Haluaako mies erota minusta? Käytös on outoa.

Hei haloo.... kuten itsekin jo totesit, ei tuo normaalia ole.

Mies ei ole tasapainoinen ja on pystynyt sen hyvin peittämään. Nyt todellinen luonne alkaa näkyä.

Exäni oli samanlainen. Aluksi ripustautui kovasti, mutta kun sitten alkoi ailahtelevaisuus.

Ei jatkoon, ehdottomasti! Luota meidän sanaan ja ennenkaikkea tunteisiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi ap! Oon kans vajaa kolkyt-vuotias nuori nainen, ja näen sussa paljon samaa ku itsessäni. Tapailin lyhyesti vanhempaa miestä, ja käytös oli ihanaa, kunnes hän alkoi tehdä ohareita ja lopetti äkisti yhteydenpidon (hieman asia eikä edennyt yhtä pitkälle ku teillä, mutta on mulla pointti). Mietin pitkään et mitä mun pitäisi tehdä jotta saisin asiat kuntoon ja voitaisiin vielä yrittää. Olisin halunnut saada miehen ymmärtämään, että mulle voi puhua ja että haluan olla tukena ja turvana, mut ei se puhunut. En mä koskaan oikein saanut vastauksia siihen, mitä tarkalleen tapahtui tai mikä sillä oli, mutta pari juttua mitä oon tästä ottanut opikseni:

- ei ole minun vastuullani, miten toinen ihminen käyttäytyy (olettaen, että käyttäydyn itse kunnioittavasti)

- sen lisäksi että mietin, että haluaakohan toinen ihminen jatkaa mun tapailua, mun pitää kysyä myös itseltäni, haluanko jatkaa ihmisen kanssa, joka tekee mun olon epävarmaksi ja loukkaa mua käytöksellään

- ihmisiä ei voi muuttaa. Toisille voi kertoa, mikä niiden käytöksessä tuntuu pahalta, mutta jos se käytös ei muutu, niin se kertoo siitä ihmisestä jo aika paljon

Tuo miehen käytös ei selvästikään ole sulle okei, joten sulla ei oo mikään velvollisuus jatkaa tuota suhdetta. Mitä ajattelisit itsestäsi, jos kohtelisit itsellesi tärkeää ihmistä noin? Tuo "viime kiukuttelusta ei sanaakaan saatika jälkeäkään" on tosi paha merkki, pahoitteliko?

Tiedän että yksin jatkaminen on surullista ja pelottavaa, mutta sulla ois nyt tosi hyvä paikka irroittautua vielä tästä kuviosta. Oot selvästi antanut kaikkesi, mikä tekee susta empaattisen ja ihanan ihmisen, mut sun kaikki voimat menee nyt väärään osoitteeseen. Mua on auttanut se, että oon alkanut keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiini (terapiassa käynti, työssä eteneminen, opinnot, vapaa-ajalle oikeasti just niitä juttuja mitä haluan, ystävien kans oleminen), ja koitan olla yhtä ymmärtäväinen ja ystävällinen itseäni kuin muitakin kohtaan. Ansaitset mukavan arjen kunnioittavan ja mukavan miehen kans, sellainen tulee varmasti vastaan! Mulla ei oo vielä tullut, mutta kaikella on aikansa.

Vähän pitkä avautuminen, mut tää oli ehkä mulleki pieni terapia-hetki :D Paljon tsemppiä sulle!

Voi kiitos, olet aivan ihana tyyppi!

Tuntui todella mukavalta lukea viestiäsi ja kiitos tuesta.

Hienoa, että opit noin paljon suhteesta joka ei tyydyttänyt ja oli arvelluttava.

Itse luulin oppineeni jo aikaisemmista suhteista tai varsinkin siitä väkivaltaisesta suhteesta, etten koskaan rupeaisi enää samaan.

Tuntuu oudolta, lankesinko kuitenkin samaan vaikka luulin oikeasti oppineeni ja arvostin itseäni todella paljon itsenäistymisen myötä. Elämä oli aika ihanaa, koska rakensin sen vain sen mukaan miten itse haluan, kestän ja jaksan. Töitä tein älyttömästi ja menestyin.

Kunnes mies tuli ja sekoitti pään aivan totaalisesti.

Nyt hävettää olla tässä tilanteessa, mietin oikeasti usein, että mitä vi***a?

Miten muka olen joutunut tähän ja miksi.

Kai se on nöyrtymisen merkki, mun on oikeasti pakko myös aloittaa terapia josta olen haaveillut jo usean vuoden.

Uskon, että minun kuuluu alkaa ymmärtämään paremmin vaistojani ja käytöstäni, ettei tilanne ole se, että jatkossakin jotenkin menen ns tiedostamatta suhteisiin jotka ovat jo alunperin kyseenalaisia.

Taustalla on itselläni aivan kaikkea traumaattista lapsuudessakin, ei siitä sen enempää mutta ehkä se saattaa vaikuttaa nykyhetken tilanteisiin.

