Miksi omat rahat on tärkeää parisuhteessa?

Jos yhdessä maksetaan yhteiset kulut, niin väliä miltä tililtä rahat tukevat?

Eri asia, jos toinen maksaa enemmän, sitten yhteinen tili helpompi, kun sieltä maksetaan kaikki eikä vähävaraisen tarvitse erikseen laskea osuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Ajattelin samoin, että ei ole me-henkeä.

Narsisteilla on vain hän itse ja "me", häntä tukemassa. Ei ole sitä toista yksilönä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Ajattelin samoin, että ei ole me-henkeä.

Narsisteilla on vain hän itse ja "me", häntä tukemassa. Ei ole sitä toista yksilönä.

Ei tarvitse tukea toista, kun molemmilla hyvät tulot. Tukeminen tarkoittaa ihan muuta kuin rahallista arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

niin moni nainen tykkää  shoppailla rankasti,silloin parempi pitäätiukasti omat rahat ja oma asunto yms.

Miehillä on enemmän maksuhäiriömerkintöjä kuin naisilla. Heillä on tapana käyttää runsaasti rahaa mm. viinaan, moottoripyöriin ja rahapeleihin.

Naisten kannattaa siis olla tarkkana rahojensa kanssa kun ryhtyvät miehen kanssa suhteeseen.

Heikko impulssikontrolli liittyy narsististyyppiseen häiriöön. Miehen tavasta käyttää rahaa voi päätellä muutakin. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Minun edellinen turha ostokseni oli 300 euron kengät. arvaa huviksesi, olisinko voinut ostaa niitä miehen mielipidettä kysymättä, jos olisi pitänyt maksaa yhteisistä rahoista? Miehen edellinen isompi turha ostos oli melkein tonnin kitara, minä taas en olisi tykännyt jos yhteiseltä tililtä olisi noin vaan lähtenyt sellainen summa. Mielestäni on ehdottomasti selkeämpää, että kumpikin maksaa omat huvitukset ja harrastukset omistaan.

Nimenomaan näin. Asetin juuri itselleni vuoden säästötavoitteen, ja se ei kuulu puolisolle millään lailla kun yhteiset kulut hoidamme puoliksi. Lisäksi mulla on melkein tuplat lomaa puolisoon verrattuna joten matkustan paljon yksin, joten eipä olisi reilua laittaa häntä maksamaan osaa matkakuluista (jos ne menisi yhteiseltä tililtä). Enkä minä haluaisi osallistua puolison parin tonnin harrastuskuluihin. Etenkään nyt kun haluan sen x määrän euroja säästöön vuoden aikana.

On molemmille huomattavasti helpompaa kun pakollisten menojen puolittamisen jälkeen lopuilla saa tehdä ihan mitä haluaa. Koskaan ei tarvite riidellä eikä edes keskustella rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Ajattelin samoin, että ei ole me-henkeä.

Köyhät tekee noin. Varakkaammilla hommat hoituu vaikka erilliset tili.

Meillä on erilliset tilit, mutta yhteiset rahat. Ja olen sitä mieltä, ettei yhteiset rahat onnistu ilman sitä me-henkeä. Me henki tulee siitä, että luottaa toiseen, että tämä toimii siten, mikä on parisuhteelle hyvästä.

(Yhteiset nettotulomme on 7000 kk. Emme kai tarpeeksi rikkaita)

Ylläoleva

Juu ette ole rikkaita noilla tuloilla.

Ketä kiinnostaa ettei sinulla ole samanlaisia tuloja? Hanki koulutus, satsaa enemmän työelämään.

Me ollaan oltubyhdessä 12 vuotta ja naimisissa 6 vuotta. 8 vuotta on ollut yhteiset rahat. Molempien palkka ja lapsilisätkin tulee samalle tilille.

Minä teen sijoitukset molempien puolesta ja huolehdin kaikki rahaan liittyvät asiat, lainat, isot ostokset jne.

Olen nainen ja mulla on aina ollut miestä isompi palkka. Seurusteluaikoina mies opiskeli ja mun nettopalkka oli 7-kertainen miehen tuloihin verrattuna. Äitiyslomalla tuplasti isompi. Molempien ollessa töissä yli kolminkertainen.

Mies on ollut vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla yli kolme vuotta (minä alle alle vuoden) ja tekee lyhennettyä työaikaa lasten vuoksi. Totta kai hänellä pitää olla oikeus käyttää myös minun ansaitsemiani rahoja, hänhän on mahdollistanut mun urani ja kiireettömän perhe-elämän.

