Narsistien "huvittavimmat" tempaukset
Meillä eksä kantoi pesukoneen pihalle lumisateeseen,kun sitä ketutti etten idiootti ollut sitä tyhjentänyt. Päätti ettei tarvita pesukonetta sitten laikaan.
Jälkeenpäin naurattaa,että voi ihminen olla niin pimeä.
Kommentit (1968)
Asuimme maalla, tosi syrjässä. Oli jo ilta, kello oli jotain 20, tai ylikin. Miehellä soi puhelin, ja hän kuului antavan jollekin ajo-ohjeita. Kysyin, onko joku tulossa meille. Joo, hänen serkku tulee ohiajaessa käymään.
Tein siinä juuri voileipää itselleni, en ollut oikein syönyt koko päivänä, lapsille toki tein ruuan päivällä. Kaapitkin oli jo aika tyhjät, ja kauppaan oli 35 kilometriä matkaa; asuttiin siis todella syrjässä.
Pihaan ajoi aito, josta nousi minulle tuntematon nainen kahden lapsen kanssa. Tuomisinaan heillä oli sipsipussi, jonka nostin kaappiin. Vähän ihmettelin tuomisia, mutta ajattelin, että ottivat vain jotain.
Nainen oli jotenkin töykeä ja ärsyyntynyt. Ihmetteli miksei meillä ole ruokaa, kun he vartavasten kylää tulivat. Olin ihmeissäni, itsehän te ohikulkumatkalla tulitte. Ei mulla nyt ole oikein mitään tarjota, kun en ole kaupassa käynyt, kun en osannut varautua.
Tilanne oli todella kummallinen.
Nainen alkoi haukkimaan ja sättimään minua, kuinka heidät oli kutsuttu syömään, ja he ovat nälkäisiä. Heille luvattiin, että täällä on ruoka odottamassa, ja minulla ei ole mitään .
Mies oli tapojensa mukaan ulkona, ei tullut edes vieraitaan tervehtimään.
Minulle ei vieläkään ollut selvinnyt, kuka tämä vihainen nainen edes oli.
En siinä hämnennyksissäni tarjonnut mitään, toki pahoitin mielenikin haukuista, enhän ymmärtänyt yhtään, miksi ohikulkumatkalla oleva yllätysvieras oli niin kiukkuinen.
Ajankohtakin oli tosi myöhäinen pikkulapsiperheessä. Mies oli edelleen missä lie, ei tullut vieraansa kanssa juttelemaan.
Nainen siitä sitten kiukustuneena lähti. Ilmoitti nälkäisille lapsilleen, että koittakaa jaksaa, ajetaan tuonna lähikaupungin mäkkärkin, 100km päähän, kun täällä ei sitä luvattua ruokaa ollut!
Koitin edelleen selittää, että kun en tiennyt tulostanne. Mutta ei tämä nainen kuunnellut.
He lähtivät, ja tiukkasin mieheltä, kuka tämä nainen oli, miksi hän puhui ruuasta, ja miksi mies ei kertonut, että on vieraita tulossa.
En oikein saanut vastausta. Mies, tapansa mukaan, ohitti koko asian. Joku serkku se kuulemma oli. Se on vähän kummallinen
Myöhemmin kysyin miehen siskolta, kuka tämä serkku on, kun en ole koskaa kuullutkaan, ja oltiin jo vuosia oltu yhdessä. Ei se siskokaan oikein tiennyt, mikä serkku olisi kyseessä, oli tosi hämmästynyt.
Koin suurta häpeää vuosikausia siitä, kuinka huono emäntä tässä hämmentävässä tilanteessa olin. Se häpeä oli jotenkin musertavaa.
Sitten asia painui unholaan. Nyt se on, liki 15 vuoden jälkeen noussut pintaan. Vasta nyt pystyn katsomaan asiaa realistisesti. Ymmärrän, että mies oli sopinut vierailun, luvannut ruokaa ym nolatakseen minut, ehkä hän ei edes puhunut minusta vaimonaan. En tiedä, oliko tulija hänen rakastettunsa , mikään sukulainen hän tuskin oli.
Koskaan asia ei selvinnyt, enkä koskaan enään naista nähnyt.
