Lue keskustelun säännöt.
Mikä on liian tuttavallista keskustelua netissä varatun miehen ja naisen välillä?
26.01.2020 |
Jos ollaan töiden tai harrastusten kautta tekemisissä. Missä menee raja?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs mies lähetteli keskustelun lomassa joskus itsestään kuvia esim. lomalla - yhtäkkiä alkoi laittaa ns.yhteiskuvia naisystävästään! Miksi? En ymmärrä, koska mikään viestittelyssämme ei ollut muuttunut. Yhtäkkiä alkoi tulla noita parisuhdekuvia...
Kuvitteletko jotain ihan omiasi? 😄
Kuinka niin?
Jos pelkäsi että käsität helposti väärin, ja luulet vaikka että hänellä on jotain taka-ajatuksia.
Tämähän vaan osoittaa, että miehellä on mielestään salattavaa. On tullut viestiteltyä sellaisia juttuja, jotka kumppani voi ymmärtää väärin ja mies yrittää taka-ajatuksensa salata.
No, mies kuulema yritti suojella tätä naista (!). Tämä nainen on aika flirtti, mutta ei kuulemma tarkoita sillä mitään. On muillekin samanlainen. Mutta minä olisin vaan käsittänyt kaiken väärin (kuten nyt sit käsitinkin ja ylireagoin ja tein kärpäsestä härkäsen) ja tehnyt taas heidän kaverisuhteensa kiusalliseksi ja vaikeaksi. Haluaa kuitenkin olla naisen kanssa väleissä jatkossakin. Näin siis totesi mies, kun asiasta keskusteltiin ja kysyin että miksi reagoi noin jos ei kerta oikeasti ole mitään.
Enpä tiedä mitä ajatella.. Tuli sellainen olo että minun tunteeni olivat miehelle sivuseikka, kaverisuhdetta tähän naiseen oli tärkeämpi kaikin tavoin vaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.
Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.
Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..
Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.
Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.
Tuo on aina kahdenvälinen asia. Yksin ei ylläpidetä parisuhdetta. Molempien pitää panostaa. Toisen mielenkiinto on jostain syystä hiipunut ja yleensä silloin toisellakin on omat rikkansa rokassa. Ehkä ei osoita huomion tarvetta tai kiinnostu sen toisen juttelusta, ehkä jopa on torjunut tai ei ole vastavuoroinen. Tai ehkä vaatii jotain mitä toinen ei koe itselleen luontevaksi ja mukavaksi. Kaikenlaisia asetelmia on.
Mutta yhtä kaikki, ei voi vaatia että ihmisellä ei olisi läheisiä ystäviä tai kavereita parisuhteen ulkopuolella. Sellainen on sairasta toisen rajoittamista. Mustasukkaista ja suhdetta vaurioittavaa kontrollointia.
Kyllä minä silti ajattelen, että mikäli ei ole halua syystä tai toisesta jutella ja viestiä ensisijaisesti sen oman kumppanin kanssa niin kannattaa ryhtyä miettimään mikä on vialla. Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla se ensijainen ihmissuhde ja mikäli haluaa sen säilyvän, sitä täytyy suojella ja hoitaa.
Tottakai näin on, että jos ITSELLÄ ei ole halua, pitää ryhtyä vakavasti miettimään, miksi ei. Tarkoitin vaan sitä, että parisuhteessa voi olla niinkin, että puolisolla ei ole halua jutella ja viestiä ollenkaan tai samoista asioista. Jotkut ovat täysin tuppisuita, ja joskus eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kaikki olisi muutoin kunnossa, niin toista ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta karvan vertaa se, mistä itse haluaisi jutella. Toinen voi olla konkreettiseen ja välittömään keskittyvä ja toinen filosofoiva idealisti. Toista voi kiinnostaa juoruilu ja toinen inhoaa sellaista. Ihmisillä on henkisiä tarpeita, eikä niitä voi sammuttaa ja kieltää vain siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa. Parisuhde ei välttämättä ole rikki, jos on sen ulkopuolisa ystäviä, joiden kanssa saa tätyettyä omia tarpeitaan. Hyvin harvinaista lienee, että kukaan oikeasti saa kaiken tarvitsemansa omasta parisuhteestaan. Jonkunlainen läheisriippuvainen sosiaalisesti erakko ehkä.
Miksi sitten ryhtyy suhteeseen jos toinen ja sen jutut ei kiinnosta? En minä ainakaan haluaisi tuollaiseen osittaiseen suhteeseen tyytyä.
Toinen jaksaa esim. aikansa feikata kiinnostunutta. Sitten kun tulee ruuhkavuodet lapsiperhearkineen, ei enää ole voimia ja napostelua esittää mitään. Totuus paljastuu kun on jo hippasen myöhäistä.
Mutta tuo ei ole sama asia kuin että "parisuhde ei ole rikki". Sehän on rikki jos tilanne on tuollainen tai perustunut huonoon itsetuntemukseen tai feikkaamiseen.
Tulkintakysymys. Minä ainakaan en odota ikinä saavuttavani parisuhdetta, jossa yksi ainut ihminen riittää vastaamaan kaikkiin sosiaalisiin ja inhimillisiin tarpeisiini. En myöskään usko pystyväni kenenkään kaikkia tarpeita yksin täyttämään. Sellaisen vaatiminen kuulostaa hullulta ja ahdistavalta. Parisuhde on rikki silloin, kun jompi kumpi osapuoli jää siinä tyytymättömäksi. Olkoonpa syynä kohtuuttomat odotukset tai kyvyttömyys sopeutua tai mikä tahansa.
Parisuhteeseen voi olla täydellisen tyytyväinen, vaikka turvautuisikin sen ulkopuolisiin ihmisiin esimerkiksi joidenkin henkisten tarpeittensa täyttämisessä. Tai monessa tapauksessa fyysistenkin.
Jos olen intomielinen filatelisti mutta puolisoa ei voisi vähempää kiinnostaa homeisten postimerkkien lajittelu, niin ei ole hyvä asia että joudun valitsemaan joko muuten toimivan parisuhteen tai filateliaharrastuksen siihen liittyvine sosiaalisine yhteyksineen. Toimiva parisuhde on sellainen, jossa tällaista ristiritaa ei synny. Puolison pitäisi silloin joustaa sen verran, että sallii minun käyttää hieman aikaani vaikkapa postimerkeistä viestittelyyn lajitoverieni kanssa. Eikä ryhtyä mustasukkaiseksi tai kateelliseksi siitä, että elämässäni on jotain omaa, jotain mitä hän ei kontrolloi, jotain missä hän ei ole keskiössä.
