Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?
Mä sanoisin, että niitä on ollu ehkä viis, maksimissaan kymmenen ja olen jo 50. Kaikista mun tapaamista ihmisistä vaan noin vähän. Osasta on tullut rakkaustarinoita ja osasta ei. Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä.
Erikoista hommaa.
Kommentit (798)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka moni nainen täällä on jossain ihmeellisessä tyytymisavioliitossa? Varmaan miestä v...tuttaa jos saa tietää ettei vaimo ole koskaan ollut kunnolla kiinnostunut.
Jatkuvastihan täällä palstalla patistetaan naisia tuollaisiin suhteisiin. Näemmän jotkut ovat niin tehneet mutta ilmeisesti ei kelpaa sekään.
Kuka nyt tuollaista 'neuvoa' noudattaisi? Jostain vauvapalstalta vielä..
Tiedän että on tällaisia suhteita paljonkin missä ei ole kemiaa tai ole kolahtanut koskaan, mutta ei nyt parempaakaan saanut. Voihan nekin olla ihan toimivia juttuja.
No jos minulta kysytään niin ei kukaan fiksu, mutta ilmeisesti ihan tosissaan noita neuvojaan jakelevat.
En usko että "en nyt parempaakaan saanut"-juttu voi olla toimiva, menee täysin samaan kategoriaan edellisen kanssa. Mutta ei siinäkään mitään jos molemmat osapuolet tietävät mikä meininki ja molemmille se riittää. Itse en pystyisi, mutta ei kaikilla tarvi olla korkea vaatimustaso.
Onhan täällä jo pari naista kertonut 20 vuoden avioliitosta, vaikka mies ei koskaan kolahtanut. Muut miehet kyllä kolahtavat. En ole kyl ihan perillä että miten voi olla 20 vuotta naimisissa jos ei ole kemiaa. Onko mies sitten kovin ihastunut ollut ja nainen ajatellut että kyllä se vielä joskus nappaa?
Elämä on valintoja. Olen se 47 v jolla neljä kolahdusta, mutta ei aviomiehen kanssa (426). Kuten kirjoitin, yhdestäkään kolahduksesta ei seurannut pidempää suhdetta: yksi ei ollut kiinnostunut, kaksi naimisissa ja yksi aivan liian nuori ja väärässä elämäntilanteessa. Jos niiden perään olisin jäänyt haikailemaan, olisin edelleen yksin ja perheetön. Valitsin kuitenkin toisin, ihmisen joka on paras ystäväni ja kumppanini ja sain tasaisen, hyvän parisuhteen ja kaksi ihanaa lasta. Rakastan miestäni, mutta tunne ei koskaan ole ollut sellaista pakkomielteenomaista . Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ei se kolahdus välttämättä hyvää parisuhdetta tarkoita.
Varokaa niitä kolahduksia. Ei niistä ikinä tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka moni nainen täällä on jossain ihmeellisessä tyytymisavioliitossa? Varmaan miestä v...tuttaa jos saa tietää ettei vaimo ole koskaan ollut kunnolla kiinnostunut.
Jatkuvastihan täällä palstalla patistetaan naisia tuollaisiin suhteisiin. Näemmän jotkut ovat niin tehneet mutta ilmeisesti ei kelpaa sekään.
Kuka nyt tuollaista 'neuvoa' noudattaisi? Jostain vauvapalstalta vielä..
Tiedän että on tällaisia suhteita paljonkin missä ei ole kemiaa tai ole kolahtanut koskaan, mutta ei nyt parempaakaan saanut. Voihan nekin olla ihan toimivia juttuja.
No jos minulta kysytään niin ei kukaan fiksu, mutta ilmeisesti ihan tosissaan noita neuvojaan jakelevat.
En usko että "en nyt parempaakaan saanut"-juttu voi olla toimiva, menee täysin samaan kategoriaan edellisen kanssa. Mutta ei siinäkään mitään jos molemmat osapuolet tietävät mikä meininki ja molemmille se riittää. Itse en pystyisi, mutta ei kaikilla tarvi olla korkea vaatimustaso.
Onhan täällä jo pari naista kertonut 20 vuoden avioliitosta, vaikka mies ei koskaan kolahtanut. Muut miehet kyllä kolahtavat. En ole kyl ihan perillä että miten voi olla 20 vuotta naimisissa jos ei ole kemiaa. Onko mies sitten kovin ihastunut ollut ja nainen ajatellut että kyllä se vielä joskus nappaa?
