Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Ex suuttui, kun kehtasin kirjoittaa yhdestä aineesta saman arvosanan kuin hän. Hän oli mielestään niin taitava ko. aineessa ja koska omat kurssiarvosanani olivat vähän alemmat, hän ei voinut hyväksyä loppukiriäni ylioppilaskirjoituksiin.

Mun ex sai valtavat raivarit jos työmatkalla lähijuna oli muutamia minuutteja myöhässä. Se ei voinut olla mahdollista vaan uskoi täysin ainoastaan oman selityksensä eli olin kipaissut pikapanolla kauppakeskuksen vartijan kanssa, sen joka oli katsonut mua 15.5. klo 14:37 hän oli laittanut ylös...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietin narsistieksäni kanssa valitettavasti kolme vuotta nuoruuteni parhaimmista vuosista. Ainaista tappelua asiasta kuin asiasta, alistamista, lyttäämistä ja arvostelua. Seuraavat jutut jääneet kuitenkin parhaiten mieleen:

- Olen ammatiltani luokanopettaja ja se oli asia, jonka mies koki jostain syystä jatkuvasti uhkana (ei ollut itse käynyt kouluja paljon, joten ehkä siksi tms.) ja aina kun olimme jostain asiasta eri mieltä ja syntyi keskustelua, hän rupesi jossain kohtaa kiljumaan, että ”älä yritä opettaa mua, mä en oo sun oppilas!” vaikka keskustelu olisi sujunut ihan suhteellisen rauhallisesti ja vain eriäviä mielipiteitä kuunnellen ja vaihdellen. Siinä vaiheessa en tiennyt, pitäisikö itkeä tai nauraa. Sama ”opettajakortti” vedettiin siinä kohtaa esille, jos pyysin häntä vaikka siivouspäivänä vähän auttamaan ja pesemään esim. vessanpöntön, koska olin itse tehnyt kaiken muun. Tällaisissa tilanteissa alkoi myös kiljuminen: ”Mulla on auktoriteettiongelma, älä käskytä!!!!!!!” Pesinpä siis aika monta kertaa sen pöntön ihan itse, jotta ei tarvinnut kuulla väninää auktoriteettiongelmasta.

- Karaokessa hän lauloi samat biisit joka kerta. Esityksen jälkeen piti hurrata ja taputella selkään joka kerta, kehua kuinka hän on niin taitava, koska muuten tuli itkupotkuraivari. Kerran esityksen aikana eräs vanha opiskelukaverini, jota en ollut nähnyt yli viiteen vuoteen, koputti olkaani ja jälleennäkemisen innossa unohdin täysin kaiken muun. Eksä palasi lavalta naama norsunvitulla ja hänen iltansa oli pilalla. Sain kuulla tästä epäkohteliaasta käytöksestäni suhteen loppuun asti. Jäivät ne opiskelukaverin kanssa juttelutkin aika vähälle sinä iltana, koska hän pakeni eksäni kiukuttelua iloisempaan seuraan.

- Pääsin vapautumaan eksästäni lopulta hänen itsensä takia. Hän haki tietämättäni työpaikkaa pääkaupunkiseudulta, jonne olin jo aikaisemmin ilmaissut haluttomuuteni muuttaa. Sitten juhannusjuhlissa ison ruokapöydän ääressä hänen ystävänsä ottivat puheeksi työn ja kysyivät eksältäni työkuvioista. Hän ilmoitti allekirjoittavansa työsopimuksen seuraavalla viikolla. En ollut tietoinen asiasta. Hän oli omassa päässään ajatellut, että tottakai minä muutan perästä, vaikka en haluaisikaan.

- Pääkaupunkiseudulla asuessaan päätti kihlauksemme omin päin. Näin facebookin kuvista, ettei pidä enää sormusta.

Jälkeenpäin ajateltuna tuo hänen muuttotempauksensa oli parasta, mitä minulle on tapahtunut. Elin kolme vuotta helvetissä. Erosta on nyt kolme vuotta ja olen hiljalleen kasaillut itsetuntoani kaiken sättimisen ja varpaillaan elelyn jälkeen. Jos tähän olisi kirjoittanut kaikki hänen tempauksensa, olisi niistä saanut varmasti kirjan aikaiseksi. Edellä olevat tapaukset eivät olleet kammottavia, mutta huvittavia kylläkin.

