Mitä väliä sillä on millaisia entiset kumppanit oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa. Se kertoo miehestä paljon, miten hän pystyy analysoimaan suhteitaan. Eli vastaus kertoo enemmän miehestä kuin eksästä.

Ja entä, jos miehellä ei ole ainoatakaan ex-kumppania? 

Kiitos tästä, vahinko ettei kukaan ole ennättänyt tai halunnut siihen vastata. - Itse olen näet löytänyt joitain kertoja aattelemasta, että kumpi on parempi keksiä joku (valkoinen)valhe aiemmasta kumppan(e)ista vai olla rehellinen ja kertoa, että en ole eläessäni ollut parisuhteessa, vaikka ikää minulla on jo yli 40 vuotta(!) 

- Ja ennen kuin joku leimaa minut estyneeksi ja syrjäytyneeksi ongelmakimpuksi, niin jatkan, että koen eläneeni i(ki)sinkkuna  suurimmalta osin tasapainoista ja objekiivisesti arvioiden varmasti ihan hyvää elämää. Ja jossa on ja on  (ja on ollut) mukana muita läheisiä rakkaita ja arvokkaita ihmissuhteita. 

Aseksuaali tai konservatiivinen "hih-huli" uskovainen en ole. En myöskään kuulu seksuaaliseen vähemmistöön.

Totta sen sijaan on, että joskus olen kokenut pelkoa tai ainakin epävarmuutta siitä kykenenkö enää oikeasti aidosti ketään rakastamaan ja tuntemaan syvää kiintymystä yhtä Erityistä kohtaan. - Vaikka toisaalta miksi en voisi? 

En usko, että jos pian löytäisin ja siis kohtaisin "elämäni rakkauden" niin minusta tulisi Häntä piinava takiainen jolta yritäisin kirisää kaikki ne rakkauden ja lempeyden osoitukset, joita vain, -unelmissaniko sitten- vain Sen Yhden ja eriyisen kanssa saattaisi kokea, tai siten olla kokematta.

 Tarkoitan, että vaikka olen eläessäni voinut sekä saada mutta myös antaa paljon muissa erinomaisen läheisissä ihmissuhteissani, niin edelleen on mielessäni asioia, jotka ovat minusta "vain" parisuhteeseen kuuluvia. Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö kumppanillani saisi olla myös omiakin salaisuuksia, joista minä en vastaavasti tietäisi tuon taivaallista. - Onhan itsellnikin joitain, joidenkin läheisteni minulle uskomia ja luottamia asioita, joita en aio kertoa eteenpäin en sille mahd. Yhdelle Eriyiselle, enkä kenellekään muullekaan.                 

Tiedätkö miksi siihen ei ollut kukaan vastannut tai tarttunut?

Koska normaaleille ihmisille kokemattomia aikuisia ei ole olemassa. He eivät voi ymmärtää miten sellaisen tilanteeseen päätyminen on mahdollista ja vielä vähemmän he voisivat harkita suhdetta tällaisen ihmisen kanssa. Toki he voivat tällä palstalla sanoa, että ei kokemattomuudella ole väliä, jos oikea löytyy. Ei vaikka kokematon olisi nelikymppinen. Tuo on harvoja poikkeuksia lukuunottamatta valitettavasti roskaa. Tositilanteen tullen suhtautuminen onkin toisenlainen ja ei edes haluta kokeilla. Etsitään mieluummin joku normaali, jonka kanssa voi aloittaa suhteen samalta tasolta ja samoista kokemuksista.

Ja kyllä mä tämän ymmärrän. En mäkään tiedä miten suhtautuisin johonkin, joka on niin harvinaista. Varsinkin asiassa, joka on lähes kaikille ihmisille täysin normaali juttu jo teini-iästä alkaen. Siksi rehellisyys ei näissä asioissa yleensä kannata, jos haluaa kokemattomana jotain saavuttaa.

Kiitos kaunis kun sinä vastasit postaukseeni. - En minä itse tiedä miten reagoisin jos joku oman ikäiseni kertoisi ettei hän(kään) ole ollut ikinä parisuhteessa.

Mutta jos nyt hypoteettisesti aattelen tällaisa kohtaamista, niin toivoisin, että osaisin olla riittävän avoin; kuunnella ja aistia sitä miten hän elää tämän "kokemaomuuensa" kanssa. (Onko asian kanssa enemmän sinut vai katkera? Syyttääkö "kokemastaan" jotain muuta vai toteaako vain viileästi, että näin ny vain on käynyt ja tapahtunut). 