Taikka vastaavasti jos haluan puhua ihmissuhteista, tunteista, elämänmenosta, yhteiskunnallisista asioista, pörröisistä otuksista tai vaikkapa lumilyhdyistä, enkä vain halua vaan mulla on suorastaan välttämätön tarve puhua, jonkun kanssa, niin voin viestitellä tai soitella ystävän kanssa näistä asioista. Se on ainut vaihtoehto, jos puolisolla ei ole kiinnostusta. Toimivassa parisuhteessa ei tule pakkovalintaa joko ystävän tai puolison kesken. Rikkinäisessä tulee; sitten joko erotaan tai hylätään ystävyys ja jatketaan tyytymättömänä risaa suhdetta.
Mutta jos postimerkit menevät aina kaiken edelle, niin suhde tuskin toimii. Siitähän tässä on kysymys. Mitkä asiat priorisoit? Miten osoitat että oma kumppani on kuitenkin se tärkein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaverinaiset ottavat kummasti etäisyyttä ja yhteydenotot harvenevat, kun tulee kuulumisten vaihdossa harvinaisen selväksi, että puoliso on se tärkein ja rakkain ihminen elämässä.
Ai? Flirttailetko sinä naisille, ja sitten muistat muistuttaa olevasi varattu? Toihan on viehättävää käytöstä. Not. Tykkäät ilmeisesti kiusoitella naisia?
Selvennykseksi sellaiset naisetkin, jotka ovat olleet kavereitasi ennen nykyistä parisuhdetta tahtovat, jos ei kadota kokonaan elämästä, niin ainakin ottavat reilusti etäisyyttä. Ilman flirttailua olen mitä ilmeisemmin tylsä kaveri.
Flirttailu jonkun vakikaverin kanssa ei vaan oikein kuulu parisuhteeseen. Ja jos on ollut tuttu jonka kanssa flirttiä on ollut, niin ei se oikein enää puhtaaksi kaveruudeksi vaan käytännössä muutu. Sitä ei ole ehkä ollutkaan sitten.
Olen täysin samaa mieltä. Jos vuonna yks ja kaks sinkkuna jotain flirttiviestejä on ollut, mutta koskaan ei ole mitään tapahtunut ja flirttailukin loppunut, niin ei kai kaveruuden pitäisi loppua totaalisesti siihen, kun löytää itselleen kumppanin? Enkä todellakaan puhu mistään päivittäisestä viestistä vaan kuulumisten vaihdosta muutaman kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaverinaiset ottavat kummasti etäisyyttä ja yhteydenotot harvenevat, kun tulee kuulumisten vaihdossa harvinaisen selväksi, että puoliso on se tärkein ja rakkain ihminen elämässä.
Ai? Flirttailetko sinä naisille, ja sitten muistat muistuttaa olevasi varattu? Toihan on viehättävää käytöstä. Not. Tykkäät ilmeisesti kiusoitella naisia?
Selvennykseksi sellaiset naisetkin, jotka ovat olleet kavereitasi ennen nykyistä parisuhdetta tahtovat, jos ei kadota kokonaan elämästä, niin ainakin ottavat reilusti etäisyyttä. Ilman flirttailua olen mitä ilmeisemmin tylsä kaveri.
Flirttailu jonkun vakikaverin kanssa ei vaan oikein kuulu parisuhteeseen. Ja jos on ollut tuttu jonka kanssa flirttiä on ollut, niin ei se oikein enää puhtaaksi kaveruudeksi vaan käytännössä muutu. Sitä ei ole ehkä ollutkaan sitten.
Olen täysin samaa mieltä. Jos vuonna yks ja kaks sinkkuna jotain flirttiviestejä on ollut, mutta koskaan ei ole mitään tapahtunut ja flirttailukin loppunut, niin ei kai kaveruuden pitäisi loppua totaalisesti siihen, kun löytää itselleen kumppanin? Enkä todellakaan puhu mistään päivittäisestä viestistä vaan kuulumisten vaihdosta muutaman kerran vuodessa.
Tällainen toki on täysin ok. Eli ei sitä tarvi kaikkia vanhoja kavereita tietenkään jättää täysin jos vakiintuu. Ja onhan mahdollisuus jos oikeasti on hyvä kaveri, aina myös tutustua uuteen puolisoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on kyllä niin totta että vaistoonsa kannattaa luottaa. Kaikki pettäjät koittaa aina selitellä asioita itselleen edullisimmalla tavalla, vaikka sitten valehtelemalla. He kykenevät kyllä valehtelemaan jos ovat kyenneet pettämäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vaisto on oikeassa. Jos ajattelet että kumppanisi viestittelyssä on jotain, silloin siinä yleensä on.
Tämä on totta.
Ja nämä ”yleensä”- varmat totuudet perustuvat moneenko tapaukseen. Yhteen? Kahteen?
Haloo.
Ihan käsittääkseni tutkittukin juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.
Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.
Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..
Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.
Etkö halua viettää aikaa oman puolisosi kanssa?
Kuka muka viettää 24/7 aikaa oman puolisonsa kanssa? Kai kaikilla nyt on ystäviä ja tuttavia oman parisuhteen ulkopuolella?
Onko sillä mitään merkitystä, mitä sukupuolta ne toiset ihmiset ovat? Mä kun satun vielä oleman bi, niin eihän tuolla logiikalla olisi mitään asiaa jutella kenenkään kanssa :D
Minä vietän 24/7 aikaa mieheni kanssa. Olimme opiskelukavereita kun parikymppisenä menimme yhteen. Työskentelemme perheyrityksessä. Kaikki kaverit ovat yhteisiä. Asumme pienellä paikkakunnalla. Enpä usko, että kumpikaan meistä tuntee montaakaan ihmistä, jota toinen ei tuntisi. Olemme aina eläneet hyvin symbioottisessa suhteessa. Teemme työtä, harrastamme ja olemme sosiaalisia nimenomaan pariskuntana. Nyt 35 vuoden jälkeen alamme olla siinä pisteessä, että luemme toistemme ajatuksia kuin avointa kirjaa.
Ihania olette!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaverinaiset ottavat kummasti etäisyyttä ja yhteydenotot harvenevat, kun tulee kuulumisten vaihdossa harvinaisen selväksi, että puoliso on se tärkein ja rakkain ihminen elämässä.
Ai? Flirttailetko sinä naisille, ja sitten muistat muistuttaa olevasi varattu? Toihan on viehättävää käytöstä. Not. Tykkäät ilmeisesti kiusoitella naisia?
