Miksi omat rahat on tärkeää parisuhteessa?

Jokainen järjestää asiansa parhaalla tavalla. Meillä paras tapa on ollut aina yhteinen tili, jolle ovat tulleet kaikki tulot ja siitä on maksettu kaikki menot. Ollaan oltu useaan otteeseen ulkomaan komennuksilla, jolloin vain toisella on ollut palkkatuloa.

En muista, että kertaakaan yli 30 vuoden aikana olisi tullut sanomista rahasta. Laskut on maksettu, osa säästetty ja lopuilla eletty. Lapset kasvatettu ja alkupääoman omiin asuntoihin annettu. Näin on ollut meille luontevaa ja helppoa. Toisilla voi olla eri tavat ja heille sopivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

No ei mun ura miehelle kuulu, irtisanoudun ihan oman harkinnan mukaan. Toki mulla pitää olla pläni millä maksan sen 50% yhteisistä menoista joihin olen sitoutunut. En siis saa olettaa että irtisanoudun ja mies maksaisi mun elämän.

Meilläkin mies nimenomaan kannusti irtisanoutumaan stressaavasta duunista johon sai joka aamu mennä itkua tuhertaen. Toki mullakin tilanne se, ettei se vaikuttanut mun kykyyni maksaa osaani kuluista sieltä omalta tililtäni.

Täällä yhteinen taloustili ja lisäksi omat tilit. Taloustilille siirtyy tietty summa kuukausittain. Hyvin toimii eikä ole riitaa rahasta varsinkin kun meillä on yhtä suuret palkat. Tai minä tienaan 300 euroa miestä enemmän.

Mua harmittaisi, jos minä niska limassa painan raskasta duunia 40h/vko ja sitten minun pitäisi maksaa toisen ihmisen hupimenoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

Tottakai saadaan tehdä. Miksi ei saataisi? Ihan sama, mitä tekee tai mitä ostaa, kunhan edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista. 

Siksi, kun puolet YHTEISISTÄ kuluista voi olla pienempituloiselle puolisolle enemmän kuin kaikki hänen tulonsa. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun toinen opiskelee, sairastuu, jää työttömäksi tai synnyttää ja hoitaa yhteistä lasta.

Onko reilua, että toinen voisi matkustella ja ostella itselleen kaikkea kivaa, kun toisella ei jäisi itselleen rahaa edes henkilökohtaisiin hygieniatarvikkeisiin, lääkkeisiin  ja vaatteisiin, jos niitä ei sitten kustanneta yhteisistä rahoista?

Tämä on kuitenkin POIKKEUSTILANNE! Ei poikkeustilanteen, joita on todennäköisesi noin muutama vuosi koko suhteen aikana, tarvitse määrittää sitä kuinka muuna aikana rahat hoidetaan. Tämä typerä tekosyy tulee aina esiin. Tottakai rahat pitää miettiä uusiksi JOS jokin tällainen tilanne tulee eteen, mutta ei sen takia tarvitse vuosikymmeniä yhdistää tilejä. Jesús.

Mikä poikkeustilanne? Mies netto 3500, minulla netto 1700, ihan säännöllisesti. Aika helvetillistä olisi jos tuo vaatisi maksamaan puolet kaikesta. Luojan kiitos on tolkun mies joka rakastaa aidosti vaimoaan, ei vain rahojaan.

Jep, ja taas esimerkki siitä kuinka se toisen rahoilla elävä puolustaa yhteisiä rahoja. Todella yllättävää.

Ps. Yleensä puolisot on aika lailla samaa tuloryhmää, jolloin ei ole mitään ongelmaa maksaa menoja puoliksi.

Mihinköhän tämä väite perustuu? Omassa tuttavapiirissä erot palkoissa on ihan merkittäviä.

Olemme olleet 25v yhdessä ja meillä on omat rahat, ei olisi tullut mielekään puolison rahoilla elää.

Meillä on kaksi aikuista lasta jotka eivät asu kotona.

vuokra maksetaan puoliksi (asunto on minun nimissä), ja nyt kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa niin kumpikin ostaa omat ruoat.

Mies hankkii noin 100.000 euroa vuodessa (tiedän tämän kun joskus iltapäivälehdessä oli hänen nimi, jossa oli lueteltu yli tietyn tulorajan menevien nimiä)

Hänellä on kolmen vuoden välein uusi auto, kesämökki jne.