Elämä on valintoja. Olen se 47 v jolla neljä kolahdusta, mutta ei aviomiehen kanssa (426). Kuten kirjoitin, yhdestäkään kolahduksesta ei seurannut pidempää suhdetta: yksi ei ollut kiinnostunut, kaksi naimisissa ja yksi aivan liian nuori ja väärässä elämäntilanteessa. Jos niiden perään olisin jäänyt haikailemaan, olisin edelleen yksin ja perheetön. Valitsin kuitenkin toisin, ihmisen joka on paras ystäväni ja kumppanini ja sain tasaisen, hyvän parisuhteen ja kaksi ihanaa lasta. Rakastan miestäni, mutta tunne ei koskaan ole ollut sellaista pakkomielteenomaista . Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ei se kolahdus välttämättä hyvää parisuhdetta tarkoita.
Varmaan sukupuolten välinen ero. En nyt ainakaan saa mieleeni ketään miestä joka ei olisi suhteen alussa ollut todella kiinnostunut naisesta. Vaatii se sen kolahduksen että kolahduksen että tulee lähestyttyä.
Tämä onkin varmaan yleisimpiä syitä suhteiden ongelmiin. Nainen on valinnut miehen järkisyistä ja mies naisen kiinnostuksesta johon vahvasti liittyy seksuaalisuus.
Ei ihme, etteivät halut kohtaa ja minusta naiset toimivat tuollaisessa todella väärin miehiä kohtaan.Riippuu tietääkö mies. Voihan olla että nainen on kertonut tosiasiat ja mies tyytynyt järjestelyyn.
Niin, N47 426. tietääkö miehesi ettet ole koskaan syttynyt hänestä vaan enemmän kaveripohjalla?
Ei - ja miksi tietäisikään. Kuten sanoin, rakastan miestäni mutta tunne syntyi pikkuhiljaa, ei päätäpahkaisena hullaantumisena. Minun on suhteessa hyvä olla (lukuunottamatta toki tuota nykyistä intohimon puutetta - siihen voi toki vaikuttaa myös miehen huomattava lihominen vuosien varrella), enkä ole tästä mihinkään lähdössä joten en näe mitään tarvetta lähteä ruotimaan rakkauden lajeja ja pahoittamaan mieheni mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Se onkin paha kun kolahtaa joku toinen parisuhteessa ollessa. Jos vielä suhde vähän heikoilla. Onneksi tekoja voi hallita, mutta hitto kun toinen vetää puoleensa magneetin lailla.
se onkin kinkkinen juttu. menin itse joskus kauan sitten haksahtamaan pahasti erääseen mieheen jonka luulin olevan niin sanotustu tauolla parisuhteestaan. toimin itseäni ja kaikkea periaatteitani vastaan siinä, koska muistan vaan ajatelleeni " ei oo sormusta, tuon minä haluan tuon minä otan" ja sitten mentiin. Ei ollut sormusta hänellä mutta pitkä vakaa parisuhde jossa otettiin ilmeisesti jotain aikalisää. aloimme flirttaille ja tein kaikkeni että hän rakastuisi minuun ja sitten siinä kävi niin että rakastuttiinkin jollain tasolla. ja se on elämäni suurin kolahdus josta olen vasta toipumassa. en ole koskaan ollut niin rakastunut toiseen ihmiseen mitä häneen olin. teen edelleen töitä sen kanssa, että saan torjuttua näitä tunteitani, kiellän itseäni miettimästä häntä ja aktiivisesti etsin hänestä nykyään huonoja puolia, jotta pääsen eroon. hän on nimittäin edelleen varattu. mutta se hetki kun meillä oli jotain erityistä säilyy sydämessäni kuolemaani saakka. ja rakastan häntä kaikesta huolimatta. onneksi olen päässyt jo sen verran eroon tässä 10vuodessa näistä tunteista, että pystyin ihastumaan uuteen mieheen jota kuitenkin vertaan tuohon elämäni mieheen. ehkä se ei vaan ollut tarkoitettu :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka moni nainen täällä on jossain ihmeellisessä tyytymisavioliitossa? Varmaan miestä v...tuttaa jos saa tietää ettei vaimo ole koskaan ollut kunnolla kiinnostunut.