Miehellä oli myös sellainen kummallinen tapa, että hän töistä tullessaan toi mukanaan laatikollisen eskimoita. Minä tietysti ilahduin, olipa huomaavaista, kun se kauppakin oli siellä 35 km päässä. Mies pudisti päätään. Nämä ovat HÄNEN. Ei sinun.
Siinä hän pihalla tepasteli lämpimänä kesäpäivänä eskimolaatikko kainalossaan. Tällöin vielä ajattelin, että ehkä saan jonkun sulaneen eskimon, kun hän on syönyt tarpeekseen. Että tämä on vain jokin vitsi, tai outo leikki. Myöhemmin opin, ettei niin todellakaan ollut, vaan tämä toistui aina samanlaisena. Lapsille hän antoi yhdet eskimot
, ei enempää. Jossain vaiheessa laatikko katosi, ja kun kysyin, laitoitko ne pakastimeen, hän vastasi syöneensä kaikki.
En voinut ymmärtää, miten kukaan voi syödä laatikollisen eskimoa niin nopeasti. Saati, että kukaan saattaa syödä niin monta jäätelöä.
Nyt vuosia myöhemmin ymmärrän, että hän vain heitti loput roskiin, se sijaan, että olisi antanut niitä edes lapsilleen.
Meillä mies ei heitellyt pesukonetta mihinkään, hän kantoi television ulos. Se oli sellainen todella suuri, painava kuvaputki televisio, jota hän kantoi minun autoni takakonttiin ,koska hänen autoonsa ei mahtunut. Se oli uskomatonta, ja sama toistui vuosia. Aina siis "riidan" yhteydessä, eli silloin, kun koitin ottaa suhteemme ongelmat puheeksi.
Se oli joka kerta, kuin jokin kummallinen näytelmä, joka toistui samanlaisena, ja jonka kulkua en saanut muutettua, vaikka koitin muuttaa omaa käytöstäni, tai puhua vaikka sääästä. Mies vain jatkoi omaa rooliaan, joka huipentui siihen television kantamiseen
Meillä mies ei heitellyt pesukonetta mihinkään, hän kantoi television ulos. Se oli sellainen todella suuri, painava kuvaputki televisio, jota hän kantoi minun autoni takakonttiin ,koska hänen autoonsa ei mahtunut. Se oli uskomatonta, ja sama toistui vuosia. Aina siis "riidan" yhteydessä, eli silloin, kun koitin ottaa suhteemme ongelmat puheeksi.
Se oli joka kerta, kuin jokin kummallinen näytelmä, joka toistui samanlaisena, ja jonka kulkua en saanut muutettua, vaikka koitin muuttaa omaa käytöstäni, tai puhua vaikka sääästä. Mies vain jatkoi omaa rooliaan, joka huipentui siihen television kantamiseen
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei heitellyt pesukonetta mihinkään, hän kantoi television ulos. Se oli sellainen todella suuri, painava kuvaputki televisio, jota hän kantoi minun autoni takakonttiin ,koska hänen autoonsa ei mahtunut. Se oli uskomatonta, ja sama toistui vuosia. Aina siis "riidan" yhteydessä, eli silloin, kun koitin ottaa suhteemme ongelmat puheeksi.
Se oli joka kerta, kuin jokin kummallinen näytelmä, joka toistui samanlaisena, ja jonka kulkua en saanut muutettua, vaikka koitin muuttaa omaa käytöstäni, tai puhua vaikka sääästä. Mies vain jatkoi omaa rooliaan, joka huipentui siihen television kantamiseen
Tämä selvästi oli miehelle jokin rituaali, heh. Sama kaava toistui.
Huvittavinta oli kun entinen mieheni piti yhteyttä kaikkiin entisiin naisiinsa. Olivat hänen mukaansa hyviä ystäviä. Kuitenkin oli mustasukkainen heidän uusista parisuhteista. Myöhemmin selvisi että tämä on hyvin tyypillistä käytöstä narsisteille. Että pidetään naisrinkiä ns varalla.
Menin auttamaan ojassa makaavaa miestä, sammunut ja oli talvipakkanen.
