Lue keskustelun säännöt.
Miksi omat rahat on tärkeää parisuhteessa?
25.01.2020 |
Eikö silloin kaikki oli yhteistä, ja nyt tarkoitan isompia säästöjä, osakkeita yms. En mitään kympin kahden kahvirahaa.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat.
Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.
Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?
Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?
Tottakai saadaan tehdä. Miksi ei saataisi? Ihan sama, mitä tekee tai mitä ostaa, kunhan edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista.
Otatko eron jos toinen tippuu ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle eikä rahat riitä puoliin kuluista? Tai sairastuu vakavasti? Sairauspäivärahalla ei myöskään juhlita kovin pitkään. Olisi kiva kuulla vastaajien ikä.
En tietenkään. Ilman omaa syytä työttömäksi joutuminen eikä sairastuminen ole asioita, joista toinen on voinut päättää itse. Sellaisessa tilanteessa tietysti mietitään, miten yhteiset kulut jatkossa maksetaan eli se, kumpi tienaa enemmän, maksaa suhteessa enemmän kuin ennen. Riippuen toisen tuloista entinen 50-50 voi mennä vaikka 70-30.
Mutta en mä ole kysynyt mieheltäni yhtään mitään, kun olen lähtenyt opiskelemaan, olen ollut puoli vuotta sapaattivapaalla ja olen tehnyt pari vuotta vain osa-aikaista työtä. Tietenkään en olisi tehnyt em asioita, jos mulla ei olisi ennen opiskelun, sapattivapaan ja osa-aikatyön aloittamista ollut itselläni säästössä sekä pääomatuloina sellaista summaa, että olisin pystynyt maksamaan puolet yhteisistä kuluista kuten ennenkin. En myöskään olettanut, että mies olisi alkanut maksamaan yhteisistä kuluista enemmän sen vuoksi, että minä halusin lähteä opiskelemaan, pitää sapattivapaata ja tehdä osa-aikatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 22 vuotta takana, as.velat maksettu, 4700 nettotulot yht. ja yhteinen taloustili ja säästötili, joille laitetaan tilipäivänä rahaa kykyjen mukaan, säästötilille 250 euroa/nenä. Esim yhteiset laskut, hankinnat ja lasten menot menee niiltä ja lapsilisät tuli taloustilille, nyt ei enää saada niitä. Kaupassa vuoroviikoin.
Ei ongelmia.
Mies nuuka ja minä hövelimpi. Omat törsäilyni maksan itse. Ei ole ollut riitaa rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat.
Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.
Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?
Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?
Tottakai saadaan tehdä. Miksi ei saataisi? Ihan sama, mitä tekee tai mitä ostaa, kunhan edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista.
Otatko eron jos toinen tippuu ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle eikä rahat riitä puoliin kuluista? Tai sairastuu vakavasti? Sairauspäivärahalla ei myöskään juhlita kovin pitkään. Olisi kiva kuulla vastaajien ikä.
En tietenkään. Ilman omaa syytä työttömäksi joutuminen eikä sairastuminen ole asioita, joista toinen on voinut päättää itse. Sellaisessa tilanteessa tietysti mietitään, miten yhteiset kulut jatkossa maksetaan eli se, kumpi tienaa enemmän, maksaa suhteessa enemmän kuin ennen. Riippuen toisen tuloista entinen 50-50 voi mennä vaikka 70-30.
Mutta en mä ole kysynyt mieheltäni yhtään mitään, kun olen lähtenyt opiskelemaan, olen ollut puoli vuotta sapaattivapaalla ja olen tehnyt pari vuotta vain osa-aikaista työtä. Tietenkään en olisi tehnyt em asioita, jos mulla ei olisi ennen opiskelun, sapattivapaan ja osa-aikatyön aloittamista ollut itselläni säästössä sekä pääomatuloina sellaista summaa, että olisin pystynyt maksamaan puolet yhteisistä kuluista kuten ennenkin. En myöskään olettanut, että mies olisi alkanut maksamaan yhteisistä kuluista enemmän sen vuoksi, että minä halusin lähteä opiskelemaan, pitää sapattivapaata ja tehdä osa-aikatyötä.
Ai niin kysymäsi ikä: minä 55v, mies 57 v
Yhteiset rahat olisi painajaista.
Heh, laskekaa te senttejänne. Itse en ole koskaan maksanut mistään mitään enkä maksa. Kiitos #miehet #perintö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).
Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.
Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.
Just varasin reissun kaverien kanssa saksaan. Yhteisistä rahoista maksoin. Ei neuvoteltu. Olisiko pitänyt? Meni nyt 600 euroa.
Jos sä olet teistä ainoa joka reissaa ja käytät siihen esim 5000e yhteisiä rahoja vuodessa, meinaatko että se olisi reilua puolisollesi?
Noh, meillä kumpikin saa reissata sen mitä haluaa. Jos toinen ei käy reissussa niin minkäs sille mahtaa? Vai pitäisikö jäädä kotiin sen takia? Pointti on, että meillä kumpikin voi huoletta tehdä vuodessa 2-4 tuollaista euroopan reissua ilman, että siitä sen enempää neuvotella tarvitsee tai että se taloudessa tuntuu. Se että tekeekö noita niin on taas eri asia...
