Mitä väliä sillä on millaisia entiset kumppanit oli.

Kävi ilmi, että nyksälleni on kelvannut ihan kuka tahansa. Oikeasti.

Tuli ällö olo. En siis olekaan mikään spesiaali ja ihana, puoleensavetävä nainen. Kuka tahansa olisi kelvannut.

Tämä surettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iiro Seppäsen vaimon exä oli hyvin epävakaa ja todennäköisesti aito narsisti. Hän tappoi heidän kaksi pientä lastaan ja myöhemmin itsensä, kun oli pidätettynä.

Olisiko Iiron pitänyt ajatella, että siinä _naisessa_ täytyy olla jotain pahaa ja ei-toivottua eikä hän sovellu kumppaniksi rehdille suomalaismiehelle? Aiemman kumppaninsa perusteella siis.

Olin vuosia suhteessa väkivaltaisen juopon kanssa, joka oli sekä juoppo että väkivaltainen jo alkaessamme kulkea yhdessä. Koen tämän vähentävän myös omaa "arvoani" tulevien kumppaniehdokkaiden silmissä, kun olen sellaiseen joskus omasta halustani alkanut. Vaikka en itse ollut enkä ole päihdeongelmainen (enkä edes niiden käyttäjä) enkä väkivaltainen.

En minä ainakaan sinua tuollaisesta syyllistäisi, koska yleensä tuollaisiin suhteisiin päädytään omien traumojen kautta. Toki olisin vähän varuillani, koska tuollainen voi tarkoittaa ettei nainen osaa olla sellaisen miehen kanssa, joka ei ole juoppo ja väkivaltainen, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Siinä voi siis tavallinen mies tulla jätetyksi ja särkeä sydämensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siellä joku kaava yleensä on, eikä ole aina niin mairittelevaa nähdä, millainen itse on... Esim. kun selviää, että kaikki kumppanin exät ovat omaan silmään todella rumia.

Eli sitten sinäkin olet ruma? Mikä logikka tässä on? Jos on ollut tyhmiä kumppaneita, olet myös tyhmä ja kun on eruttu, teidän suhteesta ei voi tulla mitään. Näinkö se meneekin?

Kyllä ne entiset kumppanit kertovat ihmisen nais- tai miesmausta jotakin. Jos kaikki edelliset ovat olleet rumia, niin taidan minäkin olla.

Mitä sillä on väliä, jos kerran miehelle ne rumat eivät ole olleet rumia?

Eri elämäntilanteissa sitä tekee erilaisia ratkasuja. Nyt tehtävien päätösten pohjalla on enemmän tietoa ja kokemusta kuin ennen, joten nykyinen kimppani on läpäissyt tiukemman seulan. Parisuhteessa kun ne henkiset ominaisuudet nousevat arvoonsa. Jotenkin on epätodellinen olo, että porukka on ihan pihalla ja arvio kumppaniaan ja itseään kumppanin exien kautta. Herätkää!! M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naisen menneisyydestä paljastuu joku jättimelainen niin sitä suhdetta on turha enää jatkaa. Ei sellaisen jälkeen tavismela tunnu miltään ja seksielämä olisi pelkkiä pettymyksiä.

Minun ensimmäisellä avomiehellä oli jättimela 21 cm (mittasin) ja toisella myös suuri 18 cm mela. Kolmannella miehellä oli tavallinen 13 cm ja hänen kanssaan minulla oli elämäni parasta seksiä. Seksin hyvyys on taidoista kiinni, ei melan koosta. Ja ennenkuin joku provosoituu, niin kaikki miehet olivat ihan valkoihoisia.

Kerro satuja niille jotka uskoo sellaisia. Saa olla vaikka fakiirin taidot mutta jos se ei tunnu niin siihen ei mikään auta.

Onhan sillä merkitystä, millaisia kumppaneita on aiemmin ollut, vai eikö ole ollut lainkaan.

Mutta se merkitys on siinä, millainen siitä ihmisestä on näiden suhteiden myötä kasvanut. Vai onko kasvanut.

Kuten yksi sh tässä aiemmin kommentoi, maksulliset naisetkin voi lukea kumppaneiksi, mieshän on tiennyt mitä he ovat. Hυοria käyttävä mies on sama kuin itse hυοra. Kertoohan se ihmisen arvoista, jos rahalla ostaa ns. rakkautta.

