Haluaako mies erota minusta? Käytös on outoa.
Mies itse oli todella innokas kanssani suhteeseen, lähes palvoi ja suunnitteli asioita pitkälle tulevaisuuteen.
Olen tavannut hänen vanhemmat, lapset (tulemme hyvin toimeen) ja ystävät.
Hän on hehkuttanut minua ja ollut täysin sitoutunut suhteeseemme.
On ollut ylä-ja alamäkiä, aina ollaan riitojen jälkeen sovittu ja menty eteenpäin.
Olemme matkustelleet ja seuraavia matkoja suunnitellaan, olemme muuttamassa yhteen ja kaikki on tuloillaan, asiat on mietitty aika pitkälle yhteiselon suhteen.
Nyt joudun vielä olemaan aika paljon poissa hänen luotaan ennen yhteenmuuttoa. Asun eri paikkakunnalla ja tahdon tehdä nyt töitä aika paljon, jotta tulot ovat säännölliset.
Joudun olemaan välillä poissa reilun viikon emmekä näe, soittelemme vain ja laitamme viestiä.
Minun mielestäni vajaa pari viikkoa on aika lyhyt aika ja sen pitäisi kyllä kestää suhdetta ilman rakoiluja. Tosin olin kuukauden miehen luona lähes putkeen ja kai kerkesi tottumaan läsnäolooni ja nyt aloitin työt uudestaan ja niitä on paljon.
Ensimmäiset päivät meni hyvin, mies kertoi ikäväänsä ja rakkauttaan, vaihdoimme kuulumisia päivittäin.
Perjantaina vielä mies kaipasi niin paljon ja sanoi, että kyllä me jaksetaan vielä viikko erossa toisistamme vaikka vaikeaa tekee, rakastaa jne.
Kunnes sitten eilen äänensävy muuttui ihan totaalisesti. Kuulostin kuulemma ärsyttävältä puhelimessa, ei tiedä mistään mitään mikä häntä vaivaa, käski minun katsoa peiliin. Ei mitään oma-aloitteisuutta ole ollut pariin päivään yhteydenotossa hänellä. Ei tiedä jaksaako parisuhdetta, ei tiedä haluaako erota. Yhtäkkiä vaan häntä otti päähän ja sanoi kyllä olevansa väsynyt.
Tosi hämmentävää kuitenkin? Mitä helvettiä?
Luulin oikeasti että meillä menee hyvin ja olen ollut todella innoissani tulevasta.
Tänäänkään ei tiennyt oikein mitään kun kyselin eilisestä ja kuitenkin puhuttiin mitä kaikkea tehdään kun nähdään. Tai minä kyselin ja mies vaan oli, että joojoo, mennään ja tehdään vaan mutta ei vain ole jotenkin läsnä. Ihan poissaoleva ollut jo jonkin aikaa ja nyt pahentunut.
Kärsiikö hän eroahdistusta kenties?
Mies tekee paljon töitä ja on aika loppu ollut pitkän aikaa. Hän on myöskin vähän masentunut varmaan uupumuksesta johtuen ja mielialat vaihtelee, testot ovat alhaalla.
Välillä on tosi pahalla tuulella ja saattaa sanoa ihan mitä vain, hetken päästä rauhoittuu ja pyytää anteeksi.
Tosi ahdistavaa kuitenkin kun en tiedä mitä tässä pitää ajatella ja täytyykö varautua todenteolla sitten siihen, että hän ei haluakaan jatkaa kanssani.
Vaikea sovittaa nyt työt ja parisuhde, luulisi että suhde kestäisi tällaiset tilanteet mutta on kyllä arvelluttavaa.
Kommentit (94)
Olen tosi kiitollinen teille vastaajille.
Olen aivan liian kiltti ja ymmärtäväinen ollut miestä kohtaan. On vain jotain mitä en pysty ymmärtämään järjelläkään ja sitten taas kaikki on tosi hienosti, kunnes uusi kyseenalainen juttu tulee.
En oikein ota selkoa ja vaikka olen yrittänyt ymmärtää ihan täysin häntä niin tuntuu, ettei se riitä. Pian olen taas aivan suu auki asioiden edessä ja mietin, että mikä ihme taas tuli.
Muuten ihana mies ja muuta mutta toisinaan käytös vain heittää ihan häränpyllyä ja jään sanattomaksi, ihan täynnä kysymysmerkkejä tapahtuneesta.
Sitten taas kaikki on hyvin.