Pian pääkaupunkiseudulle muuttamisen jälkeen hän löysi ns. uuden uhrin ja meni hänen kanssaan naimisiin suhteellisen nopeasti. Somessa elävät kulissielämää, mutta olen kuullut yhteisiltä ystäviltämme, että todellisuus on jotain aivan muuta.

No on ollut kamalaa helvettiä sulla kolme vuotta, kun et ole saanut komenella toista vessan pönttöä kuuraamaan ja et ole saanut alentuvalla äänensävyllä opettaa kuin pikkulasta.

On ollut kamalaa helvettiä kun olisi pitänyt jollain tavalla huomioida toista taputtamalla toisen karaoke-esityksille. Onhan se selvää narsismia sellainen.

Lukutaidottomat voi pysyä täältä (ja mieluiten muualtakin) poissa.

Näitä lukiessa tulee mieleen että millainen olo sen narsistin sisällä oikeasti on, aivan kamalaa. Sen häpeän täytyy olla tuhat kertaa pahempi kuin "normaalin" häpeän, että pitää valehdella mitä kummallisimmista asioista peittääksen häpeän ja arvottomuudentunteen. Ja toi kontrolloinninhalu on ihan sairasta, eihän narsistilla voi olla ainuttakaan hyvää, onnellista päivää. Koko ajan mielessä miten koko maailma on häntä vastaan vaikka on omasta mielestään ihailun arvoinen. Käy kyllä sääliksi, sekä narsisteja kieroutuneesta mielentilastaan että heidän uhrejaan.

Mulla on yksi kokemus muutaman vuoden takaa kun asuin ulkomailla ja tapasin siellä sitten miehen. Hän oli tosi ihana minua kohtaan, ihaili ulkonäköäni (sanoi, että näytän Mila Kunisilta jota hän niin kovasti ihannoi ja no, oikeasti olen niin kaukana Mila Kunisista kuin olla voi) ja kertoili ettei ole aiemmin tavannut yhtä ihanaa naista. Halusi edetä tosi nopeasti ja selvästi nautti kun olin juuri muuttanut sinne eikä ollut minkäänlaista tuttava- saati ystäväpiiriä siellä. Jostain kumman syystä vaan naureskelin itsekseni hänen käytöstään muita ihmisiä kohtaan, hän esim jankutti pubien valvojien kanssa KAIKESTA, kuinka hänen mielestään ko. maan lait ovat perseestä ja että hän voi kyllä viedä tuolin sieltä pubista minne haluaa (oli selvinpäin). Ajattelin, että se haluaa vain tehdä vaikutuksen minuun tai jotain.. Taksikuskeille hän huusi, sanoi musiikin olevan paskaa ja että epäili kuskia huijariksi. Ei antanut minun mennä taksiin yksin, vaan jos olin menossa jonnekin kotoaan, tunki pakolla mukaan ja ajoi sitten taksilla itsensä takaisin kotiin. Tarkisti myös että menen omaan kotiini enkä muualle:D Kerran hän ei ehtinyt (luojan kiitos) taksiin mukaan mutta ehti kuitenkin tulla huutamaan ikkunasta kuskille miten ei luota häneen ja ai että mua hävetti :D.. Paras oli, kun väitti säveltäneensä jonkin Kanye Westin biisin, ja jostakin syystä luuli että uskon häntä.. Ihan niinkuin en tietäisi hänen nimeään ja tajuaisi miten helposti tarkastettavissa se on.. Juttu loppui kun en ollut vähään aikaan ehtinyt häntä tapaamaan niin hän vaihtoi Whatsapp-kuvakseen kuvan hänestä ja jostain naisesta läheisissä merkeissä :D

En väitä että hän olisi narsistinen mutta kaikin puolin kummallinen.

Naimisiinmeno isäni kanssa salaa minulta ja sisareltani (koska vihasi meitä, sai manipuloitua isäni niin, ettei meille kerrottu tai kutsuttu häihin).

Sanon vielä tuohon edelliseen liittyen että ko maan taksit olivat kyllä ihan yhtä luotettavia kuin Suomen, joten käytökseensä ei ollut mitään oikeaa syytä

Laittomasta Lehdestä? luen näistä tempauksista.

Narsisti joutuu jotenkin kummallisesti aina ristiriitatilanteisiin ihmisten kanssa. He itse tietenkin luulevat, että vika on niissä muissa ja hän on mahtava ja täydellinen, mutta oikeasti muuta yhteistä nimittäjää ei ole kuin narsisti itse. Hän ei vain osaa kommunikoida ihmisten kanssa. Ei osaa normaaleja sosiaalisia taitoja tai yhteistyötä muiden kanssa. Ainoa moodi on sotamoodi ja jatkuva vastakkainasettelu.

