Lue keskustelun säännöt.
Narsistien "huvittavimmat" tempaukset
24.01.2020 |
Meillä eksä kantoi pesukoneen pihalle lumisateeseen,kun sitä ketutti etten idiootti ollut sitä tyhjentänyt. Päätti ettei tarvita pesukonetta sitten laikaan.
Jälkeenpäin naurattaa,että voi ihminen olla niin pimeä.
Kommentit (1968)
Piikki lihassa kirjoitti:
Eräänä huhtikuisena lauantai-iltana narsisti-isäni lähetti minulle yllättäen linkin uutisjuttuun, jossa hänet oli ohimennen mainittu. Emme olleet olleet yhteyksissä moneen kuukauteen. Koska itse olin sillä hetkellä isoissa juhlissa, joita olin järjestänyt osana muuta porukkaa perse ruvella viimeiset puoli vuotta, niin vastasin vain jotain nopeasti, koska en halunnut räplätä puhelinta juhlan aikana. Tämä ei sitten kelvannutkaan isälleni, vaan hän rupesi syyttämään minua siitä, että minua ei kiinnosta hänen elämänsä lainkaan ja että olisin voinut jotain muutakin vastata. Tähän sitten vastasin, että sori kun en nyt pysty enempää keskustelemaan, olen nyt näillä juhlilla eikä täällä ole soveliasta räplätä puhelinta koko iltaa. Isä lähti kaikista henkseleistä irti, ja syyttely viestien välityksellä jatkui, kun eihän hän voi tietää mitään minun elämästäni kun en ole häneen mitenkään yhteydestä (ja syyn varmaan arvaakin jo).
Pistin välit poikki isääni viime keväänä, kun ei edelleenkään löytynyt ymmärrystä minun elämän kipupisteille (jotka ovat osin saaneet alkunsa hänen toiminnastaan). Olisi pitänyt vain häntä lohduttaa, kun me muut olemme hänelle aiheuttaneet niin paljon pahaa. Mutta silti huvittaa, kuinka aikuinen mies voi niin paljon suuttua siitä, että oma tytär ei kesken isojen juhlien voikaan keskustella pitkällisesti mitättömästä uutisjutusta.
No olipahan taas naurettava "tempaus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeat ihan aikuisten oikeasti oikeat narsistit ovat todella kauheita tapauksia ja se on vakava asia.
On raivostuttavaa ja turhauttavaa kun tästä asiasta on tehty jokamiehen/naisen leimakirves ja sanaa käytetään huterasti. Se MITÄTÖI oikeita uhreja ja tekee asiasta puhumisen mahdottomaksi.
Kun tässä ketjussa nostaa esille tekstejä joissa näytetään käytettävän n-sanaa johonkin hömelöön mummoon tai ärsyttävään exään ihan turhan takia, niin jotkut hömelöt repivät siitä vielä p*rseensä ja alkavan inisemään.
Ja tietenkin keksivät väittää että epäkohtien esiin tuoja on itsekin narsisti.
Aaaargh!
Höpöhöpö mitään mitätöi. Tämä ilmiö on vähän kuin autismi, ei siinäkään ole mitään mustavalkoista "joko sitä on tai ei ole"- luokittelua vaan monenkirjavaa vipeltäjää mahtuu mukaan. On hyvä että näistä puhutaan, koska todellakaan kaikki ei päädy mihinkään tilastoihin. Karmivia juttuja tässäkin ketjussa paljon.
Höpöhöpö mitään mitätöi.
Tämä palsta jaksaa aina yllättää absurdeilla aivopieruillaan.
Tuo lausehan on oxymoroni.
Tässä ketjuss on karmivia juttuja paljon. Ehkä joku 1000 kpl. Siksipä silmiin aina hyppäävätkin ne jutut joissa joku on tyyliin pieraissut tai sanonut poikkipuolisen sanan viralliselle "narsismiasiantuntijaleimakirveskeittöpsykologille".
Tsemppiä sulle, on helpompi ottaa ero persoonallisuushäiriöisestä puolisosta, mutta omaa vanhempaa "pitäisi kunnioittaa ja häntä kohtaan käyttäytyä hyvin". Jaksamista asioiden käsittelyyn! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku selittää miksi ihminen jää mahdollisesti narsistisen ihmisen lähelle? Jos jonkun lähellä on epämukava tai suorastaan ahdistava olo, jos hän tekee olon huonoksi niin miksi siihen jää? Oli kyse sitten puoliso, sukulainen, ihminen työyhteisössä.
Joku kertoi olevansa sammakko, ei huomannut kun lämpöä lisättiin vesitynnyriin vähitellen vaan kitui ja kiehui kuoliaaksi. Luulisi senkin sammakon huomanneen olevansa vesitynnyrissä ja kaivanneen vihreämpää ruohoa.
