Mikä näistä Astrid Lindgrenin hahmoista/kirjoista on epämieluisin?

Pepin yksin asumisesta ei koskaan tullut hyvä fiilis. Hän vaikutti oikeasti hylätyltä, joka vain yritti selvitä mutta kadehti muiden perheitä. Isä jossain merillä. Sen sijaan esim. Anneli ja Onneli on aivan ihana. Siinä se heidän itsekseen asuminen on jotenkin ihanaa.

Pippi tietysti kun isäkin on ne--kerien kaveri. Kamalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lindgren jos eläisi tänä päivänä, joutuisi takuulla cancelöidyksi. Peppi Pitkätossussa esim. aika vastenmielistä ylenkatsontaa ja rasismia. Eemelissä taas perheväkivaltaa. Ronjassa seksismiä.

No näinpä!

Eemeli voisi toisaalta olla kuvaus ADHD:stä. Ja Peppi taas on sellainen itsenäisten naisasianaisten unelma :D

Mun lapset kommenoivat Pepissä sitä ekaa kohtaa, kun puhuttiin n.rikunigas-isästä. Että miten voi olla kirjassa N-sana?!? Siitä sitten syntyi keskustelua historiasta, että ennen vanhaan (vaarin aikaan) se oli Suomessa ihan tavallinen sana eikä sitä silloin käsitetty haukkumasanana.

Tuo on toisaalta ihan hyvä keskustelu lasten kanssa, että ymmärtävät miten pitkälle on yhteiskunnassa edistytty, kun osataan ajatella että ei-valkoisetkin ovat samanlaisia ihmisiä kuin toiset. Suomessa ei Pepin aikoihin juuri mustia ollut ja se oli ihan toisenlainen maailma. Sen voi ymmärtää ja silti nauttia kirjoista muuten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katto-Kassinen ei istu muuhun kuin tekoaikaansa ja -paikkaansa.

Miossa - joka on ehkä hiukan pliisu -vastustetaan oikeasti n*tseja ja Veljeni jne on tosi hieno. Mikä siinä inhottaa?

Veljeni leijonamieli on hirveä elokuva. Veljekset kuolevat kauhealla tavalla ja taivaassakin riidellään. Näin minä sen koin lapsena. Todella ahdistava.

Kirjassa ja elokuvassa ei ole taivasta.

Olkoon olematta. Noin minä sen lapsena ymmärsin. Hirveän sekavahan se on, ei siitä oikein saa selvää mistä siinä on kyse, mutta noin sen lapsena ymmärsin. Ehkä se sitten on aikuisille suunnattu. Elokuvan hirveä 70-luvun tyyli myös jäänyt mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni Leijonamieli lyhyesti:

Kirja kertoo kahdesta veljeksestä, Joonatan ja Kaarle Leijonasta. Korppu eli Kaarle on sairas pieni poika, joka ihailee isoveljeään Joonatania. Joonatan pelastaa Korpun palavasta talosta, mutta menehtyy itse. Korppu kuolee pian tämän jälkeen sairauteensa ja seuraa veljeää maahan nimeltä Nangijala. Nangijalan ihanuutta häiritsevät kuitenkin julmat valloittajat, jotka haluavat alistaa asukkaat hirmuvaltansa alle, ja veljekset joutuvat mukaan taisteluun. Kirjan lopussa veljekset ajautuvat umpikujaan ja tekevät yhdessä itsemurhan.

Viholliset voitetaan ja edessä on uusi ja vieläkin parempi maailma.

Tuo itsemurha oli lasten kohdalla niin tabu, että kirja herätti aikoinaan kohua. Todellisuudessahan köyhä ja sairas päähenkilö kuvittelee kaiken ja lopussa kuolee, mutta hän tekee sen kauniisti.

Mielenkiintoista, En ole kuullut tuollaista tulkintaa (onko Lindgren varmasti tarkoittanut noin?), eikä se varmasti aukene kaikille muillekaan. En pidä kirjasta, koska vaikuttaa siltä, että kuollessaankin joutuu ikävään maailmaan. Mistä tietää, josko lopullinen määränpää, Nangilima, on yhtään sen parempi?

