Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaako mies erota minusta? Käytös on outoa.
26.01.2020 |
Mies itse oli todella innokas kanssani suhteeseen, lähes palvoi ja suunnitteli asioita pitkälle tulevaisuuteen.
Olen tavannut hänen vanhemmat, lapset (tulemme hyvin toimeen) ja ystävät.
Hän on hehkuttanut minua ja ollut täysin sitoutunut suhteeseemme.
On ollut ylä-ja alamäkiä, aina ollaan riitojen jälkeen sovittu ja menty eteenpäin.
Olemme matkustelleet ja seuraavia matkoja suunnitellaan, olemme muuttamassa yhteen ja kaikki on tuloillaan, asiat on mietitty aika pitkälle yhteiselon suhteen.
Nyt joudun vielä olemaan aika paljon poissa hänen luotaan ennen yhteenmuuttoa. Asun eri paikkakunnalla ja tahdon tehdä nyt töitä aika paljon, jotta tulot ovat säännölliset.
Joudun olemaan välillä poissa reilun viikon emmekä näe, soittelemme vain ja laitamme viestiä.
Minun mielestäni vajaa pari viikkoa on aika lyhyt aika ja sen pitäisi kyllä kestää suhdetta ilman rakoiluja. Tosin olin kuukauden miehen luona lähes putkeen ja kai kerkesi tottumaan läsnäolooni ja nyt aloitin työt uudestaan ja niitä on paljon.
Ensimmäiset päivät meni hyvin, mies kertoi ikäväänsä ja rakkauttaan, vaihdoimme kuulumisia päivittäin.
Perjantaina vielä mies kaipasi niin paljon ja sanoi, että kyllä me jaksetaan vielä viikko erossa toisistamme vaikka vaikeaa tekee, rakastaa jne.
Kunnes sitten eilen äänensävy muuttui ihan totaalisesti. Kuulostin kuulemma ärsyttävältä puhelimessa, ei tiedä mistään mitään mikä häntä vaivaa, käski minun katsoa peiliin. Ei mitään oma-aloitteisuutta ole ollut pariin päivään yhteydenotossa hänellä. Ei tiedä jaksaako parisuhdetta, ei tiedä haluaako erota. Yhtäkkiä vaan häntä otti päähän ja sanoi kyllä olevansa väsynyt.
Tosi hämmentävää kuitenkin? Mitä helvettiä?
Luulin oikeasti että meillä menee hyvin ja olen ollut todella innoissani tulevasta.
Tänäänkään ei tiennyt oikein mitään kun kyselin eilisestä ja kuitenkin puhuttiin mitä kaikkea tehdään kun nähdään. Tai minä kyselin ja mies vaan oli, että joojoo, mennään ja tehdään vaan mutta ei vain ole jotenkin läsnä. Ihan poissaoleva ollut jo jonkin aikaa ja nyt pahentunut.
Kärsiikö hän eroahdistusta kenties?
Mies tekee paljon töitä ja on aika loppu ollut pitkän aikaa. Hän on myöskin vähän masentunut varmaan uupumuksesta johtuen ja mielialat vaihtelee, testot ovat alhaalla.
Välillä on tosi pahalla tuulella ja saattaa sanoa ihan mitä vain, hetken päästä rauhoittuu ja pyytää anteeksi.
Tosi ahdistavaa kuitenkin kun en tiedä mitä tässä pitää ajatella ja täytyykö varautua todenteolla sitten siihen, että hän ei haluakaan jatkaa kanssani.
Vaikea sovittaa nyt työt ja parisuhde, luulisi että suhde kestäisi tällaiset tilanteet mutta on kyllä arvelluttavaa.
Kommentit (94)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oikeasti äkkiä jalat alle. Olet ap nyt jo sillä tiellä että selittelet (itsellesikin) miehen sanoja ja tekoja ja eleitä parhain päin.
Tämä on se hetki kun kannattaa lähteä suhteesta, usko pois.
Saanko kirjoittaa tästä jatko-osuuden seuraavaan viikkoon mennessä kun tiedän mitä tapahtuu?
Tuntuu, että tarvitsen nyt tukea tämän kanssa.
Ahdistaa aika paljon.
