Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Unohdettu viisaus.

Perintöveroa ei lähiomaisen tarvitse maksaa alle 20 000 euron perinnöstä.

Jos olet joutunut lähiomaisena maksamaan perintöveron on perintökin ollut suurempi kuin tuo summa.

Onhan sekin rahaa millä voi maksaa kuluja.

Ei kait sillon haeta samaan aikaan tukia jos tilillä on perittyä rahaa?

Mistä syystä osan ihmisten tulisi päästä värjäämään päätä, syömään ravintolaan tai lomille ulkomaille tai mihinkään?

Eihän sinne millään kuitenkaan kaikki pääse, se on fakta - tahtoisi tai ei - siihen on kuitenkin ollut sopeuduttava joko kiinnosti tai ei ja aina kuitenkin jotain muita löytyy tilalle noihinkin. Jotenkin huvittaa / ihmetyttää miten porukalla elämän onnellisuus kiinni ravintoloista, rantalomista ja pään väristä.

Toiset huonokuntoiset sairaat minimituloilla olisivat ikikiitollisia kun saisivat tarvitsemaansa apua (juuei mistään kun ei ole hynää). Kykenisivät etsimään ja löytämään tavallisia uusia ehyitä päälle ja tarkoitukseen sopivia housuja, kenkiä ja rintsikoita (ei ole edes yksiä talvihousuja, yhdet ehyet ohuet muut eikä leveälantioiselle löydy; ei tahdo mikään kenkä mahtua sairaan turvonneisiin käpäliin ja erikoiskenkiin ei varaa; rintsikoitakaan ei ole yksiäkään enää enkä osaa kokoja tai ostaa netistä). Vähän tuulta ja kosteutta pitävää urheilutakkia, alle sänkyä josta eivät olisi jouset täysin menneet ja jonkinlaisen soveliaan patjan ja nousutuen; ja uudet nastakengät joilla yrittää pysyä rollan kanssa ulkona pystyssä.

Kulkemiseen apua, kuntoutusta, matot pesulaan, ikkunat pestyksi kerran vuosikausiinja puhtaat verhot. Jonkun auttamaan pakastimen sulatuksessa. Joskus useammin lattian pesun kuin kerta vuoteen 😂

Ei ole varaa edes hautajaisiin tummiin vaatteisiin tai seppelettä, ei varaa kustantaa edes kahvitilaisuutta lähimmän perheenjäsenen kuoltua...

Ja osa itkee kun ei ole varaa värjätä jotain päätä, käydä juomassa ja pääse paistamaan nahkaansa gigolojen sekaan, saa uutta hienompaa auton mallia, viidettäkymmenettä kenkäparia, ripsihuoltoa ja kynsihuoltia 2vk välein, valmiita lounaita, teatteria, ooppperaa, elokuvia, tapahtumia, konsertteja ...

Muiden miettiessä sairauslomien ja kuntoutustukien ja työtön-työtön-työtön täyttöjen seassa mistä tietää miten paljon ensi kuussa tuloja ja paljollako varaa ostaa rahaa saatua ruokakaupassa veskipaperia, pesuaineita maitoa, leipää, rasvaa, suolaa, sokeria, hiutaleita ja ryynejä ja herneitä, halvinta rahkaa, vihanneksia ja juureksia ja 59 sentin teetä Lidlistä.

Nii-in. Onhan se aivan kauheaa ettei ihminen koskaan voi siunata sitä miten hyvin asiat hänellä on kun on suhteellisen terve työkykyinen ja kykenee elättämään itse itsensä ja ansaitsemaan eläkettä, olemaan hyödyllinen, on normaslit resurssit ja mahikset, on liikunta- ja toimintakyky, itsestään huolehtimisen kyky, työyhteisöä ja seura, ei ole täysin yksin motissa sairaana, kokonaan tai osittain liikunta- ja toiminta ja työkyvyttömänä ja käytännössä rahattomana vailla mahdollisuuksia.

Tosi hirveän kovan valittamisen aihe.

