Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?

Yksi, siitä pitkä parisuhde mikä päättyi vuosia sitten, sen jälkeen säilyi ystävyys jonkin aikaa kunnes hän löysi uuden kumppanin.

Kerran. Ja elää edelleen muistoissa. Ja sattuu..

Olen ollut syvästi rakastunut ja ihastunut ehkä viisi-kuusi kertaa ja nämä viimeiset kaksi kertaa olen ymmärtänyt mahdottomiksi. Myöhemmin olen kuulut, että pari ihastustani eivät olisikaan olleet yksipuolisia, vaikka silloin niin luulin.

Naimisissa ollessani kolahti elämäni ensimmäisen ja ehkä ainoan kerran, työpaikalla. Hänkin oli naimisissa. Erottiin molemmat puolisoista, mutta suhde kaatui mahdottomuuteen. Lähdin sitten loppujenlopuksi eri miehen matkaan, enkä kadu valintaani. Ainakin psyykkisesti voin paljon paremmin.

Vain yksi on kunnolla satunut kohdalle.

49 kirjoitti:

Naimisissa ollessani kolahti elämäni ensimmäisen ja ehkä ainoan kerran, työpaikalla. Hänkin oli naimisissa. Erottiin molemmat puolisoista, mutta suhde kaatui mahdottomuuteen. Lähdin sitten loppujenlopuksi eri miehen matkaan, enkä kadu valintaani. Ainakin psyykkisesti voin paljon paremmin.

Eihän se kolahdus aina toimi, vaan jos on oikein intohimoinen suhde helpommin se kaatuu kuin järkisuhde. Silti pakkohan se on kokea, tai miettii loppuelämänsä mitä olisi voinut olla.

Minulla ei yhtäkää😢

N 56

Useiden ihmisten kanssa on "kemiaa ystävyysmielessä", se kun huumori jne. kohtaa, miehiä ja naisia. Mulla on aika vähän varsinaisia ystäviä, sitten on niitä jotka on vaikka työkavereita joiden kanssa synkkaa tosi hyvin, joita voisi myös sanoa ystäväksi, mutta ei olla kuitenkaan vapaa-ajan ystäviä, sellaisia jotka kyläilee toistensa luona jne.

Mutta seksuaalinen kemia on sitten toinen juttu. Mulla on ollut kaksi pitkää suhdetta elämäni (47v) aikana, eikä mitään irtosuhteita ole ollut. En voisi harrastaa seksiä kenenkään vieraan kanssa, enkä kenenkään jota en rakasta tai ole ainakin vahvasti ihastunut, eli just sitä seksuaalista kemiaa. Ja parisuhteeseen vaaditaan kyllä se henkinen yhteyskin eli sitä että myös ystävyysmielessä kemiat kohtaa, toisen seurassa on hyvä olla. Ehkä pari muuta on ollut sellaisia joista on tullut sellaista seksuaalisväritteistä kemiaa, mutta se ei ole edennyt sen pidemmälle, ehkä se ei ole sitten sille toiselle ollut niin vahva kokemus, ja jäänyt enemmän flirtin tasolle.

Tässä ihmettelekin niitä, joille tälläiset kemiat on jotenkin ihan vieraita, samoin rakkaus, valittavat täällä kun eivät saa sitä reikää tms. Kyllä minä valittaisin silloin jos en saisi rakkautta ja kumppania elämään, ihmistä jonka kanssa perustaa perhe, matkustella, ottaa lemmikki, ostaa asunto jne.. Mitä sillä mekaanisella jyystämisellä tekee jos ei ole mitään tunteita?

Ehkä kerran. Ei siinä kuitenkaan parisuhteeseen ainesta ollut ja molemmat olimme jo muutenkin tahoillamme suhteissa. Nyt olen ollut onnellisesti mieheni kanssa monta vuotta yhdessä vaikka sen erityisempää "kolahdusta" ei välillämme ollut, vaan tunteiden asteittain kasvaminen ja voimistuminen, joka vain syvenee ja paranee koko ajan.

Ihastuksia, tykkäämistä ja parisuhteita ollut useampi, mutta yli 40 vuotiaana tuli se iso kolahdus.

Seksuaalisesti kymmeniä, mutta varsinaisesti joka tasolla 2. Ensimmäinen oli parinkymmenen vuoden ajan  kumppanini ja on lasteni isä. Toinen on nykyinen kumppanini ja on sitä toivottavasti kuolemaani asti. Kolahdukset ovat upeita ja olen kiitollinen, että olen saanut kokea sellaisen kaksikin kertaa, mutta enemmän olisi jo liikaa, eikä parisuhteessa olessa halua haikailla muita.

N55

"Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä."

Miten voi olla ns. oikea kolahdus, jos ei tunne ihmistä edes sen vertaa, että tietäisi ammattia? Pelkän ulkonäön mukaan mennään?

0

En ole koskaan tavannut mitään "sielunkumppaneita" tms.

Ihan piti vaan ihastua tavalliseen jannuun kun halusin poikkiksen löytää.

Vain yhden. En ole aiemmin tiennyt, mitä rakkaus on, vaikka olen niin kuvitellut. Nyt kun ei ole häntä, on elämä tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

"Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä."

Miten voi olla ns. oikea kolahdus, jos ei tunne ihmistä edes sen vertaa, että tietäisi ammattia? Pelkän ulkonäön mukaan mennään?

Se on joku toinen juttu! Jotkut vain kolahtavat heti. Olemus ulkonäkö tuoksu mitä näitä nyt on. En osaa sanoa, mutta on täälläkin vaikka minkälaisia kolahduksia tapahtunut ilman järjellistä syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vain yhden. En ole aiemmin tiennyt, mitä rakkaus on, vaikka olen niin kuvitellut. Nyt kun ei ole häntä, on elämä tyhjää.

Mahdatko tietää vieläkään, jos et voi elää sen rakkautesi kanssa omillasi?

Alan etsimään uutta työpaikkaa. En voi enää jatkaa samassa työpaikassa tämän jonka kanssa kolahti omalta puolelta todella kovaa. Olen ilmaa hänelle, hyvä että moikkaa. Surullista.

Kerran 45-vuotiaana. Molemminpuolinen kolahdus. Molemmat naimisissa tahoillamme, valitettavasti :(

Useampi vahva kolahdus, joka johtanut seurusteluun tai pitempään suhteeseen, mutta vain yksi oli aivan järisyttävä, tulivuorenpurkausta tai tsunamia vastaavaa sähkökemiaa. Siitä ei seurannut muuta kuin seksiä. mutta ei ollut estettävissä. Vieläkin muistelen hymy huulilla.

Tämä mies kolahti heti. Olin jo tyytynyt yksinäisyyteen kolmekymppisenä.

Se tunne tuli kun salama. Ensihetkestä alkanut höpötys jatkuu edelleen, jo 22 vuotta. Juuri nauroin ruokapöydässä mieheni kommentille poikamme toipumisesta koronasta. Kuinka poika ei tajua, että olemme hyysänneet ja vieneet ruokaostokset ja lääkkeet ovelle, voisi höynäyttää, jos tajuaisi , että tätä palveluahan voisi jatkaa vielä hetken..