Miksi et helvetti soikoon lähde, ajattele, arvioi, plussat ja miinukset, päätä ja lähde. Täytyy olla huono itsetunto, että almuilla jää ottamaan turpaansa ja kestää sen kaiken paskan. Koska välillä on tai on ollut hyviä hetkiä.
Narsisti pystyy hivuttamaan suhdetta koko ajan sairaammaksi niin hitaasti, ettei uhri tajua sitä. Narsisti osaa myös tarvittaessa pakittaa hieman, niin uhri uskoo käytöksen muuttuneen, ja jatkaa sitten hivutustaan. Suhde narsistin kanssa on vähän kuin kilon vuodessa lisääntyvä paino: totuuden tajuaa vasta, kun vaa'an lukema tai peilikuva lopulta herättää huomaamaan ylipainon. Narsistin uhrilla heräämisen hetki saattaa olla vaikkapa uskoutuminen läheiselle tai sairaalahoitoon johtanut pahoinpitely. Uhri ei ymmärrä miettiä plussia ja miinuksia, koska hän uskoo suhteen olevan normaali, tai että vika on hänessä itsessään, tai että riitaan tarvitaan kaksi. Pähkinänkuoressa: narsisti hämärtää uhrinsa todellisuudentajun.
Tässä on hyvin kiteteytettynä se, mitä itsekin ajattelen näistä sairaista suhteista. Minun parisuhde kesti parisenkymmentä vuotta. Jos olisin seurustelun alkumetreillä tiennyt sen, millaiseksi henkiseksi piinaksi suhde ajan kanssa muotoutuu, olisin kiertänyt miehen hyvin, hyvin kaukaa. Tuona aikana, jonka parisuhteessa olin, muutuin todella paljon. Eristin itseni ulkomaailmasta, välit tuttuihin ja ystäviin katkesivat, masennuin, ahdistuin ja entisestä puheliaasta iloisesta minästä ei jäänyt mitään jäljelle. Aloin pelätä kaikkia ja kaikkea, päällimmäinen tunne elämässäni oli loputon toivottomuus.
Välillä kuitenkin oli niitä aikoja, jolloin kaikki sujui ihan hyvin, mutta sitten näiden jaksojen jälkeen taas kaikki muuttui aina astetta pahemmaksi. Kunnes sitten narsisti teki "viimeisen temppunsa", joka sai vihdoin minut tajuamaan, että mikään ei koskaan muutu tässä suhteessa paremmaksi. Jotenkin viimeisillä voimillani sain riuhtaistua itseni hänestä lopullisesti eroon. Toinen vaihtoehto olisi ollut kaulakiikku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka sanotte että riitaan tarvitaan aina kaksi... Mun eksä suuttui ihan puskista joskus. Saatoin istua hiljaa keittiön pöydän ääressä ja hänhän keksi jotain huutamisen arvoista.
Hän valitti esim siitä että asuntomme ei ole tarpeeksi siisti vaikka olisin vasta siivonnut. Kerran kysyin häneltä että näyttää jonkun paikan missä ei ole tarpeeksi siistiä. MIES OSOITTI OMIA LEIVÄNMURUJAAN PÖYDÄLLÄ! Hän oli siis syömässä leipää siinä huutaessaan!
Ja ei, hän ei olettanut että minun pitäisi pyyhkiä hänen leivänmurusia samalla kun hän syö. Hän halusi vain olla oikeassa joka asiassa. Joojoo, teknisesti ottaen juuri tuo kohta tässä talossa ei ollut siisti...
Hän suuttui myös siitä että istuin sohvalla hänen tullessaan töistä. Olin tullut töistä kotiin kymmennen minuuttia aikaisemmin. Taas alkoi huutaminen kun olen laiskotellut koko päivän.
Eli siis riidan aiheet narsisteille tulee usein ihan ilman provosointia toiselta osapuolelta. Hän vain päätti että joku asia oli väärin ja minun olisi pitänyt aina tietää se. Esim se etten saisi istua sohvalla koska häntä ärsyttää se.
Provosointiin ja raivoamiseen ei tarvita kahta mutta riitaan kylläkin. Yksin ei voi väitellä. Kun poistuu paikalta asia jää siihen. Ei se niin helppoa ole, mutta jos siihen jää väittelemään niin silloin molemmat riitelee. Käytännössä jos tiedät että tuo on hänen tapa, taas alkaa riidanhaastaminen ja aivan sama mistä kunhan saa riidellä, niin silloin sinä teet valinnan jäädä siihen tai voit valita lähteä pois tai olla menemättä mukaan.