Tässä ei ole parempituloisilla mitään näkemystä siitä miltä keski-ikäisestä ihmisestä tuntuu istua ja säästää vuosikymmenestä toiseen pienessä harmaassa vuokrakerrostaloyksiössä.

Rikkaiden mielestä ei saa tupakoida, ei saa käyttää alkoholia, pitää säästää ja käydä kirppareilla.

On kuule säästetty niin paljon että näillä releillä ei edes kehtaa lähteä kirpputorillekaan kun parempi porukka nauraa ett: " kato white trash"!

Ei tee mieli ulkoilla ja ottaa pipoa päästä edes kesällä kun ei ole varaa kampaajaan. Pitää vaan olla sisätiloissa ja tuijotella raittiina seinää vuodesta toiseen yksin. Ei kelpaa parisuhteeseen niukkojen epäsäännöllisten tulojen takia ja osittain jo että köyhyys on pinttynyt itsetuntoon.

Tehtaan tai siivousfirman palkalla saa sentään sipsipussin. Kaljaa ei köyhä saa ostaa ja ei tupakkaakaan. Eli itsemurhakin on kielletty köyhältä. Pitää säilyä tuottavana kun voihan se onni potkasta!

Mä sanon. Miksi helvetissä me suomalaiset edes lähdettiin metsistä pois?

Mitä parempaa me löydettiin?

Kekkonen sentään yritti ylläpitää jokamiehen oikeuksia ja että luonto olisi turvapaikka. Nyt nuorilla ei ole sitäkään.

On vain kallis harmaa vuokrakämppä minkä seiniä tuijotella ja rikkaiden ohjeet miten köyhän tulee elää:

-ei kaljaa

-ei tupakkaa

-ei makeisia

-ei ei ei

Haistakaa kuule pitkä!

On tämä

Elelisin kyllä herroiksi ilman kulutusluottojen lyhennyksiä ja osamaksuja. Menee vielä tovi että saan kaiken kuitattua..

ne itsemurhatilastot ne... kirjoitti:

Tässä ei ole parempituloisilla mitään näkemystä siitä miltä keski-ikäisestä ihmisestä tuntuu istua ja säästää vuosikymmenestä toiseen pienessä harmaassa vuokrakerrostaloyksiössä.

Rikkaiden mielestä ei saa tupakoida, ei saa käyttää alkoholia, pitää säästää ja käydä kirppareilla.

On kuule säästetty niin paljon että näillä releillä ei edes kehtaa lähteä kirpputorillekaan kun parempi porukka nauraa ett: " kato white trash"!

Ei tee mieli ulkoilla ja ottaa pipoa päästä edes kesällä kun ei ole varaa kampaajaan. Pitää vaan olla sisätiloissa ja tuijotella raittiina seinää vuodesta toiseen yksin. Ei kelpaa parisuhteeseen niukkojen epäsäännöllisten tulojen takia ja osittain jo että köyhyys on pinttynyt itsetuntoon.

Tehtaan tai siivousfirman palkalla saa sentään sipsipussin. Kaljaa ei köyhä saa ostaa ja ei tupakkaakaan. Eli itsemurhakin on kielletty köyhältä. Pitää säilyä tuottavana kun voihan se onni potkasta!

Mä sanon. Miksi helvetissä me suomalaiset edes lähdettiin metsistä pois?

Mitä parempaa me löydettiin?

Kekkonen sentään yritti ylläpitää jokamiehen oikeuksia ja että luonto olisi turvapaikka. Nyt nuorilla ei ole sitäkään.

On vain kallis harmaa vuokrakämppä minkä seiniä tuijotella ja rikkaiden ohjeet miten köyhän tulee elää:

-ei kaljaa

-ei tupakkaa

-ei makeisia

-ei ei ei

Haistakaa kuule pitkä!

On tämä

Tässä se tulikin.

Olisi hauska kuulla esi-isien mielipide tähän vierailtuaan pariviikkoa vaikkapa vantaan lähiöissä.

Onko tämä nyt sitten sitä elämää?