Jatkuvastihan täällä palstalla patistetaan naisia tuollaisiin suhteisiin. Näemmän jotkut ovat niin tehneet mutta ilmeisesti ei kelpaa sekään.
Kuka nyt tuollaista 'neuvoa' noudattaisi? Jostain vauvapalstalta vielä..
Tiedän että on tällaisia suhteita paljonkin missä ei ole kemiaa tai ole kolahtanut koskaan, mutta ei nyt parempaakaan saanut. Voihan nekin olla ihan toimivia juttuja.
No jos minulta kysytään niin ei kukaan fiksu, mutta ilmeisesti ihan tosissaan noita neuvojaan jakelevat.
En usko että "en nyt parempaakaan saanut"-juttu voi olla toimiva, menee täysin samaan kategoriaan edellisen kanssa. Mutta ei siinäkään mitään jos molemmat osapuolet tietävät mikä meininki ja molemmille se riittää. Itse en pystyisi, mutta ei kaikilla tarvi olla korkea vaatimustaso.
Onhan täällä jo pari naista kertonut 20 vuoden avioliitosta, vaikka mies ei koskaan kolahtanut. Muut miehet kyllä kolahtavat. En ole kyl ihan perillä että miten voi olla 20 vuotta naimisissa jos ei ole kemiaa. Onko mies sitten kovin ihastunut ollut ja nainen ajatellut että kyllä se vielä joskus nappaa?
Elämä on valintoja. Olen se 47 v jolla neljä kolahdusta, mutta ei aviomiehen kanssa (426). Kuten kirjoitin, yhdestäkään kolahduksesta ei seurannut pidempää suhdetta: yksi ei ollut kiinnostunut, kaksi naimisissa ja yksi aivan liian nuori ja väärässä elämäntilanteessa. Jos niiden perään olisin jäänyt haikailemaan, olisin edelleen yksin ja perheetön. Valitsin kuitenkin toisin, ihmisen joka on paras ystäväni ja kumppanini ja sain tasaisen, hyvän parisuhteen ja kaksi ihanaa lasta. Rakastan miestäni, mutta tunne ei koskaan ole ollut sellaista pakkomielteenomaista . Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ei se kolahdus välttämättä hyvää parisuhdetta tarkoita.
Varmaan sukupuolten välinen ero. En nyt ainakaan saa mieleeni ketään miestä joka ei olisi suhteen alussa ollut todella kiinnostunut naisesta. Vaatii se sen kolahduksen että kolahduksen että tulee lähestyttyä.
Tämä onkin varmaan yleisimpiä syitä suhteiden ongelmiin. Nainen on valinnut miehen järkisyistä ja mies naisen kiinnostuksesta johon vahvasti liittyy seksuaalisuus.
Ei ihme, etteivät halut kohtaa ja minusta naiset toimivat tuollaisessa todella väärin miehiä kohtaan.Riippuu tietääkö mies. Voihan olla että nainen on kertonut tosiasiat ja mies tyytynyt järjestelyyn.
Niin, N47 426. tietääkö miehesi ettet ole koskaan syttynyt hänestä vaan enemmän kaveripohjalla?
Ei - ja miksi tietäisikään. Kuten sanoin, rakastan miestäni mutta tunne syntyi pikkuhiljaa, ei päätäpahkaisena hullaantumisena. Minun on suhteessa hyvä olla (lukuunottamatta toki tuota nykyistä intohimon puutetta - siihen voi toki vaikuttaa myös miehen huomattava lihominen vuosien varrella), enkä ole tästä mihinkään lähdössä joten en näe mitään tarvetta lähteä ruotimaan rakkauden lajeja ja pahoittamaan mieheni mieltä.
Olen koittanut tuollaista järjestelyä naisen kanssa, muttei siitä mitään tullut. Ei kolahtanut niin ei seksi kiinnostanut. Pakkopullaa oli koko arki ja pyhä, ei ole mun juttu. Hyvä jos sulla toimii arki ja olet onnellinen! Paperilla varmaan moni tahtoisi tuollaisen toimivan suhteen ilman isompia draamoja, mutta voi olla liian vaikeaa jatkaa jos joku ulkopuolinen kolahtaa kunnolla.
Olen kyllä silti sitä mieltä että teet väärin miestä kohtaan..
Yhden. Mutta en koskaan päätynyt yhteen hänen kanssaan. Yhä ajattelen häntä usein....
