Miksi omat rahat on tärkeää parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).

Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.

Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.

Just varasin reissun kaverien kanssa saksaan. Yhteisistä rahoista maksoin. Ei neuvoteltu. Olisiko pitänyt? Meni nyt 600 euroa.

Jos sä olet teistä ainoa joka reissaa ja käytät siihen esim 5000e yhteisiä rahoja vuodessa, meinaatko että se olisi reilua puolisollesi?

Noh, meillä kumpikin saa reissata sen mitä haluaa. Jos toinen ei käy reissussa niin minkäs sille mahtaa? Vai pitäisikö jäädä kotiin sen takia? Pointti on, että meillä kumpikin voi huoletta tehdä vuodessa 2-4 tuollaista euroopan reissua ilman, että siitä sen enempää neuvotella tarvitsee tai että se taloudessa tuntuu. Se että tekeekö noita niin on taas eri asia...

Et sitten vastannut kysymykseen. Olisiko sinusta REILUA jos vain sinä reissaisit, ei mies. Ja vain sinä käyttäisit yhteisiä rahoja esim 5000e vuodessa tähän matkailuun? Eikö yhtään kävisi oman tunnon päälle? Osaatko kuvitella tällaista teoreettista tilannetta?

Kyllä se mielestäni on reilua. Molemmilla on sama mahdollisuus pistää tuon 5000€ yhteisiä rahoja matkailuun. Jos toinen ei käytä rahaa matkailuun niin ei se siitä mitenkään epäreilua tee.

Kymppitonni löysää rahaa, josta ei tarvitse edes keskustella? Mitkäs ne teidän tulot olikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Minä ostin sijoitusasunnon kertomatta etukäteen miehelle. Hän tuli katsomaan asuntoa, kun olin jo tehnyt kaupat.

Hän oli silloin ulkomailla komennuksella. Eri tilit mahdollisti tehdä omat päätökset.

Ostin sijoitusasunnon mihin käytin yhteiset rahat, mainitsin siitä kyllä miehelle. Hänelle ok, ei tarvinnut juosta näytöissä. Kaupat tein valtakirjalla kun mies oli työmatkalla.

Mitä sitten? Ei se yksi allekirjoitus ole mun miehelle mikään ongelma😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Minä ostin sijoitusasunnon kertomatta etukäteen miehelle. Hän tuli katsomaan asuntoa, kun olin jo tehnyt kaupat.

Hän oli silloin ulkomailla komennuksella. Eri tilit mahdollisti tehdä omat päätökset.

Ostin sijoitusasunnon mihin käytin yhteiset rahat, mainitsin siitä kyllä miehelle. Hänelle ok, ei tarvinnut juosta näytöissä. Kaupat tein valtakirjalla kun mies oli työmatkalla.

Mitä sitten? Ei se yksi allekirjoitus ole mun miehelle mikään ongelma😂

No en minä ainakaan halua, että ukko ostaa asunnon minun tietämättäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Minun edellinen turha ostokseni oli 300 euron kengät. arvaa huviksesi, olisinko voinut ostaa niitä miehen mielipidettä kysymättä, jos olisi pitänyt maksaa yhteisistä rahoista? Miehen edellinen isompi turha ostos oli melkein tonnin kitara, minä taas en olisi tykännyt jos yhteiseltä tililtä olisi noin vaan lähtenyt sellainen summa. Mielestäni on ehdottomasti selkeämpää, että kumpikin maksaa omat huvitukset ja harrastukset omistaan.

No kieltämättä mulle ei tulis mieleenkään ostaa 300€ kenkiä vaikka olisi kymppitonneja ”omaa” rahaa mutta ei mun mies siitä säikähtäisi:) Tonnin kitara on samaa luokkaa kuin mun parin viikon reissu kaverin kanssa, toin silloinkin mies maksoi mun lennot pisteillään:) Just tänään kysyi miksi en lähtenyt tänätalvena vaikka mulla oli 3 vkoa lomaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

Totta kai mies saa irtisanoutua, kunhan vain maksaa jatkossakin puolet yhteisistä kuluista. Jos mies tekee kaikki kotityöt, niin silloin voin maksaa isomman osan menoista. Omia rahojaan mies saa käyttää lähes miten haluaa, mutta seksinuken ostaminen tai ryyppyporukan kestitseminen meidän kotona on ehdoton ei. Näissäkään ei ei liity rahaan millään tavalla.