Itse en tunne yhtään köyhää jolla ei olisi orastavaa tai jo jatkunutta päihdeongelmaa. Täällä eletään paljon virikkeettömämmin ja sääteliäämmin kuin vankiloissa konsanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sieltä tietenkään kauppaan ilman omaa autoa noin vaan päässyt

No siinähän se tuli että miksi ihmiset ei landeille muuta. Auto on kallis kuluerä sekin. Jos autoilu olisi halpaa niin ihmiset kävisivät Savosta asti Helsingissä töissä.

No kuten kirjoitin, elämä on valintoja. Meillä oli ja on auto käytössä, mutta ilmankin olisi pärjätty jos olisi ollut pakko.

Vaikka juuri sanoit että tarvitsitte autoa kaupassa käyntiin. Meinasitteko sitten lumipyryssä tallustaa 10-20 km jalkaisin kauppaan vai?

Niin missä sanoin? Ilman autoa ei noin vaan päässyt, ei tarkoita että autoa tarvitsee. Vaan tarkoitti sitä, ettei siellä kaupassa ihan joka päivä pikku asian takia viitsinyt käydä. Bussilla tai pyörällä pääsi kauppaan ihan siinä missä mihin tahansa muuallekin. Mikä tuossa on niin vaikea ymmärtää? Lähin kauppa oli noin kolmen kilometrin päässä.

Mun nettopalkka on 1700e. Maksan siitä vuokraa n. 600 e. Hyvin riittää, kun ei ole autoa eikä muuta kuin yksi sohva osamaksulla. Ostelen silti välillä vaatteita, syön ulkona ja kaupasta ostan ruokia mitä haluan, matkustan myös ulkomaille ainakin kerran vuodessa, käyn tapahtumissa ja harrastan. . Ajattelin alkaa säästämäänkin tuosta palkasta. Tosin vaan määräaikainen työ, joten se aiheuttaa epävarmuutta pidemmän tähtäimen suunnitelmiin.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä itsekään täysin ymmärrä näitä tapauksia. Monet vetoavat siihen, että pk-seudulla jo asuminen on niin kallista. No pakkoko se on siellä "ytimessä" asua? Asuttiin vaimon kanssa 35 kilometrin päässä Helsingin keskustasta 57 neliön kaksiossa. Vuokra tuosta hyväkuntoisesta asunnosta oli 590 euroa(plus vesi ja sähkö). Bussiin pääsi alle puolen kilometrin päästä ja se vei keskustaan 40 minuutissa. Maaseudun rauha, puhdasta ilmaa, halpaa asumista jne. jne. Ei sieltä tietenkään kauppaan ilman omaa autoa noin vaan päässyt, eikä muihin rientoihin. Mutta elämä on valintoja, ja jotkut valitsevat asua ahtaasti ja kalliisti sen takia, että elämä olisi mahdollisimman helppoa. Sitten ei kannata valittaa rahojen riittämättömyyttä.

Elämä nimenomaan on valintoja - mutta tekstissäsi sanavalinnoillasi arvotat omat valintasi paremmiksi kuin muiden. Maaseudun "rauha" tai halvempi asunto ei missään nimessä itselleni sopisi sen kustannuksella, että tarvisin autoa kauppareissuihin ja ylipäätään menoihini, koska olisin niin kaukana kaikesta. Tietenkin haluan että elämäni on mahdollisimman helppoa! Se on minulle tärkeä arvo, ja menee korkeammalle kuin satasen säästö vuokrassa. 

Asun miljoonakaupungin sydämessä Keski-Euroopassa 39m2 yksiössä enkä voisi olla onnellisempi. Varmasti saisin sen 100-200e halvemman kämpän muuttamalla jonnekin metrolinjan päähän + 7 pysäkkiä bussilla, mutta miksi ihmeessä tekisin niin, kun nyt kaikki haluamani on kävelymatkan päässä 24 tuntia vuorokaudessa?

alko auttaa köyhää kirjoitti:

Olisi hauska kuulla esi-isien mielipide tähän vierailtuaan pariviikkoa vaikkapa vantaan lähiöissä.

Onko tämä nyt sitten sitä elämää?

