Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?
Mä sanoisin, että niitä on ollu ehkä viis, maksimissaan kymmenen ja olen jo 50. Kaikista mun tapaamista ihmisistä vaan noin vähän. Osasta on tullut rakkaustarinoita ja osasta ei. Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.
Tässä muutama fakta näihin liittyen: ovat kaikki olleet miehiä, ei mitään hajua ammatista tai rahoista, iällä ei ole ollut väliä ja ovat olleet ihan erinäköisiä.
Erikoista hommaa.
Kommentit (798)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt 46 vuotiaana iski kolmas kerta. Täysin odottamatta, mennyt täysin jalat alta.
Kaksi aikaisempaa, toinen ehkä 26 vuotiaana, toinen 3-kymppisenä.
En uskonut näin enää tapahtuvan koska nämä 2 aikaisempaakin kaatuivat mahdottomuuteensa. Nyt vaan odotan milloin tämäkin.Aikas samanlaista mulla, tosin 40-vuotias. Kolme ihastusta 20, 30 ja 40-vuotiaana näin karkeasti jaoteltuna. Itsekin kärvistelen että milloin tulee pakit jos edes kehtaa kysyä. Ehkä skippaan ja odottelen että unohtuu.
Kyllä mäkin kärvistelen. Tunne on niin vahva että elämä mennyt ihan sekaisin, en pysty ajattelemaan mitään muuta. Tasaista ollut niin pitkään ja tämä tosiaan täysin odottamatta. Ja pelottaa miten tässä käy. Mutta jospa kuitenkin uskallan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt 46 vuotiaana iski kolmas kerta. Täysin odottamatta, mennyt täysin jalat alta.
Kaksi aikaisempaa, toinen ehkä 26 vuotiaana, toinen 3-kymppisenä.
En uskonut näin enää tapahtuvan koska nämä 2 aikaisempaakin kaatuivat mahdottomuuteensa. Nyt vaan odotan milloin tämäkin.Aikas samanlaista mulla, tosin 40-vuotias. Kolme ihastusta 20, 30 ja 40-vuotiaana näin karkeasti jaoteltuna. Itsekin kärvistelen että milloin tulee pakit jos edes kehtaa kysyä. Ehkä skippaan ja odottelen että unohtuu.
Kyllä mäkin kärvistelen. Tunne on niin vahva että elämä mennyt ihan sekaisin, en pysty ajattelemaan mitään muuta. Tasaista ollut niin pitkään ja tämä tosiaan täysin odottamatta. Ja pelottaa miten tässä käy. Mutta jospa kuitenkin uskallan?
Uskalla ihmeessä! Itellä jatkunut pari vuotta tämä sekoilu, ei kehtaa enää tehdä mitään. Muutenkin luulen et iso osa on itse rakennettua mielikuvaa.
Onhan noita ollut, vaikea laskea. Eräs tulee mieleen: oltiin kaverin kanssa interraililla ja yhden ravintolan tarjoilijan kanssa puhuttiin läheisistä vuorenhuipuista,ja tarjoilija naurahti että sekö hankala huippu, sinne hänkin vielä joskus haluaisi kiivetä… Hänessä oli jotain sellaista rauhallista, ihmiset hyväksyvää olemusta, josta heräsi ajatus, oliko hänelläkin vähän samanlaisia kokemuksia elämässä, kuka tietää. Tällainen oli se joka kolahti: katsommekohan maailmaa kovin samalla lailla. No, olin 19, nyt nelikymppinen, ja voin hymyillen miettiä muiden ihmisten lomassa hänestäkin, että kiipesiköhän ikinä sinne vuorelle.
Se onkin paha kun kolahtaa joku toinen parisuhteessa ollessa. Jos vielä suhde vähän heikoilla. Onneksi tekoja voi hallita, mutta hitto kun toinen vetää puoleensa magneetin lailla.
En yhtään. Liitossa jo 35 vuotta. Pointti on siinä, että on epärealismia olettaa, että joku toinen voisi aiheuttaa sinulle euforisia tunnetiloja. Vastuu on itsellä, ja sellainen "sukissa tuntuva" "rakkaus" on mielenhäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kemiaa ja yhden kolahduksen.
Tuo kolahdus sattui heti kun olin saanut autokortin. Silloisen keskustan Valintatalon parkkipaikalla. Hipaisin auton perällä toista autoa.
