Miksi omat rahat on tärkeää parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).

Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.

Minä en ole koskaan ostanut itse tietokonetta, vaan mies on ostanut sen minulle omilla rahoillaan. Samoin kännykän on ostanut, ja aina viimeistä huutoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Jos omalta mieheltä kysyisin, niin hänen mielestään musikaalimatka Lontooseen on hullua tuhlausta, mutta minun mielestä se on oikein järkevä sijoitus omaan hyvinvointiin.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Tämä on hyvä kommentti. Yhteisissä rahoissa on aika tärkeää, että molemmilla on suunnilleen sama käsitys, mikä on järkevää ja mikä ei. Ja tarkoittaa myös, että kumpikaan ei voi käyttää yhteisiä rahoja sellaiseen, mikä ei edes omasta mielestä ole järkevää. 

Meillä yhteiset menot maksetaan puoliksi. Mitä kumpikin tekee lopuilla rahoillaan, on kummankin oma asia. Omia rahojaan saa käyttää myös sellaisiin asioihin, joissa ei ole mitään järkeä. Vaikka ostaa satojen eurojen shamppanjapullo ystävälleen lahjaksi. Omilla rahoillaan voi muutenkin tehdä mitä haluaa. Jos meillä olisi yhteiset rahat, olisin aikoinaan joutunut neuvottelemaan mieheni kanssa, voinko sijoittaa kymppitonnin ostamalla osakkuuden yrityksestä, jossa olin töissä. Voi olla, että mieheni olisi katsonut riskin olevan liian suuri. Toki se kymppitonni olisi voinut mennä kankkulan kaivoonkin, mutta koska meillä on omat rahat, kyse oli van mun kymppitonnistani eikä miehen osalta eurostakaan. Jos olisin menettänyt rahan, vain mun olisi tarvinnut nuolla omat haavani. Mies ei olisi menettänyt yhtään mitään. Otin tietoisen riskin yksin ja mun kohdallani sijoitus osoittautui  varsin tuottavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).

Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.

Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.

Just varasin reissun kaverien kanssa saksaan. Yhteisistä rahoista maksoin. Ei neuvoteltu. Olisiko pitänyt? Meni nyt 600 euroa.

Jos sä olet teistä ainoa joka reissaa ja käytät siihen esim 5000e yhteisiä rahoja vuodessa, meinaatko että se olisi reilua puolisollesi?

Noh, meillä kumpikin saa reissata sen mitä haluaa. Jos toinen ei käy reissussa niin minkäs sille mahtaa? Vai pitäisikö jäädä kotiin sen takia? Pointti on, että meillä kumpikin voi huoletta tehdä vuodessa 2-4 tuollaista euroopan reissua ilman, että siitä sen enempää neuvotella tarvitsee tai että se taloudessa tuntuu. Se että tekeekö noita niin on taas eri asia...

Ei tietenkään ole, koska et voi ikinä tuntea toista. Aina pitää olla varaa paeta puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Meillä on yhteiset rahat. Puolisoni käy noin kerran vuodessa Lontoossa kuuntelemassa jotain bändiä tai artistia. Mielestäni tämä ei ole järkevää, koska yleensä nuo artistit suomessakin käy. En tosin koe oikeudekseni kieltää häntä tekemästä näitä reissuja, koska meillä sinäänsä ei tarvitse menoista neuvotella. Kumpikin tietää menot ja tulot ja niiden puitteissa voi operoida rauhassa. Yleensä vain ilmoittaa, että varaan reissun päiville x-y.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Täh? Tarkotakko nyt sitä yhteistä tiliä? Meillä sujuu taloudenhoito oikein mallikkaasti vaikka molemmilla on omat rahat ja omat tilit. Miten sä tähän sait huonon parisuhteen vedettyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

Mistä minä tiedän, vaikka puolisollani olisi kolmentonnin seksinukke jossain piilossa? Eli kyllä, saa ostaa. Mutta jos minä saan tietää hänen hoitelevan mieluummin nukkea kuin minua tai jos se vaikuttaa keskinäiseen s-elämäämme, niin SILLÄ on vaikutusta.

Saa irtisanoutua ja saa downshiftata, itse downshiftasin viime vuonna, joskaan en mittavasti. Edelleen pystyn maksamaan puolet yhteisistä menoista. Pienentyneistä tuloista kärsin vain minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).

Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.

Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.

Just varasin reissun kaverien kanssa saksaan. Yhteisistä rahoista maksoin. Ei neuvoteltu. Olisiko pitänyt? Meni nyt 600 euroa.

Jos sä olet teistä ainoa joka reissaa ja käytät siihen esim 5000e yhteisiä rahoja vuodessa, meinaatko että se olisi reilua puolisollesi?