Toinen juttu on silloin, kun esim. paljastuu yllättäen puolison uskottomuus, pεdofilια peli- tms riippuvuus. Ei tämmöisen puoliso ole mitenkään "vastuussa" tai mukana toisen toilailuissa. Silti näistä aiheutuneet traumat voivat vaikuttaa käyttäytymiseen uudessa parisuhteessa, jos niitä ei ole käsitellyt ja toipunut.

Rankankin menneisyytensä täysin taputellut ihminen on ihan priima kumppani(ehdokas). Mutta mistä sen tietää muuten kuin ajan kanssa..

Tapailen nyt miestä, jonka kaikki eksät ovat olleet tosi kauniita ja siroja naisia, mutta hillittömän epävakaita. Itse olen myöskin pieni ja epävakaa. Että saapi nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ainakaan kiinnosta keskustella nyxän kanssa existä. Ap:n kanssa samoilla linjoilla.

Minä tiedän puolisostani, että hän on ollut naimisissa ja jäänyt leskeksi. Se riittää, en näe mitään syytä kysellä hänen nuoruuden suhteistaan tai siitä, mitä hän on tehnyt leskeksi jäämisen jälkeen. Edesmenneestä puolisosta tiedän ammatin ja että olivat suunnilleen saman ikäisiä. Puolisoni tietää minun olleen kerran naimisissa ja että sen jälkeen on ollut yksi pitempi suhde muutamaa vuotta ennen kuin tapasin hänet. Ei ole koskaan halunnut tietää enempää.

Minusta leskeytynyt on eri asia muin eronnut. Seurustelin kerran lesken kanssa, eikä minusta ollut outoa, että hänellä oli vaimonsa nuoruuskuva piirongin päällä. Ja yksi vaimosta tehty piirros/maalaus seinällä. Jos olisi ollut eronnut, tämä tuntuisi oudolta.

Leskelle sallin vuotuiset hautausmaakäynnit ja kukan maljakossa kuvan vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sillä merkitystä, millaisia kumppaneita on aiemmin ollut, vai eikö ole ollut lainkaan.

Mutta se merkitys on siinä, millainen siitä ihmisestä on näiden suhteiden myötä kasvanut. Vai onko kasvanut.

Kuten yksi sh tässä aiemmin kommentoi, maksulliset naisetkin voi lukea kumppaneiksi, mieshän on tiennyt mitä he ovat. Hυοria käyttävä mies on sama kuin itse hυοra. Kertoohan se ihmisen arvoista, jos rahalla ostaa ns. rakkautta.

Toinen juttu on silloin, kun esim. paljastuu yllättäen puolison uskottomuus, pεdofilια peli- tms riippuvuus. Ei tämmöisen puoliso ole mitenkään "vastuussa" tai mukana toisen toilailuissa. Silti näistä aiheutuneet traumat voivat vaikuttaa käyttäytymiseen uudessa parisuhteessa, jos niitä ei ole käsitellyt ja toipunut.

Rankankin menneisyytensä täysin taputellut ihminen on ihan priima kumppani(ehdokas). Mutta mistä sen tietää muuten kuin ajan kanssa..

Et ilmeisesti ole miesvihoissasi kykeneväinen erottamaan seksiä rakkaudesta. Seksuaalisten tarpeiden tyydytys on todellakin eri asia kuin rakkaus. Voiko rakkauden ostaa, ehkä, voiko sen ostaa huoralta, ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa. Se kertoo miehestä paljon, miten hän pystyy analysoimaan suhteitaan. Eli vastaus kertoo enemmän miehestä kuin eksästä.

Ja entä, jos miehellä ei ole ainoatakaan ex-kumppania? 

Paljonko tällä hypoteettisellä miehellä on ikää?

Parikymppisenä voi olla täysin normaaliakin, että ei ole löytänyt ketään. Sitten jos mennään yli kolmenkympin tai vieläkin vanhempaan ikäluokkaan niin kysymyksiä alkaa nousta esiin. Olisihan se hyvä, että niitä kumppaneita on ainakin yksi ollut historiassa. Ei aikuisiällä oikein voi enää aloittaa nollasta, kun suhteen toisella osapuolella on mitä todennäköisimmin takana useita eripituisia suhteita.