Kemioita on ollut kaksi ylä-asteen ja lukion kemiat. Ne suoritin hyvillä arvosanoilla läpi.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään. Liitossa jo 35 vuotta. Pointti on siinä, että on epärealismia olettaa, että joku toinen voisi aiheuttaa sinulle euforisia tunnetiloja. Vastuu on itsellä, ja sellainen "sukissa tuntuva" "rakkaus" on mielenhäiriö.
Olet väärässä tai trolli. Miten tuollainen suhde toimii jos ei ole ollut mitään kemiaa tai kolahdusta? En ymmärrä yhtään. Pakkoavioliitto? Oletan että olet nainen, mitä miehesi on mieltä kun ei ole koskaan saanut sussa mitään aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka moni nainen täällä on jossain ihmeellisessä tyytymisavioliitossa? Varmaan miestä v...tuttaa jos saa tietää ettei vaimo ole koskaan ollut kunnolla kiinnostunut.
Jatkuvastihan täällä palstalla patistetaan naisia tuollaisiin suhteisiin. Näemmän jotkut ovat niin tehneet mutta ilmeisesti ei kelpaa sekään.
Kuka nyt tuollaista 'neuvoa' noudattaisi? Jostain vauvapalstalta vielä..
Tiedän että on tällaisia suhteita paljonkin missä ei ole kemiaa tai ole kolahtanut koskaan, mutta ei nyt parempaakaan saanut. Voihan nekin olla ihan toimivia juttuja.
No jos minulta kysytään niin ei kukaan fiksu, mutta ilmeisesti ihan tosissaan noita neuvojaan jakelevat.
En usko että "en nyt parempaakaan saanut"-juttu voi olla toimiva, menee täysin samaan kategoriaan edellisen kanssa. Mutta ei siinäkään mitään jos molemmat osapuolet tietävät mikä meininki ja molemmille se riittää. Itse en pystyisi, mutta ei kaikilla tarvi olla korkea vaatimustaso.
Onhan täällä jo pari naista kertonut 20 vuoden avioliitosta, vaikka mies ei koskaan kolahtanut. Muut miehet kyllä kolahtavat. En ole kyl ihan perillä että miten voi olla 20 vuotta naimisissa jos ei ole kemiaa. Onko mies sitten kovin ihastunut ollut ja nainen ajatellut että kyllä se vielä joskus nappaa?
Elämä on valintoja. Olen se 47 v jolla neljä kolahdusta, mutta ei aviomiehen kanssa (426). Kuten kirjoitin, yhdestäkään kolahduksesta ei seurannut pidempää suhdetta: yksi ei ollut kiinnostunut, kaksi naimisissa ja yksi aivan liian nuori ja väärässä elämäntilanteessa. Jos niiden perään olisin jäänyt haikailemaan, olisin edelleen yksin ja perheetön. Valitsin kuitenkin toisin, ihmisen joka on paras ystäväni ja kumppanini ja sain tasaisen, hyvän parisuhteen ja kaksi ihanaa lasta. Rakastan miestäni, mutta tunne ei koskaan ole ollut sellaista pakkomielteenomaista . Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ei se kolahdus välttämättä hyvää parisuhdetta tarkoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka moni nainen täällä on jossain ihmeellisessä tyytymisavioliitossa? Varmaan miestä v...tuttaa jos saa tietää ettei vaimo ole koskaan ollut kunnolla kiinnostunut.
Jatkuvastihan täällä palstalla patistetaan naisia tuollaisiin suhteisiin. Näemmän jotkut ovat niin tehneet mutta ilmeisesti ei kelpaa sekään.
Kuka nyt tuollaista 'neuvoa' noudattaisi? Jostain vauvapalstalta vielä..
Tiedän että on tällaisia suhteita paljonkin missä ei ole kemiaa tai ole kolahtanut koskaan, mutta ei nyt parempaakaan saanut. Voihan nekin olla ihan toimivia juttuja.
No jos minulta kysytään niin ei kukaan fiksu, mutta ilmeisesti ihan tosissaan noita neuvojaan jakelevat.
En usko että "en nyt parempaakaan saanut"-juttu voi olla toimiva, menee täysin samaan kategoriaan edellisen kanssa. Mutta ei siinäkään mitään jos molemmat osapuolet tietävät mikä meininki ja molemmille se riittää. Itse en pystyisi, mutta ei kaikilla tarvi olla korkea vaatimustaso.
