Oletko tavannut koulukiusaajaasi aikuisena? Missä ja miten kävi?

Muutamia kertoja olen tavannut kiusaajani ja ollaan moikattu tai muutama sana vaihdettu, kuten oltaisi mitä tahansa puolituttuja. Tavallaan olen iloinen, kun olen kuullut, että sillä on jäänyt opiskelut kesken ja muutkin asiat jääneet puolitiehen.

Mä olen etsinyt facebookista ne tyypit joita kiusasin ylä-asteella. Pyysin jokaiselta anteeksi ja kerroin katuvani päivittäin tekojani.

Pari tyyppiä vastasi ja sanoivat että antavat anteeksi. Parista ei koskaan kuulunut mitään.

Olin silloin kyllä aika hirveä miehen alku. Järkeä alkoi tulla onneksi parikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ex koulukiu.saajana näin muutamaa kius.aamaani reppanaa viime vuonna. Toinen keräili punalaputettuja tuotteita homssuisen oloisena eikä tunnistanut. Toinen oli yliopiston porstuassa juttelemassa kaverilleen ja moikkasin häntä saamatta vastakaikua. Noh, sen tiedän ettei ole opistoni listoilla, mitä sitten tehnytkin siellä. Tiedä siitten. Noh, jotenkin sama väs.sykkämäsyys. huokui peitellysti, mihin jo peruskoulussa kiinnitin huomiota. He vain kryptisesti osaavat non-verbaalisella viestinnällään indusoida meissä neurotyypillisissä primitiivisiä hyökkäysimpulsseja, joita -- ennen prefrontaalikorteksin kehittymistä kukoistukseensa -- emme pysty vastustamaan.

Onko sulla ollut pitkaankin tarvetta kompensoida omaa kiinnostavuuttasi viljelemalla turhia sivistyssanoja riippumatta siita, tuovatko ne lisaarvoa vai ei?

Jos olisit puhunut noin meidan ylaasteella (Vantaan Korsossa), sut olisi nostettu alushousuista lipputankoon. Eli epailen vahvasti, etta olet koskaan oikeasti ollut kiusaaja - ehka vaan haaveissasi. 

T: kiusattu "kympin tytto" 

Jos normaali akteeminen diskurssi on sinusta "sivistyssanojen turhaa viljelemistä" niin etpä tainnut millään tavalla hyödyntää "kympintyttöyttäsi" de facto. Ja oletko tosiaankin niin kredulotiivinen (googlaa typy googlaa), että iletat akteemisen idiolektini muodostuneen jo peruskoulussa. Toki en silloinkaan abderiitti ollut, mutta ihan normaalia stadin slangia silloin puhuin. Olenkohan kiusann.ut juuri sinua joskus, kun noin piti straw man -argumentaatiovirheellä hyökätä asiaviestini kimppuun. Pyydä bentsoja omalääkäriltäsi niin saat lepoa oloosi. Tsemppiä.

Eri, mutta kukaan oikeasti yliopistolla töissä oleva ei puhu noin. Hyvään suomenkieleen kuuluu viestiä selkeästi eikä yliviljellä sivistyssanoja turhissa paikoissa. Tämän toki tietäisit, jos olisit joskus jotain julkaissut.

No justhan se julkaisi av:lla :D

Vahan kuin yksi mun vanha tuttu, julkaisi SinaMinassa (kuka muistaa?) jonkun rakkausnovellin ja tituleerasi itseaan sen jalkeen kirjailijaksi...

Vierailija kirjoitti:

Mä olen etsinyt facebookista ne tyypit joita kiusasin ylä-asteella. Pyysin jokaiselta anteeksi ja kerroin katuvani päivittäin tekojani.

Pari tyyppiä vastasi ja sanoivat että antavat anteeksi. Parista ei koskaan kuulunut mitään.

Olin silloin kyllä aika hirveä miehen alku. Järkeä alkoi tulla onneksi parikymppisenä.

Sinun kannattaa olla todella ylpeä itsestäsi. Olet suomalaisena miehenä positiivinen poikkeus. Minua on kiusannut hirveä miehen loppua, ikää 55+, todella rankasti, enkä koskaan tule saamaan rehellistä anteeksipyyntöä. Hän ei myöskään koskaan mieti/kadu tekemisiään - tästä olen 100 % varma. Narsismi on ikävä piirre ihmisessä, eikä se parane.

