Oletko tavannut koulukiusaajaasi aikuisena? Missä ja miten kävi?
Minä tapasin muutama kk sitten. Tuli omalle työpaikalleni työkokeiluun. Sain hänet onneksi linjaorganisaatiossa alaisekseni. Olen siis keskijohtoa ja hän oli minun alaiseni alainen. Huolehdin, että hän sai tehtäväkseen kaikki paskimmat ja ikävimmät hommat, joita työpaikalla on! Sai vielä mahdollisimman huonon työtodistuksen. Kyllä oli kosto suloinen!
Kommentit (106)
Monesti, kun on tuonut/hakenut lapsiaan hoidosta ja mä olen ollut vastaanottamassa/luovuttamassa. Ei siinä ihmeemmin rupateltu, mutta huvitti se vaivaantunut olemus 😄
Ja ajatella tämän jälkeekin sinä palasit surkeaan elämääsi. Elämäkerrassasi ei ole mitään muuta kirjoitettavaa kuin se kuinka kaikki muut pilasi elämäsi.
Olen vain kuullut hänen firmastaan joka tekee kattoja. Kuulemma monet valittaa ja varoittaa tästä firmasta, jälki niin huonoa. Vähän nauratti kuulla :)
Mua kiusattiin koko ylaaste seka fyysisesti etta henkisesti. Pahin kiusaaja asui mua vastapaata, eli en saanut koulun jalkeenkaan/viikonloppuisin olla rauhassa. Varasti mun rahat, haukkui, potki haarovaliin. (Olen nainen.)
Tapasin sitten taman ko. tyypin sattumalta opiskeluaikoinani Kaivolla jossain bileissa. Olin isossa porukassa, jossa olin ns. suosittu tyyppi. Yhtakkia yksi porukan jasen esitteli taman "Kimmon" kaverinaan.
Tunnistin tyypin heti ja han minut. Sain paniikkikohtauksen, aloin itkea ihan hysteerisesti enka pystynyt hengittamaan joten olin pyortya. Mun kaveri hataantyi etta mika mulle tuli, kerroin hanelle miksi reagoin nain.
Kaveri (joka oli myos suosittu) kertoi siita kaikille, ja yhteisvoimin tama porukka HEITTI TAMAN KIUSAAJAN FYYSISESTI ULOS niista bileista.
En ole eikä kiinnosta paskan vertaa mitä niille kuuluu.
Tapasin kerran yhden yläasteajan kiusaajistani parikymppisenä ihan sattumalta kadulla. Pysähtyi juttelemaan ja kyseli ihan iloisesti kuulumiani ja kertoili hetken omistaan. Sitten vaan moikattiin ja lähdettiin eri suuntiin.
Jäi aika lailla hämmentynyt olo koko tapauksesta. Toisaalta vähän helpotti ajatella että hän ei ehkä kokenutkaan minua niin huonona ja halveksuttavana tyyppinä kuin olin ajatellut. Nyt kohteli minua kuin ketä tahansa vanhaa tuttua.
Törmättin reilu parikympppisinä mun vanhoilla kotikulmilla. Kiskoi perässään sellaista noin 4v ikäistä resupekkaa hyvin väsähtäneen oloisena, penska kirkui että "äiti mä haluun karkkii!!!!". Itse opiskelin yliopistossa tuolloin, hän ei ikinä mennyt edes lukioon. Ehkä pikkusen nautin tilanteesta. En toki sen lapsen puolesta, hän kävi sääliksi.
Kiusaajani ei ollut samassa koulussa, mutta samalla kylällä asui. Myöhemmin, aikuisena näin hänet täysin sattumalta kotikaupunkimme rautatieasemalla. Hän halusi keskustella kanssani ja pyysi ihan oikeasti ja vipittömästi anteeksi sitä että oli vanonnut minua ja kaveriani silloin kun olimme seurakunnan poikakerhossa.
Hän kertoi silloisista omista ankeista kotioloistaan ja alkoholismista lapsuudenperheessään , väkivaltaisen isän häneen kohdistamista hakkaamisista jne.
Kuuntelin häntä ja ymmärsin lopulta.
Hän kertoi olleensa silloin katkera niille pojille ,jotka eivät sellaisesta mitään omassa elämässään tienneet eivätkä olleet joutuneet kokemaan.