Mieheni järjesti kohtauksen, että menin iskemään tätä sammunutta ja aioin lähteä panemaan sen kanssa. Tästä sain sitten kärsiä muutamia päiviä, ensin jankkaamista ja sen jälkeen mykkäkoulu.
Jep jep...
Vierailija kirjoitti:
Huvittavinta oli kun entinen mieheni piti yhteyttä kaikkiin entisiin naisiinsa. Olivat hänen mukaansa hyviä ystäviä. Kuitenkin oli mustasukkainen heidän uusista parisuhteista. Myöhemmin selvisi että tämä on hyvin tyypillistä käytöstä narsisteille. Että pidetään naisrinkiä ns varalla.
Tiedän yhden narsistin, joka puhuu kaikkien exien kanssa, mutta sitten heidän selkänsä takana puhuu heistä huonoa. Se on tyypillistä narsistista käyttäytymistä - he valehtelevat maailmalle ja pitävät kaiken väärinkäytön ja haitan suljettujen ovien takana. Tämä nimenomainen narsisti on 60-vuotias ja on edelleen sarjahuijari ja psyopaattivalehtelija.
Sanoi minulle että jos minut raiskattaisiin, se olisi mun oma syy. Ja sana vastaan sana, niin naista uskotaan aina, vaikka olisi keksinyt koko jutun.
Menin ihan pois tolaltani, loukkaannuin ja itkin.
Hän vaan tokaisi, että sehän oli vaan vitsi, lopeta toi poraaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs psykopatiatyypin kriteerit täyttävä haaveili jo nuorena, että haluaa lääkäriksi jotta voi johtaa ja määrätä ihmisiä ja saa paljon rahaa lääkärin ammatin kautta. Todentotta valmistui. Osaa olla erittäin hurmaava ja viettelevä, joten moni saa hänestä aluksi väärän kuvan. Kukaan potilas ei halua tuollaista lääkärikseen saati sitten johtavaksi lääkäriksi. Empatiakyky puuttuu täysin.
Kuulostaa tutulta tyypiltä, tunnemme varmaan saman lääkärin. Hänelle tärkeintä on raha, materia ja status. Osaa olla kyllä aluksi juuri erittäin hurmaava ja vaikuttaa niin "viattomalta" ja söpöltä nörtiltä. Pinnan alta taas paljastuu kylmä, sydämetön ja laskelmoiva ihminen joka pitää itseään lähes jumalana.
Parempi kiertää tällaiset lääkärit kaukaa
Käyvät porukalla kiinni yliopiston tiloissa. Päähän jotta olisin tyhmä koska narsistilla on alemmuuskompleksi.
Vierailija kirjoitti:
Sanoi minulle että jos minut raiskattaisiin, se olisi mun oma syy. Ja sana vastaan sana, niin naista uskotaan aina, vaikka olisi keksinyt koko jutun.
Menin ihan pois tolaltani, loukkaannuin ja itkin.
Hän vaan tokaisi, että sehän oli vaan vitsi, lopeta toi poraaminen.
Narsisti/psykopaatti ihan vain raiskaa. Mies jopa kääntää asiaa toisinpäin. T. Raiskattu, aiemmilla kerroilla hyvin heiveröinen nainen
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette ikinä olleet noin sairaiden ihmisten kanssa?
En vaan käsitä.
Mikäli tän ketjun jutut nyt on totta.
Nuohan kuulostaa selkeästi vakavasti mielisairailta. En mä edes uskaltaisi elää noin pimeiden tyyppien kanssa.