Jos ja kun pian irtisanoudun, saan karenssia kolme kk ja sen jälkeen noin tonnin brutto ansiosidonnaisen. Mies lähinnä kannustaa että ota jo loparit. En ole koskaan maksanut oikeastaan mistään paitsi ruokakaupassa, mutta mies on ihana kun ymmärtää kuinka tukalassa tilanteessa olen työelämässä ja on valmis jeesimään vaikka jäisin tilapäisesti tulottomaksi. Mielestäni rakkaus punnitaan tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Minä ostin sijoitusasunnon kertomatta etukäteen miehelle. Hän tuli katsomaan asuntoa, kun olin jo tehnyt kaupat.

Hän oli silloin ulkomailla komennuksella. Eri tilit mahdollisti tehdä omat päätökset.

Ostin sijoitusasunnon mihin käytin yhteiset rahat, mainitsin siitä kyllä miehelle. Hänelle ok, ei tarvinnut juosta näytöissä. Kaupat tein valtakirjalla kun mies oli työmatkalla.

Mitä sitten? Ei se yksi allekirjoitus ole mun miehelle mikään ongelma😂

No en minä ainakaan halua, että ukko ostaa asunnon minun tietämättäni.

Olis ihan kiva tilanne yhteisten rahojen taloudessa: toinen suunnittelee maailmanympärimatkaa 20v häälahjaksi ja toinen ostaa pläjäyttää samoilla rahoilla samaan tarkoitukseen kesämökin. Siis pistää sieltä yhteiseltä tililtä sileäksi summan jonka keräämiseen menee vuosikymmen :)

Mä olen ostanut 2 ylimääräistä asuntoa itselleni, omilla rahoillani. Molemmista hankinnoista mies tiesi ja kertoi mielipiteensä, ei halunnut ottaa osaa, joten päätökset on yksin minun. Toista mies käyttää kuin omaansa ja osallistuu juokseviin kuluihin. Toinen on vuokrattu eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

Totta kai mies saa irtisanoutua, kunhan vain maksaa jatkossakin puolet yhteisistä kuluista. Jos mies tekee kaikki kotityöt, niin silloin voin maksaa isomman osan menoista. Omia rahojaan mies saa käyttää lähes miten haluaa, mutta seksinuken ostaminen tai ryyppyporukan kestitseminen meidän kotona on ehdoton ei. Näissäkään ei ei liity rahaan millään tavalla.

Jos ja kun pian irtisanoudun, saan karenssia kolme kk ja sen jälkeen noin tonnin brutto ansiosidonnaisen. Mies lähinnä kannustaa että ota jo loparit. En ole koskaan maksanut oikeastaan mistään paitsi ruokakaupassa, mutta mies on ihana kun ymmärtää kuinka tukalassa tilanteessa olen työelämässä ja on valmis jeesimään vaikka jäisin tilapäisesti tulottomaksi. Mielestäni rakkaus punnitaan tässä.

Meidän huushollissa tonnin bruttotuloista maksaa helposti oman osansa ja siitä jää vielä vähän omiin menoihinkin. Omista menoista irtisanoutuva joutuisi kyllä tinkimään, mutta sekin onnistuu laittamalla asiat tärkeysjärjestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Minä ostin sijoitusasunnon kertomatta etukäteen miehelle. Hän tuli katsomaan asuntoa, kun olin jo tehnyt kaupat.

Hän oli silloin ulkomailla komennuksella. Eri tilit mahdollisti tehdä omat päätökset.

Ostin sijoitusasunnon mihin käytin yhteiset rahat, mainitsin siitä kyllä miehelle. Hänelle ok, ei tarvinnut juosta näytöissä. Kaupat tein valtakirjalla kun mies oli työmatkalla.

Mitä sitten? Ei se yksi allekirjoitus ole mun miehelle mikään ongelma😂

No en minä ainakaan halua, että ukko ostaa asunnon minun tietämättäni.

