempien pitää panostaa. Toisen mielenkiinto on jostain syystä hiipunut ja yleensä silloin toisellakin on omat rikkansa rokassa. Ehkä ei osoita huomion tarvetta tai kiinnostu sen toisen juttelusta, ehkä jopa on torjunut tai ei ole vastavuoroinen. Tai ehkä vaatii jotain mitä toinen ei koe itselleen luontevaksi ja mukavaksi. Kaikenlaisia asetelmia on.

Mutta yhtä kaikki, ei voi vaatia että ihmisellä ei olisi läheisiä ystäviä tai kavereita parisuhteen ulkopuolella. Sellainen on sairasta toisen rajoittamista. Mustasukkaista ja suhdetta vaurioittavaa kontrollointia.

Kyllä minä silti ajattelen, että mikäli ei ole halua syystä tai toisesta jutella ja viestiä ensisijaisesti sen oman kumppanin kanssa niin kannattaa ryhtyä miettimään mikä on vialla. Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla se ensijainen ihmissuhde ja mikäli haluaa sen säilyvän, sitä täytyy suojella ja hoitaa.

Tottakai näin on, että jos ITSELLÄ ei ole halua, pitää ryhtyä vakavasti miettimään, miksi ei. Tarkoitin vaan sitä, että parisuhteessa voi olla niinkin, että puolisolla ei ole halua jutella ja viestiä ollenkaan tai samoista asioista. Jotkut ovat täysin tuppisuita, ja joskus eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kaikki olisi muutoin kunnossa, niin toista ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta karvan vertaa se, mistä itse haluaisi jutella. Toinen voi olla konkreettiseen ja välittömään keskittyvä ja toinen filosofoiva idealisti. Toista voi kiinnostaa juoruilu ja toinen inhoaa sellaista. Ihmisillä on henkisiä tarpeita, eikä niitä voi sammuttaa ja kieltää vain siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa. Parisuhde ei välttämättä ole rikki, jos on sen ulkopuolisa ystäviä, joiden kanssa saa tätyettyä omia tarpeitaan. Hyvin harvinaista lienee, että kukaan oikeasti saa kaiken tarvitsemansa omasta parisuhteestaan. Jonkunlainen läheisriippuvainen sosiaalisesti erakko ehkä. 

Miksi sitten ryhtyy suhteeseen jos toinen ja sen jutut ei kiinnosta? En minä ainakaan haluaisi tuollaiseen osittaiseen suhteeseen tyytyä.

Toinen jaksaa esim. aikansa feikata kiinnostunutta. Sitten kun tulee ruuhkavuodet lapsiperhearkineen, ei enää ole voimia ja napostelua esittää mitään. Totuus paljastuu kun on jo hippasen myöhäistä.

Mutta tuo ei ole sama asia kuin että "parisuhde ei ole rikki". Sehän on rikki jos tilanne on tuollainen tai perustunut huonoon itsetuntemukseen tai feikkaamiseen. 

Tulkintakysymys. Minä ainakaan en odota ikinä saavuttavani parisuhdetta, jossa yksi ainut ihminen riittää vastaamaan kaikkiin sosiaalisiin ja inhimillisiin tarpeisiini. En myöskään usko pystyväni kenenkään kaikkia tarpeita yksin täyttämään. Sellaisen vaatiminen kuulostaa hullulta ja ahdistavalta. Parisuhde on rikki silloin, kun jompi kumpi osapuoli jää siinä tyytymättömäksi. Olkoonpa syynä kohtuuttomat odotukset tai kyvyttömyys sopeutua tai mikä tahansa.

Parisuhteeseen voi olla täydellisen tyytyväinen, vaikka turvautuisikin sen ulkopuolisiin ihmisiin esimerkiksi joidenkin henkisten tarpeittensa täyttämisessä. Tai monessa tapauksessa fyysistenkin.

Jos olen intomielinen filatelisti mutta puolisoa ei voisi vähempää kiinnostaa homeisten postimerkkien lajittelu, niin ei ole hyvä asia että joudun valitsemaan joko muuten toimivan parisuhteen tai filateliaharrastuksen siihen liittyvine sosiaalisine yhteyksineen. Toimiva parisuhde on sellainen, jossa tällaista ristiritaa ei synny. Puolison pitäisi silloin joustaa sen verran, että sallii minun käyttää hieman aikaani vaikkapa postimerkeistä viestittelyyn lajitoverieni kanssa. Eikä ryhtyä mustasukkaiseksi tai kateelliseksi siitä, että elämässäni on jotain omaa, jotain mitä hän ei kontrolloi, jotain missä hän ei ole keskiössä.

Taikka vastaavasti jos haluan puhua ihmissuhteista, tunteista, elämänmenosta, yhteiskunnallisista asioista, pörröisistä otuksista tai vaikkapa lumilyhdyistä, enkä vain halua vaan mulla on suorastaan välttämätön tarve puhua, jonkun kanssa, niin voin viestitellä tai soitella ystävän kanssa näistä asioista. Se on ainut vaihtoehto, jos puolisolla ei ole kiinnostusta. Toimivassa parisuhteessa ei tule pakkovalintaa joko ystävän tai puolison kesken. Rikkinäisessä tulee; sitten joko erotaan tai hylätään ystävyys ja jatketaan tyytymättömänä risaa suhdetta.