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä vetovoimaa olen tuntenut useampaankin mieheen, eikä yhteenkään sen isommin ennen enempää tutustumista. En näitä nyt sinänsä laskisi miksikään kolahduksiksi, sillä ulkonäkö tai olemus on ollut se joka aluksi viehättää, mutta tuntemus on voinut nopeasti muuttua kun alettu juttelemaan ym. Oma mies viehätti kyllä kaikin puolin hyvin paljon aikanaan ja sitä samaa kemiaa löytyy meillä kyllä edelleen. Usein katselen häntä vieläkin ja tunnen sitä samaa vetovoimaa kuin nuorempana. Seksielämä edelleen hyvää usean yhteisen vuoden jälkeen, en usko että olisi tällaista jos alku olisi ollut laimeampaa. Joskus nuorempana sitä yritti ehkä viehättyä joistain miehistä jotka osoittivat kiinnostusta itseä kohtaan, mutta jos itse ei tuntenut heti 'sitä jotain' niin ei sitä tunnetta kyllä tullut tutustumisen jälkeenkään ja oli pakko pistää stoppi sillä en olisi pystynyt esittämään. Suutelukin olisi ollut liikaa nuissa tilanteissa itselle. Eikä siis sinänsä niissäkään miehissä mitään ulkonäöllistä ym. vikaa ollut, ei vaan tuntunut sitä jotain. Ymmärrän kyllä jos joku parisuhteeseen menee kaveripohjalta ettei se pidemmän päälle tyydytä, minusta ei siihen olisi ollut. Onneksi tapasin jo nuorena mieheni niin ei ole tarvinnut edes harkita. Kyllä se on aivan eri asia pitää suhteessa yllä kipinää kun ensimmäiset vuodet vietetään toisilta vaatteita repien.
Kerran olen rakastunut ensi näkemällä, se loppui 2 vuotta sitten ja olen edelleen aivan repaleina. Itsesyytökset ja kysymykset miksi syövät sisältä, vaikka lähipiirille esitän "toipunutta".. Odotan aikaa, että voisi luottaa toiseen ihmiseen ja mennä eteenpäin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran mutta se ei johtanut parisuhteeseen vaan rikottuun luottamukseen ja särkyneeseen sydämeen. Asia on kipeä ja asiasta on ollut vaikea päästä yli koska olemme samassa työpaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka moni nainen täällä on jossain ihmeellisessä tyytymisavioliitossa? Varmaan miestä v...tuttaa jos saa tietää ettei vaimo ole koskaan ollut kunnolla kiinnostunut.
Jatkuvastihan täällä palstalla patistetaan naisia tuollaisiin suhteisiin. Näemmän jotkut ovat niin tehneet mutta ilmeisesti ei kelpaa sekään.
Kuka nyt tuollaista 'neuvoa' noudattaisi? Jostain vauvapalstalta vielä..
Tiedän että on tällaisia suhteita paljonkin missä ei ole kemiaa tai ole kolahtanut koskaan, mutta ei nyt parempaakaan saanut. Voihan nekin olla ihan toimivia juttuja.
No jos minulta kysytään niin ei kukaan fiksu, mutta ilmeisesti ihan tosissaan noita neuvojaan jakelevat.
En usko että "en nyt parempaakaan saanut"-juttu voi olla toimiva, menee täysin samaan kategoriaan edellisen kanssa. Mutta ei siinäkään mitään jos molemmat osapuolet tietävät mikä meininki ja molemmille se riittää. Itse en pystyisi, mutta ei kaikilla tarvi olla korkea vaatimustaso.
Onhan täällä jo pari naista kertonut 20 vuoden avioliitosta, vaikka mies ei koskaan kolahtanut. Muut miehet kyllä kolahtavat. En ole kyl ihan perillä että miten voi olla 20 vuotta naimisissa jos ei ole kemiaa. Onko mies sitten kovin ihastunut ollut ja nainen ajatellut että kyllä se vielä joskus nappaa?
Elämä on valintoja. Olen se 47 v jolla neljä kolahdusta, mutta ei aviomiehen kanssa (426). Kuten kirjoitin, yhdestäkään kolahduksesta ei seurannut pidempää suhdetta: yksi ei ollut kiinnostunut, kaksi naimisissa ja yksi aivan liian nuori ja väärässä elämäntilanteessa. Jos niiden perään olisin jäänyt haikailemaan, olisin edelleen yksin ja perheetön. Valitsin kuitenkin toisin, ihmisen joka on paras ystäväni ja kumppanini ja sain tasaisen, hyvän parisuhteen ja kaksi ihanaa lasta. Rakastan miestäni, mutta tunne ei koskaan ole ollut sellaista pakkomielteenomaista . Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ei se kolahdus välttämättä hyvää parisuhdetta tarkoita.