Minua harmittaa toisinaan kun julkisuudessa esiinyy oman ikäiseni (yli 40 vuotias, vailla kokemusta parisuhteesta olosta) niin säännönmukaisesti toistuvat samat kliseet ja stereoypiat.

Ts. usein, oikeastaan lähes aina jää näistä jutuista mielikuva, että jutussa kerrotun elämäntarinasta isoin haaste tai ongelma ei läheskään aina ole se, ettei ole ollut parisuhteessa, vaan ainakin tässä elämänvaiheessa  "nelikymppisenä" hänelle on kertynyt ja kasautunut "jo" niin paljon muita ongelmia, että jos tilannetta yritän hahmottaa edes hieman objektiivisemmin, niin  se, ettei koskaan ole ollu parisuhteessa näyttäytyy aika pieneltä ongelmalta. 

Ja niinpä, mitä enemmän parisuhde-kokemato-muutta painoetaan sitä enemmän olen monesti kokenut itse, jonkinlaisa vastenmielisyyttä. Tai epäuskoa; koska ääneen tai rivien väliin jäteyt odotukset (,vai olisiko oikeampaa sanoa vaatimukset?) tuntuvat, ainakin osaksi hyvin vieraalta. Vaikka toki on sellaisiakin, joita tunnistan myös itsessäni. - Tämä ei varsinaisesti yllätä, onhan halussa rakastaa ja tai saada rakkautta (jne) siltä Yhdeltä erityiseltä (kerrallaan) jotain hyvin yleisinhimillistä ja humaania.           

Multa jäi ehkä tuossa viestissäni kertomatta, että itsekin olen vanhempi kokematon. Siksi nämä kokemukset ja tunteet eivät ole keksittyjä, vaan ihan eletyn elämän mukanaan tuomia. Se mikä mulle päällimmäisenä on jäänyt mieleen on, että huolimatta minkälaisen vaikutelman antaa kääntyy se vaikutelma aina, jos mun kokemattomuus tulee ilmi. Silloin suhtautuminen muuttuu, pidetään outona ja aletaan hakemaan niitä vikoja, joita kokemattomalla on pakko olla, koska eihän ilman vikoja voi olla kokematon aikuinen. Stereotypiat elävät vahvana, koska tämä on niin harvinaista ja ihmisten on helpompi selittää kokemattomuus itselleen vikojen ja vahvojen kuvitelmien kautta.

En mä väitä, että olisin ongelmavapaa, ehjä ihminen, mutta kuka meistä on? Jos mun ongelmani on parisuhteiden puute niin sitten se on, mutta ei se mun mielestäni kumoa kaikkea sitä muuta mitä olen ihmisenä tai mahdollisena kumppanina. Se voi olla pelottavaa tai outoa, mutta se on vain erilailla eletty ihmiselämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa. Se kertoo miehestä paljon, miten hän pystyy analysoimaan suhteitaan. Eli vastaus kertoo enemmän miehestä kuin eksästä.

Ja entä, jos miehellä ei ole ainoatakaan ex-kumppania? 

Paljonko tällä hypoteettisellä miehellä on ikää?

Parikymppisenä voi olla täysin normaaliakin, että ei ole löytänyt ketään. Sitten jos mennään yli kolmenkympin tai vieläkin vanhempaan ikäluokkaan niin kysymyksiä alkaa nousta esiin. Olisihan se hyvä, että niitä kumppaneita on ainakin yksi ollut historiassa. Ei aikuisiällä oikein voi enää aloittaa nollasta, kun suhteen toisella osapuolella on mitä todennäköisimmin takana useita eripituisia suhteita.

Näin juuri. En tosin usko, että tuollaiset yli 30-vuotiaat, joilla takana 0 suhdetta hirveästi enää edes yrittävät parisuhdetta löytää. Ovat tiedostaneet oman asemansa ja keskittyvät muihin juttuihin.

Minkä asemansa? Alemmanko, siihenkö viittaat? Itse tiedän tapauksen, joka löysi rakkauden viime vuonna ja sen naisen löytäessään oli 30-vuotias, pian 31. Kaikki ei ota ensimmäistä vastaantulijaa, vaan omaa kumppania kohtaan jonkinlaiset kriteerit. Monilla tätä ei ole, vaan otetaan se mikä osuu eteen heti ensimmäisenä ja se on ojasta allikkoon. Rinse and repeat, ja sitten ihmetellään kun ollaan niin onnettomia. Kyllä kai, kun ei ihminen osaa yksin olla ja analysoida, että mikä on se kaava joka toistuu ja pilaa ne suhteet? Ei muuta kuin uutta vaan kehiin. Toiset on sitäpaitsi ns. myöhäisiä kukkijoita, eli parhaimmillaan vasta elämän toisella puoliskolla. Nuorena ja ummikkona ei kaikki ryntää vauhdilla suhteisiin. Toiset katselevat rauhassa ympärilleen, ja jopa nauttivat vapaudesta. Koskaan ei ole myöhäistä. Parisuhteita solmitaan eri ikäisinä. Silloin kun kolahtaa, niin ei siinä mietitä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kumppanin menneisyys kiinnosta niin on se aika outo tapa suhtautua ihmiseen. 