Kyllä sitä naisetkin osaa ihan oma-aloitteisesti flirttailla jopa niin törkeästi että tosiaan on ihan muistutettava että varattuja ollaan (vaikka ovat sen kyllä ihan tienneetkin, mutta tuppaa unohtumaan)..
Mä en tajua tätä. Ei sitä kukaan unohda, onhan ne naisetkin usein varattuja, mutta kevyessä flirtissä ei tällöin ole mitään pahaa jos kerran molemmat osapuolet sitä heittävät, kaverilliselta pohjalta. Niin sitten sinä ”muistutat” olevasi aina välillä varattu? Outoa. Miksi?
Kevyt flirtti saa olla aika kevyttä. Sanoisin että jos se on tekstimuodossa niin en enää itse pidä sitä kevyenä. Työkaverin kanssa flirttailu on aika huono, koska siinä nähdään uudestaan. Hymy kadulla tai pari sanaa tuntemattoman kanssa jota ei näe koskaan, se on kevyttä. Mutta ei kuormasta syömistä.
Jep, tai flirtti jonkun yhteisen perhetutun kanssa, jonka tuntee jo hyvin ja jonka kanssa tietää että ei ikinä voisi ajatellakaan että olisi mitään sen kummempaa sutinaa. Silloin turvallista flirttailla, vaikka se oma puoliso olisi vieressä, jos tietää että tämä ei siitä varmasti loukkaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.
Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.
Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..
Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.
Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.
Tuo on aina kahdenvälinen asia. Yksin ei ylläpidetä parisuhdetta. Molempien pitää panostaa. Toisen mielenkiinto on jostain syystä hiipunut ja yleensä silloin toisellakin on omat rikkansa rokassa. Ehkä ei osoita huomion tarvetta tai kiinnostu sen toisen juttelusta, ehkä jopa on torjunut tai ei ole vastavuoroinen. Tai ehkä vaatii jotain mitä toinen ei koe itselleen luontevaksi ja mukavaksi. Kaikenlaisia asetelmia on.
Mutta yhtä kaikki, ei voi vaatia että ihmisellä ei olisi läheisiä ystäviä tai kavereita parisuhteen ulkopuolella. Sellainen on sairasta toisen rajoittamista. Mustasukkaista ja suhdetta vaurioittavaa kontrollointia.
Kyllä minä silti ajattelen, että mikäli ei ole halua syystä tai toisesta jutella ja viestiä ensisijaisesti sen oman kumppanin kanssa niin kannattaa ryhtyä miettimään mikä on vialla. Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla se ensijainen ihmissuhde ja mikäli haluaa sen säilyvän, sitä täytyy suojella ja hoitaa.
Tottakai näin on, että jos ITSELLÄ ei ole halua, pitää ryhtyä vakavasti miettimään, miksi ei. Tarkoitin vaan sitä, että parisuhteessa voi olla niinkin, että puolisolla ei ole halua jutella ja viestiä ollenkaan tai samoista asioista. Jotkut ovat täysin tuppisuita, ja joskus eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kaikki olisi muutoin kunnossa, niin toista ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta karvan vertaa se, mistä itse haluaisi jutella. Toinen voi olla konkreettiseen ja välittömään keskittyvä ja toinen filosofoiva idealisti. Toista voi kiinnostaa juoruilu ja toinen inhoaa sellaista. Ihmisillä on henkisiä tarpeita, eikä niitä voi sammuttaa ja kieltää vain siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa. Parisuhde ei välttämättä ole rikki, jos on sen ulkopuolisa ystäviä, joiden kanssa saa tätyettyä omia tarpeitaan. Hyvin harvinaista lienee, että kukaan oikeasti saa kaiken tarvitsemansa omasta parisuhteestaan. Jonkunlainen läheisriippuvainen sosiaalisesti erakko ehkä.
Miksi sitten ryhtyy suhteeseen jos toinen ja sen jutut ei kiinnosta? En minä ainakaan haluaisi tuollaiseen osittaiseen suhteeseen tyytyä.
Toinen jaksaa esim. aikansa feikata kiinnostunutta. Sitten kun tulee ruuhkavuodet lapsiperhearkineen, ei enää ole voimia ja napostelua esittää mitään. Totuus paljastuu kun on jo hippasen myöhäistä.
Mutta tuo ei ole sama asia kuin että "parisuhde ei ole rikki". Sehän on rikki jos tilanne on tuollainen tai perustunut huonoon itsetuntemukseen tai feikkaamiseen.
Tulkintakysymys. Minä ainakaan en odota ikinä saavuttavani parisuhdetta, jossa yksi ainut ihminen riittää vastaamaan kaikkiin sosiaalisiin ja inhimillisiin tarpeisiini. En myöskään usko pystyväni kenenkään kaikkia tarpeita yksin täyttämään. Sellaisen vaatiminen kuulostaa hullulta ja ahdistavalta. Parisuhde on rikki silloin, kun jompi kumpi osapuoli jää siinä tyytymättömäksi. Olkoonpa syynä kohtuuttomat odotukset tai kyvyttömyys sopeutua tai mikä tahansa.
Parisuhteeseen voi olla täydellisen tyytyväinen, vaikka turvautuisikin sen ulkopuolisiin ihmisiin esimerkiksi joidenkin henkisten tarpeittensa täyttämisessä. Tai monessa tapauksessa fyysistenkin.
Jos olen intomielinen filatelisti mutta puolisoa ei voisi vähempää kiinnostaa homeisten postimerkkien lajittelu, niin ei ole hyvä asia että joudun valitsemaan joko muuten toimivan parisuhteen tai filateliaharrastuksen siihen liittyvine sosiaalisine yhteyksineen. Toimiva parisuhde on sellainen, jossa tällaista ristiritaa ei synny. Puolison pitäisi silloin joustaa sen verran, että sallii minun käyttää hieman aikaani vaikkapa postimerkeistä viestittelyyn lajitoverieni kanssa. Eikä ryhtyä mustasukkaiseksi tai kateelliseksi siitä, että elämässäni on jotain omaa, jotain mitä hän ei kontrolloi, jotain missä hän ei ole keskiössä.
Taikka vastaavasti jos haluan puhua ihmissuhteista, tunteista, elämänmenosta, yhteiskunnallisista asioista, pörröisistä otuksista tai vaikkapa lumilyhdyistä, enkä vain halua vaan mulla on suorastaan välttämätön tarve puhua, jonkun kanssa, niin voin viestitellä tai soitella ystävän kanssa näistä asioista. Se on ainut vaihtoehto, jos puolisolla ei ole kiinnostusta. Toimivassa parisuhteessa ei tule pakkovalintaa joko ystävän tai puolison kesken. Rikkinäisessä tulee; sitten joko erotaan tai hylätään ystävyys ja jatketaan tyytymättömänä risaa suhdetta.