Tsemppiä sulle.

Ap

Kiva kuulla että tästä oli apua :) Ja nyt höpsis noille "lankeamisille" ja häpeälle! Siinä ei oo mitään häpeää että on yrittänyt parhaansa ja halunnut olla suhteessa tukea antava ja ymmärtävä kumppani. Empaattiset ja ymmärtäväiset ihmiset vetää puoleensa rikkinäisiä ihmisiä, mutta voit varmasti oppia vahvistamaan sun rajoja ja oppia tuntemaan tietynlaisia ihmisiä. Esim. jatkossa, jos joku yrittää kanssasi suhteeseen tosi nopeasti, kuten tässä kuvailit, niin voin luvata et siinä joku hakee nimenomaan suhdetta eikä sitä, että tutustuisi just suhun (vaikka kyllä niitä salamarakastumisia on, mut ehkä yleisemmin näin). Se on heidän omaa vajettaan, jota sä täytät. Lisäksi: vaikka joku toinen ihminen pistäisikin pään sekaisin ja siihen ihastuisi tosi lujaa, niin se on ihan luonnollista eikä tarkoita, että se sopis sulle puolisoksi. Sä kokeilit hyvältä vaikuttavan ihmisen kanssa, propsit siitä! Eli ota tää oppimiskokemuksena, jos se yhtään helpottaa. Huumori auttaa kans, jos pystyt vaikka miettiin et miten se siel löhöö sohvalla ja vinkuu puhelimessa nuorelle naiselle ku "ääni ärsyttäääää" :D

Terapiaa suosittelen, se on auttanu mua tosi paljon. Kävin psykiatrilla, josta alkoi kolmen kuukauden harkinta-aika Kelan tuen saamiseksi. Etsin sillä aikaa itselleni terapeutin, ja kolmen kuukauden kuluttua sain psykiatrilta lausunnon Kelaa varten. Nyt maksan vajaa 14 euroo per istunto siitä, että saan ammattilaisen avulla tonkia omia ajatuksia. Helpottavaa, mut vaatii myös omaa tahtoa työstää ajatuksiaan... En voi luvata et sulla se menis näin, tietenkään, mutta mulla tuo prosessi oli paljon helpompi kuin miksi olin sitä kuvitellut. Kannattaa yrittää!

Kiitos.

Sait minut jopa nauramaan kun kuvailit tuota tilannetta kun mies ärsyyntyy syyttä jollekin toiselle :D

En mä tiedä mitä on tapahtunut itselleni tässä mutta oppi tämäkin.

Lisäksi minullakin mahdollisuus kelakorvaukseen kyllä heittämällä kunhan löydän sopivan terapeutin ja alan työstämään asioita eteenpäin. Se on jäänyt kesken mutta harkintana ollut pitkään aloittaa uudelleen tuo, että pääsen ammattilaisten käsiin ja puhumaan niistä asioista jotka vaikuttavat tahtomattakin tämän päiväiseen elämään.

Hienoa jos olet saanut apua ja kiitos kun jaksoit vastailla. Kaikkea hyvää tulevaisuudessa sulle! ♡

Ap

Hei ap!

Häpeään ei ole mitään syytä, tietenkään. Sinä olet ollut ystävällinen ja tasapainoinen kumppani, (oletan) toisin kuin miehesi.

Yleisesti teoriatasolla totean, että mm. narsisteja ja psykopaatteja ei todellakaan heti tunnista, kukaan. Pieniä fiboja voi matkan varrella syntyä, mutta ne ihminen luonnostaan sivuuttaa tai jopa syyllistää itseään väärästä tulkinnasta tai esim. että itsellä on vain huono päivä jne. Eihän hyväuskoinen ihminen halua uskoa kenestäkään sellaisesta pahaa, joka on ollut niin hyvä.  Mutta usko pois, ne fibat ovat tosia ja vasta alkusoittoa pahemmasta.

Älä, ap, nyt ainakaan heitä omaa elämääsi menemään ja muuta hänen kanssaan yhteen. Älä, älä ja vielä kerran älä. 

Epätasapainoiset ihmiset purkavat pahaa tuultaan muihin ihmisiin. Ei tervettä käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Voi ap.

Hyvä, että olet nyt alkanut kyseenalaistamaan kaikkea, sinulla siis yhä toimii kuitenkin vaistot. Luota niihin ja lähde.

Itselläni on myös samankaltainen suhde takana, kuulostaa monin tavoin siltä kuin olisin itse kirjoittanut nämä tekstisi. Lopetin suhteen myöskin samoista syistä (ollen jo aivan sekaisin vain vuoden seurustelun jälkeen, mies sai minut kummaliseen tilaan, jossa en tiennyt olenko kohtuuton ja voinko luottaa edes vaistoihini).