Olis ihan kiva tilanne yhteisten rahojen taloudessa: toinen suunnittelee maailmanympärimatkaa 20v häälahjaksi ja toinen ostaa pläjäyttää samoilla rahoilla samaan tarkoitukseen kesämökin. Siis pistää sieltä yhteiseltä tililtä sileäksi summan jonka keräämiseen menee vuosikymmen :)

Mä olen ostanut 2 ylimääräistä asuntoa itselleni, omilla rahoillani. Molemmista hankinnoista mies tiesi ja kertoi mielipiteensä, ei halunnut ottaa osaa, joten päätökset on yksin minun. Toista mies käyttää kuin omaansa ja osallistuu juokseviin kuluihin. Toinen on vuokrattu eteenpäin.

Tämän ketjun yhteisten rahojen ihmisillä riittää rahaa sekä maailmanympärimatkaan ja kesämökkiin. Kyllähän se onnistuu, kun omaisuuttakin on miljoonia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

Totta kai mies saa irtisanoutua, kunhan vain maksaa jatkossakin puolet yhteisistä kuluista. Jos mies tekee kaikki kotityöt, niin silloin voin maksaa isomman osan menoista. Omia rahojaan mies saa käyttää lähes miten haluaa, mutta seksinuken ostaminen tai ryyppyporukan kestitseminen meidän kotona on ehdoton ei. Näissäkään ei ei liity rahaan millään tavalla.

Jos ja kun pian irtisanoudun, saan karenssia kolme kk ja sen jälkeen noin tonnin brutto ansiosidonnaisen. Mies lähinnä kannustaa että ota jo loparit. En ole koskaan maksanut oikeastaan mistään paitsi ruokakaupassa, mutta mies on ihana kun ymmärtää kuinka tukalassa tilanteessa olen työelämässä ja on valmis jeesimään vaikka jäisin tilapäisesti tulottomaksi. Mielestäni rakkaus punnitaan tässä.

Meidän huushollissa tonnin bruttotuloista maksaa helposti oman osansa ja siitä jää vielä vähän omiin menoihinkin. Omista menoista irtisanoutuva joutuisi kyllä tinkimään, mutta sekin onnistuu laittamalla asiat tärkeysjärjestykseen.

Meidän taloudessa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Minä ostin sijoitusasunnon kertomatta etukäteen miehelle. Hän tuli katsomaan asuntoa, kun olin jo tehnyt kaupat.

Hän oli silloin ulkomailla komennuksella. Eri tilit mahdollisti tehdä omat päätökset.

Ostin sijoitusasunnon mihin käytin yhteiset rahat, mainitsin siitä kyllä miehelle. Hänelle ok, ei tarvinnut juosta näytöissä. Kaupat tein valtakirjalla kun mies oli työmatkalla.

Mitä sitten? Ei se yksi allekirjoitus ole mun miehelle mikään ongelma😂

No en minä ainakaan halua, että ukko ostaa asunnon minun tietämättäni.

Olihan tuo tietoinen, asiasta oli puhuttu aiemminkin ja kun sopiva tilaisuus tuli sanoin että nyt teen sen. Ei miehellä ollut mitään sitä vastaan että laitan rahat poikimaan, samoin hoidan kummankin rahastosäästöt. Miehelle riittää että omaisuus karttuu ja rahaa kertyy eläkevuosia varten. Hän pääsee kovin helpolla kun minä hoidan kaikki raha-asiat. Hänelle riittää että yhteisellä tilillä on tarpeeksi käyttörahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Minä ostin sijoitusasunnon kertomatta etukäteen miehelle. Hän tuli katsomaan asuntoa, kun olin jo tehnyt kaupat.

Hän oli silloin ulkomailla komennuksella. Eri tilit mahdollisti tehdä omat päätökset.

Ostin sijoitusasunnon mihin käytin yhteiset rahat, mainitsin siitä kyllä miehelle. Hänelle ok, ei tarvinnut juosta näytöissä. Kaupat tein valtakirjalla kun mies oli työmatkalla.

Mitä sitten? Ei se yksi allekirjoitus ole mun miehelle mikään ongelma😂

No en minä ainakaan halua, että ukko ostaa asunnon minun tietämättäni.

