Lue keskustelun säännöt.
Oletko tavannut koulukiusaajaasi aikuisena? Missä ja miten kävi?
22.01.2020 |
Minä tapasin muutama kk sitten. Tuli omalle työpaikalleni työkokeiluun. Sain hänet onneksi linjaorganisaatiossa alaisekseni. Olen siis keskijohtoa ja hän oli minun alaiseni alainen. Huolehdin, että hän sai tehtäväkseen kaikki paskimmat ja ikävimmät hommat, joita työpaikalla on! Sai vielä mahdollisimman huonon työtodistuksen. Kyllä oli kosto suloinen!
Kommentit (106)
Viime kesänä yhteisen tutun luona. Viimeksi nähty varmaan 20v sitten. Niihin aikoihin muutin tuppukylästä pois töihin ja opiskelemaan yhteen maamme suurimmista kaupungeista, hankin asunnon keskustan viihtyisältä reunalta, perustin perheen, pitkän avoliiton jälkeen erosin, mutta nautin nyt täysillä sinkkuelämästä.
Kiusaaja asunut koko elämänsä samassa paikassa, lapsia, eronnut, rypistänyt itsensä auringolla ja tupakoimalla, vaikka meillä on vain vuosi ikäeroa, näytti reilustikin vanhemmalta.
Varmasti muisti minut mutta ei tuonut sitä erityisemmin ilmi. Näitä naisia on siellä suunnalla useampikin jotka aikanaan olivat "suosittuja" ja porukalla nälvivät muita. Jokaisella sama tarina: nuorena naimisiin, taloa, lapsia ja ero, pyöritään samoissa ympyröissä ja töissä kuin teineinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin. On nykyinen naapurini. Juttelin pirtänä törmätessä antaen ymmärtää etten muista kuka hän on ja mitä tehnyt. Oli entinen kiusaajani alkuun vaivaantunut, hämmentynyt ja lopulta hyväntuulinen
Olkoon naapurisopu vaikken hänestä pitäisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kyllä sairaita, kaikkine voimafantasioinenne. Ihmiset kasvaa, paitsi kiusatut. Kiusatut elää edelleen jossain yläastemaailmassaan.
Ul i ul i. Harmittaako entistä kiusaajaa, kun asetelma on kääntynyt?
Olen eri ja ennemminkin kouluaikanani kiusattu kuin kiusaaja (tosin hyvin lievästi vertattuna moniin täällä). Mutta väkisinkin tulee mieleen joistakin kommenteista, että vielä on pahat traumat käsittelemättä ja voisi olls hyvä hakea niihin apua. Ei tuollainen kostofantasiointi ja toisten satuttamisella hekumointi kieli ainakaan siitä, että nuo kokemukset olisi jääneet taakse ja elämässä olisi menty täysin eteenpäin.
Omista kiusaajistani kukaan ei käsittääkseni ole mitenkään erityisen menestynyt elämässään, mutta pääosa tuntuu aikuistuneen. Mieheni pahin kiusaaja tappoi itsensä nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä yhteisen tutun luona. Viimeksi nähty varmaan 20v sitten. Niihin aikoihin muutin tuppukylästä pois töihin ja opiskelemaan yhteen maamme suurimmista kaupungeista, hankin asunnon keskustan viihtyisältä reunalta, perustin perheen, pitkän avoliiton jälkeen erosin, mutta nautin nyt täysillä sinkkuelämästä.
Kiusaaja asunut koko elämänsä samassa paikassa, lapsia, eronnut, rypistänyt itsensä auringolla ja tupakoimalla, vaikka meillä on vain vuosi ikäeroa, näytti reilustikin vanhemmalta.
Varmasti muisti minut mutta ei tuonut sitä erityisemmin ilmi. Näitä naisia on siellä suunnalla useampikin jotka aikanaan olivat "suosittuja" ja porukalla nälvivät muita. Jokaisella sama tarina: nuorena naimisiin, taloa, lapsia ja ero, pyöritään samoissa ympyröissä ja töissä kuin teineinä.
Miten tämän kiusaajan nykyinen ulkonäkö liittyy tähän asiaan? Sinun mielestäsi siis ihminen on parempi, jos hän on kaunis?
Ihan puhdasta röyhkeää uteliaisuuttakin saattoi olla kiusaajan puolelta, tietää että mitä se kiusaajan uhri nykyään tekee.
Kaveripyyntöä en koskaan siis hyväksynyt, unohdin vain koko asian alkuihmetyksen jälkeen pitkäksi aikaa. Kiusaajan profiili oli julkinen. Ehkä kiusaaja myös haluaa muistuttaa olemassaolostaan? Ilman pyyntöä en olisi koskaan käynyt katsomassa hänen sivuaan koska hänen elämänsä ei kiinnostanut, en ollut ajatellut tyyppiä vuosiin enkä muista edes kaikkien kiusaajien nimiä.