Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?
Mä sanoisin, että niitä on ollu ehkä viis, maksimissaan kymmenen ja olen jo 50. Kaikista mun tapaamista ihmisistä vaan noin vähän. Osasta on tullut rakkaustarinoita ja osasta ei. Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä.
Erikoista hommaa.
Kommentit (798)
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kemia ole välttämättä tae siitä, että suhde toimii. Sivuhuomautus.
Mut jos ei ole ollutkaan kemiaa niin voiko muka toimia? Kuulostaa kidutukselta olla suhteessa jonkun ihan kivan tyypin kanssa ja muita kohtaan löytyykin sitä kemiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa mielenkiintoinen ketju ja se, miten erilailla ihmiset asian kokevat. Itellä on ollut selkeitä kolahduksia neljä kappaletta, joista viimeisin on selkeästi kovin ja voisi sanoa, että ihan eri luokkaa vielä kuin muut, koska sen mukana tuli samalla myös rauha, onni ja varmuus, että tämä on nyt tässä.
Metkaa toki olis tietää, että kun joka päivä tapaa ihmisiä, niin mikä on se pikku juttu, mikä nostaa sieltä jonkun ihan satunnaisen sitten kaikkien tuhansien ihmisten joukosta just mulle sopivaksi.
Tuhansia. Suurin osa noista ei todennäköisesti huomannut että mulla paisui. Heidän oma vahinkonsa, koska olen menestyvä mies, jonka seurassa olisivat saaneet hyvä ja rauhallisen elämän.
Kaksi. Miehet olivat myös samannäköisiä, tummia ja komeita ja heillä on samantyylinen nimikin ja sointuu minun nimeen. Mutta olin liian ujo ja traumatisoitunut suhteeseen.
En oikein usko mihinkään kolahduksiin, joten nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikää 47 ja neljä kolahdusta. Eka oli sinkkuaikoina parikymppisenä, lyhyt tapailusuhde mutta mies ei halunnut enempää. Toinen töissä, tunne oli selvästi molemminpuolinen mutta koska molemmat naimisissa siitä ei pitkiä katseita kummempaa koskaan tullut. Kolmas samalla alalla työskentelevä mies jonka kanssa törmäsimme useita kertoja vuodessa milloin missäkin yhteydessä. Molemmat tahoillaan perheellisiä. Vuosia rimpuilimme, kunnes ajauduimme lyhyeen suhteeseen. Erityisen ylpeä asiasta en ole. Viimeisin on kaikista järjettömin, todella paljon itseäni nuorempi mies jota en vain saa mielestäni. Mies stalkkaa minua somessa, joten hämmentävää kyllä taitaa olla molemminpuolista.
Aviomieheni kanssa ei kolahtanut, mutta huumorintaju, arvot ja mielenkiinnon kohteet osuivat todella hyvin yhteen joten alusta asti oli tietty tuttuuden tunne. Nyt, kahdenkymmenen vuoden ja kahden lapsen jälkeen intohimosta ei ole puoleltani enää mitään jäljellä. Mietin usein, olisiko tilanne toinen jos olisi tullut sellainen iso kolahdus alussa, vai olisiko sekin vain aikanaan laimennut.Tää on varmaan munkin kohtalo. Kolme isoa kolahdusta/kemiaa kohdannut eikä mistään tullut parisuhdetta. Kaikki ihan erilaisia ja eri ikäisiä naisia. Juttelua vain mutta vieläkin muistan kuin eilisen päivän! Harmi ettei useammin kiinnostu näin kovasti, joutuuko sitä sitten tyytymään johonkin muuten sopivaan naiseen?
Vieläkin mietin yli vuoden takaista tapaamista, huhuh. Muistan toki sen yli 20 vuotta takaiset treffit. Ehkä nämä kolahdukset ovat yliarvostettuja ja kiinnostus loppuisi nopeasti. Taidan kyllä vaan selitellä tilanteen parhain päin ettei harmittaisi niin paljoa.
Se kolaus teki sen, me oltiin vuosia yhdessä kaksisteen, saatiin suhteen perusteet betonitasolle. Ei aina oöe ruusuilla tanssimosta, mutta aina tulee hymy, kun ajatteleekin toista.
Yksi teininä ja edelleen kolahtaa hänen kanssaan joka päivä. Pari sellaista kemian tunnetta on ollut muihin, mutta kun vaan antanut olla niin ne hiipuneet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme. Kaikki aivan erityylisiä, mutta yksi yhdistävä tekijä heissä oli. Tietynlainen itsevarmuus. Ketään en heistä omakseni saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vain yhden kerran. Ja säilyy muistoissa, aina.
