Lue keskustelun säännöt.
Narsistien "huvittavimmat" tempaukset
24.01.2020 |
Meillä eksä kantoi pesukoneen pihalle lumisateeseen,kun sitä ketutti etten idiootti ollut sitä tyhjentänyt. Päätti ettei tarvita pesukonetta sitten laikaan.
Jälkeenpäin naurattaa,että voi ihminen olla niin pimeä.
Kommentit (1968)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti valehtelee ja manipuloi itsensä kaikista "koneistoista" ulos voittajana. Hän nauttii ollessaan tapahtumien keskipiste ja saadessaan tuntee siitä, että pystyy todellakin hajottamaan ja hallitsemaan. Hänen sairas halunsa kostaa ja tuhota se, joka on koskaan uskaltanut häntä vastustaa tai on "karannut" narsistin lähteenä olemisesta ei pääty koskaan ennen jomman kumman kuolemaa.
Nämä ihmiset ovat oikeasti aidosti äärimmäisen vaarallisia. Väkivaltaiset saattaat saada joskus jopa tuomioita teoistaan, joku saattaa jopa hakea sen vuoksi apuakin, mutta narsistit eivät juuri koskaan edes joudu syytteeseen, koska tekevät sekä väkivallan (henkinen, fyysinen, sosiaalinen, taloudellinen, seksuaalinen) taitavasti ja ovelasti sekä manipuloivat kaikki puolelleen. Uhri tuskin koskaan saa mistään mitään tukea tai apua.
On äärimmäisen vaarallista yhteiskunnankin tasolla, että on ihmisiä, jotka syyllistävät kokemuksiaan prosessoivia ihmisiä muistuttamalla, että nämä ihmiset olisivat rikki. He ovat syvästi pahoja. Julmia. Ilkeitä. Kostonhimoisia. Pohjattoman itsekkäitä. Täysin syyttömiä. Täynnä vihaa ja katkeruutta. Lain ja järjestyksen yläpuolella. NÄMÄ OVAT OIKEASTI VAARALLISIA!
Ihminen voi olla sekä rikki että vaarallinen, nämä eivät millään lailla sulje pois toisiaan. Eikä sen ymmärtäminen että ihminen on rikki tarkoita sitä että hyväksyy tai vaatii tälle jotain sääliä. Kirjoitin tuossa kuinka oma läheiseni vietti vuosikymmeniä narsistin höykkyytettävänä ja hän sai apua tuntemuksiinsa sitten vasta kun joku rauhallisesti kävi hänen kanssaan läpi mitä narisistille oli lapsena tapahtunut (todella traagisia asioita) ja käsiteltiin sitä miksi narsisti käyttäytyy miten käyttäytyy ja ennen kaikkea opeteltiin ottamaan henkistä etäisyyttä ja olemaan ottamatta henkilökohtaisesti. Ja tietenkin, ennen kaikkea, ottamaan narsistiin niin paljon fyysistä etäisyyttä kuin vain pystyy. Mun mielestä narsistin kanssa pärjämisessä tärkeintä on TIETO.
Minä kyllä tiesin exäni taustat ja jopa sellaisia asioita, mitä hän ei koskaan ollut kertonut muille kuin minulle. Siis kyllä tiesin.
Mutta se ei muuttanut mitään minun "pärjäämisessäni" hänen kanssaan. Edelleen minun oli paha olla hänen kanssaan. Olin jatkuvasti jännittynyt ja hermostunut, koska ikinä ei voinut tietää mistä päin pommi oli tulossa. Oma itsetuntoni oli jo pahasti murenemassa.
Sekä exäni että hänen äitinsä olivat joko täysiä narsisteja, tai ainakin heillä oli runsaasti siihen diagnoosiin viittaavia piirteitä. Heidän keskinäinen suhteensa oli täysin tulehtunut, eräänlainen viha-rakkaus -suhde. Hirveä riippuvuus toisistaan, mutta samalla valtava tarve arvostella ja mitätöidä toisiaan. Jouduin elämään siinä kaaoksessa. Ihmettelin usein, että miksi he edes pitivät yhteyttä, kun siitä aina sukeutui valtava riita. Minut tietysti sotkettiin mukaan, kun tyhmänä yritin jotain sanoa toiselle tai toiselle.
Anopillani oli ollut vaikea lapsuus ja niin oli miehellänikin. He riitelivät ja raivosivat toisilleen siitä, kummalla oli ollut kamalampaa ja vaikeampaa. Järkyttävää uhriutumista, ovien paiskomista, paikalta poistumista silloin, kun nimenomaan olisi pitänyt jäädä, koko maailma oli heitä vastaan, mutta kumpikin oli sitä mieltä, että ei sinua vastaan, vaan minua.
