Mikä näistä Astrid Lindgrenin hahmoista/kirjoista on epämieluisin?

Vierailija kirjoitti:

Veljeni Leijonamieli lyhyesti:

Kirja kertoo kahdesta veljeksestä, Joonatan ja Kaarle Leijonasta. Korppu eli Kaarle on sairas pieni poika, joka ihailee isoveljeään Joonatania. Joonatan pelastaa Korpun palavasta talosta, mutta menehtyy itse. Korppu kuolee pian tämän jälkeen sairauteensa ja seuraa veljeää maahan nimeltä Nangijala. Nangijalan ihanuutta häiritsevät kuitenkin julmat valloittajat, jotka haluavat alistaa asukkaat hirmuvaltansa alle, ja veljekset joutuvat mukaan taisteluun. Kirjan lopussa veljekset ajautuvat umpikujaan ja tekevät yhdessä itsemurhan.

Viholliset voitetaan ja edessä on uusi ja vieläkin parempi maailma.

Tuo itsemurha oli lasten kohdalla niin tabu, että kirja herätti aikoinaan kohua. Todellisuudessahan köyhä ja sairas päähenkilö kuvittelee kaiken ja lopussa kuolee, mutta hän tekee sen kauniisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni Leijonamieli oli tosi ahdistava 9-vuotiaana. Ehkä se ei ole varsinaisesti lastenkirja.

Veljeni Leijonamieli taas oli yksi minun ehdottomista suosikeista lapsena, ja jännitystäkin oli minulle sopivasti. Tuo kirja on saanut kehuja kuolevien lasten omaisilta, kuoleman käsittely on helpompaa sen avulla. 

Joo, se voi kuolleiden lasten sisaruksia/läheisiä lohduttaa mutta minua se vain ahdisti kovin. Vähän liikaa sitä sairautta ja kuolemaa.

Painoin Lottaa, kun en muista kuka se on.

Anteeksi, mutta pidän kaikista noista hahmoista, toisista enemmän kuin toisista. Suosikkejani ovat Peppi, Ronja ja Katto-Kassinen.

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tavannut lasta, joka tykkäisi Katto-Kassisesta. Miksi Astrid edes loi koko hahmon?

Venäjällä Katto-Kassinen on suosituin Lindgrenin hahmoista, näin luin yhdestä lehtijutusta. En kyllä yhtään ihmettele, sopii kyllä hyvin sille kansalle.

Ja Eemeli tulee toisena. Sikäläiset lapset eivät kuulemma edes miellä häntä ruotsalasiseksi vaan mieltävät hänen asuvan jossain päin Siperiaa.

Kirjoissa kerrotaan aika paljon Lindgrenin isän lapsuudesta ja kotiseudun ihmisistä.

Minuun ei iske jostain syystä Melukylä, mutta omat ja sisarusten lapset on pitäneet. Niinpä niitä on luettu heille.

Katto-Kassisesta tulee hyväksikäyttäjäfiilis. Aikuinen mies joka hiippailee lastenhuoneissa ja hänestä ei saa kertoa vanhemmille... 😣

Itse asiassa en edes tunnista noista muita kuin Pepin ja Eemelin. Tai siis tiedän nuo hahmot, mutta en ole kirjoja koskaan lukenut. En lapsena yhtään tykännyt Astrid Lindgrenin tarinoista ja Peppiä inhosin. Eemeli nyt vielä jotenkin meni.

Vierailija kirjoitti:

Katto-Kassisesta tulee hyväksikäyttäjäfiilis. Aikuinen mies joka hiippailee lastenhuoneissa ja hänestä ei saa kertoa vanhemmille... 😣

Toinen, missä aluksi vieras aikuinen ja lapsi on Rasmus ja kulkuri. Hyviä kirjoja kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Painoin Lottaa, kun en muista kuka se on.

Anteeksi, mutta pidän kaikista noista hahmoista, toisista enemmän kuin toisista. Suosikkejani ovat Peppi, Ronja ja Katto-Kassinen.

:D

Lotta, Janne ja Minna-Manna. Arkipäivän elämää ilman fantasiaa, mutta päähenkilö on Pepin tavoin sitkeä pikkutyttö.

Saariston lapsissa oli vähän samantapainen miehitys, mutta se tuntui vieraammalta.

Katto-Kassinen. Se propellilla lentäminen oli minusta niin typerä juttu lapsena.

Ronja Ryövärintyttärestä tykkäsin kovasti, mutta sen vuoksi, kun siinä oli kakkiaisia, männiäisiä, ajattaria ja muita outoja olentoja. Ja se niiden asuinpaikka oli niin jännittävä eli linna, jonka salama oli halkaissut kahtia, ja vihollisklaani aivan lähellä. Ronja itse ei niin kiinnostanut. 

Eemeli oli hauska velmu, mutta Peppi Pitkätossu taas ärsyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa en edes tunnista noista muita kuin Pepin ja Eemelin. Tai siis tiedän nuo hahmot, mutta en ole kirjoja koskaan lukenut. En lapsena yhtään tykännyt Astrid Lindgrenin tarinoista ja Peppiä inhosin. Eemeli nyt vielä jotenkin meni.