"Tarkoitus pyhittää keinot" kuvaa hyvin sitä tilannetta, kun narsisti on jonkun haasteen edessä joko henkkoht elämässään tai vaikka työelämässä. Se on hänen alkeellinen selviytymiskeinonsa, kun "korkeamman tason" selviytymiskeinoja ei ole (osaaminen, sosiaaliset taidot, hyvä itsetunto, tasapainoinen mieli, kommunikointikyvyt). Häntä ei sido sopimukset, ei lupaukset, ei hyvät tavat. Häneen ei voi ikinä luottaa, sillä hän ajattelee vain ja ainoastaan itseään joka tilanteessa. Oksettavaa.

Narsistimummo kutsui kesällä mökilleen viettämään viikonloppua, kävimme siellä useamman kerran kesässä. Hänellä oli syntymäpäivä vierailumme aikana, joten hankimme pienen lahjan, ja kysyimme onko luvassa juhlia, olisimme siinä tapauksessa pakanneet mukaan myös juhlavaa vaatetta itsellemme ja lapsillemme. Mökille on meiltä 250 km, ja se sijaitsee ns. jumalan selän takana, eikä sieltä ole mahdollista käydä päiväseltään shoppailureissulla.

Mummon mukaan mitään juhlia ei missään tapauksessa ole, hän viettää synttärinsä hiljaisuudessa ja verkkareissa. Oikein kielsi, ettei lahjaakaan saisi tuoda. Olimme, että selvä, nähdään viikonloppuna. Saavuimme paikalle edellisenä iltana ja aloin vaistota pahaa, kun mummo hääräsikin tarjoilujen parissa. Hän kysyi mielipidettäni uudesta mekosta, jonka oli hankkinut varta vasten näitä synttärijuhlia varten. Siis juhlia. Juhliin tuli seuraavana päivänä kaukaisiakin sukulaisia hienosti pukeutuneina ja pöydät notkuivat. Sitten olimme me, mökkivaatteissamme arkisina ja häpeissämme. Mummo vielä kommentoikin muille, että nämä tarvitsisivat kipeästi uusia vaatteita.

No vaikka näin. Narsisti tuli kaveeraamaan kanssani ja puhumaan lasten hankkimisen ihmeellisyydestä. Sitten hän halusi minun ottavan osaa hänen omien pienten lastensa hoitamisesta sillä verukkeella että käydään kahvilla yhdessä koska hän "välittää" minusta. Sitten hän yks kaks hankki minulle vuokra-asunnon pois, koska hän tunsi vuokranantajan ja "välitti" yhteisestä vuokranantajasta niin paljon että hankki minulle fudut asumuksesta. Ja sitten kuitenkin ollaan niin välittävää kaveria. Koska kyseinen nainenhan haluaa koko tuttunsa (avioliiton kautta sukulaisensa) omistamat kiinteistöt omaan haltuunsa että kaikki puuttuminenhan on pelkkää välittämistä ja omaisuudenhoitoa. Toivottavasti kyseinen ämmä saa hiivatulehduksen hanuriinsa.

Narsisti sai vamman työpaikalla ja teki kaikkensa, että parantuminen kesti mahdollisimman pitkään. Sai sairaslomia, hoitoja, tutkimuksia sekä korvauksia. Sillä ei ollut väliä, että kivut pitkittyivät kunhan sai huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Narsistimummo kutsui kesällä mökilleen viettämään viikonloppua, kävimme siellä useamman kerran kesässä. Hänellä oli syntymäpäivä vierailumme aikana, joten hankimme pienen lahjan, ja kysyimme onko luvassa juhlia, olisimme siinä tapauksessa pakanneet mukaan myös juhlavaa vaatetta itsellemme ja lapsillemme. Mökille on meiltä 250 km, ja se sijaitsee ns. jumalan selän takana, eikä sieltä ole mahdollista käydä päiväseltään shoppailureissulla.

Mummon mukaan mitään juhlia ei missään tapauksessa ole, hän viettää synttärinsä hiljaisuudessa ja verkkareissa. Oikein kielsi, ettei lahjaakaan saisi tuoda. Olimme, että selvä, nähdään viikonloppuna. Saavuimme paikalle edellisenä iltana ja aloin vaistota pahaa, kun mummo hääräsikin tarjoilujen parissa. Hän kysyi mielipidettäni uudesta mekosta, jonka oli hankkinut varta vasten näitä synttärijuhlia varten. Siis juhlia. Juhliin tuli seuraavana päivänä kaukaisiakin sukulaisia hienosti pukeutuneina ja pöydät notkuivat. Sitten olimme me, mökkivaatteissamme arkisina ja häpeissämme. Mummo vielä kommentoikin muille, että nämä tarvitsisivat kipeästi uusia vaatteita.