Olis ihan kiva tilanne yhteisten rahojen taloudessa: toinen suunnittelee maailmanympärimatkaa 20v häälahjaksi ja toinen ostaa pläjäyttää samoilla rahoilla samaan tarkoitukseen kesämökin. Siis pistää sieltä yhteiseltä tililtä sileäksi summan jonka keräämiseen menee vuosikymmen :)

Mä olen ostanut 2 ylimääräistä asuntoa itselleni, omilla rahoillani. Molemmista hankinnoista mies tiesi ja kertoi mielipiteensä, ei halunnut ottaa osaa, joten päätökset on yksin minun. Toista mies käyttää kuin omaansa ja osallistuu juokseviin kuluihin. Toinen on vuokrattu eteenpäin.

Isommista ostoksista tietty keskustellaan ja mieheni tiesi asunnosta. Mökkiä ei kumpikaan halunnut ja matkoihin kertyy rahaa muuten joten tämä asunto oli nyt ajankohtainen.

Omat rahat on aina omat, ei mitään yhteisiä. Siihen ei parisuhteen tila vaikuta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Minä en kehtaisi ostaa itselleni tietokonetta rahoilla, jotka puolisoni on osaksi ansainnut. En yksinkertaisesti kehtaisi. Minun maailmankatsomuksessani hänellä on oikeus käyttää itse ansaitsemansa rajat siten kuin HÄN haluaa (edellyttäen, että hän huolehtii oman puolikkaansa yhteiselle taloustilille).

Olen käynyt tämän saman keskustelun ennenkin eikä mielipiteeni ole muuttunut millään tavalla eikä muutu jatkossakaan, joten siirryn lauantai-illan viettoon ihan muissa merkeissä.

Juuri näin, minäkään en yksinkertaisesti ilkeäisi ostaa 40e puuteria 10e version sisään, jos se menisi miehen rahoista. Enkä olisi voinut olla hiljaa jos mies olisi ostanut 2500euron läppärinsä yhteisillä rahoilla, kun minusta tonnilla saisi ihan hyvän. Enkä jaksaisi joka ikinen kuukausi neuvotella että kuinka paljon laitetaan tässä kuussa säästöön tai kehtaanko pistää taas 500e viikonloppureissuun kun puoliso jää kotiin. Olisi vaan todella hankalaa ja varmasti aiheuttaisi riitoja, kun ei voisi käyttää rahaa tuosta noin vaan kuten on tottunut.

Just varasin reissun kaverien kanssa saksaan. Yhteisistä rahoista maksoin. Ei neuvoteltu. Olisiko pitänyt? Meni nyt 600 euroa.

Jos sä olet teistä ainoa joka reissaa ja käytät siihen esim 5000e yhteisiä rahoja vuodessa, meinaatko että se olisi reilua puolisollesi?

Noh, meillä kumpikin saa reissata sen mitä haluaa. Jos toinen ei käy reissussa niin minkäs sille mahtaa? Vai pitäisikö jäädä kotiin sen takia? Pointti on, että meillä kumpikin voi huoletta tehdä vuodessa 2-4 tuollaista euroopan reissua ilman, että siitä sen enempää neuvotella tarvitsee tai että se taloudessa tuntuu. Se että tekeekö noita niin on taas eri asia...

Et sitten vastannut kysymykseen. Olisiko sinusta REILUA jos vain sinä reissaisit, ei mies. Ja vain sinä käyttäisit yhteisiä rahoja esim 5000e vuodessa tähän matkailuun? Eikö yhtään kävisi oman tunnon päälle? Osaatko kuvitella tällaista teoreettista tilannetta?

Kyllä se mielestäni on reilua. Molemmilla on sama mahdollisuus pistää tuon 5000€ yhteisiä rahoja matkailuun. Jos toinen ei käytä rahaa matkailuun niin ei se siitä mitenkään epäreilua tee.

Kymppitonni löysää rahaa, josta ei tarvitse edes keskustella? Mitkäs ne teidän tulot olikaan?

Itse otin tuon 5000€ lähinnä jonkinlaisena heittona, enkä niinkään absoluuttisena summana.