Jos kumppani on esim. tunnettu ma tupatja tai kylän polkupyörä niin onhan se aika nöyrää uuden kumppanin liikkua sellaisen kanssa missään kun on yleinen naurunaihe.

Sä siis kuvittelet, että joku kertoo sulle avoimesti suhteistaan ja sä niiden perusteella liikut jonkun ihmisen kanssa?

Itse en koskaan ole kysynyt puolisolta esim onko kuinkakin monta entistä tms. Jotkut asiat tiedän mutoin, muilla en päätäni vaivaa.

Jja esim alkojolismi tai mt ongelmat eivät ole entisen parisuhteen ongelmia, vaan sen ihmisen.

Ulkonäkö vertailu entisiin on todella typerintä mitä tiedän.

Enemmän tai vähemmän useimpia miehiä kiinostaa se onko nainen jakoboxi vaiko eikö, vaikka eivät sitä koskaan suoraan kysyisikään. Aika usein itseasiassa ne jakoboxit kyllä kertovat melko suoraan, mistä suuri kunnioitus heille - ei se tässä iässä enää niin iso asia ole, mutta nuorempana kyllä, vaikka kyllä se edelleenkin indikoi aika paljon asioita suhteen tulevaisuudesta.

Vaan luultavasti yhtä lailla naisia kiinnostaa se kuinka monta parisuhdetta ja /tai seksikumppania miehellä on ollut. - Ja kuten tässä kesksuetlussa, joku jo aiemmin huomautti, niin elämme tai paremmin edellistä mukaillen: turhautavan moni vaikuttaa elävän ja tai ainakin suhtautuvan hyvin kaksinaismoralistisesi siihen mitä parisuhde kokemukseen ja kokemattomuuteen tulee. - Miehiä edelleen arvostetaan ja ihaillaan jos tai kun heillä on kokemusta  parisuhteista (/useammasta seksikumppanista) kun taas vastaavalla tavalla "kokeneita naisia" on edelleen monesti tapana halveksia, niin miesten mutta myös muiden- naisten toimesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kumppanin menneisyys kiinnosta niin on se aika outo tapa suhtautua ihmiseen. 

Jos kumppani on esim. tunnettu ma tupatja tai kylän polkupyörä niin onhan se aika nöyrää uuden kumppanin liikkua sellaisen kanssa missään kun on yleinen naurunaihe.

Sä siis kuvittelet, että joku kertoo sulle avoimesti suhteistaan ja sä niiden perusteella liikut jonkun ihmisen kanssa?

Itse en koskaan ole kysynyt puolisolta esim onko kuinkakin monta entistä tms. Jotkut asiat tiedän mutoin, muilla en päätäni vaivaa.

Jja esim alkojolismi tai mt ongelmat eivät ole entisen parisuhteen ongelmia, vaan sen ihmisen.

Ulkonäkö vertailu entisiin on todella typerintä mitä tiedän.

Enemmän tai vähemmän useimpia miehiä kiinostaa se onko nainen jakoboxi vaiko eikö, vaikka eivät sitä koskaan suoraan kysyisikään. Aika usein itseasiassa ne jakoboxit kyllä kertovat melko suoraan, mistä suuri kunnioitus heille - ei se tässä iässä enää niin iso asia ole, mutta nuorempana kyllä, vaikka kyllä se edelleenkin indikoi aika paljon asioita suhteen tulevaisuudesta.

Vaan luultavasti yhtä lailla naisia kiinnostaa se kuinka monta parisuhdetta ja /tai seksikumppania miehellä on ollut. - Ja kuten tässä kesksuetlussa, joku jo aiemmin huomautti, niin elämme tai paremmin edellistä mukaillen: turhautavan moni vaikuttaa elävän ja tai ainakin suhtautuvan hyvin kaksinaismoralistisesi siihen mitä parisuhde kokemukseen ja kokemattomuuteen tulee. - Miehiä edelleen arvostetaan ja ihaillaan jos tai kun heillä on kokemusta  parisuhteista (/useammasta seksikumppanista) kun taas vastaavalla tavalla "kokeneita naisia" on edelleen monesti tapana halveksia, niin miesten mutta myös muiden- naisten toimesta. 