En näe kirjassa mitään lohdullista, vaan loputonta kierrettä pahasta maailmasta toiseen. 

- eri vastaaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katto-Kassisesta tulee hyväksikäyttäjäfiilis. Aikuinen mies joka hiippailee lastenhuoneissa ja hänestä ei saa kertoa vanhemmille... 😣

Anakronistinen tulkinta. Kassinen on itsekin lapsi mieleltään, varsin kehittymätön. Paljon lapsellisempi ja osaamattomampi kuin Pikkuveli.

Kassiset on hauskoja kirjoja, samoin kuin Kalle Mestarietsivät tai vähän isommille lapsille tai jopa nuorille kirjoitetut Kati-matkakirjat.

Itse en koskaan päässyt sisään Saariston lapsiin. Kansikuvakin oli niin vieras: meillä kotona ei ollut koiraa eikä kellään kaverillakaan ollut, myös lihavat lapset olivat ehkä harvinaisempia. Nyt myöhemmin, kun olen selaillut kirjaa, voisinkin lukea sen. Varmasti ihana.

Oliko teillä sitten katolla asuvia, propellilla lentäviä pikkumiehiä?

Vierailija kirjoitti:

Pepistä en ole koskaan pitänyt. En osaa perustella mutta Peppi hahmo on minusta vastenmielinen ja rasittava

Jaa. Minä fanitin lapsena Peppiä. Olin itse ujo kiltti tyttö ja minusta Peppi oli hyvä tyyppi, kun hän oli niin rohkea ja rajaton. Minäkin halusin olla Peppi. Tein jopa pisamat tussilla naamaani :)

Peppi ja Katto-Kassinen. Kapinalliset ja itsepäiset satuhahmot (joihin Katto-Kassinenkin ymmärtääkseni kuuluu) eivät ole koskaan kiehtoneet tai inspiroineet minua. Pidin lapsena sellaisten hahmojen seikkailuja tylsinä.

Marikin joulusaduista tykkään tosi paljon sekä monista Lindgrenin yksittäisistä saduista hahmoineen, esim. Soittaako Lehmus, laulaako satakieli? sekä Kultasiskoni.

Kassinenham on ihan paras! Eikö teillä ole minkäänlaista huumorintajua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pepistä en ole koskaan pitänyt. En osaa perustella mutta Peppi hahmo on minusta vastenmielinen ja rasittava

Jaa. Minä fanitin lapsena Peppiä. Olin itse ujo kiltti tyttö ja minusta Peppi oli hyvä tyyppi, kun hän oli niin rohkea ja rajaton. Minäkin halusin olla Peppi. Tein jopa pisamat tussilla naamaani :)

Peppi on täyttä fantasiaa, ei kukaan lapsi saanut sellaisia vapauksia ja rikkauksia.

Sen ajan maailmassa lapset elivät aika tiukan kurin alla, ja Peppi oli varmasti monelle henkireikä, fantasia siitä että voisi tehdä mitä itse tykkää ja elää kuin aikuinen ihminen. Nykyaikana kun lapsilla on enemmän vapautta, harrastuksia, viihdettä jne., niin ehkä tilanne onkin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katto-Kassinen ei istu muuhun kuin tekoaikaansa ja -paikkaansa.

Miossa - joka on ehkä hiukan pliisu -vastustetaan oikeasti n*tseja ja Veljeni jne on tosi hieno. Mikä siinä inhottaa?

Jälleensyntymisoppi.

Haloo, lastenkirjoja. Satuja.

Ei oppikirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Voittajan arvasi katsomatta: katto Kassinen oli psyko kiusaaja.

Lisäksi hän oli outo ja huonokäytöksinen. Tuli ikkunasta sisään ja söi toisen keksit.

Omituinen hyypiö, joka lensi propellilakillaan.

Vierailija kirjoitti:

Katto-Kassisesta tulee hyväksikäyttäjäfiilis. Aikuinen mies joka hiippailee lastenhuoneissa ja hänestä ei saa kertoa vanhemmille... 😣

Hyvin sanottu. Nauroin ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pepistä en ole koskaan pitänyt. En osaa perustella mutta Peppi hahmo on minusta vastenmielinen ja rasittava

Jaa. Minä fanitin lapsena Peppiä. Olin itse ujo kiltti tyttö ja minusta Peppi oli hyvä tyyppi, kun hän oli niin rohkea ja rajaton. Minäkin halusin olla Peppi. Tein jopa pisamat tussilla naamaani :)

Peppi on täyttä fantasiaa, ei kukaan lapsi saanut sellaisia vapauksia ja rikkauksia.