Varmaan sukupuolten välinen ero. En nyt ainakaan saa mieleeni ketään miestä joka ei olisi suhteen alussa ollut todella kiinnostunut naisesta. Vaatii se sen kolahduksen että kolahduksen että tulee lähestyttyä.
Tämä onkin varmaan yleisimpiä syitä suhteiden ongelmiin. Nainen on valinnut miehen järkisyistä ja mies naisen kiinnostuksesta johon vahvasti liittyy seksuaalisuus.
Ei ihme, etteivät halut kohtaa ja minusta naiset toimivat tuollaisessa todella väärin miehiä kohtaan.Riippuu tietääkö mies. Voihan olla että nainen on kertonut tosiasiat ja mies tyytynyt järjestelyyn.
Niin, N47 426. tietääkö miehesi ettet ole koskaan syttynyt hänestä vaan enemmän kaveripohjalla?
Ei - ja miksi tietäisikään. Kuten sanoin, rakastan miestäni mutta tunne syntyi pikkuhiljaa, ei päätäpahkaisena hullaantumisena. Minun on suhteessa hyvä olla (lukuunottamatta toki tuota nykyistä intohimon puutetta - siihen voi toki vaikuttaa myös miehen huomattava lihominen vuosien varrella), enkä ole tästä mihinkään lähdössä joten en näe mitään tarvetta lähteä ruotimaan rakkauden lajeja ja pahoittamaan mieheni mieltä.
Olen koittanut tuollaista järjestelyä naisen kanssa, muttei siitä mitään tullut. Ei kolahtanut niin ei seksi kiinnostanut. Pakkopullaa oli koko arki ja pyhä, ei ole mun juttu. Hyvä jos sulla toimii arki ja olet onnellinen! Paperilla varmaan moni tahtoisi tuollaisen toimivan suhteen ilman isompia draamoja, mutta voi olla liian vaikeaa jatkaa jos joku ulkopuolinen kolahtaa kunnolla.
Olen kyllä silti sitä mieltä että teet väärin miestä kohtaan..
Niin no.. äitini sanoi aina että naiselle on parempi että parisuhteessa mies tykkää enemmän. Toisin sanoen mies ei tule koskaan oman itsekkyytensä takia kokemaan että on aidosti rakastettu. Tuskin he osaisivat ottaa rakkautta vastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Röperiin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka moni nainen täällä on jossain ihmeellisessä tyytymisavioliitossa? Varmaan miestä v...tuttaa jos saa tietää ettei vaimo ole koskaan ollut kunnolla kiinnostunut.
Jatkuvastihan täällä palstalla patistetaan naisia tuollaisiin suhteisiin. Näemmän jotkut ovat niin tehneet mutta ilmeisesti ei kelpaa sekään.
Kuka nyt tuollaista 'neuvoa' noudattaisi? Jostain vauvapalstalta vielä..
Tiedän että on tällaisia suhteita paljonkin missä ei ole kemiaa tai ole kolahtanut koskaan, mutta ei nyt parempaakaan saanut. Voihan nekin olla ihan toimivia juttuja.
No jos minulta kysytään niin ei kukaan fiksu, mutta ilmeisesti ihan tosissaan noita neuvojaan jakelevat.
En usko että "en nyt parempaakaan saanut"-juttu voi olla toimiva, menee täysin samaan kategoriaan edellisen kanssa. Mutta ei siinäkään mitään jos molemmat osapuolet tietävät mikä meininki ja molemmille se riittää. Itse en pystyisi, mutta ei kaikilla tarvi olla korkea vaatimustaso.
Onhan täällä jo pari naista kertonut 20 vuoden avioliitosta, vaikka mies ei koskaan kolahtanut. Muut miehet kyllä kolahtavat. En ole kyl ihan perillä että miten voi olla 20 vuotta naimisissa jos ei ole kemiaa. Onko mies sitten kovin ihastunut ollut ja nainen ajatellut että kyllä se vielä joskus nappaa?