Mitä tarkoitat esi-isillä? Keskiaikaan sekä lapset että aikuiset joivat päivittäin kaljaa ja välillä viiniä tai alkoholipoista simaa. 1800-luvun lopusta 1900-luvun puoleenväliin Suomessa popsittiin ko.kaiinia yskänlääkkeenä ja pervitiini (wanhan ajan amfetamiini) oli myös siviilikäytössä. Kieltolain aikaan jopa tuomarit olivat umpihumalassa tuomioistuimissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä osittain eri mieltä.

Jos pakollisten menojen jälkeen pienestä palkasta käteen jää pari kymppiä niin ei siinä vaurastumaan pääse vaikka kuinka eläisi säästeliäästi.

Jos taas käteen jää menojen jälkeen vaikka pari tonnia niin muutama ravintolakäynti tai vaateostos ei budjettia heilauta, säästöön jää silti aika hyvä summa.

Pointti onkin ne pakolliset menot. Ne oitää säätää omien tulojen mukaiseksi.

Ymmärrän kyllä pointin.

Mutta jos pienituloinen, nyt jo säästeliäästi elävä saa säästöön vaikka extra 20€/kk pihistelemällä hieman lisää pakollisista menoista niin mitä ihmettä se auttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä itsekään täysin ymmärrä näitä tapauksia. Monet vetoavat siihen, että pk-seudulla jo asuminen on niin kallista. No pakkoko se on siellä "ytimessä" asua? Asuttiin vaimon kanssa 35 kilometrin päässä Helsingin keskustasta 57 neliön kaksiossa. Vuokra tuosta hyväkuntoisesta asunnosta oli 590 euroa(plus vesi ja sähkö). Bussiin pääsi alle puolen kilometrin päästä ja se vei keskustaan 40 minuutissa. Maaseudun rauha, puhdasta ilmaa, halpaa asumista jne. jne. Ei sieltä tietenkään kauppaan ilman omaa autoa noin vaan päässyt, eikä muihin rientoihin. Mutta elämä on valintoja, ja jotkut valitsevat asua ahtaasti ja kalliisti sen takia, että elämä olisi mahdollisimman helppoa. Sitten ei kannata valittaa rahojen riittämättömyyttä.

Elämä nimenomaan on valintoja - mutta tekstissäsi sanavalinnoillasi arvotat omat valintasi paremmiksi kuin muiden. Maaseudun "rauha" tai halvempi asunto ei missään nimessä itselleni sopisi sen kustannuksella, että tarvisin autoa kauppareissuihin ja ylipäätään menoihini, koska olisin niin kaukana kaikesta. Tietenkin haluan että elämäni on mahdollisimman helppoa! Se on minulle tärkeä arvo, ja menee korkeammalle kuin satasen säästö vuokrassa. 

Asun miljoonakaupungin sydämessä Keski-Euroopassa 39m2 yksiössä enkä voisi olla onnellisempi. Varmasti saisin sen 100-200e halvemman kämpän muuttamalla jonnekin metrolinjan päähän + 7 pysäkkiä bussilla, mutta miksi ihmeessä tekisin niin, kun nyt kaikki haluamani on kävelymatkan päässä 24 tuntia vuorokaudessa?

Siis onko lukutaito jo näin huono ihmisillä? En missään sanonut, että autoa _välttämättä_ tarvitsi? Ja jos kyse on siitä, ettei rahat riitä, niin ei silloin ole väliä millään arvottamisilla. Joko rahat riittää tai sitten ei. Jos asumiseen uppoaa liikaa rahaa, niin kannattaa miettiä asia uudelleen. Jos autoon menee liikaa rahaa, niin kannattaa miettiä asia uudelleen. Pointtini oli se, että elää voi toisellakin tavalla ja saa rahansa riittämään. Ihan kiva, että viihdyt suurkaupungin keskustassa, mutta sulla tuntuukin olevan siihen varaa. Ei varmaan olisi niin mukavaa, jos joka sentti pitäisi kuussa laskea. Tai vielä pahempaa, että olisit velkaa sinne tänne ja tuonne. Ja vain sen takia, koska "haluan asua keskustassa" enkä mitään muuta vaihtoehtoa edes harkitse.