Mutta jos postimerkit menevät aina kaiken edelle, niin suhde tuskin toimii. Siitähän tässä on kysymys. Mitkä asiat priorisoit? Miten osoitat että oma kumppani on kuitenkin se tärkein?
No ääh... vastasin siis alkujaan tähän: Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.
Tuossa siis kysytään, miksi ei lopeta postimerkkeilyä ja täytä aikaansa puolison kanssa jotain muuta tehden. No oisko vaikka siksi, että tarvitsee myös sen postimerkkeilysisällön elämäänsä voidakseen hyvin, kun tilanne on se, että oma puoliso ei halua postimerkkeillä.
Kysyjä siis olettaa, että vallitsee ristiriita, jossa on valittava joko-tai; puoliso tai postimerkkeily, mutta kumpikin ei mahdu samaan avioliittoon. Siinä ei ole kyse enää kohtuullisen ajankäytön/priorisoinnin yms. asetelmasta kuten sinä esitit. Siinä on kyse ehdottomasta valinnasta: toinen lähtee ja toinen jää.
Yleensä ottaen ihminen tietty pyrkii tekemään valinnanvaransa puitteissa itselleen mieluisimpia asioita mielummin kuin epämieluisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vaisto on oikeassa. Jos ajattelet että kumppanisi viestittelyssä on jotain, silloin siinä yleensä on.
Tämä on totta.
Ja nämä ”yleensä”- varmat totuudet perustuvat moneenko tapaukseen. Yhteen? Kahteen?
Haloo.
Ihan käsittääkseni tutkittukin juttu.
Toisin sanoen ei aavistustakaan, kunhan mutuilet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaverinaiset ottavat kummasti etäisyyttä ja yhteydenotot harvenevat, kun tulee kuulumisten vaihdossa harvinaisen selväksi, että puoliso on se tärkein ja rakkain ihminen elämässä.
Ai? Flirttailetko sinä naisille, ja sitten muistat muistuttaa olevasi varattu? Toihan on viehättävää käytöstä. Not. Tykkäät ilmeisesti kiusoitella naisia?
Kyllä sitä naisetkin osaa ihan oma-aloitteisesti flirttailla jopa niin törkeästi että tosiaan on ihan muistutettava että varattuja ollaan (vaikka ovat sen kyllä ihan tienneetkin, mutta tuppaa unohtumaan)..
Mä en tajua tätä. Ei sitä kukaan unohda, onhan ne naisetkin usein varattuja, mutta kevyessä flirtissä ei tällöin ole mitään pahaa jos kerran molemmat osapuolet sitä heittävät, kaverilliselta pohjalta. Niin sitten sinä ”muistutat” olevasi aina välillä varattu? Outoa. Miksi?
Kevyt flirtti saa olla aika kevyttä. Sanoisin että jos se on tekstimuodossa niin en enää itse pidä sitä kevyenä. Työkaverin kanssa flirttailu on aika huono, koska siinä nähdään uudestaan. Hymy kadulla tai pari sanaa tuntemattoman kanssa jota ei näe koskaan, se on kevyttä. Mutta ei kuormasta syömistä.
Jep, tai flirtti jonkun yhteisen perhetutun kanssa, jonka tuntee jo hyvin ja jonka kanssa tietää että ei ikinä voisi ajatellakaan että olisi mitään sen kummempaa sutinaa. Silloin turvallista flirttailla, vaikka se oma puoliso olisi vieressä, jos tietää että tämä ei siitä varmasti loukkaannu.
Toki tuossakin täytyy aina muistaa väärinkäsittämisen mahdollisuus. Vaikka itse ajattelisit että et ikipäivänä voisi ihastua johonkin ja siksi turvallista flirttailla, toinen voikin yllättäen olla eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.
Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.
Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..
Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.
Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.
Tuo on aina kahdenvälinen asia. Yksin ei ylläpidetä parisuhdetta. Molempien pitää panostaa. Toisen mielenkiinto on jostain syystä hiipunut ja yleensä silloin toisellakin on omat rikkansa rokassa. Ehkä ei osoita huomion tarvetta tai kiinnostu sen toisen juttelusta, ehkä jopa on torjunut tai ei ole vastavuoroinen. Tai ehkä vaatii jotain mitä toinen ei koe itselleen luontevaksi ja mukavaksi. Kaikenlaisia asetelmia on.
Mutta yhtä kaikki, ei voi vaatia että ihmisellä ei olisi läheisiä ystäviä tai kavereita parisuhteen ulkopuolella. Sellainen on sairasta toisen rajoittamista. Mustasukkaista ja suhdetta vaurioittavaa kontrollointia.
Kyllä minä silti ajattelen, että mikäli ei ole halua syystä tai toisesta jutella ja viestiä ensisijaisesti sen oman kumppanin kanssa niin kannattaa ryhtyä miettimään mikä on vialla. Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla se ensijainen ihmissuhde ja mikäli haluaa sen säilyvän, sitä täytyy suojella ja hoitaa.
Tottakai näin on, että jos ITSELLÄ ei ole halua, pitää ryhtyä vakavasti miettimään, miksi ei. Tarkoitin vaan sitä, että parisuhteessa voi olla niinkin, että puolisolla ei ole halua jutella ja viestiä ollenkaan tai samoista asioista. Jotkut ovat täysin tuppisuita, ja joskus eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kaikki olisi muutoin kunnossa, niin toista ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta karvan vertaa se, mistä itse haluaisi jutella. Toinen voi olla konkreettiseen ja välittömään keskittyvä ja toinen filosofoiva idealisti. Toista voi kiinnostaa juoruilu ja toinen inhoaa sellaista. Ihmisillä on henkisiä tarpeita, eikä niitä voi sammuttaa ja kieltää vain siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa. Parisuhde ei välttämättä ole rikki, jos on sen ulkopuolisa ystäviä, joiden kanssa saa tätyettyä omia tarpeitaan. Hyvin harvinaista lienee, että kukaan oikeasti saa kaiken tarvitsemansa omasta parisuhteestaan. Jonkunlainen läheisriippuvainen sosiaalisesti erakko ehkä.
Miksi sitten ryhtyy suhteeseen jos toinen ja sen jutut ei kiinnosta? En minä ainakaan haluaisi tuollaiseen osittaiseen suhteeseen tyytyä.