Hänen rahat on hänen ja omaisuus on hänen.

Vaikka minulla ei sattuisi olemaan laskun maksuun rahaa se on oi voi ja omaa tyhmyyttä, kun en ole osannut ennakoida.

Ulkona jos käymme syömässä kumpikin maksaa omat ruoat, mahdolliset elokuvaliput tms maksetaan itse.

koskaan en ole miehen rahoilla lokkeillut.

Käytän julkisia työ- ja kauppareissuihin.

Mies lomailee mökillään yksin, joskus keväisin käyn siivoamassa pihan.

Meillä pienipalkkaisina jää paljon enemmän rahaa säästöön nyt, kun on yhteinen taloustili ja muuten omat rahat. Suhteen alussa laitoimme kaikki tulot yhteiselle tilille ja rahaa meni kaikenlaiseen tarpeettomaan, kun se yhteinen summa pankkitilillä jotenkin sokaisi kuvittelemaan, että meillä molemmilla on se sama summa käytössämme. Sanotaan vaikka, että tilille jäi pakollisten menojen jälkeen 2000e, josta molemmat tuhlasimme omiin menoihin ja yhteiseen hyvään esim. ruokakaupassa niin, ettei säästöön jäänyt juuri mitään. Sitten kokeilimme laittaa taloustilille sen summan, mitä menee pakollisiin menoihin, loput rahat jäivät omille tileille ja kas kummaa, kumpikin lopetti turhat ostokset kuin seinään, kun sitä "ylimääräistä" rahaa olikin omalla tilillä vain 1000e, josta on kiva saada säästöön mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).

Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.

Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.

Just varasin reissun kaverien kanssa saksaan. Yhteisistä rahoista maksoin. Ei neuvoteltu. Olisiko pitänyt? Meni nyt 600 euroa.

Jos sä olet teistä ainoa joka reissaa ja käytät siihen esim 5000e yhteisiä rahoja vuodessa, meinaatko että se olisi reilua puolisollesi?

Noh, meillä kumpikin saa reissata sen mitä haluaa. Jos toinen ei käy reissussa niin minkäs sille mahtaa? Vai pitäisikö jäädä kotiin sen takia? Pointti on, että meillä kumpikin voi huoletta tehdä vuodessa 2-4 tuollaista euroopan reissua ilman, että siitä sen enempää neuvotella tarvitsee tai että se taloudessa tuntuu. Se että tekeekö noita niin on taas eri asia...

Et sitten vastannut kysymykseen. Olisiko sinusta REILUA jos vain sinä reissaisit, ei mies. Ja vain sinä käyttäisit yhteisiä rahoja esim 5000e vuodessa tähän matkailuun? Eikö yhtään kävisi oman tunnon päälle? Osaatko kuvitella tällaista teoreettista tilannetta?

Kyllä se mielestäni on reilua. Molemmilla on sama mahdollisuus pistää tuon 5000€ yhteisiä rahoja matkailuun. Jos toinen ei käytä rahaa matkailuun niin ei se siitä mitenkään epäreilua tee.

Kymppitonni löysää rahaa, josta ei tarvitse edes keskustella? Mitkäs ne teidän tulot olikaan?

Itse otin tuon 5000€ lähinnä jonkinlaisena heittona, enkä niinkään absoluuttisena summana.

Pureskellaan nyt tähän kuitenkin asiaa, kun asia näköjään jäi sinua harmittamaan:

Nettotulot yhteensä 5200€/kk

Menot:

Asuntolaina 800€/kk

Vastike 400€/kk

Ruoka ja tarvikkeet 500€/kk

Viihde ja suoratoisto 100€/kk

Puhelin, netti ja muut 100€/kk

Sähkölasku 100€/kk

Vakuutukset 1600€/vuosi (Pistetään laskennallisesti 150€/kk)

Yhteensä 2150€/kk, sanotaan vaikka 2500€/kk kun joskus tulee autoveroja, katsastuksia, lehtitilauksia ja muuta tuubaa jota en nyt tähän ole jaksanut eritellä.

Rahastoihin menee meillä 300€/henkilö ja yhteiselle säästötilille 600€/kk.

Näiden kaikkien jälkeen tilillä pitäisi olla siis 1500€/kk, jota voidaan täysin vapaasti joka kuukausi käyttää mihin ikinä halutaan. Vuositasolla meillä on siis 18 000€ + 7200€, jota voidaan käyttää vapaasti omiin menoihimme. Ollaan tosin sovittu, että pyritään olemaan koskematta säästötiliin ellei ole aivan pakko.