Tulen todella kaipaamaan miestä, hän on ollut todella loistava useimmiten ja olen hänen kanssaan kokenut niin paljon hienoja juttuja, rohkaistunut ja nauttinut mutta en vain tajua tuota ailahtelevuutta. Pahinta olisi jos olisin vielä koukussa talossa jossa hänen kanssaan asuisin ja joutuisin olemaan jatkuvasti varpaillani seuraavaa episodia odotellen.
Ap
Entä jos miehen verensokeri heittelee ja kiukunpuuskat tulee kun verensokeri on liian matala? Kun kerroit, että syömisen jälkeen muuttui. Jos syy ei ole tämä, niin älä hyvä nainen katsele 40 vuotiaasta, joka kiukuttelee kuin 8 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi kiitollinen teille vastaajille.
Olen aivan liian kiltti ja ymmärtäväinen ollut miestä kohtaan. On vain jotain mitä en pysty ymmärtämään järjelläkään ja sitten taas kaikki on tosi hienosti, kunnes uusi kyseenalainen juttu tulee.
En oikein ota selkoa ja vaikka olen yrittänyt ymmärtää ihan täysin häntä niin tuntuu, ettei se riitä. Pian olen taas aivan suu auki asioiden edessä ja mietin, että mikä ihme taas tuli.
Muuten ihana mies ja muuta mutta toisinaan käytös vain heittää ihan häränpyllyä ja jään sanattomaksi, ihan täynnä kysymysmerkkejä tapahtuneesta.
Sitten taas kaikki on hyvin.Tulen todella kaipaamaan miestä, hän on ollut todella loistava useimmiten ja olen hänen kanssaan kokenut niin paljon hienoja juttuja, rohkaistunut ja nauttinut mutta en vain tajua tuota ailahtelevuutta. Pahinta olisi jos olisin vielä koukussa talossa jossa hänen kanssaan asuisin ja joutuisin olemaan jatkuvasti varpaillani seuraavaa episodia odotellen.
Ap
Vaikutat fiksulta, empaattiselta ja ihanalta tyypiltä ap. Tuo mies tulee murskaamaan sinut tuolla ailahtelevalla, epävakaalla käytöksellään - samantekevää mikä on diagnoosi. Lähde suhteesta kun vielä voit, ennen kun menetät itsesi.
Voimia.
Normaalipäinen aikuinen ihminen pärjää kyllä heittelevän verensokerin kanssa. 🙄
Lähde ap, älä jää kuuntelemaan selityksiä. Kaikki kertomasi nostattaa karvat pystyyn.
Voihan ukolla olla vaikka adhd, mutta raskasta käytöstä siitä huolimatta.
Unohda ukko
Sil on tunnelukko
Sulle kiukuttelee
Ehkä
Toista naista paukuttelee?
Veikkaan jonkilaista alavireisyyttä tai masennusta yhdistettynä stressaaviin päiviin.
Jos on kokenut elämän menneen huonosti tai masentavasti ennen sinua niin ripustautuu teidän suhteen tuomaan onneen. Hyvin yleistä. Sit kiukuttelee kun huono päivä tyyliin "pomo ikävä töissä, taas meni huonosti salitreenit, tuokaan nainen ei minua enää huomaa". Taustalla voi olla siis menetyksen pelko. Ehkä vähän säikähtänytkin tunteitaan sinua kohtaan? Jos kaikki onkin liian hyvää ollakseen totta ja sinä esim. petätkin häntä siellä jossain, vaikka sinä et koskaan tekisi niin?
Kaikenmaailman murehtiminen alkaa helposti kun toinen on esim. unohtanut soittaa. Pelkää ettei ole yhtä tärkeä sinulle kuin sinä olet hänelle.
Ehkäpä kyse on siis vain panikoinnista kun teillä menee niin hyvin?
Jotkut ihmiset saattaa jopa pinkoa pakoon kun säikähtävät omia tunteitaan eivätkä halua tulla hylätyksi. Pelkäävät että hylätyksi tuleminen ja torjunta sattuu liikaa, mielummin eivät ota selvää siitä, mihin suhde voisi johtaa.
Tavallaan kyse on siitä ettei ole oppinut käsittelemään tuollaisia tilanteita ja tunteita.
Pidä kiinni sovitusta ja vakuuttele että olisit mieluiten hänen luonaan.
Narsismia ei kannata pelätä turhaan, ne tyypit paljastaa itsensä kyllä kun käytöksestä tulee jatkuvaa uhriutumista.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan jonkilaista alavireisyyttä tai masennusta yhdistettynä stressaaviin päiviin.