Noh, meillä kumpikin saa reissata sen mitä haluaa. Jos toinen ei käy reissussa niin minkäs sille mahtaa? Vai pitäisikö jäädä kotiin sen takia? Pointti on, että meillä kumpikin voi huoletta tehdä vuodessa 2-4 tuollaista euroopan reissua ilman, että siitä sen enempää neuvotella tarvitsee tai että se taloudessa tuntuu. Se että tekeekö noita niin on taas eri asia...

Et sitten vastannut kysymykseen. Olisiko sinusta REILUA jos vain sinä reissaisit, ei mies. Ja vain sinä käyttäisit yhteisiä rahoja esim 5000e vuodessa tähän matkailuun? Eikö yhtään kävisi oman tunnon päälle? Osaatko kuvitella tällaista teoreettista tilannetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).

Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.

Minä en ole koskaan ostanut itse tietokonetta, vaan mies on ostanut sen minulle omilla rahoillaan. Samoin kännykän on ostanut, ja aina viimeistä huutoa.

En minäkään osta koskaan mitään itselleni pienituloisena, netto 1600€. Miehellä kärähtää jossain vaiheessa aina käämi ja ostaa omilla rahoillaan minulle läppärit, kännykät ja muut systeemit. Minulla olisi vielä varmaan Nokia 3360 ilman miestä. Miehen netto 3500€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).

Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.

Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.

Just varasin reissun kaverien kanssa saksaan. Yhteisistä rahoista maksoin. Ei neuvoteltu. Olisiko pitänyt? Meni nyt 600 euroa.

Jos sä olet teistä ainoa joka reissaa ja käytät siihen esim 5000e yhteisiä rahoja vuodessa, meinaatko että se olisi reilua puolisollesi?

Noh, meillä kumpikin saa reissata sen mitä haluaa. Jos toinen ei käy reissussa niin minkäs sille mahtaa? Vai pitäisikö jäädä kotiin sen takia? Pointti on, että meillä kumpikin voi huoletta tehdä vuodessa 2-4 tuollaista euroopan reissua ilman, että siitä sen enempää neuvotella tarvitsee tai että se taloudessa tuntuu. Se että tekeekö noita niin on taas eri asia...

Et sitten vastannut kysymykseen. Olisiko sinusta REILUA jos vain sinä reissaisit, ei mies. Ja vain sinä käyttäisit yhteisiä rahoja esim 5000e vuodessa tähän matkailuun? Eikö yhtään kävisi oman tunnon päälle? Osaatko kuvitella tällaista teoreettista tilannetta?

Kyllä se mielestäni on reilua. Molemmilla on sama mahdollisuus pistää tuon 5000€ yhteisiä rahoja matkailuun. Jos toinen ei käytä rahaa matkailuun niin ei se siitä mitenkään epäreilua tee.

Taloustilit + henkilökohtaiset tilit, mutta ei silti ostella ihan mitä vaan niillä omillakaan rahoilla. Satasista ei tarvitse neuvotella mutta kymppitonnien hankinnoista neuvotellaan, esim auto ostettiin ns. yhdessä vaikka minä (rouva) sen maksoin.

Vierailija kirjoitti:

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä omaisuutta milli

Pelottaako omissa tileissä se, että toinen yhtäkkiä ottaa ja lähtee? Kirjoitit että jos toinen ostaakin asunnon ja muuttaa sinne.

Monelle on käynyt niin. En keksi yhtään syytä miksei minun 20-vuotisessa onnellisessa parisuhteessani voisi käydä samoin. Ei varmaan huomenna, mutta ehkä ensi vuonna.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

No ei mun ura miehelle kuulu, irtisanoudun ihan oman harkinnan mukaan. Toki mulla pitää olla pläni millä maksan sen 50% yhteisistä menoista joihin olen sitoutunut. En siis saa olettaa että irtisanoudun ja mies maksaisi mun elämän.

Seksinukke taas menee parisuhteessa alueelle jolla olemme luvanneet olla yhdessä.

Ja sitä toista ketjua lainaten: omilla rahoillani saan juuri niin pehmeää ja kallista paskapaperia kuin itse haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

Totta kai mies saa irtisanoutua, kunhan vain maksaa jatkossakin puolet yhteisistä kuluista. Jos mies tekee kaikki kotityöt, niin silloin voin maksaa isomman osan menoista. Omia rahojaan mies saa käyttää lähes miten haluaa, mutta seksinuken ostaminen tai ryyppyporukan kestitseminen meidän kotona on ehdoton ei. Näissäkään ei ei liity rahaan millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

Irtisanoutuminen tyhjän päälle vaikuttaa elämään niin paljon, ettei sellaista voi tehdä keskustelematta puolison kanssa. Kolmen tonnin seksinukke sen sijaan on ihan oma valinta, jos tililtä se kolme tonnia löytyy.