Elämä on valintoja. Olen se 47 v jolla neljä kolahdusta, mutta ei aviomiehen kanssa (426). Kuten kirjoitin, yhdestäkään kolahduksesta ei seurannut pidempää suhdetta: yksi ei ollut kiinnostunut, kaksi naimisissa ja yksi aivan liian nuori ja väärässä elämäntilanteessa. Jos niiden perään olisin jäänyt haikailemaan, olisin edelleen yksin ja perheetön. Valitsin kuitenkin toisin, ihmisen joka on paras ystäväni ja kumppanini ja sain tasaisen, hyvän parisuhteen ja kaksi ihanaa lasta. Rakastan miestäni, mutta tunne ei koskaan ole ollut sellaista pakkomielteenomaista . Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ei se kolahdus välttämättä hyvää parisuhdetta tarkoita.
Varmaan sukupuolten välinen ero. En nyt ainakaan saa mieleeni ketään miestä joka ei olisi suhteen alussa ollut todella kiinnostunut naisesta. Vaatii se sen kolahduksen että kolahduksen että tulee lähestyttyä.
Tämä onkin varmaan yleisimpiä syitä suhteiden ongelmiin. Nainen on valinnut miehen järkisyistä ja mies naisen kiinnostuksesta johon vahvasti liittyy seksuaalisuus.
Ei ihme, etteivät halut kohtaa ja minusta naiset toimivat tuollaisessa todella väärin miehiä kohtaan.Riippuu tietääkö mies. Voihan olla että nainen on kertonut tosiasiat ja mies tyytynyt järjestelyyn.
Niin, N47 426. tietääkö miehesi ettet ole koskaan syttynyt hänestä vaan enemmän kaveripohjalla?
Ei - ja miksi tietäisikään. Kuten sanoin, rakastan miestäni mutta tunne syntyi pikkuhiljaa, ei päätäpahkaisena hullaantumisena. Minun on suhteessa hyvä olla (lukuunottamatta toki tuota nykyistä intohimon puutetta - siihen voi toki vaikuttaa myös miehen huomattava lihominen vuosien varrella), enkä ole tästä mihinkään lähdössä joten en näe mitään tarvetta lähteä ruotimaan rakkauden lajeja ja pahoittamaan mieheni mieltä.
Olen koittanut tuollaista järjestelyä naisen kanssa, muttei siitä mitään tullut. Ei kolahtanut niin ei seksi kiinnostanut. Pakkopullaa oli koko arki ja pyhä, ei ole mun juttu. Hyvä jos sulla toimii arki ja olet onnellinen! Paperilla varmaan moni tahtoisi tuollaisen toimivan suhteen ilman isompia draamoja, mutta voi olla liian vaikeaa jatkaa jos joku ulkopuolinen kolahtaa kunnolla.
Olen kyllä silti sitä mieltä että teet väärin miestä kohtaan..
Niin no.. äitini sanoi aina että naiselle on parempi että parisuhteessa mies tykkää enemmän. Toisin sanoen mies ei tule koskaan oman itsekkyytensä takia kokemaan että on aidosti rakastettu. Tuskin he osaisivat ottaa rakkautta vastaa.
Mistäs nyt tuulee? Ai niin eihän miehillä ole väliä eikä niillä varmaan mitään tunteita oo.
Tämä on kyllä hankala kysymys.
Nuorempana ihastuin ja tunsin selittämätöntä vetoa kymmeniin naissukupuolen edustajiin. Vanhemmiten olen ollut ihastunut vain pari kertaa sillä tavalla, että olisin ottanut ne naiset kumppanikseni missä tilanteessa tahansa. Vetovoima eli fyysinen kemia on ollut niin vahvaa, ettei elämäntilanne ole estänyt halua millään lailla. Heillä siis ollut lapsia kuten minullakin ja uusioperhettä en todellakaan haluaisi. Ja seksissä olisin joutunut tekemään kompromisseja molempien kanssa minulle tärkeässä asiassa eli olisin joutunut luopumaan suuseksistä. Silti olisin valinnut juuri heidät.
Ex-vaimoni kanssa minulla oli vain fyysistä vetovoimaa. Älyllisesti meillä ei kohdannut lainkaan ja nyt en osaa keskustella hänen kanssaan edes säästä, kun fyysinen puoli on lakannut kiinnostamasta. On täysin eri maailmasta ajatuksellisesti kuin minä. Silti hän on ollut elämäni ainoa rakkaus.