Asioilla tuppaa olla tapana olla sitä mitä ne ovat, oli se hyvä tai huono asia. Tuo kokeneiden miesten "ihailu" ei sekään ihan totta ole, mutta ilmiö esiintyy kieltämättä sellaisessa muodossa, että kokeneiden miesten hoidot ja panot saavat sen huo ran leiman helposti, johtuen lähinnä miesten pettyneisyydestä naisiin noihin suosittuihin miehiin lankeamisesta. Se jakarius jätetään naisen harteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iiro Seppäsen vaimon exä oli hyvin epävakaa ja todennäköisesti aito narsisti. Hän tappoi heidän kaksi pientä lastaan ja myöhemmin itsensä, kun oli pidätettynä.

Olisiko Iiron pitänyt ajatella, että siinä _naisessa_ täytyy olla jotain pahaa ja ei-toivottua eikä hän sovellu kumppaniksi rehdille suomalaismiehelle? Aiemman kumppaninsa perusteella siis.

Olin vuosia suhteessa väkivaltaisen juopon kanssa, joka oli sekä juoppo että väkivaltainen jo alkaessamme kulkea yhdessä. Koen tämän vähentävän myös omaa "arvoani" tulevien kumppaniehdokkaiden silmissä, kun olen sellaiseen joskus omasta halustani alkanut. Vaikka en itse ollut enkä ole päihdeongelmainen (enkä edes niiden käyttäjä) enkä väkivaltainen.

En minä ainakaan sinua tuollaisesta syyllistäisi, koska yleensä tuollaisiin suhteisiin päädytään omien traumojen kautta. Toki olisin vähän varuillani, koska tuollainen voi tarkoittaa ettei nainen osaa olla sellaisen miehen kanssa, joka ei ole juoppo ja väkivaltainen, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Siinä voi siis tavallinen mies tulla jätetyksi ja särkeä sydämensä.

Minulla on samankaltaisia ajatuksia kuin tuolla kirjoittajalla, jolle vastasit. Tuntuu siltä, etten ole riittävän hyvä parisuhteeseen. Olen ollut suhteessa, jossa koin seksuaalista väkivaltaa. Aika, läheisten tuki ja terapia ovat auttaneet käsittelemään suhteen aikana tapahtuneet asiat. Valitettavasti olen huomannut, että monelle miehelle se, että naisella on huonoja kokemuksia, on todella iso miinus. Jos treffikumppani haluaa tietää jotain menneestä, vastaan sellaisen kaunistellun version, että on hieman huonoja kokemuksia. Tästä moni tuntuu säikähtävän. Jos tulee lisäkysymyksiä, kuten mitä tapahtui, niin vastaan lyhyesti, että oli painostamista asioihin, joita en olisi halunnut.  Olen kolmelle tapailukumppanille kertonut, mitä todella tapahtui. Nämä miehet olivat sen oloisia, että uskoin, etteivät he tuomitse minua. Ei onneksi kukaan tuominnutkaan, mutta jokaiselta tuli kyllä kommenttia, että pystytköhän varmasti enää normaaliin parisuhteeseen ja tapailut loppuivat melko pian sen jälkeen, kun oli avoimesti puhuttu menneestä. Vielä elän toivossa, että löytäisin kumppanin ja saisin joskus oman perheen perustaa, mutta harmittaa todella paljon, että omalla menneisyydellä on näin iso merkitys.

Mua ainakin kiinnostaa. Kiinnostaa miten kauan edellisestä suhteesta on. Miten suhde päättyi. Ja olisko mies halunnut jatkaa ja ovatko vielä tekemisissä. Kantapään kautta olen tämän oppinut selvittämään. Jo kolme miehistä olleet sellaisia, joilla ex on ollut vielä liian tuoreena mielessä. Ja kaksi heistä palasi yhteen exänsä kanssa vielä suhteemme aikana. Kolmas ei palannnut, mutta lopullinen irrottautuminen tapahtui vasta suhteemme aikana. Kahdesta ensimmäisestä en osannut aavistaa mitään. Kolmannen kohdalla olin koko ajan tietoinen, missä mennään. Monelle miehelle se ex nainen on kuin jokin ihmeellinen jumalatar. Varsinkin, jos suhde on päättynyt naisen tahdosta. Aina ykkönen ja haaveissa pitkään.

Vierailija kirjoitti:

A man is known by the company he keeps.

Tässä tapauksessahan sitä kumppania ei ole pidetty ;)

Zink