Pureskellaan nyt tähän kuitenkin asiaa, kun asia näköjään jäi sinua harmittamaan:

Nettotulot yhteensä 5200€/kk

Menot:

Asuntolaina 800€/kk

Vastike 400€/kk

Ruoka ja tarvikkeet 500€/kk

Viihde ja suoratoisto 100€/kk

Puhelin, netti ja muut 100€/kk

Sähkölasku 100€/kk

Vakuutukset 1600€/vuosi (Pistetään laskennallisesti 150€/kk)

Yhteensä 2150€/kk, sanotaan vaikka 2500€/kk kun joskus tulee autoveroja, katsastuksia, lehtitilauksia ja muuta tuubaa jota en nyt tähän ole jaksanut eritellä.

Rahastoihin menee meillä 300€/henkilö ja yhteiselle säästötilille 600€/kk.

Näiden kaikkien jälkeen tilillä pitäisi olla siis 1500€/kk, jota voidaan täysin vapaasti joka kuukausi käyttää mihin ikinä halutaan. Vuositasolla meillä on siis 18 000€ + 7200€, jota voidaan käyttää vapaasti omiin menoihimme. Ollaan tosin sovittu, että pyritään olemaan koskematta säästötiliin ellei ole aivan pakko.

Meillä kumpikaan ei juurikaan vaatteita shoppaile. Miehellä rahaa enimmäkseen menee golfiin, leffalippuihin ja ulkoruokailuihin. Mulla kirjoihin, keikkoihin ja musatarvikkeisiin. Ei meillä mene lähellekkään tuota 5000€/henkilö vuodessa matkusteluun. Ei mene yhteensäkään edes sitä summaa. Varaa ja mahdollisuus kyllä olisi.

Jos meillä olisi omat rahat niin mulla ei olisi varaa harrastaa tai matkustella kuten haluan. Pakollisten menojen jälkeen jäisi kulutukseen ja säästöön yhteensä 200-300 euroa. Eli luultavasti jouduttaisiin karsimaan aika paljon asioita tai elämään huokeammalla elintasolla. Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta. Alkuaikoina rahasta oli tiukkaa ja päädyttiin yhteiseen tiliin, koska oli parempi että tiedettiin kuinka paljon meillä oli yhteensä rahaa. Myöhemmin ei olla koettu tarpeelliseksi muuttaa järjestelyä, koska kumpikaan ei ole mitään tuhlareita, jonka mielestä tilin saldon pitää näyttää 0 euroa mahdollisimman nopeasti.

Miehen ei tarvitse tietää kuinka paljon minun vaatteet on maksaneet. Minun taas ei tarvitse enkä halua tietää kuinka paljon mies tuhlaa harrastusvälineisiinsä. Järkytettäisiin vaan toisiamme ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

Tottakai saadaan tehdä. Miksi ei saataisi? Ihan sama, mitä tekee tai mitä ostaa, kunhan edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista. 

Kunhan olisi edes ne kahvirahat omia! Jos toinen vaikka kuolee, katoaa, karkaa taikka juo tai pelaa kaikki rahat joihin pääsee käsiksi eli ne yhteiset, niin mitäs toinen sitten tekee?

Yhteiset rahat tarkoittaisi nimenomaan sitä, että kumpikin sekä vastaa että tietää perheen raha-asiat. Toinen tärkeä seikka on se, että kaikkien perheenjäsenten elintaso on sama. Siitä tulee ongelmia, jos toinen käyttää rahoja kuin sinkku konsanaan ja toinen joutuu tinkimään jopa välttämistä menoista. Se on sivuseikka, kumpi tienaa enemmän.

Yksi yhteisten rahojen ongelma on se, että vain toinen huolehtii kaikista raha-asioista eikä toinen tiedä edes omia varojaan. Sitten toinen on huutavassa hukassa, jos perheen taloudenhoitaja ei jostakin syystä olekaan hoitamassa hommiaan, vaikka ei olisikaan käyttänyt rahoja millään tavalla väärin. Esimerkiksi eläkeläispariskunnasta dementoituu ensin se, joka on aina huolehtinut laskujen maksuista ja kaikista raha-asioista. Silloin joutuvat molemmat ulkopuoliseen edunvalvontaan, kun päinvastaisessa tapauksessa kaikki voisi jatkua ennallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Minä ostin sijoitusasunnon kertomatta etukäteen miehelle. Hän tuli katsomaan asuntoa, kun olin jo tehnyt kaupat.