Suhteen lopettamisen jälkeen alkoikin sitten varsinainen h*lvetti: siinä vaiheessa miehestä tulikin vielä väkivaltainenkin puoli esiin, mitä suhteen aikana en sentään ollut osannut edes pelätä. Mies alkoi terrorisoimaan elämääni ja lopulta minun piti hakea lähestymiskieltoa.

Siksi ihan vaan vinkkinä, että kannattaa oikeasti miettiä haluatko lopettaa suhteen kasvotusten vai olisiko jokin muu tapa parempi. Normaalisti toki kasvotusten on reilua, mutta omakin kokemukseni tuli niin puun takaa, että kehotan olemaan varovainen. Varmistele ainakin jollain tapaa erotilanteenne, että joku tietää mihin olet menossa ja milloin ilmoittaudut tms.

Paljon voimia ap.

Väkivalta kannattaa huomioida kyllä kun näistä sankareista eroaa. Puun takaa se tulee aina eka kerta, ja monesti aktivoituu juuri erotilanteessa tuollaisilla tyypeillä. Varovaisuutta.

En oikeastaan osaa muuta kun kirota tällä hetkellä...

Mietin vaan, että voi v*ttu...ja hoen tätä.

On niin yllättävä mutta myöskin tilanne johon vaistot kyllä on varautunut pitkän aikaa. Ihan sekaisin olen mennyt.

Kiitos vielä vastaajille todella paljon, tämä on vaikeaa ja outoa mutta teidän kanssa paljon selvempää sekä itselleni nousee se terve henki arvostuksen suhteen, jota mies on harvoin pystynyt lunastamaan, ainakaan viime aikoina. En pysty käsittämään käytöstä.

Ap

Pistäisin samantien poikki puhelimitse tai sähköpostilla, en kasvotusten tuollaisen kiukuttelijan kanssa. Ties mitä tapahtuu erotilanteessa.

Ymmärrän miestä sä teet mieluummin töitä, kuin olet hänen kanssaan. Et voi sanoa että on ikävä jos et mitään asialle tee.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä sä teet mieluummin töitä, kuin olet hänen kanssaan. Et voi sanoa että on ikävä jos et mitään asialle tee.

Höpö höpö. Aikuiset _täyspäiset_ ihmiset eivät reagoi kuten ap:n mies tekee.

Minäkin tässä tapauksessa varoisin ja eroaisin muutoin kuin kasvotusten.

Sitä paitsi mieskin on puhelimessa uhannut jo erolla niin miksi ap:n pitäisi olla yhtään reilumpi?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miestä sä teet mieluummin töitä, kuin olet hänen kanssaan. Et voi sanoa että on ikävä jos et mitään asialle tee.

Miksi mies sitten roikkuu naisessa, joka ei voi tai halua tarjota miehelle sitä, mitä tämä kyseinen mies naiselta haluaa, eli sitä yhteistä aikaa? Miksi ei etsi naista, jolla ei ole työkiireitä?

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Häpeään ei ole mitään syytä, tietenkään. Sinä olet ollut ystävällinen ja tasapainoinen kumppani, (oletan) toisin kuin miehesi.

Yleisesti teoriatasolla totean, että mm. narsisteja ja psykopaatteja ei todellakaan heti tunnista, kukaan. Pieniä fiboja voi matkan varrella syntyä, mutta ne ihminen luonnostaan sivuuttaa tai jopa syyllistää itseään väärästä tulkinnasta tai esim. että itsellä on vain huono päivä jne. Eihän hyväuskoinen ihminen halua uskoa kenestäkään sellaisesta pahaa, joka on ollut niin hyvä.  Mutta usko pois, ne fibat ovat tosia ja vasta alkusoittoa pahemmasta.

Älä, ap, nyt ainakaan heitä omaa elämääsi menemään ja muuta hänen kanssaan yhteen. Älä, älä ja vielä kerran älä. 

Tässä on hyvin ilmaistu tämä narsistien ja psykopaattien oveluus. Heitä ei todellakaan tunnista heti ja useimmiten osaavat vetää kasvoilleen sen maskin millä peittävät nämä piirteet itsestään.  He ovat aina roolissaan, mutta joskus vahingossa - etenkin turhautuessa ja suuttuessa- paljastavat todellisen itsensä.

EROA! Ei tuossa ole mitään miettimistä enää. Sanot miehelle että tästä ei nyt tullut mitään ja toivotat hyvät jatkot.

Olet nuori, löydät vielä mukavan ja normaalin miehen.

Huhuu ap, oletko vielä linjoilla? Luin kk takaisen ketjun uudestaan, ja halusin vaan lähettää virtuaalihalit <3 Itse saman kokeneena oli raskasta kokea aivot sekoittavaa kohtelua, kun ei järjellä vaan pysty käsittämään missä mennään. Itsensä irtirepiminen vähintään yhtä raskasta kuin itse suhdekin, mutta onneksi on mahdollista.