Minulla on kokemusta vaikeista ihmisistä, omasta lapsuudenperheestä. Valitettavasti tämänkaltaiset jutut ovat joillekin totta. Minun isäni painosti lainaamaan ensimmäisen palkkani omakotitalon sähkölaskuun, äidiltä salaa. Vei sitten äidin ja siskon lomalle, vetosi siihen että sisko haluaa lomaa niin paljon. Kun sitten monta tilipäivää myöhemmin karhusin velkaa, muu perhe haukkui minut vuorotellen siitä että sanoin että (lapsen) haluaminen on huono syy lähteä lomalle jos tilillä ei ole rahaa. Myöhemmin varasti äidin ja omien vanhempien tililtä rahaa. Minulle vanhemmat sanoivat että saan asua kotona jos säästän opiskelua varten. Nämä säästöt sitten taas painostettiin lainaamaan perheen yhteisiin laskuihin. Äiti väitti myöhemmin ettei ollut tiennyt tai ymmärtänyt. Haukkui minut siitä kun kävin opintojen ohessa töissä kun opintotuki ei riittänyt muuhun kuin vuokran maksuun (asuin yksin). Sisko puolusti äitiä ettei se ymmärrä rahan päälle kun on ikänsä kotona ollut. Voisin jatkaa vaikka miten kauan :(
Vierailija kirjoitti:
Asuimme maalla, tosi syrjässä. Oli jo ilta, kello oli jotain 20, tai ylikin. Miehellä soi puhelin, ja hän kuului antavan jollekin ajo-ohjeita. Kysyin, onko joku tulossa meille. Joo, hänen serkku tulee ohiajaessa käymään.
Tein siinä juuri voileipää itselleni, en ollut oikein syönyt koko päivänä, lapsille toki tein ruuan päivällä. Kaapitkin oli jo aika tyhjät, ja kauppaan oli 35 kilometriä matkaa; asuttiin siis todella syrjässä.
Pihaan ajoi aito, josta nousi minulle tuntematon nainen kahden lapsen kanssa. Tuomisinaan heillä oli sipsipussi, jonka nostin kaappiin. Vähän ihmettelin tuomisia, mutta ajattelin, että ottivat vain jotain.
Nainen oli jotenkin töykeä ja ärsyyntynyt. Ihmetteli miksei meillä ole ruokaa, kun he vartavasten kylää tulivat. Olin ihmeissäni, itsehän te ohikulkumatkalla tulitte. Ei mulla nyt ole oikein mitään tarjota, kun en ole kaupassa käynyt, kun en osannut varautua.
Tilanne oli todella kummallinen.
Nainen alkoi haukkimaan ja sättimään minua, kuinka heidät oli kutsuttu syömään, ja he ovat nälkäisiä. Heille luvattiin, että täällä on ruoka odottamassa, ja minulla ei ole mitään .Mies oli tapojensa mukaan ulkona, ei tullut edes vieraitaan tervehtimään.
Minulle ei vieläkään ollut selvinnyt, kuka tämä vihainen nainen edes oli.
En siinä hämnennyksissäni tarjonnut mitään, toki pahoitin mielenikin haukuista, enhän ymmärtänyt yhtään, miksi ohikulkumatkalla oleva yllätysvieras oli niin kiukkuinen.Ajankohtakin oli tosi myöhäinen pikkulapsiperheessä. Mies oli edelleen missä lie, ei tullut vieraansa kanssa juttelemaan.
Nainen siitä sitten kiukustuneena lähti. Ilmoitti nälkäisille lapsilleen, että koittakaa jaksaa, ajetaan tuonna lähikaupungin mäkkärkin, 100km päähän, kun täällä ei sitä luvattua ruokaa ollut!
Koitin edelleen selittää, että kun en tiennyt tulostanne. Mutta ei tämä nainen kuunnellut.
He lähtivät, ja tiukkasin mieheltä, kuka tämä nainen oli, miksi hän puhui ruuasta, ja miksi mies ei kertonut, että on vieraita tulossa.En oikein saanut vastausta. Mies, tapansa mukaan, ohitti koko asian. Joku serkku se kuulemma oli. Se on vähän kummallinen
Myöhemmin kysyin miehen siskolta, kuka tämä serkku on, kun en ole koskaa kuullutkaan, ja oltiin jo vuosia oltu yhdessä. Ei se siskokaan oikein tiennyt, mikä serkku olisi kyseessä, oli tosi hämmästynyt.
Koin suurta häpeää vuosikausia siitä, kuinka huono emäntä tässä hämmentävässä tilanteessa olin. Se häpeä oli jotenkin musertavaa.