Hän kertoi olevansa naimisissa ja että hän oli nyt tyttären isä, asuvansa toisella paikkakunnalla ja muuttaneensa suuntaa elämässään. Hän pyysi anteeksi vilpittömällä äänellä ja mielin ja minä annoin hänelle anteeksi.
Hän pyysi lopuksi saada ottaa meistä vielä selfie-kuvan
Sitten hän astui tulleeseen junaan ,enkä ole nähnyt häntä sen koommin, mutta tuo kuva meistä on minulla yhä tallessa (se oli tyypiltään hetivalmistuva ns. 'polaroid' -kuva) ja siitä tässä kerroin nyt.
Itse ex koulukiu.saajana näin muutamaa kius.aamaani reppanaa viime vuonna. Toinen keräili punalaputettuja tuotteita homssuisen oloisena eikä tunnistanut. Toinen oli yliopiston porstuassa juttelemassa kaverilleen ja moikkasin häntä saamatta vastakaikua. Noh, sen tiedän ettei ole opistoni listoilla, mitä sitten tehnytkin siellä. Tiedä siitten. Noh, jotenkin sama väs.sykkämäsyys. huokui peitellysti, mihin jo peruskoulussa kiinnitin huomiota. He vain kryptisesti osaavat non-verbaalisella viestinnällään indusoida meissä neurotyypillisissä primitiivisiä hyökkäysimpulsseja, joita -- ennen prefrontaalikorteksin kehittymistä kukoistukseensa -- emme pysty vastustamaan.
Olen, eräässä netin ryhmässä. Jännä miten suhtautui niin toisella tavalla minuun ja kehui minua niiltä ajoilta jolloin olin kiusattu. Ei ole enää katkeruutta tms.
Vierailija kirjoitti:
Olet edelleen se sama poika koulusta raukkamaisine kostoinesi, sulla oli mahdollisuus näyttää olevasi parempi ja tyrit sen
Kosto nautitaan kylmänä.
Vierailija kirjoitti:
Itse ex koulukiu.saajana näin muutamaa kius.aamaani reppanaa viime vuonna. Toinen keräili punalaputettuja tuotteita homssuisen oloisena eikä tunnistanut. Toinen oli yliopiston porstuassa juttelemassa kaverilleen ja moikkasin häntä saamatta vastakaikua. Noh, sen tiedän ettei ole opistoni listoilla, mitä sitten tehnytkin siellä. Tiedä siitten. Noh, jotenkin sama väs.sykkämäsyys. huokui peitellysti, mihin jo peruskoulussa kiinnitin huomiota. He vain kryptisesti osaavat non-verbaalisella viestinnällään indusoida meissä neurotyypillisissä primitiivisiä hyökkäysimpulsseja, joita -- ennen prefrontaalikorteksin kehittymistä kukoistukseensa -- emme pysty vastustamaan.
Onko sulla ollut pitkaankin tarvetta kompensoida omaa kiinnostavuuttasi viljelemalla turhia sivistyssanoja riippumatta siita, tuovatko ne lisaarvoa vai ei?
Jos olisit puhunut noin meidan ylaasteella (Vantaan Korsossa), sut olisi nostettu alushousuista lipputankoon. Eli epailen vahvasti, etta olet koskaan oikeasti ollut kiusaaja - ehka vaan haaveissasi.
T: kiusattu "kympin tytto"
Jotkut muuttuvat myöhemmin toisenlaisiksi .
Ehkä jopa useimmat kun ikää tulee, mutta on valitettavasti myös joitakin niitä sellaisia , jotka eivät muutu eivätkä kehity luonteelta koskaan, koko elämänsä aikana,vaan pysyvät aina samanlaisina paskiaisina loppuun asti muita kohtaan .
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ex koulukiu.saajana näin muutamaa kius.aamaani reppanaa viime vuonna. Toinen keräili punalaputettuja tuotteita homssuisen oloisena eikä tunnistanut. Toinen oli yliopiston porstuassa juttelemassa kaverilleen ja moikkasin häntä saamatta vastakaikua. Noh, sen tiedän ettei ole opistoni listoilla, mitä sitten tehnytkin siellä. Tiedä siitten. Noh, jotenkin sama väs.sykkämäsyys. huokui peitellysti, mihin jo peruskoulussa kiinnitin huomiota. He vain kryptisesti osaavat non-verbaalisella viestinnällään indusoida meissä neurotyypillisissä primitiivisiä hyökkäysimpulsseja, joita -- ennen prefrontaalikorteksin kehittymistä kukoistukseensa -- emme pysty vastustamaan.