Sen ajan maailmassa lapset elivät aika tiukan kurin alla, ja Peppi oli varmasti monelle henkireikä, fantasia siitä että voisi tehdä mitä itse tykkää ja elää kuin aikuinen ihminen. Nykyaikana kun lapsilla on enemmän vapautta, harrastuksia, viihdettä jne., niin ehkä tilanne onkin toinen.

Eikö kyse ole satukirjasta eli fantasiasta?

Ja olen 90-luvun lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pepistä en ole koskaan pitänyt. En osaa perustella mutta Peppi hahmo on minusta vastenmielinen ja rasittava

Jaa. Minä fanitin lapsena Peppiä. Olin itse ujo kiltti tyttö ja minusta Peppi oli hyvä tyyppi, kun hän oli niin rohkea ja rajaton. Minäkin halusin olla Peppi. Tein jopa pisamat tussilla naamaani :)

Peppi on täyttä fantasiaa, ei kukaan lapsi saanut sellaisia vapauksia ja rikkauksia.

Sen ajan maailmassa lapset elivät aika tiukan kurin alla, ja Peppi oli varmasti monelle henkireikä, fantasia siitä että voisi tehdä mitä itse tykkää ja elää kuin aikuinen ihminen. Nykyaikana kun lapsilla on enemmän vapautta, harrastuksia, viihdettä jne., niin ehkä tilanne onkin toinen.

Mitä ihmettä? Yritätkö väittää, ettei Peppi ole totta vaan satua?

Me kaikki muut ollaan aina luultu, että satukirjat on totta.

Katto Kassista minäkin äänestin, sairas narsisti. Ihailen paljon Astrid Lindgrenin työtä, mutta toisaalta tuntuu, että aika on ajanut ohi hänen joidenkin kirjojensa. Lindgren puolusti kiivasmielisesti lasten oikeuksia ja koki, että lapset ovat vain aikuisten orjia - nykyisin tilanne tuntuu olevan usein päinvastoin. Ei huvita lukea riekkuvista lapsista, kun niitä on maailma oikeasti väärällään... Olisi kiva lukea vaikka ihan kilteistä lapsista, jotka ajattelevat joskus muutakin kuin itseään. Esim. Saariston lasten Pampula on minusta ihan selvä kiusaaja ja toisten kyykyttäjä, en käsitä miksi häntä pitäisi ihailla. Toki Lindgrenillä on ihastuttaviakin kirjoja, kuten vaikka Melukylän lapset.

Vierailija kirjoitti:

Katto Kassista minäkin äänestin, sairas narsisti. Ihailen paljon Astrid Lindgrenin työtä, mutta toisaalta tuntuu, että aika on ajanut ohi hänen joidenkin kirjojensa. Lindgren puolusti kiivasmielisesti lasten oikeuksia ja koki, että lapset ovat vain aikuisten orjia - nykyisin tilanne tuntuu olevan usein päinvastoin.

Aika ikävä lukea tuollaista kommenttia, kun tiedämme kuinka huonosti lapsia maailmassa kohdellaan ja ihan Suomessakin on todella syvästi kaltoinkohdeltuja (kuolemaan asti). Toki sinulla on mahdollisuus katsoa asioita vain hyvinvoivan, kuplassa elävän aikuisen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni Leijonamieli oli tosi ahdistava 9-vuotiaana. Ehkä se ei ole varsinaisesti lastenkirja.

Ehkä. Koulussa sitä lukivat 3 luokkalaiset.

Kertoo kuolemasta.

En ole koskaan pitänyt Pepistä enkä Katto-Kassisesta. Muut hahmot melko tuntemattomia. Lindgrenin tuotanto ei ole ikinä iskenyt minuun.

t. 1970-luvun lapsi

Mestarietsivä Kalle Blomkvist oli hyvä!