Ap
Juokse. Ihan sama mitkä on selitykset, tuo kiukkumies tulee suhteen edetessä saamaan entistä enemmän valtaa ja se ihana mies johon rakastuit tulee katoamaan kokonaan - tai korkeintaan pulpahtaa esiin aina kun mies yrittää puhua sinut jäämään. Lähde kun vielä voit.
Terv. Toinen joka on sietänyt niin paljon että hävettää, ja tehnyt sen mokan ettei lähtenyt ennen sormusta ja lapsia
Onko miehesi puhunut eromietteistä? Jos ei älä aja häntä kyselyillä sellaisiin mietteisiin.
Kaukosuhde ei toimi teillä pitkällä aikavälillä kun stressiä ja ahdistusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juokse. Ihan sama mitkä on selitykset, tuo kiukkumies tulee suhteen edetessä saamaan entistä enemmän valtaa ja se ihana mies johon rakastuit tulee katoamaan kokonaan - tai korkeintaan pulpahtaa esiin aina kun mies yrittää puhua sinut jäämään. Lähde kun vielä voit.
Terv. Toinen joka on sietänyt niin paljon että hävettää, ja tehnyt sen mokan ettei lähtenyt ennen sormusta ja lapsia
Karu kokemus sinulla(kin).
Kiitos.
Ap
Nyt mies on taas ihan normaali.
Puhuu töidensä rankoista kuvioista, arjestaan ylipäätään ja kuuntelee omaani eikä vain poissaolevana myhäile ja tuhahtele.
Kutsuu kullaksi jne, on helposti lähestyttävä ja sellainen josta pidänkin.
Jännä juttu...
Viime kiukuttelusta ei sanaakaan saatika jälkeäkään.
En jaksa vielä avata sanallista arkkuani, vasta kasvotusten mutta tätä tämä tuntuu olevan, vuoronperään mukavaa ja kamalaa.
Keskustelu koittaa viimeistään sinä päivänä kun näemme ellei jotain ihme draamaa nyt satu sitten tulemaan ennen sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fysiologinen tosiasia on se, että rakastunut ihminen on hormonihumalassa, jonka aikana pettäminen on todennäköisempää kuin muulloin. Jos mies on sinuun kovin rakastunut, mutta hänen rakkautensa kohde ei ole läsnä, se energia on helppo kohdistaa toiseen läsnäolevaan objektiin. Se, että äänesi ärsyttää miestä, tarkoittaa, että hänen hormonihuurullaan on toinen kohde.
Haha, en minä ainakaan rakastuneena todellakaan katso toisia miehiä. En vaikka meillä on viikko tai kaksi väliä näkemisestä. Kyllä haaveilen vain siitä omasta kullasta. En usko tähän teoriaan.
Ap
Oletko mies? Niin naiset ja miehet ON erillaisia. Jos oletat että mies tuntee ja käy naisten tunne-elämällä niin olet pihalla kuin lumiukko.
Vierailija kirjoitti:
Nyt mies on taas ihan normaali.
Puhuu töidensä rankoista kuvioista, arjestaan ylipäätään ja kuuntelee omaani eikä vain poissaolevana myhäile ja tuhahtele.
Kutsuu kullaksi jne, on helposti lähestyttävä ja sellainen josta pidänkin.
Jännä juttu...
Viime kiukuttelusta ei sanaakaan saatika jälkeäkään.
En jaksa vielä avata sanallista arkkuani, vasta kasvotusten mutta tätä tämä tuntuu olevan, vuoronperään mukavaa ja kamalaa.
Keskustelu koittaa viimeistään sinä päivänä kun näemme ellei jotain ihme draamaa nyt satu sitten tulemaan ennen sitä.