Kiitos että maksatte elämäni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä jonkun edellä kirjoittavan kanssa. Rahan käyttöä tulisi opettaa

Olisin itse ollut kyllä kiitollinen jos minulle joku nuorena olisi opettanut että yli varojen elämistä kannattaa välttää ja miten.

En tajunnut

Ja kärsin vuosia

Nyt en enää ikinä ota velkaa jos ei aivan pakko. Ja säästän

Hyvin vähällä voi tulla hyvin toimeen.

Päinvastoin.

Rahankäyttöä ei kannata opettaa lainkaan. Olin teini lama-aikana. Vanhemmat eivät koskaan antaneet edes viikkorahaa.

Sain kyllä ruuan ja yksi harrastus maksettiin. Vaatteet olivat sukulaisten vanhoja tai isän vanhoja seitsemänkymmentäluvulta.

Äiti myös leikkasi hiukset joten en koskaan käynyt parturissakaan. En ole vielä tänäpäivänäkään käynyt koskaan parturissa.

Kaupasta ostan pakolliset ostokset kuten kaurapuuron ja leivän sekä voita. Mitään muuta en yleensä osta näiden edellä mainittujen lisäksi paitsi maitoa.

Tässä on oikeastaan kaikki millä ihminen pärjää.

Koska kulutan äärimmäisen vähän ja en koskaan käynyt missään ja minua kiusattiin vaatetuksen ja outouden vuoksi, niin olen elänyt neljäkymmentävuotta pääsääntöisesti tukien varassa köyhänä, mutta pärjäilen ihan hyvin.

En edes haaveile tuotteiden ostamisesta. En koe että olisin tarpeeksi tärkeä ostamaan mitään erityisiä tuotteita tai vaatteita. Käytän edelleen samoja vaatteita.

Joskus mietin millaista elämä olisi jos olisin lähtenyt kavereiden kanssa elokuviin katsomaan uunoa, mutta en saanut rahaa vanhemmiltani. Tai että olisin käynyt uimassa uimahallissa omatoimisesti yksin. Muutaman kerran kävinkin kun sain kuponkeja, mutta siihen se jäi.

En koe että olisin sen arvoinen että voisin kuluttaa tässä yhteiskunnassa. Olen syntynyt köyhäksi.

Jos elämänhallintani ei olisi kunnossa olisin köyhä ja koditon.

Nykyään puhutaan enemmän jo siitä että kuluttaminen pitäisi lopettaa ja sellainenhan minäkin olen. Olen tyytyväinen netistä ja ruisleivästä. En kaipaa elämääni mitään muuta.

Toisaalta yhteiskuntamme vaatii ylläpitoon kulutusta ja erityisesti kerskakulutusta. Siksi mielestäni olisi lapsen sosiaalisen kasvunkin kannalta antaa heille rahaa ja opettaa heitä kuluttamaan.

Elän vähän mummotyylisesti. Olen sellainen nelikymppinen kissamummopappa.

Tämä. Lapsuudessa koettu köyhyys jättää kyllä jäljen usein lopun iäksi.

Olen köyhän perheen lapsi ja rahaa oli, hyvä että ruokaan, äidillä sairauksia, työttömyyttä ja isällä alkoholiongelmia, äidin sairauden jälkeen. Ja kaikesta oli pulaa ja usein syötiin puuroa. Ja rahaa ei ollut koskaan.

Nyt 45v olen hyväpalkkaisesta työssä, palkka 3800€, mutta en juuri osta mitään, kun omatuntoni kolkuttaa, ettei minulla ole siihen oikeutta, olenhan köyhä, jonka ei pidä haaveilla ja ostaa mitään turhaa. Vaatteet ostanut kirpputorilta, ruoka punaisilla lapuilla, en edes hedelmiä, kun ovat niin kalliita. En matkustele, en huvittele.

Ja nämä keskustelut lisäävät ahdistusta ja arvottomuuttana köyhänä ja laittaa pihistämään entisestään.