Mieheni oli aina saatava olla suuna päänä joka paikassa ja häntä oli kaikkien katsottava ja ihailtava. Jos hän koki, ettei saanut riittävää huomiota seurassa, hän mielenosoituksellisesti ja erittäin näyttävästi poistui paikalta. Hän teki näin esim. minun kotonani, jos juttelin äitini tai siskoni kanssa. Paikalta poistumine ja vuorokausien vihainen hiljaisuus ja ainoa selitys vain, että "et sä minusta välitä, noista muista vaan." Yhden jouluaatonkin hän osasi pilata, kun meillä oli sukulaisia joulunvietossa. Hän ei suostunut tulemaan edes joulupöytään, istui vain nurkassa silmät vihaisina minua tuijottaen. Kun en ollut hänen kanssaan, vaan noiden kaikkien muitten vaan. Ja nämä sukulaiset oli ihan hänen aloitteestaan meille kutsuttu. Se joulu oli muistaakseni toiseksi viimeinen yhteinen joulumme. Seuraavan joulun jälkeen lähdin sitten omaan elämääni ja se oli elämäni paras päätös. Muistan, kuinka ihanaa oli sitten, kun olin saanut kaiken järjestykseen, ajelin pyörällä uuteen kotiini töiden jälkeen ja yhtäkkiä keksinkin, että menenpä tuonne kahvilaan nauttimaan kahvit ja leivokset, eikä kukaan odota minua kotona silmät viiruina vihaisena vaatimassa selitystä, missä olen ollut ylimääräiset 20 minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihmisillä ala hälytyskellot soimaan jo ensitapaamisella? Siis tule sellaista tunnetta selkäpiihin, että tuossa tyypissä ei ole kaikki kondiksessa? Vai tuleeko, mutta haluatte antaa mahdollisuuden?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska minulle tulee persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä jo ensimmäisen minuutin aikana tunne, että hän on todella todennäköisesti sekaisin päästään. Hänen ei tarvitse välttämättä edes puhua mitään, vaan yleinen käytöksen ja olemuksen tarkastelu riittää. Alitajuinen tuntemukseni ei ole vielä koskaan pettäny, vaikken ole törmännyt omassa henkilökohtaisessa elämässäni vielä kovin moneenkaan sekopäähän.
Esimerkiksi: Kaveripiirini eräs kaveri, joka myös myöhemmin osoitti hyvin selkeästi otaksumani oikeaksi, äitini ex mies, joka osoitti myös hyvin nopeasti otaksuntani oikeaksi, ja entinen esimieheni, joka vahvisti epäilystäni joka ainoa päivä yhä enemmän. Jokaisen ihmisen kohdalla minulle tuli hienovarainen tunne, ettei kaikki ole heissä kunnossa ja päätin kuunnella tätä tunnetta. Siksi minua kiinnostaakin, onko teillä tällaista tunnetta tullut ja oletteko vain ohittaneet sen tunteen vai onko kyseessä vain tilanne, ettei tuollaista tunnetta ole syntynyt?
Kiitos kaunis, jos viitsitte vastata!
Hyvä juttu, että sinulla on turvallinen kiintymyssuhdemalli! Puolella naisista ei ole, ja miehistä vielä harvemmalla. Silloin oma sisäinen maailma sanelee, että läheisyyden hintana tulee aina kaltoinkohtelua. Narsisti tarjoaa aluksi kauppaa, jossa äärimmäiseen määrään rakkautta sisältyy vain pieni määrä kiusaamista ja kaltoinkohtelua, ja se vaikuttaa aluksi ihan hyvältä diililtä. Ei pitäisi olla kummallista, etteivät kaikki ole kuten sinä.
Ei narsisti halua selviytyä lapsuuden tai nuoruuden traumoistaan, koska hänellä pitää olla ne kamalat vaikeudet jotta saa valittaa ja voi nousta toisten yläpuolelle, kun HÄNELLÄ on ollut niin järkyttävää.
Eikä hän voi mennä mihinkään terapiaan, kun ei kukaan terapeutti pysty auttamaan häntä, se on aivan turhaa. Hänen ongelmansa ovat niin vaikeita ja niin syvällä, että ei auta terapiat.
Eikä narsisti halua kaivella omia vanhoja asioitaan, koska hän ei halua paljastaa itsestään mitään ikävää. Onhan kaiken lisäksi mahdollista, että terapeutti näkee hänen lävitseen ja tunnistaa, että hän osaa valehdella tarvittaessa.
Terapian käytyäänhän narsistin pitäisi olla muuttunut. Eikä hän halua muuttua miksikään. Kaikkein muiden hänen ympärillään pitää muuttua. Koska kaikki hänen ongelmansakin ovat muiden syytä.
Minun exäni kävi jonkun työpsykologin luona.. Kävi yhden kerran, kun tuli luvanneeksi. Se kerta riitti hänelle. Minulle hän valehteli, että se psykologi sanoi hänelle, ettei voi häntä hoitaa, koska nuo asiat on liian isoja ja kauheita, siis nuo hänen ongelmansa. Kun yritin kysyä, että siis mistä ongelmista oli kyse, niin sulki suunsa ja sanoi vain, että en tule ikinä häntä ymmärtämään, joten hän ei minulle puhu mitään eikä kukaan asiantuntija pysty auttamaan häntä. Näin hän sai itselleen varsinaisen marttyyrinkruunun, HÄNEN ongelmansa olivat maailman suurimmat ja järkyttävimmät, eikä niitä voi hoitaa. Näin hän sai taas kohottaa itsensä kaikkien yläpuolelle, kun sai julistaa itsensä ainutlaatuiseksi tapaukseksi, eikä häntä KUKAAN ikinä voisi ymmärtää. Että sillä lailla.
Hänet oli ohjattu tälle psykologille työpaikan puolesta. Sain myöhemmin hänen työnantajaltaan tiedon, että hän oli ollut siellä vastaanotolla n. 5 minuuttia ja poistunut siis samantien, ei suostunut puhumaan mitään. Tästä sain tietää siis hänen kuolemansa jälkeen, kun työnantaja kutsui minut luokseen keskustelemaan asioista. Työpaikallakin oltiin siis huomattu tämä hänen käsittämätön tarpeensa olla aina oikeassa ja muiden yläpuolella ja jos ei suostuttu tekemään hänen tahtonsa mukaan, syntyi aina ongelmia. Mieheni oli esimiesasemassa, ja alaiset oli joutuneet kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihmisillä ala hälytyskellot soimaan jo ensitapaamisella? Siis tule sellaista tunnetta selkäpiihin, että tuossa tyypissä ei ole kaikki kondiksessa? Vai tuleeko, mutta haluatte antaa mahdollisuuden?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska minulle tulee persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä jo ensimmäisen minuutin aikana tunne, että hän on todella todennäköisesti sekaisin päästään. Hänen ei tarvitse välttämättä edes puhua mitään, vaan yleinen käytöksen ja olemuksen tarkastelu riittää. Alitajuinen tuntemukseni ei ole vielä koskaan pettäny, vaikken ole törmännyt omassa henkilökohtaisessa elämässäni vielä kovin moneenkaan sekopäähän.