Ap
Jekyll ja Hyde ihmiset ei ikinä ole normaaleja. Seurustelet joko narsisitin tai psykopaatin kanssa. Mieleltään terveen kanssa sinä et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi ap! Oon kans vajaa kolkyt-vuotias nuori nainen, ja näen sussa paljon samaa ku itsessäni. Tapailin lyhyesti vanhempaa miestä, ja käytös oli ihanaa, kunnes hän alkoi tehdä ohareita ja lopetti äkisti yhteydenpidon (hieman asia eikä edennyt yhtä pitkälle ku teillä, mutta on mulla pointti). Mietin pitkään et mitä mun pitäisi tehdä jotta saisin asiat kuntoon ja voitaisiin vielä yrittää. Olisin halunnut saada miehen ymmärtämään, että mulle voi puhua ja että haluan olla tukena ja turvana, mut ei se puhunut. En mä koskaan oikein saanut vastauksia siihen, mitä tarkalleen tapahtui tai mikä sillä oli, mutta pari juttua mitä oon tästä ottanut opikseni:
- ei ole minun vastuullani, miten toinen ihminen käyttäytyy (olettaen, että käyttäydyn itse kunnioittavasti)
- sen lisäksi että mietin, että haluaakohan toinen ihminen jatkaa mun tapailua, mun pitää kysyä myös itseltäni, haluanko jatkaa ihmisen kanssa, joka tekee mun olon epävarmaksi ja loukkaa mua käytöksellään
- ihmisiä ei voi muuttaa. Toisille voi kertoa, mikä niiden käytöksessä tuntuu pahalta, mutta jos se käytös ei muutu, niin se kertoo siitä ihmisestä jo aika paljon
Tuo miehen käytös ei selvästikään ole sulle okei, joten sulla ei oo mikään velvollisuus jatkaa tuota suhdetta. Mitä ajattelisit itsestäsi, jos kohtelisit itsellesi tärkeää ihmistä noin? Tuo "viime kiukuttelusta ei sanaakaan saatika jälkeäkään" on tosi paha merkki, pahoitteliko?
Tiedän että yksin jatkaminen on surullista ja pelottavaa, mutta sulla ois nyt tosi hyvä paikka irroittautua vielä tästä kuviosta. Oot selvästi antanut kaikkesi, mikä tekee susta empaattisen ja ihanan ihmisen, mut sun kaikki voimat menee nyt väärään osoitteeseen. Mua on auttanut se, että oon alkanut keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiini (terapiassa käynti, työssä eteneminen, opinnot, vapaa-ajalle oikeasti just niitä juttuja mitä haluan, ystävien kans oleminen), ja koitan olla yhtä ymmärtäväinen ja ystävällinen itseäni kuin muitakin kohtaan. Ansaitset mukavan arjen kunnioittavan ja mukavan miehen kans, sellainen tulee varmasti vastaan! Mulla ei oo vielä tullut, mutta kaikella on aikansa.
Vähän pitkä avautuminen, mut tää oli ehkä mulleki pieni terapia-hetki :D Paljon tsemppiä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai mies on välillä ihana, siksihän olet ap alkanut hänen kanssaan olemaankin. Älä anna ihanien ja hyvien aikojen hämätä kun kerran kertomasi perusteella usein on tuota ihmeteltävää outoilua. Tilanne ei pitkän päälle tule paranemaan, päin vastoin. Ihanaa aikaa on aina vaan vähemmän suhteessa siihen kummalliseen.
Minä pidän hälytysmerkkinä tuota kun olet jo alkanut tosiaan selittelemään asioita ehkä itsellesikin parhain päin, tai et ihan hahmota mikä on parisuhteessa hyväksyttävää ja missä määrin. Mies on jo saanut ajatteluasi hämärtymään, joten kyllä: tämä on oikea hetki poistua tuosta kuviosta ennen kuin on myöhäistä.
Olet vielä nuori ja ennätät löytää jotakin oikeaa ja hyvää. Tuollaista ei parisuhteen kuulu olla, että juodut arvailemaan ja ihmettelemään mistä tuulee. Ei vaikka mies välillä olisikin ihana.
Olisi todella kiva kuulla jatkossa miten tilanteenne etenee. Vaikutat kivalta ihmiseltä ap.
Ole vahva. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mies on taas ihan normaali.
Puhuu töidensä rankoista kuvioista, arjestaan ylipäätään ja kuuntelee omaani eikä vain poissaolevana myhäile ja tuhahtele.
Kutsuu kullaksi jne, on helposti lähestyttävä ja sellainen josta pidänkin.
Jännä juttu...
Viime kiukuttelusta ei sanaakaan saatika jälkeäkään.
En jaksa vielä avata sanallista arkkuani, vasta kasvotusten mutta tätä tämä tuntuu olevan, vuoronperään mukavaa ja kamalaa.
Keskustelu koittaa viimeistään sinä päivänä kun näemme ellei jotain ihme draamaa nyt satu sitten tulemaan ennen sitä.