Ei tuo ole narsismia, vaan vanha tapa. Se on sellaista kulttuuria ja eräänlaista kursailua. Olitte typeriä ja tietämättömiä kun ette ymmärtäneet ottaa parempia vaatteita. Tyhmä olet kun sotket narsismin tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietin narsistieksäni kanssa valitettavasti kolme vuotta nuoruuteni parhaimmista vuosista. Ainaista tappelua asiasta kuin asiasta, alistamista, lyttäämistä ja arvostelua. Seuraavat jutut jääneet kuitenkin parhaiten mieleen:

- Olen ammatiltani luokanopettaja ja se oli asia, jonka mies koki jostain syystä jatkuvasti uhkana (ei ollut itse käynyt kouluja paljon, joten ehkä siksi tms.) ja aina kun olimme jostain asiasta eri mieltä ja syntyi keskustelua, hän rupesi jossain kohtaa kiljumaan, että ”älä yritä opettaa mua, mä en oo sun oppilas!” vaikka keskustelu olisi sujunut ihan suhteellisen rauhallisesti ja vain eriäviä mielipiteitä kuunnellen ja vaihdellen. Siinä vaiheessa en tiennyt, pitäisikö itkeä tai nauraa. Sama ”opettajakortti” vedettiin siinä kohtaa esille, jos pyysin häntä vaikka siivouspäivänä vähän auttamaan ja pesemään esim. vessanpöntön, koska olin itse tehnyt kaiken muun. Tällaisissa tilanteissa alkoi myös kiljuminen: ”Mulla on auktoriteettiongelma, älä käskytä!!!!!!!” Pesinpä siis aika monta kertaa sen pöntön ihan itse, jotta ei tarvinnut kuulla väninää auktoriteettiongelmasta.

- Karaokessa hän lauloi samat biisit joka kerta. Esityksen jälkeen piti hurrata ja taputella selkään joka kerta, kehua kuinka hän on niin taitava, koska muuten tuli itkupotkuraivari. Kerran esityksen aikana eräs vanha opiskelukaverini, jota en ollut nähnyt yli viiteen vuoteen, koputti olkaani ja jälleennäkemisen innossa unohdin täysin kaiken muun. Eksä palasi lavalta naama norsunvitulla ja hänen iltansa oli pilalla. Sain kuulla tästä epäkohteliaasta käytöksestäni suhteen loppuun asti. Jäivät ne opiskelukaverin kanssa juttelutkin aika vähälle sinä iltana, koska hän pakeni eksäni kiukuttelua iloisempaan seuraan.

- Pääsin vapautumaan eksästäni lopulta hänen itsensä takia. Hän haki tietämättäni työpaikkaa pääkaupunkiseudulta, jonne olin jo aikaisemmin ilmaissut haluttomuuteni muuttaa. Sitten juhannusjuhlissa ison ruokapöydän ääressä hänen ystävänsä ottivat puheeksi työn ja kysyivät eksältäni työkuvioista. Hän ilmoitti allekirjoittavansa työsopimuksen seuraavalla viikolla. En ollut tietoinen asiasta. Hän oli omassa päässään ajatellut, että tottakai minä muutan perästä, vaikka en haluaisikaan.

- Pääkaupunkiseudulla asuessaan päätti kihlauksemme omin päin. Näin facebookin kuvista, ettei pidä enää sormusta.

Jälkeenpäin ajateltuna tuo hänen muuttotempauksensa oli parasta, mitä minulle on tapahtunut. Elin kolme vuotta helvetissä. Erosta on nyt kolme vuotta ja olen hiljalleen kasaillut itsetuntoani kaiken sättimisen ja varpaillaan elelyn jälkeen. Jos tähän olisi kirjoittanut kaikki hänen tempauksensa, olisi niistä saanut varmasti kirjan aikaiseksi. Edellä olevat tapaukset eivät olleet kammottavia, mutta huvittavia kylläkin.