Ja omatunto kolkuttaa, jos satun ostamaan yhtään kalliimman tomaattirasian tai käymään uimahalissa, kun pääkoppa huutaa sen olevan suurta tuhlausta ja tarpeetonta, johon minulla köyhänä ei ole oikeutta, vaikka rahaa olisi runsaasti käytössä eli se köyhyys on jäänyt päälle.

Ainoa missä olen sinut rahassa, on hyväntekeväisyys, johon annan paljon rahaa ja ostelen lahjaksi vähäväraisille lapsille kalliita lahjoja.

Ja näitä keskusteluja lukiessa palaan ahdistuneinen mielin lapsuuteen, kuinka rakkaat vanhempani ja itse lapsena olimmekaan muiden ihmisten suuren paheksunnan ja haukkumisen kohde ja vika oli meissä, vaikka en sitä lapsena ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Moni kertoo ylivelkaantuneensa ”pienen” palkan takia ja sitten se palkka on joku 1800 e netto, millä elää ihan hyvin kun järkevästi elelee.

Totta. Sain palkkaa, jolla pärjäsin, asuin kaksiossa, sairastuin syöpään, minut irtisanottiin sairauden vuoksi yt-neuvotteluissa, olin viisi vuotta sairauslomalla, maksoin huomattavasti pienentyneistä tuloista pakolliset lääkkeet ja sairaalamaksut, joten menoni ylittivät tuloni enkä halunnut hakea sossusta apua, vaan velkaannuin.

Kaikella kunnioituksella, olet idiootti. Sossu on sitä varten, että sieltä haetaan apua äärimmäisessä hädässä, joten voit syyttää vain itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Mun nettopalkka on 1700e. Maksan siitä vuokraa n. 600 e. Hyvin riittää, kun ei ole autoa eikä muuta kuin yksi sohva osamaksulla. Ostelen silti välillä vaatteita, syön ulkona ja kaupasta ostan ruokia mitä haluan, matkustan myös ulkomaille ainakin kerran vuodessa, käyn tapahtumissa ja harrastan. . Ajattelin alkaa säästämäänkin tuosta palkasta. Tosin vaan määräaikainen työ, joten se aiheuttaa epävarmuutta pidemmän tähtäimen suunnitelmiin.

Toivottavasti sulla on myös suunnitelma B siltä varalta että satutkin lisääntymään. :)

Mikähän tässä köyhien haukkumisessa on niin kiehtovaa, vaikka hyvätuloiset itse varmasti kuluttavat yhtä paljon, ovatko he ihmisenä jotenkin parempia tai siihen oikeutettuja tai onko se jotenkin heiltä pois, antaako se elämään sisältöä, iloa, tuntua olla muita parempia, osaavampia jne. vai mitä?

Ja turha sanoa, että rikkaat ovat rahansa/varallisuutensa ansainneet. Eivät ole. Jos tarkastelee historiaa, kyllä ne ne on otettu kyseenalaisin keinoin.

Ja mitä tulee köyhien tukiin ja etuuksiin, niin ne ovat kuin pisara meressä, kun niitä vertaa rikkaiden tukiin ja etuuksiin.

Jos palkkaat kotiin siivoojan, yhteiskunta maksaa osan verovähennyksenä/kotitalousvähennys, verovapaat osingot ja optiot, yksityiset lääkäri-ja terveydenhoitopalvelut esim. terapia, hieroja, avustukset yksityisteihin ja sijoitusasuntoihin esim. tänä vuonna energia-avustus, jolloin sijoituksen arvo nousee entisestään, yritys-ja maataloustuet, valtion tuet harrastuksiin ja kulttuuriin esim. oopperalipun saa muutamalla satasella, kun se maksaisi yli tuhat euroa ja tässäkin valtio maksaa loput jne. jne. Ja nämä kaikki on hyvätuloisten ja varakkaiden käytössä, kun heillä on ostovoimaa, toisin kuin köyhällä, joka voi vain unelmoida jostakin teatteriesityksestä, laivamatkasta, sijoitusasunnon arvon noususta, kun heillä ei ole rahaa näihin etuuksiin, kun heiltä puuttuu ostovoima.