Toinen jaksaa esim. aikansa feikata kiinnostunutta. Sitten kun tulee ruuhkavuodet lapsiperhearkineen, ei enää ole voimia ja napostelua esittää mitään. Totuus paljastuu kun on jo hippasen myöhäistä.
Mutta tuo ei ole sama asia kuin että "parisuhde ei ole rikki". Sehän on rikki jos tilanne on tuollainen tai perustunut huonoon itsetuntemukseen tai feikkaamiseen.
Tulkintakysymys. Minä ainakaan en odota ikinä saavuttavani parisuhdetta, jossa yksi ainut ihminen riittää vastaamaan kaikkiin sosiaalisiin ja inhimillisiin tarpeisiini. En myöskään usko pystyväni kenenkään kaikkia tarpeita yksin täyttämään. Sellaisen vaatiminen kuulostaa hullulta ja ahdistavalta. Parisuhde on rikki silloin, kun jompi kumpi osapuoli jää siinä tyytymättömäksi. Olkoonpa syynä kohtuuttomat odotukset tai kyvyttömyys sopeutua tai mikä tahansa.
Parisuhteeseen voi olla täydellisen tyytyväinen, vaikka turvautuisikin sen ulkopuolisiin ihmisiin esimerkiksi joidenkin henkisten tarpeittensa täyttämisessä. Tai monessa tapauksessa fyysistenkin.
Jos olen intomielinen filatelisti mutta puolisoa ei voisi vähempää kiinnostaa homeisten postimerkkien lajittelu, niin ei ole hyvä asia että joudun valitsemaan joko muuten toimivan parisuhteen tai filateliaharrastuksen siihen liittyvine sosiaalisine yhteyksineen. Toimiva parisuhde on sellainen, jossa tällaista ristiritaa ei synny. Puolison pitäisi silloin joustaa sen verran, että sallii minun käyttää hieman aikaani vaikkapa postimerkeistä viestittelyyn lajitoverieni kanssa. Eikä ryhtyä mustasukkaiseksi tai kateelliseksi siitä, että elämässäni on jotain omaa, jotain mitä hän ei kontrolloi, jotain missä hän ei ole keskiössä.
Taikka vastaavasti jos haluan puhua ihmissuhteista, tunteista, elämänmenosta, yhteiskunnallisista asioista, pörröisistä otuksista tai vaikkapa lumilyhdyistä, enkä vain halua vaan mulla on suorastaan välttämätön tarve puhua, jonkun kanssa, niin voin viestitellä tai soitella ystävän kanssa näistä asioista. Se on ainut vaihtoehto, jos puolisolla ei ole kiinnostusta. Toimivassa parisuhteessa ei tule pakkovalintaa joko ystävän tai puolison kesken. Rikkinäisessä tulee; sitten joko erotaan tai hylätään ystävyys ja jatketaan tyytymättömänä risaa suhdetta.
Mutta jos postimerkit menevät aina kaiken edelle, niin suhde tuskin toimii. Siitähän tässä on kysymys. Mitkä asiat priorisoit? Miten osoitat että oma kumppani on kuitenkin se tärkein?
No ääh... vastasin siis alkujaan tähän: Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.
Tuossa siis kysytään, miksi ei lopeta postimerkkeilyä ja täytä aikaansa puolison kanssa jotain muuta tehden. No oisko vaikka siksi, että tarvitsee myös sen postimerkkeilysisällön elämäänsä voidakseen hyvin, kun tilanne on se, että oma puoliso ei halua postimerkkeillä.
Kysyjä siis olettaa, että vallitsee ristiriita, jossa on valittava joko-tai; puoliso tai postimerkkeily, mutta kumpikin ei mahdu samaan avioliittoon. Siinä ei ole kyse enää kohtuullisen ajankäytön/priorisoinnin yms. asetelmasta kuten sinä esitit. Siinä on kyse ehdottomasta valinnasta: toinen lähtee ja toinen jää.
Yleensä ottaen ihminen tietty pyrkii tekemään valinnanvaransa puitteissa itselleen mieluisimpia asioita mielummin kuin epämieluisia.
Mutta jos tämä postimerkkien kanssa häärääminen onkin flirttailua netissä muiden naisten kanssa? Juu, samanlainen flirtti ei ehkä ole mahdollista oman vaimon kanssa, koska se flirttailu/pieni ihastus perustuu siihen haavekuvaan toisesta. Tässä tapauksessa paras vaihtoehto olisi kuitenkin erota, jos tämä tuntemattomien tai puolituttujen kanssa flirttailu on niin tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.
Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.
Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..
Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.
Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.
Tuo on aina kahdenvälinen asia. Yksin ei ylläpidetä parisuhdetta. Molempien pitää panostaa. Toisen mielenkiinto on jostain syystä hiipunut ja yleensä silloin toisellakin on omat rikkansa rokassa. Ehkä ei osoita huomion tarvetta tai kiinnostu sen toisen juttelusta, ehkä jopa on torjunut tai ei ole vastavuoroinen. Tai ehkä vaatii jotain mitä toinen ei koe itselleen luontevaksi ja mukavaksi. Kaikenlaisia asetelmia on.
Mutta yhtä kaikki, ei voi vaatia että ihmisellä ei olisi läheisiä ystäviä tai kavereita parisuhteen ulkopuolella. Sellainen on sairasta toisen rajoittamista. Mustasukkaista ja suhdetta vaurioittavaa kontrollointia.
Kyllä minä silti ajattelen, että mikäli ei ole halua syystä tai toisesta jutella ja viestiä ensisijaisesti sen oman kumppanin kanssa niin kannattaa ryhtyä miettimään mikä on vialla. Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla se ensijainen ihmissuhde ja mikäli haluaa sen säilyvän, sitä täytyy suojella ja hoitaa.
Tottakai näin on, että jos ITSELLÄ ei ole halua, pitää ryhtyä vakavasti miettimään, miksi ei. Tarkoitin vaan sitä, että parisuhteessa voi olla niinkin, että puolisolla ei ole halua jutella ja viestiä ollenkaan tai samoista asioista. Jotkut ovat täysin tuppisuita, ja joskus eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kaikki olisi muutoin kunnossa, niin toista ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta karvan vertaa se, mistä itse haluaisi jutella. Toinen voi olla konkreettiseen ja välittömään keskittyvä ja toinen filosofoiva idealisti. Toista voi kiinnostaa juoruilu ja toinen inhoaa sellaista. Ihmisillä on henkisiä tarpeita, eikä niitä voi sammuttaa ja kieltää vain siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa. Parisuhde ei välttämättä ole rikki, jos on sen ulkopuolisa ystäviä, joiden kanssa saa tätyettyä omia tarpeitaan. Hyvin harvinaista lienee, että kukaan oikeasti saa kaiken tarvitsemansa omasta parisuhteestaan. Jonkunlainen läheisriippuvainen sosiaalisesti erakko ehkä.