Onko sulla ollut pitkaankin tarvetta kompensoida omaa kiinnostavuuttasi viljelemalla turhia sivistyssanoja riippumatta siita, tuovatko ne lisaarvoa vai ei?
Jos olisit puhunut noin meidan ylaasteella (Vantaan Korsossa), sut olisi nostettu alushousuista lipputankoon. Eli epailen vahvasti, etta olet koskaan oikeasti ollut kiusaaja - ehka vaan haaveissasi.
T: kiusattu "kympin tytto"
Jos normaali akteeminen diskurssi on sinusta "sivistyssanojen turhaa viljelemistä" niin etpä tainnut millään tavalla hyödyntää "kympintyttöyttäsi" de facto. Ja oletko tosiaankin niin kredulotiivinen (googlaa typy googlaa), että iletat akteemisen idiolektini muodostuneen jo peruskoulussa. Toki en silloinkaan abderiitti ollut, mutta ihan normaalia stadin slangia silloin puhuin. Olenkohan kiusann.ut juuri sinua joskus, kun noin piti straw man -argumentaatiovirheellä hyökätä asiaviestini kimppuun. Pyydä bentsoja omalääkäriltäsi niin saat lepoa oloosi. Tsemppiä.
Kaupan kassana oli töissä, en toiste mennyt tuohon kauppaan ettei tule uudestaan törmättyä. Karmea tyyppi oli jo koulussa ja karmea oli edelleen.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ex koulukiu.saajana näin muutamaa kius.aamaani reppanaa viime vuonna. Toinen keräili punalaputettuja tuotteita homssuisen oloisena eikä tunnistanut. Toinen oli yliopiston porstuassa juttelemassa kaverilleen ja moikkasin häntä saamatta vastakaikua. Noh, sen tiedän ettei ole opistoni listoilla, mitä sitten tehnytkin siellä. Tiedä siitten. Noh, jotenkin sama väs.sykkämäsyys. huokui peitellysti, mihin jo peruskoulussa kiinnitin huomiota. He vain kryptisesti osaavat non-verbaalisella viestinnällään indusoida meissä neurotyypillisissä primitiivisiä hyökkäysimpulsseja, joita -- ennen prefrontaalikorteksin kehittymistä kukoistukseensa -- emme pysty vastustamaan.
Onko sulla ollut pitkaankin tarvetta kompensoida omaa kiinnostavuuttasi viljelemalla turhia sivistyssanoja riippumatta siita, tuovatko ne lisaarvoa vai ei?
Jos olisit puhunut noin meidan ylaasteella (Vantaan Korsossa), sut olisi nostettu alushousuista lipputankoon. Eli epailen vahvasti, etta olet koskaan oikeasti ollut kiusaaja - ehka vaan haaveissasi.
T: kiusattu "kympin tytto"
Jos normaali akteeminen diskurssi on sinusta "sivistyssanojen turhaa viljelemistä" niin etpä tainnut millään tavalla hyödyntää "kympintyttöyttäsi" de facto. Ja oletko tosiaankin niin kredulotiivinen (googlaa typy googlaa), että iletat akteemisen idiolektini muodostuneen jo peruskoulussa. Toki en silloinkaan abderiitti ollut, mutta ihan normaalia stadin slangia silloin puhuin. Olenkohan kiusann.ut juuri sinua joskus, kun noin piti straw man -argumentaatiovirheellä hyökätä asiaviestini kimppuun. Pyydä bentsoja omalääkäriltäsi niin saat lepoa oloosi. Tsemppiä.
Perheessäni ja ystäväpiirissäni on vaikka kuinka monta akateemisesti koulutettua tutkijasta professoreihin asti ja kukaan heistä ei puhu tai kirjoita kuten sinä teet. Oikeasti fiksut ihmiset osaavat sovittaa ilmaisunsa aina ympäristön ja vastaanottajien mukaan eivätkä briljeeraa sivistyssanoilla. Niitä käytetään silloin kun se on tarpeen, ei muuten.
Olet edelleen se sama poika koulusta raukkamaisine kostoinesi, sulla oli mahdollisuus näyttää olevasi parempi ja tyrit sen