Lue keskustelun säännöt.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Unohdettu viisaus.
Minä väitän että aivan liian monen suomalaisen ongelma ei ole pieni palkka, vaan se ettei osata elää tuhlaamatta turhaan.
Lisäksi on otettu velkaa ja vippejä. Ei ole kenenkään muu syy jos noiden maksamiseen menee iso osa palkasta.
Olisi opittava uudestaan yllä mainittu viisaus.
Kommentit (731)
Vierailija kirjoitti:
No yksi syynykyajan kovaan kulutasoon on se miten leveästi on alettu asua. Joskus se johtuu johonkin "loukkuun jäämisestä" mutta ei varmasti aina. Jos minun ikäpolveni vanhemmille olisi väitetty joka lapsen tarvitsevan eri huoneen, naurusta ei olisi yullut loppua. Sama pätee kaikenlaisiin ylellisiin harrastuksiin missä nykyaikana lapsia kiikutetaan tai itse käydään.
Kun niitä täysin turhia extramenoja ei ollut, ihmiset pärjäsivät.
Mitä minä muistan me tytöt luimme valtavasti ja juorusimme, teimme käsitöitä ja luimme erittäin ahkeasti läksyjämme yhdessä ja erikseen, kävimme kävelyillä ja pyöräilemässä ja vastaavaa. Syksyt menivät marjojen poiminnassa ja vastaavaa. Telkkaria katsottiin ja kuunneltiin musiikkia kyllä. Divareissa ja kirjastossa.
Pojat remusivat ulkona ja keskenään ja lukivat läksyjään sikäli kuin muistan.
Ihan normaalia elämää paitsi että nykyajan kermaperseille mikään ei riitä.
Ajat muuttuvat. Minäkin yritin pitkään elää tuon menneen maailman arvoilla mutta oli pakko alkaa ostamaan lapsille nykyajan tarvikkeita kun he muuten olisivat ihan pudonneet kaveripiiristä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoa
Ihmisillä täytyy mielestään nykyään kaikilla saada olla jokin aatelisten tai miljonäärien elämä kuin jossain harlekiineissa tai sisustuslehdissä. Eletään sillä lailla sen sijaan kuin ns tavalliset vaatimattomat köyhät ihmiset. Siinä se suurin vika. Ostellaan mielettömän hintaisia uusia autoja ja mielettömän kokoisia uusia asuntoja / taloja, kilpa- ja ökyvarustellaan kuin oltaisiin huipputason ammattilaisia ja kilpailijoita MM-kisoissa.
Tavalliset ihmiset - jokin kotihoidontuella kotona oleva täysin tavallinen naisihminen - ei saa yhden pikkuperheen tiskeihin enää kalliilla tekokoristekynsillä varustettuja, pehmeitä tassujaan upotettua edes tiskiveteen. Pitää olla kalliit koneet oikein sitä varten. Ymmärtäidi jotenkin 2 hyvpalkkaisen kokoaikatöissä olevan tai vammaisen tai vanhuksen kohdalla, mutta jonkun terveen joutilaan kotona olevan köyhän naisen kohdalla EI millään.
Tavalliset naiset pistää uskomattomia summia *tekokynsiin*, *tekoripsiin*, *tekohiuksiin*, hiusväriin, sokkiväreihin (?!) *tekorusketuksiin*, naamansa plätistelyihin *kosmetologilla*, sen kymmenen sortin maaleihin ja ööleihin ja hajuihin, jotka tasan kerran ostettu lojumaan kaspeissa??
Eikä kukaan normaali ihminen muut ihmiset siis välitä todellisuudessa peen vertaa miltä ne muut ihmiset näyttää. EVVK.
Ja aletaanko puhua siitä muotirätti-Showsta?! Kymmeniä kenkäpareja?
Ja kaikki se ns "sisustaminen".
Ennen me olimme kiitollisia, oli se mitä tarve, päälle itselle sopivaa ja tarkoitukseensa sopivaa, puhdasta, ehyttä tai paikatuksi tai korjatuksi saatua. Meille naisille oli tärkeää osata hoitaa omaa taloutta ja osata olla siitä taidosta ylpeä jos sen osasimme sen kuin mahdollista. Tunsimme onnea puhtaasta lämpimästä siistiksi järjestetystä kodista, taidosta pitää se koti puhtaana, tehdä ruokaa vähästä, mahdollisimman hyvin ja halvalla, leipomistaidoista käsityötaidoista, kukanhoitotaidoista, eläinten, kasvien, puutarhan, kasvimaan, varaston hoidon taidoista. Hyvistä käytöstavoista. Toisten huomioimisen muistamisesta. Siitä, keksimme ilmaisia tai halpoja tai hyödyllisiä hupeja ja ajankäyttötapoja. Oli mm ilmiselvää rientää apuun muille isompiin hommiin tai jonkin tilaisuuden ollessa tai surun tai sairauden iskiessä. Apua naapureille, ystäville, sukulaisille, kenelle tahansa tarpeessa olevalle.