Mutta jos postimerkit menevät aina kaiken edelle, niin suhde tuskin toimii. Siitähän tässä on kysymys. Mitkä asiat priorisoit? Miten osoitat että oma kumppani on kuitenkin se tärkein?

No ääh... vastasin siis alkujaan tähän: Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.

Tuossa siis kysytään, miksi ei lopeta postimerkkeilyä ja täytä aikaansa puolison kanssa jotain muuta tehden. No oisko vaikka siksi, että tarvitsee myös sen postimerkkeilysisällön elämäänsä voidakseen hyvin, kun tilanne on se, että oma puoliso ei halua postimerkkeillä. 

Kysyjä siis olettaa, että vallitsee ristiriita, jossa on valittava joko-tai; puoliso tai postimerkkeily, mutta kumpikin ei mahdu samaan avioliittoon. Siinä ei ole kyse enää kohtuullisen ajankäytön/priorisoinnin yms. asetelmasta kuten sinä esitit. Siinä on kyse ehdottomasta valinnasta: toinen lähtee ja toinen jää.

Yleensä ottaen ihminen tietty pyrkii tekemään valinnanvaransa puitteissa itselleen mieluisimpia asioita mielummin kuin epämieluisia. 

Mutta jos tämä postimerkkien kanssa häärääminen onkin flirttailua netissä muiden naisten kanssa? Juu, samanlainen flirtti ei ehkä ole mahdollista oman vaimon kanssa, koska se flirttailu/pieni ihastus perustuu siihen haavekuvaan toisesta. Tässä tapauksessa paras vaihtoehto olisi kuitenkin erota, jos tämä tuntemattomien tai puolituttujen kanssa flirttailu on niin tärkeää.

Ja se (ymmärrettävästi) loukkaa toista.

Loukkaantujatyypin mielestä varmaan niin, mutta järjetöntähän se on, että jos itse ei halua/pysty puolisolleen jotain tarjota, niin loukkaantuu sitten kuitenkin jos tämä saa sen toisaalta ja parisuhteessa muutoin on kaikki kunnossa eli itse saa puolisolta haluamansa.

Mutta jos kysymys asiasta jota kukaan puoliso ei pysty tarjoamaan? Eli uutuudenviehätyksen aiheuttavat kutkuttavat tunteet kun siellä toisessa päässä on vieras, omia haaveita vastaava tyyppi? Herää kysymys että onko suhde kunnossa, jos tuollaista pakonomaisesti kaipaa. Kyseenalainen juttelu netissä toisen vastakkaista sukupuolta olevat ihmisen kanssa ei ole kenenkään perustarve kuten annat olettaa 😄

Minä en taida nyt olla se joka tekee oletuksia. Vastasin yleisellä tasolla ottamatta tarkemmin kantaa mihinkään tiettyyn tapaukseen kyseenalaisuus on tulkinnanvaraista ja tapaus- ja enkilökohtaista ensinnäkin. Hyvinkin viattoman oloinen viestittely voi sisältää syviä sävyjä ja tunteita tai toisaalta aika ronski flirtti olla selkeästi huumoria ja pelleilyä. Ihan vaan esimerkiksi. Toisekseen se pakonomaisuusolettama. Kaikki ihmisten toimet eivät ole pakonomaisia. Kolmas olettamasi, että kyse olisi nimenomaan uutuudenviehätyksen hakemisesta. Se tuskin pätee pidempään jatkuneissa yhtydenpidoissa. Uutuus ei voi olla kovin kauaa, varsinkin jos oppii tuntemaan, kuten käy pakosta vähänkään syvällisemmin keskusteltaessa säännöllisesti.

Kyllä annoit sellaisen kuvan viestilläsi, että joku random nettituttavuus on ilman muuta hyväksyttävää olla paikkaamassa oman puolison puitteita. Ja että tämä olisi itsestäänselvästi ok. Ymmärrä nyt että ihmisiä on erilaisia. Kaikki eivät kaipaa jotain epämääräisiä tuttavuuksia paikkaamaan tyhjiötä omassa suhteessa. Toisekseen kaikille tällainen ei myöskään ole moraalisesti ok, eikä tarvikaan olla. Olennaista on se että tämä on molemmille osapuolille suhteessa ok.

"Kaikki eivät kaipaa" on itsestäänselvyys ja ampuu täysin ohi keskustelun aiheesta. Nythän tietenkin puhutaan vain ja ainoastaan sellaisista, jotka sellaista kaipaavat, koska he nyt varmaankin ovat se ryhmä joka ainoastaan sellaista saattaa harrastaa. 

Jos topikkina olisi "onko ok pelata golfia", niin sinä tulisit lätisemään, että ei se ole itsestäänselvästi ok, koska kaikki eivät halua pelata golfia. Jotkut kuitenkin haluavat, eikä siitä voi päätellä, että heidän parisuhteensa ei olisi kunnossa.