ApJekyll ja Hyde ihmiset ei ikinä ole normaaleja. Seurustelet joko narsisitin tai psykopaatin kanssa. Mieleltään terveen kanssa sinä et ole.
Jekyll ja Hyde, toden totta. Sehän näissä häröissä hämää, kun ovat välillä niin ihania. Tietenkään he eivät saisi ketään koskaan parisuhteeseen, jos pimeä puoli olisi koko ajan esillä. Siksi kannattaa juosta heti kun merkkejä siitä alkaa näkyä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi ap! Oon kans vajaa kolkyt-vuotias nuori nainen, ja näen sussa paljon samaa ku itsessäni. Tapailin lyhyesti vanhempaa miestä, ja käytös oli ihanaa, kunnes hän alkoi tehdä ohareita ja lopetti äkisti yhteydenpidon (hieman asia eikä edennyt yhtä pitkälle ku teillä, mutta on mulla pointti). Mietin pitkään et mitä mun pitäisi tehdä jotta saisin asiat kuntoon ja voitaisiin vielä yrittää. Olisin halunnut saada miehen ymmärtämään, että mulle voi puhua ja että haluan olla tukena ja turvana, mut ei se puhunut. En mä koskaan oikein saanut vastauksia siihen, mitä tarkalleen tapahtui tai mikä sillä oli, mutta pari juttua mitä oon tästä ottanut opikseni:
- ei ole minun vastuullani, miten toinen ihminen käyttäytyy (olettaen, että käyttäydyn itse kunnioittavasti)
- sen lisäksi että mietin, että haluaakohan toinen ihminen jatkaa mun tapailua, mun pitää kysyä myös itseltäni, haluanko jatkaa ihmisen kanssa, joka tekee mun olon epävarmaksi ja loukkaa mua käytöksellään
- ihmisiä ei voi muuttaa. Toisille voi kertoa, mikä niiden käytöksessä tuntuu pahalta, mutta jos se käytös ei muutu, niin se kertoo siitä ihmisestä jo aika paljon
Tuo miehen käytös ei selvästikään ole sulle okei, joten sulla ei oo mikään velvollisuus jatkaa tuota suhdetta. Mitä ajattelisit itsestäsi, jos kohtelisit itsellesi tärkeää ihmistä noin? Tuo "viime kiukuttelusta ei sanaakaan saatika jälkeäkään" on tosi paha merkki, pahoitteliko?
Tiedän että yksin jatkaminen on surullista ja pelottavaa, mutta sulla ois nyt tosi hyvä paikka irroittautua vielä tästä kuviosta. Oot selvästi antanut kaikkesi, mikä tekee susta empaattisen ja ihanan ihmisen, mut sun kaikki voimat menee nyt väärään osoitteeseen. Mua on auttanut se, että oon alkanut keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiini (terapiassa käynti, työssä eteneminen, opinnot, vapaa-ajalle oikeasti just niitä juttuja mitä haluan, ystävien kans oleminen), ja koitan olla yhtä ymmärtäväinen ja ystävällinen itseäni kuin muitakin kohtaan. Ansaitset mukavan arjen kunnioittavan ja mukavan miehen kans, sellainen tulee varmasti vastaan! Mulla ei oo vielä tullut, mutta kaikella on aikansa.
Vähän pitkä avautuminen, mut tää oli ehkä mulleki pieni terapia-hetki :D Paljon tsemppiä sulle!
Voi kiitos, olet aivan ihana tyyppi!
Tuntui todella mukavalta lukea viestiäsi ja kiitos tuesta.
Hienoa, että opit noin paljon suhteesta joka ei tyydyttänyt ja oli arvelluttava.
Itse luulin oppineeni jo aikaisemmista suhteista tai varsinkin siitä väkivaltaisesta suhteesta, etten koskaan rupeaisi enää samaan.
Tuntuu oudolta, lankesinko kuitenkin samaan vaikka luulin oikeasti oppineeni ja arvostin itseäni todella paljon itsenäistymisen myötä. Elämä oli aika ihanaa, koska rakensin sen vain sen mukaan miten itse haluan, kestän ja jaksan. Töitä tein älyttömästi ja menestyin.
Kunnes mies tuli ja sekoitti pään aivan totaalisesti.
Nyt hävettää olla tässä tilanteessa, mietin oikeasti usein, että mitä vi***a?