Et sitten vastannut kysymykseen. Olisiko sinusta REILUA jos vain sinä reissaisit, ei mies. Ja vain sinä käyttäisit yhteisiä rahoja esim 5000e vuodessa tähän matkailuun? Eikö yhtään kävisi oman tunnon päälle? Osaatko kuvitella tällaista teoreettista tilannetta?
Kyllä se mielestäni on reilua. Molemmilla on sama mahdollisuus pistää tuon 5000€ yhteisiä rahoja matkailuun. Jos toinen ei käytä rahaa matkailuun niin ei se siitä mitenkään epäreilua tee.
Kymppitonni löysää rahaa, josta ei tarvitse edes keskustella? Mitkäs ne teidän tulot olikaan?
Itse otin tuon 5000€ lähinnä jonkinlaisena heittona, enkä niinkään absoluuttisena summana.
Pureskellaan nyt tähän kuitenkin asiaa, kun asia näköjään jäi sinua harmittamaan:
Nettotulot yhteensä 5200€/kk
Menot:
Asuntolaina 800€/kk
Vastike 400€/kk
Ruoka ja tarvikkeet 500€/kk
Viihde ja suoratoisto 100€/kk
Puhelin, netti ja muut 100€/kk
Sähkölasku 100€/kk
Vakuutukset 1600€/vuosi (Pistetään laskennallisesti 150€/kk)
Yhteensä 2150€/kk, sanotaan vaikka 2500€/kk kun joskus tulee autoveroja, katsastuksia, lehtitilauksia ja muuta tuubaa jota en nyt tähän ole jaksanut eritellä.Rahastoihin menee meillä 300€/henkilö ja yhteiselle säästötilille 600€/kk.
Näiden kaikkien jälkeen tilillä pitäisi olla siis 1500€/kk, jota voidaan täysin vapaasti joka kuukausi käyttää mihin ikinä halutaan. Vuositasolla meillä on siis 18 000€ + 7200€, jota voidaan käyttää vapaasti omiin menoihimme. Ollaan tosin sovittu, että pyritään olemaan koskematta säästötiliin ellei ole aivan pakko.Meillä kumpikaan ei juurikaan vaatteita shoppaile. Miehellä rahaa enimmäkseen menee golfiin, leffalippuihin ja ulkoruokailuihin. Mulla kirjoihin, keikkoihin ja musatarvikkeisiin. Ei meillä mene lähellekkään tuota 5000€/henkilö vuodessa matkusteluun. Ei mene yhteensäkään edes sitä summaa. Varaa ja mahdollisuus kyllä olisi.
Jos meillä olisi omat rahat niin mulla ei olisi varaa harrastaa tai matkustella kuten haluan. Pakollisten menojen jälkeen jäisi kulutukseen ja säästöön yhteensä 200-300 euroa. Eli luultavasti jouduttaisiin karsimaan aika paljon asioita tai elämään huokeammalla elintasolla. Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta. Alkuaikoina rahasta oli tiukkaa ja päädyttiin yhteiseen tiliin, koska oli parempi että tiedettiin kuinka paljon meillä oli yhteensä rahaa. Myöhemmin ei olla koettu tarpeelliseksi muuttaa järjestelyä, koska kumpikaan ei ole mitään tuhlareita, jonka mielestä tilin saldon pitää näyttää 0 euroa mahdollisimman nopeasti.
Olipa ylläri että se joka puolustaa yhteisiä rahoja, on se joka elää toisen rahoilla. Lol ja Mot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat.
Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.
Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?
Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?
Tottakai saadaan tehdä. Miksi ei saataisi? Ihan sama, mitä tekee tai mitä ostaa, kunhan edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista.
Siksi, kun puolet YHTEISISTÄ kuluista voi olla pienempituloiselle puolisolle enemmän kuin kaikki hänen tulonsa. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun toinen opiskelee, sairastuu, jää työttömäksi tai synnyttää ja hoitaa yhteistä lasta.
Onko reilua, että toinen voisi matkustella ja ostella itselleen kaikkea kivaa, kun toisella ei jäisi itselleen rahaa edes henkilökohtaisiin hygieniatarvikkeisiin, lääkkeisiin ja vaatteisiin, jos niitä ei sitten kustanneta yhteisistä rahoista?
Tämä on kuitenkin POIKKEUSTILANNE! Ei poikkeustilanteen, joita on todennäköisesi noin muutama vuosi koko suhteen aikana, tarvitse määrittää sitä kuinka muuna aikana rahat hoidetaan. Tämä typerä tekosyy tulee aina esiin. Tottakai rahat pitää miettiä uusiksi JOS jokin tällainen tilanne tulee eteen, mutta ei sen takia tarvitse vuosikymmeniä yhdistää tilejä. Jesús.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat.
Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.
Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?
Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?
Tottakai saadaan tehdä. Miksi ei saataisi? Ihan sama, mitä tekee tai mitä ostaa, kunhan edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista.