Kyllä olen. Lähti treffeille erään mieheni ystävän kanssa ja kehtasivat ängetä samaan ravintolaan, jossa juuri minä ja mieheni vietimme aikaa muiden ystäviemme kanssa. Olin juuri sanonut mieheni ystävälle, että sitä naista et sitten meille tuo näytille.

Oli silti pokkaa istuttaa se vielä samaan pöytään kanssamme! En tervehtinyt, en sanonut tälle sanaakaan, eikä tehnyt tämä entinen kiusaajakaan muuta kuin tuijotti minua koko sen ajan, kunnes sanoin muulle seurueelle, että eiköhän vaihdeta paikkaa kun tämä ilma täällä on kamalan tunkkainen.

Vaihdoimme paikkaa ja nämä älykääpiöt hetken päästä tulevat perässä! En voi käsittää kuinka typeriä ihmiset voivatkaan olla.

Tapasin ihmisen, joka sai näin jälkikäteen liikaakin minulta huomiota ylä-asteella. Säälittävä luuseri ja nössö aviomies mukanaan se kulki mutta sen näki jo nuorena, että tuo on parhainta mihin se tässä elämässä pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita tullut nähtyä ketä tuli rääkättyä varsinkin yläasteella. Kyllähän nuo muistavat mistä kuului ja kuka käski silloin (ja itse asiassa nytkin). Toki täytyy myöntää, ettei nyt aina olisi tarvinnut työntää kaveria sinne tyttöjen vessaan tai vääntää niskasta aina tilaisuuden tullen, mutta sellaista se oli. Se lujitti ryhmähenkeä - meitä oli neljä niin meillä oli ihan hauskaa. Sillä yhdellä (kerrallaan) ei ollut sitten niin hauskaa, mutta kokonaisuus jäi plussalle.

Oli niitä, joita yritettiin rääkätä, mutta jotka oli niin vihaisia ja aggressiivisia ettei niitä uskaltanut kiusata. Mutta sit oli paljon näitä jotka eivät laittaneet vastaan yhtään.  En ymmärrä miksi. Sillä siitä olisi selvinnyt.

Itseänikin yritettiin kiusata, mutta kun äiti sanoi että hurjistut vaan kunnolla niin sut jätetään rauhaan. Näin kävikin.

Sinunlaisia ihmisiä tekisi vääntää hieman niskasta ja uittaa vessanpytyssä, niin oppisitpahan vihdoinkin kunnioittamaan muita ihmisiä! Tai oikeastaan sääliksi käy, koska et ole tainnut vieläkään kasvaa aikuiseksi.

Kaikenlaisia voimafantasioita täällä. Tosiasiassa 95 prosenttia ex-kiusatuista taantuu välittömästi takaisin siihen kiusatun rooliinsa, kun kohtaa kiusaajansa vuosien jälkeen. Se vaan on niin.

Vierailija kirjoitti:

Tapasimme luokkakokouksessa. Hän ei oikein kestänyt hyväntahtoista vitsailua ajasta, jolloin hän oli typerys ja kiusasi.  Oletimme, että hän olisi kasvanut ihmisenä ja jopa ollut valmis pyytämään anteeksi, mutta hän pakeni paikalta.

Meistä  kiusatuista oli kasvanut hyvin toimeentulevia ja onnellisia ihmisiä, joita ei yhden vanhan kiusaajan tapaaminen järisyttänyt, mutta kiusaaja itse tuntikin olonsa ulkopuoliseksi!  Sellaista sattuu, kun on heikompi itsetunto.

Sitten heräsit unestasi.

Vierailija kirjoitti:

En ole nähnyt. On kuulemma jalkahoitaja, voisin mennä asiakkaaksi 😁

Jalkahoitaja on hyvä ja tärkeä ammatti. Se, että sinä sille naureskelet, kertoo siitä että olet itse kiusaaja tai ainakin ansaitsit kiusaamisen. Samanlaisia sikoja te "kiusatut" olette, vaikka kuinka uhriudutte.

Olen tavannut ja ohittanut kuin ilmaa. Kasvakaa aikuiseksi älkäälä hautoko mitään naurettavias kostoja. Luonto korjaa ja kaikista ikävistä asioista vuosikaudet mielisairasteleminen on heikkoa ja sairasta oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin kerran yhden yläasteajan kiusaajistani parikymppisenä ihan sattumalta kadulla. Pysähtyi juttelemaan ja kyseli ihan iloisesti kuulumiani ja kertoili hetken omistaan. Sitten vaan moikattiin ja lähdettiin eri suuntiin.