Henkistä kemiaa olen kokenut muutamien naisten kanssa vanhemmalla iällä, mutta se fyysinen halu on jäänyt puuttumaan muiden kuin näiden kahden edellämainitun kanssa.
Tällä hetkellä tunnen selittämätöntä vetoa vain yhteen naiseen, mutta tiedän hänet vastakohdakseni, joten en aio tehdä elettäkään siihen suuntaan. Kyse on puhtaasti ulkoisesta ihastuksesta jolle en mahda mitään. Kutkuttaa ja jännittää hänen lähellään. Tuntuu hyvältä. Aivan kuin teininä. En edes ajattele seksiä, vaan korkeintaan kuinka ihanaa olisi suudella häntä.
Jos oli hankala kysymys, niin on myös hankala vastauskin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hankala kysymys.
Nuorempana ihastuin ja tunsin selittämätöntä vetoa kymmeniin naissukupuolen edustajiin. Vanhemmiten olen ollut ihastunut vain pari kertaa sillä tavalla, että olisin ottanut ne naiset kumppanikseni missä tilanteessa tahansa. Vetovoima eli fyysinen kemia on ollut niin vahvaa, ettei elämäntilanne ole estänyt halua millään lailla. Heillä siis ollut lapsia kuten minullakin ja uusioperhettä en todellakaan haluaisi. Ja seksissä olisin joutunut tekemään kompromisseja molempien kanssa minulle tärkeässä asiassa eli olisin joutunut luopumaan suuseksistä. Silti olisin valinnut juuri heidät.
Ex-vaimoni kanssa minulla oli vain fyysistä vetovoimaa. Älyllisesti meillä ei kohdannut lainkaan ja nyt en osaa keskustella hänen kanssaan edes säästä, kun fyysinen puoli on lakannut kiinnostamasta. On täysin eri maailmasta ajatuksellisesti kuin minä. Silti hän on ollut elämäni ainoa rakkaus.
Henkistä kemiaa olen kokenut muutamien naisten kanssa vanhemmalla iällä, mutta se fyysinen halu on jäänyt puuttumaan muiden kuin näiden kahden edellämainitun kanssa.
Tällä hetkellä tunnen selittämätöntä vetoa vain yhteen naiseen, mutta tiedän hänet vastakohdakseni, joten en aio tehdä elettäkään siihen suuntaan. Kyse on puhtaasti ulkoisesta ihastuksesta jolle en mahda mitään. Kutkuttaa ja jännittää hänen lähellään. Tuntuu hyvältä. Aivan kuin teininä. En edes ajattele seksiä, vaan korkeintaan kuinka ihanaa olisi suudella häntä.
Jos oli hankala kysymys, niin on myös hankala vastauskin...
Minulla ollut myös tuollainen outo teini-ihastus yli nelikymppisenä. En tosiaan myöskään ajatellut seksiä, juurikin jotain kädestä pitämistä, suutelua ja halailua vain. Mikähän juttu sekin on. Molemmat saman ikäisiä ja aikaisempia suhteitakin. Oli harmi vaan yksipuolista.
Hei, eikö se ole niin, että ihastuminen ja rakastuminen saa tuntua missä iässä ihan yhtä ihanalta, ja usein tuntuu kuin teininä? miksiköhän sitä verrataan teini-ikään? siksikö että silloin sitä oli niin kovin epävarma itsestään ,kaikki oli niin uutta ja jännitti hurjasti toisen lähellä? aika samanalaista se on vieläkin tunteena toki sitä pystyy vähän paremmin hallitsemaan. mutta on se ihana tunne, ja myös heikoksi tekevä ja pelottava koska sitä on niin heikkona toisen vetovoimaan. Oih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi. Toisen kanssa asuin seitsemän vuotta, kun hänen "kolahduksensa" sitten kuitenkin kuihtui pois, vaikka itse oli minut iskenyt. Ollaan hyvissä väleissä vieläkin. Ero oli itselleni aika rankka paikka ja olin vuoden aivan rikki.
Toinen on ollut ystäväni lapsuudesta saakka ja pari kertaa oltiin sängyssäkin, mutta liian erilaisina ihmisinä päätimme jatkaa ystävinä. Hyvä niin, sillä hän on erittäin hyvä ystäväni vieläkin.
En nyt laske tähän mitään teini-ihastuksia.
