Lue keskustelun säännöt.
Miksi omat rahat on tärkeää parisuhteessa?
25.01.2020 |
Eikö silloin kaikki oli yhteistä, ja nyt tarkoitan isompia säästöjä, osakkeita yms. En mitään kympin kahden kahvirahaa.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä omaisuutta milli
Tavisperheissä ei ostella uusia autoja tao asuntoja noin vain, joten teidän tilanne on eri. Silloin kysytään puolisolta onko mahdollista ostaa uusi polkupyörä tai talvikengät. Minä en halua neuvotella noiden hankkimisesta puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä omaisuutta milli
Pelottaako omissa tileissä se, että toinen yhtäkkiä ottaa ja lähtee? Kirjoitit että jos toinen ostaakin asunnon ja muuttaa sinne.
Ei niissä mikään pelota. Elämä on vain vaikeampaa jos pitää olla eri rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.
Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt.
En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?
Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?
Ok. Elät jossain neuvostojälkeisessä dystopiassa. Minulla on miehen kanssa se systeemi, että jos olen kiinnostunut vaikka puutöistä, hän tukee minua ihan kympillä ja yllättää hankkimalla sirkkelit ja tarpeet. Minä taas yllätän hänet harjoittelemalla kuukausitolkulla hänen lempiruokaansa kunnes siitä tulee ihan täydellistä. Tämä on me-henkeä. Palstalla ei ole sitä vaan ihme kyräilyä. Rakkauteen perustuvassa suhteessa ei tarvitse kaikkea laskea. Egoihin perustuvassa kaikki on tilitoimistolla saman tien.
Tulisiko tämä me-henki parisuhteen pituuden mukana?
Meillä oli alussa tiukasti omat rahat. Nyt vuosien varrella se on liukunut yhteisiin rahoihin.
Eri
Tämä tulee kumppanin valinnassa. Jos valitsee hyvin, ei tällaisia ongelmia tule, koska yhteistyö tulee luonnostaan.
Mitä haluatte minun sanovan? Tälläkin palstalla on varmasti monta ihmistä, joka on valinnut kumppaninsa sen perusteella mitä nyt on juuri sillä hetkellä saatavilla. Voitte laskea heidän viestini alaklikeistä.
Aika itserakasta on päätellä alanuolista, miksi viestiä on alapeukutettu. Minä alapeukutin, mutta en siitä syystä mitä itse väitit.
No siis alapeukutit siksi että olet pönttö. Mutta se ei kiinnosta minua.
Minua kiinnostaa, miksi alat nimitellä muita keskustelijoita. Onko sinulla paha päviä vai oletko aina yhtä epäkohtelias?
Pahastutko jos joku kutsuu sinua etunimelläsi?
En tietenkään, nimellä kutsuminen ei ole nimittelyä. Minun nimeni ei tosin ole pönttö eikä Pönttö, joten sen sanan käyttäminen on epäkohteliasta.
Oleellista ei niinkään ole kohteliaisuus kuin se että oletko pönttö vai et. Nykyaikana on tapana vetäytyä kohteliaisuuden suojaan, kun oma anti on vaarassa paljastua heikoksi. En oikeastaan enää jaksaisi vastata sinulle, koska päiväni jatkuu, minulla on elämä jne. Olet ehkä korkeakoulutettu ystävä jolla on samat "kohteliaat" ystävät (jotka kyllä tarpeen tullen hylkäävät sinut saman tien), mutta ehkä elämäsi ei ole heitellyt vielä niin paljon että sen rakenteet ovat tulleet oikeasti koetelluiksi. Ei kiinnosta.
Joo, lopeta vaan kirjoittelu, sen verran tekstisi aiheuttaa myötähäpeää. Eksyit myös turhan kauas alkuperäisestä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).
Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).
Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.
Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).
Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.
Meillä hoidetaan pakolliset maksut ja säästöt palkkapäivänä (molemmilla sama palkkapäivä) ja lopun jäljelle jäävän voi käyttää kuten haluaa. Eipä meillä koskaan rahasta riitaa ole ollut. En tiedä sitten mitä kehtaamista siinä on, että tekee tarpeellisia hankintoja. Itse en kehtaisi elää erilaisilla elintasoilla. Minulla nettotulot on 3500€/kk ja vaimolla 1500-1800€/kk.
Ei meillä kummallakaan mitään varsinaista pakkoa ole saada tiliä tyhjäksi, sen toki voi tehdä niin halutessaan. Viime kuussa ostin uuden tietokoneen meille. En siihen lupaa kysynyt. Yritin kysyä mielipiteitä, mutta niitä ei herunut, koska vaimo ei näistä niin mitään tiedä. Muutama kuukausi sitten vaimo osti kitaran eikä siihen minultakaan mitään lupaa kysytty. Kai sitä voisi olla mustasukkaisempi rahoistaan, mutta en minä osaa. Se on vain rahaa eikä tarkoituksenani ole saada mahdollisimman isoa saldoa kerrytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).
Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.
Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.
Just varasin reissun kaverien kanssa saksaan. Yhteisistä rahoista maksoin. Ei neuvoteltu. Olisiko pitänyt? Meni nyt 600 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).
Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.
Meillä hoidetaan pakolliset maksut ja säästöt palkkapäivänä (molemmilla sama palkkapäivä) ja lopun jäljelle jäävän voi käyttää kuten haluaa. Eipä meillä koskaan rahasta riitaa ole ollut. En tiedä sitten mitä kehtaamista siinä on, että tekee tarpeellisia hankintoja. Itse en kehtaisi elää erilaisilla elintasoilla. Minulla nettotulot on 3500€/kk ja vaimolla 1500-1800€/kk.
Ei meillä kummallakaan mitään varsinaista pakkoa ole saada tiliä tyhjäksi, sen toki voi tehdä niin halutessaan. Viime kuussa ostin uuden tietokoneen meille. En siihen lupaa kysynyt. Yritin kysyä mielipiteitä, mutta niitä ei herunut, koska vaimo ei näistä niin mitään tiedä. Muutama kuukausi sitten vaimo osti kitaran eikä siihen minultakaan mitään lupaa kysytty. Kai sitä voisi olla mustasukkaisempi rahoistaan, mutta en minä osaa. Se on vain rahaa eikä tarkoituksenani ole saada mahdollisimman isoa saldoa kerrytettyä.
No meillä ei ole erilaiset elintasot, miehellä jää pakollisen puolikkaansa maksun jälkeen noin 2000e käyttövaraa ja mulla 3000e. Varmasti riittää molemmilla kelvolliseen elintasoon. Kumpikaan ei tarvitse toisen rahoja.
Itse kyllä yritän todellakin saada mahdollisimman ison saldon, kun tavoitteena on päästä max 10v sisään taloudellisesti riippumattomaksi palkkatöistä. Tähän mulla on omat säästösuunnitelmat, enkä halua sotkea miehen hankintoja siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).
Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.
Meillä hoidetaan pakolliset maksut ja säästöt palkkapäivänä (molemmilla sama palkkapäivä) ja lopun jäljelle jäävän voi käyttää kuten haluaa. Eipä meillä koskaan rahasta riitaa ole ollut. En tiedä sitten mitä kehtaamista siinä on, että tekee tarpeellisia hankintoja. Itse en kehtaisi elää erilaisilla elintasoilla. Minulla nettotulot on 3500€/kk ja vaimolla 1500-1800€/kk.
Ei meillä kummallakaan mitään varsinaista pakkoa ole saada tiliä tyhjäksi, sen toki voi tehdä niin halutessaan. Viime kuussa ostin uuden tietokoneen meille. En siihen lupaa kysynyt. Yritin kysyä mielipiteitä, mutta niitä ei herunut, koska vaimo ei näistä niin mitään tiedä. Muutama kuukausi sitten vaimo osti kitaran eikä siihen minultakaan mitään lupaa kysytty. Kai sitä voisi olla mustasukkaisempi rahoistaan, mutta en minä osaa. Se on vain rahaa eikä tarkoituksenani ole saada mahdollisimman isoa saldoa kerrytettyä.
Minun ja miehen yhteenlasketut nettotulot on saman verran mitä sinulla yksinään. Jos meillä olisi yhteiset rahat, neuvoteltavaa riittäisi. Kun ei ole, kumpikin voi käyttää rahaansa miten lystää pakollisten menojen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).
Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.
Meillä hoidetaan pakolliset maksut ja säästöt palkkapäivänä (molemmilla sama palkkapäivä) ja lopun jäljelle jäävän voi käyttää kuten haluaa. Eipä meillä koskaan rahasta riitaa ole ollut. En tiedä sitten mitä kehtaamista siinä on, että tekee tarpeellisia hankintoja. Itse en kehtaisi elää erilaisilla elintasoilla. Minulla nettotulot on 3500€/kk ja vaimolla 1500-1800€/kk.
Ei meillä kummallakaan mitään varsinaista pakkoa ole saada tiliä tyhjäksi, sen toki voi tehdä niin halutessaan. Viime kuussa ostin uuden tietokoneen meille. En siihen lupaa kysynyt. Yritin kysyä mielipiteitä, mutta niitä ei herunut, koska vaimo ei näistä niin mitään tiedä. Muutama kuukausi sitten vaimo osti kitaran eikä siihen minultakaan mitään lupaa kysytty. Kai sitä voisi olla mustasukkaisempi rahoistaan, mutta en minä osaa. Se on vain rahaa eikä tarkoituksenani ole saada mahdollisimman isoa saldoa kerrytettyä.