Persaukisilla on aina yhteinen tili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi  just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt. 

En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?

Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?

Ok. Elät jossain neuvostojälkeisessä dystopiassa. Minulla on miehen kanssa se systeemi, että jos olen kiinnostunut vaikka puutöistä, hän tukee minua ihan kympillä ja yllättää hankkimalla sirkkelit ja tarpeet. Minä taas yllätän hänet harjoittelemalla kuukausitolkulla hänen lempiruokaansa kunnes siitä tulee ihan täydellistä. Tämä on me-henkeä. Palstalla ei ole sitä vaan ihme kyräilyä. Rakkauteen perustuvassa suhteessa ei tarvitse kaikkea laskea. Egoihin perustuvassa kaikki on tilitoimistolla saman tien.

Tulisiko tämä me-henki parisuhteen pituuden mukana?

Meillä oli alussa tiukasti omat rahat. Nyt vuosien varrella se on liukunut yhteisiin rahoihin.

Eri

Tämä tulee kumppanin valinnassa. Jos valitsee hyvin, ei tällaisia ongelmia tule, koska yhteistyö tulee luonnostaan.

Mitä haluatte minun sanovan? Tälläkin palstalla on varmasti monta ihmistä, joka on valinnut kumppaninsa sen perusteella mitä nyt on juuri sillä hetkellä saatavilla. Voitte laskea heidän viestini alaklikeistä.

Aika itserakasta on päätellä alanuolista, miksi viestiä on alapeukutettu. Minä alapeukutin, mutta en siitä syystä mitä itse väitit.

No siis alapeukutit siksi että olet pönttö. Mutta se ei kiinnosta minua.

Minua kiinnostaa, miksi alat nimitellä muita keskustelijoita. Onko sinulla paha päviä vai oletko aina yhtä epäkohtelias?

Pahastutko jos joku kutsuu sinua etunimelläsi?

En tietenkään, nimellä kutsuminen ei ole nimittelyä. Minun nimeni ei tosin ole pönttö eikä Pönttö, joten sen sanan käyttäminen on epäkohteliasta.

Oleellista ei niinkään ole kohteliaisuus kuin se että oletko pönttö vai et. Nykyaikana on tapana vetäytyä kohteliaisuuden suojaan, kun oma anti on vaarassa paljastua heikoksi. En oikeastaan enää jaksaisi vastata sinulle, koska päiväni jatkuu, minulla on elämä jne. Olet ehkä korkeakoulutettu ystävä jolla on samat "kohteliaat" ystävät (jotka kyllä tarpeen tullen hylkäävät sinut saman tien), mutta ehkä elämäsi ei ole heitellyt vielä niin paljon että sen rakenteet ovat tulleet oikeasti koetelluiksi. Ei kiinnosta.

Kumpikin laittaa rahaa yhteiselle taloustilille, josta maksetaan perheen ruuat ja lasten menot. Kodin menot maksetaan suhteessa kummankin tuloihin. Omat tilit henkilökohtaiseen käyttöön. Jos jommankumman tulot muuttuvat, niin tsekataan summat uudestaan. Ei riitoja rahasta.

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minulla ja miehellä on yhteiset rahat, yhteinen säästötili ja molemmilla omat palkkatilit, joissa sen verran bufferia, että saa asiat hoidettua, jos toiselle käy jotain. Tähän ollaan päädytty sitä kautta, että olen muuttanut miehen perässä ulkomaille, ja alkuun elin täysin hänen rahoillaan, kunnes sain kielen haltuun ja työn uudesta maasta. Siitä syntyi sitten luontainen jatkumo sille, että kun meni kätevästi kaikki saman pankin kautta ja molemmilla pääsy yhteisiin rahoihin ja kortteihin niin todettiin, ettei kannata säätää enempää ja alkaa erottelemaan toisen ja omiin rahoihin, kun kuitenkin ollaan naimisissa, asutaan yhdessä ja tehdään enimmäkseen muutenkin yhdessä asioita. Ainoat, mitkä meillä on erillään, on eläkesäästötilit. Mieheni jopa maksoi minun eläkesäästötolilleni rahaa ollessani työttömänä, koska olin tehnyt sen uhrauksen, että pistin vuosia elämästäni uuden kielen opetteluun ja työurani katkaisuun parisuhteemme takia.