Sitten asia painui unholaan. Nyt se on, liki 15 vuoden jälkeen noussut pintaan. Vasta nyt pystyn katsomaan asiaa realistisesti. Ymmärrän, että mies oli sopinut vierailun, luvannut ruokaa ym nolatakseen minut, ehkä hän ei edes puhunut minusta vaimonaan. En tiedä, oliko tulija hänen rakastettunsa , mikään sukulainen hän tuskin oli.
Koskaan asia ei selvinnyt, enkä koskaan enään naista nähnyt.
Vieraiden tuomiset on tapana laittaa tarjolle, ei piilottaa kaappiin.
Vierailija kirjoitti:
Asuimme maalla, tosi syrjässä. Oli jo ilta, kello oli jotain 20, tai ylikin. Miehellä soi puhelin, ja hän kuului antavan jollekin ajo-ohjeita. Kysyin, onko joku tulossa meille. Joo, hänen serkku tulee ohiajaessa käymään.
Tein siinä juuri voileipää itselleni, en ollut oikein syönyt koko päivänä, lapsille toki tein ruuan päivällä. Kaapitkin oli jo aika tyhjät, ja kauppaan oli 35 kilometriä matkaa; asuttiin siis todella syrjässä.
Pihaan ajoi aito, josta nousi minulle tuntematon nainen kahden lapsen kanssa. Tuomisinaan heillä oli sipsipussi, jonka nostin kaappiin. Vähän ihmettelin tuomisia, mutta ajattelin, että ottivat vain jotain.
Nainen oli jotenkin töykeä ja ärsyyntynyt. Ihmetteli miksei meillä ole ruokaa, kun he vartavasten kylää tulivat. Olin ihmeissäni, itsehän te ohikulkumatkalla tulitte. Ei mulla nyt ole oikein mitään tarjota, kun en ole kaupassa käynyt, kun en osannut varautua.
Tilanne oli todella kummallinen.
Nainen alkoi haukkimaan ja sättimään minua, kuinka heidät oli kutsuttu syömään, ja he ovat nälkäisiä. Heille luvattiin, että täällä on ruoka odottamassa, ja minulla ei ole mitään .Mies oli tapojensa mukaan ulkona, ei tullut edes vieraitaan tervehtimään.
Minulle ei vieläkään ollut selvinnyt, kuka tämä vihainen nainen edes oli.
En siinä hämnennyksissäni tarjonnut mitään, toki pahoitin mielenikin haukuista, enhän ymmärtänyt yhtään, miksi ohikulkumatkalla oleva yllätysvieras oli niin kiukkuinen.Ajankohtakin oli tosi myöhäinen pikkulapsiperheessä. Mies oli edelleen missä lie, ei tullut vieraansa kanssa juttelemaan.
Nainen siitä sitten kiukustuneena lähti. Ilmoitti nälkäisille lapsilleen, että koittakaa jaksaa, ajetaan tuonna lähikaupungin mäkkärkin, 100km päähän, kun täällä ei sitä luvattua ruokaa ollut!
Koitin edelleen selittää, että kun en tiennyt tulostanne. Mutta ei tämä nainen kuunnellut.
He lähtivät, ja tiukkasin mieheltä, kuka tämä nainen oli, miksi hän puhui ruuasta, ja miksi mies ei kertonut, että on vieraita tulossa.En oikein saanut vastausta. Mies, tapansa mukaan, ohitti koko asian. Joku serkku se kuulemma oli. Se on vähän kummallinen
Myöhemmin kysyin miehen siskolta, kuka tämä serkku on, kun en ole koskaa kuullutkaan, ja oltiin jo vuosia oltu yhdessä. Ei se siskokaan oikein tiennyt, mikä serkku olisi kyseessä, oli tosi hämmästynyt.
Koin suurta häpeää vuosikausia siitä, kuinka huono emäntä tässä hämmentävässä tilanteessa olin. Se häpeä oli jotenkin musertavaa.
Sitten asia painui unholaan. Nyt se on, liki 15 vuoden jälkeen noussut pintaan. Vasta nyt pystyn katsomaan asiaa realistisesti. Ymmärrän, että mies oli sopinut vierailun, luvannut ruokaa ym nolatakseen minut, ehkä hän ei edes puhunut minusta vaimonaan. En tiedä, oliko tulija hänen rakastettunsa , mikään sukulainen hän tuskin oli.