Miten muka olen joutunut tähän ja miksi.
Kai se on nöyrtymisen merkki, mun on oikeasti pakko myös aloittaa terapia josta olen haaveillut jo usean vuoden.
Uskon, että minun kuuluu alkaa ymmärtämään paremmin vaistojani ja käytöstäni, ettei tilanne ole se, että jatkossakin jotenkin menen ns tiedostamatta suhteisiin jotka ovat jo alunperin kyseenalaisia.
Taustalla on itselläni aivan kaikkea traumaattista lapsuudessakin, ei siitä sen enempää mutta ehkä se saattaa vaikuttaa nykyhetken tilanteisiin.
Tsemppiä sulle.
Ap
Sori kun vastaan jotenkin epämääräisesti, on niin paljon ajatuksia päässä.
Mies ei siis ole pahoitellut käytöstään, se tuli puskista ja loppui kuin seinään juurikaan vastauksia saaden.
En halua jatkaa. En halua vaan.
Jos ystävä kysyisi miksi jatkan niin hävettäisi edes vastata, että jatkan oli syy mikä hyvänsä.
Olen jo itsekin aivan sekaisin tunteiden ja järjen kanssa, kamalaa. Luulin olevani fiksu ja analysoiva, rohkea ja itsenäinen ihminen.
Nyt on menty kyllä aika hukkaan sen identiteetin kanssa.
Ap
Voi ap.
Hyvä, että olet nyt alkanut kyseenalaistamaan kaikkea, sinulla siis yhä toimii kuitenkin vaistot. Luota niihin ja lähde.
Itselläni on myös samankaltainen suhde takana, kuulostaa monin tavoin siltä kuin olisin itse kirjoittanut nämä tekstisi. Lopetin suhteen myöskin samoista syistä (ollen jo aivan sekaisin vain vuoden seurustelun jälkeen, mies sai minut kummaliseen tilaan, jossa en tiennyt olenko kohtuuton ja voinko luottaa edes vaistoihini).
Suhteen lopettamisen jälkeen alkoikin sitten varsinainen h*lvetti: siinä vaiheessa miehestä tulikin vielä väkivaltainenkin puoli esiin, mitä suhteen aikana en sentään ollut osannut edes pelätä. Mies alkoi terrorisoimaan elämääni ja lopulta minun piti hakea lähestymiskieltoa.
Siksi ihan vaan vinkkinä, että kannattaa oikeasti miettiä haluatko lopettaa suhteen kasvotusten vai olisiko jokin muu tapa parempi. Normaalisti toki kasvotusten on reilua, mutta omakin kokemukseni tuli niin puun takaa, että kehotan olemaan varovainen. Varmistele ainakin jollain tapaa erotilanteenne, että joku tietää mihin olet menossa ja milloin ilmoittaudut tms.
Paljon voimia ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ap! Oon kans vajaa kolkyt-vuotias nuori nainen, ja näen sussa paljon samaa ku itsessäni. Tapailin lyhyesti vanhempaa miestä, ja käytös oli ihanaa, kunnes hän alkoi tehdä ohareita ja lopetti äkisti yhteydenpidon (hieman asia eikä edennyt yhtä pitkälle ku teillä, mutta on mulla pointti). Mietin pitkään et mitä mun pitäisi tehdä jotta saisin asiat kuntoon ja voitaisiin vielä yrittää. Olisin halunnut saada miehen ymmärtämään, että mulle voi puhua ja että haluan olla tukena ja turvana, mut ei se puhunut. En mä koskaan oikein saanut vastauksia siihen, mitä tarkalleen tapahtui tai mikä sillä oli, mutta pari juttua mitä oon tästä ottanut opikseni:
- ei ole minun vastuullani, miten toinen ihminen käyttäytyy (olettaen, että käyttäydyn itse kunnioittavasti)
- sen lisäksi että mietin, että haluaakohan toinen ihminen jatkaa mun tapailua, mun pitää kysyä myös itseltäni, haluanko jatkaa ihmisen kanssa, joka tekee mun olon epävarmaksi ja loukkaa mua käytöksellään
- ihmisiä ei voi muuttaa. Toisille voi kertoa, mikä niiden käytöksessä tuntuu pahalta, mutta jos se käytös ei muutu, niin se kertoo siitä ihmisestä jo aika paljon
Tuo miehen käytös ei selvästikään ole sulle okei, joten sulla ei oo mikään velvollisuus jatkaa tuota suhdetta. Mitä ajattelisit itsestäsi, jos kohtelisit itsellesi tärkeää ihmistä noin? Tuo "viime kiukuttelusta ei sanaakaan saatika jälkeäkään" on tosi paha merkki, pahoitteliko?