Kummallakaan ei ole kalliita harrastuksia tai outoja kulutustottumuksia, joista pääsisi syntymään epäoikeudenmukaisia tilanteita. Meillä tämä toimii. Meillä on halu olla hyvä toiselle ja kova luotto toiseen.

En sen sijaan ihmettele yhtään, jos pari haluaa pitää rahat erillään. Meitä on moneksi. Jos mieheni olisi samanlainen, kuin vaikka muutamat ystävien miehistä, joilla on kalliita harrastuksia tai muuten vaan tuhlaisi rahaa asioihin, joista en ole samaa mieltä, haluaisin varmaan omat rahat.

Eiköhän jokainen aikuinen tiedä itse, mikä sopii itselle parhaiten ja rahojen erillisyys voi varmaan pitää parisuhteen kasassa, jos rahankäyttö muuten aiheuttaisi riitoja.

Meillä on ollut seurustelun alusta asti yhteiset rahat. Nyt kun on kolme lasta, niin todellakin kaikki rahat menevät yhteiseen kassaan ja yhdessä sitten mietitään, mihin ylimääräiseen rahat riittää pakollisten menojen jälkeen. Mies tienaa tuplaten minuun verrattuna, mutta minä taas osaan paljon paremmin budjetoida menoja, miehen ollessa hövelimpi rahan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä omaisuutta milli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä omaisuutta milli

Kai tiedät, että asioista voi puhua myös ilman raha-aspektia? Mutta jos tilit on molemmilla omat, niin silloin se kumppani ei voi evätä hankintaasi. Jos haluaa vaihtaa auton niin se on ihan ilmoitusasia, "tarvitsen uuden auton, tuletko mukaan katsomaan?". Jos on yhteinen talous niin menee "tarvitsen uuden auton, voinko ostaa sen?". Jos ensimmäisessä tapauksessa kumppani kieltää hankinnan niin halutessasi saat silti sen auton, toisessa taas jäät ilman.

Meillä on omat rahat ja tilit, joka on mahtava juttu vaikka itse olenkin se pienipalkkaisempi. Haluan vaalia rahani itse. Tykkään säästää tulevaisuuden varalle ja budjetoida. Puolisoni myös mutta hänellä on taas ihan omat systeemit. Meillä on niin vahvat erilaiset näkemykset molemmilla, että tämä luo rauhaa. Hyvin harvoin rahasta tulee sanomista. Omia hankintoja teemme molemmat itsenäisesti, toki jos yhteinen juttu olisi kyseessä, esim. Se auto, niin se suunniteltaisiin yhdessä. En osaisi kuvitella yhteistä tiliä, en ymmärtäisi edes miksi sellainen olisi aikuisilla ihmisillä oltava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä omaisuutta milli

Kai tiedät, että asioista voi puhua myös ilman raha-aspektia? Mutta jos tilit on molemmilla omat, niin silloin se kumppani ei voi evätä hankintaasi. Jos haluaa vaihtaa auton niin se on ihan ilmoitusasia, "tarvitsen uuden auton, tuletko mukaan katsomaan?". Jos on yhteinen talous niin menee "tarvitsen uuden auton, voinko ostaa sen?". Jos ensimmäisessä tapauksessa kumppani kieltää hankinnan niin halutessasi saat silti sen auton, toisessa taas jäät ilman.

Kyllä ne ostokset voi kieltää ilman yhteisiä rahojakin. Eksäni meinasi ostaa maniassa milloin moottoripyörää (ei ajokorttia) milloin lsd:tä. En suostunut, ilmoitin parisuhteen katkeavan moisista hankinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin laittaa rahaa yhteiselle taloustilille, josta maksetaan perheen ruuat ja lasten menot. Kodin menot maksetaan suhteessa kummankin tuloihin. Omat tilit henkilökohtaiseen käyttöön. Jos jommankumman tulot muuttuvat, niin tsekataan summat uudestaan. Ei riitoja rahasta.

Näin meilläkin. Kumpikin laittaa saman prosenttiosuuden tuloista yhteiselle tilille, ollaan koettu se kaikkein oikeudenmukaisimmaksi. Suurituloisempi maksaa suuremman osuuden perheen kuluista, mutta saa silti enemmän rahaa omaankin käyttöönsä.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä omaisuutta milli[/quote]

Pelottaako omissa tileissä se, että toinen yhtäkkiä ottaa ja lähtee? Kirjoitit että jos toinen ostaakin asunnon ja muuttaa sinne.