No kun lähdet pois, tarpeeksi aito sekopää seuraa vaan perässä. Läpsii takaraivoa, haukkuu, sättii, solvaa, huutaa, saattaa potkaista tai lyödä jos ei saa reaktiota. Sitten jos lopulta itse suutut tai koitat puolustautua, narsun mieli vaihtuu sekunnissa uhriksi ja levittää koko loppuelämäsi muille nyyhkytarina juttuja kuinka olet niin hullu.
Ratkaisusi tähän, kerro?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä siivoan, minä lenkitän koiraa, teen ruuan. Ja palkkioksi käydään päälle" selitti ex kaverilleen ääni väristen ja näytti poskensa naarmua, sormuksestani tullutta.
Todellisuudessa ex oli yöllä taas ajanut pilkkaamalla ja vähättelemällä minut siihen pisteeseen että suutuin ja kävin päälle. Ja ex pääsi kertomaan kaikille miten hullu ja vaarallinen olen.
Kukaan ei nähnyt todisteita siitä, että ex pahoinpiteli minua myös sillä henkiset mustelmat eivät näy.
Seurustelin vajaan vuoden persoonallisuushäiriöisen kanssa. Emme asuneet yhdessä. Tuli mieleen yksi sellainen kevyempi, nykyään jopa huvittava tempaus. Hän palasi työmatkalta ja sovimme puhelimessa, että tavataan illalla Cittarissa ja ostetaan samalla ruuat viikonlopuksi. Vietimme siis viikonloput yhdessä. Menin vähän ennen sovittua kellonaikaa sovittuun tapaamispaikkaan kaupan ovien eteen odottamaan. Miestä ei kuulunut, ei näkynyt. Aika kului ja aloin jo olemaan vähän huolissaan, jos vaikka on joutunut kolariin tai onko hän taas suuttunut jostain. Soitin, ei vastannut. Laitoin viestin, että milloin olet tulossa, oottelen tässä ovilla - ei vastausta. Olin jo vähän hätääntynyt ja mietin ties mitä, miten tässä tulee toimia, kun mies kävelee kassoilta hymyillen, isot kauppakassit käsissään. Keskustelu meni tähän tyyliin:
Minä: Olitko jo kaupassa? Mä oon puoli tuntia oottanut tässä, kuten sovittiin ja olin jo huolissaan, kun ei puhelimellakaan saanut kiinni.
Ex: Mä kävin jo.
Minä: Eikö me sovittu että mennään yhdessä? Kun piti viikonlopun ruuatkin miettiä yhdessä?
Ex: Voi hyvänen aika. Etkö sä ymmärrä, että aina on perustarvikkeita, joita myös puuttuu. Mä olin ostamassa niitä ja paria muuta juttua säästääkseni aikaa.
Minä: Pelkäsin jos oot joutunut kolariin.
Ex: Sulla on liian vilkas mielikuvitus.
Minä: Mikset vastannut puhelimeen?
Ex: Siellä kaupassa mellasti niin äänekkäästi tietty vähemmistö, ei siellä kuullut edes omia ajatuksiaan!
Minä: Mä huomaan, että oot ostanut jo viikonlopun ruuat. Taisin ajaa ihan turhaa tänne.
Ex: Voidaan käydä uudestaan kaupassa, jos se on sulle niin tärkeää!!!
En tiedä yhtään mitä sanoa ja ajatella, kun olen vaan niin hämmentynyt. Ja kuten olen tehnyt parissa tilanteessa ennenkin, lähden ajamaan suoraan omaan kotiin. Saan mieheltä viestin "perävalot". Hän nimesi minut perävaloiksi viitaten siihen, että autoni perävalot vaan näkyvät, kun hän haluaa keskustella vakavasti.
Minä olin hänen mielestään henkistä väkivaltaa käyttävä mykkäkoululainen. Hän myös moitti minua samanlaiseksi kontrollifriikiksi kuin eksänsä. Onneksi en sentään ollut narsisti, kuten hänen molemmat eksänsä :D Hän mm. oli sitä mieltä, että minun ongelma oli, että en ollut tottunut hänen kaltaisiin herkkiin, keskusteleviin miehiin. Yhden kerran alkuaikana olimme treffeillä ja hän puhui jo paikalle tullessaan puhelimessa ja puhui tapaamisen loppuun asti. Yritin saada kysyttyä, mitä teemme tämän jälkeen, mutta häiritsin häntä. Tein siis jo lähtöä. No lähdin ajamaan kotiin ja sain viestin "perävalot". Hän loukkaantui, kun kuulemma puhelimessa oli hänen vaikeasti sairas setänsä, jonka kanssa puhuu noin kerran vuodessa ja yritin sabotoida tämän puhelun. Hän sai minusta siinä tärkeää tietoa, kun huomasi minun yrittävän hallita kaikkia tilanteita (ihan kuten eksänsä) ja yritin eristää hänet tärkeistä ihmisistä. Minäkään en muuten osannut täyttää astianpesukonetta oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksä vihasi ja häpesi jostain syystä nimeäni. En tiedä narsismista, mutta häpesi ihan ihme asioita.