Siksi, kun puolet YHTEISISTÄ kuluista voi olla pienempituloiselle puolisolle enemmän kuin kaikki hänen tulonsa. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun toinen opiskelee, sairastuu, jää työttömäksi tai synnyttää ja hoitaa yhteistä lasta.
Onko reilua, että toinen voisi matkustella ja ostella itselleen kaikkea kivaa, kun toisella ei jäisi itselleen rahaa edes henkilökohtaisiin hygieniatarvikkeisiin, lääkkeisiin ja vaatteisiin, jos niitä ei sitten kustanneta yhteisistä rahoista?
Tämä on kuitenkin POIKKEUSTILANNE! Ei poikkeustilanteen, joita on todennäköisesi noin muutama vuosi koko suhteen aikana, tarvitse määrittää sitä kuinka muuna aikana rahat hoidetaan. Tämä typerä tekosyy tulee aina esiin. Tottakai rahat pitää miettiä uusiksi JOS jokin tällainen tilanne tulee eteen, mutta ei sen takia tarvitse vuosikymmeniä yhdistää tilejä. Jesús.
Mikä poikkeustilanne? Mies netto 3500, minulla netto 1700, ihan säännöllisesti. Aika helvetillistä olisi jos tuo vaatisi maksamaan puolet kaikesta. Luojan kiitos on tolkun mies joka rakastaa aidosti vaimoaan, ei vain rahojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).
Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.
Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.
Just varasin reissun kaverien kanssa saksaan. Yhteisistä rahoista maksoin. Ei neuvoteltu. Olisiko pitänyt? Meni nyt 600 euroa.
Jos sä olet teistä ainoa joka reissaa ja käytät siihen esim 5000e yhteisiä rahoja vuodessa, meinaatko että se olisi reilua puolisollesi?
Noh, meillä kumpikin saa reissata sen mitä haluaa. Jos toinen ei käy reissussa niin minkäs sille mahtaa? Vai pitäisikö jäädä kotiin sen takia? Pointti on, että meillä kumpikin voi huoletta tehdä vuodessa 2-4 tuollaista euroopan reissua ilman, että siitä sen enempää neuvotella tarvitsee tai että se taloudessa tuntuu. Se että tekeekö noita niin on taas eri asia...
Et sitten vastannut kysymykseen. Olisiko sinusta REILUA jos vain sinä reissaisit, ei mies. Ja vain sinä käyttäisit yhteisiä rahoja esim 5000e vuodessa tähän matkailuun? Eikö yhtään kävisi oman tunnon päälle? Osaatko kuvitella tällaista teoreettista tilannetta?
Kyllä se mielestäni on reilua. Molemmilla on sama mahdollisuus pistää tuon 5000€ yhteisiä rahoja matkailuun. Jos toinen ei käytä rahaa matkailuun niin ei se siitä mitenkään epäreilua tee.
Kymppitonni löysää rahaa, josta ei tarvitse edes keskustella? Mitkäs ne teidän tulot olikaan?
Itse otin tuon 5000€ lähinnä jonkinlaisena heittona, enkä niinkään absoluuttisena summana.
Pureskellaan nyt tähän kuitenkin asiaa, kun asia näköjään jäi sinua harmittamaan:
Nettotulot yhteensä 5200€/kk
Menot:
Asuntolaina 800€/kk
Vastike 400€/kk
Ruoka ja tarvikkeet 500€/kk
Viihde ja suoratoisto 100€/kk
Puhelin, netti ja muut 100€/kk
Sähkölasku 100€/kk
Vakuutukset 1600€/vuosi (Pistetään laskennallisesti 150€/kk)
Yhteensä 2150€/kk, sanotaan vaikka 2500€/kk kun joskus tulee autoveroja, katsastuksia, lehtitilauksia ja muuta tuubaa jota en nyt tähän ole jaksanut eritellä.Rahastoihin menee meillä 300€/henkilö ja yhteiselle säästötilille 600€/kk.
Näiden kaikkien jälkeen tilillä pitäisi olla siis 1500€/kk, jota voidaan täysin vapaasti joka kuukausi käyttää mihin ikinä halutaan. Vuositasolla meillä on siis 18 000€ + 7200€, jota voidaan käyttää vapaasti omiin menoihimme. Ollaan tosin sovittu, että pyritään olemaan koskematta säästötiliin ellei ole aivan pakko.Meillä kumpikaan ei juurikaan vaatteita shoppaile. Miehellä rahaa enimmäkseen menee golfiin, leffalippuihin ja ulkoruokailuihin. Mulla kirjoihin, keikkoihin ja musatarvikkeisiin. Ei meillä mene lähellekkään tuota 5000€/henkilö vuodessa matkusteluun. Ei mene yhteensäkään edes sitä summaa. Varaa ja mahdollisuus kyllä olisi.