Näin juuri. En tosin usko, että tuollaiset yli 30-vuotiaat, joilla takana 0 suhdetta hirveästi enää edes yrittävät parisuhdetta löytää. Ovat tiedostaneet oman asemansa ja keskittyvät muihin juttuihin.

Etenkin se on merkityksellistä, mitä ja miten mies puhuu eksistään.

Paras vaihtoehto, että ystävällisesti ja arvostavasti, muttei ole enää kiinni heissä.

Haukkuu hulluiksi jne --> sama on sinulla edessä. Näyttää luottamuksellisia asioita kuten intiimejä kuvia, videoita ---> tulee näyttämään sinustakin.

Huhhuh, kun oli ekat treffit nykyisen kanssa, aloin itkeä, kun puhuin eksästäni. On ihme, että olen nykyiseni kanssa ja on hyvää yhdessä! Oikeasti, eksistään ei kannattaisi ekoilla treffeillä puhua.

Onhan sillä väliä, jos se entinen on joku stalkkaava ja vainoava hullu tai väkivaltarikollinen, joka ei ole päässyt eksästään irti.

Vierailija kirjoitti:

Etenkin se on merkityksellistä, mitä ja miten mies puhuu eksistään.

Paras vaihtoehto, että ystävällisesti ja arvostavasti, muttei ole enää kiinni heissä.

Haukkuu hulluiksi jne --> sama on sinulla edessä. Näyttää luottamuksellisia asioita kuten intiimejä kuvia, videoita ---> tulee näyttämään sinustakin.

Huhhuh, kun oli ekat treffit nykyisen kanssa, aloin itkeä, kun puhuin eksästäni. On ihme, että olen nykyiseni kanssa ja on hyvää yhdessä! Oikeasti, eksistään ei kannattaisi ekoilla treffeillä puhua.

Naiselle riittää, että miehellä on ollut eksiä. Tietenkin ne aikaisemmat ovat olleet hulluja.

Kävin muuten parilla tinder treffeillä miesten kanssa jotka puhuivat existään hulluina ja huo***na. Antoi todella huonon kuvan ja niin sitten minuakin haukuttiin samalla tyylillä kun lopetin jutun. Miehet olivat 34 ja 42...

Kannattaa vähän kiinnittää huomiota miten joku puhuu exästään.

Etenkin jos on lapsia eksän kanssa, niin onhan sillä väliä. Uusperhekuviot on muutenkin hankalia, silloin pitää tietää mihin on lähdössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naisen menneisyydestä paljastuu joku jättimelainen niin sitä suhdetta on turha enää jatkaa. Ei sellaisen jälkeen tavismela tunnu miltään ja seksielämä olisi pelkkiä pettymyksiä.

Kyseletkö sinä naisilta heidän exien penisten koosta?

En mutta humalassa naisilta paljastuu kaikenlaista. Alkoholi on yhdenlainen totuusseerumi. Yksi näytti käsillään että suunnilleen tämän kokoinen. Nauroi päälle kun oli hänen mielestään hauska juttu. Lähdin pois seuraavana päivänä. En koskaan kertonut miksi lopetin tapailun siihen kertaan.

So. Ties vaikka tuosta syystä on ex. Sulla on vaan huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa. Se kertoo miehestä paljon, miten hän pystyy analysoimaan suhteitaan. Eli vastaus kertoo enemmän miehestä kuin eksästä.

Ja entä, jos miehellä ei ole ainoatakaan ex-kumppania? 

Kiitos tästä, vahinko ettei kukaan ole ennättänyt tai halunnut siihen vastata. - Itse olen näet löytänyt joitain kertoja aattelemasta, että kumpi on parempi keksiä joku (valkoinen)valhe aiemmasta kumppan(e)ista vai olla rehellinen ja kertoa, että en ole eläessäni ollut parisuhteessa, vaikka ikää minulla on jo yli 40 vuotta(!) 

- Ja ennen kuin joku leimaa minut estyneeksi ja syrjäytyneeksi ongelmakimpuksi, niin jatkan, että koen eläneeni i(ki)sinkkuna  suurimmalta osin tasapainoista ja objekiivisesti arvioiden varmasti ihan hyvää elämää. Ja jossa on ja on  (ja on ollut) mukana muita läheisiä rakkaita ja arvokkaita ihmissuhteita. 