Onhan täällä jo pari naista kertonut 20 vuoden avioliitosta, vaikka mies ei koskaan kolahtanut. Muut miehet kyllä kolahtavat. En ole kyl ihan perillä että miten voi olla 20 vuotta naimisissa jos ei ole kemiaa. Onko mies sitten kovin ihastunut ollut ja nainen ajatellut että kyllä se vielä joskus nappaa?
Elämä on valintoja. Olen se 47 v jolla neljä kolahdusta, mutta ei aviomiehen kanssa (426). Kuten kirjoitin, yhdestäkään kolahduksesta ei seurannut pidempää suhdetta: yksi ei ollut kiinnostunut, kaksi naimisissa ja yksi aivan liian nuori ja väärässä elämäntilanteessa. Jos niiden perään olisin jäänyt haikailemaan, olisin edelleen yksin ja perheetön. Valitsin kuitenkin toisin, ihmisen joka on paras ystäväni ja kumppanini ja sain tasaisen, hyvän parisuhteen ja kaksi ihanaa lasta. Rakastan miestäni, mutta tunne ei koskaan ole ollut sellaista pakkomielteenomaista . Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ei se kolahdus välttämättä hyvää parisuhdetta tarkoita.
Varmaan sukupuolten välinen ero. En nyt ainakaan saa mieleeni ketään miestä joka ei olisi suhteen alussa ollut todella kiinnostunut naisesta. Vaatii se sen kolahduksen että kolahduksen että tulee lähestyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme. Yhdestä tuli aviomies, kahden muun kanssa oli suhde. Se oli sellaista että oli vaan heti hyvä olla toisen kanssa ja halusi toista heti ensi näkemältä ja oli niissä tunteitakin mukana. Ainakin omalta puolelta.
Lisäksi on muutama sellainen ykspuoleinen kolahdus, että olen ollut tosi ihastunut mieheen ja ihastellut häntä etäältä, mutta en koskaan tehnyt aloitetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka moni nainen täällä on jossain ihmeellisessä tyytymisavioliitossa? Varmaan miestä v...tuttaa jos saa tietää ettei vaimo ole koskaan ollut kunnolla kiinnostunut.
Jatkuvastihan täällä palstalla patistetaan naisia tuollaisiin suhteisiin. Näemmän jotkut ovat niin tehneet mutta ilmeisesti ei kelpaa sekään.
Kuka nyt tuollaista 'neuvoa' noudattaisi? Jostain vauvapalstalta vielä..
Tiedän että on tällaisia suhteita paljonkin missä ei ole kemiaa tai ole kolahtanut koskaan, mutta ei nyt parempaakaan saanut. Voihan nekin olla ihan toimivia juttuja.
No jos minulta kysytään niin ei kukaan fiksu, mutta ilmeisesti ihan tosissaan noita neuvojaan jakelevat.
En usko että "en nyt parempaakaan saanut"-juttu voi olla toimiva, menee täysin samaan kategoriaan edellisen kanssa. Mutta ei siinäkään mitään jos molemmat osapuolet tietävät mikä meininki ja molemmille se riittää. Itse en pystyisi, mutta ei kaikilla tarvi olla korkea vaatimustaso.
Onhan täällä jo pari naista kertonut 20 vuoden avioliitosta, vaikka mies ei koskaan kolahtanut. Muut miehet kyllä kolahtavat. En ole kyl ihan perillä että miten voi olla 20 vuotta naimisissa jos ei ole kemiaa. Onko mies sitten kovin ihastunut ollut ja nainen ajatellut että kyllä se vielä joskus nappaa?
Elämä on valintoja. Olen se 47 v jolla neljä kolahdusta, mutta ei aviomiehen kanssa (426). Kuten kirjoitin, yhdestäkään kolahduksesta ei seurannut pidempää suhdetta: yksi ei ollut kiinnostunut, kaksi naimisissa ja yksi aivan liian nuori ja väärässä elämäntilanteessa. Jos niiden perään olisin jäänyt haikailemaan, olisin edelleen yksin ja perheetön. Valitsin kuitenkin toisin, ihmisen joka on paras ystäväni ja kumppanini ja sain tasaisen, hyvän parisuhteen ja kaksi ihanaa lasta. Rakastan miestäni, mutta tunne ei koskaan ole ollut sellaista pakkomielteenomaista . Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ei se kolahdus välttämättä hyvää parisuhdetta tarkoita.
Juu ei tarkoita. Usein voivat olla jopa vaikeita suhteita.