Koskaan asia ei selvinnyt, enkä koskaan enään naista nähnyt.
Outoa on sinunkin käytös. Miksi et kysynyt ketä nämä kotiin päästämäsi henkilöt olivat? Miksi et hakenut miestäsi selittämään tilannetta? Niin ja tosiaan, miksi ihmeessä piilotit sipsit omaan kaappiisi etkä laittanut tarjolle?
Mentiin ex-miehen kanssa juhannusfestareille. Olin satuttanut polveni ennen festareita ja kuljin kyynärsauvan kanssa koska polvi kipuili edelleen pitkään seisoessa. Mies oli jättänyt kaverinsa reppuun festarialueen ulkopuolelle jonkun puolikkaan halvan viinipullon ja kaveri ei vastannut puhelimeen, ex halusi kävellä 6km päässä olevalle telttailualueelle etsimään juomiaan koska ei suostunut maksamaan bussista. Kiukutteli ja raivosi kuin uhmaikäinen kun en halunnut lähteä nilkuttamaan yli kymmentä kilometriä sauvan kanssa. Lopulta repi minulta kyynärsauvan kädestä ja viskasi sen moukarinheittäjän tavoin kierteellä viereiseen ojaan huutaen samalla siitä että haluan vain ihmisiltä sääliä ja kuljen siksi sen kanssa, olen hävettävä huomionkerjääjä jne.
Kalabaliikki toi nopeasti paikalle miehet huomioliiveissä ja exä alkoi fiksuna tönimään ensimmäisenä rauhoittelemaan tullutta järjestysmiestä ja joutui lopulta julkisen niputuksen kautta putkaan ja sai sakkojakin.
Kaikki oli lopulta minun syytäni, luonnollisesti.
Ex teki usein sitä, että sopi minun kanssani jostain asiasta, eikä sitten tehnytkään niin kuin sovittiin vaan nolasi minut julkisesti väittämällä että minä olin mokannut. Kerran hän sitten unohti, että oltiin sovittu tekstarina että hän hankkii synttärilahjan kummilapsellemme, ja kun mentiin juhliin, niin hän alkoi siellä tapansa mukaan moittia, että en ollutkaan ostanut lahjaa vaikka olin luvannut ja että katso nyt kuinka pahoitit lapsen mielen. Meni aika hiljaiseksi, kun sanoin että hän itse lupasi ostaa lahjan, ja näytin viestiä että katso nyt.
Ex harrasti minun jättämistäni yksin esim kauppaan tai jopa elokuviin, oikeasti häipyi kesken leffan muka kuselle mutta menikin kotiin! Kun ilmoitin haluavani erota, tuli ikkunan kautta sisään ja varasti melkein kaikki vaatteeni, tiesin että oli syyllinen mutten voinut todistaa asiaa enkä voinut myöskään ilmoittaa poliisille koska keissi kuulosti niin hullulta mutta se kai exän tarkoitus olikin, minun leimaamiseni hulluksi. Kai se tunki ne vaatteeni johonkin vaatekeräykseen sitten...
Noin vuosi (ruman) eron jälkeen exä ehdotti ihan puskista kolmen kimppaa minun ja silloisen uuden tyttöystävänsä kanssa. Myönsi/väitti manipuloidakseen että olisi edelleen rakastunut minuun, mutta haluaisi jatkaa vaan seksisuhteena jossa olisin kolmas nainen heidän makuuhuoneessaan mutta itselläni ei silti saisi olla muita kumppaneita yhtä aikaa. Vihjaili että heillä kyllä saattaisi olla myös muita "leikkikavereita" ja sen pitäisi olla minulle OK. Oli karmivan lipevä ja pitkä manifesti jonka oli viestinä kirjoittanut, estin hänet. Itkunauruhymiö olisi ollut kyllä sopiva., kun hetken kuvittelin mielessäni sen valtavan draaman johon tuo tilanne veisi, varmasti olisin saanut todella hellää jälkihoivaa ex-tyttöystävänä vastarakastuneen parin sängyssä.
Mysteeri et miksi narsistit eivät itse huomaa toiminnassaan mitään outoa Eivät pidä siitä jos heille nauretaan