Nykyään pistetään oma elämä, pää ja rahat kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan itsekkyyteen, pskaan ja turhuuteen sen sijaan, välttämättömään, järkevään ja säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä jonkun edellä kirjoittavan kanssa. Rahan käyttöä tulisi opettaa
Olisin itse ollut kyllä kiitollinen jos minulle joku nuorena olisi opettanut että yli varojen elämistä kannattaa välttää ja miten.
En tajunnut
Ja kärsin vuosiaNyt en enää ikinä ota velkaa jos ei aivan pakko. Ja säästän
Hyvin vähällä voi tulla hyvin toimeen.
Päinvastoin.
Rahankäyttöä ei kannata opettaa lainkaan. Olin teini lama-aikana. Vanhemmat eivät koskaan antaneet edes viikkorahaa.
Sain kyllä ruuan ja yksi harrastus maksettiin. Vaatteet olivat sukulaisten vanhoja tai isän vanhoja seitsemänkymmentäluvulta.
Äiti myös leikkasi hiukset joten en koskaan käynyt parturissakaan. En ole vielä tänäpäivänäkään käynyt koskaan parturissa.
Kaupasta ostan pakolliset ostokset kuten kaurapuuron ja leivän sekä voita. Mitään muuta en yleensä osta näiden edellä mainittujen lisäksi paitsi maitoa.
Tässä on oikeastaan kaikki millä ihminen pärjää.
Koska kulutan äärimmäisen vähän ja en koskaan käynyt missään ja minua kiusattiin vaatetuksen ja outouden vuoksi, niin olen elänyt neljäkymmentävuotta pääsääntöisesti tukien varassa köyhänä, mutta pärjäilen ihan hyvin.
En edes haaveile tuotteiden ostamisesta. En koe että olisin tarpeeksi tärkeä ostamaan mitään erityisiä tuotteita tai vaatteita. Käytän edelleen samoja vaatteita.
Joskus mietin millaista elämä olisi jos olisin lähtenyt kavereiden kanssa elokuviin katsomaan uunoa, mutta en saanut rahaa vanhemmiltani. Tai että olisin käynyt uimassa uimahallissa omatoimisesti yksin. Muutaman kerran kävinkin kun sain kuponkeja, mutta siihen se jäi.
En koe että olisin sen arvoinen että voisin kuluttaa tässä yhteiskunnassa. Olen syntynyt köyhäksi.
Jos elämänhallintani ei olisi kunnossa olisin köyhä ja koditon.
Nykyään puhutaan enemmän jo siitä että kuluttaminen pitäisi lopettaa ja sellainenhan minäkin olen. Olen tyytyväinen netistä ja ruisleivästä. En kaipaa elämääni mitään muuta.
Toisaalta yhteiskuntamme vaatii ylläpitoon kulutusta ja erityisesti kerskakulutusta. Siksi mielestäni olisi lapsen sosiaalisen kasvunkin kannalta antaa heille rahaa ja opettaa heitä kuluttamaan.
Elän vähän mummotyylisesti. Olen sellainen nelikymppinen kissamummopappa.
Taloustilanne nimenomaan on juuri kurja sen takia kun ihmiset eivät kuluta ja heillä ei ole ostovoimaa.
Eli juuri ap:n otsikko heikentää taloutta ja talouskehitystä.
Ei se nyt niin mene että niitä rahoja pantataan sielä tilillä kuten miljonäärit tekevät.
Rahaa pitää laittaa kiertämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä esim ruoassa voi säästää paljon hyvällä suunnittelulla. Itse jossain vaiheessa tajusin miten paljon kuussa voi heittää rahaa hukkaan ruoassa.
Ja jopa syödä terveellisemmin.Ruokamenot taitaa olla yleisin missä tuhlataan turhuuksiin.
Todellakin. Täälläkin on jotkut kertoneet käyttävänsä yli 500€ kuussa ruokaa - ihan älytöntä!
Kyllähän tuosta summasta menee jo työajan ruokailuun 100-200€, jos tekee raskasta ruummillista työtä.