Jos on kokenut elämän menneen huonosti tai masentavasti ennen sinua niin ripustautuu teidän suhteen tuomaan onneen. Hyvin yleistä. Sit kiukuttelee kun huono päivä tyyliin "pomo ikävä töissä, taas meni huonosti salitreenit, tuokaan nainen ei minua enää huomaa". Taustalla voi olla siis menetyksen pelko. Ehkä vähän säikähtänytkin tunteitaan sinua kohtaan? Jos kaikki onkin liian hyvää ollakseen totta ja sinä esim. petätkin häntä siellä jossain, vaikka sinä et koskaan tekisi niin?
Kaikenmaailman murehtiminen alkaa helposti kun toinen on esim. unohtanut soittaa. Pelkää ettei ole yhtä tärkeä sinulle kuin sinä olet hänelle.
Ehkäpä kyse on siis vain panikoinnista kun teillä menee niin hyvin?
Jotkut ihmiset saattaa jopa pinkoa pakoon kun säikähtävät omia tunteitaan eivätkä halua tulla hylätyksi. Pelkäävät että hylätyksi tuleminen ja torjunta sattuu liikaa, mielummin eivät ota selvää siitä, mihin suhde voisi johtaa.
Tavallaan kyse on siitä ettei ole oppinut käsittelemään tuollaisia tilanteita ja tunteita.
Pidä kiinni sovitusta ja vakuuttele että olisit mieluiten hänen luonaan.
Narsismia ei kannata pelätä turhaan, ne tyypit paljastaa itsensä kyllä kun käytöksestä tulee jatkuvaa uhriutumista.
Seli seli.
Turha selitellä, aikuisen huono käytös on huonoa käytöstä. Ap:n miehen tapauksessa rumaa ja kontrolloivaa tuolla ailahtelevaisuudellaan. Samantekevää, mikä siinä on diagnoosi tai onko mitään, se ratkaisee että ap:n ei kannata viedä tuota suhdetta yhtään pidemmälle mikäli mielii voida hyvin.
Kysyit, että kärsiikö hän eroahdistusta. Hanki hänelle Mustista ja Mirristä sellainen eroahdistuspanta.
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi kiitollinen teille vastaajille.
Olen aivan liian kiltti ja ymmärtäväinen ollut miestä kohtaan. On vain jotain mitä en pysty ymmärtämään järjelläkään ja sitten taas kaikki on tosi hienosti, kunnes uusi kyseenalainen juttu tulee.
En oikein ota selkoa ja vaikka olen yrittänyt ymmärtää ihan täysin häntä niin tuntuu, ettei se riitä. Pian olen taas aivan suu auki asioiden edessä ja mietin, että mikä ihme taas tuli.
Muuten ihana mies ja muuta mutta toisinaan käytös vain heittää ihan häränpyllyä ja jään sanattomaksi, ihan täynnä kysymysmerkkejä tapahtuneesta.
Sitten taas kaikki on hyvin.Tulen todella kaipaamaan miestä, hän on ollut todella loistava useimmiten ja olen hänen kanssaan kokenut niin paljon hienoja juttuja, rohkaistunut ja nauttinut mutta en vain tajua tuota ailahtelevuutta. Pahinta olisi jos olisin vielä koukussa talossa jossa hänen kanssaan asuisin ja joutuisin olemaan jatkuvasti varpaillani seuraavaa episodia odotellen.
Ap
Kyllähän tuo narsistiselta käytökseltä vaikuttaa, mutta diagnoosilla ei tosiaan ole väliä. Väliä on sillä että tuo ei ole normaalia saati hyväksyttävää. Tämä on se hetki kun kannattaa nostaa kytkintä. Myöhemmin aina vain vaikeampaa kun alat tottua ja oma ajattelusi/huomiokykysi hämärtyä. Älä anna sen tapahtua.
Kirjoitin jo aiemminkin, mutta tosiaan kannattaa laittaa suhde katkolle. Jos kyseessä olisi joku n. 25v nuori mies jolla vaikeuksia ilmaista ja käsitellä tunteitaan niin yrittäisin itsekin ymmärtää, mutta jos mies jo keski-iässä ja kiukuttelee säännöllisesti niin kyseessä on erittäin huono merkki. Lisäksi jos tuota on jo alussa, tulee se vaan lisääntymään ajan myötä.