Esimerkiksi: Kaveripiirini eräs kaveri, joka myös myöhemmin osoitti hyvin selkeästi otaksumani oikeaksi, äitini ex mies, joka osoitti myös hyvin nopeasti otaksuntani oikeaksi, ja entinen esimieheni, joka vahvisti epäilystäni joka ainoa päivä yhä enemmän. Jokaisen ihmisen kohdalla minulle tuli hienovarainen tunne, ettei kaikki ole heissä kunnossa ja päätin kuunnella tätä tunnetta. Siksi minua kiinnostaakin, onko teillä tällaista tunnetta tullut ja oletteko vain ohittaneet sen tunteen vai onko kyseessä vain tilanne, ettei tuollaista tunnetta ole syntynyt?
Kiitos kaunis, jos viitsitte vastata!
Olet siis tavannut sekopäitä, joita arvelit sekopäiksi ja narsisteiksi heti ensitapaamisella. Kun tapaat mielenlaatunsa taitavasti salaavan narsistin, et huomaa mitään. Tuttavapiirissäsi voi ihan hyvin olla ihminen, jonka narsistisesta käyttäytymisestä ei tiedä kukaan muu kuin puoliso.
Tietysti se on mahdollista. Ja kyllä olen tavannut. Nämä sekopäät eivät siis olleet muiden mielestä sekopäitä, eikä kukaan oikein tahtonut uskoa, kun kerroin tuntemuksistani. Etenkään äitini exästä ei kukaan suostunut uskomaan, että minulla tuli hänen seurassaan sellainen olo, että tuossa ihmisessä on jotain pahaa. En tietysti usko koko "pahuusaistini" olevan mitenkään pettämätön, mutta luotan siihen mieluummin täysin, kuin en ollenkaan.
En tiedä toimiiko tuo vaistoni siksi niin hyvin, että tarkastelen ihmisiä paljon etäältä, enkä hyppää suoraan siihen lähikehälle. En muutenkaan sokeasti luota ihmisiin, enkä usko ihmisen perimmäiseen hyvyyteen. Suhtaudun uusiin tuttavuuksiin aina varauksellisesti ja kuuntelen alkukantaisia vaistojani seurassa kuin seurassa. Myös perheenjäsenteni seurassa. Luotan ihmisiin pikkuhiljaa, kuten ielestäni kuuluukin. Suhteissa odotan, että tunnetilat rauhoittuvat ja huuma häviää, ennen kuin teen suhdetta eteenpäin vieviä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihmisillä ala hälytyskellot soimaan jo ensitapaamisella? Siis tule sellaista tunnetta selkäpiihin, että tuossa tyypissä ei ole kaikki kondiksessa? Vai tuleeko, mutta haluatte antaa mahdollisuuden?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska minulle tulee persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä jo ensimmäisen minuutin aikana tunne, että hän on todella todennäköisesti sekaisin päästään. Hänen ei tarvitse välttämättä edes puhua mitään, vaan yleinen käytöksen ja olemuksen tarkastelu riittää. Alitajuinen tuntemukseni ei ole vielä koskaan pettäny, vaikken ole törmännyt omassa henkilökohtaisessa elämässäni vielä kovin moneenkaan sekopäähän.
Esimerkiksi: Kaveripiirini eräs kaveri, joka myös myöhemmin osoitti hyvin selkeästi otaksumani oikeaksi, äitini ex mies, joka osoitti myös hyvin nopeasti otaksuntani oikeaksi, ja entinen esimieheni, joka vahvisti epäilystäni joka ainoa päivä yhä enemmän. Jokaisen ihmisen kohdalla minulle tuli hienovarainen tunne, ettei kaikki ole heissä kunnossa ja päätin kuunnella tätä tunnetta. Siksi minua kiinnostaakin, onko teillä tällaista tunnetta tullut ja oletteko vain ohittaneet sen tunteen vai onko kyseessä vain tilanne, ettei tuollaista tunnetta ole syntynyt?
Kiitos kaunis, jos viitsitte vastata!
Mulla soi hälytyskellot sitä selvemmin mitä vanhemmaksi tulen ja enemmän opin ihmisistä. Naapurustossa on kaksi ihmistä joista näin päälle ettei kaikki ole kunnossa vaikka en ollut satunnaista tervehtimistä lukuunottamatta missään tekemisissä heidän kanssaan. Toinen osoittautui pedofiiliksi ja toinen hakkasi kumppaniaan. Toisaalta oma isäni oli tunnekylmä ja tietyllä tavalla narsistinen mies, ja sen seurauksena koin hyvin pitkään narsistiset miehet kiehtoviksi. Hakeuduin myös parisuhteeseen tunnekylmän miehen kanssa. Olemme kasvattaneet toisiamme matkan varrella niin että pärjäämme, en minäkään ole täydellinen. Nykyään narsistiset miehet enää lähinnä ällöttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vietin narsistieksäni kanssa valitettavasti kolme vuotta nuoruuteni parhaimmista vuosista. Ainaista tappelua asiasta kuin asiasta, alistamista, lyttäämistä ja arvostelua. Seuraavat jutut jääneet kuitenkin parhaiten mieleen:
- Olen ammatiltani luokanopettaja ja se oli asia, jonka mies koki jostain syystä jatkuvasti uhkana (ei ollut itse käynyt kouluja paljon, joten ehkä siksi tms.) ja aina kun olimme jostain asiasta eri mieltä ja syntyi keskustelua, hän rupesi jossain kohtaa kiljumaan, että ”älä yritä opettaa mua, mä en oo sun oppilas!” vaikka keskustelu olisi sujunut ihan suhteellisen rauhallisesti ja vain eriäviä mielipiteitä kuunnellen ja vaihdellen. Siinä vaiheessa en tiennyt, pitäisikö itkeä tai nauraa. Sama ”opettajakortti” vedettiin siinä kohtaa esille, jos pyysin häntä vaikka siivouspäivänä vähän auttamaan ja pesemään esim. vessanpöntön, koska olin itse tehnyt kaiken muun. Tällaisissa tilanteissa alkoi myös kiljuminen: ”Mulla on auktoriteettiongelma, älä käskytä!!!!!!!” Pesinpä siis aika monta kertaa sen pöntön ihan itse, jotta ei tarvinnut kuulla väninää auktoriteettiongelmasta.