Ja kun puhutaan pienipalkkaisista, niin esim. siivooja, jolla työkohteet vaihtuvat työpäivän aikana, eikä varsinaista taukotilaa ole, kuin kymmenien kilometrien päässä, eikä kylmäsäilytystilaa ole omille eväille.
Meilläkin krs-talossa olen nähnyt useasti siivoojan syövän kaupasta ostettuja eväitä jossakin saunan pukuhuoneessa tai pyykkituvassa ja hänelläkin taitaa olla parikymmentä kohdetta työpäivän aikana.
Mun piti johonkin toiseen ketjuun laittaa siivouksesta, mutten löydä sitä enää...tämä jos mikä on ala, jossa näkee maailman muutoksen. 20 vuotta sitten, aloitellessa, yleinen asenne sääli siivoustyötä tekeviä. Laman jälkimainingeissa ajateltiin, että alalle vaan jouduttiin kun ei muuhun kyennyt.
Nyt keikkailen ensimmäisessä ammatissani laitoshuoltajana, ja puolet jengistä on alanvaihtajia, joiden edelliset työt ovat vaan loppuneet (tekstiili, elektroniikka, media...). Mulle ammatti mahdollisti asuntolainan, joka on maksettu jo poiskin. Olen 40. Nuoremmille taitaa jäädä haaveeksi, kohtuusti maksavat vakipaikat täysillä tunneilla ovat maan alla.
400 euroa kuussa riitti kolmen hengen ruokkimiseen ja eväisiin töihin, kun teki itse(pakko, ruokarajoitteita) ja on paikka, missä niitä säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No yksi syynykyajan kovaan kulutasoon on se miten leveästi on alettu asua. Joskus se johtuu johonkin "loukkuun jäämisestä" mutta ei varmasti aina. Jos minun ikäpolveni vanhemmille olisi väitetty joka lapsen tarvitsevan eri huoneen, naurusta ei olisi yullut loppua. Sama pätee kaikenlaisiin ylellisiin harrastuksiin missä nykyaikana lapsia kiikutetaan tai itse käydään.
Kun niitä täysin turhia extramenoja ei ollut, ihmiset pärjäsivät.
Mitä minä muistan me tytöt luimme valtavasti ja juorusimme, teimme käsitöitä ja luimme erittäin ahkeasti läksyjämme yhdessä ja erikseen, kävimme kävelyillä ja pyöräilemässä ja vastaavaa. Syksyt menivät marjojen poiminnassa ja vastaavaa. Telkkaria katsottiin ja kuunneltiin musiikkia kyllä. Divareissa ja kirjastossa.
Pojat remusivat ulkona ja keskenään ja lukivat läksyjään sikäli kuin muistan.
Ihan normaalia elämää paitsi että nykyajan kermaperseille mikään ei riitä.
En tiedä millä vuosisadalla olet elänyt, mutta oman muistelun mukaan me nuoret kyllä ihannoimme ja haaveilimme paremmasta elämästä jo 50-60-luvulla maalla, vaikka oltiin köyhiä.
Ja kyllä, jo silloin köyhät vanhemmat halusivat tarjota lapsilleen parempaa, mitä olivat itse saaneet ja vaikka rahasta oli puluu, kävimme elokuvissa, tansseissa ja tilattiin Kalle Anttilan postimyynnistä meikkejä ja vaatteita.
Ja ehkä se antoi myös vanhemmille voimaa, kun näkivät meidän lasten kokevan iloa ja elämyksiä, kun saatiin joku Niveä purkki.
Jotenkin vaikea ymmärtää, miksi nämä "hyvät ihmiset" eivät halua ymmärtää, että myös köyhä tuntee mielihyvää, iloa ja elämyksiä, kun jotakin ekstraa saa elämässä.
Ja ihan kuin se olisi heiltä pois, jos köyhä sattuu ostamaan ei niin välttämätöntä tai ostamaan parempaa ruokaa, kuin he itse. Ja he haluavat määritellä tarkasti, mitä köyhän pitäisi ostaa ja mitä jättää ostamatta ja halu on kova kontroloida toisten elämää.
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa
Ihmisillä täytyy mielestään nykyään kaikilla saada olla jokin aatelisten tai miljonäärien elämä kuin jossain harlekiineissa tai sisustuslehdissä. Eletään sillä lailla sen sijaan kuin ns tavalliset vaatimattomat köyhät ihmiset. Siinä se suurin vika. Ostellaan mielettömän hintaisia uusia autoja ja mielettömän kokoisia uusia asuntoja / taloja, kilpa- ja ökyvarustellaan kuin oltaisiin huipputason ammattilaisia ja kilpailijoita MM-kisoissa.