Uskon ettei hän lue vauvapalstaa joten kerrotaan, että nimeni on Tuula. Väänteli siitä aina virityksiä Tupe, Tupsu, Tuke ja pahimpana Tuppi! Kun ärähdin että älä viitsi kutsua mua tuolla tavalla, niin sittenkään ei käyttänyt nimeäni, vaan olin "sinä siinä" tai "nainen hei" Jonkin ajan kuluttua olinkin sitten jo nar ttu ja huo ra.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin vajaan vuoden persoonallisuushäiriöisen kanssa. Emme asuneet yhdessä. Tuli mieleen yksi sellainen kevyempi, nykyään jopa huvittava tempaus. Hän palasi työmatkalta ja sovimme puhelimessa, että tavataan illalla Cittarissa ja ostetaan samalla ruuat viikonlopuksi. Vietimme siis viikonloput yhdessä. Menin vähän ennen sovittua kellonaikaa sovittuun tapaamispaikkaan kaupan ovien eteen odottamaan. Miestä ei kuulunut, ei näkynyt. Aika kului ja aloin jo olemaan vähän huolissaan, jos vaikka on joutunut kolariin tai onko hän taas suuttunut jostain. Soitin, ei vastannut. Laitoin viestin, että milloin olet tulossa, oottelen tässä ovilla - ei vastausta. Olin jo vähän hätääntynyt ja mietin ties mitä, miten tässä tulee toimia, kun mies kävelee kassoilta hymyillen, isot kauppakassit käsissään. Keskustelu meni tähän tyyliin:
Minä: Olitko jo kaupassa? Mä oon puoli tuntia oottanut tässä, kuten sovittiin ja olin jo huolissaan, kun ei puhelimellakaan saanut kiinni.
Ex: Mä kävin jo.
Minä: Eikö me sovittu että mennään yhdessä? Kun piti viikonlopun ruuatkin miettiä yhdessä?
Ex: Voi hyvänen aika. Etkö sä ymmärrä, että aina on perustarvikkeita, joita myös puuttuu. Mä olin ostamassa niitä ja paria muuta juttua säästääkseni aikaa.
Minä: Pelkäsin jos oot joutunut kolariin.
Ex: Sulla on liian vilkas mielikuvitus.
Minä: Mikset vastannut puhelimeen?
Ex: Siellä kaupassa mellasti niin äänekkäästi tietty vähemmistö, ei siellä kuullut edes omia ajatuksiaan!
Minä: Mä huomaan, että oot ostanut jo viikonlopun ruuat. Taisin ajaa ihan turhaa tänne.
Ex: Voidaan käydä uudestaan kaupassa, jos se on sulle niin tärkeää!!!
En tiedä yhtään mitä sanoa ja ajatella, kun olen vaan niin hämmentynyt. Ja kuten olen tehnyt parissa tilanteessa ennenkin, lähden ajamaan suoraan omaan kotiin. Saan mieheltä viestin "perävalot". Hän nimesi minut perävaloiksi viitaten siihen, että autoni perävalot vaan näkyvät, kun hän haluaa keskustella vakavasti.
Minä olin hänen mielestään henkistä väkivaltaa käyttävä mykkäkoululainen. Hän myös moitti minua samanlaiseksi kontrollifriikiksi kuin eksänsä. Onneksi en sentään ollut narsisti, kuten hänen molemmat eksänsä :D Hän mm. oli sitä mieltä, että minun ongelma oli, että en ollut tottunut hänen kaltaisiin herkkiin, keskusteleviin miehiin. Yhden kerran alkuaikana olimme treffeillä ja hän puhui jo paikalle tullessaan puhelimessa ja puhui tapaamisen loppuun asti. Yritin saada kysyttyä, mitä teemme tämän jälkeen, mutta häiritsin häntä. Tein siis jo lähtöä. No lähdin ajamaan kotiin ja sain viestin "perävalot". Hän loukkaantui, kun kuulemma puhelimessa oli hänen vaikeasti sairas setänsä, jonka kanssa puhuu noin kerran vuodessa ja yritin sabotoida tämän puhelun. Hän sai minusta siinä tärkeää tietoa, kun huomasi minun yrittävän hallita kaikkia tilanteita (ihan kuten eksänsä) ja yritin eristää hänet tärkeistä ihmisistä. Minäkään en muuten osannut täyttää astianpesukonetta oikein.
Mikä ongelma? Piti viettää viikonloppu yhdessä ja mies oli ostanut ruuat? Oliko ruuissa joku vika?