Hän oli silloin ulkomailla komennuksella. Eri tilit mahdollisti tehdä omat päätökset.

Ostin sijoitusasunnon mihin käytin yhteiset rahat, mainitsin siitä kyllä miehelle. Hänelle ok, ei tarvinnut juosta näytöissä. Kaupat tein valtakirjalla kun mies oli työmatkalla.

Mitä sitten? Ei se yksi allekirjoitus ole mun miehelle mikään ongelma😂

No en minä ainakaan halua, että ukko ostaa asunnon minun tietämättäni.

Olis ihan kiva tilanne yhteisten rahojen taloudessa: toinen suunnittelee maailmanympärimatkaa 20v häälahjaksi ja toinen ostaa pläjäyttää samoilla rahoilla samaan tarkoitukseen kesämökin. Siis pistää sieltä yhteiseltä tililtä sileäksi summan jonka keräämiseen menee vuosikymmen :)

Mä olen ostanut 2 ylimääräistä asuntoa itselleni, omilla rahoillani. Molemmista hankinnoista mies tiesi ja kertoi mielipiteensä, ei halunnut ottaa osaa, joten päätökset on yksin minun. Toista mies käyttää kuin omaansa ja osallistuu juokseviin kuluihin. Toinen on vuokrattu eteenpäin.

Kyllä meillä lähtökohtaisesti pitäisi keskustella maailmanympärimatkasta ja kesämökistä oli rahat yhteisiä tai ei. Mökki tuppaa viemään melko paljon aikaa (kunnostukset, pihatyöt jne), joten vaikka omilla rahoilla toisella siihen varaa olisikin niin se mökkiin käytetty aika olisi pois parisuhteelta. Tai jos molemmat osallistuisisivat siihen niin pitäisi sopia missä määrin. Maailmanympärimatkassa on sama ongelma, vie aikaa melko paljon. Lisäksi omasta mielestä se olisi todella huono ja epämieluinen lahja itselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

Tottakai saadaan tehdä. Miksi ei saataisi? Ihan sama, mitä tekee tai mitä ostaa, kunhan edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista. 

Otatko eron jos toinen tippuu ansiosidonnaiselta peruspäivärahalle eikä rahat riitä puoliin kuluista? Tai sairastuu vakavasti? Sairauspäivärahalla ei myöskään juhlita kovin pitkään. Olisi kiva kuulla vastaajien ikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Minä ostin sijoitusasunnon kertomatta etukäteen miehelle. Hän tuli katsomaan asuntoa, kun olin jo tehnyt kaupat.

Hän oli silloin ulkomailla komennuksella. Eri tilit mahdollisti tehdä omat päätökset.

Ostin sijoitusasunnon mihin käytin yhteiset rahat, mainitsin siitä kyllä miehelle. Hänelle ok, ei tarvinnut juosta näytöissä. Kaupat tein valtakirjalla kun mies oli työmatkalla.

Mitä sitten? Ei se yksi allekirjoitus ole mun miehelle mikään ongelma😂

No en minä ainakaan halua, että ukko ostaa asunnon minun tietämättäni.

Olis ihan kiva tilanne yhteisten rahojen taloudessa: toinen suunnittelee maailmanympärimatkaa 20v häälahjaksi ja toinen ostaa pläjäyttää samoilla rahoilla samaan tarkoitukseen kesämökin. Siis pistää sieltä yhteiseltä tililtä sileäksi summan jonka keräämiseen menee vuosikymmen :)

Mä olen ostanut 2 ylimääräistä asuntoa itselleni, omilla rahoillani. Molemmista hankinnoista mies tiesi ja kertoi mielipiteensä, ei halunnut ottaa osaa, joten päätökset on yksin minun. Toista mies käyttää kuin omaansa ja osallistuu juokseviin kuluihin. Toinen on vuokrattu eteenpäin.