- Karaokessa hän lauloi samat biisit joka kerta. Esityksen jälkeen piti hurrata ja taputella selkään joka kerta, kehua kuinka hän on niin taitava, koska muuten tuli itkupotkuraivari. Kerran esityksen aikana eräs vanha opiskelukaverini, jota en ollut nähnyt yli viiteen vuoteen, koputti olkaani ja jälleennäkemisen innossa unohdin täysin kaiken muun. Eksä palasi lavalta naama norsunvitulla ja hänen iltansa oli pilalla. Sain kuulla tästä epäkohteliaasta käytöksestäni suhteen loppuun asti. Jäivät ne opiskelukaverin kanssa juttelutkin aika vähälle sinä iltana, koska hän pakeni eksäni kiukuttelua iloisempaan seuraan.
- Pääsin vapautumaan eksästäni lopulta hänen itsensä takia. Hän haki tietämättäni työpaikkaa pääkaupunkiseudulta, jonne olin jo aikaisemmin ilmaissut haluttomuuteni muuttaa. Sitten juhannusjuhlissa ison ruokapöydän ääressä hänen ystävänsä ottivat puheeksi työn ja kysyivät eksältäni työkuvioista. Hän ilmoitti allekirjoittavansa työsopimuksen seuraavalla viikolla. En ollut tietoinen asiasta. Hän oli omassa päässään ajatellut, että tottakai minä muutan perästä, vaikka en haluaisikaan.
- Pääkaupunkiseudulla asuessaan päätti kihlauksemme omin päin. Näin facebookin kuvista, ettei pidä enää sormusta.
Jälkeenpäin ajateltuna tuo hänen muuttotempauksensa oli parasta, mitä minulle on tapahtunut. Elin kolme vuotta helvetissä. Erosta on nyt kolme vuotta ja olen hiljalleen kasaillut itsetuntoani kaiken sättimisen ja varpaillaan elelyn jälkeen. Jos tähän olisi kirjoittanut kaikki hänen tempauksensa, olisi niistä saanut varmasti kirjan aikaiseksi. Edellä olevat tapaukset eivät olleet kammottavia, mutta huvittavia kylläkin.
Pian pääkaupunkiseudulle muuttamisen jälkeen hän löysi ns. uuden uhrin ja meni hänen kanssaan naimisiin suhteellisen nopeasti. Somessa elävät kulissielämää, mutta olen kuullut yhteisiltä ystäviltämme, että todellisuus on jotain aivan muuta.
No on ollut kamalaa helvettiä sulla kolme vuotta, kun et ole saanut komenella toista vessan pönttöä kuuraamaan ja et ole saanut alentuvalla äänensävyllä opettaa kuin pikkulasta.
On ollut kamalaa helvettiä kun olisi pitänyt jollain tavalla huomioida toista taputtamalla toisen karaoke-esityksille. Onhan se selvää narsismia sellainen.
Onneksi akateemisena huomaan jos on kumppanissa tuommoisia merkkejä, en tarvitse siihen sitä 5 vuotta.
Nyt on vuosi 2020, ei enää tartte 7 kertaa lähteä yms. tietämys on jo sen verran hyvä kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi akateemisena huomaan jos on kumppanissa tuommoisia merkkejä, en tarvitse siihen sitä 5 vuotta.
Nyt on vuosi 2020, ei enää tartte 7 kertaa lähteä yms. tietämys on jo sen verran hyvä kaikilla.
Joo, veikkaan että narsistien elinpiiri on viime aikoina ollut kapenemaan päin.
Laittoi impotenssinsa minun syyksi. Väitti että se johtui siitä, että minä en halunnut harrastaa seksiä.
Yritti tehdä minut mustasukkaiseksi kehuskelemalla ketä kaikkia naisia oli tavannut ja kuinka nämä olivat olleet kiinnostuneita hänestä.
On koko aikuisikänsä valehdellut kaikille olevansa ammatiltaan lentäjä vaikka on kahvilayrittäjä. Käy lomamatkoilla ja valehtelee olleensa lentäjän töissä. Kertoo yksityiskohtaisia tarinoita lennoilta, joilla on muka ollut lentäjänä. Ei ota kuuleviin korviinsa jos joku epäilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa on tapeltu "mies miestä" vastaan, alkaen kolmivuotiaasta jatkuen esikoisen aikuistumiseen ja pois muuttoon. Jopa vauva on kyennyt vittuilemaan hänelle. Tiedän kyllä, että olisi pitänyt erota.