Tai miksi lähdit kun mies puhui puhelimessa? Mikä suunnitelma oli muuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin vajaan vuoden persoonallisuushäiriöisen kanssa. Emme asuneet yhdessä. Tuli mieleen yksi sellainen kevyempi, nykyään jopa huvittava tempaus. Hän palasi työmatkalta ja sovimme puhelimessa, että tavataan illalla Cittarissa ja ostetaan samalla ruuat viikonlopuksi. Vietimme siis viikonloput yhdessä. Menin vähän ennen sovittua kellonaikaa sovittuun tapaamispaikkaan kaupan ovien eteen odottamaan. Miestä ei kuulunut, ei näkynyt. Aika kului ja aloin jo olemaan vähän huolissaan, jos vaikka on joutunut kolariin tai onko hän taas suuttunut jostain. Soitin, ei vastannut. Laitoin viestin, että milloin olet tulossa, oottelen tässä ovilla - ei vastausta. Olin jo vähän hätääntynyt ja mietin ties mitä, miten tässä tulee toimia, kun mies kävelee kassoilta hymyillen, isot kauppakassit käsissään. Keskustelu meni tähän tyyliin:
Minä: Olitko jo kaupassa? Mä oon puoli tuntia oottanut tässä, kuten sovittiin ja olin jo huolissaan, kun ei puhelimellakaan saanut kiinni.
Ex: Mä kävin jo.
Minä: Eikö me sovittu että mennään yhdessä? Kun piti viikonlopun ruuatkin miettiä yhdessä?
Ex: Voi hyvänen aika. Etkö sä ymmärrä, että aina on perustarvikkeita, joita myös puuttuu. Mä olin ostamassa niitä ja paria muuta juttua säästääkseni .
Minä: Pelkäsin jos oot joutunut kolariin.
Ex: Sulla on liian vilkas mielikuvitus.
Minä: Mikset vastannut puhelimeen?
Ex: Siellä kaupassa mellasti niin äänekkäästi tietty vähemmistö, ei siellä kuullut edes omia ajatuksiaan!
Minä: Mä huomaan, että oot ostanut jo viikonlopun ruuat. Taisin ajaa ihan turhaa tänne.
Ex: Voidaan käydä uudestaan kaupassa, jos se on sulle niin tärkeää!!!
En tiedä yhtään mitä sanoa ja ajatella, kun olen vaan niin hämmentynyt. Ja kuten olen tehnyt parissa tilanteessa ennenkin, lähden ajamaan suoraan omaan kotiin. Saan mieheltä viestin "perävalot". Hän nimesi minut perävaloiksi viitaten siihen, että autoni perävalot vaan näkyvät, kun hän haluaa keskustella vakavasti.
Minä olin hänen mielestään henkistä väkivaltaa käyttävä mykkäkoululainen. Hän myös moitti minua samanlaiseksi kontrollifriikiksi kuin eksänsä. Onneksi en sentään ollut narsisti, kuten hänen molemmat eksänsä :D Hän mm. oli sitä mieltä, että minun ongelma oli, että en ollut tottunut hänen kaltaisiin herkkiin, keskusteleviin miehiin. Yhden kerran alkuaikana olimme treffeillä ja hän puhui jo paikalle tullessaan puhelimessa ja puhui tapaamisen loppuun asti. Yritin saada kysyttyä, mitä teemme tämän jälkeen, mutta häiritsin häntä. Tein siis jo lähtöä. No lähdin ajamaan kotiin ja sain viestin "perävalot". Hän loukkaantui, kun kuulemma puhelimessa oli hänen vaikeasti sairas setänsä, jonka kanssa puhuu noin kerran vuodessa ja yritin sabotoida tämän puhelun. Hän sai minusta siinä tärkeää tietoa, kun huomasi minun yrittävän hallita kaikkia tilanteita (ihan kuten eksänsä) ja yritin eristää hänet tärkeistä ihmisistä. Minäkään en muuten osannut täyttää astianpesukonetta oikein.
Tekstissäsi ei ole mitään, mikä kuulostaisi persoonallisuushäiriöltä.
Kauppareissujutussa en ymmärrä, mitä mies teki väärin? Muuta kuin että tuli myöhässä..
Sinä kuulostat kontrolloivalta ja siltä, että loukkaantunut kaikesta. Olisiko peiliin katsomiseen paikka,?
Vierailija kirjoitti:
Normaaleissa parisuhderiidoissa ei kukaan kanna mikroja ja pesukoneita pihalle.
On kuule muuton yhteydessä kannettu ihan yhteistuumin. Lopeta valehtelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsisti sai vamman työpaikalla ja teki kaikkensa, että parantuminen kesti mahdollisimman pitkään. Sai sairaslomia, hoitoja, tutkimuksia sekä korvauksia. Sillä ei ollut väliä, että kivut pitkittyivät kunhan sai huomiota.