Miksi inhoat, vaikket tunne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katto-Kassisesta tulee hyväksikäyttäjäfiilis. Aikuinen mies joka hiippailee lastenhuoneissa ja hänestä ei saa kertoa vanhemmille... 😣

Toinen, missä aluksi vieras aikuinen ja lapsi on Rasmus ja kulkuri. Hyviä kirjoja kuitenkin.

Kuten myös Marikki, joka kai kertoo kirjailijasta itsestään.

Tykkäsin kovasti Marikista ja Ronja Ryövärintyttärestä. 

Veljeni Leijonamieleen tutustuin 7-8 -vuotiaana ja joo, eihän se pienten lasten kirja ole, mutta minua se ei ahdistanut eikä pelottanut liikaa. Olin aika surkeassa elämäntilanteessa tuolloin, joten kirja jotenkin oudosti lohdutti, samaistuin henkilöihin enemmän kuin iloista elämää eläviin. 

Pepistä en ole koskaan pitänyt. En osaa perustella mutta Peppi hahmo on minusta vastenmielinen ja rasittava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katto-Kassinen ei istu muuhun kuin tekoaikaansa ja -paikkaansa.

Miossa - joka on ehkä hiukan pliisu -vastustetaan oikeasti n*tseja ja Veljeni jne on tosi hieno. Mikä siinä inhottaa?

Jälleensyntymisoppi.

Eihän siinä mitään jälleensyntymisoppia ole.

Jostain kumman syystä Katto-Kassinen kuului suosikkihahmoihin Eemelin ja Pepin lisäksi. Halusin itselleni jopa tropellin selkään, jotta voisin lentää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni Leijonamieli lyhyesti:

Kirja kertoo kahdesta veljeksestä, Joonatan ja Kaarle Leijonasta. Korppu eli Kaarle on sairas pieni poika, joka ihailee isoveljeään Joonatania. Joonatan pelastaa Korpun palavasta talosta, mutta menehtyy itse. Korppu kuolee pian tämän jälkeen sairauteensa ja seuraa veljeää maahan nimeltä Nangijala. Nangijalan ihanuutta häiritsevät kuitenkin julmat valloittajat, jotka haluavat alistaa asukkaat hirmuvaltansa alle, ja veljekset joutuvat mukaan taisteluun. Kirjan lopussa veljekset ajautuvat umpikujaan ja tekevät yhdessä itsemurhan.

Viholliset voitetaan ja edessä on uusi ja vieläkin parempi maailma.

Tuo itsemurha oli lasten kohdalla niin tabu, että kirja herätti aikoinaan kohua. Todellisuudessahan köyhä ja sairas päähenkilö kuvittelee kaiken ja lopussa kuolee, mutta hän tekee sen kauniisti.

Joonatanin osalta kyse oli lähinnä eutanasiasta, eikö hän ollut kuolettavasti haavoittunut?

Tykkäsin kyllä lapsena kovasti kirjasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni Leijonamieli lyhyesti:

Kirja kertoo kahdesta veljeksestä, Joonatan ja Kaarle Leijonasta. Korppu eli Kaarle on sairas pieni poika, joka ihailee isoveljeään Joonatania. Joonatan pelastaa Korpun palavasta talosta, mutta menehtyy itse. Korppu kuolee pian tämän jälkeen sairauteensa ja seuraa veljeää maahan nimeltä Nangijala. Nangijalan ihanuutta häiritsevät kuitenkin julmat valloittajat, jotka haluavat alistaa asukkaat hirmuvaltansa alle, ja veljekset joutuvat mukaan taisteluun. Kirjan lopussa veljekset ajautuvat umpikujaan ja tekevät yhdessä itsemurhan.

Viholliset voitetaan ja edessä on uusi ja vieläkin parempi maailma.

Tuo itsemurha oli lasten kohdalla niin tabu, että kirja herätti aikoinaan kohua. Todellisuudessahan köyhä ja sairas päähenkilö kuvittelee kaiken ja lopussa kuolee, mutta hän tekee sen kauniisti.

Ei kirjassa tuollaista loppua mitenkään tuoda esille, ellei lukija itse tulkitse niin. Filmatisointia en muista niin tarkkaan, olisiko siinä sitten noin. 

Mio, poikani Mio on sellaista hörheltämistä, ettei onnistu minussa herättämäään mitään syvempiä tunteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni Leijonamieli oli tosi ahdistava 9-vuotiaana. Ehkä se ei ole varsinaisesti lastenkirja.

Riippuu lapsesta.

Todellakin. Opettaja luki tämän meille kolmannella luokalla ja lumouduin täysin. Veti vakavaksi mutta ei ollenkaan ahdistavalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katto-Kassisesta tulee hyväksikäyttäjäfiilis. Aikuinen mies joka hiippailee lastenhuoneissa ja hänestä ei saa kertoa vanhemmille... 😣

Toinen, missä aluksi vieras aikuinen ja lapsi on Rasmus ja kulkuri. Hyviä kirjoja kuitenkin.

Kuten myös Marikki, joka kai kertoo kirjailijasta itsestään.

Ei kertonut Lindgrenistä itsestään vaan tämän ystävästä.