Ja näistä ei kukaan puhu, tee aloituksia keskustelupalstalle tai hauku. Eikö uskalleta käydä voimakkaampien kimppuun, vaan mieluimmin käydään köyhien ja heikompien kimppuu tai köyhä haukkuu toista köyhää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun nettopalkka on 1700e. Maksan siitä vuokraa n. 600 e. Hyvin riittää, kun ei ole autoa eikä muuta kuin yksi sohva osamaksulla. Ostelen silti välillä vaatteita, syön ulkona ja kaupasta ostan ruokia mitä haluan, matkustan myös ulkomaille ainakin kerran vuodessa, käyn tapahtumissa ja harrastan. . Ajattelin alkaa säästämäänkin tuosta palkasta. Tosin vaan määräaikainen työ, joten se aiheuttaa epävarmuutta pidemmän tähtäimen suunnitelmiin.

Toivottavasti sulla on myös suunnitelma B siltä varalta että satutkin lisääntymään. :)

Luuletko oikeasti, että vuokran maksun jälkeen 1100 € / kk ei muka varsin helposti riittäisi itsensä ja lapsen elättämiseen? Voitko olla tosissasi? Todella, "ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot" ei ole näköjään aikanaan sinun motoksesi tarttunut.

-eri

Palkka 1400€ käteen, ihan täysillä tunnilla. Olisihan se kiva käydä muuallakin kuin prismassa ja töissä, mutta ei tässä paljoa tarvitse miettiä, mihin rahansa laittaisi. Kaikki tulevat palkat on kesään asti korvamerkitty, jos siis kesällä tahdon jotain tehdä niin siihen säästän jo nyt.

Suoraan sanottuna v-tuttaa näin nelikymppisenä akkana olla se, joka joutuu lähes kaikkeen sanomaan, että olisihan tuo kivaa, mutta ei ole rahaa. On ihan eri asia Downshiftata omasta vapaasta tahdostaan kuin siksi, että ei vaan ole rahaa. Ja joka kerta kun avaan lompakon, niin sekin ketuttaa. Kun rahaa ei ole koskaan paljoa, ei huolettomasti vaan joka hiton ostosta saa miettiä. Ja turha hokea, että ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Kun tulot on niin pienet, että edes pienet menot ei sillä tule katetuksi, niin en tiedä mistä vielä pienentäisi. Kun tosiaan ehkä toivoisi elämältään muuta kuin töitä ja prismassa eurojen laskemista.

Miksi ihmeessä minun pitäisi tuntea huonoa omatuntoa, että minulla on varaa matkustella, käydä ravintoloissa tai harrastaa kulttuuria? Toisaalta en raaski käydä Suomessa kampaajalla tai en pysty asumaan Helsingissä, mutta olen kyllä todella tyytyväinen elämääni näin. En todellakaan tunne huonoa omatuntoa tai ajattele hetkeäkään jotain köyhiä; maksan verot, työllistän aika monta ihmistä ja teen muutamaa vapaaehtoishommaa, joten se saa riittää. Onhan se ikävää, jos jollakin menee huonosti, mutta aika usein syy kyllä löytyy ihan peilistä. 

Pienistä asioista säästämistä pidetään nykyisin vain vanhanaikaisena ja typeränä. Jostain luinkin, kun joku "asiantuntija" oli oikein kiivastunut siitä, että säästövinkit ovat tyyliin "älä käy ulkona kahvilla", kun hänen mielestään nuo ovat aivan pikkuasioita. Voi silti miettiä, paljonko tuollaiseen menee rahaa vuodessa, jos vaikka pari kertaa viikossa käy. Ja mitä kaikkia muita vastaavia menoeriä on. Voisihan sitä joskus käydä juomassa kalliitkin kahvit jotain juhlistaakseen tms. mutta ehkä se silloin tuntuisikin hauskemmalta. Tällaiset "automatisoituneet nautinnot" ovat minusta vaarallisia.