Jos meillä olisi omat rahat niin mulla ei olisi varaa harrastaa tai matkustella kuten haluan. Pakollisten menojen jälkeen jäisi kulutukseen ja säästöön yhteensä 200-300 euroa. Eli luultavasti jouduttaisiin karsimaan aika paljon asioita tai elämään huokeammalla elintasolla. Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta. Alkuaikoina rahasta oli tiukkaa ja päädyttiin yhteiseen tiliin, koska oli parempi että tiedettiin kuinka paljon meillä oli yhteensä rahaa. Myöhemmin ei olla koettu tarpeelliseksi muuttaa järjestelyä, koska kumpikaan ei ole mitään tuhlareita, jonka mielestä tilin saldon pitää näyttää 0 euroa mahdollisimman nopeasti.
Olipa ylläri että se joka puolustaa yhteisiä rahoja, on se joka elää toisen rahoilla. Lol ja Mot.
Mistä päättelet, että se on aina ollut näin ja tulee aina olemaan? Jos kumpikaan ei halua omia rahoja niin miksi pitäisi sellaiset olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat.
Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.
Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?
Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?
Tottakai saadaan tehdä. Miksi ei saataisi? Ihan sama, mitä tekee tai mitä ostaa, kunhan edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista.
Siksi, kun puolet YHTEISISTÄ kuluista voi olla pienempituloiselle puolisolle enemmän kuin kaikki hänen tulonsa. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun toinen opiskelee, sairastuu, jää työttömäksi tai synnyttää ja hoitaa yhteistä lasta.
Onko reilua, että toinen voisi matkustella ja ostella itselleen kaikkea kivaa, kun toisella ei jäisi itselleen rahaa edes henkilökohtaisiin hygieniatarvikkeisiin, lääkkeisiin ja vaatteisiin, jos niitä ei sitten kustanneta yhteisistä rahoista?
Tämä on kuitenkin POIKKEUSTILANNE! Ei poikkeustilanteen, joita on todennäköisesi noin muutama vuosi koko suhteen aikana, tarvitse määrittää sitä kuinka muuna aikana rahat hoidetaan. Tämä typerä tekosyy tulee aina esiin. Tottakai rahat pitää miettiä uusiksi JOS jokin tällainen tilanne tulee eteen, mutta ei sen takia tarvitse vuosikymmeniä yhdistää tilejä. Jesús.
Mikä poikkeustilanne? Mies netto 3500, minulla netto 1700, ihan säännöllisesti. Aika helvetillistä olisi jos tuo vaatisi maksamaan puolet kaikesta. Luojan kiitos on tolkun mies joka rakastaa aidosti vaimoaan, ei vain rahojaan.
Jep, ja taas esimerkki siitä kuinka se toisen rahoilla elävä puolustaa yhteisiä rahoja. Todella yllättävää.
Ps. Yleensä puolisot on aika lailla samaa tuloryhmää, jolloin ei ole mitään ongelmaa maksaa menoja puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).
Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.
Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.
Just varasin reissun kaverien kanssa saksaan. Yhteisistä rahoista maksoin. Ei neuvoteltu. Olisiko pitänyt? Meni nyt 600 euroa.
Jos sä olet teistä ainoa joka reissaa ja käytät siihen esim 5000e yhteisiä rahoja vuodessa, meinaatko että se olisi reilua puolisollesi?
Noh, meillä kumpikin saa reissata sen mitä haluaa. Jos toinen ei käy reissussa niin minkäs sille mahtaa? Vai pitäisikö jäädä kotiin sen takia? Pointti on, että meillä kumpikin voi huoletta tehdä vuodessa 2-4 tuollaista euroopan reissua ilman, että siitä sen enempää neuvotella tarvitsee tai että se taloudessa tuntuu. Se että tekeekö noita niin on taas eri asia...
Et sitten vastannut kysymykseen. Olisiko sinusta REILUA jos vain sinä reissaisit, ei mies. Ja vain sinä käyttäisit yhteisiä rahoja esim 5000e vuodessa tähän matkailuun? Eikö yhtään kävisi oman tunnon päälle? Osaatko kuvitella tällaista teoreettista tilannetta?
Kyllä se mielestäni on reilua. Molemmilla on sama mahdollisuus pistää tuon 5000€ yhteisiä rahoja matkailuun. Jos toinen ei käytä rahaa matkailuun niin ei se siitä mitenkään epäreilua tee.
Kymppitonni löysää rahaa, josta ei tarvitse edes keskustella? Mitkäs ne teidän tulot olikaan?
Itse otin tuon 5000€ lähinnä jonkinlaisena heittona, enkä niinkään absoluuttisena summana.
Pureskellaan nyt tähän kuitenkin asiaa, kun asia näköjään jäi sinua harmittamaan:
Nettotulot yhteensä 5200€/kk
Menot:
Asuntolaina 800€/kk
Vastike 400€/kk
Ruoka ja tarvikkeet 500€/kk
Viihde ja suoratoisto 100€/kk
Puhelin, netti ja muut 100€/kk
Sähkölasku 100€/kk
Vakuutukset 1600€/vuosi (Pistetään laskennallisesti 150€/kk)
Yhteensä 2150€/kk, sanotaan vaikka 2500€/kk kun joskus tulee autoveroja, katsastuksia, lehtitilauksia ja muuta tuubaa jota en nyt tähän ole jaksanut eritellä.Rahastoihin menee meillä 300€/henkilö ja yhteiselle säästötilille 600€/kk.