Miksi sitten ryhtyy suhteeseen jos toinen ja sen jutut ei kiinnosta? En minä ainakaan haluaisi tuollaiseen osittaiseen suhteeseen tyytyä.
Toinen jaksaa esim. aikansa feikata kiinnostunutta. Sitten kun tulee ruuhkavuodet lapsiperhearkineen, ei enää ole voimia ja napostelua esittää mitään. Totuus paljastuu kun on jo hippasen myöhäistä.
Mutta tuo ei ole sama asia kuin että "parisuhde ei ole rikki". Sehän on rikki jos tilanne on tuollainen tai perustunut huonoon itsetuntemukseen tai feikkaamiseen.
Tulkintakysymys. Minä ainakaan en odota ikinä saavuttavani parisuhdetta, jossa yksi ainut ihminen riittää vastaamaan kaikkiin sosiaalisiin ja inhimillisiin tarpeisiini. En myöskään usko pystyväni kenenkään kaikkia tarpeita yksin täyttämään. Sellaisen vaatiminen kuulostaa hullulta ja ahdistavalta. Parisuhde on rikki silloin, kun jompi kumpi osapuoli jää siinä tyytymättömäksi. Olkoonpa syynä kohtuuttomat odotukset tai kyvyttömyys sopeutua tai mikä tahansa.
Parisuhteeseen voi olla täydellisen tyytyväinen, vaikka turvautuisikin sen ulkopuolisiin ihmisiin esimerkiksi joidenkin henkisten tarpeittensa täyttämisessä. Tai monessa tapauksessa fyysistenkin.
Jos olen intomielinen filatelisti mutta puolisoa ei voisi vähempää kiinnostaa homeisten postimerkkien lajittelu, niin ei ole hyvä asia että joudun valitsemaan joko muuten toimivan parisuhteen tai filateliaharrastuksen siihen liittyvine sosiaalisine yhteyksineen. Toimiva parisuhde on sellainen, jossa tällaista ristiritaa ei synny. Puolison pitäisi silloin joustaa sen verran, että sallii minun käyttää hieman aikaani vaikkapa postimerkeistä viestittelyyn lajitoverieni kanssa. Eikä ryhtyä mustasukkaiseksi tai kateelliseksi siitä, että elämässäni on jotain omaa, jotain mitä hän ei kontrolloi, jotain missä hän ei ole keskiössä.
Taikka vastaavasti jos haluan puhua ihmissuhteista, tunteista, elämänmenosta, yhteiskunnallisista asioista, pörröisistä otuksista tai vaikkapa lumilyhdyistä, enkä vain halua vaan mulla on suorastaan välttämätön tarve puhua, jonkun kanssa, niin voin viestitellä tai soitella ystävän kanssa näistä asioista. Se on ainut vaihtoehto, jos puolisolla ei ole kiinnostusta. Toimivassa parisuhteessa ei tule pakkovalintaa joko ystävän tai puolison kesken. Rikkinäisessä tulee; sitten joko erotaan tai hylätään ystävyys ja jatketaan tyytymättömänä risaa suhdetta.
Mutta jos postimerkit menevät aina kaiken edelle, niin suhde tuskin toimii. Siitähän tässä on kysymys. Mitkä asiat priorisoit? Miten osoitat että oma kumppani on kuitenkin se tärkein?
No ääh... vastasin siis alkujaan tähän: Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.
Tuossa siis kysytään, miksi ei lopeta postimerkkeilyä ja täytä aikaansa puolison kanssa jotain muuta tehden. No oisko vaikka siksi, että tarvitsee myös sen postimerkkeilysisällön elämäänsä voidakseen hyvin, kun tilanne on se, että oma puoliso ei halua postimerkkeillä.
Kysyjä siis olettaa, että vallitsee ristiriita, jossa on valittava joko-tai; puoliso tai postimerkkeily, mutta kumpikin ei mahdu samaan avioliittoon. Siinä ei ole kyse enää kohtuullisen ajankäytön/priorisoinnin yms. asetelmasta kuten sinä esitit. Siinä on kyse ehdottomasta valinnasta: toinen lähtee ja toinen jää.
Yleensä ottaen ihminen tietty pyrkii tekemään valinnanvaransa puitteissa itselleen mieluisimpia asioita mielummin kuin epämieluisia.
Mutta jos tämä postimerkkien kanssa häärääminen onkin flirttailua netissä muiden naisten kanssa? Juu, samanlainen flirtti ei ehkä ole mahdollista oman vaimon kanssa, koska se flirttailu/pieni ihastus perustuu siihen haavekuvaan toisesta. Tässä tapauksessa paras vaihtoehto olisi kuitenkin erota, jos tämä tuntemattomien tai puolituttujen kanssa flirttailu on niin tärkeää.
Ja se (ymmärrettävästi) loukkaa toista.
Tuo on kyllä myös totta että netissä oleva kirjoitettu flirtti ei kyl ole välttämättä enää kovin ”kevyttä flirttiä”. Siihen voi palata, se voi loukata puolisoa kun lukee sitä jne. Kevyen flirtin käsitän juurikin hyvin äkkiä ohimeneväksi, myös sellaiseksi jonka unohtaa nopeasti. Netissä tapahtuvassa flirtissä on se ongelma että siihen helposti jää ikäänkuin koukkuun. Se vaan jatkuu ja jatkuu samalla kuin keskustelu jatkuu. Ja lisäksi jos et edes pysty puolisolle näyttämään sitä, niin olet jo mennyt liian pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs mies lähetteli keskustelun lomassa joskus itsestään kuvia esim. lomalla - yhtäkkiä alkoi laittaa ns.yhteiskuvia naisystävästään! Miksi? En ymmärrä, koska mikään viestittelyssämme ei ollut muuttunut. Yhtäkkiä alkoi tulla noita parisuhdekuvia...
Kuvitteletko jotain ihan omiasi? 😄
Kuinka niin?
Jos pelkäsi että käsität helposti väärin, ja luulet vaikka että hänellä on jotain taka-ajatuksia.
Tämähän vaan osoittaa, että miehellä on mielestään salattavaa. On tullut viestiteltyä sellaisia juttuja, jotka kumppani voi ymmärtää väärin ja mies yrittää taka-ajatuksensa salata.