Aseksuaali tai konservatiivinen "hih-huli" uskovainen en ole. En myöskään kuulu seksuaaliseen vähemmistöön.

Totta sen sijaan on, että joskus olen kokenut pelkoa tai ainakin epävarmuutta siitä kykenenkö enää oikeasti aidosti ketään rakastamaan ja tuntemaan syvää kiintymystä yhtä Erityistä kohtaan. - Vaikka toisaalta miksi en voisi? 

En usko, että jos pian löytäisin ja siis kohtaisin "elämäni rakkauden" niin minusta tulisi Häntä piinava takiainen jolta yritäisin kirisää kaikki ne rakkauden ja lempeyden osoitukset, joita vain, -unelmissaniko sitten- vain Sen Yhden ja eriyisen kanssa saattaisi kokea, tai siten olla kokematta.

 Tarkoitan, että vaikka olen eläessäni voinut sekä saada mutta myös antaa paljon muissa erinomaisen läheisissä ihmissuhteissani, niin edelleen on mielessäni asioia, jotka ovat minusta "vain" parisuhteeseen kuuluvia. Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö kumppanillani saisi olla myös omiakin salaisuuksia, joista minä en vastaavasti tietäisi tuon taivaallista. - Onhan itsellnikin joitain, joidenkin läheisteni minulle uskomia ja luottamia asioita, joita en aio kertoa eteenpäin en sille mahd. Yhdelle Eriyiselle, enkä kenellekään muullekaan.           

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa. Se kertoo miehestä paljon, miten hän pystyy analysoimaan suhteitaan. Eli vastaus kertoo enemmän miehestä kuin eksästä.

Ja entä, jos miehellä ei ole ainoatakaan ex-kumppania? 

Kiitos tästä, vahinko ettei kukaan ole ennättänyt tai halunnut siihen vastata. - Itse olen näet löytänyt joitain kertoja aattelemasta, että kumpi on parempi keksiä joku (valkoinen)valhe aiemmasta kumppan(e)ista vai olla rehellinen ja kertoa, että en ole eläessäni ollut parisuhteessa, vaikka ikää minulla on jo yli 40 vuotta(!) 

- Ja ennen kuin joku leimaa minut estyneeksi ja syrjäytyneeksi ongelmakimpuksi, niin jatkan, että koen eläneeni i(ki)sinkkuna  suurimmalta osin tasapainoista ja objekiivisesti arvioiden varmasti ihan hyvää elämää. Ja jossa on ja on  (ja on ollut) mukana muita läheisiä rakkaita ja arvokkaita ihmissuhteita. 

Aseksuaali tai konservatiivinen "hih-huli" uskovainen en ole. En myöskään kuulu seksuaaliseen vähemmistöön.

Totta sen sijaan on, että joskus olen kokenut pelkoa tai ainakin epävarmuutta siitä kykenenkö enää oikeasti aidosti ketään rakastamaan ja tuntemaan syvää kiintymystä yhtä Erityistä kohtaan. - Vaikka toisaalta miksi en voisi? 

En usko, että jos pian löytäisin ja siis kohtaisin "elämäni rakkauden" niin minusta tulisi Häntä piinava takiainen jolta yritäisin kirisää kaikki ne rakkauden ja lempeyden osoitukset, joita vain, -unelmissaniko sitten- vain Sen Yhden ja eriyisen kanssa saattaisi kokea, tai siten olla kokematta.

 Tarkoitan, että vaikka olen eläessäni voinut sekä saada mutta myös antaa paljon muissa erinomaisen läheisissä ihmissuhteissani, niin edelleen on mielessäni asioia, jotka ovat minusta "vain" parisuhteeseen kuuluvia. Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö kumppanillani saisi olla myös omiakin salaisuuksia, joista minä en vastaavasti tietäisi tuon taivaallista. - Onhan itsellnikin joitain, joidenkin läheisteni minulle uskomia ja luottamia asioita, joita en aio kertoa eteenpäin en sille mahd. Yhdelle Eriyiselle, enkä kenellekään muullekaan.                 

Tiedätkö miksi siihen ei ollut kukaan vastannut tai tarttunut?