Jokaisella on huonoja hetkiä, mutta totaalinen kylmyys ja ilkeys kumppania kohtaan ilman varsinaisesti syytä on todella julmaa ja suoranaista henkistä väkivaltaa. Olen itsekin ollut suhteessa jossa mies osoitti mieltä miten tykkäsi ja loppupeleissä sain aina varoa ettei mies ole pahalla päällä ja odottaa että kivat yhteiset suunnitelmat saattoi peruuntua hetkessä koska mies niin päätti.
Kuulostaa joltain orastavalta masennukseen liittyvältä psykoosilta tai lieviltä harhoilta.
Ties mitä se sielä pääkopassaan miettii.
Unohda tuo mies, ei hyvältä kuulosta. Tulee vain pahenemaan, jos muistatte yhteen, ja silloin sinun on vain vaikeampi lähteä suhteesta + itsetuntosi saattaa olla jo murskattu.
Juu, on kyllä sitten kyr** otsassa itsellä.
Jotenkin halunnut vaan saada asiat toimimaan ja pitkälle tosiaan mietitty yhteisiä juttuja ja nyt olen ihan loppu tämän kaiken kanssa.
Ei voi vaan ymmärtää mikä taas tuli, olen lähes varma, että mies on masentunut mutta toisaalta vaikea on auttaa kun ei oikein ota kuuleviin korviinsa mitään ja tukeminen tuntuu vaan satuttavan itseäni. Purkaa kaiken minuun ja mielestäni se on vain väärin koska olen kuitenkin yrittänyt olla pitkään ymmärtäväinen. Lisäksi alkaa tuntumaan, että onko se masennus minun vikani jotenkin.
Suututtaa kun ei saa mitään selkoa ja joustanut olen sen verran, että otin paljon riskejä työelämässä ja jaksamisen suhteen, jotta hän voisi luottaa minun olevani tosissani ja olen sitoutunut suhteeseen, niin kun hän on halunnutkin, aikaisemmin ainakin.
Tämäkin sitten menee pipariksi ja täytyy sumplia asiat uusiksi. Ahdistaa jo valmiiksi mikä maailmansota syttyy kun lmaisen, etten itsekään jaksa ja haluan muutosta tilanteeseen.
Nyt yritän vain sopeutua itsekin hetken eroon ajatuksen tasolla ennen kun mitään konkreettista tapahtuu.
Ap
Olisihan minulla vaikka mitä kerrottavaa mitä kaikkea on tapahtunut suhteessa.
Häpeän kuitenkin näitä asioita ja jotenkin olen vain myöntynyt miehen anteeksipyyntöihin tai syyttelyyn omasta vainoharhaisuudestani.
Tämä tilanne on loppuen lopuksi aika pientä ja kokonaisuus alkaa olemaan aika sairas kun yritän hyväksyä ja kohdata tapahtuneet sellaisina kun ne oikeasti ovat.
En tiedä itsekään miten asiat ovat johtaneet tähän, että oikeasti olen tahtonut olla miehen kanssa vaikka hälytysmerkkejä on ollut kymmeniä jo suhteen alusta lähtien.
Olen jotenkin sokaistunut täysin niiden kaikkien hienojen hetkien ja kokemuksien varjossa ja syytellyt itseäni paljon niistä huonoista, toisinaan pelottavistakin hetkistä.
Ap
Minusta sinun kannattaa ehdottomasti miettiä, haluatko sinä itse jatkaa hänen kanssaan. Jos haluat, niin miksi? Siksikö, että hän sanoo rakastavansa sinua, vai siksi, että sinä rakastat häntä?
Kiukuttelu on yleensä sellainen "ominaisuus", mikä ei ainakaan vähene suhteen edetessä. Mitä tutummaksi sinä hänelle tulet, sitä herkemmin hän purkaa omaa pahaa oloaan sinuun.
Sinun on vielä suhteellisen helppo perääntyä, kun teillä ei ole vielä yhteistä kotia.
Persoonallisuushäiriötä on ehdotettu useissa viesteissä ja se minullekin tuli mieleen, tai joku muu mt-puolen ongelma (voisiko olla myös lievä bipo?). Yksi mainitsemasi "red flag" johon kiinnitin huomiota on miehen suhde äitiinsä. Se miten mies kohtelee/suhtautuu äitiinsä kertoo siitä miten hän tulee suhtautumaan vaimoonsa.
Jos hänellä on pahoja ongelmia äitisuhteessaan tulee ongelmia olemaan myös muissa naissuhteissa sekä ylipäätänsä suhtautumisessa naisiin.
Sinuna laittaisin kyllä muuttoaikeet jäihin välittömästi.