Pian pääkaupunkiseudulle muuttamisen jälkeen hän löysi ns. uuden uhrin ja meni hänen kanssaan naimisiin suhteellisen nopeasti. Somessa elävät kulissielämää, mutta olen kuullut yhteisiltä ystäviltämme, että todellisuus on jotain aivan muuta.

No on ollut kamalaa helvettiä sulla kolme vuotta, kun et ole saanut komenella toista vessan pönttöä kuuraamaan ja et ole saanut alentuvalla äänensävyllä opettaa kuin pikkulasta.

On ollut kamalaa helvettiä kun olisi pitänyt jollain tavalla huomioida toista taputtamalla toisen karaoke-esityksille. Onhan se selvää narsismia sellainen.

Mikähän se sinun ongelmasi lienee?  

Luitko edes koko kirjoitusta?  Kirjoittajahan kertoi vain muutaman huvittavan "tempauksen," joita täällä nimenomaan kysyttiinkin.  Sen lisäksi hän kirjoitti, että jos kirjoittaisi kaikki hänen tempauksensa, niistä saisi vaikka kirjan.  

Mutta sinä pikkusieluisuuksinesi takerruit näihin muutamaan esimerkkiin ja niistä sinun täytyi vääntää omanlaisesi muunnelmat.  Vaikka sinulla ei ole mitään oikeutta syyttää kirjoittajaa "alentuvalla äänensävyllä opettamisesta."  Siitä sinä et tiedä hölkäsen pöläystä, et ollut kuulemassa.  Ainoa tietosi on se, mitä kirjoittaja tänne kertoi.  Pysy siinä.  

Juuri sinunlaistesi kommentoijien takia niin moni asia tässä maailmassa meneekin vikaan, kun ihmiset muuttelevat kuulemiaan tai lukemiaan asioita omien sisäisten kuvitelmiensa mukaisiksi ja höpöttävät ne sitten tosina eteenpäin.  

Ymmärrän ihan hemmetin hyvin tuota kirjoittajaa ja osaan kyllä tajuta, että nuo on niitä huvittavia juttuja, joita täällä pyydettiinkin kirjoittamaan.  Narsistin kanssa eläminen harvemmin on huvittavaa, mutta kun kaikesta pääsee irti ja aikaa kuluu, voi alkaa nähdä jo huumoriakin siinä, miten äärettömän tärkeiksi ihmisiksi narsistit itsensä luokittelevat.  Toisaalta osaa tuntea jo sääliäkin, koska käsittää myös sen sisäisen hädän, joka narsistilla on koko ajan, kun hänen on pakko saada tuntea itsensä äärettömän merkitykselliseksi, ja sitten kuitenkin tulee kuraakin niskaan, vaikka kuinka yrittää ja yrittää.  Aina on kuitenkin olemassa joku, joka on osaavampi, tehokkaampi, loisteliaampi, tärkeämpi, kunnioitettavampi jne.  Sitä en tiedä, pystyykö narsistinen ihminen ikinä oikeasti nöyrtymään sen asian edessä, minkäänlaisen itsetutkiskelun tai terapian avullakaan.  Jos se on niin sisäänrakennettu luonteenpiirre, että siitä ei vain ole ulospääsyä.  Silloinhan narsisti on hyvin onneton ihminen kaiken kaikkiaan. 

Kyllä minulla on ihan oikeus, ja sinä et määrää mitä muut saavat ajatella tai rivien välistä nähdä.

Oikeat ihan aikuisten oikeasti oikeat narsistit ovat todella kauheita tapauksia ja se on vakava asia.

On raivostuttavaa ja turhauttavaa kun tästä asiasta on tehty jokamiehen/naisen leimakirves ja sanaa käytetään huterasti. Se MITÄTÖI oikeita uhreja ja tekee asiasta puhumisen mahdottomaksi.

Kun tässä ketjussa nostaa esille tekstejä joissa näytetään käytettävän n-sanaa johonkin hömelöön mummoon tai ärsyttävään exään ihan turhan takia, niin jotkut hömelöt repivät siitä vielä p*rseensä ja alkavan inisemään.

Ja tietenkin keksivät väittää että epäkohtien esiin tuoja on itsekin narsisti.

Aaaargh!

Vierailija kirjoitti:

Oikeat ihan aikuisten oikeasti oikeat narsistit ovat todella kauheita tapauksia ja se on vakava asia.

On raivostuttavaa ja turhauttavaa kun tästä asiasta on tehty jokamiehen/naisen leimakirves ja sanaa käytetään huterasti. Se MITÄTÖI oikeita uhreja ja tekee asiasta puhumisen mahdottomaksi.