Tavalliset ihmiset - jokin kotihoidontuella kotona oleva täysin tavallinen naisihminen - ei saa yhden pikkuperheen tiskeihin enää kalliilla tekokoristekynsillä varustettuja, pehmeitä tassujaan upotettua edes tiskiveteen. Pitää olla kalliit koneet oikein sitä varten. Ymmärtäidi jotenkin 2 hyvpalkkaisen kokoaikatöissä olevan tai vammaisen tai vanhuksen kohdalla, mutta jonkun terveen joutilaan kotona olevan köyhän naisen kohdalla EI millään.
Tavalliset naiset pistää uskomattomia summia *tekokynsiin*, *tekoripsiin*, *tekohiuksiin*, hiusväriin, sokkiväreihin (?!) *tekorusketuksiin*, naamansa plätistelyihin *kosmetologilla*, sen kymmenen sortin maaleihin ja ööleihin ja hajuihin, jotka tasan kerran ostettu lojumaan kaspeissa??
Eikä kukaan normaali ihminen muut ihmiset siis välitä todellisuudessa peen vertaa miltä ne muut ihmiset näyttää. EVVK.Ja aletaanko puhua siitä muotirätti-Showsta?! Kymmeniä kenkäpareja?
Ja kaikki se ns "sisustaminen".
Ennen me olimme kiitollisia, oli se mitä tarve, päälle itselle sopivaa ja tarkoitukseensa sopivaa, puhdasta, ehyttä tai paikatuksi tai korjatuksi saatua. Meille naisille oli tärkeää osata hoitaa omaa taloutta ja osata olla siitä taidosta ylpeä jos sen osasimme sen kuin mahdollista. Tunsimme onnea puhtaasta lämpimästä siistiksi järjestetystä kodista, taidosta pitää se koti puhtaana, tehdä ruokaa vähästä, mahdollisimman hyvin ja halvalla, leipomistaidoista käsityötaidoista, kukanhoitotaidoista, eläinten, kasvien, puutarhan, kasvimaan, varaston hoidon taidoista. Hyvistä käytöstavoista. Toisten huomioimisen muistamisesta. Siitä, keksimme ilmaisia tai halpoja tai hyödyllisiä hupeja ja ajankäyttötapoja. Oli mm ilmiselvää rientää apuun muille isompiin hommiin tai jonkin tilaisuuden ollessa tai surun tai sairauden iskiessä. Apua naapureille, ystäville, sukulaisille, kenelle tahansa tarpeessa olevalle.
Nykyään pistetään oma elämä, pää ja rahat kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan itsekkyyteen, pskaan ja turhuuteen sen sijaan, välttämättömään, järkevään ja säästöön.
Jätä ainakin nuo tekoripset pois. Meidän teini kävi ostamassa sellaiset erääseen "juttuun" ja maksoivat Sokkarilla 2€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyön vetoa, että tuon elämänviisauden on lanseeranut joku rahakasan päällä löhöilevä, rahat muiden selkänahoista kiskova kapitalisti jolla ei ole väliä mitä ruoka tai mikään muukaan maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Lyön vetoa, että tuon elämänviisauden on lanseeranut joku rahakasan päällä löhöilevä, rahat muiden selkänahoista kiskova kapitalisti jolla ei ole väliä mitä ruoka tai mikään muukaan maksaa.
Aivan varmasti on! Ja sitten vaan nauranut röhönaurua päälle. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä osittain eri mieltä.
Jos pakollisten menojen jälkeen pienestä palkasta käteen jää pari kymppiä niin ei siinä vaurastumaan pääse vaikka kuinka eläisi säästeliäästi.
Jos taas käteen jää menojen jälkeen vaikka pari tonnia niin muutama ravintolakäynti tai vaateostos ei budjettia heilauta, säästöön jää silti aika hyvä summa.Pointti onkin ne pakolliset menot. Ne oitää säätää omien tulojen mukaiseksi.
Niinpä. Toki näissäkin tulee raja vastaan, kun muuten tulee toimeen äärimmäisen vähällä mutta joku isompi juttu kuten hammaslääkäri tai perintövero sotkee talouden (esim. ei sossuun oikeutettu ja säästöt käytetty jne.). Eli kaikkein köyhintä ei naurata.