Mutta en minä tuollaistakaan suhdetta haluais kun sulla on. Kyllä mä haluan miehen johon oon hulluna ja se mies minuun. Muuten voin elää ihan sinkkunakin, ystäviä voi pitää silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka moni nainen täällä on jossain ihmeellisessä tyytymisavioliitossa? Varmaan miestä v...tuttaa jos saa tietää ettei vaimo ole koskaan ollut kunnolla kiinnostunut.
Jatkuvastihan täällä palstalla patistetaan naisia tuollaisiin suhteisiin. Näemmän jotkut ovat niin tehneet mutta ilmeisesti ei kelpaa sekään.
Kuka nyt tuollaista 'neuvoa' noudattaisi? Jostain vauvapalstalta vielä..
Tiedän että on tällaisia suhteita paljonkin missä ei ole kemiaa tai ole kolahtanut koskaan, mutta ei nyt parempaakaan saanut. Voihan nekin olla ihan toimivia juttuja.
No jos minulta kysytään niin ei kukaan fiksu, mutta ilmeisesti ihan tosissaan noita neuvojaan jakelevat.
En usko että "en nyt parempaakaan saanut"-juttu voi olla toimiva, menee täysin samaan kategoriaan edellisen kanssa. Mutta ei siinäkään mitään jos molemmat osapuolet tietävät mikä meininki ja molemmille se riittää. Itse en pystyisi, mutta ei kaikilla tarvi olla korkea vaatimustaso.
Onhan täällä jo pari naista kertonut 20 vuoden avioliitosta, vaikka mies ei koskaan kolahtanut. Muut miehet kyllä kolahtavat. En ole kyl ihan perillä että miten voi olla 20 vuotta naimisissa jos ei ole kemiaa. Onko mies sitten kovin ihastunut ollut ja nainen ajatellut että kyllä se vielä joskus nappaa?
Elämä on valintoja. Olen se 47 v jolla neljä kolahdusta, mutta ei aviomiehen kanssa (426). Kuten kirjoitin, yhdestäkään kolahduksesta ei seurannut pidempää suhdetta: yksi ei ollut kiinnostunut, kaksi naimisissa ja yksi aivan liian nuori ja väärässä elämäntilanteessa. Jos niiden perään olisin jäänyt haikailemaan, olisin edelleen yksin ja perheetön. Valitsin kuitenkin toisin, ihmisen joka on paras ystäväni ja kumppanini ja sain tasaisen, hyvän parisuhteen ja kaksi ihanaa lasta. Rakastan miestäni, mutta tunne ei koskaan ole ollut sellaista pakkomielteenomaista . Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ei se kolahdus välttämättä hyvää parisuhdetta tarkoita.
Varmaan sukupuolten välinen ero. En nyt ainakaan saa mieleeni ketään miestä joka ei olisi suhteen alussa ollut todella kiinnostunut naisesta. Vaatii se sen kolahduksen että kolahduksen että tulee lähestyttyä.
Tämä onkin varmaan yleisimpiä syitä suhteiden ongelmiin. Nainen on valinnut miehen järkisyistä ja mies naisen kiinnostuksesta johon vahvasti liittyy seksuaalisuus.
Ei ihme, etteivät halut kohtaa ja minusta naiset toimivat tuollaisessa todella väärin miehiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka moni nainen täällä on jossain ihmeellisessä tyytymisavioliitossa? Varmaan miestä v...tuttaa jos saa tietää ettei vaimo ole koskaan ollut kunnolla kiinnostunut.
Jatkuvastihan täällä palstalla patistetaan naisia tuollaisiin suhteisiin. Näemmän jotkut ovat niin tehneet mutta ilmeisesti ei kelpaa sekään.
Kuka nyt tuollaista 'neuvoa' noudattaisi? Jostain vauvapalstalta vielä..
Tiedän että on tällaisia suhteita paljonkin missä ei ole kemiaa tai ole kolahtanut koskaan, mutta ei nyt parempaakaan saanut. Voihan nekin olla ihan toimivia juttuja.
No jos minulta kysytään niin ei kukaan fiksu, mutta ilmeisesti ihan tosissaan noita neuvojaan jakelevat.
En usko että "en nyt parempaakaan saanut"-juttu voi olla toimiva, menee täysin samaan kategoriaan edellisen kanssa. Mutta ei siinäkään mitään jos molemmat osapuolet tietävät mikä meininki ja molemmille se riittää. Itse en pystyisi, mutta ei kaikilla tarvi olla korkea vaatimustaso.