Näihän se menee. Päivää ennen työhön paluuta ja viimeiseksi suunniteltua lääkärikäyntiä on revittävä, riuhdottava, hakattava ja kanniskeltava kaikenlaista painavaa, että varmasti on yhtä kipeä kuin heti onnettomuuden jälkeen. Pääsee taas uusiin röntgenkuviin ja todetaan, ettei se murtuma ollutkaan parantunut. Ja sairasloma jatkuu... ja jatkuu... ja jatkuu....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin vajaan vuoden persoonallisuushäiriöisen kanssa. Emme asuneet yhdessä. Tuli mieleen yksi sellainen kevyempi, nykyään jopa huvittava tempaus. Hän palasi työmatkalta ja sovimme puhelimessa, että tavataan illalla Cittarissa ja ostetaan samalla ruuat viikonlopuksi. Vietimme siis viikonloput yhdessä. Menin vähän ennen sovittua kellonaikaa sovittuun tapaamispaikkaan kaupan ovien eteen odottamaan. Miestä ei kuulunut, ei näkynyt. Aika kului ja aloin jo olemaan vähän huolissaan, jos vaikka on joutunut kolariin tai onko hän taas suuttunut jostain. Soitin, ei vastannut. Laitoin viestin, että milloin olet tulossa, oottelen tässä ovilla - ei vastausta. Olin jo vähän hätääntynyt ja mietin ties mitä, miten tässä tulee toimia, kun mies kävelee kassoilta hymyillen, isot kauppakassit käsissään. Keskustelu meni tähän tyyliin:
Minä: Olitko jo kaupassa? Mä oon puoli tuntia oottanut tässä, kuten sovittiin ja olin jo huolissaan, kun ei puhelimellakaan saanut kiinni.
Ex: Mä kävin jo.
Minä: Eikö me sovittu että mennään yhdessä? Kun piti viikonlopun ruuatkin miettiä yhdessä?
Ex: Voi hyvänen aika. Etkö sä ymmärrä, että aina on perustarvikkeita, joita myös puuttuu. Mä olin ostamassa niitä ja paria muuta juttua säästääkseni .
Minä: Pelkäsin jos oot joutunut kolariin.
Ex: Sulla on liian vilkas mielikuvitus.
Minä: Mikset vastannut puhelimeen?
Ex: Siellä kaupassa mellasti niin äänekkäästi tietty vähemmistö, ei siellä kuullut edes omia ajatuksiaan!
Minä: Mä huomaan, että oot ostanut jo viikonlopun ruuat. Taisin ajaa ihan turhaa tänne.
Ex: Voidaan käydä uudestaan kaupassa, jos se on sulle niin tärkeää!!!
En tiedä yhtään mitä sanoa ja ajatella, kun olen vaan niin hämmentynyt. Ja kuten olen tehnyt parissa tilanteessa ennenkin, lähden ajamaan suoraan omaan kotiin. Saan mieheltä viestin "perävalot". Hän nimesi minut perävaloiksi viitaten siihen, että autoni perävalot vaan näkyvät, kun hän haluaa keskustella vakavasti.
Minä olin hänen mielestään henkistä väkivaltaa käyttävä mykkäkoululainen. Hän myös moitti minua samanlaiseksi kontrollifriikiksi kuin eksänsä. Onneksi en sentään ollut narsisti, kuten hänen molemmat eksänsä :D Hän mm. oli sitä mieltä, että minun ongelma oli, että en ollut tottunut hänen kaltaisiin herkkiin, keskusteleviin miehiin. Yhden kerran alkuaikana olimme treffeillä ja hän puhui jo paikalle tullessaan puhelimessa ja puhui tapaamisen loppuun asti. Yritin saada kysyttyä, mitä teemme tämän jälkeen, mutta häiritsin häntä. Tein siis jo lähtöä. No lähdin ajamaan kotiin ja sain viestin "perävalot". Hän loukkaantui, kun kuulemma puhelimessa oli hänen vaikeasti sairas setänsä, jonka kanssa puhuu noin kerran vuodessa ja yritin sabotoida tämän puhelun. Hän sai minusta siinä tärkeää tietoa, kun huomasi minun yrittävän hallita kaikkia tilanteita (ihan kuten eksänsä) ja yritin eristää hänet tärkeistä ihmisistä. Minäkään en muuten osannut täyttää astianpesukonetta oikein.
Tekstissäsi ei ole mitään, mikä kuulostaisi persoonallisuushäiriöltä.
Kauppareissujutussa en ymmärrä, mitä mies teki väärin? Muuta kuin että tuli myöhässä..