Tiedän että yksin jatkaminen on surullista ja pelottavaa, mutta sulla ois nyt tosi hyvä paikka irroittautua vielä tästä kuviosta. Oot selvästi antanut kaikkesi, mikä tekee susta empaattisen ja ihanan ihmisen, mut sun kaikki voimat menee nyt väärään osoitteeseen. Mua on auttanut se, että oon alkanut keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiini (terapiassa käynti, työssä eteneminen, opinnot, vapaa-ajalle oikeasti just niitä juttuja mitä haluan, ystävien kans oleminen), ja koitan olla yhtä ymmärtäväinen ja ystävällinen itseäni kuin muitakin kohtaan. Ansaitset mukavan arjen kunnioittavan ja mukavan miehen kans, sellainen tulee varmasti vastaan! Mulla ei oo vielä tullut, mutta kaikella on aikansa.
Vähän pitkä avautuminen, mut tää oli ehkä mulleki pieni terapia-hetki :D Paljon tsemppiä sulle!
Voi kiitos, olet aivan ihana tyyppi!
Tuntui todella mukavalta lukea viestiäsi ja kiitos tuesta.
Hienoa, että opit noin paljon suhteesta joka ei tyydyttänyt ja oli arvelluttava.Itse luulin oppineeni jo aikaisemmista suhteista tai varsinkin siitä väkivaltaisesta suhteesta, etten koskaan rupeaisi enää samaan.
Tuntuu oudolta, lankesinko kuitenkin samaan vaikka luulin oikeasti oppineeni ja arvostin itseäni todella paljon itsenäistymisen myötä. Elämä oli aika ihanaa, koska rakensin sen vain sen mukaan miten itse haluan, kestän ja jaksan. Töitä tein älyttömästi ja menestyin.
Kunnes mies tuli ja sekoitti pään aivan totaalisesti.
Nyt hävettää olla tässä tilanteessa, mietin oikeasti usein, että mitä vi***a?
Miten muka olen joutunut tähän ja miksi.
Kai se on nöyrtymisen merkki, mun on oikeasti pakko myös aloittaa terapia josta olen haaveillut jo usean vuoden.
Uskon, että minun kuuluu alkaa ymmärtämään paremmin vaistojani ja käytöstäni, ettei tilanne ole se, että jatkossakin jotenkin menen ns tiedostamatta suhteisiin jotka ovat jo alunperin kyseenalaisia.
Taustalla on itselläni aivan kaikkea traumaattista lapsuudessakin, ei siitä sen enempää mutta ehkä se saattaa vaikuttaa nykyhetken tilanteisiin.
Tsemppiä sulle.
Ap
Kiva kuulla että tästä oli apua :) Ja nyt höpsis noille "lankeamisille" ja häpeälle! Siinä ei oo mitään häpeää että on yrittänyt parhaansa ja halunnut olla suhteessa tukea antava ja ymmärtävä kumppani. Empaattiset ja ymmärtäväiset ihmiset vetää puoleensa rikkinäisiä ihmisiä, mutta voit varmasti oppia vahvistamaan sun rajoja ja oppia tuntemaan tietynlaisia ihmisiä. Esim. jatkossa, jos joku yrittää kanssasi suhteeseen tosi nopeasti, kuten tässä kuvailit, niin voin luvata et siinä joku hakee nimenomaan suhdetta eikä sitä, että tutustuisi just suhun (vaikka kyllä niitä salamarakastumisia on, mut ehkä yleisemmin näin). Se on heidän omaa vajettaan, jota sä täytät. Lisäksi: vaikka joku toinen ihminen pistäisikin pään sekaisin ja siihen ihastuisi tosi lujaa, niin se on ihan luonnollista eikä tarkoita, että se sopis sulle puolisoksi. Sä kokeilit hyvältä vaikuttavan ihmisen kanssa, propsit siitä! Eli ota tää oppimiskokemuksena, jos se yhtään helpottaa. Huumori auttaa kans, jos pystyt vaikka miettiin et miten se siel löhöö sohvalla ja vinkuu puhelimessa nuorelle naiselle ku "ääni ärsyttäääää" :D
Terapiaa suosittelen, se on auttanu mua tosi paljon. Kävin psykiatrilla, josta alkoi kolmen kuukauden harkinta-aika Kelan tuen saamiseksi. Etsin sillä aikaa itselleni terapeutin, ja kolmen kuukauden kuluttua sain psykiatrilta lausunnon Kelaa varten. Nyt maksan vajaa 14 euroo per istunto siitä, että saan ammattilaisen avulla tonkia omia ajatuksia. Helpottavaa, mut vaatii myös omaa tahtoa työstää ajatuksiaan... En voi luvata et sulla se menis näin, tietenkään, mutta mulla tuo prosessi oli paljon helpompi kuin miksi olin sitä kuvitellut. Kannattaa yrittää!