Kun tässä ketjussa nostaa esille tekstejä joissa näytetään käytettävän n-sanaa johonkin hömelöön mummoon tai ärsyttävään exään ihan turhan takia, niin jotkut hömelöt repivät siitä vielä p*rseensä ja alkavan inisemään.

Ja tietenkin keksivät väittää että epäkohtien esiin tuoja on itsekin narsisti.

Aaaargh!

Höpöhöpö mitään mitätöi. Tämä ilmiö on vähän kuin autismi, ei siinäkään ole mitään mustavalkoista "joko sitä on tai ei ole"- luokittelua vaan monenkirjavaa vipeltäjää mahtuu mukaan. On hyvä että näistä puhutaan, koska todellakaan kaikki ei päädy mihinkään tilastoihin. Karmivia juttuja tässäkin ketjussa paljon.

Eräänä huhtikuisena lauantai-iltana narsisti-isäni lähetti minulle yllättäen linkin uutisjuttuun, jossa hänet oli ohimennen mainittu. Emme olleet olleet yhteyksissä moneen kuukauteen. Koska itse olin sillä hetkellä isoissa juhlissa, joita olin järjestänyt osana muuta porukkaa perse ruvella viimeiset puoli vuotta, niin vastasin vain jotain nopeasti, koska en halunnut räplätä puhelinta juhlan aikana. Tämä ei sitten kelvannutkaan isälleni, vaan hän rupesi syyttämään minua siitä, että minua ei kiinnosta hänen elämänsä lainkaan ja että olisin voinut jotain muutakin vastata. Tähän sitten vastasin, että sori kun en nyt pysty enempää keskustelemaan, olen nyt näillä juhlilla eikä täällä ole soveliasta räplätä puhelinta koko iltaa. Isä lähti kaikista henkseleistä irti, ja syyttely viestien välityksellä jatkui, kun eihän hän voi tietää mitään minun elämästäni kun en ole häneen mitenkään yhteydestä (ja syyn varmaan arvaakin jo).

Pistin välit poikki isääni viime keväänä, kun ei edelleenkään löytynyt ymmärrystä minun elämän kipupisteille (jotka ovat osin saaneet alkunsa hänen toiminnastaan). Olisi pitänyt vain häntä lohduttaa, kun me muut olemme hänelle aiheuttaneet niin paljon pahaa. Mutta silti huvittaa, kuinka aikuinen mies voi niin paljon suuttua siitä, että oma tytär ei kesken isojen juhlien voikaan keskustella pitkällisesti mitättömästä uutisjutusta.

Vierailija kirjoitti:

No vaikka näin. Narsisti tuli kaveeraamaan kanssani ja puhumaan lasten hankkimisen ihmeellisyydestä. Sitten hän halusi minun ottavan osaa hänen omien pienten lastensa hoitamisesta sillä verukkeella että käydään kahvilla yhdessä koska hän "välittää" minusta. Sitten hän yks kaks hankki minulle vuokra-asunnon pois, koska hän tunsi vuokranantajan ja "välitti" yhteisestä vuokranantajasta niin paljon että hankki minulle fudut asumuksesta. Ja sitten kuitenkin ollaan niin välittävää kaveria. Koska kyseinen nainenhan haluaa koko tuttunsa (avioliiton kautta sukulaisensa) omistamat kiinteistöt omaan haltuunsa että kaikki puuttuminenhan on pelkkää välittämistä ja omaisuudenhoitoa. Toivottavasti kyseinen ämmä saa hiivatulehduksen hanuriinsa.

..mmitä..? Siis joku hankki sinulle häädön? Miten?

Eksäni perhe teki tätä minulle. Kutsuivat lauantaikahveille, mutta olikin jonkun synttärit ja kaikki muut olivat pukeutuneet fiinisti. Eksältäkin löytyi siisti paita aina jostain. 

Jopa mummonsa 80-vuotispäivillä tekivät tämän minulle. No en enää halunnut lähteä noiden ilkeilijöiden pippaloihin ja nopeasti tuli myös ero.

Ilmeisesti halusivat vain minusta sylkykupin sukuunsa. Naamakkain kyllä kehuivat ja tykkäsivät kovasti, mutta loppuaika oli tuollaista lapsellista sorsimista.

T: se jonka perään usutettiin jopa suvun lapset kiusaamaan

Ex mies ajoi risteysten ohi kun minä keskustelin autossa.kun olin täysin hiljaa mökötin.