Tuntuu, että nykyisin lapsille ostetaan surutta kaikki, jotta "he eivät kärsisi" eikä ajatella, että tästä voi olla haittaa myöhemmin. Etenkin harrastukset ovat jotenkin pyhiä ja lapset saavat harrastaa mitä mielivät ja sitten velkaannutaan. Ymmärrän, että ajatus on tavallaan kaunis, mutta entä kun tämä lapsi parikymppisenä ihan välttämättä haluaa jotain sinänsä fiksua, eikä ole varaa? Tajuaako hän silloin kokemuksensa perusteella, että liika kuluttaminen on väärin, jos vanhemmatkin ovat siihen menneet mukaan?

Ja sitten nämä kaikki merkkivaatteet ja muut. Ehkä niitä voi kohtuudella olla, jos lapsi niitä todella arvostaa, mutta monilla on se, että lapset voivat huoletta rikkoa ja kadottaa mitä vain, koska aina ostetaan uutta. Koulussa kun olen katsonut löytövaatteiden pinoja, siellä on tosi kalliitakin takkeja ym., ei mitään pelkkiä sormikkaita. Ja tosi vähän on vanhempia, joita kiinnostaisi edes vilkaista, onko kasoissa oman lapsen vaatteita. (Lasteni koulussa on tällainen "katselmus" järjestetty syys- ja kevätlukukauden päätteeksi, mutta tuskinpa enää, kun ei ketään kiinnosta.) Omakin lapseni halusi nyt joululahjarahoilla hankkia merkkivaatteita ja mikäpä siinä, lahjarahat ovat hänen. Huomasin kyllä, kuinka lapseni hetken kaupassa epäröi, kun satasella sai yhdet collegehousut ja hupparin, eli selvästi mietti, mitä kaikkea muuta sillä rahalla saisi. Luulenpa, ettei huppari nyt kovin herkästi katoa kouluun. Eli ehkä on ihan hyvä strategia laittaa lapsi itse ostamaan, eikä ostaa kaikkea valmiina.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä itsekään täysin ymmärrä näitä tapauksia. Monet vetoavat siihen, että pk-seudulla jo asuminen on niin kallista. No pakkoko se on siellä "ytimessä" asua? Asuttiin vaimon kanssa 35 kilometrin päässä Helsingin keskustasta 57 neliön kaksiossa. Vuokra tuosta hyväkuntoisesta asunnosta oli 590 euroa(plus vesi ja sähkö). Bussiin pääsi alle puolen kilometrin päästä ja se vei keskustaan 40 minuutissa. Maaseudun rauha, puhdasta ilmaa, halpaa asumista jne. jne. Ei sieltä tietenkään kauppaan ilman omaa autoa noin vaan päässyt, eikä muihin rientoihin. Mutta elämä on valintoja, ja jotkut valitsevat asua ahtaasti ja kalliisti sen takia, että elämä olisi mahdollisimman helppoa. Sitten ei kannata valittaa rahojen riittämättömyyttä.

Jos puhutaan asumisesta kehä kolmosen ulkopuolelta, jossa suurin osa ihmisistä asuu, niin Suomen olosuhdeissa halpaa asumista ei ole edes maaseudulla, koska asuntojen hoitovastikkeet, lämmityskulut ovat lähes sama, maaseudulla jopa kalliimat. Itse asun maaseudulla ja pelkkä netti maksaa 53€/kk, vesi n. 31€/kk, jätehuolto kalliimpaa jne.

Ja tuo hintaisia kaksioita ei edes maaseudulta saa vuokrattua. Minulla Keski-Suomessa yliopistokaupungissa 60m2 kaksio vuokralla, jo pelkkä hoitovastike 310€, sen päälle tulee vielä koneet ja laitteet, jotka pitäää.uusia määräajoin, huoneisto- ja taloyhtiön rempat esim. ikkunoiden ja ovien vaihto viime kesänä.7.100€, vakuutukset jne. Ja sijoitetulle pääomalle pitäisi laskea joku tuotto eli sun vuokra vastaa asunnon käyttökuluja, pääoman jäljeen.