Surullisinta näissä on kun pilataan viattomien lasten elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa on tapeltu "mies miestä" vastaan, alkaen kolmivuotiaasta jatkuen esikoisen aikuistumiseen ja pois muuttoon. Jopa vauva on kyennyt vittuilemaan hänelle. Tiedän kyllä, että olisi pitänyt erota.
Surullisinta näissä on kun pilataan viattomien lasten elämä.
Ja sekin vielä menis jos pilattaisiin vain parin lapsen elämä, mutta kun todennäköisesti pilataan näiden lasten ja lastenlasten ja ja ja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihmisillä ala hälytyskellot soimaan jo ensitapaamisella? Siis tule sellaista tunnetta selkäpiihin, että tuossa tyypissä ei ole kaikki kondiksessa? Vai tuleeko, mutta haluatte antaa mahdollisuuden?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska minulle tulee persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä jo ensimmäisen minuutin aikana tunne, että hän on todella todennäköisesti sekaisin päästään. Hänen ei tarvitse välttämättä edes puhua mitään, vaan yleinen käytöksen ja olemuksen tarkastelu riittää. Alitajuinen tuntemukseni ei ole vielä koskaan pettäny, vaikken ole törmännyt omassa henkilökohtaisessa elämässäni vielä kovin moneenkaan sekopäähän.
Esimerkiksi: Kaveripiirini eräs kaveri, joka myös myöhemmin osoitti hyvin selkeästi otaksumani oikeaksi, äitini ex mies, joka osoitti myös hyvin nopeasti otaksuntani oikeaksi, ja entinen esimieheni, joka vahvisti epäilystäni joka ainoa päivä yhä enemmän. Jokaisen ihmisen kohdalla minulle tuli hienovarainen tunne, ettei kaikki ole heissä kunnossa ja päätin kuunnella tätä tunnetta. Siksi minua kiinnostaakin, onko teillä tällaista tunnetta tullut ja oletteko vain ohittaneet sen tunteen vai onko kyseessä vain tilanne, ettei tuollaista tunnetta ole syntynyt?
Kiitos kaunis, jos viitsitte vastata!
En tiedä olenko oikeassa mutta siskoni tapauksesta voin kirjottaa. Siskoni oli ex miehensä kanssa yhdessä joku 15 v. Oli sellaista tasapaksua, enimmäkseen kun veli ja sisko lopulta. Erosivat. Siskoni tapasi nykyisen onjaoff ukkonsa, jonkunasteen jännä mies. Lovebombasi siskoni alussa, antoi huomiota, osti kukkia jne. Siskoni ei ollut tälläiseen huomioon tottunut, vei jalat alta. Välillä tietty töpeksi törkeästi, muutivat erilleen, taas lovebombin niin muutto yhteen, jnejne.
Helppo mennä lankaan kun ei ole tottunut tälläiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihmisillä ala hälytyskellot soimaan jo ensitapaamisella? Siis tule sellaista tunnetta selkäpiihin, että tuossa tyypissä ei ole kaikki kondiksessa? Vai tuleeko, mutta haluatte antaa mahdollisuuden?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska minulle tulee persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä jo ensimmäisen minuutin aikana tunne, että hän on todella todennäköisesti sekaisin päästään. Hänen ei tarvitse välttämättä edes puhua mitään, vaan yleinen käytöksen ja olemuksen tarkastelu riittää. Alitajuinen tuntemukseni ei ole vielä koskaan pettäny, vaikken ole törmännyt omassa henkilökohtaisessa elämässäni vielä kovin moneenkaan sekopäähän.
Esimerkiksi: Kaveripiirini eräs kaveri, joka myös myöhemmin osoitti hyvin selkeästi otaksumani oikeaksi, äitini ex mies, joka osoitti myös hyvin nopeasti otaksuntani oikeaksi, ja entinen esimieheni, joka vahvisti epäilystäni joka ainoa päivä yhä enemmän. Jokaisen ihmisen kohdalla minulle tuli hienovarainen tunne, ettei kaikki ole heissä kunnossa ja päätin kuunnella tätä tunnetta. Siksi minua kiinnostaakin, onko teillä tällaista tunnetta tullut ja oletteko vain ohittaneet sen tunteen vai onko kyseessä vain tilanne, ettei tuollaista tunnetta ole syntynyt?
Kiitos kaunis, jos viitsitte vastata!
En tiedä olenko oikeassa mutta siskoni tapauksesta voin kirjottaa. Siskoni oli ex miehensä kanssa yhdessä joku 15 v. Oli sellaista tasapaksua, enimmäkseen kun veli ja sisko lopulta. Erosivat. Siskoni tapasi nykyisen onjaoff ukkonsa, jonkunasteen jännä mies. Lovebombasi siskoni alussa, antoi huomiota, osti kukkia jne. Siskoni ei ollut tälläiseen huomioon tottunut, vei jalat alta. Välillä tietty töpeksi törkeästi, muutivat erilleen, taas lovebombin niin muutto yhteen, jnejne.
Helppo mennä lankaan kun ei ole tottunut tälläiseen.
Jatkan vielä. Aikuisen miehen raivareita ollaan päästy mekin seuraamaan. Menn
Yt humalassa haukkumaan siskoni exmiestä ja lapsia. Heitellyt tavaroita parvekkeelta kyläpaikassa. Aina yrittää keksiä jotain ohjelmaa siskoni kanssa jos saa tietää että siskon pitäs tehdä tai mennä jonkun muun kanssa jonnekkin. Jos sisko käy luonani vaikka kolmen tunnin kyläilyllä niin äijä soittaa vähintään kaks kertaa ja jaarittelee jonnenjoutavia. Gaslightaa siskoni sanomalla että siskoni kontrolloi häntä.. Kääntää siis asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
413/ei ole mikään ongelma kantaa pesukonetta yksin.....