No, mies kuulema yritti suojella tätä naista (!). Tämä nainen on aika flirtti, mutta ei kuulemma tarkoita sillä mitään. On muillekin samanlainen. Mutta minä olisin vaan käsittänyt kaiken väärin (kuten nyt sit käsitinkin ja ylireagoin ja tein kärpäsestä härkäsen) ja tehnyt taas heidän kaverisuhteensa kiusalliseksi ja vaikeaksi. Haluaa kuitenkin olla naisen kanssa väleissä jatkossakin. Näin siis totesi mies, kun asiasta keskusteltiin ja kysyin että miksi reagoi noin jos ei kerta oikeasti ole mitään.
Enpä tiedä mitä ajatella.. Tuli sellainen olo että minun tunteeni olivat miehelle sivuseikka, kaverisuhdetta tähän naiseen oli tärkeämpi kaikin tavoin vaalia.
Millä kirjaimella sun etunimi aikaa? Kuulostaa tutulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaverinaiset ottavat kummasti etäisyyttä ja yhteydenotot harvenevat, kun tulee kuulumisten vaihdossa harvinaisen selväksi, että puoliso on se tärkein ja rakkain ihminen elämässä.
Ai? Flirttailetko sinä naisille, ja sitten muistat muistuttaa olevasi varattu? Toihan on viehättävää käytöstä. Not. Tykkäät ilmeisesti kiusoitella naisia?
Selvennykseksi sellaiset naisetkin, jotka ovat olleet kavereitasi ennen nykyistä parisuhdetta tahtovat, jos ei kadota kokonaan elämästä, niin ainakin ottavat reilusti etäisyyttä. Ilman flirttailua olen mitä ilmeisemmin tylsä kaveri.
Flirttailu jonkun vakikaverin kanssa ei vaan oikein kuulu parisuhteeseen. Ja jos on ollut tuttu jonka kanssa flirttiä on ollut, niin ei se oikein enää puhtaaksi kaveruudeksi vaan käytännössä muutu. Sitä ei ole ehkä ollutkaan sitten.
Joo, mulla on kokemusta tästä... flirtti lensi, yhtäkkiä mies vetäytyi eikä voida olla kuulema edes kavereita...tekemisissä ja väleissä kyllä ollaan, oikein hyvissä sellaisissa. Mua harmittaa hirveästi, mutta toisaalta ymmärrän. Ehkä hän ei pysty olemaan pelkkä kaveri? Pelkää että meillä lipsuu taas flirtin puolelle, ja pelkää että se uhkaa hänen suhdettaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä jos mies ja nainen juttelee jatkuvasti keskenään netissä, siinä on kyllä jotain.
Niin kuin mitä? Ei edes tavata koskaan.
Ihastusta, kiinnostusta, fantasiointia..
Ei ole. Täysin merkityksetöntä ajan täyttöä.
Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.
Tuo on aina kahdenvälinen asia. Yksin ei ylläpidetä parisuhdetta. Molempien pitää panostaa. Toisen mielenkiinto on jostain syystä hiipunut ja yleensä silloin toisellakin on omat rikkansa rokassa. Ehkä ei osoita huomion tarvetta tai kiinnostu sen toisen juttelusta, ehkä jopa on torjunut tai ei ole vastavuoroinen. Tai ehkä vaatii jotain mitä toinen ei koe itselleen luontevaksi ja mukavaksi. Kaikenlaisia asetelmia on.
Mutta yhtä kaikki, ei voi vaatia että ihmisellä ei olisi läheisiä ystäviä tai kavereita parisuhteen ulkopuolella. Sellainen on sairasta toisen rajoittamista. Mustasukkaista ja suhdetta vaurioittavaa kontrollointia.
Kyllä minä silti ajattelen, että mikäli ei ole halua syystä tai toisesta jutella ja viestiä ensisijaisesti sen oman kumppanin kanssa niin kannattaa ryhtyä miettimään mikä on vialla. Kyllä sen parisuhteen pitäisi olla se ensijainen ihmissuhde ja mikäli haluaa sen säilyvän, sitä täytyy suojella ja hoitaa.
Tottakai näin on, että jos ITSELLÄ ei ole halua, pitää ryhtyä vakavasti miettimään, miksi ei. Tarkoitin vaan sitä, että parisuhteessa voi olla niinkin, että puolisolla ei ole halua jutella ja viestiä ollenkaan tai samoista asioista. Jotkut ovat täysin tuppisuita, ja joskus eivät ajatukset kohtaa. Vaikka kaikki olisi muutoin kunnossa, niin toista ei yksinkertaisesti vaan kiinnosta karvan vertaa se, mistä itse haluaisi jutella. Toinen voi olla konkreettiseen ja välittömään keskittyvä ja toinen filosofoiva idealisti. Toista voi kiinnostaa juoruilu ja toinen inhoaa sellaista. Ihmisillä on henkisiä tarpeita, eikä niitä voi sammuttaa ja kieltää vain siksi, että sattuu olemaan parisuhteessa. Parisuhde ei välttämättä ole rikki, jos on sen ulkopuolisa ystäviä, joiden kanssa saa tätyettyä omia tarpeitaan. Hyvin harvinaista lienee, että kukaan oikeasti saa kaiken tarvitsemansa omasta parisuhteestaan. Jonkunlainen läheisriippuvainen sosiaalisesti erakko ehkä.
Miksi sitten ryhtyy suhteeseen jos toinen ja sen jutut ei kiinnosta? En minä ainakaan haluaisi tuollaiseen osittaiseen suhteeseen tyytyä.
Toinen jaksaa esim. aikansa feikata kiinnostunutta. Sitten kun tulee ruuhkavuodet lapsiperhearkineen, ei enää ole voimia ja napostelua esittää mitään. Totuus paljastuu kun on jo hippasen myöhäistä.
Mutta tuo ei ole sama asia kuin että "parisuhde ei ole rikki". Sehän on rikki jos tilanne on tuollainen tai perustunut huonoon itsetuntemukseen tai feikkaamiseen.
Tulkintakysymys. Minä ainakaan en odota ikinä saavuttavani parisuhdetta, jossa yksi ainut ihminen riittää vastaamaan kaikkiin sosiaalisiin ja inhimillisiin tarpeisiini. En myöskään usko pystyväni kenenkään kaikkia tarpeita yksin täyttämään. Sellaisen vaatiminen kuulostaa hullulta ja ahdistavalta. Parisuhde on rikki silloin, kun jompi kumpi osapuoli jää siinä tyytymättömäksi. Olkoonpa syynä kohtuuttomat odotukset tai kyvyttömyys sopeutua tai mikä tahansa.