Näiden kaikkien jälkeen tilillä pitäisi olla siis 1500€/kk, jota voidaan täysin vapaasti joka kuukausi käyttää mihin ikinä halutaan. Vuositasolla meillä on siis 18 000€ + 7200€, jota voidaan käyttää vapaasti omiin menoihimme. Ollaan tosin sovittu, että pyritään olemaan koskematta säästötiliin ellei ole aivan pakko.Meillä kumpikaan ei juurikaan vaatteita shoppaile. Miehellä rahaa enimmäkseen menee golfiin, leffalippuihin ja ulkoruokailuihin. Mulla kirjoihin, keikkoihin ja musatarvikkeisiin. Ei meillä mene lähellekkään tuota 5000€/henkilö vuodessa matkusteluun. Ei mene yhteensäkään edes sitä summaa. Varaa ja mahdollisuus kyllä olisi.
Jos meillä olisi omat rahat niin mulla ei olisi varaa harrastaa tai matkustella kuten haluan. Pakollisten menojen jälkeen jäisi kulutukseen ja säästöön yhteensä 200-300 euroa. Eli luultavasti jouduttaisiin karsimaan aika paljon asioita tai elämään huokeammalla elintasolla. Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta. Alkuaikoina rahasta oli tiukkaa ja päädyttiin yhteiseen tiliin, koska oli parempi että tiedettiin kuinka paljon meillä oli yhteensä rahaa. Myöhemmin ei olla koettu tarpeelliseksi muuttaa järjestelyä, koska kumpikaan ei ole mitään tuhlareita, jonka mielestä tilin saldon pitää näyttää 0 euroa mahdollisimman nopeasti.
Olipa ylläri että se joka puolustaa yhteisiä rahoja, on se joka elää toisen rahoilla. Lol ja Mot.
Mistä päättelet, että se on aina ollut näin ja tulee aina olemaan? Jos kumpikaan ei halua omia rahoja niin miksi pitäisi sellaiset olla?
Jos kumpikaan ei halua yhteisiä rahoja niin miksi sellaiset pitäisi olla? Teidän elättien mielestä kun kaikkien pitäisi toimia samalla lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).
Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.
Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.
Just varasin reissun kaverien kanssa saksaan. Yhteisistä rahoista maksoin. Ei neuvoteltu. Olisiko pitänyt? Meni nyt 600 euroa.
Jos sä olet teistä ainoa joka reissaa ja käytät siihen esim 5000e yhteisiä rahoja vuodessa, meinaatko että se olisi reilua puolisollesi?
Noh, meillä kumpikin saa reissata sen mitä haluaa. Jos toinen ei käy reissussa niin minkäs sille mahtaa? Vai pitäisikö jäädä kotiin sen takia? Pointti on, että meillä kumpikin voi huoletta tehdä vuodessa 2-4 tuollaista euroopan reissua ilman, että siitä sen enempää neuvotella tarvitsee tai että se taloudessa tuntuu. Se että tekeekö noita niin on taas eri asia...
Et sitten vastannut kysymykseen. Olisiko sinusta REILUA jos vain sinä reissaisit, ei mies. Ja vain sinä käyttäisit yhteisiä rahoja esim 5000e vuodessa tähän matkailuun? Eikö yhtään kävisi oman tunnon päälle? Osaatko kuvitella tällaista teoreettista tilannetta?
Kyllä se mielestäni on reilua. Molemmilla on sama mahdollisuus pistää tuon 5000€ yhteisiä rahoja matkailuun. Jos toinen ei käytä rahaa matkailuun niin ei se siitä mitenkään epäreilua tee.
Kymppitonni löysää rahaa, josta ei tarvitse edes keskustella? Mitkäs ne teidän tulot olikaan?
Itse otin tuon 5000€ lähinnä jonkinlaisena heittona, enkä niinkään absoluuttisena summana.
Pureskellaan nyt tähän kuitenkin asiaa, kun asia näköjään jäi sinua harmittamaan:
Nettotulot yhteensä 5200€/kk
Menot:
Asuntolaina 800€/kk
Vastike 400€/kk
Ruoka ja tarvikkeet 500€/kk
Viihde ja suoratoisto 100€/kk
Puhelin, netti ja muut 100€/kk
Sähkölasku 100€/kk
Vakuutukset 1600€/vuosi (Pistetään laskennallisesti 150€/kk)
Yhteensä 2150€/kk, sanotaan vaikka 2500€/kk kun joskus tulee autoveroja, katsastuksia, lehtitilauksia ja muuta tuubaa jota en nyt tähän ole jaksanut eritellä.Rahastoihin menee meillä 300€/henkilö ja yhteiselle säästötilille 600€/kk.