Vierailija kirjoitti:
Narsistin "plussat" eivät ole plussia lainkaan, koska ne perustuvat narsistin valheelliseen käytökseen. Syvin narsistin minä ja tosiasia on se, että hänellä on kaiken ylittävä tarve lannistaa ja painaa ja toiset alas itseään korottaakseen. Se on aina vain ajan kysymys, koska se todellinen luonne tulee esiin, mutta aina se tulee.
Joo, siis narsistiahan ei voi oikeasti koskaan rakastaa, koska silloin on vain rakastunut siihen kuvitelmaan, jonka narsisti rakentaa. Tämän tajuaminen helpotti omaa elämää. En koskaan rakastanutkaan narsistia, koska hän ei ollut aito.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ihmisillä ala hälytyskellot soimaan jo ensitapaamisella? Siis tule sellaista tunnetta selkäpiihin, että tuossa tyypissä ei ole kaikki kondiksessa? Vai tuleeko, mutta haluatte antaa mahdollisuuden?
Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska minulle tulee persoonallisuushäiriöisestä ihmisestä jo ensimmäisen minuutin aikana tunne, että hän on todella todennäköisesti sekaisin päästään. Hänen ei tarvitse välttämättä edes puhua mitään, vaan yleinen käytöksen ja olemuksen tarkastelu riittää. Alitajuinen tuntemukseni ei ole vielä koskaan pettäny, vaikken ole törmännyt omassa henkilökohtaisessa elämässäni vielä kovin moneenkaan sekopäähän.
Esimerkiksi: Kaveripiirini eräs kaveri, joka myös myöhemmin osoitti hyvin selkeästi otaksumani oikeaksi, äitini ex mies, joka osoitti myös hyvin nopeasti otaksuntani oikeaksi, ja entinen esimieheni, joka vahvisti epäilystäni joka ainoa päivä yhä enemmän. Jokaisen ihmisen kohdalla minulle tuli hienovarainen tunne, ettei kaikki ole heissä kunnossa ja päätin kuunnella tätä tunnetta. Siksi minua kiinnostaakin, onko teillä tällaista tunnetta tullut ja oletteko vain ohittaneet sen tunteen vai onko kyseessä vain tilanne, ettei tuollaista tunnetta ole syntynyt?
Kiitos kaunis, jos viitsitte vastata!
Anteeksi vain mutta, jos ensimmäisten minuuttien aikana alat jo tuomitsemaan ihmisiä narsisteiksi, niin tämä kertoo hyvin paljon enemmän susta kuin vastapuolesta.
Ihan mielenkiintoista olisi tietää, että mitä nämä mainitsemat hälyttävät huomiot ensitapamisilla sitten ovat olleet?
Vielä tuosta narsistisesti käyttäytyneestä kämppiksestä: tosi erikoista millaisia asioita hän oli koko ajan valmis kostamaan tai miten pelkäsi meidän muiden ajattelevan. Oli järkytys tajuta millaisessa koston kierteessä tuo ihminen koko ajan eli. Ihan käsittämätöntä että jotkut oikeasti elävät koko elämänsä niin että kunpa vaan pääsisin tuota ja tuotakin ihmistä vähän jostain näpäyttämään. Tai kun teet yhden mitättömän pienenkin virheen niin pakko huomautella siitä kuukausia. Myös se jatkuva ihailun tarve oli aivan käsittämätön. Hän ihan oikeasti tuntui ajattelevan että kaikki muut ihmiset ovat hänen palvelijoitaan ja odotti koko ajan jotain aktiivista auttamista tms, ihan kuin muilla ei olisi se omakin elämä elettävänä. Tilanne vaan jotenkin lipsui siihen että hän vaati ja määräsi, ja muut teki. Ja sitten jossain vaiheessa kun tajusi tilanteen se tuntui niin absurdille että jos sitä olisi kenellekään ulkopuoliselle yrittänyt selittää niin olisin vaan itse vaikuttanut täysin kajahtaneelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vietin narsistieksäni kanssa valitettavasti kolme vuotta nuoruuteni parhaimmista vuosista. Ainaista tappelua asiasta kuin asiasta, alistamista, lyttäämistä ja arvostelua. Seuraavat jutut jääneet kuitenkin parhaiten mieleen:
- Olen ammatiltani luokanopettaja ja se oli asia, jonka mies koki jostain syystä jatkuvasti uhkana (ei ollut itse käynyt kouluja paljon, joten ehkä siksi tms.) ja aina kun olimme jostain asiasta eri mieltä ja syntyi keskustelua, hän rupesi jossain kohtaa kiljumaan, että ”älä yritä opettaa mua, mä en oo sun oppilas!” vaikka keskustelu olisi sujunut ihan suhteellisen rauhallisesti ja vain eriäviä mielipiteitä kuunnellen ja vaihdellen. Siinä vaiheessa en tiennyt, pitäisikö itkeä tai nauraa. Sama ”opettajakortti” vedettiin siinä kohtaa esille, jos pyysin häntä vaikka siivouspäivänä vähän auttamaan ja pesemään esim. vessanpöntön, koska olin itse tehnyt kaiken muun. Tällaisissa tilanteissa alkoi myös kiljuminen: ”Mulla on auktoriteettiongelma, älä käskytä!!!!!!!” Pesinpä siis aika monta kertaa sen pöntön ihan itse, jotta ei tarvinnut kuulla väninää auktoriteettiongelmasta.