Meillä kumpikaan ei juurikaan vaatteita shoppaile. Miehellä rahaa enimmäkseen menee golfiin, leffalippuihin ja ulkoruokailuihin. Mulla kirjoihin, keikkoihin ja musatarvikkeisiin. Ei meillä mene lähellekkään tuota 5000€/henkilö vuodessa matkusteluun. Ei mene yhteensäkään edes sitä summaa. Varaa ja mahdollisuus kyllä olisi.

Jos meillä olisi omat rahat niin mulla ei olisi varaa harrastaa tai matkustella kuten haluan. Pakollisten menojen jälkeen jäisi kulutukseen ja säästöön yhteensä 200-300 euroa. Eli luultavasti jouduttaisiin karsimaan aika paljon asioita tai elämään huokeammalla elintasolla. Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta. Alkuaikoina rahasta oli tiukkaa ja päädyttiin yhteiseen tiliin, koska oli parempi että tiedettiin kuinka paljon meillä oli yhteensä rahaa. Myöhemmin ei olla koettu tarpeelliseksi muuttaa järjestelyä, koska kumpikaan ei ole mitään tuhlareita, jonka mielestä tilin saldon pitää näyttää 0 euroa mahdollisimman nopeasti.

Ei ihme, että yhteiset rahat houkuttavat :-DDD Minä en kehtaisi. En yksinkertaisesti kehtaisi odottaa toisen ansaitsevan rahaa minun käyttööni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

Tottakai saadaan tehdä. Miksi ei saataisi? Ihan sama, mitä tekee tai mitä ostaa, kunhan edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista. 

Otatko eron jos toinen tippuu ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle eikä rahat riitä puoliin kuluista? Tai sairastuu vakavasti? Sairauspäivärahalla ei myöskään juhlita kovin pitkään. Olisi kiva kuulla vastaajien ikä.

En ota eroa. Siinä tilanteessa minä otan isomman vastuun päivittäisistä kuluista. Kuten arvelisin puolison toimivan, jos minä sairastun tai jään työttömäksi. Mutta ei meillä silti olisi pienintäkään syytä siirtyä yhteisen tilin käyttöön.

N50++

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

Tottakai saadaan tehdä. Miksi ei saataisi? Ihan sama, mitä tekee tai mitä ostaa, kunhan edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista. 

Siksi, kun puolet YHTEISISTÄ kuluista voi olla pienempituloiselle puolisolle enemmän kuin kaikki hänen tulonsa. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun toinen opiskelee, sairastuu, jää työttömäksi tai synnyttää ja hoitaa yhteistä lasta.

Onko reilua, että toinen voisi matkustella ja ostella itselleen kaikkea kivaa, kun toisella ei jäisi itselleen rahaa edes henkilökohtaisiin hygieniatarvikkeisiin, lääkkeisiin  ja vaatteisiin, jos niitä ei sitten kustanneta yhteisistä rahoista?

Tämä on kuitenkin POIKKEUSTILANNE! Ei poikkeustilanteen, joita on todennäköisesi noin muutama vuosi koko suhteen aikana, tarvitse määrittää sitä kuinka muuna aikana rahat hoidetaan. Tämä typerä tekosyy tulee aina esiin. Tottakai rahat pitää miettiä uusiksi JOS jokin tällainen tilanne tulee eteen, mutta ei sen takia tarvitse vuosikymmeniä yhdistää tilejä. Jesús.

Mikä poikkeustilanne? Mies netto 3500, minulla netto 1700, ihan säännöllisesti. Aika helvetillistä olisi jos tuo vaatisi maksamaan puolet kaikesta. Luojan kiitos on tolkun mies joka rakastaa aidosti vaimoaan, ei vain rahojaan.

Juuri tuollaisista liitoista kumpuavat ne artikkelit ja ketjunavaukset, kuinka "Minulla ei ole varaa erota". Itselleni on tärkeää pitää sellaista elintasoa myös parisuhteessa, että voin tästä koska tahansa lähteä, jos tulee tarve. Asumiskulut tottakai nousisivat mutta vain samalle tasolle, missä ne olivat ennen kuin yhteen muutimme, ja silloinkin pärjäsin hyvin.