Jäi aika lailla hämmentynyt olo koko tapauksesta. Toisaalta vähän helpotti ajatella että hän ei ehkä kokenutkaan minua niin huonona ja halveksuttavana tyyppinä kuin olin ajatellut. Nyt kohteli minua kuin ketä tahansa vanhaa tuttua.

Tai ehkä sinä jo alunperinkin olit tulkinnut hänet väärin? Ehkäpä hän ei koskaan kokenut kiusaavansa, mutta sinä syystä tai toisesta koit. Niinkin voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ex koulukiu.saajana näin muutamaa kius.aamaani reppanaa viime vuonna. Toinen keräili punalaputettuja tuotteita homssuisen oloisena eikä tunnistanut. Toinen oli yliopiston porstuassa juttelemassa kaverilleen ja moikkasin häntä saamatta vastakaikua. Noh, sen tiedän ettei ole opistoni listoilla, mitä sitten tehnytkin siellä. Tiedä siitten. Noh, jotenkin sama väs.sykkämäsyys. huokui peitellysti, mihin jo peruskoulussa kiinnitin huomiota. He vain kryptisesti osaavat non-verbaalisella viestinnällään indusoida meissä neurotyypillisissä primitiivisiä hyökkäysimpulsseja, joita -- ennen prefrontaalikorteksin kehittymistä kukoistukseensa -- emme pysty vastustamaan.

Onko sulla ollut pitkaankin tarvetta kompensoida omaa kiinnostavuuttasi viljelemalla turhia sivistyssanoja riippumatta siita, tuovatko ne lisaarvoa vai ei?

Jos olisit puhunut noin meidan ylaasteella (Vantaan Korsossa), sut olisi nostettu alushousuista lipputankoon. Eli epailen vahvasti, etta olet koskaan oikeasti ollut kiusaaja - ehka vaan haaveissasi. 

T: kiusattu "kympin tytto" 

Jos normaali akteeminen diskurssi on sinusta "sivistyssanojen turhaa viljelemistä" niin etpä tainnut millään tavalla hyödyntää "kympintyttöyttäsi" de facto. Ja oletko tosiaankin niin kredulotiivinen (googlaa typy googlaa), että iletat akteemisen idiolektini muodostuneen jo peruskoulussa. Toki en silloinkaan abderiitti ollut, mutta ihan normaalia stadin slangia silloin puhuin. Olenkohan kiusann.ut juuri sinua joskus, kun noin piti straw man -argumentaatiovirheellä hyökätä asiaviestini kimppuun. Pyydä bentsoja omalääkäriltäsi niin saat lepoa oloosi. Tsemppiä.

Mä onneks ymmärrän tän tekstin mutta veikkaanpa että iso osa av-mammoista ei tajua sanaakaan. Nää on parhaita!

Vierailija kirjoitti:

Näin koulukiusaaja-Pekan muutama vuosi sitten eräässä kesätapahtumassa pohjois-Suomessa. Hän ei tunnistanut minua, tyttöä jonka elämän teki helvetiksi ala-asteella, mutta minä kyllä tunnistin hänet heti, vaikka aikaa kiusaamisesta jo yli 30 vuotta. Ulkoisesta olemuksesta päätellen Pekalle oli maistunut viina, tupakka, makkarat, sipsit, todennäköisesti myös amfetamiini. Pakanamaan karttoja oli molemmat käsivarret täynnä ja katse oli samalla tavalla vihaa täynnä kuin ennenkin. Ohitin hänet muina miehinä.

Mutta karma is a bitch, Pekka-poika.

Minäkin olen nähnyt kaupungilla erään karmeassa wt-perheessä kasvaneen juopon pirinistin ex-koulukiusaajan. Ruma äm mä, kolmekymppisenä jo aivan ränsistynyt, näyttää naamastaan keskimääräiseltä viisikymppiseltä puistokemistiltä. Ollut aina hyvin omituinen ja monen inhoama loinen, vaikka kuvittelee olevansa ns. kaikkien (hyvien tyyppien) kaveri. Viettänyt aikuisuutensa itse mur ha kuutiossa kaljaa litkien ja huumeita vetäen, välillä tehnyt pieniä mitättömiä suhteilla saatuja hanttihommia ja yrittänyt larpata jotain kaikessa mukana olevaa sisäpiiriläistä. Nyt "ryhdistäytynyt" sen verran, että puuhailee taas naama norsunv.tulla uudessa aivottomassa duunissa, josta saa rahaa todennäköisesti vain hengenpitimikseen. Ei ole vaikea nähdä miksi hänenlaisensa nenäapina oli rääväsuinen ja inhottava kakara, hänhän vain purki omaa surkeuttaan itseään paremman näköisiin ja lahjakkaampiin ihmisiin. Melkein säälin tätä turhaketta, koska edessään on selvästi lyhyt, katkera ja mitäänsanomaton elämä vailla mitään todellista sisältöä tai saavutusta. Sääli lienee kuitenkin tässä tapauksessa sairautta ja hukkaan heitettyä aikaa, joten säästän itseni vaivalta. Näin ne elämäntilanteet ja sosiaaliset statukset muuttuvat ja kääntyvät päälaelleen.