- Karaokessa hän lauloi samat biisit joka kerta. Esityksen jälkeen piti hurrata ja taputella selkään joka kerta, kehua kuinka hän on niin taitava, koska muuten tuli itkupotkuraivari. Kerran esityksen aikana eräs vanha opiskelukaverini, jota en ollut nähnyt yli viiteen vuoteen, koputti olkaani ja jälleennäkemisen innossa unohdin täysin kaiken muun. Eksä palasi lavalta naama norsunvitulla ja hänen iltansa oli pilalla. Sain kuulla tästä epäkohteliaasta käytöksestäni suhteen loppuun asti. Jäivät ne opiskelukaverin kanssa juttelutkin aika vähälle sinä iltana, koska hän pakeni eksäni kiukuttelua iloisempaan seuraan.
- Pääsin vapautumaan eksästäni lopulta hänen itsensä takia. Hän haki tietämättäni työpaikkaa pääkaupunkiseudulta, jonne olin jo aikaisemmin ilmaissut haluttomuuteni muuttaa. Sitten juhannusjuhlissa ison ruokapöydän ääressä hänen ystävänsä ottivat puheeksi työn ja kysyivät eksältäni työkuvioista. Hän ilmoitti allekirjoittavansa työsopimuksen seuraavalla viikolla. En ollut tietoinen asiasta. Hän oli omassa päässään ajatellut, että tottakai minä muutan perästä, vaikka en haluaisikaan.
- Pääkaupunkiseudulla asuessaan päätti kihlauksemme omin päin. Näin facebookin kuvista, ettei pidä enää sormusta.
Jälkeenpäin ajateltuna tuo hänen muuttotempauksensa oli parasta, mitä minulle on tapahtunut. Elin kolme vuotta helvetissä. Erosta on nyt kolme vuotta ja olen hiljalleen kasaillut itsetuntoani kaiken sättimisen ja varpaillaan elelyn jälkeen. Jos tähän olisi kirjoittanut kaikki hänen tempauksensa, olisi niistä saanut varmasti kirjan aikaiseksi. Edellä olevat tapaukset eivät olleet kammottavia, mutta huvittavia kylläkin.
Pian pääkaupunkiseudulle muuttamisen jälkeen hän löysi ns. uuden uhrin ja meni hänen kanssaan naimisiin suhteellisen nopeasti. Somessa elävät kulissielämää, mutta olen kuullut yhteisiltä ystäviltämme, että todellisuus on jotain aivan muuta.No on ollut kamalaa helvettiä sulla kolme vuotta, kun et ole saanut komenella toista vessan pönttöä kuuraamaan ja et ole saanut alentuvalla äänensävyllä opettaa kuin pikkulasta.
On ollut kamalaa helvettiä kun olisi pitänyt jollain tavalla huomioida toista taputtamalla toisen karaoke-esityksille. Onhan se selvää narsismia sellainen.
Mikähän se sinun ongelmasi lienee?
Luitko edes koko kirjoitusta? Kirjoittajahan kertoi vain muutaman huvittavan "tempauksen," joita täällä nimenomaan kysyttiinkin. Sen lisäksi hän kirjoitti, että jos kirjoittaisi kaikki hänen tempauksensa, niistä saisi vaikka kirjan.
Mutta sinä pikkusieluisuuksinesi takerruit näihin muutamaan esimerkkiin ja niistä sinun täytyi vääntää omanlaisesi muunnelmat. Vaikka sinulla ei ole mitään oikeutta syyttää kirjoittajaa "alentuvalla äänensävyllä opettamisesta." Siitä sinä et tiedä hölkäsen pöläystä, et ollut kuulemassa. Ainoa tietosi on se, mitä kirjoittaja tänne kertoi. Pysy siinä.
Juuri sinunlaistesi kommentoijien takia niin moni asia tässä maailmassa meneekin vikaan, kun ihmiset muuttelevat kuulemiaan tai lukemiaan asioita omien sisäisten kuvitelmiensa mukaisiksi ja höpöttävät ne sitten tosina eteenpäin.
Ymmärrän ihan hemmetin hyvin tuota kirjoittajaa ja osaan kyllä tajuta, että nuo on niitä huvittavia juttuja, joita täällä pyydettiinkin kirjoittamaan. Narsistin kanssa eläminen harvemmin on huvittavaa, mutta kun kaikesta pääsee irti ja aikaa kuluu, voi alkaa nähdä jo huumoriakin siinä, miten äärettömän tärkeiksi ihmisiksi narsistit itsensä luokittelevat. Toisaalta osaa tuntea jo sääliäkin, koska käsittää myös sen sisäisen hädän, joka narsistilla on koko ajan, kun hänen on pakko saada tuntea itsensä äärettömän merkitykselliseksi, ja sitten kuitenkin tulee kuraakin niskaan, vaikka kuinka yrittää ja yrittää. Aina on kuitenkin olemassa joku, joka on osaavampi, tehokkaampi, loisteliaampi, tärkeämpi, kunnioitettavampi jne. Sitä en tiedä, pystyykö narsistinen ihminen ikinä oikeasti nöyrtymään sen asian edessä, minkäänlaisen itsetutkiskelun tai terapian avullakaan. Jos se on niin sisäänrakennettu luonteenpiirre, että siitä ei vain ole ulospääsyä. Silloinhan narsisti on hyvin onneton ihminen kaiken kaikkiaan.
Hän luikerteli elämääni hetkellä, jolloin minulla oli vaikeaa ja olin hyvin heikkona kaikin puolin. Hän tuki ja puolusti minua upeasti ja nosti jalustalle palvottavakseen, mikä oli minulle täysin uutta. Rakastuin pian ihan silmittömästi tähän mieheen. Puolen vuoden seurustelun jälkeen hän halusi muuttaa yhteen ja sai minut ylipuhuttua antaen ymmärtää että muutoin alkaa harkita suhteemme jatkumista. Mielestäni yhteenmuutto tuli liian pian huomioiden että minulla oli kaksi pientä lasta. Olisi pitänyt tajuta tilanne jo tässä vaiheessa mutta olin sokea enkä halunnut ottaa riskiä että menettäisin tämän suurenmoisen rakkauden.