Koska normaaleille ihmisille kokemattomia aikuisia ei ole olemassa. He eivät voi ymmärtää miten sellaisen tilanteeseen päätyminen on mahdollista ja vielä vähemmän he voisivat harkita suhdetta tällaisen ihmisen kanssa. Toki he voivat tällä palstalla sanoa, että ei kokemattomuudella ole väliä, jos oikea löytyy. Ei vaikka kokematon olisi nelikymppinen. Tuo on harvoja poikkeuksia lukuunottamatta valitettavasti roskaa. Tositilanteen tullen suhtautuminen onkin toisenlainen ja ei edes haluta kokeilla. Etsitään mieluummin joku normaali, jonka kanssa voi aloittaa suhteen samalta tasolta ja samoista kokemuksista.

Ja kyllä mä tämän ymmärrän. En mäkään tiedä miten suhtautuisin johonkin, joka on niin harvinaista. Varsinkin asiassa, joka on lähes kaikille ihmisille täysin normaali juttu jo teini-iästä alkaen. Siksi rehellisyys ei näissä asioissa yleensä kannata, jos haluaa kokemattomana jotain saavuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa. Se kertoo miehestä paljon, miten hän pystyy analysoimaan suhteitaan. Eli vastaus kertoo enemmän miehestä kuin eksästä.

Ja entä, jos miehellä ei ole ainoatakaan ex-kumppania? 

Kiitos tästä, vahinko ettei kukaan ole ennättänyt tai halunnut siihen vastata. - Itse olen näet löytänyt joitain kertoja aattelemasta, että kumpi on parempi keksiä joku (valkoinen)valhe aiemmasta kumppan(e)ista vai olla rehellinen ja kertoa, että en ole eläessäni ollut parisuhteessa, vaikka ikää minulla on jo yli 40 vuotta(!) 

- Ja ennen kuin joku leimaa minut estyneeksi ja syrjäytyneeksi ongelmakimpuksi, niin jatkan, että koen eläneeni i(ki)sinkkuna  suurimmalta osin tasapainoista ja objekiivisesti arvioiden varmasti ihan hyvää elämää. Ja jossa on ja on  (ja on ollut) mukana muita läheisiä rakkaita ja arvokkaita ihmissuhteita. 

Aseksuaali tai konservatiivinen "hih-huli" uskovainen en ole. En myöskään kuulu seksuaaliseen vähemmistöön.

Totta sen sijaan on, että joskus olen kokenut pelkoa tai ainakin epävarmuutta siitä kykenenkö enää oikeasti aidosti ketään rakastamaan ja tuntemaan syvää kiintymystä yhtä Erityistä kohtaan. - Vaikka toisaalta miksi en voisi? 

En usko, että jos pian löytäisin ja siis kohtaisin "elämäni rakkauden" niin minusta tulisi Häntä piinava takiainen jolta yritäisin kirisää kaikki ne rakkauden ja lempeyden osoitukset, joita vain, -unelmissaniko sitten- vain Sen Yhden ja eriyisen kanssa saattaisi kokea, tai siten olla kokematta.

 Tarkoitan, että vaikka olen eläessäni voinut sekä saada mutta myös antaa paljon muissa erinomaisen läheisissä ihmissuhteissani, niin edelleen on mielessäni asioia, jotka ovat minusta "vain" parisuhteeseen kuuluvia. Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö kumppanillani saisi olla myös omiakin salaisuuksia, joista minä en vastaavasti tietäisi tuon taivaallista. - Onhan itsellnikin joitain, joidenkin läheisteni minulle uskomia ja luottamia asioita, joita en aio kertoa eteenpäin en sille mahd. Yhdelle Eriyiselle, enkä kenellekään muullekaan.                 

Tiedätkö miksi siihen ei ollut kukaan vastannut tai tarttunut?

Koska normaaleille ihmisille kokemattomia aikuisia ei ole olemassa. He eivät voi ymmärtää miten sellaisen tilanteeseen päätyminen on mahdollista ja vielä vähemmän he voisivat harkita suhdetta tällaisen ihmisen kanssa. Toki he voivat tällä palstalla sanoa, että ei kokemattomuudella ole väliä, jos oikea löytyy. Ei vaikka kokematon olisi nelikymppinen. Tuo on harvoja poikkeuksia lukuunottamatta valitettavasti roskaa. Tositilanteen tullen suhtautuminen onkin toisenlainen ja ei edes haluta kokeilla. Etsitään mieluummin joku normaali, jonka kanssa voi aloittaa suhteen samalta tasolta ja samoista kokemuksista.