Varsinainen pointti siis se mitä se eläminen tai pakolliset menot kullakin ovat. Melko pienituloisetkin kaupungissa asuvat pitävät esim. autoa tällaisena ja kokevat olevansa nöyryytettyjä kun joutuvat joskus käyttämään bussia. Parempituloisilla niitä rahareikiä vasta onkin. Ruokajonoasiakas ramppaa kirppareilla ostelemassa krääsää. Anteeksi ilkeyteni koska en itsekään ole täydellinen mutta laskut eivät vain tule jostain yllättäen. Vähän voisi miettiä.
Olen säästeliäs eikä velkaa ole mutta pieni palkka myös pitää huolen että en pysty perustamaan perhettä ja hankkimaan lapsia lähitulevaisuudessa. Palkka ei yksinkertaisesti riitä elättämään eikä pankki myönnä asuntolainaa pätkätyöläiselle jolla ei ole vakipaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa
Ihmisillä täytyy mielestään nykyään kaikilla saada olla jokin aatelisten tai miljonäärien elämä kuin jossain harlekiineissa tai sisustuslehdissä. Eletään sillä lailla sen sijaan kuin ns tavalliset vaatimattomat köyhät ihmiset. Siinä se suurin vika. Ostellaan mielettömän hintaisia uusia autoja ja mielettömän kokoisia uusia asuntoja / taloja, kilpa- ja ökyvarustellaan kuin oltaisiin huipputason ammattilaisia ja kilpailijoita MM-kisoissa.
Tavalliset ihmiset - jokin kotihoidontuella kotona oleva täysin tavallinen naisihminen - ei saa yhden pikkuperheen tiskeihin enää kalliilla tekokoristekynsillä varustettuja, pehmeitä tassujaan upotettua edes tiskiveteen. Pitää olla kalliit koneet oikein sitä varten. Ymmärtäidi jotenkin 2 hyvpalkkaisen kokoaikatöissä olevan tai vammaisen tai vanhuksen kohdalla, mutta jonkun terveen joutilaan kotona olevan köyhän naisen kohdalla EI millään.
Tavalliset naiset pistää uskomattomia summia *tekokynsiin*, *tekoripsiin*, *tekohiuksiin*, hiusväriin, sokkiväreihin (?!) *tekorusketuksiin*, naamansa plätistelyihin *kosmetologilla*, sen kymmenen sortin maaleihin ja ööleihin ja hajuihin, jotka tasan kerran ostettu lojumaan kaspeissa??
Eikä kukaan normaali ihminen muut ihmiset siis välitä todellisuudessa peen vertaa miltä ne muut ihmiset näyttää. EVVK.Ja aletaanko puhua siitä muotirätti-Showsta?! Kymmeniä kenkäpareja?
Ja kaikki se ns "sisustaminen".
Ennen me olimme kiitollisia, oli se mitä tarve, päälle itselle sopivaa ja tarkoitukseensa sopivaa, puhdasta, ehyttä tai paikatuksi tai korjatuksi saatua. Meille naisille oli tärkeää osata hoitaa omaa taloutta ja osata olla siitä taidosta ylpeä jos sen osasimme sen kuin mahdollista. Tunsimme onnea puhtaasta lämpimästä siistiksi järjestetystä kodista, taidosta pitää se koti puhtaana, tehdä ruokaa vähästä, mahdollisimman hyvin ja halvalla, leipomistaidoista käsityötaidoista, kukanhoitotaidoista, eläinten, kasvien, puutarhan, kasvimaan, varaston hoidon taidoista. Hyvistä käytöstavoista. Toisten huomioimisen muistamisesta. Siitä, keksimme ilmaisia tai halpoja tai hyödyllisiä hupeja ja ajankäyttötapoja. Oli mm ilmiselvää rientää apuun muille isompiin hommiin tai jonkin tilaisuuden ollessa tai surun tai sairauden iskiessä. Apua naapureille, ystäville, sukulaisille, kenelle tahansa tarpeessa olevalle.
Nykyään pistetään oma elämä, pää ja rahat kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan itsekkyyteen, pskaan ja turhuuteen sen sijaan, välttämättömään, järkevään ja säästöön.
En tunnista millään tavalla kirjoitustasi, vaikka äitini oli syntynyt 1918 ja kuoli muutama vuosi sitten. Hän itse opiskeli ja kannusti kaikkia tyttöjä opiskelemaan, tekemään työuraa ja elättämään itsensä. Ja pitämään huolta rahoistaan.
Ja näin on ollut myös itselläni ja kaikilla niillä joita olen tuntenut.
Mä olen kahden pienen lapsen äitinä aika järkyttynyt siitä kuinka paljon ihmiset syytää lapsiinsa (turhaa) rahaa hankkimalla koko ajan jotain romua..