Onhan täällä jo pari naista kertonut 20 vuoden avioliitosta, vaikka mies ei koskaan kolahtanut. Muut miehet kyllä kolahtavat. En ole kyl ihan perillä että miten voi olla 20 vuotta naimisissa jos ei ole kemiaa. Onko mies sitten kovin ihastunut ollut ja nainen ajatellut että kyllä se vielä joskus nappaa?
Elämä on valintoja. Olen se 47 v jolla neljä kolahdusta, mutta ei aviomiehen kanssa (426). Kuten kirjoitin, yhdestäkään kolahduksesta ei seurannut pidempää suhdetta: yksi ei ollut kiinnostunut, kaksi naimisissa ja yksi aivan liian nuori ja väärässä elämäntilanteessa. Jos niiden perään olisin jäänyt haikailemaan, olisin edelleen yksin ja perheetön. Valitsin kuitenkin toisin, ihmisen joka on paras ystäväni ja kumppanini ja sain tasaisen, hyvän parisuhteen ja kaksi ihanaa lasta. Rakastan miestäni, mutta tunne ei koskaan ole ollut sellaista pakkomielteenomaista . Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ei se kolahdus välttämättä hyvää parisuhdetta tarkoita.
Varmaan sukupuolten välinen ero. En nyt ainakaan saa mieleeni ketään miestä joka ei olisi suhteen alussa ollut todella kiinnostunut naisesta. Vaatii se sen kolahduksen että kolahduksen että tulee lähestyttyä.
Tämä onkin varmaan yleisimpiä syitä suhteiden ongelmiin. Nainen on valinnut miehen järkisyistä ja mies naisen kiinnostuksesta johon vahvasti liittyy seksuaalisuus.
Ei ihme, etteivät halut kohtaa ja minusta naiset toimivat tuollaisessa todella väärin miehiä kohtaan.
Riippuu tietääkö mies. Voihan olla että nainen on kertonut tosiasiat ja mies tyytynyt järjestelyyn.
Niin, N47 426. tietääkö miehesi ettet ole koskaan syttynyt hänestä vaan enemmän kaveripohjalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka moni nainen täällä on jossain ihmeellisessä tyytymisavioliitossa? Varmaan miestä v...tuttaa jos saa tietää ettei vaimo ole koskaan ollut kunnolla kiinnostunut.
Jatkuvastihan täällä palstalla patistetaan naisia tuollaisiin suhteisiin. Näemmän jotkut ovat niin tehneet mutta ilmeisesti ei kelpaa sekään.
Kuka nyt tuollaista 'neuvoa' noudattaisi? Jostain vauvapalstalta vielä..
Tiedän että on tällaisia suhteita paljonkin missä ei ole kemiaa tai ole kolahtanut koskaan, mutta ei nyt parempaakaan saanut. Voihan nekin olla ihan toimivia juttuja.
No jos minulta kysytään niin ei kukaan fiksu, mutta ilmeisesti ihan tosissaan noita neuvojaan jakelevat.
En usko että "en nyt parempaakaan saanut"-juttu voi olla toimiva, menee täysin samaan kategoriaan edellisen kanssa. Mutta ei siinäkään mitään jos molemmat osapuolet tietävät mikä meininki ja molemmille se riittää. Itse en pystyisi, mutta ei kaikilla tarvi olla korkea vaatimustaso.
Onhan täällä jo pari naista kertonut 20 vuoden avioliitosta, vaikka mies ei koskaan kolahtanut. Muut miehet kyllä kolahtavat. En ole kyl ihan perillä että miten voi olla 20 vuotta naimisissa jos ei ole kemiaa. Onko mies sitten kovin ihastunut ollut ja nainen ajatellut että kyllä se vielä joskus nappaa?
Elämä on valintoja. Olen se 47 v jolla neljä kolahdusta, mutta ei aviomiehen kanssa (426). Kuten kirjoitin, yhdestäkään kolahduksesta ei seurannut pidempää suhdetta: yksi ei ollut kiinnostunut, kaksi naimisissa ja yksi aivan liian nuori ja väärässä elämäntilanteessa. Jos niiden perään olisin jäänyt haikailemaan, olisin edelleen yksin ja perheetön. Valitsin kuitenkin toisin, ihmisen joka on paras ystäväni ja kumppanini ja sain tasaisen, hyvän parisuhteen ja kaksi ihanaa lasta. Rakastan miestäni, mutta tunne ei koskaan ole ollut sellaista pakkomielteenomaista . Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ei se kolahdus välttämättä hyvää parisuhdetta tarkoita.