Ja kyllä mä tämän ymmärrän. En mäkään tiedä miten suhtautuisin johonkin, joka on niin harvinaista. Varsinkin asiassa, joka on lähes kaikille ihmisille täysin normaali juttu jo teini-iästä alkaen. Siksi rehellisyys ei näissä asioissa yleensä kannata, jos haluaa kokemattomana jotain saavuttaa.

Kiitos kaunis kun sinä vastasit postaukseeni. - En minä itse tiedä miten reagoisin jos joku oman ikäiseni kertoisi ettei hän(kään) ole ollut ikinä parisuhteessa.

Mutta jos nyt hypoteettisesti aattelen tällaisa kohtaamista, niin toivoisin, että osaisin olla riittävän avoin; kuunnella ja aistia sitä miten hän elää tämän "kokemaomuuensa" kanssa. (Onko asian kanssa enemmän sinut vai katkera? Syyttääkö "kokemastaan" jotain muuta vai toteaako vain viileästi, että näin ny vain on käynyt ja tapahtunut). 

Minua harmittaa toisinaan kun julkisuudessa esiinyy oman ikäiseni (yli 40 vuotias, vailla kokemusta parisuhteesta olosta) niin säännönmukaisesti toistuvat samat kliseet ja stereoypiat.

Ts. usein, oikeastaan lähes aina jää näistä jutuista mielikuva, että jutussa kerrotun elämäntarinasta isoin haaste tai ongelma ei läheskään aina ole se, ettei ole ollut parisuhteessa, vaan ainakin tässä elämänvaiheessa  "nelikymppisenä" hänelle on kertynyt ja kasautunut "jo" niin paljon muita ongelmia, että jos tilannetta yritän hahmottaa edes hieman objektiivisemmin, niin  se, ettei koskaan ole ollu parisuhteessa näyttäytyy aika pieneltä ongelmalta. 

Ja niinpä, mitä enemmän parisuhde-kokemato-muutta painoetaan sitä enemmän olen monesti kokenut itse, jonkinlaisa vastenmielisyyttä. Tai epäuskoa; koska ääneen tai rivien väliin jäteyt odotukset (,vai olisiko oikeampaa sanoa vaatimukset?) tuntuvat, ainakin osaksi hyvin vieraalta. Vaikka toki on sellaisiakin, joita tunnistan myös itsessäni. - Tämä ei varsinaisesti yllätä, onhan halussa rakastaa ja tai saada rakkautta (jne) siltä Yhdeltä erityiseltä (kerrallaan) jotain hyvin yleisinhimillistä ja humaania.           

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kumppanin menneisyys kiinnosta niin on se aika outo tapa suhtautua ihmiseen. 

Jos kumppani on esim. tunnettu ma tupatja tai kylän polkupyörä niin onhan se aika nöyrää uuden kumppanin liikkua sellaisen kanssa missään kun on yleinen naurunaihe.

Sä siis kuvittelet, että joku kertoo sulle avoimesti suhteistaan ja sä niiden perusteella liikut jonkun ihmisen kanssa?

Itse en koskaan ole kysynyt puolisolta esim onko kuinkakin monta entistä tms. Jotkut asiat tiedän mutoin, muilla en päätäni vaivaa.

Jja esim alkojolismi tai mt ongelmat eivät ole entisen parisuhteen ongelmia, vaan sen ihmisen.

Ulkonäkö vertailu entisiin on todella typerintä mitä tiedän.

Enemmän tai vähemmän useimpia miehiä kiinostaa se onko nainen jakoboxi vaiko eikö, vaikka eivät sitä koskaan suoraan kysyisikään. Aika usein itseasiassa ne jakoboxit kyllä kertovat melko suoraan, mistä suuri kunnioitus heille - ei se tässä iässä enää niin iso asia ole, mutta nuorempana kyllä, vaikka kyllä se edelleenkin indikoi aika paljon asioita suhteen tulevaisuudesta.