Näiden kaikkien jälkeen tilillä pitäisi olla siis 1500€/kk, jota voidaan täysin vapaasti joka kuukausi käyttää mihin ikinä halutaan. Vuositasolla meillä on siis 18 000€ + 7200€, jota voidaan käyttää vapaasti omiin menoihimme. Ollaan tosin sovittu, että pyritään olemaan koskematta säästötiliin ellei ole aivan pakko.Meillä kumpikaan ei juurikaan vaatteita shoppaile. Miehellä rahaa enimmäkseen menee golfiin, leffalippuihin ja ulkoruokailuihin. Mulla kirjoihin, keikkoihin ja musatarvikkeisiin. Ei meillä mene lähellekkään tuota 5000€/henkilö vuodessa matkusteluun. Ei mene yhteensäkään edes sitä summaa. Varaa ja mahdollisuus kyllä olisi.
Jos meillä olisi omat rahat niin mulla ei olisi varaa harrastaa tai matkustella kuten haluan. Pakollisten menojen jälkeen jäisi kulutukseen ja säästöön yhteensä 200-300 euroa. Eli luultavasti jouduttaisiin karsimaan aika paljon asioita tai elämään huokeammalla elintasolla. Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta. Alkuaikoina rahasta oli tiukkaa ja päädyttiin yhteiseen tiliin, koska oli parempi että tiedettiin kuinka paljon meillä oli yhteensä rahaa. Myöhemmin ei olla koettu tarpeelliseksi muuttaa järjestelyä, koska kumpikaan ei ole mitään tuhlareita, jonka mielestä tilin saldon pitää näyttää 0 euroa mahdollisimman nopeasti.
Olipa ylläri että se joka puolustaa yhteisiä rahoja, on se joka elää toisen rahoilla. Lol ja Mot.
Minä puolustan yhteistä taloutta, vaikka tienaan paljon paremmin kuin vaimoni. Olemme molemmat parisuhdeihmisiä, eli vietämme vapaa-ajan hyvin pitkälti yhdessä. Matkustelemme, käymme ravintoloissa yms. nautimme elämästä yhdessä. En pääsisi nauttimaan näistä asioista vaimoni kanssa, mikäli meillä olisi erilliset budjetit, koska vaimolla ei olisi noihin rahaa. Minä taas arvostan yhteistä hyvää aikaa enemmän kuin pankkitilillä makaavaa rahaa.
Investoinnit sovitaan yhdessä eikä noista ole tullut koskaan riitaa.
- eri
30 vuotta omat rahat ja yhteinen taloustili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat.
Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.
Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?
Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?
Tottakai saadaan tehdä. Miksi ei saataisi? Ihan sama, mitä tekee tai mitä ostaa, kunhan edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista.
Siksi, kun puolet YHTEISISTÄ kuluista voi olla pienempituloiselle puolisolle enemmän kuin kaikki hänen tulonsa. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun toinen opiskelee, sairastuu, jää työttömäksi tai synnyttää ja hoitaa yhteistä lasta.
Onko reilua, että toinen voisi matkustella ja ostella itselleen kaikkea kivaa, kun toisella ei jäisi itselleen rahaa edes henkilökohtaisiin hygieniatarvikkeisiin, lääkkeisiin ja vaatteisiin, jos niitä ei sitten kustanneta yhteisistä rahoista?
Tämä on kuitenkin POIKKEUSTILANNE! Ei poikkeustilanteen, joita on todennäköisesi noin muutama vuosi koko suhteen aikana, tarvitse määrittää sitä kuinka muuna aikana rahat hoidetaan. Tämä typerä tekosyy tulee aina esiin. Tottakai rahat pitää miettiä uusiksi JOS jokin tällainen tilanne tulee eteen, mutta ei sen takia tarvitse vuosikymmeniä yhdistää tilejä. Jesús.
Mikä poikkeustilanne? Mies netto 3500, minulla netto 1700, ihan säännöllisesti. Aika helvetillistä olisi jos tuo vaatisi maksamaan puolet kaikesta. Luojan kiitos on tolkun mies joka rakastaa aidosti vaimoaan, ei vain rahojaan.
Jep, ja taas esimerkki siitä kuinka se toisen rahoilla elävä puolustaa yhteisiä rahoja. Todella yllättävää.
Ps. Yleensä puolisot on aika lailla samaa tuloryhmää, jolloin ei ole mitään ongelmaa maksaa menoja puoliksi.
Aika usein ei ole. Toivottavasti kukaan ei ala valitsemaan puolisoa vain tämän tulojen perusteella.
Paras se on olla omat rahat. Niillä sitten rahoitetaan perheen menoja kukin taloudellisen kykynsä mukaan. On olemassa myös taloudellista vallankäyttöä parisuhteissa.
Naiset, huolehtikaa että tienaatte itse! Näin olette riippumattomia toisesta osapuolesta.
Vierailija kirjoitti:
Mutta en mä ole kysynyt mieheltäni yhtään mitään, kun olen lähtenyt opiskelemaan, olen ollut puoli vuotta sapaattivapaalla ja olen tehnyt pari vuotta vain osa-aikaista työtä. Tietenkään en olisi tehnyt em asioita, jos mulla ei olisi ennen opiskelun, sapattivapaan ja osa-aikatyön aloittamista ollut itselläni säästössä sekä pääomatuloina sellaista summaa, että olisin pystynyt maksamaan puolet yhteisistä kuluista kuten ennenkin. En myöskään olettanut, että mies olisi alkanut maksamaan yhteisistä kuluista enemmän sen vuoksi, että minä halusin lähteä opiskelemaan, pitää sapattivapaata ja tehdä osa-aikatyötä.