Varmaan sukupuolten välinen ero. En nyt ainakaan saa mieleeni ketään miestä joka ei olisi suhteen alussa ollut todella kiinnostunut naisesta. Vaatii se sen kolahduksen että kolahduksen että tulee lähestyttyä.
Tämä onkin varmaan yleisimpiä syitä suhteiden ongelmiin. Nainen on valinnut miehen järkisyistä ja mies naisen kiinnostuksesta johon vahvasti liittyy seksuaalisuus.
Ei ihme, etteivät halut kohtaa ja minusta naiset toimivat tuollaisessa todella väärin miehiä kohtaan.Riippuu tietääkö mies. Voihan olla että nainen on kertonut tosiasiat ja mies tyytynyt järjestelyyn.
Niin, N47 426. tietääkö miehesi ettet ole koskaan syttynyt hänestä vaan enemmän kaveripohjalla?
Toki näin, tarkoitin nyt näitä suhteita joissa mies tekee kaikkensa, jotta naisen olisi hyvä mutta naista aina väsyttää tai särkee päätä.
Lähipiirissä on muutamia näitä ja on se ikävää katsottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka moni nainen täällä on jossain ihmeellisessä tyytymisavioliitossa? Varmaan miestä v...tuttaa jos saa tietää ettei vaimo ole koskaan ollut kunnolla kiinnostunut.
Jatkuvastihan täällä palstalla patistetaan naisia tuollaisiin suhteisiin. Näemmän jotkut ovat niin tehneet mutta ilmeisesti ei kelpaa sekään.
Kuka nyt tuollaista 'neuvoa' noudattaisi? Jostain vauvapalstalta vielä..
Tiedän että on tällaisia suhteita paljonkin missä ei ole kemiaa tai ole kolahtanut koskaan, mutta ei nyt parempaakaan saanut. Voihan nekin olla ihan toimivia juttuja.
No jos minulta kysytään niin ei kukaan fiksu, mutta ilmeisesti ihan tosissaan noita neuvojaan jakelevat.
En usko että "en nyt parempaakaan saanut"-juttu voi olla toimiva, menee täysin samaan kategoriaan edellisen kanssa. Mutta ei siinäkään mitään jos molemmat osapuolet tietävät mikä meininki ja molemmille se riittää. Itse en pystyisi, mutta ei kaikilla tarvi olla korkea vaatimustaso.
Onhan täällä jo pari naista kertonut 20 vuoden avioliitosta, vaikka mies ei koskaan kolahtanut. Muut miehet kyllä kolahtavat. En ole kyl ihan perillä että miten voi olla 20 vuotta naimisissa jos ei ole kemiaa. Onko mies sitten kovin ihastunut ollut ja nainen ajatellut että kyllä se vielä joskus nappaa?
Elämä on valintoja. Olen se 47 v jolla neljä kolahdusta, mutta ei aviomiehen kanssa (426). Kuten kirjoitin, yhdestäkään kolahduksesta ei seurannut pidempää suhdetta: yksi ei ollut kiinnostunut, kaksi naimisissa ja yksi aivan liian nuori ja väärässä elämäntilanteessa. Jos niiden perään olisin jäänyt haikailemaan, olisin edelleen yksin ja perheetön. Valitsin kuitenkin toisin, ihmisen joka on paras ystäväni ja kumppanini ja sain tasaisen, hyvän parisuhteen ja kaksi ihanaa lasta. Rakastan miestäni, mutta tunne ei koskaan ole ollut sellaista pakkomielteenomaista . Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ei se kolahdus välttämättä hyvää parisuhdetta tarkoita.
Varmaan sukupuolten välinen ero. En nyt ainakaan saa mieleeni ketään miestä joka ei olisi suhteen alussa ollut todella kiinnostunut naisesta. Vaatii se sen kolahduksen että kolahduksen että tulee lähestyttyä.
Tämä onkin varmaan yleisimpiä syitä suhteiden ongelmiin. Nainen on valinnut miehen järkisyistä ja mies naisen kiinnostuksesta johon vahvasti liittyy seksuaalisuus.
Ei ihme, etteivät halut kohtaa ja minusta naiset toimivat tuollaisessa todella väärin miehiä kohtaan.Riippuu tietääkö mies. Voihan olla että nainen on kertonut tosiasiat ja mies tyytynyt järjestelyyn.
Niin, N47 426. tietääkö miehesi ettet ole koskaan syttynyt hänestä vaan enemmän kaveripohjalla?