No meillä ei ole erilaiset elintasot, miehellä jää pakollisen puolikkaansa maksun jälkeen noin 2000e käyttövaraa ja mulla 3000e. Varmasti riittää molemmilla kelvolliseen elintasoon. Kumpikaan ei tarvitse toisen rahoja.
Itse kyllä yritän todellakin saada mahdollisimman ison saldon, kun tavoitteena on päästä max 10v sisään taloudellisesti riippumattomaksi palkkatöistä. Tähän mulla on omat säästösuunnitelmat, enkä halua sotkea miehen hankintoja siihen.
Meillä on lähtökohtaisesti täysin erilainen suhtautuminen rahaan, joten meidän suhteessa luultavasti omat rahat olisi pakollisia. Itseä ei taloudellinen riippumattomuus kiinnosta. Oravanpyörä on mielestäni mukava paikka. Toisaalta teillä on aivan erilaiset liksatkin kuin meillä. Teille jää pakollisten menojen jälkeen suunnilleen saman verran kuin meillä on nettotulot yhteensä. Meidän tilanteeseen yhteinen talous toimii erinomaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten muilla on, mutta meillä kaikki rahat ovat yhteisiä, ja yhdessä päätetään säästämistavoitteista ja isoimmista rahankäytöistä (asunnon ostot, autojen ostot, kodinkoneet, huonekaluhankinnat, matkat). Arkiset ostokset ym. voi ihan vapaasti itse päättää, kuten ruokien ostot, ulkona syömiset, vaatteiden ostot ym. tarpeelliset ostot. Ei ole tarvinnut rahoista tai rahankäytöstä koskaan tapella. Aviopari, naimisissa, kaikki yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.
Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.
Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä
omaisuutta milli
Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?
Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).
Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.
Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.
Just varasin reissun kaverien kanssa saksaan. Yhteisistä rahoista maksoin. Ei neuvoteltu. Olisiko pitänyt? Meni nyt 600 euroa.
Jos sä olet teistä ainoa joka reissaa ja käytät siihen esim 5000e yhteisiä rahoja vuodessa, meinaatko että se olisi reilua puolisollesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öööö no koska minun rahani ovat minun rahani. Pitäisikö minun lahjoittaa puolet talostakin miekkoselle X'DDDDDD
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Minulla on se ikävä tilanne, että me rakastetaan toisiamme. Eli olemme tiimi ja molempi osapuoli aina tekee sen mitä tilanteessa tarvitaan. Ei olla tukkanuottaisilla kuiteista tai yhtään mistään, koska on niin kivaa olla yhdessä. Takana 8 vuotta, jos joku ilkeä haluaa tästä huomauttaa.
Odotapa kun teillä on takana 20 vuotta.
Vaikuttaa siltä, että ketjuun vastanneilla on erilaisia käsityksiä, mitä tarkoittaa "yhteiset rahat". Mulle "yhteiset rahat" tarkoittaa, että kaikki (ei siis pelkästään ansiotulot) tulot ovat yhteisiä ja myös rahojen käytöstä päätetään yhdessä. Ihan sama, onko kaikki rahat samalla tilillä vai molemmilla omat tilit tai vaikka viisi eri tiliä. Osalle vastaajista "yhteiset rahat" näyttää tarkoittavan samaa kuin mullekin.
Joillekin taas "yhteiset rahat" tarkoittaa vain yhteistä pankkitiliä eli kumpikin voi käyttää tilillä olevia rahoja ihan kuten itse haluaa. Ehkä korkeintaan kysyy puolison mielipidettä, minkä värisen ostaisi tai minkä merkkisen, mutta hankinnan hinnasta ei tarvitse kysyä toisen mielipidettä lainkaan. Nämä ovat melko varmasti ihmisiä, joilla raha riittää aina kaikkeen eikä mihinkään esim tarvitse säästää etukäteen. Joillekin taas "yhteiset rahat" tuntuu tarkoittavan rahoja, joilla kustannetaan yhteinen ja lasten elämä. Lopuilla rahoillaan kumpikin voi tehdä mitä huvittaa, lahjoittaa vaikka eläinsuojeluyhdistykselle.
Ei parisuhde tarkoita sitä että "hei,nyt eletään toisen rahoilla" molemmilla omat menot ja omat rahat. Asia erikseen kun asutaan yhdessä niin laskut yms. Laitetaan puoliks. Järki käteen
Mulle ei ole omat rahat yhtään tärkeää. Riittää että sitä on. Ainakin että saan sitä riittävästi mieheltä.
Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?