Sinä kuulostat kontrolloivalta ja siltä, että loukkaantunut kaikesta. Olisiko peiliin katsomiseen paikka,?
Mies ei ollut myöhässä, vaan meni kauppaan jo etuajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin vajaan vuoden persoonallisuushäiriöisen kanssa. Emme asuneet yhdessä. Tuli mieleen yksi sellainen kevyempi, nykyään jopa huvittava tempaus. Hän palasi työmatkalta ja sovimme puhelimessa, että tavataan illalla Cittarissa ja ostetaan samalla ruuat viikonlopuksi. Vietimme siis viikonloput yhdessä. Menin vähän ennen sovittua kellonaikaa sovittuun tapaamispaikkaan kaupan ovien eteen odottamaan. Miestä ei kuulunut, ei näkynyt. Aika kului ja aloin jo olemaan vähän huolissaan, jos vaikka on joutunut kolariin tai onko hän taas suuttunut jostain. Soitin, ei vastannut. Laitoin viestin, että milloin olet tulossa, oottelen tässä ovilla - ei vastausta. Olin jo vähän hätääntynyt ja mietin ties mitä, miten tässä tulee toimia, kun mies kävelee kassoilta hymyillen, isot kauppakassit käsissään. Keskustelu meni tähän tyyliin:
Minä: Olitko jo kaupassa? Mä oon puoli tuntia oottanut tässä, kuten sovittiin ja olin jo huolissaan, kun ei puhelimellakaan saanut kiinni.
Ex: Mä kävin jo.
Minä: Eikö me sovittu että mennään yhdessä? Kun piti viikonlopun ruuatkin miettiä yhdessä?
Ex: Voi hyvänen aika. Etkö sä ymmärrä, että aina on perustarvikkeita, joita myös puuttuu. Mä olin ostamassa niitä ja paria muuta juttua säästääkseni .
Minä: Pelkäsin jos oot joutunut kolariin.
Ex: Sulla on liian vilkas mielikuvitus.
Minä: Mikset vastannut puhelimeen?
Ex: Siellä kaupassa mellasti niin äänekkäästi tietty vähemmistö, ei siellä kuullut edes omia ajatuksiaan!
Minä: Mä huomaan, että oot ostanut jo viikonlopun ruuat. Taisin ajaa ihan turhaa tänne.
Ex: Voidaan käydä uudestaan kaupassa, jos se on sulle niin tärkeää!!!
En tiedä yhtään mitä sanoa ja ajatella, kun olen vaan niin hämmentynyt. Ja kuten olen tehnyt parissa tilanteessa ennenkin, lähden ajamaan suoraan omaan kotiin. Saan mieheltä viestin "perävalot". Hän nimesi minut perävaloiksi viitaten siihen, että autoni perävalot vaan näkyvät, kun hän haluaa keskustella vakavasti.
Minä olin hänen mielestään henkistä väkivaltaa käyttävä mykkäkoululainen. Hän myös moitti minua samanlaiseksi kontrollifriikiksi kuin eksänsä. Onneksi en sentään ollut narsisti, kuten hänen molemmat eksänsä :D Hän mm. oli sitä mieltä, että minun ongelma oli, että en ollut tottunut hänen kaltaisiin herkkiin, keskusteleviin miehiin. Yhden kerran alkuaikana olimme treffeillä ja hän puhui jo paikalle tullessaan puhelimessa ja puhui tapaamisen loppuun asti. Yritin saada kysyttyä, mitä teemme tämän jälkeen, mutta häiritsin häntä. Tein siis jo lähtöä. No lähdin ajamaan kotiin ja sain viestin "perävalot". Hän loukkaantui, kun kuulemma puhelimessa oli hänen vaikeasti sairas setänsä, jonka kanssa puhuu noin kerran vuodessa ja yritin sabotoida tämän puhelun. Hän sai minusta siinä tärkeää tietoa, kun huomasi minun yrittävän hallita kaikkia tilanteita (ihan kuten eksänsä) ja yritin eristää hänet tärkeistä ihmisistä. Minäkään en muuten osannut täyttää astianpesukonetta oikein.
Tekstissäsi ei ole mitään, mikä kuulostaisi persoonallisuushäiriöltä.
Kauppareissujutussa en ymmärrä, mitä mies teki väärin? Muuta kuin että tuli myöhässä..
Sinä kuulostat kontrolloivalta ja siltä, että loukkaantunut kaikesta. Olisiko peiliin katsomiseen paikka,?
Älä puhu pskaa. Tuo on juurikin pahimman laatuinen koopää joka odotuttaa toista puoli tuntia pihalla samalla kun ei meinaakaan ilmoittaa mitään vaikka on yhdessä sovittu missä ja milloin tavataan eikä vastaa yhteydenottoihin. Sitten päälle vielä manipuloi että sinulla on päässä vikaa kun et arvosta vaivannäköäni ja sinä olet kontrolloiva. Tällaisissa tapauksissa on vain yksi neuvo, juokse.