Ollaan ihan keskituloinen perhe, joten hyvin pärjäillään mutta ei meillä ylimääräisiä ole. Vaatteissa ym. suositaan ekologisia valmistajia, on kalliimpia, mutta vastaavasti hankitaan vähemmän ja tarpeeseen. Jouluna sain ihan kummajaisen maineen, kun sanoin ettei me olla hankittu lapsille kuin yhdet lahjat (arvo alle 40 euroa) liittyyen perheen yhteiseen harrastukseen.
Juuri yhtenä iltana tästä miehen kanssa keskusteltiin, kun sanoin että musta tuntuu että kaikilla muilla on enemmän rahaa kuin meillä, päätellen elämäntyylistä, vaikka tiedän että suurin piirtein on sama tulotaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi syynykyajan kovaan kulutasoon on se miten leveästi on alettu asua. Joskus se johtuu johonkin "loukkuun jäämisestä" mutta ei varmasti aina. Jos minun ikäpolveni vanhemmille olisi väitetty joka lapsen tarvitsevan eri huoneen, naurusta ei olisi yullut loppua. Sama pätee kaikenlaisiin ylellisiin harrastuksiin missä nykyaikana lapsia kiikutetaan tai itse käydään.
Kun niitä täysin turhia extramenoja ei ollut, ihmiset pärjäsivät.
Mitä minä muistan me tytöt luimme valtavasti ja juorusimme, teimme käsitöitä ja luimme erittäin ahkeasti läksyjämme yhdessä ja erikseen, kävimme kävelyillä ja pyöräilemässä ja vastaavaa. Syksyt menivät marjojen poiminnassa ja vastaavaa. Telkkaria katsottiin ja kuunneltiin musiikkia kyllä. Divareissa ja kirjastossa.
Pojat remusivat ulkona ja keskenään ja lukivat läksyjään sikäli kuin muistan.
Ihan normaalia elämää paitsi että nykyajan kermaperseille mikään ei riitä.
En tiedä millä vuosisadalla olet elänyt, mutta oman muistelun mukaan me nuoret kyllä ihannoimme ja haaveilimme paremmasta elämästä jo 50-60-luvulla maalla, vaikka oltiin köyhiä.
Ja kyllä, jo silloin köyhät vanhemmat halusivat tarjota lapsilleen parempaa, mitä olivat itse saaneet ja vaikka rahasta oli puluu, kävimme elokuvissa, tansseissa ja tilattiin Kalle Anttilan postimyynnistä meikkejä ja vaatteita.
Ja ehkä se antoi myös vanhemmille voimaa, kun näkivät meidän lasten kokevan iloa ja elämyksiä, kun saatiin joku Niveä purkki.Jotenkin vaikea ymmärtää, miksi nämä "hyvät ihmiset" eivät halua ymmärtää, että myös köyhä tuntee mielihyvää, iloa ja elämyksiä, kun jotakin ekstraa saa elämässä.
Ja ihan kuin se olisi heiltä pois, jos köyhä sattuu ostamaan ei niin välttämätöntä tai ostamaan parempaa ruokaa, kuin he itse. Ja he haluavat määritellä tarkasti, mitä köyhän pitäisi ostaa ja mitä jättää ostamatta ja halu on kova kontroloida toisten elämää.
Sulla on nyt defenssit päällä. Minusta tuo ihminen puhui ihan asiaa. En ole edes kovin vanha mutta huomaan jo itsekin miten elämä on muuttunut sellaiseksi että mitään ei voi muka tehdä jossei kuluta. Perhejuhlat ja synttärit överiä vrt. ennen, kaliit harrastukset, parhaat kännykät ja netflixit. Ripset, kynnet - ei pakollisia. Ainahan voi olla parempaa ja ylellisempää mutta voisko joskus miettiä lähteekö tuohon peliin mukaan?
Osta ihan mitä lystäät kunhan sinulla on siihen varaa. Se että haluaa jotain ei ole syy ylivelkaantua. Toki jossain vaiheessa köyhyys tuntuu oikeasti eikä vuosikausien kituuttaminen ole kivaa, mutta kun pienituloinen elää järkevästi arjessa on varaa myös pieniin ylellisyyksiin. Jokainen haluaa vaikka joskus käydä kampaajalla tai konsertissa tai ostaa vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Olen säästeliäs eikä velkaa ole mutta pieni palkka myös pitää huolen että en pysty perustamaan perhettä ja hankkimaan lapsia lähitulevaisuudessa. Palkka ei yksinkertaisesti riitä elättämään eikä pankki myönnä asuntolainaa pätkätyöläiselle jolla ei ole vakipaikkaa.