Parisuhteeseen voi olla täydellisen tyytyväinen, vaikka turvautuisikin sen ulkopuolisiin ihmisiin esimerkiksi joidenkin henkisten tarpeittensa täyttämisessä. Tai monessa tapauksessa fyysistenkin.
Jos olen intomielinen filatelisti mutta puolisoa ei voisi vähempää kiinnostaa homeisten postimerkkien lajittelu, niin ei ole hyvä asia että joudun valitsemaan joko muuten toimivan parisuhteen tai filateliaharrastuksen siihen liittyvine sosiaalisine yhteyksineen. Toimiva parisuhde on sellainen, jossa tällaista ristiritaa ei synny. Puolison pitäisi silloin joustaa sen verran, että sallii minun käyttää hieman aikaani vaikkapa postimerkeistä viestittelyyn lajitoverieni kanssa. Eikä ryhtyä mustasukkaiseksi tai kateelliseksi siitä, että elämässäni on jotain omaa, jotain mitä hän ei kontrolloi, jotain missä hän ei ole keskiössä.
Taikka vastaavasti jos haluan puhua ihmissuhteista, tunteista, elämänmenosta, yhteiskunnallisista asioista, pörröisistä otuksista tai vaikkapa lumilyhdyistä, enkä vain halua vaan mulla on suorastaan välttämätön tarve puhua, jonkun kanssa, niin voin viestitellä tai soitella ystävän kanssa näistä asioista. Se on ainut vaihtoehto, jos puolisolla ei ole kiinnostusta. Toimivassa parisuhteessa ei tule pakkovalintaa joko ystävän tai puolison kesken. Rikkinäisessä tulee; sitten joko erotaan tai hylätään ystävyys ja jatketaan tyytymättömänä risaa suhdetta.
Mutta jos postimerkit menevät aina kaiken edelle, niin suhde tuskin toimii. Siitähän tässä on kysymys. Mitkä asiat priorisoit? Miten osoitat että oma kumppani on kuitenkin se tärkein?
No ääh... vastasin siis alkujaan tähän: Kysymys kuuluukin miksi ei "täytä" aikaansa juttelemalla ja huomioimalla omaa kumppaniaan? Ihmettelisin kyllä jos mieheni viestittelisi innokkaasti jonkun toisen naisen kanssa kuin juttelusi tai viestittelisi minulle.
Tuossa siis kysytään, miksi ei lopeta postimerkkeilyä ja täytä aikaansa puolison kanssa jotain muuta tehden. No oisko vaikka siksi, että tarvitsee myös sen postimerkkeilysisällön elämäänsä voidakseen hyvin, kun tilanne on se, että oma puoliso ei halua postimerkkeillä.
Kysyjä siis olettaa, että vallitsee ristiriita, jossa on valittava joko-tai; puoliso tai postimerkkeily, mutta kumpikin ei mahdu samaan avioliittoon. Siinä ei ole kyse enää kohtuullisen ajankäytön/priorisoinnin yms. asetelmasta kuten sinä esitit. Siinä on kyse ehdottomasta valinnasta: toinen lähtee ja toinen jää.
Yleensä ottaen ihminen tietty pyrkii tekemään valinnanvaransa puitteissa itselleen mieluisimpia asioita mielummin kuin epämieluisia.
Mutta jos tämä postimerkkien kanssa häärääminen onkin flirttailua netissä muiden naisten kanssa? Juu, samanlainen flirtti ei ehkä ole mahdollista oman vaimon kanssa, koska se flirttailu/pieni ihastus perustuu siihen haavekuvaan toisesta. Tässä tapauksessa paras vaihtoehto olisi kuitenkin erota, jos tämä tuntemattomien tai puolituttujen kanssa flirttailu on niin tärkeää.
Ja se (ymmärrettävästi) loukkaa toista.
Loukkaantujatyypin mielestä varmaan niin, mutta järjetöntähän se on, että jos itse ei halua/pysty puolisolleen jotain tarjota, niin loukkaantuu sitten kuitenkin jos tämä saa sen toisaalta ja parisuhteessa muutoin on kaikki kunnossa eli itse saa puolisolta haluamansa.
Tulkintakysymys. Minä ainakaan en odota ikinä saavuttavani parisuhdetta, jossa yksi ainut ihminen riittää vastaamaan kaikkiin sosiaalisiin ja inhimillisiin tarpeisiini. En myöskään usko pystyväni kenenkään kaikkia tarpeita yksin täyttämään. Sellaisen vaatiminen kuulostaa hullulta ja ahdistavalta. Parisuhde on rikki silloin, kun jompi kumpi osapuoli jää siinä tyytymättömäksi. Olkoonpa syynä kohtuuttomat odotukset tai kyvyttömyys sopeutua tai mikä tahansa.
Parisuhteeseen voi olla täydellisen tyytyväinen, vaikka turvautuisikin sen ulkopuolisiin ihmisiin esimerkiksi joidenkin henkisten tarpeittensa täyttämisessä. Tai monessa tapauksessa fyysistenkin.
Jos olen intomielinen filatelisti mutta puolisoa ei voisi vähempää kiinnostaa homeisten postimerkkien lajittelu, niin ei ole hyvä asia että joudun valitsemaan joko muuten toimivan parisuhteen tai filateliaharrastuksen siihen liittyvine sosiaalisine yhteyksineen. Toimiva parisuhde on sellainen, jossa tällaista ristiritaa ei synny. Puolison pitäisi silloin joustaa sen verran, että sallii minun käyttää hieman aikaani vaikkapa postimerkeistä viestittelyyn lajitoverieni kanssa. Eikä ryhtyä mustasukkaiseksi tai kateelliseksi siitä, että elämässäni on jotain omaa, jotain mitä hän ei kontrolloi, jotain missä hän ei ole keskiössä.
Taikka vastaavasti jos haluan puhua ihmissuhteista, tunteista, elämänmenosta, yhteiskunnallisista asioista, pörröisistä otuksista tai vaikkapa lumilyhdyistä, enkä vain halua vaan mulla on suorastaan välttämätön tarve puhua, jonkun kanssa, niin voin viestitellä tai soitella ystävän kanssa näistä asioista. Se on ainut vaihtoehto, jos puolisolla ei ole kiinnostusta. Toimivassa parisuhteessa ei tule pakkovalintaa joko ystävän tai puolison kesken. Rikkinäisessä tulee; sitten joko erotaan tai hylätään ystävyys ja jatketaan tyytymättömänä risaa suhdetta.