💜
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovia kolahduksia ollut ainakin 6. Ensimmäiset kolme ovat teiniajalta, ensimmäinen "poikaystävä" 13-15-vuotiaana, toinen poikaystävä ikävuosilta 15-19, kolmas kaukana asunut ihastus jonka vuoksi tämä ensimmäinen oikea parisuhde meinasi päättyä ollessani 18. Neljäs oli ikävuosien 19-21 poikaystävä. Ikävuodet 21-25 olin parisuhteessa, jossa oli hyvä olla, mutta jossa tätä kolahdusta ei koskaan tullut. Viides kolahdus oli mies, jonka kanssa minulla oli eroni jälkeen seksisuhde. Ja kuudes on nykyinen mieheni, jonka kanssa olen elänyt nyt 5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme kolahdusta.
Eka oli opiskeluaikana. Naimisisa oleva nainen mutta olimme suhteessa yli vuoden opiskelupaikkakunnalla. Hän ei uskaltanut erota ja lähteä mukaani, joten erosimme kun valmistuin.
Toisesta tuli elinikäinen ystäväni, nainen oli hänkin. Valitettavasti on jo kuollut.
Kolmannen kanssa olin naimisisissa.
Nyt olen eronnut, ikää on 54 ja odottelen, josko vielä kerran kolahtaisi.
Kerran, aika tarkkaan 30 vuotta sitten. Hän oli yhdessä baarissa töissä ja minä asiakkaana. Olimme silmäilleet toisiamme pitempään kun sitten kerran kohtasimme kuin elokuvassa. Baarin vessa oli alakerrassa, olin menossa sinne, kun portaiden yläpäästä näin hänen olevan siellä alhaalla. Katseemme lukittui toisiinsa kun minä laskeuduin alaspäin ja hän nousi ylöspäin. Kohtasimme puolessa välissä ja ilman puheita aloimme suudella. Se oli ihmeellisen outo ja kiihkeä kohtaaminen, mikä ei johtanut mihinkään muuhun, vaikka hän yritti ehdottaa. Nuorena olin kyllä tarvittaessa reipashenkinen, mutta jostain syystä tuo jäi tuohon. Ehkä siksi olen aina muistellut tuota kiihkeää lyhyttä hetkeä erityisenä, se on mun oma hymyilyttävä muisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme kolahdusta. Ensimmäinen oli nuoruuden rakkauden/ihastuksen kanssa. Toinen oli nykyinen aviomieheni. Kolmas työkaverini, johon ihastuin kun avioliitto voi huonosti.
Ei niitä lopulta montaa ole kun oikein miettii. Olen 40, välillä olen ollut pitkiä aikoja sinkkuna ( ja nytkin olen )joten "ehdokkaita" on kyllä ollut. 6 sellaista jotka kukin aikanaan tuntui että mitään parempaa ei voi olla. Kaikki nämä on ollut sellaisia että ollaan seurusteltu/ tapailtu. Mitään kerralla "jalat alta" juttua en ole koskaan kokenut. Enkä näin vanhana oikein sellaiseen enää usko.
En kertaakaan :( epäreilua olen kai niin uniikki että vaikea löytää mätsejä basic lumihiutaleista..
Kerran. Baarissa katseet jotenkin lukkiutui heti ensisilmäyksellä. Siinä molemminpuolisessa vetovoimassa oli jotain maagista. Muhinoitiin ja viestiäkin laiteltiin myöhemmin, mutta siitä ei lopulta tullut sen kummempaa elämäntilanteiden takia. Tämä kohtaaminen säilyy muistoissa varmaan loppuiän.
Vierailija kirjoitti:
Nyt 46 vuotiaana iski kolmas kerta. Täysin odottamatta, mennyt täysin jalat alta.
Kaksi aikaisempaa, toinen ehkä 26 vuotiaana, toinen 3-kymppisenä.
En uskonut näin enää tapahtuvan koska nämä 2 aikaisempaakin kaatuivat mahdottomuuteensa. Nyt vaan odotan milloin tämäkin.
Aikas samanlaista mulla, tosin 40-vuotias. Kolme ihastusta 20, 30 ja 40-vuotiaana näin karkeasti jaoteltuna. Itsekin kärvistelen että milloin tulee pakit jos edes kehtaa kysyä. Ehkä skippaan ja odottelen että unohtuu.
Eihän se kemia ole välttämättä tae siitä, että suhde toimii. Sivuhuomautus.