Huvittavinta mitä kuulin tutulta joka on tehnyt koko ikänsä matalapalkka-alan pätkätöitä, niin pankki ei myönnä hänelle visaa. Ja rahaa ei jää puskuriksi, vaan kaikki menee auton ylläpitoon. Ilman autoa hän laskelmoi että ajautuisi pidemmäksi ajaksi työttömäksi.
Eli pankki ei myönnä luottokorttiakaan. Ironisesti sitten opiskelijoille se myönnetään :D
Hän vain naureskeli että olisi pitänyt aikoinaan ottaa se eikä opintolainaa.
Pankit siis kohtelee eriarvoisesti ihmisiä jotka tekee matalapalkka-alan hommia pätkinä kuin niitä joilla on paremmat työt ja virat.
Köyhyyttä siis ylläpidetään.
En kyllä ole keneltäkään kuullut mitään positiivista työnteon suhteen ja aika moni väärän alan itselleen opiskellut räpiköi eräänlaisessa suossa. Tuokin kaveri on jo pitkään puhunut autostaan, että kauanko kestää ja onko enää varaa hankkia uutta toosaa tilalle.
Helpommalla Suomessa pärjäisi kun jättäytyisi autottomaksi. Hän on vain sen verran sosiaalinen että pelkää jäävänsä yksin.
Työkaveri valittaa vuokran suuruutta.
Itse ostin heti, kun oli mahdolliduus, yksiön ja siitä isompaan ja isompaan.
Nyt 50 vuotiaana on 100 nelion asunto velaton.
Kummityttö hommasi asumisoikeusnron heti, kun täytti 18 v.
Lukion jälkeen oli Lidlissä töissä, asui kotona, säästi rahat ja sai takuusumman kokoon.
Pääsi opiskelemaan, sai asua edukkaasti asumisoikeusasunnossa ja siitä valmistumisen jälkeen omaan, oli käsiraha koossa.
Sairauksille ei voi mitään. Mutta vähän voi käyttää maalaisjärkeä.
Jos palkka on pieni, kyllä tiedetään paljonko se tulee nousemaan. Jos ei ole varaa edes omiin kuluihin, miksi voi kuvitella on varaa elättää myös 4 lasta ja kasan lemmikkieläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Lyön vetoa, että tuon elämänviisauden on lanseeranut joku rahakasan päällä löhöilevä, rahat muiden selkänahoista kiskova kapitalisti jolla ei ole väliä mitä ruoka tai mikään muukaan maksaa.
On ajalta, jolloin Suomessa oli talolliset, torpparit ja rengit. Eikä enää varsinaisesti sovi tähän päivään, kun jokainen haluaa elää itsenäistä elämää, myös ne rengit.
Ahneet työnantajat ne vaan ottaa kirjoitti:
Huvittavinta mitä kuulin tutulta joka on tehnyt koko ikänsä matalapalkka-alan pätkätöitä, niin pankki ei myönnä hänelle visaa. Ja rahaa ei jää puskuriksi, vaan kaikki menee auton ylläpitoon. Ilman autoa hän laskelmoi että ajautuisi pidemmäksi ajaksi työttömäksi.
Häh, kai sille nyt sentään Visa myönnetään, ettei vaan kaverillasi mennyt maksukortti ja luottokortti sekaisin? Ainakin Nordea tarjoaa ihan niitä Visa Electron-kortteja jolla et voi maksaa luotolla vaan pelkästään sillä mitä pankista löytyy.
Kulutukseen kyllä pitäisi kiertoon laittaa mutta ei tietenkään mikäli ei ole lainkaan varaa! Vain niiden joilla on. Sekin järkevään eikä johonkin sellaisiin tyhjänpäiväisiin, mitkä "tarpeellisia" lähinnä jollekin ammattiprostituoiduille tai mallina keikisteleville!
Jos tahtoo tehdä maan taloudelle hyvää, ostaa jotain tarpeellista tai hyödyllistä - järkevää! - kestokulutukseen. Tai kotivaraa, sellaista mikä järkevää.
Ei kasoittain meikkejä tai öölejä, muotikamaa, kosmetologijuttuja, lapsille kymmeniä kiinankrääsää olevia synttärilahjoja, koko koululuokalle synttärijuhlia, tai uusia jouluvaloja ripustellen sitten pihaa täyteen ja kuluta sähköä. Ei niin. Ei niin.