Tämän ketjun yhteisten rahojen ihmisillä riittää rahaa sekä maailmanympärimatkaan ja kesämökkiin. Kyllähän se onnistuu, kun omaisuuttakin on miljoonia.

Eihän riitä, toisen suunnitelma jäi toteutumatta kun toinen räjäytti pajatson. Luepa uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi rahojen pitäisi mennä yhteen siksi, että minä ja puolisoni menimme rakkaudesta yhteen. Jos meillä olisi yhteinen tili, minun pitäisi kysyä puolisoltani onko ok, että käytän muutaman satasen ulkomaanreissuun. Hänen pitäisi kysyä minulta, onko ok, jos hän vaihtaa moottoripyörän uudempaan Minä joutuisin jälleen kysymään lupaa auton vaihtoon jne.

Sen selkeämpää systeemiä ei ole olemassakaan kuin yhteinen taloustili, jolle molemmat tallettavat saman summan ja jolta sitten maksetaan yhteiset pakolliset menot. Muu raha on omaa eikä sen käyttöön tarvitse koskaan kysyä lupaa.

Minä kun ajattelen, että parisuhteessa puhutaan muutenkin asioista paljon. Tuntuu oudolle, että joku ostaisi auton puhumatta siitä edes puolisonsa kanssa. Jos on eri rahat, puhutteko edes sitä, jos ostat uuden asunnon? Entä jos muutat sinne? Meillä on totuttu kertomaan jopa miten päivä on mennyt tai jos on nähnyt jotain erityisempää unta. Puhuminen ja jakaminen on meille osa parisuhdetta. T: yhteistä

omaisuutta milli

Tottakai me puhutaan. Mutta en tarvitse lupaa omiin hankintoihini. Siinä kohtaa kun auton hankinta tulee keväällä ajankohtaiseksi, otan puolisoni mukaan sitä valitsemaan, koska hän on kiinnostuneempi autoista kuin minä ja siksi osaa kiinnittää huomiota olennaisiin asioihin. Mutta minä teen lopullisen valinnan ja vaikka päättäisin ostaa auton siksi, että se on vaaleanpunainen ja söpö, niin minulla on lupa tehdä se (ja maksaa itse oppirahat). Samaten hän haluaa kuulla minun mielipiteeni ennen kuin vaihtaa moottoripyöräänsä.

Nyt en vaan ymmärrä. Meillä on yhteiset rahat. Jos haluan vaikka tietokoneen, toimimme juuri kuvaamallasi tavalla. Miten siihen liittyy se kenen rahoilla ostos tehdään?

Teillä on vissiin sitten aina yhteinen pankkitili niin pullollaan rahaa, että kumpikin voi ostaa mitä mieleen juolahtaa. Jos miehesi haluaa jonkun 30 000 € maksavan jutun, sulle se on ihan fine, koska tilille jää edelleen rahaa kaikkeen siihen, mitä sinä haluat. 

Sanotaan vaikka niin, että alle tonnin jutut eivät oikeastaan edes kiinnosta, jos ne on muuten järkeviä.

Entä jos ei ole järkeviä? Tai on vaan toisen mielestä kärkeviä, mutta ei toisen?

Samalla tavallahan näistä keskustellaan kuten vaikka, jos toinen haluaisi irtisanoutua töistään tyhjän päälle tai haluaisi ostaa kolmentonnin seksinuken. Saatteko te oman rahan ihmiset tehdä yksinänne tällaisia ratkaisuja?

Tottakai saadaan tehdä. Miksi ei saataisi? Ihan sama, mitä tekee tai mitä ostaa, kunhan edelleen maksaa puolet yhteisistä kuluista. 

Siksi, kun puolet YHTEISISTÄ kuluista voi olla pienempituloiselle puolisolle enemmän kuin kaikki hänen tulonsa. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun toinen opiskelee, sairastuu, jää työttömäksi tai synnyttää ja hoitaa yhteistä lasta.

Onko reilua, että toinen voisi matkustella ja ostella itselleen kaikkea kivaa, kun toisella ei jäisi itselleen rahaa edes henkilökohtaisiin hygieniatarvikkeisiin, lääkkeisiin  ja vaatteisiin, jos niitä ei sitten kustanneta yhteisistä rahoista?