Toki näin, tarkoitin nyt näitä suhteita joissa mies tekee kaikkensa, jotta naisen olisi hyvä mutta naista aina väsyttää tai särkee päätä.
Lähipiirissä on muutamia näitä ja on se ikävää katsottavaa.
Luulen että naisten mielestä ihan hyväksyttävää. Miehen kannalta aika kaamea tilanne. Mitä jos mies vaikka kuvittelee että löysi elämänsä rakkauden ja on molemminpuolista. Mutta nainen onkin vaan kaverina mukana että sai perheen itselleen. Tuo jos selviäisi voi olla todella tuskallinen paikka miehelle.
Kannan korteni kekoon ilman lainauksia keskusteluun kuinka naiset ovat tyytymisliitossa ilman kolahdusta. Ja on miehiäkin.
Erittäin paljon näkee tätä ja kyllä on surullista. Mielestäni kumpi vaan tekee väärin toista kohtaan ja ymmärrän yhteiskunnan paineen pariutua, hommata omistusasunto, pari lasta ja volvo.
Sitä taas en ymmärrä kun minut syyllistetään siitä etten lähde tekemään mieliksi oman elämäni kustannuksella ja ota sitä jokua, kunhan on mies. Tätä sukulaisnaiset muistaa joka kerta sanoa.
Apn kysymykseen, kolmesti.
Eka oli 15 vuotiaana, aivan liian nuorena ollakseen koko elämän suhde.
Toka oli 25v. Olikin naimisissa.
Kolmas oli 30v. Mut ei se halua olla mun kaa.
Keskityn luomaan omaa elämää. Onneksi nykyään voin lapsen saada ilman miestä mikäli siltä alkaa tuntumaan.
Kaksi olen tavannut. Molemmilla paljastui persoonallisuushäiriö, joten jotain vikaa pitää myös minussa olla. Nyt en vaivautuisi enää kuuntelemaan tunteitani kun tiedän että kiintymyssuhteeni ei ole terve. Että näen sellaisissa ihmisissä jotain arvokasta. Aviomies tuli valittua järjen mukaan ja parempi näin. Ainakin elämä on rauhallista vaikka en voi sanoa miehelleni etten rakasta tätä. Mietin että tuskin hän siitä välittääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka moni nainen täällä on jossain ihmeellisessä tyytymisavioliitossa? Varmaan miestä v...tuttaa jos saa tietää ettei vaimo ole koskaan ollut kunnolla kiinnostunut.
Jatkuvastihan täällä palstalla patistetaan naisia tuollaisiin suhteisiin. Näemmän jotkut ovat niin tehneet mutta ilmeisesti ei kelpaa sekään.
Kuka nyt tuollaista 'neuvoa' noudattaisi? Jostain vauvapalstalta vielä..
Tiedän että on tällaisia suhteita paljonkin missä ei ole kemiaa tai ole kolahtanut koskaan, mutta ei nyt parempaakaan saanut. Voihan nekin olla ihan toimivia juttuja.
No jos minulta kysytään niin ei kukaan fiksu, mutta ilmeisesti ihan tosissaan noita neuvojaan jakelevat.
En usko että "en nyt parempaakaan saanut"-juttu voi olla toimiva, menee täysin samaan kategoriaan edellisen kanssa. Mutta ei siinäkään mitään jos molemmat osapuolet tietävät mikä meininki ja molemmille se riittää. Itse en pystyisi, mutta ei kaikilla tarvi olla korkea vaatimustaso.
Onhan täällä jo pari naista kertonut 20 vuoden avioliitosta, vaikka mies ei koskaan kolahtanut. Muut miehet kyllä kolahtavat. En ole kyl ihan perillä että miten voi olla 20 vuotta naimisissa jos ei ole kemiaa. Onko mies sitten kovin ihastunut ollut ja nainen ajatellut että kyllä se vielä joskus nappaa?
Elämä on valintoja. Olen se 47 v jolla neljä kolahdusta, mutta ei aviomiehen kanssa (426). Kuten kirjoitin, yhdestäkään kolahduksesta ei seurannut pidempää suhdetta: yksi ei ollut kiinnostunut, kaksi naimisissa ja yksi aivan liian nuori ja väärässä elämäntilanteessa. Jos niiden perään olisin jäänyt haikailemaan, olisin edelleen yksin ja perheetön. Valitsin kuitenkin toisin, ihmisen joka on paras ystäväni ja kumppanini ja sain tasaisen, hyvän parisuhteen ja kaksi ihanaa lasta. Rakastan miestäni, mutta tunne ei koskaan ole ollut sellaista pakkomielteenomaista . Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, ei se kolahdus välttämättä hyvää parisuhdetta tarkoita.