M34
ihana kuulla kaikkien ajatuksia "kolahtamisesta" mutta näin ihastuneena naisena erityisesti miesten kokemuksia on ihana lukea.
Vierailija kirjoitti:
Hei, eikö se ole niin, että ihastuminen ja rakastuminen saa tuntua missä iässä ihan yhtä ihanalta, ja usein tuntuu kuin teininä? miksiköhän sitä verrataan teini-ikään? siksikö että silloin sitä oli niin kovin epävarma itsestään ,kaikki oli niin uutta ja jännitti hurjasti toisen lähellä? aika samanalaista se on vieläkin tunteena toki sitä pystyy vähän paremmin hallitsemaan. mutta on se ihana tunne, ja myös heikoksi tekevä ja pelottava koska sitä on niin heikkona toisen vetovoimaan. Oih.
Onhan se vähän outoa yhtäkkiä yli 20 vuoden jälkeen 'taantua' tuntemaan sellaista kun teininä. Kuitenkin kaiken näköistä tapahtunut tässä välissä ja jotenkin kuvittelee että tunne-elämä olisi tästä kehittynyt. Mut eihän se ole, tavallaan ihan söpöä. Puhdasta kiinnostusta voisi sanoa!
Pelimiehet varmaan säteilevät jotain feromoneja, koska he ovat fyysisesti aktiivisia.
Sitten naiset luulevat, että heillä olisi jotain 'yhteistä ihmeellistä kemiaa' ja rakkautta heidän kanssaan. Pelimiehillä on todellisuudessa 'kemiaa' kaikkien naisten kanssa, koska heille kelpaa lähes kuka vaan pieneen leikkiin.
Joten nuo 'kolahdukset' ovat usein harhaanjohtavia, on vain kyse aktiivisista vieteistä.
Jos haluaa löytää todellisen sielunkumppanin ja uskollisen puolison, on hyvä tutustua ensin ihmiseen kunnolla, ennenkuin päästää iholle.
Vääriä 'kemioita' pystyy kyllä torjumaan, jos henkilö ei sovi omiin arvoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannan korteni kekoon ilman lainauksia keskusteluun kuinka naiset ovat tyytymisliitossa ilman kolahdusta. Ja on miehiäkin.
Erittäin paljon näkee tätä ja kyllä on surullista. Mielestäni kumpi vaan tekee väärin toista kohtaan ja ymmärrän yhteiskunnan paineen pariutua, hommata omistusasunto, pari lasta ja volvo.
Sitä taas en ymmärrä kun minut syyllistetään siitä etten lähde tekemään mieliksi oman elämäni kustannuksella ja ota sitä jokua, kunhan on mies. Tätä sukulaisnaiset muistaa joka kerta sanoa.
Apn kysymykseen, kolmesti.
Eka oli 15 vuotiaana, aivan liian nuorena ollakseen koko elämän suhde.
Toka oli 25v. Olikin naimisissa.
Kolmas oli 30v. Mut ei se halua olla mun kaa.Keskityn luomaan omaa elämää. Onneksi nykyään voin lapsen saada ilman miestä mikäli siltä alkaa tuntumaan.
Se on jännä miten vanhemmat ihmiset ovat sitä mieltä että parempi olla järkisyistä jonkun kanssa kuin yksin. Aina sukujuhlissa ihmetellään miten ei ole puolisoa ja perhettä. En voisi ikinä järkisyistä olla parisuhteessa kenenkään kanssa, sehän olisi täysin valheellista. Silti sukulaiset ajattelevat että parempi noin kun yksin.
Minä olisin ehdottomasti mieluummin järkiliitossa kuin yksin. En ole edes mikään vanha vielä. Nelikymppinen vasta.
Meitä on erilaisia ja toivottavasti löydän kaltaiseni naisen, jos en onnistu löytämään kovasti kolahtavaa. Sekä sinkkuilu, järkivalinta että kolahdus koettu, joten tiedän mikä minulle toimii.
Se on jännä miten vanhemmat ihmiset ovat sitä mieltä että parempi olla järkisyistä jonkun kanssa kuin yksin. Aina sukujuhlissa ihmetellään miten ei ole puolisoa ja perhettä. En voisi ikinä järkisyistä olla parisuhteessa kenenkään kanssa, sehän olisi täysin valheellista. Silti sukulaiset ajattelevat että parempi noin kun yksin.