Jos tahtoo tehdä ja kuluttaa järkevää, vie nyt esimerkiksi laitteita huoltoon tai kenkiä suutariin korjattaviksi. Ja tietysti puhdistaa ja huoltaa sitä mitä itsellä on jotta se kestäisi hyvänä pitkään.
Ostaa ensinnäkin sellaisia kestäviä hyviä laitteita tai kenkiä. Sellaisia joita kannattaa ja voi korjata jos vähän rikkuu / ratkeaa. Nastakengätkin on erinomaisen järkevä mihin suunnata omaa kulutusta. Tai perheen vanhuksille lahjaksi. Jollei kotoa löydy vaatteiden- ja kenkienhoitovälineitä ja aineita, jo olisi aika löytyä ja ottaa käyttöön. Siitä on itselke taloudellista etua ja saa pitää jalkansa kuivina ja lämpiminä kauemmin hyvinä säilyvissä kengissä ja kannattaa vähän kalliimmat ja paremnat ostaakin. Hirveän monilla ei näy olevan edes kenkälusikkaa, kenkädödöä, jalkadödöä tai talkkia, puhdistusainetta, kosteusduojasuihketta uusiin kenkiin, kenkäharjaa, pohjallisia, lankkia nahkakenkiin eikä millä sellaista levittää. Ei viitsitä edes nauhoja uusia tai viedä suutariin pohjattaviksi vaan kulutetaan koko kenkä mieluummin täysin piiloille ja oma jalka kävellessä sellaisilla. Ei löydy vaateharjaa, hengareita, pukupusseja, mattopiiskaa, kenkäpusseja niille kengille joiden vuodenaika ei ole nyt. Ei ole kenkärallia eteiseen.
Jokainen voisi käväistä apteekista sitruunahappoa ja puhdistaa kotona kahvin- ja vedenkeittimet ja pyykin- ja astianpesukoneet kerta kuussa sekä muistaessa ajaa muita apteekkiasioita. Sen turhamaisuuskosmetiikan voi jättää kyllä sinne. Sen sijaan voi kerran ostaa kotiin tai vanhuksille lahjaksi kyllä vaikka verenpainemittarin. Samoin täydentää kotilääkekaapin käymällä apteekin hyllynvälit läpi miettien mitä on tai ei. Se on aivan järkevää. Etenkin jos sinulla on lapsia tai lemmikkejä.
Muualta voi ostaa esimerkiksi sammutuspeitteen keittiöön ellei sellaista ole.
Täydentää lamppu-, paristo-, imurinpussi-, pesuaine-, siivousvälinevarastot.
Käydä läpi kuivaruokakaapit ottaen kaikki alas, puhdistaa hyllyt ja vaihtaa uudet puhtaat hyllypaperit, katsoa päivämäärät ja vanhaksi menneet hävittää sekä miettiä mitä oikeasti käyttää ja täydentää kaappiin sen pohjalta tehdyllä ostoslistalla. Jääkaapin puhdistus samalla periaatteella. Samalla on hyvä käyttää pois se, minkä vielä voi, niin ettei synny enempää hävikkiä. Jos tänä talvena saadaan yhtään pakkasta, pakastin sulatettava. Vanhimmasta päästä käyttöön lujaa kyytiä.
Jollei omista kylmäkalleja ja pakastuslaatikoita, joilla viedä pakasteita parvekkeelle pakastimen sulatuksen ajaksi, ne voi hankkia. Käy siihen kyllä muovipussitkin mikäli kunnolla kylmää.
Ostaa nyt kulutushingussaan vaikka nuo ensihätään ja opettelee käyttämään niin voi olla ostamatta sitä tarpeetonta muotisälää tässä ja ensi kuussa mutta tukee "rahan kiertämistä". Kyllä normijärkisen järkevän ihmisen tulisi keksiä tällaisia rahanreikiä perhe kuin perhe niin ettei tarvitse miettiä maan talouden auttamista tekosyyksi hölmöilyihin törsäämiselle.
Niin ja sitten aina sanotaan ”eihän köyhän perheen lapselle voi mennä sanomaan, että hän ei saa haaveilla merkkivaatteista ja viimeisimmistä elektroniikkavimpaimista, joita kaikilla muillakin on! Kyllä hänellä on oikeus ihan samanlaisiin haaveisiin kuin muillakin eikä vain haaveisiin vanhoista villasukista!” Sitten kun vielä ymmärrettäisiin, että kaikkia haaveita ei ole pakko toteuttaa... Ja että keskiluokkaiset tai rikkaatkaan eivät hanki lapsilleen just kaikkea, mitä he haluavat.