en varsinaisesti ole nähnyt luokkani kiusaajia mutta olen kuullut samalla luokalla olleelta ystävältäni, että pahimmasta kiusaajasta (tyttö joka haaveili kampaajan ammatista) tuli samaan yritykseen kiireavuksi alimpaan hommaan mitä paikasta löytyi. Kärsi kaiketi jostain keskittymisvaikeuksista kun koulumenestys nyt ei ollut siitä parhaimmasta päästä koskaan. Oli kuulemma hieman kulahtaneen oloinen. No enpä ihmettele kun oli jo yläasteella amislaisten kiertopalkintona (oijoi miten me muut oltiin kateellisia kun tämä tuli kaula syötynä ja tumma juurikasvu rasvaisena maantaisin kouluun. huokausten huokaus). Enpä tosin paljoa siitä ihmisestä muuta odottanutkaan.

Toinen kiusaaja (poika) jonka kiusaaminen määriteltäisiin nyt kai seksuaaliseksi häirinnäksi on sairaanhoitaja - ajatuskin on kammottava. Yök. Toivottavasti on saanut jotain terapiaa ongelmiinsa ennekuin käsittelee puolustuskyvyttömiä ihmisiä työssään.

Ja kolmas ilkeä ja itsekäs tyttö (vääristeli asioita, pelasi ihmisiä toisia vastaan ja nautti kun rikkoi kaverisuhteita) toimii luokanopettajana. Sosiaalisesta mediasta kun kerran uteliaisuuttani tarkistelin missä vaikuttaa; oli niin hippiä, niin hippiä ja hyvää tahtoa hevosineen ja eläimineen maaseudun rauhassa.  Se on mielestäni jo niin irvokasta, että pidän sitä todella hauskana vitsinä... ehkä hän on käynyt Intiassa joogaamassa ja puhdistanut suoltaan yrteillä...kokenut valaistuksen tai jotain. Toivottavasti.

Törmännyt pari kertaa kaupungilla. Isänsä tappoi itsensä. Mm, tulin iloiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ap on halunnut näpäyttää kiusaajaa nakittamalla hänelle ikäviä hommia. Kuitenkin mahdollisimman huonon työtodistuksen antaminen oli väärin, jos hän ei kuitenkaan ollut erityisen huono työntekijä. Tuo on vähän sama kuin jos opettaja antaisi huonoja numeroita niille opiskelijoille, joista ei pidä. 

Eikös ap:n toiminnassa täyty ihan rikoksen piirteet?

Olette kyllä sairaita, kaikkine voimafantasioinenne. Ihmiset kasvaa, paitsi kiusatut. Kiusatut elää edelleen jossain yläastemaailmassaan.

Olin nuorempana laiha ja heikko. Nykyään päinvastoin ja olen myös kasvanut pituutta todella paljon sitten yläasteen. Yläaste ajan kiusaajani tuli kadulla vastaan ja jostain syystä tuli tarve jututtaa. Enpä ehtinyt kuin tervehtiä niin otti jalat alleen. Kyllähän se hieman tasoitti tilejä vaikka ei kiusaamista mitenkään poistanutkaan.

Näin baarissa ja meni hetki tunnistaa se lihonut, hampaansa menettänyt elähtänyt pubiruusu naiseksi, joka oli aikoinaan koulumme kaunein tyttö ja mm. veti kaulaliinani  vessasta sekä sylki pulpettiini.

Tunnisti minut ja tuli halailemaan sekä pyytelemään että tarjoaisin yhden, olin kohtelias mutta etäinen ja ilmoitin että ei ole varaa ja menen nyt tässä omien kavereideni luo, moikka. Sinne jäi yksin imemään oluttaan ja pummimaan ihmisiltä uutta.