Tulitko ajatelleeksi, että sinun opintojesi ansiosta voi tulotasosi nousta ja siten koko perheen, myös puolisosi taloudellinen tilanne paranee? Siksi se ei ole vain oma sijoitus samalla tavalla kuin voisi olla vaikka saman rahan käyttäminen auton ostoon. Vaikka toki toisen puolison omistamaa autoa voidaan käyttää koko perheen hyväksi varsinkin silloin, kun se on perheen ainoa auto.
Moni perustaa perheen opiskelijana. Silloin voi tulla tilanne, että toinen jatkaa edelleen opiskelua, kun toinen on valmistunut ja päässyt töihin. Onko silloin reilua vaatia samanlaista menojen tasajakoa kuin opiskeluaikana?
Myös pienituloisilla on oltava omat rahat! Tässä ovat keskustelleet ne, joilla vähintään toisella puolisolla on riittävän hyvät tulot. Pienituloisissa kaikki tulot menevät helposti välttämättömiin menoihin. Silti pitäisi olla oma pankkitili, vaikka sillä olevilla rahoilla ei olisikaan varaa ostaa itselle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).
Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.
Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.
Just varasin reissun kaverien kanssa saksaan. Yhteisistä rahoista maksoin. Ei neuvoteltu. Olisiko pitänyt? Meni nyt 600 euroa.
Jos sä olet teistä ainoa joka reissaa ja käytät siihen esim 5000e yhteisiä rahoja vuodessa, meinaatko että se olisi reilua puolisollesi?
Noh, meillä kumpikin saa reissata sen mitä haluaa. Jos toinen ei käy reissussa niin minkäs sille mahtaa? Vai pitäisikö jäädä kotiin sen takia? Pointti on, että meillä kumpikin voi huoletta tehdä vuodessa 2-4 tuollaista euroopan reissua ilman, että siitä sen enempää neuvotella tarvitsee tai että se taloudessa tuntuu. Se että tekeekö noita niin on taas eri asia...
Et sitten vastannut kysymykseen. Olisiko sinusta REILUA jos vain sinä reissaisit, ei mies. Ja vain sinä käyttäisit yhteisiä rahoja esim 5000e vuodessa tähän matkailuun? Eikö yhtään kävisi oman tunnon päälle? Osaatko kuvitella tällaista teoreettista tilannetta?
Kyllä se mielestäni on reilua. Molemmilla on sama mahdollisuus pistää tuon 5000€ yhteisiä rahoja matkailuun. Jos toinen ei käytä rahaa matkailuun niin ei se siitä mitenkään epäreilua tee.
Kymppitonni löysää rahaa, josta ei tarvitse edes keskustella? Mitkäs ne teidän tulot olikaan?
Itse otin tuon 5000€ lähinnä jonkinlaisena heittona, enkä niinkään absoluuttisena summana.
Pureskellaan nyt tähän kuitenkin asiaa, kun asia näköjään jäi sinua harmittamaan:
Nettotulot yhteensä 5200€/kk
Menot:
Asuntolaina 800€/kk
Vastike 400€/kk
Ruoka ja tarvikkeet 500€/kk
Viihde ja suoratoisto 100€/kk
Puhelin, netti ja muut 100€/kk
Sähkölasku 100€/kk
Vakuutukset 1600€/vuosi (Pistetään laskennallisesti 150€/kk)
Yhteensä 2150€/kk, sanotaan vaikka 2500€/kk kun joskus tulee autoveroja, katsastuksia, lehtitilauksia ja muuta tuubaa jota en nyt tähän ole jaksanut eritellä.Rahastoihin menee meillä 300€/henkilö ja yhteiselle säästötilille 600€/kk.
Näiden kaikkien jälkeen tilillä pitäisi olla siis 1500€/kk, jota voidaan täysin vapaasti joka kuukausi käyttää mihin ikinä halutaan. Vuositasolla meillä on siis 18 000€ + 7200€, jota voidaan käyttää vapaasti omiin menoihimme. Ollaan tosin sovittu, että pyritään olemaan koskematta säästötiliin ellei ole aivan pakko.Meillä kumpikaan ei juurikaan vaatteita shoppaile. Miehellä rahaa enimmäkseen menee golfiin, leffalippuihin ja ulkoruokailuihin. Mulla kirjoihin, keikkoihin ja musatarvikkeisiin. Ei meillä mene lähellekkään tuota 5000€/henkilö vuodessa matkusteluun. Ei mene yhteensäkään edes sitä summaa. Varaa ja mahdollisuus kyllä olisi.