Kuherruskuukauden jälkeen mies alkoi muuttua. En väitä että hän olisi narsisti, enemmänkin ehkä sairaalloisen mustasukkainen narsistisilla piirteillä mutta tässä joitain tempauksia matkan varrelta:
- Hän halusi että laihdutan. Olin jo valmiiksi erittäin sopusuhtainen mutta hänen mielestään kauhea läskiperse. Niinpä laihdutin kunnes bmi oli alipainon puolella. Olin itse oikein tyytyväinen mutta mies oli sitä mieltä, että bmi-taulukko on läskien luoma systeemi, jonka perusteella voi perustella omaa lihavuuttaan eli läski olin silti.
- Joka ilta hän halusi käpertyä nukkumaan lusikassa, mikä alkoi ahdistaa, koska tuli niin kuuma ja hän piti tiukasti kiinni. Suuttui verisesti aina, jos pidin pääni ja halusin nukkua omalla puolellani petiä.
- Tolkuttoman mustasukkainen. Halusi säännöllisesti tutkia sähköpostiani ja puhelintani. Annoin tutkia, sillä ei ollut mitään salattavaa. Leikilläni kutsuin häntä välillä sihteerikseni, josta tietenkin aina loukkaantui. Suuttui myös, kun en antanut lukea työsähköpostia, mutta tähän en voinut suostua koskaan tietosuojasyistä. Tietenkin tästä syystä minulla oli taatusti suhde jonkun työkaverin kanssa. Toistuvat ylityötunnit eivät myöskään varsinaisesti rauhoittaneet häntä ja silloin tällöin hän tuli käymään tai soitteli minulle töihin jolloin piti jotenkin todistaa olevansa siellä.
- Vaati että minä hoidan kaikki päivittäistavarahankinnat, mutta valitti aina miten kauan kaupassa meni ja epäili että olen ollut pettämässä. Kuulusteli minua usein iltaisin tuntitolkulla ja yritti saada kiinni jostain, koska oli varma että valehtelen. Keräsi väitteidensä tueksi "todistusaineistoa", eli milloin mitäkin hänen näkökulmaansa sopivia artikkeleita esim.Iltalehdestä. Jokainen puheluni oli puhuttava hänen kuultensa kaiutin päällä.
- Minun piti jatkuvasti todistella hänelle rakkauttani eri tavoin. Odotti kohtaliaisuuksia, yllätyslahjoja, hänen asettamistaan KAIKEN edelle AINA. Loukkaantui järjettömän paljon kun kysyi kerran, kummanko antaisin ampua jos olisi pakko - hänet vai lapseni. Vastasin epäröimättä että hän saisi luodin siinä asetelmassa. Mökötti suuttuessaan aina pitkään.
- Sai kysyessään selville, että minulla on ollut enemmän seksikumppaneita kuin hänellä. Oli sitä mieltä, että minun on annettava hänen käydä vieraissa, jotta puntit saadaan tässä tasan. Ehdotti tätä vakavissaan ja murjotti kun en suostunut.
Kirjoitin aiemmin ketjuun narsistisesta kämppiksestäni. Tässä joitain manipulointikeinoja joita käytti:
-Alkoi itkeä monissa tilanteissa jotta saisi muiden sääliä ja sympatiaa. Jossain vaiheessa tämä käytös lakkasi täysin, kun huomasi että ei toiminut enää minuun ja toiseen kämppikseen.
-Sai raivokohtauksia. Toinen kämppis huomautti asiasta, sen jälkeen raivokohtaukset välittömästi katosivat, mutta jos joku muu vahingossa tuon kanssa väitellessä korotti ääntään niin muisti kyllä sen vaikka maailman tappiin asti ja huomautteli asiasta.
-Itse sairastelin perussairaudestani johtuen paljon. Toinen kämppis oli välillä huolissaan miten voin. No narsistikämppis alkoi myös heti "sairastelemaan", mutta teatteri ei mennyt toiseen kämppikseen läpi. Sairastelut loppuivat kuin seinään.
-Yritti järjestää tilanteita joissa jompi kumpi meistä kämppiksistä suuttuisi hänen vieraidensa nähden. Esimerkiksi oli rikkonut jonkun tavarani, sitten alkoi puhumaan vieraan kanssa et onpa outoa kun kämppis vaatii häntä maksamaan tämän esineen vaikka se oli rikki jo valmiiksi kun siihen koskin. Varmaan puhui meistä kahdesta täysin sekopäinä muille.
-Oli rikkaan sukunsa puolesta taloudellisesti paljon paremmassa tilanteessa kuin me kaksi muuta. Tarjoutui aluksi avuliaasti ostamaan jotain asioita asuntoomme, sitten myöhemmin alkoi kiristää asialla.
-Häiritsi meidän kahden muun kämppiksen unta. Hämmentävän monessa muussakin viestissä täällä tuo uniterrori mainittu! Löysi aina jonkun tekosyyn miksi hänellä on oikeus metelöidä, tai kyllä hänkin kuukausi sitten heräsi kun menin aamulla puuroa keittämään tms.
Nämä nyt tulivat nopeasti mieleen, manipulointikeinoja oli muitakin. Onnistui kuitenkin esittämään sellaista eloisaa, empaattista höppänää, kaikkien kaveria. Meni oikeasti todella monta kuukautta että ymmärsimme toisen kämppiksen kanssa miten paha tilanne oikeasti oli. Henkiseen toipumiseen meni paljon pidempi aika kuin mitä ehdittiin yhdessä asua.