Varmaan sukupuolten välinen ero. En nyt ainakaan saa mieleeni ketään miestä joka ei olisi suhteen alussa ollut todella kiinnostunut naisesta. Vaatii se sen kolahduksen että kolahduksen että tulee lähestyttyä.
Tämä onkin varmaan yleisimpiä syitä suhteiden ongelmiin. Nainen on valinnut miehen järkisyistä ja mies naisen kiinnostuksesta johon vahvasti liittyy seksuaalisuus.
Ei ihme, etteivät halut kohtaa ja minusta naiset toimivat tuollaisessa todella väärin miehiä kohtaan.Riippuu tietääkö mies. Voihan olla että nainen on kertonut tosiasiat ja mies tyytynyt järjestelyyn.
Niin, N47 426. tietääkö miehesi ettet ole koskaan syttynyt hänestä vaan enemmän kaveripohjalla?
Toki näin, tarkoitin nyt näitä suhteita joissa mies tekee kaikkensa, jotta naisen olisi hyvä mutta naista aina väsyttää tai särkee päätä.
Lähipiirissä on muutamia näitä ja on se ikävää katsottavaa.Luulen että naisten mielestä ihan hyväksyttävää. Miehen kannalta aika kaamea tilanne. Mitä jos mies vaikka kuvittelee että löysi elämänsä rakkauden ja on molemminpuolista. Mutta nainen onkin vaan kaverina mukana että sai perheen itselleen. Tuo jos selviäisi voi olla todella tuskallinen paikka miehelle.
Moni mieshän lähtee lätkimään, kun lapset on isoja ja mies tapaa naisen jonka kanssa kolahtaa molemmin puolin.
Tästäkin vielä tietysti mies syyllistetään, kun kehtaa lähteä toisen naisen matkaan…
Minä olen siis nainen mutta en mitenkään hyväksy tällaista harhaan johtamista kumminkaan päin. Omassa lähipiirissä se nyt vaan näkyy olevan aina näin päin että mies antaa kaikkensa ja nainen lähinnä sietää.
Itselle olisi ihan kaameaa tuollainen suhde, mikään ei ole niin kamalaa kuin väkinäinen seksi. Sekin on koettu, ja viisastuneena odotin että osuu kohdalle joku jonka kanssa kolahtaa milemmin puolin ja kaikki sujuu luonnostaan. Onneksi hän lopulta kohdalle osuikin 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt 46 vuotiaana iski kolmas kerta. Täysin odottamatta, mennyt täysin jalat alta.
Kaksi aikaisempaa, toinen ehkä 26 vuotiaana, toinen 3-kymppisenä.
En uskonut näin enää tapahtuvan koska nämä 2 aikaisempaakin kaatuivat mahdottomuuteensa. Nyt vaan odotan milloin tämäkin.Aikas samanlaista mulla, tosin 40-vuotias. Kolme ihastusta 20, 30 ja 40-vuotiaana näin karkeasti jaoteltuna. Itsekin kärvistelen että milloin tulee pakit jos edes kehtaa kysyä. Ehkä skippaan ja odottelen että unohtuu.
Kyllä mäkin kärvistelen. Tunne on niin vahva että elämä mennyt ihan sekaisin, en pysty ajattelemaan mitään muuta. Tasaista ollut niin pitkään ja tämä tosiaan täysin odottamatta. Ja pelottaa miten tässä käy. Mutta jospa kuitenkin uskallan?
Uskalla ihmeessä! Itellä jatkunut pari vuotta tämä sekoilu, ei kehtaa enää tehdä mitään. Muutenkin luulen et iso osa on itse rakennettua mielikuvaa.
Näin mäkin luulen. Ajatukset karkaa kokoajan haaveisiin, mitä se voisi olla jos tämä tunne onkin aito ja molemminpuolinen. Voiko olla? Ihan mahdottomalta tuntuu.
Olen myös miettinyt mikä juttu se on! Täällä on pari maininnut että toisen hiki tuoksuu hyvältä jne se on sitä kemiaa. Mutta miten selittää sen kun näkee toisen kaukaa ja silti herää heti kiinnostus ja vielä sellainen mitä ei koskaan unohda. Vaikkei johtaisikaan mihinkään.