Onko jokainen epäkelpo ex-kumppani narsisti?
Vai onko edes joku vain epäkelpo ex-kumppani?
Vierailija kirjoitti:
"Minä siivoan, minä lenkitän koiraa, teen ruuan. Ja palkkioksi käydään päälle" selitti ex kaverilleen ääni väristen ja näytti poskensa naarmua, sormuksestani tullutta.
Todellisuudessa ex oli yöllä taas ajanut pilkkaamalla ja vähättelemällä minut siihen pisteeseen että suutuin ja kävin päälle. Ja ex pääsi kertomaan kaikille miten hullu ja vaarallinen olen.
Kukaan ei nähnyt todisteita siitä, että ex pahoinpiteli minua myös sillä henkiset mustelmat eivät näy.
Eli suutuit ja kävit päälle. Sekö on sinun mielestäsi oikea ratkaisu. Kyllä pistää epäilyttämään, kumpikohan on oikeasti se natsisti
En saanut käydä apteekissa, koska siellä oli töissä komea mies 😂 Olisi pitänyt lähteä 10km toiseen apteekkiin, siellä on töissä vain vanhoja naisia. Kävin silti oman kylämme apteekissa ja sain kuulla olevani pettäjä, joten vatipää leikkasi kelakorttini kahtia, enpähän pääse häntä enää pettämään. Yritti myös saada pääsyn Kanta-tietoihini, hänen piti saada nähdä että kävin apteekissa oikeasti ostamassa lääkkeitä. Selkäleikkauksenkin kuulemma feikkasin, vain päästäkseni hinkkaamaan minua leikannutta lääkäriä 😅
Vierailija kirjoitti:
En saanut käydä apteekissa, koska siellä oli töissä komea mies 😂 Olisi pitänyt lähteä 10km toiseen apteekkiin, siellä on töissä vain vanhoja naisia. Kävin silti oman kylämme apteekissa ja sain kuulla olevani pettäjä, joten vatipää leikkasi kelakorttini kahtia, enpähän pääse häntä enää pettämään. Yritti myös saada pääsyn Kanta-tietoihini, hänen piti saada nähdä että kävin apteekissa oikeasti ostamassa lääkkeitä. Selkäleikkauksenkin kuulemma feikkasin, vain päästäkseni hinkkaamaan minua leikannutta lääkäriä 😅
Tämä on todella traumaattinen asia ja mietin uskallanko edes kirjoittaa, koska tästä kyllä tunnistaa. Sain syöpäklinikalta kirjeen, jossa oli järkyttäviä uutisia. Ex raivosi, että olin väärentänyt koko postin kirjekuorta myöten, koska halusin esittää sairasta, halusin huomiota ja oikeutuksen itkuiselle käytökselleni.
Exäni oli myös sairaalloisen mustasukkainen. Kerran hän näki ikkunasta, kun juttelin hetken naapurin miehen kanssa postilaatikolla. Toki siitä seurasi raivoamista ja syyttelyä, mutta myös aika hulvaton tapahtumasarja. Mies nimittäin päätti kostaa naapurille ja kävi yöllä viiltämässä naapurin auton renkaat rikki. Miehen epäonneksi naapurissa oli valvontakamera, joten hän jäi kiinni itse teossa. Koska mies ei suostunut korvaamaan renkaita suoraan naapurille, juttu kiersi poliisin kautta ja mies sai myös sakot. Tästä suivaantuneena mies päätti pommittaa naapurin taloa lumipalloilla (!), mutta liukastui jäätiköllä muutaman heitettyään, liukui ojaan ja rikkoi silmälasinsa kiveen.
Narsisti pystyy hivuttamaan suhdetta koko ajan sairaammaksi niin hitaasti, ettei uhri tajua sitä. Narsisti osaa myös tarvittaessa pakittaa hieman, niin uhri uskoo käytöksen muuttuneen, ja jatkaa sitten hivutustaan. Suhde narsistin kanssa on vähän kuin kilon vuodessa lisääntyvä paino: totuuden tajuaa vasta, kun vaa'an lukema tai peilikuva lopulta herättää huomaamaan ylipainon. Narsistin uhrilla heräämisen hetki saattaa olla vaikkapa uskoutuminen läheiselle tai sairaalahoitoon johtanut pahoinpitely. Uhri ei ymmärrä miettiä plussia ja miinuksia, koska hän uskoo suhteen olevan normaali, tai että vika on hänessä itsessään, tai että riitaan tarvitaan kaksi. Pähkinänkuoressa: narsisti hämärtää uhrinsa todellisuudentajun.