Jos meillä olisi omat rahat niin mulla ei olisi varaa harrastaa tai matkustella kuten haluan. Pakollisten menojen jälkeen jäisi kulutukseen ja säästöön yhteensä 200-300 euroa. Eli luultavasti jouduttaisiin karsimaan aika paljon asioita tai elämään huokeammalla elintasolla. Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta. Alkuaikoina rahasta oli tiukkaa ja päädyttiin yhteiseen tiliin, koska oli parempi että tiedettiin kuinka paljon meillä oli yhteensä rahaa. Myöhemmin ei olla koettu tarpeelliseksi muuttaa järjestelyä, koska kumpikaan ei ole mitään tuhlareita, jonka mielestä tilin saldon pitää näyttää 0 euroa mahdollisimman nopeasti.
Olipa ylläri että se joka puolustaa yhteisiä rahoja, on se joka elää toisen rahoilla. Lol ja Mot.
Mistä päättelet, että se on aina ollut näin ja tulee aina olemaan? Jos kumpikaan ei halua omia rahoja niin miksi pitäisi sellaiset olla?
Jos kumpikaan ei halua yhteisiä rahoja niin miksi sellaiset pitäisi olla? Teidän elättien mielestä kun kaikkien pitäisi toimia samalla lailla.
Elätti voi olla silti, vaikka olisikin erilliset rahat. Esimerkiksi toinen puoliso on alkoholisti, joka juo kaikki omat rahansa ja puoliso joutuu maksamaan enemmän välttämättömiä menoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta en mä ole kysynyt mieheltäni yhtään mitään, kun olen lähtenyt opiskelemaan, olen ollut puoli vuotta sapaattivapaalla ja olen tehnyt pari vuotta vain osa-aikaista työtä. Tietenkään en olisi tehnyt em asioita, jos mulla ei olisi ennen opiskelun, sapattivapaan ja osa-aikatyön aloittamista ollut itselläni säästössä sekä pääomatuloina sellaista summaa, että olisin pystynyt maksamaan puolet yhteisistä kuluista kuten ennenkin. En myöskään olettanut, että mies olisi alkanut maksamaan yhteisistä kuluista enemmän sen vuoksi, että minä halusin lähteä opiskelemaan, pitää sapattivapaata ja tehdä osa-aikatyötä.
Tulitko ajatelleeksi, että sinun opintojesi ansiosta voi tulotasosi nousta ja siten koko perheen, myös puolisosi taloudellinen tilanne paranee? Siksi se ei ole vain oma sijoitus samalla tavalla kuin voisi olla vaikka saman rahan käyttäminen auton ostoon. Vaikka toki toisen puolison omistamaa autoa voidaan käyttää koko perheen hyväksi varsinkin silloin, kun se on perheen ainoa auto.
Moni perustaa perheen opiskelijana. Silloin voi tulla tilanne, että toinen jatkaa edelleen opiskelua, kun toinen on valmistunut ja päässyt töihin. Onko silloin reilua vaatia samanlaista menojen tasajakoa kuin opiskeluaikana?
Myös pienituloisilla on oltava omat rahat! Tässä ovat keskustelleet ne, joilla vähintään toisella puolisolla on riittävän hyvät tulot. Pienituloisissa kaikki tulot menevät helposti välttämättömiin menoihin. Silti pitäisi olla oma pankkitili, vaikka sillä olevilla rahoilla ei olisikaan varaa ostaa itselle mitään.
Koko perheen tulotaso voi nousta tai sitten ei. Voi tulla ero vaikka heti opintojen päätyttyä.
Täällä on muutama tällainen perheellinen opiskelija valittanut, kun toinen ei tue tässä vaivaisen 5 v tulottomuudessa tarpeeksi, vaikka elättää ja hoitaa lapset yksin, kun toinen ei saa ipintotukea ja asuu toisella paikkakunnalla viinot. Ja hei. Ihan yhteiseksi hyväksi minä tässä pyrin eteenpäin. Ja saan niiiiiin vähän rahaa kumppanilta eikä hän ilousena housa yksin päiväkoti ja koti rumbaa. Vain 6 vuotta!
Itse olen asunut suhteessa jossa mies kartutti omaisuutta ja minä maksoin juoksevat kulut ja ruuan. Kun aloin itse saamaan tiliä enemmän, en olisikaan saanut miehen mielestä säästää.
Eli myös tälläistä kieroutta rahojen kanssa voidaan parisuhteessa pelata.
Aiemmin oli henki- ja työkyvyttömyysvakuutus. Nyt on velaton koti ja muuta omaisuutta. Yhteiset PAKOLLISET MENOT ei ole enempää kuin ansiosidonnaiset päivärahat, eli tinkimään joutuu, mutta on aikaa järjestää asiat uusien tulojen mukaan.
Ollaan viidenkympin molemmin puolin ja ihan oikeasti jo mietitään tulojen tippumista ja vapaa-ajan lisääntymistä eläkepäivillä.
Tällä perspektiivillä se kotihoidontuki, jollain työssäkäyvä maksoi koko potin ja säästöistä loput, on häviävän lyhyt aika. Ja mulle oli itsestäänselvää, että myös mies hoiti osansa myös hoitovapaasta!