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mies on välillä ihana, siksihän olet ap alkanut hänen kanssaan olemaankin. Älä anna ihanien ja hyvien aikojen hämätä kun kerran kertomasi perusteella usein on tuota ihmeteltävää outoilua. Tilanne ei pitkän päälle tule paranemaan, päin vastoin. Ihanaa aikaa on aina vaan vähemmän suhteessa siihen kummalliseen.
Minä pidän hälytysmerkkinä tuota kun olet jo alkanut tosiaan selittelemään asioita ehkä itsellesikin parhain päin, tai et ihan hahmota mikä on parisuhteessa hyväksyttävää ja missä määrin. Mies on jo saanut ajatteluasi hämärtymään, joten kyllä: tämä on oikea hetki poistua tuosta kuviosta ennen kuin on myöhäistä.
Olet vielä nuori ja ennätät löytää jotakin oikeaa ja hyvää. Tuollaista ei parisuhteen kuulu olla, että juodut arvailemaan ja ihmettelemään mistä tuulee. Ei vaikka mies välillä olisikin ihana.
Olisi todella kiva kuulla jatkossa miten tilanteenne etenee. Vaikutat kivalta ihmiseltä ap.
Ole vahva. <3
Huhhuh, olen kiitollinen kun ihmiset vastaavat ja kertovat näkemyksistään.
Kiitos, olet varmaankin oikeassa.
En todellakaan olisi halunnut uskoa tähän tilanteeseen mutta on vain avattava silmät ja nöyrtyä totuuteen.
Ottaa niin päähän......
Onneksi on av :D kokemuksia täynnä tämä palsta, muuten tuskin olisin saanut paremmin jäsenneltyä ja mietittyä tilannetta itsenikin kannalta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mies on taas ihan normaali.
Puhuu töidensä rankoista kuvioista, arjestaan ylipäätään ja kuuntelee omaani eikä vain poissaolevana myhäile ja tuhahtele.
Kutsuu kullaksi jne, on helposti lähestyttävä ja sellainen josta pidänkin.
Jännä juttu...
Viime kiukuttelusta ei sanaakaan saatika jälkeäkään.
En jaksa vielä avata sanallista arkkuani, vasta kasvotusten mutta tätä tämä tuntuu olevan, vuoronperään mukavaa ja kamalaa.
Keskustelu koittaa viimeistään sinä päivänä kun näemme ellei jotain ihme draamaa nyt satu sitten tulemaan ennen sitä.
ApJekyll ja Hyde ihmiset ei ikinä ole normaaleja. Seurustelet joko narsisitin tai psykopaatin kanssa. Mieleltään terveen kanssa sinä et ole.
Jekyll ja Hyde, toden totta. Sehän näissä häröissä hämää, kun ovat välillä niin ihania. Tietenkään he eivät saisi ketään koskaan parisuhteeseen, jos pimeä puoli olisi koko ajan esillä. Siksi kannattaa juosta heti kun merkkejä siitä alkaa näkyä .
Juuri tämä.
Alue: Aihe vapaa
Päätä rauhassa, mitä teet suhteen kanssa, mutta älä muuta sen kanssa yhteen äläkä tule raskaaksi, ellei hän muutu ensin ja pysyvästi. Jos hän saa sinut "nalkkiin", hän ei muutu, vaan pahenee.